Vesitilanne 06.4.2020.

Lämmin sää saa virtaamat kasvuun, järvien pinnat edelleen korkealla

Voimakas sään lämpeneminen alkuviikolla saa etenkin länsirannikon ja maan keskiosan jokien virtaamat kasvuun sulannan vaikutuksesta. Ennusteiden mukaan sulanta saa Pohjanmaan maakunnissa joet Vaasan seudulta aina Kala- ja Pyhäjoelle asti selvään nousuun keskiviikon ollessa lämpimin päivä. Loppuviikon viileneminen pysäyttänee sulannan alueilla, joilla lunta on jäljellä. Oulun pohjoispuolisilla vesistöalueilla lumen vesiarvo on poikkeuksellisen suuri. Erityisesti Kemi-, Ounas- ja Ivalojoella on mahdollisuus erittäin suuriin tulviin toukokuun loppupuolella, mikäli lumet sulavat kerralla. Myös Iijoen ja Kuivajoen tulvahuiput saattavat sulamiskauden säästä riippuen kasvaa ennätyslukemiin.

Järvien vedenkorkeudet ovat edelleen selvästi ajankohdan keskitason yläpuolella koko maassa Lappia lukuun ottamatta ja suuret järvet jatkavat osin nousuaan. Keski-Suomessa lämpeneminen saa osan luonnontilaisista järvistä jo nousuun kohti kevätkorkeuksiaan. Puula pysyy huhtikuun ajan tulvarajan tuntumassa. Etelä-Pohjanmaalla Lappajärvi on edelleen tulvakorkeuksissa. Järvien laskujokien virtaamat pysyvät suurina vielä pitkään. Järvien ja laskujokien rannoilla kannattaa huolehtia laitureiden ja veneiden huolellisesta kiinnityksestä.

Lumitilanne (6.4.)

Etelä  lumeton Vaasa – Savonlinna-linjan eteläpuolella. Kittilä–Ivalo-alueella ja Koillismaalla lumikuorma on paikoin yli 330 kg/m2. Lumen määrä on ajankohtaan nähden poikkeuksellisen suuri Ivalon alueella, Ounasjoen yläosassa Kittilän alueella ja Kemijoen vesistössä Sodankylän, Sallan, Pelkosenniemen ja Savukosken alueilla. Vuodesta 1962 lähtien tilastoitujen havaintojen mukaan Kemijoen ja Ivalojoen vesistöalueilla ei ole koskaan aiemmin havaittu tähän aikaan vuodesta näin suuria lumen vesiarvon lukemia.

Jäätilanne (31.3.)

 

 

Auringonsäteily alkaa jo lämmittää ja lumen sulaessa jään päältä haurastuttaa vesistöjen jääpeitettä. Aamulla kulkijan kantanut kevätjää voi iltapäivällä olla paksuudestaan huolimatta vaarallisen haurasta puikkoontunutta jäätä. Jään paksuuden perusteella ei siis enää voi arvioida sen kantavuutta, ja lisäksi railoja on kehittynyt useille järville. Jää voi olla hyvin heikkoa myös virtapaikoilla. Kannattaa siis harkita, onko Etelä-ja Keski-Suomessa jäille enää turvallista mennä. Kulunut talvi oli jääpeitteen muodostumisen suhteen poikkeuksellinen, sillä osa Etelä-Suomen suurista järvistä on ollut ilman yhtenäistä jääpeitettä tai jää on ollut hyvin ohutta. Jään paksuus on vaihdellut ja vaihtelee edelleen suuresti järven eri osissa. Virtapaikoilla, sillan alusilla ja muiden vesistörakenteiden lähellä, purkupaikoilla, kapeikoilla ja isojen kivien läheisyydessä jäät voivat olla jo lähteneet tai vaarallisen heikkoja.

Pohjois-Suomessa kokonaisjäänpaksuudet vaihtelevat 60-85 cm:n välillä, ja ovat ajankohdan keskimääräisten arvojen tuntumassa. Keskisessä Suomessa ja Oulujärvellä kokonaisjäänpaksuudet vaihtelevat 10-30 cm:n tuntumassa ja jääpeitteen paksuus on keskimäärin 20-30 cm ajankohdan tavanomaista jäänpaksuutta ohuempaa. Etelä-Suomessa jäätä voi esiintyä, mutta se on liian ohutta mitattavaksi. Etenkin Etelä- ja Keski-Suomessa on siis kiinnitettävä erityistä huomiota jäällä liikkumisen turvallisuuteen.  Jäänpaksuutta seurataan eri puolilla Suomea 47 havaintopaikassa kolme kertaa kuussa, 10., 20. ja 30. päivä.

Routatilanne (19.3.)

Leudon talven vuoksi routaa esiintyy poikkeuksellisen vähän maan etelä- ja keskiosissa, jossa routaa on 5–15 cm, joka on 15–20 cm ajankohdan keskiarvoja vähemmän. Etelä- ja lounaisrannikolla routaa esiintyy vain paikoitellen. Maan pohjoisosissa, jossa lumenpaksuus on talvella ollut ennätyslukemissa, esiintyy routaa 25–140 cm, joka on 30–65 cm ajankohdan keskiarvoja vähemmän lumen eristävän vaikutuksen vuoksi.

Pohjavesitilanne (19.3.)

Pienissä- ja keskisuurissa muodostumissa pohjaveden pinnankorkeuksien osalta Suomi jakaantuu kahteen alueeseen: Oulun korkeudelta etelään pohjaveden pinnankorkeudet ovat pääosin nousussa, kun Oulusta pohjoiseen pinnat ovat laskusuunnassa talviseen tapaan. Maan etelä- ja keskiosissa pinnat ovat yleisesti 25–85 cm ajankohdan keskiarvoja korkeammalla, mutta paikoitellen pinnat ovat jopa mittaushistorian ajankohdan korkeimmissa lukemissa. Maan pohjoisosissa pinnat ovat pääosin ajankohdan keskiarvoissa.

Suurissa pohjavesimuodostumissa useamman kuivemman vuoden vaikutus näkyy yhä ja pinnankorkeudet ovat yleisesti 10–40 cm alle ajankohdan keskiarvojen.

Tämän tiedon on tuottanut
SYKE