Ajankohtaisia katsauksia vesitilanteesta

Jäänpaksuus

Jäätilannekartta esittää pistemäisten havaintojen lisäksi ennustemallin laskemat arviot. Jäälle ei pidä mennä pelkän kartan arvioiden perusteella, sillä paikallinen vaihtelu voi olla suurta! Etenkin heti jäätymisen jälkeen jää voi olla paljon heikompaa virtapaikoissa ja selkävesillä kuin vaikkapa ranta-alueilla. Keväällä, kun lumi on sulanut, aurinko voi haurastuttaa paksunkin jään jo parissa tunnissa petollisen heikoksi.

Jäätilanne 5.6.2025

Jäänpaksuuden mittauskausi on päättynyt

Jäänpaksuuden mittaukset talvikaudelta 2024–2025 ovat päättyneet, ja seuranta jatkuu taas loppuvuodesta 2025. Viimeisimmän aktiivisen mittauspaikan, Kilpisjärven, rannat ovat sulaneet ja siksi mittausta ei voida enää tehdä turvallisesti. Tämän takia jäänpaksuutta ei voida enää mitata, ja jäänpaksuuden mittauskausi on katsottu päättyneeksi. Kevään koittaessa on huomioitava, että lämmön ja auringonsäteilyn lisääntyessä jään paksuus ei enää kerro sen kantavuudesta, vaan jääpeite haurastuu puikkomaiseksi, ja tämän takia paksukin jää voi olla petollisen heikkoa.

Syke päivittää arvion jäätilanteesta tälle sivulle kolme kertaa kuukaudessa. Arvio perustuu 46 havaintopaikan jäänpaksuusmittauksiin eri puolilla Suomea. Jäänpaksuus mitataan noin kymmenes, kahdeskymmenes ja kolmaskymmenes päivä kuukausittain.

Tuoreimmat havainnot löytyvät jäätilannekartalta. Jokaisen on mahdollista tallentaa myös omat jäähavaintonsa, jolloin ne näkyvät kartalla. Syke ei tarkista näitä havaintoja. Pelkän kartan arvioiden ja havaintojen perusteella jäälle ei tule mennä, koska jään laatu ja paksuus vaihtelevat suuresti samankin järven eri kohdissa ja eri vesistöissä.

Jäätilanteen yleispiirteistä kehittymistä voi seurata jäänpaksuuden laskennallisen arvion eli kartan värien avulla. Arvio tehdään mallintamalla ja siinä hyödynnetään jäänpaksuushavaintoja sekä mm. säätietoja ja -ennusteita. Jäätilannekartan perusteella ei voi päätellä minkään vesistön todellista jäänpaksuutta. Jäänpaksuushavainnot edustavat mittauspäivänä vain kyseistä paikkaa, ja ne ovat siten suuntaa-antavia eikä niitä voi yleistää koskemaan laajoja alueita.

Lisätietoa

Jäänpaksuuden mittaukset

Ihmiset ulkoilevat kevätjäällä Siilinkarin majakan edustalla Tampereen Pyhäjärvellä

Turvallisesti jäällä syksystä kevääseen

Jäällä liikkujan on aina varmistettava, että jää kantaa omalla kulkureitillä. Tutustu jään ominaisuuksiin eri vuodenaikoina ja kiinnitä huomiota mahdollisiin vaaran paikkoihin.

Syysjää

Syksyllä vesistö alkaa jäätyä, kun pintaveden lämpötila laskee alle nollan. Ensimmäisinä jäätyvät ranta-alueet ja lahdet, viimeisinä ulapat, syvänteet ja virtaavat vedet. Syysjäälle onkin ominaista, että jään paksuus vaihtelee eri puolilla vesistöä. Jään kantavuus tulee varmistaa mittaamalla jään paksuus omalla kulkureitillä. Kun liikutaan kävellen, pitää kirkasta teräsjäätä olla vähintään 5–10 cm.

Kevätjää

Keväällä, kun ilma lämpenee ja auringon vaikutus voimistuu, vesistöjen lumi- ja jääpeite alkaa sulaa. Lumen sulettua auringonsäteily alkaa sulattaa jäätä ja haurastuttaa sen rakennetta. Jääkerrokseen muodostuu onkaloita, eli se puikkoontuu. Silloin jään kantavuutta ei voi päätellä jään paksuudesta. Jopa 20–30 cm paksu jää voi muuttua läpeensä puikkomaiseksi eikä enää kanna ihmisen painoa.

Vaaranpaikat

Erityisiä vaaranpaikkoja ovat kapeikot, syvännealueet ja virtapaikat, kuten jokisuut sekä lähteiden, viemäreiden ja hulevesiputkien lähistöt. Näissä jää voi olla ohutta läpi talven. Myös isojen kivien, laitureiden ja muiden rakenteiden sekä vesikasvien lähellä on tarkkailtava jään paksuutta. Laivaväylät, railot, halkeamat ja avannot ovat vaarallisia keskitalvellakin. Lumipeite vaikeuttaa heikon jääalueen havaitsemista.

Lisää jäästä

2.12.2019

Kestääkö jää?

Talvinen jokimaisema, hyydetulva muodostumassa jokeen.

3.2.2020

Talvinen hyydetulva

Tiesitkö tämän jäästä

Teräsjää ja kohvajää

Vesistöjen jääpeite voi muodostua teräsjäästä, kohvajäästä ja jään sisällä olevista vesikerroksista. Jään laatu voi vaihdella alueittain, ja jää voi olla myös pelkkää teräsjäätä. Teräsjää on suoraan vedestä jäätynyttä jäätä. Se on kirkasta ja läpinäkyvää ja näyttää kairanreiästä katsottuna tummalta. Kohvajäätä syntyy, kun jäälle nousee vettä ja muodostunut lumisohjo jäätyy teräsjään päälle. Kohvajää on läpinäkymätöntä ja usein vaaleaa. Kohvajään kantavuus on vain noin puolet teräsjään kantavuudesta.

Jään mittaaminen havaintoasemilla

Jään paksuutta mitataan säännöllisesti eri puolilla Suomea. Havaintoasemia on 47, ja ne ovat yleensä vähintään 50 metrin etäisyydellä rannasta. Havaintoasemilla käydään kolme kertaa kuussa. Jokaisella käyntikerralla mitataan jään kokonaispaksuus sekä erikseen teräsjään, kohvajään ja mahdollisten vesikerrosten paksuus. Lisäksi mitataan veden korkeus jään alapinnasta lähtien sekä jään päällä olevan lumen paksuus. Jään kantavuus ilmoitetaan aina teräsjään paksuuden mukaan.

Jäätyminen ja sulaminen

Kun pintaveden lämpötila laskee alle nollan, vesistö alkaa jäätyä. Jäätymiseen vaikuttaa myös tuulisuus; tyynellä säällä järvi jäätyy nopeammin. Jääpeite voi paksuuntua pari millimetriä vuorokaudessa pakkasastetta kohti. Kun siis ilman keskilämpötila on –10 astetta, jäätä voi muodostua vuorokaudessa pari senttiä. Keväällä, kun lumi on sulanut, auringonsäteily voi läpäistä jääkerroksen ja sulattaa sitä alapuoleltakin. Jääpeitteeseen muodostuu onkaloita ja se puikkoontuu. Paksukaan jää ei silloin kanna ihmistä.

Jääpeite ja ilmastonmuutos

Vuosien mittaan kerätyt tiedot vesistöjen jäätymisestä, jäiden lähdöstä ja jään paksuudesta kertovat, kuinka Suomen talvi on muuttunut. Aineistoista havaitaan, että jäätyminen on myöhästynyt ja jäänlähtö aikaistunut jopa parilla viikolla sadan viime vuoden aikana. Jääpeiteaika on siis lyhentynyt noin kuukaudella. Jään paksuudessa ei näy yhtä selkeää kehitystä. Etelä-Suomessa jään kokonaispaksuus on pienentynyt, mutta Pohjois-Suomessa se on kasvanut, koska sadanta on lisääntynyt ja kohvajään osuus kasvanut.

Jää ja virkistyskäyttö

Jää voi vaikeuttaa liikkumista, mutta kantava jää voi myös helpottaa sitä. Jääpeitteiset järvet tarjoavat monia mahdollisuuksia ulkoiluun ja muuhun virkistykseen. Retkiluistelu, hiihtolenkit järven jäällä, avantouinti ja pilkkiminen ovat monien mieluisia talviharrastuksia. Jäättömät talvet ja lyhenevä jääpeiteaika vähentävät näitä harrastusmahdollisuuksia. Jäällä liikuttaessa on syytä opetella mittaamaan jään kantavuutta sekä tarkkailemaan ympäristöä ja mahdollisia vaaran paikkoja.