Kestääkö jää?

Kiintojää, teräsjää, ahtojää, ajojää, kohvajää, riite. Jäätä on monenlaista, ja jään luonne on syytä tuntea, kun lähtee liikkumaan jäällä.

Järvi jäätyy pikku hiljaa. Aluksi kevyt riite peittää suojaisat lahdelmat. Sitten jää paksunee ja leviää yhä etäämmälle rannasta. Lopuksi koko järvi saa kunnollisen jääkannen. Salmissa ja virtapaikoissa jää voi silti olla ohutta ja haurasta läpi talven. Suuriin järviin ja meren selälle voi myös aueta railoja.

Teräsjääksi kutsutaan kirkasta jäätä, joka syntyy suoraan vedestä. Se näyttää lasimaiselta. Teräsjää on tukevaa: viiden senttimetrin paksuinen teräsjää kantaa yksin kulkevan ihmisen.

Jos alkutalvi on leuto, lumikuorma voi painaa ohutta jäätä niin, että jään päälle nousee vettä. Syntyy sohjoa, joka pakkasen kiristyessä jäätyy kohvajääksi. Kohvajää on vaaleaa ja himmeää, kuin jähmettynyttä maitoa. Sen kantokyky on vain puolet teräsjään kantavuudesta.

Meren rannikolla puhutaan kiintojäästä. Se on paikallaan pysyvää jäätä, joka on kiinnittynyt rantoihin ja kareihin. Ajojää taas liikkuu tuulten ja virtausten kuljettamana. Joskus ajojäätä pakkautuu isoiksi röykkiöiksi, ahtojääksi.

Jäällä kulkiessa on tarkkailtava jään laatua ja paksuutta esimerkiksi metallipäisen kepin avulla. Jäänaskalit on aina pidettävä mukana. Ennen retkeä on syytä tutustua turvaohjeisiin ja -varusteisiin. Varo erityisesti kevätjäätä: se on haurasta ja voi muuttua pettäväksi muutamassa tunnissa.