Takaisin

Vesisanasto

A

• Aallokko

  Aallokko tarkoittaa monen erikokoisen aallon muodostamaa kokonaisuutta meren tai järven pinnalla. Aallokon kasvuun vaikuttavat eniten tuulen nopeus ja kesto sekä pyyhkäisymatka eli etäisyys rantaan tuulen tulosuunnassa. Tärkeimmät aallokkoa kuvaavat suureet ovat merkitsevä aallonkorkeus, aallokon suunta ja huipun periodi.

• Aallonkorkeus

  Meren tai järven aallokosta puhuttaessa aallonkorkeudella tarkoitetaan aallon pohjan ja huipun välistä korkeuseroa. Veden pinnan aallokko on epäsäännöllistä, eli peräkkäisetten aaltojen korkeus ei ole sama. Siksi aallonkorkeus ilmoitetaan ns. merkitsevänä aallonkorkeutena.

• Aallonpituus

  Aallonpituus on kahden peräkkäisen aallon huippujen välimatka.

• Ahtojää

  Ahtojää on ahtautunutta ajojäätä merellä. Ahtautuminen johtuu siitä, että tuuli tai virtaukset kerryttävät jäätä johonkin paikkaan. Ahtautuessaan jää lohkeaa palasiksi, ja palaset kasautuvat toistensa päälle röykkiöiksi tai valleiksi.

• Ajojää

  Ajojää on merellä vapaasti kelluvaa jäätä. Se ei ole kiinnittynyt rantoihin ja kareihin, kuten kiintojää. Ajojää voi liikkua tuulten tai virtausten voimasta ja kasautua ahtojääksi.

• Akviferi

  Akviferiksi sanotaan sellaista maankuoren kerrostumaa, joka varastoi ja johtaa vettä niin hyvin, että siihen on mahdollista perustaa esimerkiksi kaivo.

• Alin rakentamiskorkeus

  Alin rakentamiskorkeus tarkoittaa korkeustasoa, jonka alapuolelle ei tule sijoittaa kastumiselle herkkiä rakenteita, kuten rakennuksen alapohjaa. Alin rakentamiskorkeus määräytyy tulvakorkeuden mukaan, mutta siihen vaikuttavat myös rakennuksen käyttötarkoitus ja rakennustapa sekä vesistön ominaispiirteet, kuten aallonkorkeus. Rakennuksen lattian tulisikin olla selvästi alinta rakentamiskorkeutta ylempänä.

• Arseeni

  Arseeni on maankuoressa luonnostaan esiintyvä puolimetalli. Suomessa yleisin arseenimineraali on arseenisulfidi eli arseenikiisu. Arseenia voi siirtyä kallioperästä pohjaveteen erityisesti kallion ruhjevyöhykkeillä, joissa arseenikiisu pääsee kosketuksiin pohjaveden kanssa. Porakaivovedessä on paikoin tavattu terveydelle haitallisia arseenipitoisuuksia.

• Avainlaji

  Avainlajiksi kutsutaan eliölajia, joka tarjoaa ravintoa, suojapaikkoja tai kasvualustan monelle muulle lajille. Avainlajin taantumisella tai katoamisella voi siten olla kauaskantoiset seuraukset. Itämeressä avainlajeja ovat esimerkiksi rakkohauru, meriajokas ja sinisimpukka, sisävesissä taas tietyt vesikirput ja uposkasvit.

• Avo-oja

  Avo-oja on maahan kaivettu, peittämätön uoma, jonka tarkoitus on tietyn maa-alueen kuivattaminen tai kasteleminen.

• Avouoma

  Avouoma tarkoittaa maan pinnalla olevaa avointa veden kulkureittiä, jossa vesi virtaa kohti alempaa maastoa.

B

• Bifurkaatio

  Bifurkaatio tarkoittaa hydrologiassa virtauksen haaroittumista kahtaalle niin, etteivät haarat enää yhdisty. Bifurkaatiot voidaan jakaa kahteen päätyyppiin: järvi- ja jokibifurkaatioihin. Jokibifurkaatiossa joki jakautuu kahteen alaspäin virtaavaan uomaan. Järvibifurkaatiossa järvi purkautuu kahta lasku-uomaa pitkin eri suuntiin.

• Biologinen hapenkulutus

  Biologinen hapenkulutus (BHK) tarkoittaa sitä hapen määrää, jonka vedessä tai jätevedessä olevat orgaaniset aineet kuluttavat biologisessa reaktiossa. Valtaosa kotitalouden jätevesien biologisesta hapenkulutuksesta johtuu WC-jätevesistä.

• Biomassa

  Biomassa on elävien organismien kokonaismäärä (märkäpainona, kuivapainona tai energiana) tietyssä ympäristössä tiettynä hetkenä.

• Biosuodatusalue

  Kasvillisuuspeitteiset biosuodatusalueet, viherpainanteet ja viherkatot ovat hulevesien käsittelyjärjestelmiä, joihin hulevedet johdetaan imeytymään ja suodattumaan ennen kuin ne johdetaan eteenpäin. Viherpainanteet ovat esimerkiksi tien varteen muotoiltuja, kasvillisuuden peittämiä avopainanteita.

D

• Desinfiointi

  Desinfiointi on käsittelyvaihe, jossa vedestä tuhotaan bakteerit ja muut mikrobit. Desinfiointi on tärkeä osa vesijohtoveden valmistusta. Desinfiointiin voidaan käyttää otsonia, ultraviolettisäteilyä tai klooria.

E

• Ekologinen käytävä

  Ekologinen käytävä on kapea vyöhyke, esimerkiksi esteetön joki tai puro, joka yhdistää suurempia erillisiä elinympäristölaikkuja, kuten järviä. Ekologinen käytävä mahdollistaa eliöiden siirtymisen laikusta toiseen.

• Ekologinen tila

  Pintavesien ekologista tilaa arvioidaan viisiportaisella asteikolla. Tilanarvio perustuu ensisijaisesti biologisiin laatutekijöihin, kuten planktonleviin, vesikasveihin, kaloihin ja pohjaeläimiin. Lisäksi otetaan huomioon vedenlaatua ja vesirakentamisen astetta kuvaavat tekijät. Vertailukohtana on luonnontila, johon ihminen ei ole vaikuttanut.

• Ekosysteemi

  Ekosysteemiksi kutsutaan eliöyhteisöjen ja niiden ympäristön muodostamaa toiminnallista kokonaisuutta alueella, joka on luonnonoloiltaan melko yhtenäinen. Esimerkiksi järvi voi muodostaa yhden ekosysteemin. Se voidaan myös jakaa avoveden, pohjan ja rannan ekosysteemeiksi.

• Ekosysteemipalvelu

  Ekosysteemipalvelut ovat ekosysteemien tuottamia aineellisia ja aineettomia hyötyjä ihmiselle. Ekosysteemipalveluiksi luetaan tuotantopalvelut (mm. ravinto ja materiaalit), ylläpitopalvelut (mm. ravinteiden kierrätys), sääntelypalvelut (mm. ilmaston sääntely) ja kulttuuripalvelut (mm. virkistys ja innoitus).

• Elinkierto

  Elinkierto kattaa eliön koko elämänkaaren ja sen eri vaiheet, alkaen esimerkiksi hedelmöittymisestä, itiöstä tai munasta, seuraavan sukupolven vastaavaan vaiheeseen.

• Elinympäristö

  Elinympäristö eli habitaatti tarkoittaa eri ympäristötekijöiden, kuten ilmaston, maastomuotojen ja kasvualustan ominaisuuksien, muodostamaa kokonaisuutta, jossa lajit elävät. Vedenalaisia elinympäristöjä määrittävät muun muassa veden syvyys, rannan avoimuus ja vedenpohjan laatu.

• Eliöyhteisö

  Eliöyhteisö on kokonaisuus, joka muodostuu samalla alueella elävien lajien populaatioista ja niiden keskinäisestä vuorovaikutuksesta. Eliöyhteisö sisältää kaikki alueella esiintyvät eliöt. Jos ympäristössä tapahtuu muutoksia, muuttuu usein myös eliöyhteisön koostumus.

• Elohopea

  Elohopea on eliöstöön kertyvä kaukokulkeutuva raskasmetalli. Pääosa Suomen valuma-alueiden elohopeasta on peräisin laskeumasta, jota on aiheuttanut mm. kivihiilen poltto. Elohopean käyttöä on rajoitettu globaalisti. Rajoitusten vaikutukset näkyvät kalojen elohopeapitoisuuksissa kuitenkin vasta pitkän ajan kuluttua. Aiemmin teollisuuden pistekuormitus pilasi vesiä paikallisesti, mutta nämä vedet ovat elpymässä.

• Eloperäinen aines

  Eloperäinen eli orgaaninen aines on syntynyt elävistä eliöistä. Eloperäinen aines käsittää maaperässä olevat kasvien ja eläinten elävät ja kuolleet osat, eritteet, juuret sekä näiden osittain tai kokonaan hajonneet osat.

• Eläinplankton

  Eläinplankton koostuu vedessä keijuvista tai hitaasti liikkuvista eläimistä, jotka ovat enimmäkseen mikroskooppisen pieniä. Eläinplanktoniin kuuluu mm. alkueliöitä, rataseläimiä ja äyriäisiä. Niiden pääravintoa on kasviplankton sekä bakteerit ja pienempi eläinplankton. Eläinplankton on kalanpoikasten ja joidenkin aikuisten kalojen ja vesilintujen tärkeä ravinnonlähde.

• Energiatehokkuus

  Energiatehokkuudella tarkoitetaan, että kulutettu energiamäärä, esimerkiksi sähkö- tai polttoainemäärä, on pieni suhteessa tuotettuun työhön, tuotteeseen tai palveluun. Energiatehokkuus auttaa vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä kustannustehokkaasti

• Enimmäispitoisuus

  Enimmäispitoisuus on vaaralliselle tai haitalliselle aineelle määrätty suurin sallittu pitoisuus esimerkiksi talousvedessä. Enimmäispitoisuuden käsitettä sovelletaan myös luonnonvesien luokittelussa.

• Ensilumi

  Ensilumi on sääasemalla virallisesti silloin, kun lumensyvyysmittari näyttää aamulla klo 8 (kesäajan ollessa voimassa klo 9) syksyllä ensimmäisen kerran lumen syvyydeksi 1 cm.

• Erillisviemäröinti

  Erillisviemäröinti on putkijärjestelmä, jossa jätevedet ja hulevedet johdetaan erillään toisistaan.

• Eroosiosuojaus

  Eroosiosuojauksen tehtävä on ehkäistä maaperän eroosiota tai estää esimerkiksi pelloilta huuhtoutuvan maa-aineksen ja ravinteiden kulkeutumista vesistöön. Eroosiosuojauksena voidaan käyttää maaperää ja ravinteita sitovaa kasvillisuutta, maavalleja ja virranohjaimia tai erityisiä geotekstiilejä ja pajumattoja.

F

• Flada

  Flada on maankohoamisen seurauksena merestä irti kuroutuva murtovesiallas, jolla on vielä kapea yhteys mereen. Ajan myötä flada muuttuu kluuviksi, jolla ei ole meriyhteyttä.

• Fluori

  Fluori on maankuoressa luonnostaan esiintyvä alkuaine, joka kuuluu halogeenien ryhmään. Luonnossa fluori esiintyy aina fluoridina, esimerkiksi kalsiumfluoridina eli fluoriittina. Fluoridia siirtyy kallioperästä pohjaveteen, jos vesi on pitkään kosketuksissa fluoripitoisten mineraalien kanssa. Kaivoveden liiallinen fluoridipitoisuus on ongelma lähinnä rapakivialueilla.

• Fosfori

  Fosfori on kaikille eliöille välttämätön aine. Fosforin puute rajoittaa levien kasvua monissa Suomen vesistöissä. Fosforikuormitus aiheuttaakin vesien rehevöitymistä. Fosforia joutuu vesistöihin jätevesien mukana sekä maatalous- ja metsäalueilta tulevien valumavesien mukana.

• Fosforiasetus

  Niin sanottu fosforiasetus koskee fosforin käyttöä maa- ja puutarhataloudessa sekä ympäristö- ja viherrakentamisessa. Asetuksen tavoite on ehkäistä ja vähentää lannoitevalmisteiden ja lannan käytöstä aiheutuvia fosforipäästöjä vesiin ja maaperään. Asetuksen voimaantulo merkitsee, että ympäristökorvaukseen aiemmin liittyneet lannoiterajat alkavat koskea kaikkia viljelijöitä.

• Fosforisuodatin

  Fosforisuodattimen tarkoitus on vähentää haja-asutuksen jätevesien aiheuttamaa fosforikuormaa. Fosforisuodatin voi olla säiliön tai kaivon kaltainen rakenne, jonka sisällä on fosforia sitovaa materiaalia. Jätevesi johdetaan tämän materiaalin läpi.

H

• Habitaatti

  Habitaatti eli elinympäristö tarkoittaa eri ympäristötekijöiden, kuten ilmaston, maastomuotojen ja kasvualustan ominaisuuksien, muodostamaa kokonaisuutta, jossa lajit elävät. Vedenalaisia elinympäristöjä määrittävät muun muassa veden syvyys, rannan avoimuus ja vedenpohjan laatu.

• Haihdunta

  Haihdunta on haihtumista kuvaava meteorologinen suure, joka ilmaistaan esimerkiksi millimetreinä vuorokaudessa.

• Haihtuminen

  Haihtuminen on veden muuttumista vesihöyryksi kiehumispistettä alemmassa lämpötilassa. Haihtumisessa raskaampi aine (vesi) muuttuu kevyemmäksi (höyry). Haihtumisen käänteinen ilmiö on tiivistyminen.

• Hajajätevesi

  Hajajätevesi on kansanomainen nimitys jätevesille, joita ei johdeta yleiseen viemäriverkkoon ja jotka käsitellään niiden syntypaikalla.

• Hajakuormitus

  Hajakuormitus tarkoittaa vesistökuormitusta, joka on lähtöisin useista pienistä päästölähteistä, joita ei voida määrittää tarkasti. Hajakuormitusta ovat pelloilta, karjataloudesta ja metsätaloudesta valuva kiintoaine- ja ravinnekuormitus sekä haja-asutuksen jätevedet.

• Halokliini

  Halokliini eli suolaisuuden harppauskerros on vyöhyke, jossa meriveden suolapitoisuus muuttuu paljon lyhyellä matkalla syvyyssuunnassa. Itämeressä halokliini on tyypillisesti 50–80 metrin syvyydessä. Pohjanlahdella ei ole selvää suolaisuuskerrostuneisuutta ja Suomenlahden kerrostuneisuuden voimakkuus vaihtelee.

• Happamat sulfaattimaat

  Happamat sulfaattimaat ovat rikki- ja rautapitoisia maakerroksia, joita esiintyy alavilla rannikoilla, erityisesti Pohjanlahden rannikolla. Happamista sulfaattimaista voi liueta veteen rautaa ja muita metalleja, jos pohjaveden pinta muuttuu tai vesioloissa tapahtuu muita muutoksia. Silloin pohjavesi myös happamoituu. Samoin voi tilapäisesti käydä pintavesille, jos esimerkiksi pitkää kuivaa kautta seuraa sulfaattimaita huuhtova rankkasade.

• Happamoituminen

  Happamoituminen tarkoittaa sitä, että järven, metsämaan tai muun elinympäristön kyky neutraloida happoja vähenee. Happamoitumisen seurauksena järviveden, ojan tai maaveden pH laskee eli vesi muuttuu happamammaksi. Tämä muuttaa eliöiden elinoloja niin, että osa lajeista saattaa hävitä.

• Happamuus

  Happamuus on yksi veden laatutekijöistä. Happamuus ilmaistaan pH-asteikolla, jossa neutraali vesi saa arvon 7. Suomen sisävedet ovat yleensä lievästi happamia (pH 6,5–6,8). Merivesi taas on lievästi emäksistä (pH noin 8). Pohjavedet ovat Suomessa yleensä hieman happamia (pH 5,9–6,9).

• Happikato

  Happikadoksi kutsutaan tilannetta, jossa vedessä tai pohjasedimentin pinnassa on niin vähän happea, että eliöstö kärsii, kuolee tai kaikkoaa muualle. Happikatoa esiintyy etenkin rehevöityneiden vesien pohjissa talvisin, kun vesi on kerrostunutta ja bakteeritoiminta kuluttaa hapen loppuun.

• Happipitoisuus

  Happipitoisuus on yksi veden laadun mittari. Hapen määrä on sidoksissa veden lämpötilaan, joten happipitoisuus ilmaistaan niin sanottuna kyllästysasteena eli prosenttiosuutena saman lämpöisen veden ”täydestä” happipitoisuudesta. Vedessä elävät eliöt tarvitsevat happea elääkseen. Eräät eliöt myös tuottavat veteen happea yhteyttämällä.

• Harmaa jätevesi

  Harmaalla jätevedellä tarkoitetaan muusta kuin WC:stä tulevia kotitalouden jätevesiä. Harmaita jätevesiä syntyy pesemisestä, siivoamisesta, keittiöstä ja muusta vastaavasta toiminnasta.

• Harmaa vesijalanjälki

  Harmaa vesijalanjälki tarkoittaa sitä puhtaan veden määrää, joka kuluu tuotantolaitoksissa huuhteluun ja pesuun sekä tuotteen tai jäteveden puhdistamiseen.

• Harppauskerros

  Harppauskerros on järvessä tai meressä oleva vesikerros, jossa jokin veden ominaisuus muuttuu nopeasti syvyyssuunnassa. Lämpötilan harppauskerrosta kutsutaan termokliiniksi ja suolaisuuden harppauskerrosta halokliiniksi. Harppauskerros estää yläpuolisen päällysveden sekoittumista alapuoliseen alusveteen.

• Helmi-elinympäristöohjelma

  Ympäristöministeriön Helmi-ohjelma 2021–2030 vahvistaa Suomen luonnon monimuotoisuutta ja turvaa luonnon tarjoamia ekosysteemipalveluja. Ohjelman painopisteitä ovat muun muassa soiden ennallistaminen, lintuvesien ja kosteikkojen kunnostaminen sekä pienvesien ja rantaluonnon hoito.

• Hiilensidonta

  Hiilensidonta tarkoittaa ilmakehän hiilen (hiilidioksidin) pitkäaikaista sitoutumista ja varastoitumista metsiin, maaperään tai meriin. Hiilensidonnalla voidaan tarkoittaa myös hiilidioksidin erottamista esimerkiksi savukaasuista tai hiilidioksidin poistamista ilmakehästä.

• Hiilidioksidi

  Hiilidioksidi on hiilestä ja hapesta koostuva kaasumainen yhdiste, jonka kemiallinen kaava on CO₂. Hiilidioksidia esiintyy maapallon ilmakehässä luontaisesti pieninä pitoisuuksina, mutta ihmiskunnan tuottamat hiilidioksidipäästöt ovat lisännet pitoisuutta, mikä aiheuttaa ilmaston lämpenemistä. Ilmakehästä meriin liukeneva hiilidioksidi happamoittaa meriä.

• Hiilijalanjälki

  Hiilijalanjälki tarkoittaa tuotteen, palvelun tai esimerkiksi kunnan tai yksityisen kansalaisen aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä. Hiilijalanjälkeä laskettaessa otetaan huomioon kaikki suorat ja välilliset päästöt. Välillisiä päästöjä ovat esimerkiksi tuotteissa käytettyjen raaka-aineiden tuottamisesta ja kuljettamisesta syntyvät päästöt.

• Hiilineutraali

  Hiilineutraali tarkoittaa tilannetta, jossa kasvihuonekaasupäästöt ja hiilinielut ovat tasapainossa. Suomessa on asetettu tavoitteeksi, että Suomi olisi hiilineutraali vuonna 2035. Silloin hiiltä sitoutuisi ilmakehästä metsiin ja muihin hiilinieluihin yhtä paljon kuin Suomi tuottaa kasvihuonekaasupäästöjä.

• Hiilinielu

  Hiilinielu on ekosysteemi tai sen osa, joka pystyy vastaanottamaan tai sitomaan hiilidioksidia ilmakehästä ja varastoimaan hiiltä pitkäaikaisesti. Tyypillisiä hiilinieluja ovat metsät, valtameret ja suot.

• Hiilitase

  Hiilitase on hiilensidonnan ja hiilipäästöjen keskinäinen suhde tietyllä aikavälillä. Positiivinen hiilitase tarkoittaa, että hiiltä on sitoutunut enemmän kuin sitä on vapautunut ilmakehään.

• Hinku-kunta

  Hinku-kunnat ovat sitoutuneet tavoittelemaan 80 prosentin vähennystä kasvihuonekaasupäästöistään vuoteen 2030 mennessä (vuoden 2007 tasosta). Hinku on vuonna 2008 perustettu verkosto, joka kokoaa yhteen päästövähennyksiin sitoutuneet kunnat, ilmastoystävällisiä tuotteita ja palveluita tarjoavat yritykset sekä energia- ja ilmastoalan asiantuntijat.

• Huleveden imeytysrakenne

  Huleveden imeytysrakenteeksi kutsutaan järjestelmää, jonka tarkoitus on edistää huleveden imeytymistä ja suodattumista maakerrosten läpi maaperään.

• Hulevesi

  Hulevesi on kaduilta ja kiinteistöjen pinnoilta virtaavaa sade- ja sulamisvettä. Hulevesien hallinnasta tulee huolehtia. Hulevedet pyritään ensisijaisesti imeyttämään maahan tai hyödyntämään niiden syntypaikalla. Jos tämä ei ole mahdollista, hulevedet ohjataan hulevesiviemäriin, erilleen jätevesiviemäreistä.

• Hulevesiallas

  Hulevesiallas on hulevesien varastoimiseen tai viivyttämiseen käytetty tai rakennettu allas.

• Hulevesien hallinta

  Hulevesien hallinnalla tarkoitetaan toimia, jotka vaikuttavat hulevesien kertymiseen tai jotka liittyvät hulevesien johtamiseen ja käsittelyyn.

• Hulevesijärjestelmä

  Hulevesijärjestelmäksi kutsutaan hulevesien hallintaan tarkoitettujen rakenteiden muodostamaa kokonaisuutta.

• Hulevesikaivo

  Hulevesikaivo on hulevesien kokoamiseen tarkoitettu kaivo. Kaivossa voi olla ritiläkansi; se voi myös olla varustettu liete- tai hiekkapesällä.

• Hulevesilammikko

  Hulevesilammikko on hulevesien keräämiseen, viivyttämiseen ja puhdistamiseen tarkoitettu vesirakenne. Hulevedet ohjataan hulevesilammikkoon joko pintavaluntana taikka hulevesikosteikon tai imeytys- ja suodatinrakenteen kautta. Hulevesilammikot elävöittävät myös maisemaa.

• Hulevesimaksu

  Hulevesimaksua peritään hulevesien johtamisesta viemäriin.

• Hulevesitulva

  Hulevesitulva syntyy, kun sataa niin rankasti, että kaupungin hulevesijärjestelmä ylikuormittuu. Sadevesiviemärit eivät silloin pysty kuljettamaan satanutta vettä pois riittävällä nopeudella, vaan vesi nousee kaduille ja pihoille, mikä voi aiheuttaa suuriakin vahinkoja.

• Hulevesiverkosto

  Hulevesiverkosto on viemäriverkosto, joka on tarkoitettu johtamaan hulevesiä ja perustusten kuivatusvesiä. Hulevesiverkosto voi koostua putkiviemäreistä sekä niihin välittömästi yhdistyvistä mahdollisista avouomista. Verkostoon kuuluvat myös hulevesikaivot ja mahdolliset pumppaamot.

• Hulevesiviemäri

  Hulevesiviemäri eli sadevesiviemäri on jätevesiviemäristä erillään oleva viemäri, joka johtaa pois pihoille, salaojiin ja kaduille kertyneen sade- ja kuivatusveden. Hulevesiviemäreistä vesi johdetaan vesistöön.

• Humus

  Humusta syntyy, kun turpeeseen ja metsämaahan hautautuneet kasvien osat hajoavat. Mmuun muassa orgaanista hiiltä ja rautaa sisältävät humusaineet voivat olla vedessä liuenneina tai kevyinä mikroskooppisina hiukkasina. Humusta esiintyy erityisesti turvemaiden lähivesissä, ja se värjää monet Suomen sisävedet ja Perämeren ruskeaksi. Humus vaikuttaa myös veden happamuuteen

• Hydrologia

  Hydrologia on geofysiikan osa-alue, joka tutkii veden esiintymistä, ominaisuuksia ja kiertokulkua maapallolla.

• Hyyde

  Hyyde eli suppojää koostuu pienistä jääkiteistä, joita syntyy voimakkaasti ja pyörteisesti virtaavan jokijakson alijäähtyneeseen veteen. Vesi pääsee alijäähtymään pakkasella, kun virtaus estää suojaavan jääkannen muodostumisen. Muodostuneet jääkiteet tarttuvat yhteen ja nousevat vähitellen pintaan muodostaen hyydelauttoja tai sohjoa.

• Hyydepato

  Hyyde- eli suppopato syntyy, kun alijäähtyneeseen veteen muodostunut hyydejää tarttuu uoman pohjaan tai kasautuu jääkannen alle haitaten veden kulkua.

• Hätäylivedenkorkeus

  Hätäylivedenkorkeus, hätä-HW, on patoturvallisuuteen liittyvä käsite. Se määräytyy maapadon tiivistyssydämen tai betonisen padon yläpinnan korkeuden mukaan. Jos tämä taso vaihtelee padossa, hätäylivedenkorkeus määräytyy yläpinnan alimman kohdan mukaan. Vedenpinnan korkeuden nouseminen yli hätäylivedenkorkeuden voi aiheuttaa muutoksia patorakenteissa.

I

• Ikirouta

  Ikiroudalla tarkoitetaan pysyvästi jäässä olevaa maata. Yhtenäistä ikiroutaa on yleensä siellä, missä vuoden keskilämpötila on alle -5 astetta. Ikirouta ulottuu useimmiten kymmenien metrien syvyyteen, enimmillään jopa kilometriin, ellei peruskallio tule vastaan sitä ennen.

• Ilmanpaine

  Ilmanpaine on ilmakehän paine maapintaa vastaan. Normaali ilmanpaine on 1013 hehtopascalia tai millibaaria (käytöstä poistunut yksikkö). Ilmanpaine vaihtelee, ja alueelliset paine-erot synnyttävät tuulia.

• Ilmastomalli

  Ilmastomalli on matemaattisiin yhtälöihin perustuva yksinkertaistettu kuvaus maapallon tai sen osan ilmastojärjestelmästä. Yhtälöt perustuvat fysiikan lakeihin. Ilmastomallien perusteella voidaan arvioida ilmaston muuttumista menneisyydessä ja tulevaisuudessa erilaisilla oletuksilla.

• Ilmastonmuutos

  Ilmastonmuutos tarkoittaa maapallon ilmastojärjestelmässä tapahtuvaa pitkäkestoista muutosta, jonka seurauksena sääolojen yleinen luonne muuttuu. Ilmastonmuutos voi johtua luonnollisista syistä, kuten suurista tulivuoren purkauksista. Nykykeskustelussa ilmastonmuutoksella tarkoitetaan ennen muuta ihmisen aiheuttamaa ilmaston lämpenemistä ja sen seurausvaikutuksia.

• Ilmastopaneeli

  Ilmastopaneeli voi viitata joko kansainväliseen ilmastopaneeliin (IPCC) tai Suomen ilmastopaneeliin. Molemmat ovat tieteellisiä ja riippumattomia asiantuntijaelimiä. Suomen ilmastopaneelin tehtävä on suunnitella Suomen ilmastopolitiikkaa ja tukea sitä koskevaa päätöksentekoa.

• Ilmastoskenaario

  Ilmastoskenaariot ovat vaihtoehtoisia kehitysnäkymiä tulevaisuuden ilmastosta. Skenaariot perustuvat parhaisiin saatavilla oleviin arvioihin (usein ilmastomallien tuloksiin) siitä, millaiseksi ilmasto muuttuu eri lähtöoletuksilla, esimerkiksi kasvihuonekaasujen eri päästömäärillä.

• Ilmentäjälaji

  Ilmentäjä- eli indikaattorilaji on eliölaji, jonka esiintyminen kertoo elinympäristön tietystä ominaisuudesta. Ilmentäjälajin elinympäristövaatimukset voivat olla erityisen kapeat, tai eliö voi olla erityisen herkkä jollekin ympäristömuutokselle.

• Imeyntä

  Imeyntä on maaperään suotautuva sadevesimäärä (mm) tai suotautumisnopeus (mm/t).

• Imeyttäminen

  Imeyttäminen tarkoittaa jäteveden, huleveden tai muun veden tarkoituksellista imeyttämistä maaperään.

• Imeytyskaivanto

  Imeytyskaivanto on huleveden tai muun veden imeyttämiseen tarkoitettu kaivanto, joka on täytetty kiviaineksella tai muulla materiaalilla, jonka huokostilavuus on suuri. Kaivantoon ohjattu vesi varastoituu huokostilaan ja imeytyy siitä hiljalleen ympäröivään maahan. Kaivanto voidaan sijoittaa myös kokonaan maan alle, jolloin vesi johdetaan siihen esimerkiksi hulevesiviemäreillä tai salaojilla.

• Imeytyskenttä

  Imeytyskenttä on jätevesien tai hulevesien käsittelyyn tarkoitettu rakenne, jossa vesi imeytetään maaperään. Imeytyskenttä vaatii melko suuren pinta-alan, joten se ei sovellu pienelle tontille.

• Imeytyspainanne

  Imeytyspainanne on ympäristöään alempana oleva alue tai loivaluiskainen oja, joka on yleensä kuiva ja kasvillisuuden peitossa. Hulevesi voi kertyä väliaikaisesti imeytyspainanteeseen ja imeytyä siitä lyhyessä ajassa maaperään.

• IPCC

  IPCC (Intergovernmental Panel on Climate Change) on hallitustenvälinen tieteellinen asiantuntijaelin, joka perustettiin vuonna 1988 tukemaan ilmastonmuutosta koskevaa poliittista päätöksentekoa. IPCC:n tehtävä on koota ja arvioida tieteellistä tietoa ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta ja sen vaikutuksista.

J

• Joki

  Joki määritellään vesilaissa virtaavan veden vesistöksi, jonka valuma-alue on vähintään sata neliökilometriä.

• Juoksutus

  Juoksutus tarkoittaa sitä, että vesistön virtaaman suuruutta säädetään esimerkiksi patoluukkujen tai voimalaitoksen turbiinien avulla.

• Juomavesidirektiivi

  Euroopan unionin tarkistettu juomavesidirektiivi tuli voimaan tammikuussa 2021. Sen tavoite on suojella kansalaisia ja ympäristöä pilaantuneen juomaveden haitoilta ja parantaa juomaveden saatavuutta. Direktiivi sisältää määräyksiä mm. juomaveden laadusta, valvonnasta ja riskienhallinnasta sekä veden laatua koskevasta tiedottamisesta.

• Järven kunnostus

  Järven kunnostus tarkoittaa toimia, joilla parannetaan rehevöityneen tai muuten heikentyneen järven ekologista tilaa. Tärkeintä on vähentää järveen tulevaa ulkoista kuormitusta. Järven sisäistä kuormitusta vähentäviä kunnostustoimia ovat esimerkiksi särkikalojen tehokalastus, talviaikainen hapetus ja harvinaisissa tapauksissa kemiallinen saostus.

• Järvimalmi

  Järvimalmiksi kutsutaan järven pohjalta löytyviä vesipitoisia rautaoksidisaostumia. Saostumien rauta on peräisin rautapitoisisten kivilajien eroosiosta. Järvimalmia esiintyy pääasiassa Sisä-Suomen järvialueilla. Soissa esiintyviä vastaavia saostumia kutsutaan suomalmiksi.

• Järvisyyhy

  Järvisyyhy on imumatoihin kuuluvien loistoukkien aiheuttama vaiva. Sen voi saada uidessa, varsinkin jos ui matalilla kasvillisuusrannoilla. Normaalisti linnuilla loisiva toukka erehtyy isännästä ja tunkeutuu ihon pintakerrokseen. Toukat eivät lisäänny ihmisessä, ja vaiva menee ohi noin viikon sisällä. Suihku ja pyyhekuivaus uinnin jälkeen vähentävät riskiä.

• Järvisyysprosentti

  Järvisyysprosentti tarkoittaa valuma-alueella sijaitsevien järvien yhteispinta-alan prosenttiosuutta valuma-alueen pinta-alasta.

• Jätepato

  Jätepato on patorakenteen avulla muodostettu allas, joka estää padotun nesteen tai nestemäisesti käyttäytyvän aineen leviämisen. Jätepatoja ovat esimerkiksi kaivospadot ja metsäteollisuuden lietealtaiden padot.

• Jätevesijärjestelmä

  Jätevesijärjestelmä tarkoittaa sitä menetelmää ja laitteistoa, jolla jätevedet kerätään, johdetaan jätevedenpuhdistamolle ja käsitellään. Viemäriverkoston ulkopuolella sijaitsevalla kiinteistöllä on erilaisia vaihtoehtoja jätevesijärjestelmäksi: tyhjennettävä umpisäiliö, maasuodattamo, maahan imeytys tai laitepuhdistamo.

• Jätevesiliete

  Jätevesiliete eli puhdistamoliete on yhdyskuntien jätevedenpuhdistamolla syntyvää lietettä. Lietettä syntyy, kun jätevedestä poistetaan kiinteä aines ja saostetaan epäpuhtauksia. Jätevesilietettä voidaan käyttää energiantuotantoon tai esimerkiksi viherrakentamiseen.

• Jäännösriski

  Jäännösriskillä tarkoitetaan yleensä niitä tulvan aiheuttamia mahdollisia haittoja, joita ei voida estää tai joita ei teknisistä tai taloudellisista syistä kannata estää. Jäännösriskiä ovat ne tulvahaitat, jotka jäävät jäljelle, kun tulvasuojelu asetetaan hyväksyttävälle tasolle.

• Jääpato

  Jääpato on virtavesien talvinen tai keväinen ilmiö. Jääpato syntyy tyypillisesti jäiden lähtiessä, kun jäälautat ja -lohkareet kasautuvat jokeen. Jääpato hidastaa virtausta ja nostattaa tulvia. Joillakin jokijaksoilla jääpatotulvia syntyy lähes joka kevät. Jääpatoja voidaan torjua muun muassa jääsahauksilla.

K

• Kaivukatko

  Kaivukatko on ojan osa, joka on jätetty kunnostusojituksessa avaamatta. Kaivukatko vähentää veden virtausnopeutta ja pidättää kunnostusojituksessa liikkeelle lähtenyttä kiintoainetta. Se myös pienentää eroosiota kaivukatkon alueella.

• Kaksitasouoma

  Kaksitasouoma koostuu syvemmästä uomasta (alivesiuomasta) sekä sitä molemmin puolin tai toiselta puolelta reunustavasta tulvatasanteesta. Alivesiuoma säilyy vetisenä läpi vuoden. Tulvatilanteessa vesi nousee hallitusti tulvatasanteille. Kaksitasouoma hillitsee tulvia, parantaa veden laatua ja kohentaa luonnon tilaa.

• Kalahissi

  Kalahissi on automaattinen nostolaite, joka siirtää ylävirtaan pyrkivät vaelluskalat padon alapuolelta sen yläpuoliseen veteen. Haasteina ovat toiminnan jaksoittaisuus ja kalojen houkuttelu hissiin.

• Kalasulku

  Kalasulku eli Borland-kalatie on sulutusperiaatteella toimiva ratkaisu, joka mahdollistaa kalojen kulun voimalaitoksen ohi. Kalasulku koostuu kahdesta altaasta ja niitä yhdistävästä nousuputkesta tai -kammiosta. Kalasulkujen toimivuutta voi heikentää niiden jaksottainen toiminta. Haasteena on myös saada kalat löytämään kalasulun.

• Kalataloudellinen kunnostus

  Kalataloudellisilla kunnostustoimilla elvytetään tai palautetaan vesialueelle sen luontainen kalasto. Tällaisia toimia ovat kalastuksen säätely ja ohjaus, kalaistutukset sekä kalojen elinolojen parantaminen esimerkiksi hoitokalastuksella, lisäämällä poikastuotantoalueita tai poistamalla vaellusesteitä.

• Kalatie

  Kalatie mahdollistaa kalojen nousun paikoissa, joissa pato tai muu este estää niiden kulkemisen. Kalatie voi olla luonnonkivistä tehty luonnonmukainen uoma tai esimerkiksi peräkkäisistä betonialtaista ja pienistä putouksista muodostuvia tekninen kalatie. Tavoite on, että kalatiehen juoksutetaan vettä läpi vuoden.

• Kalliopohjavesi

  Kalliopohjavedeksi kutsutaan sitä pohjavettä, joka suotautuu suoraan sadannasta tai maaperästä kallion rakoihin. Kalliopohjavettä voidaan hyödyntää porakaivoilla.

• Kapillaari-ilmiö

  Kapillaari-ilmiö säätelee nesteen, esimerkiksi veden, virtausta hyvin ohuessa putkessa tai huokosrakenteessa. Kapillaari-ilmiön ansiosta vesi voi virrata tiiviissä maassa ylöspäin. Ilmiö johtuu siitä, että molekyylien väliset voimat ovat suurempia nesteen ja kiinteän aineen välillä kuin nesteen sisällä.

• Kasvihuoneilmiö

  Kasvihuoneilmiö on maapallon ilmakehän tuottama luonnollinen ilmiö, joka lämmittää alailmakehää. Kasvihuoneilmiö johtuu siitä, että hiilidioksidi ja muut ilmakehän sisältämät kasvihuonekaasut päästävän auringon tulosäteilyn maan pintaan, mutta heijastavat poistuvaa lämpösäteilyä takaisin maahan. Kasvihuoneilmiön voimakkuus riippuu ilmakehän kasvihuonekaasujen määrästä.

• Kasvihuonekaasu

  Kasvihuonekaasuiksi kutsutaan niitä ilmakehän kaasuja, jotka pitävät yllä kasvihuoneilmiötä. Kasvihuonekaasuja ovat hiilidioksidi, metaani, otsoni, typpioksiduuli ja freonit. Niiden päästöt ilmakehään voimistavat kasvihuoneilmiötä. Ilmakehässä luonnostaan oleva vesihöyry on lämmitysvaikutukseltaan merkittävin kasvihuonekaasu.

• Kasvihuonekaasupäästö

  Kasvihuonekaasupäästöiksi kutsutaan kasvihuoneilmiötä voimistavien ja siten ilmastoa lämmittävien kaasujen päästöjä ilmakehään. Suurin merkitys on hiilidioksidi- ja metaanipäästöillä. Niitä syntyy pääasiassa fossiilisten polttoaineiden poltosta sekä maataloudesta ja muusta maankäytöstä.

• Kasviplankton

  Kasviplankton koostuu enimmäkseen yksisoluisista levistä, jotka keijuvat vedessä ja saavat energiansa yhteyttämällä. Myös syanobakteerit eli sinilevät luetaan yleensä kasviplanktoniin. Kasviplankton muodostaa yhdessä bakteeriplanktonin kanssa vesiekosysteemin ravintoverkon perustan.

• Kasviravinne

  Kasviravinteiksi kutsutaan niitä aineita, joita kasvit tarvitsevat kasvuunsa. Tärkeimpiä kasviravinteita ovat typpi, fosfori ja kalium. Niistä typpi ja fosfori aiheuttavat vesistöihin joutuessaan rehevöitymistä.

• Kattovesi

  Kattovesi on rakennusten katoilta valuva sade- ja sulamisvesi.

• Kaukokulkeuma

  Kaukokulkeumaksi kutsutaan sitä haitallisten aineiden kuormitusta, jota aiheuttavat kaukana, jopa toisella puolella maapalloa sijaitsevat päästölähteet, mistä aineet kulkeutuvat laajalle yleensä ilmakehän kautta.

• Keijuminen

  Keijuminen tarkoittaa passiivista ajelehtimista vedessä, pinnan ja pohjan välisissä vesikerroksissa. Keijuvat eliöt eivät kohoa vedenpintaan mutta eivät liioin vajoa pohjaan.

• Kemiallinen hapenkulutus

  Kemiallinen hapenkulutus (COD) tarkoittaa sitä hapen määrää, jonka vedessä olevat aineet kuluttavat kemiallisessa reaktiossa. Kemiallista hapenkulutusta aiheuttavat esimerkiksi humus sekä jätevesien sisältämät eloperäiset aineet.

• Kemiallinen tila

  Pintavesien kemiallisen tilan arvio perustuu siihen, saavutetaanko tietyille vaarallisille ja haitallisille aineille asetetut ympäristönlaatunormit. Arvioitavia aineita tai aineryhmiä on 53. Jos yhdenkin raja-arvo ylittyy, veden kemiallinen tila ei saa arvosanaa ”hyvä”.

• Kemikalisoituminen

  Kemikalisoitumisella tarkoitetaan ihmisen valmistamien kemikaalien lisääntyvää esiintymistä luonnossa ja asuinympäristöissä. Kemikalisoituminen huolestuttaa, koska käytössä on valtavasti erilaisia kemikaaleja eikä niiden pitkäaikaisia ympäristö- ja terveysvaikutuksia tunneta. Kemikalisoitumista pidetään mm. mahdollisena syynä siihen, että myös Suomessa miesten siittiöiden laatu on heikentynyt.

• Keskivedenkorkeus

  Keskivedenkorkeus, MW, on tietyn havaintojakson keskimääräinen vedenkorkeus. Se ilmoitetaan korkeutena merenpinnasta jossakin korkeusjärjestelmässä.

• Keskivirtaama

  Keskivirtaama, MQ, on tietyn havaintojakson keskimääräinen virtaama.

• Kevätkuoppa

  Kevätkuoppa on vesistöjen säännöstelyyn liittyvä käsite. Se tarkoittaa, että järven vedenpintaa lasketaan talven mittaan ja alkukeväällä, jotta järveen saadaan tilaa lumen sulamisvesille. Kevätkuopan tarve on vähentynyt, koska lumimäärät ovat pienentyneet varsinkin Etelä-Suomessa.

• Kiintoaine

  Kiintoaine tarkoittaa vedessä olevia kiinteitä hiukkasia, kuten savea hiesua tai toisinaan myös hiukkasmaista orgaanista hiiltä. Veden sameutta käytetään kiintoaineen mittarina.

• Kiintojää

  Kiintojää on merijäätä, joka on kiinnittynyt rantoihin ja kareihin. Se pysyy paikoillaan eikä ajelehdi tuulten ja virtausten mukana, kuten ajojää.

• Klorofylli-a

  Klorofylli-a tai a-klorofylli on lehtivihreän määrää kuvaava suure. Sitä käytetään vesitutkimuksissa kasviplanktonin biomassan mittarina, ja sen avulla arvioidaan vesistön yleistä rehevyystilaa. Klorofylli-a:n arvo vaihtelee vuoden mittaan ja on suurimmillaan kevään levämaksimin ja kesän sinileväesiintymien aikaan.

• Kluuvi

  Kluuvi on merestä irti kuroutunut lahti, jonka yhteys mereen on katkennut. Kluuvi muuttuu ajan myötä makeavetiseksi kluuvijärveksi.

• Kohvajää

  Kohvajää on jäätynyttä sohjoa. Kohvajäätä syntyy, kun lumi painaa järven jääkantta niin, että jään päälle nousee vettä. Pakkasen kiristyessä lumisohjo jäätyy kohvajääksi. Sen kantavuus on vain puolet teräsjään kantavuudesta.

• Kokonaisfosfori

  Kokonaisfosfori on vesitutkimuksissa käytetty suure. Se sisältää kaiken vedessä olevan fosforin: maahiukkasiin ja eloperäiseen aineeseen sitoutuneen fosforin sekä liuenneen fosforin.

• Kokonaistyppi

  Kokonaistyppi on vesitutkimuksissa käytetty suure. Se sisältää sekä eloperäiseen aineeseen sitoutuneet typen että liuenneessa muodossa olevan typen. Suurin osa vedestä mitattavasta typestä on yleensä nitraatteina. Muita liukoisen typen muotoja ovat nitriittityppi ja ammoniumtyppi.

• Kokoojaoja

  Kokoojaoja on oja, johon sarkaojien tai salaojien tuomat vedet johdetaan. Kokoojaojaan voidaan tehdä vesiensuojelurakenteita, esimerkiksi kunnostusojituksen yhteydessä.

• Korkeapaine

  Korkeapaine on ympäristöään korkeamman ilmanpaineen alue. Korkeapainealueen keskuksessa on yleensä tyyntä tai heikkoja paikallisia tuulia. Pohjoisella pallonpuoliskolla tuuli kiertää korkeapaineen alueella myötäpäivään ja suuntautuu keskuksesta viistoon poispäin.

• Korkeusjärjestelmä

  Korkeusjärjestelmä määrittelee sen vertailukorkeuden, johon kaikkien muiden korkeuksien ilmoittaminen perustuu. Suomessa suositellaan käytettäväksi N2000-korkeusjärjestelmää, jonka lähtötaso on yhteiseurooppalaisissa korkeusjärjestelmissä. Aiempia suomalaisia järjestelmiä ovat NN, N43 ja N60.

• Korkeusmalli

  Korkeusmalli on maanpinnan muotojen numeerinen esitys, joka sisältää pinnanmuotoja kuvaavan korkeuspisteiden joukon. Tyypillisesti korkeusmalli tallennetaan tietojärjestelmään tasavälisenä hilana. Tarkin Suomessa valtakunnallisena saatavilla oleva korkeusmalli on Maanmittauslaitoksen valmistama laserkeilaukseen perustuva KM2 (2 metrin hila).

• Kosteikko

  Kosteikko on yleisnimitys luontotyypeille, jotka ovat suuren osan vuodesta veden peitossa ja muinakin aikoina kosteita ja joissa on vesi- ja kosteikkokasvillisuutta. Kosteikkojen luontoarvot sekä niiden merkitys vesiensuojelulle ja metsästykselle ovat kannustaneet kunnostamaan ja rakentamaan kosteikkoja niin maatalous- ja metsäalueille kuin kaupunkeihinkin. Kosteikot myös tasaavat tulvavirtaamia.

• Kuivakausi

  Kuivakausi eli kuivuuskausi voidaan määrittää meteorologisin tai hydrologisin perustein taikka altistuvan sektorin, esim. maatalouden tai vedenhankinnan mukaan. Kuivakausi voi kestää kuukaudesta useampaan vuoteen.

• Kuivuus

  Kuivuudella tarkoitetaan pitkittynyttä ajanjaksoa, jolloin alueella on keskimääräistä vähemmän vettä. Kuivuus voi olla sadannan, pohjaveden tai pintaveden taikka kaikkien näiden vajautta.

• Kuivuusriski

  Kuivuusriski muodostuu kuivuusvaarasta, kuivuudelle altistuvista kohteista ja toiminnoista sekä näiden kohteiden ja toimintojen haavoittuvuudesta.

• Kuivuusriskien hallinta

  Kuivuusriskien hallinta tarkoittaa sellaisten toimenpiteiden kokonaisuutta, joiden tavoitteena on arvioida ja vähentää kuivuusriskejä sekä estää tai vähentää kuivuudesta aiheutuvia vahinkoja.

• Kuivuusriskien hallintasuunnitelma

  Kuivuusriskien hallintasuunnitelma on alueelle laadittu suunnitelma siitä, miten estetään tai vähennetään kuivuudesta aiheutuvia haittoja. Kuivuusriskien hallintasuunnitelman teko perustuu toistaiseksi vapaaehtoisuuteen.

• Kunnostusojitus

  Kunnostusojituksella tarkoitetaan vanhojen ojien perkausta ja mahdollista täydennysojien kaivamista. Kunnostusojituksen tarkoitus on pitää yllä tai lisätä puuston kasvua.

• Kunnostussuunnitelma

  Kunnostussuunnitelma on vesistön kunnostushankkeen kirjallinen dokumentti. Siitä selviää, mitä kunnostustoimia vesistössä aiotaan tehdä, mitä niillä tavoitellaan ja millä aikataululla sekä kuinka ne rahoitetaan. Kunnostussuunnitelma on ikään kuin hankkeen käsikirjoitus.

• Kuormitus

  Kuormitus tarkoittaa vesistöön tulevien aineiden määrää. Esimerkiksi typpikuormitus tarkoittaa valuma-alueelta ja ilmasta vesistöön tulevien typpiyhdisteiden määrää. Kuormitus jaetaan usein hajakuormitukseen ja pistekuormitukseen.

L

• Laitepuhdistamo

  Laitepuhdistamoksi kutsutaan haja-asutuksen jätevesien käsittelyyn tarkoitettua pienpuhdistamoa. Se koostuu yleensä yhdestä tai useammasta säiliöstä, ohjauskeskuksesta ja purkujärjestelystä. Laitepuhdistamo toimii samalla periaatteella kuin yhdyskuntien jätevedenpuhdistamot.

• Lapamato

  Lapamato eli leveä heisimato on kalaa syövien nisäkkäiden loinen. Ihminen voi saada lapamadon, jos syö raakaa tai huonosti kypsennettyä haukea, ahventa, kiiskeä tai madetta taikka niiden mätiä. Vähintään 4 vuorokauden pakastaminen (-18 asteessa) tuhoaa toukan, minkä jälkeen kalaa ja mätiä voi syödä kypsentämättömänä. Tartuntoja todetaan Suomessa nykyisin harvoin, alle 50 tapausta vuodessa.

• Laskeuma

  Laskeumaksi kutsutaan ilmasta veteen tai maan pinnalle laskeutuvaa ainesta. Laskeuma voi olla peräisin lähialueen päästöistä taikka etäällä, jopa tuhansien kilometrien päässä sijaitsevista päästölähteistä, jolloin puhutaan kaukokulkeutuvista aineista.

• Laskeutusallas

  Laskeutusallas on laskuojan yhteyteen kaivettu allas, johon yläpuolisen valuma-alueen vesiä ohjataan. Laskeutusaltaan tarkoitus on vähentää veden kiintoainesta ja siihen sitoutuneita ravinteita. Laskeutusaltaassa veden virtausnopeus pienenee, jolloin kiintoaines laskeutuu pohjaan.

• Leväkukinta

  Leväkukinnaksi kutsutaan mikroskooppisten planktonlevien, yleensä sinilevien, runsasta esiintymistä veden pintakerroksessa. Levät eivät todellisuudessa kuki, vaan veden värjäytymisen tai puuroutumisen aiheuttaa itse levä. Tällainen massaesiintyminen voi syntyä nopeasti, kun sääolot ovat otolliset.

• Lietekuoppa

  Lietekuoppa on kunnostusojituksen yhteydessä toteutettava vesiensuojelurakenne. Se on sarkaojan levennetty ja syvennetty osa, tilavuudeltaan 1–2 m³. Lietekuoppa kerää ojituksessa liikkeelle lähtevää kiintoainetta ja vähentää sen kulkeutumista alapuoliseen vesistöön. Lietekuopan tehosta ei kuitenkaan ole tutkimustuloksia.

• Limoittuminen

  Limoittuminen viittaa useimmiten vedessä olevien kalanpyydysten likaantumiseen. Limoittumista aiheuttavat pääasiassa mikroskooppiset levät, jotka takertuvat pyydysten rakenteisiin. Vesistön rehevöityminen lisää yleensä limoittumista, mutta sitä voi esiintyä myös karuissa, voimakkaan ruskeavetisissä järvissä.

• Litoraali

  Litoraali on matalahko rantavyöhyke. Litoraali on se osa järven tai meren vedenalaista rantaa, jossa on riittävästi valoa kasvien perustuotantoon.

• Loisinta

  Loisinta on eliöiden välinen vuorovaikutussuhde, jossa yksi eliölaji hyötyy toisen eliölajin kustannuksella. Loisinta eroaa saalistuksesta siinä, että loisen isäntälaji pysyy hengissä. Poikkeuksena ovat parasitoidit, joiden elinkierrossa vain toukka loisii ja tappaa loisimisen päätteeksi isäntänsä.

• Lumen syvyys

  Lumen syvyys kuvaa lumikerroksen paksuutta. Lunta kertyy erilaisiin maastoihin eri tavalla, joten lumen syvyydet eroavat aukealla paikalla ja metsässä. Lumen syvyyttä mitataan sekä automaattisesti ultraäänen avulla että havainnoimalla mitta-asteikolla varustetusta kepistä.

• Lumen vesiarvo

  Lumen vesiarvolla tarkoitetaan lumessa olevan veden määrää. Vesiarvon yksikkö on kg/m² (lumikuorma). Lukuarvoltaan se vastaa lumen vesisisältöä millimetreinä.

• Lumikuorma

  Lumikuorma kertoo lumikerroksen painon kiloina neliömetrillä. Tämä on sama asia kuin lumessa olevan veden määrä, eli sen vesikerroksen paksuus millimetreinä, joka syntyisi jos lumi sulatettaisiin. Lumikuorma eli lumen vesiarvo riippuu lumen tiheydestä ja syvyydestä.

• Luonnonmukainen ohitusuoma

  Luonnonmukainen ohitusuoma on luonnonpuroa jäljittelevä uoma, jota pitkin kalat ja muut vesieliöt voivat kulkea vesistöön rakennetun padon ohi. Luonnonmukainen ohitusuoma edistää lajien leviämistä ja säilymistä padotussa jokivesistössä.

• Luonnonmukainen peruskuivatus

  Luonnonmukainen peruskuivatus tarkoittaa sellaisia peltojen peruskuivatusjärjestelyjä, joilla turvataan uomien vedenjohtokyky ja parannetaan veden laatua. Vesistöön kohdistuvaa kuormitusta pienennetään esimerkiksi tulvatasanteilla ja ennallistamalla uomia sekä tulvaniityillä, pohjapadoilla ja kosteikoilla.

• Luontotyyppi

  Luontotyyppi on vesi- tai maa-alue, jolla on tietynlaiset ympäristöolot sekä luonteenomainen kasvi- ja eläinlajisto. Vesien luontotyyppejä ovat esimerkiksi humuspitoiset järvet ja laajat matalat merenlahdet.

• Luusua

  Luusua on järven laskukohta eli se paikka, josta järven vesi purkautuu alavirtaan. Luusua määrittää järven vedenpinnan korkeuden, ja korkeutta voidaan muuttaa syventämällä tai mataloittamalla luusuaa. Säännöstellyn järven luusuassa on pato.

• Lähteikkö

  Lähteikkö tarkoittaa yhtenäistä pohjavesivaikutteista aluetta, johon voi sisältyä avovetisiä lähteensilmäkkeitä, lähdepuroja ja -noroja sekä tihkupintoja.

• Läpäisevä pinta

  Rakentamaton tai rakennettu pinta, missä tapahtuu huleveden imeyntää maaperään, esimerkiksi hiekka tai nurmi.

• Lääkeainejäämä

  Lääkeainejäämillä tarkoitetaan jäteveteen joutuneita lääkeaineita. Ne ovat peräisin WC-vesistä ja kulkeutuneet sinne ihmisen elimistöstä tai pesuvesistä. Monet lääkeaineet voivat aiheuttaa haittaa joutuessaan vesistöön.

M

• Maaimeytys

  Maaimeytys on yksinkertainen tapa käsitellä haja-asutuksen jätevesiä. Maaimeytystä voidaan käyttää vain pienille jätevesimäärille silloin, kun mukana ei ole WC-jätevesiä. Myös maaperän pitää soveltua imeytykseen.

• Maankosteus

  Maankosteus kuvaa maaperään sitoutunutta vesimäärää. Maankosteuteen vaikuttavat maalaji, sademäärä, lämpötila, lumen sulaminen, haihdunta ja kasvillisuuden käyttämä vesi.

• Maankuivatus

  Maankuivatus tarkoittaa vahinkoa tai haittaa aiheuttavan veden johtamista pois halutulta maa-alueelta, kuten pellolta tai pihalta. Maankuivatus jaetaan peruskuivatukseen ja paikalliskuivatukseen.

• Maasuodattamo

  Maasuodattamo on yksi tapa käsitellä haja-asutuksen jätevesiä. Se perustuu suodatushiekan pinnalla tapahtuvaan biologiseen toimintaan. Maasuodattamo suunnitellaan käsiteltävien vesien määrän ja käytössä olevan tilan mukaan.

• Maavesi

  Maavedeksi kutsutaan sitä maaperään sitoutunutta tai siellä vapaana olevaa vettä, joka on pohjaveden pinnan yläpuolella.

• Mallilaskelma

  Mallilaskelmat ovat apuvälineitä, joiden avulla arvioidaan veden laatua, päästöjä tai hydrologisia oloja silloin, kun niitä ei voida mitata suoraan tai kun niitä halutaan ennakoida. Mallilaskelmat voivat olla hyvinkin mutkikkaita, koska niissä otetaan huomioon monia asioita.

• Massiivinen routa

  Massiivinen routa on tiiviille maalajille ominainen routatyyppi. Se on yhtenäistä routaa, jossa ei ole jäättömiä onteloita tai erilaisia routakerroksia. Massiivinen routa kasvattaa maan tilavuutta, koska siihen nousee talven mittaan lisää vettä jäätymään.

• Matalapaine

  Matalapaine on ympäristöään alemman ilmanpaineen alue. Mitä pienempi keskuksen ilmanpaine on ympäristöönsä nähden, sitä syvempi matalapaine on. Syvenevän matalapaineen alueella ilmanpaine laskee. Matalapaineiden alueilla esiintyy usein sateita, varsinkin niihin liittyvien säärintamien yhteydessä.

• Merivesitulva

  Merivesitulva eli meritulva johtuu siitä, että merenpinta nousee poikkeuksellisen korkealle ja tulvii maa-alueille. Suomessa on nimetty viisi merivesitulvien riskialuetta. Ilmastonmuutos voi lisätä merivesitulvien vaaraa.

• Merkitsevä aallonkorkeus

  Merkitsevä aallonkorkeus lasketaan mitatusta aaltojen kokojakaumasta niin, että tulos vastaa kokeneiden merenkulkijoiden silmin arvioimaa aallokon korkeutta. Merkitsevä aallonkorkeus on likimain sama kuin aaltojen suurimman kolmasosan korkeuksien keskiarvo. Aallokon suurimman aallon korkeus on lähes kaksi kertaa merkitsevä aallonkorkeus.

• Merkittävä tulvariskialue

  Merkittäväksi tulvariskialueeksi nimetään sellainen alue, jolla tulvariski on alustavan arvioinnin perusteella mahdollisesti merkittävä. Nimeämisessä otetaan huomioon tulvan todennäköisyys ja tulvasta aiheutuvat vahingolliset seuraukset. Seurausten merkittävyyttä arvioidaan yleiseltä kannalta. Merkittävälle tulvariskialueelle laaditaan tulvavaara- ja tulvariskikartta sekä tulvariskien hallintasuunnitelma.

• Mikromuovi

  Mikromuoviksi kutsutaan muovihiukkasia, joiden läpimitta on alle puoli senttimetriä. Vesissä mikromuovi päätyy usein eliöiden elimistöön ja sitä kulkeutuu lopulta ihmistenkin ruokiin ja juomiin. Mikromuovia syntyy muun muassa autonrenkaista, kosmetiikkatuotteista sekä muovipulloista. Ne päätyvät vesistöön hule- ja jätevesien mukana.

• Musta jätevesi

  Mustilla jätevesillä tarkoitetaan vesi-WC:stä tulevia jätevesiä. Ne sisältävät virtsaa ja ulosteita, minkä vuoksi niiden käsittely on vaativampaa kuin pelkkien pesuvesien käsittely.

• Myrkkymaali

  Myrkkymaaleilla tarkoitetaan veneiden pohjiin siveltäviä maaleja, joiden tarkoitus on estää kovakuorisia vesieliöitä, kuten merirokkoa, takertumasta veneenpohjaan. Myrkkymaalit ovat haitallisia vesiluonnolle, ja niiden käyttö sisävesissä on kielletty.

N

• N2000-korkeusjärjestelmä

  Korkeusjärjestelmä määrittelee sen vertailukorkeuden, johon kaikkien muiden korkeuksien ilmoittaminen perustuu. Suomessa suositellaan käytettäväksi N2000-korkeusjärjestelmää, jonka lähtötaso on yhteiseurooppalaisissa korkeusjärjestelmissä. Aiempia suomalaisia järjestelmiä ovat NN, N43 ja N60.

• Nitraatti

  Nitraatit ovat typen epäorgaanisia yhdisteitä. Suurin osa vesissä esiintyvästä liukoisesta typestä on yleensä nitraatteina. Poikkeuksena ovat jätevesien voimakkaasti kuormittamat vesistöt, joissa voi olla paljon ammoniumtyppeä.

• Nitraattiasetus

  Niin sanottu nitraattiasetus (valtioneuvoston asetus eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta, 1250/2014) perustuu EU:n nitraattidirektiiviin (91/676/ ETY). Asetuksen tavoite on ehkäistä ja vähentää lannan varastoinnista ja käsittelystä sekä eläintuotannosta aiheutuvia nitraattipäästöjä vesiin.

• Nitraattidirektiivi

  Niin sanottu nitraattidirektiivi (neuvoston direktiivi vesien suojelemisesta maataloudesta peräisin olevien nitraattien aiheuttamalta pilaantumiselta, 91/676/EEC) on olennainen osa vesiensuojelun sääntelyä Euroopan unionissa. Sen tarkoitus on vähentää maataloudesta peräisin olevaa, nitraattien aiheuttamaa vesien pilaantumista.

• Noro

  Noro määritellään vesilaissa sellaiseksi puroa pienemmäksi vesiuomaksi, jonka valuma-alue on alle kymmenen neliökilometriä ja jossa ei virtaa jatkuvasti vettä eikä kalankulku ole merkittävässä määrin mahdollista.

• Näkösyvyys

  Näkösyvyys kuvaa veden läpinäkyvyyttä ja sameutta ja voi kuvastaa myös veden rehevyyttä. Näkösyvyyttä mitataan valkoisella pyöreällä levyllä, jonka halkaisija on 20 senttimetriä. Levy lasketaan varren tai narun varassa veteen, ja varren mitta-asteikolta luetaan syvyys, jossa levy ei enää erotu pinnalta katsoen.

O

• Ojituksesta saatava hyöty

  Ojituksesta saatavalla hyödyllä tarkoitetaan ojituksesta johtuvaa maan käyttöarvon nousua siinä tarkoituksessa, johon maata käytetään tai johon sitä voidaan lähinnä käyttää.

• Ojitus

  Ojituksella tarkoitetaan vesilaissa sekä ojan tekemistä että ojan, puron tai noron suurentamista, oikaisemista tai perkaamista.

• Ojitusilmoitus

  Ojitusilmoituksen tarkoitus on antaa valvontaviranomaisille mahdollisuus arvioida, tarvitseeko hanke vesilupaa tai ojitustoimitusta – tai millä edellytyksillä ja rajoituksilla hanke voidaan toteuttaa ilman lupaa tai ojitustoimitusta. Ilmoitus jätetään ELY-keskukselle viimeistään 60 vuorokautta ennen ojitukseen ryhtymistä.

• Ojitussuunnitelma

  Ojitussuunnitelma on laadittava, jos hanke edellyttää vesilain mukaista lupaa tai ojitustoimitusta. Ojitussuunnitelma sisältää tiedot hankkeesta, sen toteuttamistavasta, kuivatussyvyydestä ja vesiensuojelutoimista sekä selvityksen saatavasta hyödystä ja arvion hankkeen vaikutuksista.

• Ojitustoimitus

  Ojitustoimitus on menettely, jossa tarkastellaan ojitussuunnitelmaa ja sen toteuttamisedellytyksiä, laaditaan kustannusarvio ja päätetään kustannusten jakamisesta eri osapuolten kesken. Ojitustoimitus pidetään laajoissa ojitushankkeissa, jotka koskevat useita kiinteistöjä.

• Ojitusyhteisö

  Ojitusyhteisö perustetaan ojitusta tai ojien kunnossapitoa varten ojitustoimituksessa annettavalla päätöksellä. Ojitusyhteisön jäseniä ovat ojituksesta hyötyä saavat. Ojitusyhteisön säännöt vahvistaa aluehallintovirasto tai ojitusasian käsittelevä toimitusmies. Ojitusyhteisö voidaan purkaa ojitustoimituksen päätöksellä. Ennen purkamista yhteisön on saatettava ojat pääosin luonnontilaisen kaltaiseen tilaan.

• Onkalorouta

  Onkalorouta on ominaista mururakenteiselle maaperälle, esimerkiksi kynnöspellolle. Sitä muodostuu, kun vesi jäätyy onkaloiden seinämiin. Onkalorouta on rakenteeltaan puikkomaista.

• Orgaaninen hiili

  Orgaaninen hiili on vesitutkimuksissa käytetty suure. Vedestä mitataan joko liuenneen orgaanisen hiilen määrä (DOC, dissolved organic carbon) tai orgaanisen hiilen kokonaismäärä (TOC, total organic carbon). DOC-arvoon vaikuttaa ennen muuta veden humuspitoisuus, kun taas hiilen kokonaismäärä sisältää myös kiintoaineeseen sitoutuneen hiilen.

• Osakaskunta

  Osakaskunnan muodostavat ne kiinteistöjen omistajat, joilla on osuus yhteiseen vesialueeseen. Kun henkilö hankkii omistukseensa tällaisen kiinteistön, hän tulee automaattisesti osakaskunnan jäseneksi.

• Otsonointi

  Otsonointi eli otsonikäsittely on yksi tapa desinfioida talousvesi. Otsonointia suositaan, koska se ei aiheuta veteen samanlaista makuhaittaa kuin klooraus. Koska otsoni haihtuu vedestä nopeasti, sen desinfioiva vaikutus ei ole yhtä pitkäkestoinen kuin kloorauksessa.

P

• Padotuskorkeus

  Padotuskorkeus on taso, jolle vesi voi nousta viemäriverkostossa, jos viemäri esimerkiksi tukkeutuu.

• Palonestoaine

  Palonestoaineet ovat kemiallisia yhdisteitä, jotka estävät syttymistä tai hidastavat tulen leviämistä materiaalissa. Palonestoaineita käytetään mm. tekstiileissä ja muoveissa. Osa käytetyistä aineista on osoittautunut ympäristölle ja terveydelle vaarallisiksi, ja niiden käyttö on nyttemmin kielletty. Niitä on kuitenkin edelleen vesistöissä raja-arvot ylittäviä pitoisuuksia.

• Panssarilevä

  Panssarilevät ovat kasviplanktoniin kuuluvia, melko isoja yksisoluisia leviä. Niillä on yleensä kova kuori ja kaksi siimaa, joiden avulla ne voivat liikkua vedessä. Jotkin panssarilevät voivat tuottaa hermomyrkkyjä. Panssarilevien massaesiintymisen tiedetään aiheuttaneen merissä kalakuolemia.

• Pato

  Pato on rakennettu seinämä tai penger, jonka tarkoitus on säännöstellä veden virtaamista tai korkeutta taikka rajata vesialueita tai esimerkiksi jätealueita. Padot voivat olla maavalleja tai betonisia rakennelmia, ja ne voivat sijaita myös kokonaan veden alla.

• Patoturvallisuuslaki

  Vuonna 2009 uudistetun patoturvallisuuslain (494/2009) tarkoitus on varmistaa patojen turvallinen rakentaminen, kunnossapito ja käyttö sekä vähentää padoista koituvaa vahingonvaaraa. Laki sisältää säännöksiä padon omistajan velvollisuuksista ja myös patojen valvonnasta ja eri viranomaisten tehtävistä.

• PBDE

  PBDE-aineet (polybromattuja difenyylieetterit) ovat kaukokulkeutuvia ja erittäin hitaasti hajoavia yhdisteitä, joita on käytetty palonestoaineina. PBDE-aineiden käyttö ja maahantuonti on nykyään kielletty EU:ssa, ja EU on myös asettanut tiukat enimmäisrajat niiden pitoisuuksille vesiympäristössä. Raja-arvot ylittyvät yleisesti, ja niitä onkin arvosteltu liian tiukoiksi.

• PCB

  PCB-aineet eli polyklooratut bifenyylit ovat ympäristölle haitallisia orgaanisia klooriyhdisteitä, joita käytettiin aiemmin kondensaattori- ja muuntajaöljyissä sekä eräissä muissa tuotteissa. PCB-yhdisteiden, samoin kuin eräiden muiden pysyvien orgaanisten yhdisteiden käyttö on nyttemmin kokonaan kielletty mm. Euroopan unionissa.

• Pelagiaali

  Pelagiaali eli vapaan veden vyöhyke on se osa meren tai järven pinta- tai välikerrosta, joka sijaitsee rantavyöhykkeen ulkopuolella ja jossa ei esiinny suurkasvillisuutta.

• Peruskuivatus

  Peruskuivatus tarkoittaa maan kuivattamiseksi tehtävää valtaojien kaivua ja perkausta, pienehköjä pengerryksiä sekä purojen vedenjohtokyvyn parantamista. Peruskuivatuksella luodaan edellytykset paikalliskuivatukselle, johon luetaan muun muassa piiri-, sarka- ja salaojitus.

• pH-arvo

  pH-arvo kuvaa veden tai muun nesteen happamuutta. Arvo ilmoitetaan asteikolla 0–14, jossa 7 on neutraali, sitä pienemmät luvut happamia ja suuremmat emäksisiä. pH-arvo perustuu positiivisten vetyionien aktiivisuuteen liuoksessa. Suomen pinta- ja pohjavedet ovat yleensä luonnostaan hieman happamia, eli niiden pH on noin 6,5.

• Pidätysallas

  Pidätysallas on huleveden tai muun veden pidättämiseen tarkoitettu allas.

• Pieneliö

  Pienieliö eli mikrobi on yhteisnimitys kaikille eliöille, jotka ovat niin pieniä, etteivät ne näy paljaalla silmällä. Pieneliöitä ovat muun muassa bakteerit, mikroskooppiset levät ja eläinplankton.

• Pienvesi

  Pienvesiä ovat purot, lammet, norot, ojat ja lähteet sekä pienet kluuvijärvet ja fladat. Pienvedet ovat herkkiä, joten pienetkin muutokset niiden lähiympäristössä voivat heikentää niiden tilaa.

• Pienvesien kunnostus

  Pienvesien kunnostuksella pyritään parantamaan purojen, lampien, lähteiden ja muiden pienvesien tilaa. Kunnostusmenetelmät vaihtelevat kohteen mukaan. Jos esimerkiksi puro on aikoinaan perattu, yksi tärkeä kunnostustoimi on palauttaa uomaan kiviä ja puuta.

• Piilevä

  Piilevät ovat yksisoluisia leviä, jotka elävät erillään tai yhdyskuntina. Nimi juontuu levien soluseinän runsaasta piistä. Piileviä esiintyy sekä pohjapinnoilla että keijumassa vedessä. Pinnoilla elävät piilevät voivat muodostaa limaisen kerroksen ja esimerkiksi limoittaa verkkoja. Planktiset piilevät ovat mikroskoopissa usein kauniin symmetrisiä.

• Piilovesi

  Piilovesi, toiselta nimeltään virtuaalivesi, tarkoittaa tuotteisiin sisältyvää vesimäärää. Piiloveteen lasketaan kaikki se vesi, joka kuluu tuotteen koko elinkaaren aikana: raaka-ainetuotannosta siihen asti, kun tuote käsitellään jätteenä.

• Pintavalunta

  Pintavalunta on se sadevesimäärä (mm), joka ei imeydy maahan vaan valuu pitkin maan pintaa.

• Pintavalutus

  Pintavalutus on valuma-alueelta tulevien vesien käsittelymenetelmä, jossa vesi valutetaan kaltevaa kasvipeitteistä maanpintaa pitkin. Pintavalutusta käytetään muun muassa hulevesien käsittelyssä.

• Pintavalutuskenttä

  Pintavalutuskenttä on luontainen tai rakennettu kenttä, jolle johdetaan ojitusalueen vedet. Kentän suositeltu pinta-ala on 0,5–1 % valuma-alueen pinta-alasta. Pintavalutuskenttiä käytetään myös hulevesien käsittelyyn.

• Pintaveden lämpötila

  Pintaveden lämpötila kuvaa vesistön pintakerroksen (20 cm) lämpöoloja. Veden lämpötilaan vaikuttavat vesistön koon lisäksi ilman lämpötila ja tuuliolot.

• Pintaveden tila

  Pintaveden tila viittaa vesistön ekologiseen tai kemialliseen tilaan, yleensä molempiin. Pintavedet luokitellaan viiteen tilaluokkaan niiden ekologisten ja kemiallisten ominaisuuksien perusteella.

• Pintavesi

  Pintavesi tarkoittaa maanpäällistä vettä, joka virtaa tai on varastoituneena maan pinnalla. Pintavesiä ovat esimerkiksi järvet, lammet, joet ja rannikkovedet.

• Pistekuormitus

  Pistekuormitus tarkoittaa vesistökuormitusta, joka on lähtöisin pistemäisistä päästölähteistä, joita voidaan mitata. Pistekuormitusta ovat esimerkiksi yhdyskuntien ja teollisuuslaitosten jätevedenpuhdistamoilta tulevat päästöt.

• Plankton

  Planktonilla tarkoitetaan vesimassassa keijuvia pieniä eliöitä, jotka enimmäkseen ajelehtivat virtausten mukana tai uivat hyvin hitaasti. Planktonista erotetaan kasviplankton ja eläinplankton, usein myös bakteeriplankton.

• Planktonlevä

  Planktonlevät ovat mikroskooppisen pieniä leviä, jotka keijuvat vedessä ja ajautuvat veden liikkeiden mukana. Planktonlevät ovat enimmäkseen yksisoluisia. Ne yhteyttävät auringonvalossa tuottaen veteen happea ja muodostavat vesien ravintoverkon perustan.

• Pohjaeläimet

  Pohjaeläimet ovat selkärangattomia eläimiä, jotka elävät ainakin jossakin elinkiertonsa vaiheessa pääasiassa pohjan tai kivien pinnalla, kasveissa tai pohjasedimentin sisällä. Pohjaeläinten lajistoon vaikuttavat muun muassa pohjan laatu sekä veden ja sedimentin happipitoisuus.

• Pohjapato

  Pohjapato on vedenpinnan alapuolelle tehty patorakennelma tai kynnys. Pohjapadon avulla voidaan nostaa järven tai uoman vedenkorkeutta sekä ojitetuilla alueilla vähentää virtausta. Luonnonkivistä tai -sorasta virtaveteen rakennettu pohjapatojen sarja jäljittelee luonnonkosken putousportaita.

• Pohjaveden korkeus

  Pohjaveden korkeus kuvaa pohjaveden pinnankorkeutta ja sen vaihteluja. Pohjaveden korkeuteen vaikuttavat pohjavesimuodostuman koko, sademäärä, sulamisvedet, haihdunta sekä kasvillisuuden käyttämä vesi. Pohjaveden korkeus laskee tyypillisesti kesän aikana.

• Pohjaveden muodostumisalue

  Pohjaveden muodostumisalue on se alue, jolla maakerrokset ovat hyvin vettä johtavia ja jolla maaperä mahdollistaa veden merkittävän imeytymisen pohjavedeksi. Muodostumisalueen perusteella lasketaan arvio muodostuvan pohjaveden määrästä eli uusiutuvan pohjaveden määrä.

• Pohjavesi

  Pohjavesi tarkoittaa kaikkea maanpinnan alla olevaa vettä, joka täyttää avoimet tilat maa- ja kallioperässä. Pohjavettä syntyy, kun sade- tai pintavesi imeytyy maakerrosten läpi tai virtaa kallioperän rakoihin.

• Pohjavesialue

  Pohjavesialue on ympäristönsuojelulaissa määritelty geologisin perustein rajattavissa olevaksi maaperän muodostumaksi tai kallioperän vyöhykkeeksi, joka mahdollistaa merkittävän pohjaveden virtauksen tai vedenoton.

• Pohjavesialueen suojelusuunnitelma

  Pohjavesialueen suojelusuunnitelma on selvitys ja ohje siitä, miten pohjavesi pitää ottaa huomioon esimerkiksi suunniteltaessa alueen maankäyttöä. Suojelusuunnitelmia laaditaan lähinnä sellaisille pohjavesialueille, joita käytetään vedenhankintaan ja joilla on paljon pohjavettä vaarantavaa toimintaa.

• Pohjavesialueiden luokittelu

  Pohjavesialueet luokitellaan vedenhankintakäyttöön soveltuvuuden ja suojelutarpeen perusteella: 1. luokassa ovat vedenhankinnalle tärkeät pohjavesialueet, joiden vettä käytetään tai on tarkoitus käyttää yli 10 m3/vrk tai yli 50 ihmisen tarpeisiin; 2. luokassa ne pohjavesialueet, jotka ominaisuuksiensa puolesta soveltuvat vastaavaan käyttöön. E-luokkaan kuuluvat pohjavesialueet, joiden pohjavedestä suojellut pintavesi- tai maaekosysteemit ovat suoraan riippuvaisia.

• Pohjavesiesiintymä

  Vesilaissa pohjavesiesiintymällä tarkoitetaan kyllästyneeseen vyöhykkeeseen yhtenäisenä vesimassana varastoitunutta pohjavettä. Esiintymä voi sijaita myös pohjaesialueen ulkopuolella.

• Pohjavesimuodostuma

  Pohjavesimuodostumalla tarkoitetaan yhtenäisenä esiintymänä olevaa vettä, joka sijaitsee huokoisessa ja läpäisevässä maa- tai kallioperämuodostumassa ja joka mahdollistaa merkittävän pohjaveden virtauksen tai merkittävän pohjaveden oton. (Laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä)

• Porakaivo

  Porakaivo on kallioperään porattu kaivo, josta pumpataan kalliopohjavettä. Porakaivon antoisuus ei ole kovin suuri, sillä pohjavesi virtaa kalliorakosissa hitaasti. Yksittäisille talouksille vesi kuitenkin riittää yleensä hyvin.

• Profundaali

  Profundaali on järven tai meren pohja, joka on niin syvällä, ettei valoa ole siellä riittävästi kasvien perustuotantoon.

• Prosessivesi

  Prosessivesi tarkoittaa vettä, jota teollisuuslaitokset käyttävät tuotantoprosesseissaan. Prosessivesi joudutaan yleensä puhdistamaan, ennen kuin se lasketaan vesistöön.

• Purkautumiskäyrä

  Purkautumiskäyrä on uoman vedenkorkeuden ja virtaaman suhdetta kuvaava käyrä. Purkautumiskäyrä laaditaan mittaamalla virtaamia eri vedenkorkeuksilla. Kun purkautumiskäyrä on laadittu, virtaama voidaan laskea vedenkorkeushavainnon perusteella.

• Purkukaivo

  Purkukaivoksi kutsutaan sellaista jätevesi- tai hulevesijärjestelmään sisältyvää kaivoa, josta vesi johdetaan vesistöön tai muuhun purkupaikkaan. Purkukaivo voi tarkoittaa myös paineviemärin suuhun tulevaa kaivoa, josta jätevesi johdetaan eteenpäin runkoviemärissä tai muussa viemärilinjassa.

• Purkureitti

  Purkureitti on luonnontilainen tai rakennettu reitti, jota käytetään padottujen pintavesien, hulevesien tai jätevesien johtamiseen alapuoliseen vesistöön tai muuhun tarkoitukseen sopivaan paikkaan.

• Puro

  Puro määritellään vesilaissa jokea pienemmäksi virtaavan veden vesistöksi. Puron valuma-alue on joen valuma-aluetta pienempi eli alle sata neliökilometriä. Purossa virtaa vettä ympäri vuoden, mikä erottaa sen norosta.

• Päällyslevä

  Päällyslevät ovat kivien, uppopuiden ja vesikasvien pinnalle kiinnittyneitä leviä. Ne voivat olla yksisoluisia leviä, esimerkiksi piileviä, jotka tekevät kiven tai laituritolpan pinnan limaisen tuntuiseksi. Suuremmat päällyslevät ovat usein rihmamaisia.

R

• Raakavesi

  Raakavedeksi kutsutaan sitä vettä, jota tuotantolaitokset ja yhdyskunnat ottavat pinta- tai pohjavesilähteestä. Raakavesi pitää usein käsitellä ennen kuin se soveltuu teollisuuden prosessivedeksi tai jaettavaksi vesijohtoverkkoon.

• Radon

  Radon on hajuton, mauton ja väritön kaasu. Se liukenee veteen ja haihtuu vedestä helposti ilmaan. Radonia esiintyy luonnostaan pohjavesissä, varsinkin kalliopohjavedessä. Porakaivovesien radonpitoisuudet voivat vaihdella suuresti läheistenkin kaivojen välillä.

• Rajavesikomissio

  Rajavesikomissio on valtioiden välinen elin, joka käsittelee valtionrajan molemmille puolille ulottuvien vesistöjen hoitoa ja käyttöä. Rajavesikomission työ perustuu valtioiden väliseen rajavesisopimukseen.

• Rajavesistö

  Rajavesistö tai rajavesi tarkoittaa vesistöä, joka ulottuu valtionrajan molemmille puolille. Suomella on rajavesistöjä Ruotsin, Norjan ja Venäjän kanssa. Rajavesistöjen hoito ja käyttö perustuu valtioiden välisiin sopimuksiin.

• Rantojen kunnostus

  Rantojen kunnostuksella pyritään parantamaan ranta-alueen tilaa. Kunnostuksen tavallisin syy on rehevöityminen ja rannan umpeenkasvu. Tärkeintä on silloin vähentää valuma-alueelta tulevaa kuormitusta. Muita mahdollisia toimia ovat esimerkiksi ruovikon niitto.

• Rautabakteerit

  Rautabakteerit ovat rautaa hapettavia bakteereita. Niiden hapetustuotteet voivat värjätä puron tai ojan ruskeaksi. Rautaa voi myös nousta veden pinnalle ja muodostaa sinne öljymäisen kalvon.

• Ravinnekuormitus

  Ravinnekuormitus tarkoittaa vesistöön tulevien ravinteiden eli typen ja fosforin määrää. Vesiin voi tulla ravinteita valuma-alueelta ja ilmasta sekä niin sanottuna sisäisenä kuormituksena eli pohjasedimentistä. Liika ravinnekuormitus aiheuttaa rehevöitymistä.

• Ravinteet

  Ravinteilla tarkoitetaan vesiensuojelussa yleensä typpeä ja fosforia. Nämä kaksi ravinnetta ovat päävastuussa vesistöjen rehevöitymisestä. Vesistöt luokitellaan ravinteiden perusteella runsas- ja vähäravinteisiksi vesiksi.

• Ravintoketjukunnostus

  Ravintoketjukunnostus on rehevöityneen järven kunnostusmenetelmä. Siinä tehokalastetaan ylitiheitä särkikalakantoja. Järveen voidaan myös istuttaa petokaloja tai tehdä muita toimia, joilla muokataan ravintoketjua. Toimien ansiosta järvestä poistuu ravinteita, ja järven sisäinen kuormitus vähenee.

• Ravintoverkko

  Ravintoverkko on ekosysteemin kaikkien ravintoketjujen muodostama kokonaisuus. Vesistön ravintoverkon alimmalla portaalla ovat yhteyttävät bakteerit ja levät, seuraavalla portaalla näitä laiduntavat eläimet, kuten eläinplankton. Ylimpänä ovat huippupedot, kuten vesiekosysteemissä petokalat, linnut ja hylkeet.

• Ravintoverkkokunnostus

  Ravintoverkkokunnostus tarkoittaa rehevöityneen järven ravintoverkkoon kohdistuvia toimia, joiden tavoitteena on vähentää ravinteiden määrää ja näin lieventää rehevöitymistä. Tällaisia toimia voivat olla särkikalojen tehokalastus tai petokalojen lisääminen.

• Rehevöityminen

  Rehevöityminen tarkoittaa sitä, että levät ja muut yhteyttävät eliöt runsastuvat, kun ne saavat aiempaa enemmän ravinteita. Tästä seuraa monenlaisia muutoksia: vesi samenee, syntyy levien massaesiintymiä, särkikalat runsastuvat, rannat kasvavat umpeen ja syvänteissä voi esiintyä happikatoa.

• Rengaskaivo

  Rengaskaivo on yleisin kaivotyyppi. Se kaivetaan maaperään ja tuetaan betonisilla kaivonrenkailla, jotka tiivistetään huolellisesti. Kaivon pohja peitetään 20–50 senttimetrin paksuisella kerroksella suodatinsoraa.

• Rihmalevä

  Rihmaleviksi kutsutaan niitä monisoluisia leviä, jotka ovat kasvutavaltaan lanka- tai rihmamaisia. Rihmaleviä kasvaa tyypillisesti kivipinnoilla heti vesirajan alapuolella, mutta myös muilla alustoilla. Rihmalevät ovat nopeakasvuisia. Talvella jää irrottaa vesirajan rihmalevät, mutta uusi kasvu lähtee keväällä käyntiin kasvualustaan jääneistä tyvisoluista.

• Riite

  Riite on hyvin ohut ja kiiltävä jääkerros, joka muodostuu tyynen veden pinnalle yhdessä yössä. Tuuli ja aallokko murtavat riitteen helposti.

• Rikkidirektiivi

  Rikkidirektiiviksi kutsuttu EU-direktiivi (2012/33/EY) säätelee laivojen polttoaineen rikkipitoisuutta. Direktiivi tuli voimaan vuonna 2015, jolloin se koski vain tiettyjä merialueita, ml. Itämeri. Vuonna 2020 direktiivi laajeni koskemaan kaikkia EU:n merialeuita. Direktiivin ansiosta laivaliikenteen rikkipäästöt ovat vähentyneet huomattavasti EU:n alueella.

• Roudan syvyys

  Roudan syvyys kertoo sen syvyyden, maanpinnasta laskettuna, johon jäätynyt maa ulottuu. Roudan syvyyden mittausasemia on ympäri Suomen, ja mittaukset tehdään kolme kertaa kuukaudessa talvikauden aikana.

• Routa

  Routa on se maakerros, jonka maassa olevan veden jäätyminen on kovettanut. Roudan muodostuminen ja syvyys sekä routakauden kesto riippuvat talven lämpötiloista, lumipeitteestä ja pohjaveden pinnankorkeudesta.

• Routalinssi

  Roudan sulamiseen keväisin vaikuttavat lämpötilan lisäksi esimerkiksi lumipeite, maastotyyppi ja maalaji. Sulamista tapahtuu sekä routaisen maakerroksen pohjasta ylöspäin että maanpinnasta alaspäin. Kun sulan pintamaan alla on vielä paikoitellen routaa jäljellä, kutsutaan näitä routaesiintymiä routalinsseiksi.

• Routiminen

  Routiminen on maapohjan jäätymisen aikana tapahtuvaa tilavuuden kasvua tai fysikaalisten ominaisuuksien muuttumista, joka johtuu siitä, että jäätymisrintamaan virtaava lisävesi jäätyy. Oleellista routimiselle on, että maakerroksen vesipitoisuus (jääpitoisuus) kasvaa jäätymisen aikana. Routimisella tarkoitetaan myös roudan sulamisen vuoksi tapahtuvaa maaperän liikkumista.

• Ruoppaus

  Ruoppauksessa vesialuetta syvennetään kaivamalla tai imemällä pohjasta liejua ja sedimenttiä. Ruoppausta käytetään yhtenä matalien ja umpeen kasvavien rantojen ja järvien hoitotoimena. Ruoppaus voi aiheuttaa myös haittoja: samentaa vettä, vapauttaa sedimentistä ravinteita ja haitallisia aineita sekä tuhota kalojen kutualueita.

S

• Sadanta

  Sadanta eli sademäärä kertoo tietyssä ajassa eri olomuodoissa sateena maahan tulleen vesimäärän. Yhden millimetrin sademäärä tarkoittaa, että yhden neliömetrin pinta-alalle kertyy yksi litra vettä, joka vastaa millimetrin paksuista kerrosta.

• Sadekuuro

  Sadekuuro on lyhytaikainen voimakas sade, joka tavallisesti tulee kuuropilvestä. Sadekuuron aikana voi sataa myös rakeita tai lunta.

• Sademäärä

  Sademäärä eli sadanta kertoo tietyssä ajassa eri olomuodoissa sateena maahan tulleen vesimäärän. Yhden millimetrin sademäärä tarkoittaa, että yhden neliömetrin pinta-alalle kertyy yksi litra vettä, joka vastaa millimetrin paksuista kerrosta.

• Sadepuutarha

  Sadepuutarhaksi kutsutaan kasvipeitteistä painannetta, jonne hulevedet johdetaan. Vesi pidättyy ja puhdistuu painanteessa, josta se imeytetään suodattavan maakerroksen läpi maaperään tai johdetaan hulevesijärjestelmään.

• Sakokaivo

  Sakokaivo eli saostuskaivo on jätevesien käsittelyyn tarkoitettu säiliö, jossa jäteveden kiinteät ainesosat laskeutuvat pohjaan. Sakokaivoa käytettiin ennen yleisesti haja-asutuksen jätevesien käsittelyyn, mutta sen puhdistusteho on huono. Nykyisin sakokaivoa käytetään vain jäteveden esikäsittelyyn; varsinainen käsittely tehdään muulla järjestelmällä.

• Sameus

  Sameus on yksi veden laatua kuvaava suure. Sameuteen vaikuttaa ennen muuta vedessä oleva kiintoaines, kuten maahiukkaset. Savimaiden joet ovat usein varsin sameita, erityisesti jos valuma-alueella on paljon peltoa.

• Sarkaoja

  Sarkaoja on viljelysarkojen välissä oleva oja, joka johtaa vedet kokoojaojaan.

• Sedimentti

  Sedimentti on veden mukana kulkeutuvaa ja kerrostuvaa kiinteää ainesta, esimerkiksi hienojakoista hiekkaa tai savea. Kun virtaus vähenee, sedimentti laskeutuu pohjaan. Niinpä sitä kertyy jokien, järvien ja meren pohjiin. Järvisedimentin paksuus on yleensä 2–10 metriä. Sedimenttiaines voi lähteä uudelleen liikkeelle, jos virtaus voimistuu.

• Seiche-aalto

  Seiche-aalto eli seisova aalto on suljettuun altaaseen syntyvä veden ominaisheilahtelu. Se voi syntyä esimerkiksi järvissä tai Itämerellä tuulen, painovoiman ja rantojen heijastusvaikutuksen seurauksena. Itämeren rannoilla seiche nostaa ja laskee meriveden pintaa noin vuorokauden jaksoissa.

• Sekaviemäri

  Sekaviemäri on viemäri, jossa kulkee sekä hulevettä (sadevettä) että jätevettä. Sekaviemäreitä ei enää rakenneta, mutta vanhoilla asuinalueilla niitä saattaa olla edelleen. Sekaviemäreistä vesi johdetaan jäteveden puhdistuslaitokselle.

• Septitankki

  Septitankki on WC-istuimeen liitetty säiliö, johon johdetaan väliaikaisesti sekä kiinteä että nestemäinen käymäläjäte. Septitankkeja käytetään veneissä ja asuntovaunuissa. Septitankkia ei saa tyhjentää mereen tai järveen. Satamissa on imupumppuja septitankin tyhjentämiseen.

• Siiviläputkikaivo

  Siiviläputkikaivo eli putkikaivo on maahan upotettu putkimainen kaivo, johon vesi suotautuu putken seinämissä olevien siivilöiden tai pohjan kautta. Putken halkaisija on yleisimmin 40 cm ja pituus muutamasta metristä 50 metriin. Siiviläputkikaivo sopii yhdyskuntien vedenhankintaan hiekka- ja sora-alueilla.

• Sinilevä

  Sinilevät eli syanobakteerit ovat yhteyttäviä bakteereja, jotka kuuluvat pintavesien luontaiseen eliölajistoon. Monet sinilevälajit pystyvät käyttämään hyväkseen ilmakehästä veteen liuennutta typpeä. Niinpä ne voivat runsastua silloinkin, kun typen puute rajoittaa muiden levien kasvua. Osa sinilevistä on myrkyllisiä.

• Sinilevämyrkyt

  Sinilevämyrkyt ovat sinilevien tuottamia yhdisteitä, jotka ovat haitallisia muille eliöille. Vain osa sinilevistä tuottaa myrkyllisiä yhdisteitä, ja samankin lajin kannoista osa voi olla myrkyllisiä, osa ei. Sinilevämyrkky ei häviä vedestä keittämällä.

• Sininen vesijalanjälki

  Sininen vesijalanjälki tarkoittaa sitä, kuinka paljon esimerkiksi henkilö, valtio tai tietyn tuotteen valmistaminen kuluttaa luonnon vesivarastoista eli joista, järvistä ja pohjavesivarastoista ammennettavaa vettä. Laskelmassa otetaan huomioon sekä suora että välillinen vedenkulutus.

• Sisäinen kuormitus

  Sisäinen kuormitus tarkoittaa tilannetta, jossa pohjasedimenttiin aiemmin sitoutunut fosfori vapautuu takaisin veteen. Sisäistä kuormitusta syntyy erityisesti silloin, kun levien kasvu voimistuu, runsas levämäärä vajoaa pohjalle ja pohjasedimentin pinta muuttuu hapettomaksi. Sisäinen kuormitus on usein seurausta huomattavasta ulkoisesta kuormituksesta.

• Sublitoraali

  Sublitoraali on alimman vedenkorkeuden alapuolelle jäävä rantavyöhyke, joka on aina veden peitossa.

• Sulkukaivo

  Sulkukaivo tai sulkuventtiilikaivo on vesi-, hulevesi- tai jätevesijärjestelmään sisältyvä kaivo, jossa on sulkuventtiili. Venttiilin sulkeminen katkaisee veden virtauksen.

• Sumu

  Sumu on yleisnimi ilmassa leijuville vesipisaroille. Sumua syntyy, jos ilman lämpötila laskee kastepisteeseen tai ilman kosteus nousee ja saavuttaa kyllästystilan. Ilmiötä kutsutaan sumuksi, jos näkyvyys on alle kilometrin, ja uduksi, jos näkyvyys on 1–10 km.

• Suojakaista

  Suojakaistalla tai suojavyöhykkeellä tarkoitetaan vesistön ja pellon tai hakkuualueen väliin jätettyä kaistaa, jossa ei harjoiteta viljelyä tai metsätaloutta ja jossa on pysyvä kasvipeite tai puusto. Suojavyöhykkeen tarkoitus on vähentää eroosiota sekä ravinteiden ja torjunta-aineiden kulkeutumista vesiin. Suojavyöhyke myös lisää luonnon monimuotoisuutta ja lajirunsautta sekä itse kaistalla että vesistössä.

• Suojavyöhyke

  Suojavyöhykkeellä tarkoitetaan vesistön ja pellon tai hakkuualueen väliin jätettyä vyöhykettä, jossa ei harjoiteta viljelyä tai metsätaloutta ja jossa on pysyvä kasvipeite. Suojavyöhykkeen tarkoitus on vähentää eroosiota sekä ravinteiden ja torjunta-aineiden kulkeutumista vesiin.

• Suolavesipulssi

  Suolavesipulssi eli suolapulssi on Pohjanmeren pintaveden voimakas sisäänvirtaus Itämereen. Se tuo Itämereen lyhyessä ajassa, muutamassa viikossa, 200–300 km³ runsassuolaista ja hapekasta Pohjanmeren pintavettä Tanskan salmien kautta. Runsassuolainen vesi etenee pitkin Itämeren pohjia ja sekoittaa vettä myös meren syvissä osissa, joiden vesi ei normaalisti sekoitu.

• Suppo

  Suppo eli hyyde koostuu pienistä jääkiteistä, joita syntyy voimakkaasti ja pyörteisesti virtaavan jokijakson alijäähtyneeseen veteen. Vesi pääsee alijäähtymään pakkasella, kun virtaus estää suojaavan jääkannen muodostumisen. Muodostuneet jääkiteet tarttuvat yhteen ja nousevat vähitellen pintaan muodostaen suppolauttoja tai supposohjoa.

• Suppopato 

  Suppo- eli hyydepato syntyy alijäähtyneessä vedessä muodostuneen hyyde- eli suppojään tarttuessa uoman pohjaan tai kasautuessa jääkannen alle haitaten veden kulkua.

• Syanobakteeri

  Syanobakteerit eli sinilevät ovat yhteyttäviä bakteereja, jotka kuuluvat pintavesien luontaiseen eliölajistoon. Monet sinilevälajit pystyvät käyttämään hyväkseen ilmakehästä veteen liuennutta typpeä. Niinpä ne voivat runsastua silloinkin, kun typen puute rajoittaa muiden levien kasvua. Osa sinilevistä on myrkyllisiä.

• Sähkönjohtavuus

  Sähkönjohtavuus eli sähkönjohtokyky on vesitutkimuksessa käytetty suure. Sähkönjohtavuus kertoo veteen liuenneiden mineraalien eli suolojen määrän. Suomen sisävesien sähkönjohtavuus on yleensä pieni, koska vedessä on niukasti kalkkia tai muita suoloja. Valuma-alueelta tuleva kuormitus voi lisätä veden sähkönjohtavuutta.

• Säännöstelty järvi

  Säännöstelty järvi on järvi, jonka veden korkeutta ja virtaamaa säädellään patojen tai muiden säännöstelyrakenteiden avulla. Suomen järvipinta-alasta noin kolmasosaa säännöstellään.

• Säännöstelylupa

  Luvan vesistön säännöstelyyn myöntää aluehallintovirasto. Säännöstelylupaa harkitessaan aluehallintovirasto ottaa huomioon sekä säännöstelyn tarpeen että säännöstelystä koituvat hyödyt ja haitat. Muiden viranomaisten myöntämiä vanhoja säännöstelylupia on edelleen voimassa paljon.

• Säärintama

  Säärintama on kahden toisistaan poikkeavan ilmamassan rajapinta. Kylmän rintaman kohdalla kylmempi ilma kiilautuu lämpimämmän ilmamassan alle ja alueella esiintyy tyypillisesti kuurosateita. Lämpimän rintaman alueella esiintyy yhtenäistä sadetta. Rintama etenee tavallisesti 20–50 kilometrin tuntinopeudella, ja kun rintama kulkee yli, tuulen suunta ja lämpötila muuttuvat.

• Säätökaivo

  Säätökaivo on salaojajärjestelmään liitetty kaivo, jonka avulla säädellään salaojavaluntaa ja siten pohjaveden pinnankorkeutta.

• Säätöpato

  Säätöpato on patorakenne, jonka avulla säädellään virtaamaa ja siten vedenpinnan korkeutta. Säätöpadon avulla voidaan esimerkiksi hidastaa veden virtausta uomassa tai muodostaa kosteikkoja. Säätöpatoja käytetään muun muassa valuma-alueiden vesienhallinnassa ja hulevesijärjestelmissä.

• Säätövoima

  Säätövoimaksi kutsutaan sähkön tuotantoa, joka kykenee reagoimaan nopeasti sähkön kysynnän vaihteluihin. Säätövoimaa tarvitaan, koska sähköä ei kyetä varastoimaan isoja määriä. Säätövoimalla on merkitystä myös sähköntuotannon häiriötilanteissa.

T

• Taajamatulva

  Taajamatulva syntyy rankkasateen, vesistötulvan tai merivesitulvan seurauksena, kun vettä kertyy kaduille, pihoille ja muille alueille, mistä se purkautuu hallitsemattomasti ja aiheuttaa vahinkoja.

• Talousvesi

  Talousvesi on vettä, joka on tarkoitettu juotavaksi, ruuanvalmistukseen tai muihin kotitalouden tarpeisiin. Talousvettä on myös julkisessa ja kaupallisessa toiminnassa ihmisten käyttöön tarkoitettu vesi samoin kuin elintarvikkeiden valmistuksessa, jalostuksessa ja jakelussa käytettävä vesi.

• Tarkastuskaivo

  Tarkastuskaivo on viemäri-, hulevesi- tai salaojajärjestelmään liitetty kaivo, josta voi tarkastaa, että järjestelmä toimii kunnolla sekä tarvittaessa tehdä huoltotöitä, esimerkiksi avata tukkeutuneita putkilinjoja.

• Tarkastusputki

  Tarkastusputki on yksittäiseen putkilinjaan asennettu pystyputki, joka palvelee putkilinjan tarkastusta ja huoltoa. Tarkastusputkia asennetaan jätevesi- ja hulevesiviemäreihin määrävälein.

• Tehostettu typenpoisto

  Tehostettu typenpoisto tarkoittaa jätevesien tavanomaisen käsittelyn täydentämistä erityisillä typenpoistojärjestelyillä. Typenpoistoa tehostetaan erityisesti niillä jätevedenpuhdistamoilla, jotka kuormittavat typpiherkkiä merialueita.

• Tekoallas

  Tekoallas tai tekojärvi tarkoittaa ihmisen rakentamaa tai patoamaa keinotekoista vesialuetta. Tekoaltaat toimivat usein vesivoimalaitosten vesivarastoina. Suomen suurimmat tekoaltaat ovat Sodankylässä sijaitsevat Lokka ja Porttipahta.

• Tekojärvi

  Tekojärvi tarkoittaa ihmisen rakentamaa tai patoamaa keinotekoista vesialuetta. Tekojärviä on rakennettu moneen tarkoitukseen. Monet toimivat vesivoimalaitosten vesivarastoina, toiset palvelevat tulvasuojelua tai virkistyskäyttöä.

• Tekopohjavesi

  Tekopohjavesi on pohjavettä, jonka määrää on lisätty imeyttämällä maahan järvi- tai jokivettä. Suomessa toimii lähes 30 tekopohjavettä valmistavaa laitosta.

• Teräsjää

  Teräsjää on kovaa jäätä, joka syntyy, kun vesi jäätyy suoraan vedestä eikä siihen ole sekoittunut lunta. Jään kantavuus ilmaistaan aina teräsjään mukaan.

• Tihkupinta

  Tihkupinta on maa-alue, josta pohjavesi tihkuu maanpinnalle ilman selvää purkautumisallasta tai muuta avovesipintaa.

• Tihkusade

  Tihkusade syntyy, kun vesipisarat ovat ilmassa tiheässä ja tavallista pienempiä (0,2–0,5 mm), jolloin niiden liike seuraa ilmavirtojen liikkeitä. Jos talvinen tihkusade jäätyy ohueksi kerrokseksi maan pintaan, puhutaan jäätävästä tihkusta.

• Toistuvuusaika

  Toistuvuusaika tarkoittaa keskimääräistä aikaa, jonka kuluttua tietyn suuruinen tai sitä suurempi tulva esiintyy uudelleen. Tulvat eivät kuitenkaan tule säännöllisesti. Esimerkiksi 250 vuoden toistuvuusaika tarkoittaa, että tulva koetaan todennäköisesti neljä kertaa tuhannen vuoden aikana. Vuotuinen todennäköisyys tämän suuruisen tulvan esiintymiselle on 0,4 %.

• Tulva

  Tulvalla tarkoitetaan vesistön vedenpinnan noususta, merenpinnan noususta tai hulevesien kertymisestä aiheutuvaa maan tilapäistä peittymistä vedellä.

• Tulvahuippu

  Tulvahuippu on tulvatilanteen korkein veden korkeus.

• Tulvakeskus

  Tulvakeskus on Ilmatieteen laitoksen ja Suomen ympäristökeskuksen yhdessä tuottama palvelu. Tulvakeskus ennustaa ja varoittaa tulvista sekä ylläpitää niihin liittyvää jatkuvaa tilannekuvaa.

• Tulvakorkeus

  Tulvakorkeus on taso, jolle vedenkorkeus ylimmillään nousee. Tulvakorkeuden avulla voidaan määritellä, kuinka suuria ovat vesistön suurimmat havaitut tulvat, tyypilliset tulvat ja pienimmät havaitut tulvat. Tulvakorkeus voidaan ilmoittaa toistuvuutena, esimerkiksi tulvakorkeus HW 1/50, tai vedenkorkeutena, esimerkiksi tulvakorkeus +73,20 m N2000.

• Tulvan todennäköisyys

  Tulvan vuotuisella todennäköisyydellä ja toistuvuusajalla kuvataan tulvan esiintymistiheyttä. Molemmat käsitteet ovat yleisesti käytössä. Toistuvuusaika kertoo keskimääräisen ajan, jonka kuluttua tietyn suuruinen tai sitä suurempi tulva esiintyy uudelleen. Esimerkiksi 250 vuoden toistuvuusaika tarkoittaa, että tällainen tulva koetaan todennäköisesti neljä kertaa tuhannen vuoden aikana. Vuotuinen todennäköisyys on silloin 0,4 %. Vastaavasti tilastollisesti kerran sadassa vuodessa toistuvan tulvan vuotuinen todennäköisyys on 1 %.

• Tulvareitti

  Tulvareitti on maanpinnalla oleva huleveden virtausreitti, johon hulevedet johdetaan silloin, kun hulevesiviemäröinnin kapasiteetti ylittyy.

• Tulvariski

  Tulvariskillä tarkoitetaan tulvan esiintymisen todennäköisyyden ja tulvasta ihmisten terveydelle, turvallisuudelle, ympäristölle, infrastruktuurille, taloudelliselle toiminnalle ja kulttuuriperinnölle mahdollisesti aiheutuvien vahingollisten seurausten yhdistelmää.

• Tulvariskialue

  Tulvariskialue on alue, jolla vallitsee tulvavaara ja jolla on sellainen vahinkopotentiaali eli haavoittuvuus, että tulva aiheuttaisi vahinkoja. Merkittävällä tulvariskialueella tarkoitetaan tulvariskilainsäädännön mukaisesti nimettyä, tulvariskien alustavan arvioinnin perusteella tunnistettua aluetta.

• Tulvariskien alustava arviointi

  Tulvariskien alustavalla arvioinnilla, TURINA, tarkoitetaan alueen turvariskeistä tehtävää arviota, joka perustuu toteutuneisiin tulviin ja käytettävissä oleviin tietoihin ilmaston ja vesiolojen kehittymisestä. Arvioinnin perusteella tunnistetaan mahdolliset merkittävät tulvariskialueet.

• Tulvariskien alustavan arvioinnin tulva-alue

  Tulvariskien alustavassa arvioinnissa määritelty tulva-alue on sellainen alue, joka jää harvinaisen suuressa tulvassa veden valtaan. Arvio perustuu hydrologisiin tietoihin ja maanpinnan korkeustietoihin. Arvioon on suhtauduttava kriittisesti, koska se on karkea ja sen lähtötiedot ovat osin epävarmoja, esim. korkeustiedon tarkkuus on yleensä vain noin 1–2 metriä. Samaa tarkoittavia käsitteitä ovat alava alue, mahdollinen tulva-alue ja karkean tason tulva-alue.

• Tulvariskien hallinta

  Tulvariskien hallinnalla tarkoitetaan sellaisten toimien kokonaisuutta, joiden tavoitteena on arvioida ja vähentää tulvariskejä sekä estää tai vähentää tulvista aiheutuvia vahinkoja. Tulvariskien hallinnan suunnittelu sisältää kolme vaihetta: tulvariskien alustava arviointi, tulvakarttojen laatiminen ja tulvariskien hallintasuunnitelma.

• Tulvariskien hallintasuunnitelma

  Tulvariskien hallintasuunnitelma on tulvariskialueelle laadittu suunnitelma siitä, miten estetään tai vähennetään tulvia ja niiden aiheuttamaa vahingonvaaraa. Merkittävillä tulvariskialueilla hallintasuunnitelmat tulee lain mukaan tehdä.

• Tulvariskikartta

  Tulvariskikartoissa esitetään tulvavaara-alueen asukkaiden määrä, erityiskohteet, infrastruktuuri, ympäristöriskikohteet, kulttuuriperintö ja muut tarpeelliset tiedot.

• Tulvariskiruutu

  Tulvariskiruutuja voidaan käyttää apuvälineenä tulvariskialueiden tunnistamisessa. Aineisto muodostuu 250 m x 250 m kokoisista ruuduista. Ruudun riskiluokka, 1–4, määräytyy ruudun asukasmäärän ja kerrosalan perusteella, siten että 1. luokka on riskialttein. Menetelmä ja käytetyt riskiluokat perustuvat pelastustoimen käyttämään riskiruutumenetelmään.

• Tulvaryhmä

  Alueelliset vesistö- ja rannikkoalueiden tulvaryhmät koordinoivat tulvariskien hallinnan suunnittelua merkittävillä tulvariskialueilla. Tulvaryhmässä ovat edustettuina maakuntien liitot, ELY-keskukset, kunnat, pelastustoimi sekä muut viranomaiset ja etutahot. Ryhmän asettaa maa- ja metsätalousministeriö merkittävien tulvariskialueiden nimeämisen yhteydessä.

• Tulvasuojelu

  Tulvasuojelu tarkoittaa suojautumista tulvilta. Tulvasuojelu voi sisältää toimia, jotka tähtäävät tulvimisen tai tulvavahinkojen estämiseen tietyllä alueella. Näitä voivat olla esimerkiksi rantapenkereiden korottaminen tai tulvaherkän toiminnan välttäminen tulvariskialueilla.

• Tulvasuojelutaso

  Tulvasuojelutasolla tarkoitetaan sitä tulvan toistumisaikaa tai vedenkorkeutta, jota vastaavalta tulvavedenkorkeudelta rakennus tai muu toiminto suojataan.

• Tulvatasanne

  Tulvatasanne on vesistön varrelle muotoiltu pitkänomainen tasamaakaista, johon tulvavesi voi nousta. Tulvatasanteen tarkoitus on estää tulvaa nousemasta pellolle, parantaa valuma-alueen vesienhallintaa ja samalla vähentää ravinteiden ja kiintoaineksen määrää vesistössä.

• Tulvaturva

  Tulvaturva on vakuutusyhtiöiden koti- tai kiinteistövakuutuksiin sisältyvä laajennus, joka korvaa poikkeuksellisten vesistö-, merivesi- ja rankkasadetulvien aiheuttamat vahingot rakennuksille tai irtaimistolle. Poikkeuksellisen tulvan määritelmä voi vaihdella, mutta tarkoittaa tyypillisesti vesistötulvaa, jonka todennäköisyys on kerran 50 vuodessa tai harvemmin. Rankkasadetulva on poikkeuksellinen, kun sademäärä on 30 mm tunnissa tai 75 mm vuorokaudessa.

• Tulvauoma

  Tulvauoma on joko luonnonuoma tai keinotekoinen uoma, jossa virtaa tai virtautetaan vettä tulvan aikana.

• Tulvavaarakartta

  Tulvavaarakartta kuvaa veden alle jäävät alueet ja veden syvyyden sekä vallitsevan vedenkorkeuden tietyllä tulvan todennäköisyydellä. Tulvavaara- ja tulvariskikarttoja laaditaan ainakin tulville, joiden vuotuinen todennäköisyys on 2 % ja 1 % sekä harvinaisen suurelle tulvalle.

• Typpi

  Typpi on kaikille eliöille välttämätön aine. Koska typestä on luonnossa usein pulaa, typen lisääminen saa kasvit kasvamaan rehevämmin. Vesistössä ja erityisesti Itämeressä typpi aiheuttaa rehevöitymistä. Kasvit eivät voi käyttää alkuainetyppeä vaan ainoastaan typen yhdisteitä: nitraatteja ja ammoniumsuoloja. Typpeä joutuu vesiin jätevesien ja valumavesien mukana.

• Täyskierto

  Täyskierto tarkoittaa järven tai meren vesimassojen täydellistä sekoittumista keväisin ja syksyisin. Täyskierto murtaa eri vesikerrosten väliset rajapinnat. Täyskierto tulee mahdolliseksi, kun järven tai meren pintakerrokset lämpenevät tai jäähtyvät niin, että vesikerrosten tiheyserot tasoittuvat. Lopulta tuuli sekoittaa vesimassat tasalämpöisiksi.

U

• Uhanalainen laji

  Uhanalaiseksi lajiksi määritetään luonnonsuojelulain mukaisesti sellainen eliölaji, jonka luontainen säilyminen Suomessa on vaarantunut. Suomen lajien uhanalaisuutta arvioidaan kansainvälisten kriteerien (IUCN) mukaan noin kymmenen vuoden välein, ja tuloksista kootaan Suomen lajien Punainen lista.

• Uposkasvi

  Uposkasvi on kasvilaji, joka kasvaa kokonaan vedenpinnan alla. Vain kukinto voi nousta vedenpinnan yläpuolelle.

V

• Vaelluseste

  Vaellusesteellä tarkoitetaan patoa tai muuta rakennelmaa, joka estää kalojen ja muiden vesieliöiden leviämisen tai vaelluksen vesistössä kutu- ja elinalueiden välillä. Jos pato ei ole poistettavissa, sen voi ohittaa kalatien avulla.

• Vaelluskala

  Vaelluskaloilla tarkoitetaan kalalajeja, jotka syntyvät virtavesissä, viettävät kasvuvaiheen meressä tai järvessä ja palaavat takaisin synnyinalueelleen lisääntymään. Vaelluskaloja ovat lohi, järvilohi, taimen, ankerias, toutain ja nahkiainen sekä nieriän, harjuksen ja siian vaeltavat muodot.

• Vakavesi

  Vakavesiksi kutsutaan sellaisia vesistöjä, joissa ei ole olennaista virtausta. Vakavesi on siten virtaveden vastakohta. Vakavesiä ovat esimerkiksi meri, järvi, lampi, tekojärvi ja kanava.

• Valtaväylä

  Valtaväylä tarkoittaa vesilaissa väylää, joka on joen syvimmällä kohdalla veden vapaata juoksua, kulkemista, puutavaran uittoa ja kalan kulkua varten. Valtaväylä on myös sellainen vesistössä oleva salmi tai kapeikko, jossa harjoitetaan säännöllisesti liikennettä tai jossa kala yleensä kulkee.

• Valuma-alue

  Vesistön valuma-alue on se alue, jonne satava vesi päätyy maanpinnan muotojen ohjaamana kyseiseen vesistöön.

• Valuma-aluekunnostus

  Valuma-aluekunnostus on keskeinen osa vesistön kunnostushanketta. Sen tarkoitus on vähentää valuma-alueelta vesistöön tulevaa kuormitusta, jotta vesistön tila paranee pitkäjänteisesti. Valuma-alueen kunnostustoimia ovat esimerkiksi kosteikkojen ja tulvatasanteellisten uomien tekeminen sekä soiden ennallistaminen.

• Valunta

  Valunta kertoo maan pinnalla ja maaperässä liikkuvan veden määrän. Lumien sulaminen ja rankat sateet lisäävät vesimäärää ja voivat aiheuttaa tulvia.

• Veden hygieeninen laatu

  Veden hygieeninen laatu tarkoittaa sitä, onko vesi mikrobiologisesti arvioituna turvallista. Hygieenisen laadun mittarina käytetään tiettyjen ulosteessa esiintyvien bakteerien pitoisuutta vedessä.

• Veden kovuus

  Veden kovuus kuvaa vedessä olevien kalsium- ja magnesiumionien määrää. Mitä enemmän näitä ioneja on vedessä, sitä kovemmaksi vesi luokitellaan. Veden kovuus vaihtelee alueittain sen mukaan, millainen on seudun kallio- ja maaperä. Suomessa vesi on yleensä pehmeää, mutta kalkkikivialueilla kovaa.

• Veden laatu

  Veden laatu kuvaa sitä, miten hyvin vesi soveltuu käyttötarkoitukseensa, esim. talousvedeksi. Luonnonvesien yhteydessä veden laatu on tärkeä veden tilan indikaattori ja kertoo myös mahdollisesta kunnostustarpeesta.

• Veden lämpötila

  Veden lämpötila on yksi vesitutkimuksen perusmittauksista. Eri syvyyksistä mitattu lämpötila kertoo veden kerrostuneisuudesta. Lämpötilalla on merkitystä muun muassa arvioitaessa veden happitilannetta.

• Veden niukkuus

  Veden niukkuudesta puhutaan silloin, kun vettä kulutetaan liikaa suhteessa käytettävissä oleviin uusiutuviin vesivaroihin.

• Veden väri

  Veden väri vaihtelee luonnonvesissä sen mukaan, millaisia ja kuinka paljon vedessä on värillisiä aineita. Suomessa tavallisimmat vettä värjäävät aineet ovat humus ja rauta. Kalkkiperäisillä alueilla vesi näyttää usein turkoosilta. Turkoosi väri johtuu veteen sekoittuneessa kalkkihiekasta ja -pölystä.

• Vedenjakelualue

  Vedenjakelualueesta säädetään terveydensuojelulaissa. Vedenjakelualue tarkoittaa sellaista talousveden jakeluverkon yhtenäistä osaa, jossa talousveden laatu on jokseenkin tasainen ja jossa veden toimittamisesta vastaa yksi talousvettä toimittava laitos. Vedenjakelualue sisältää myös kyseiseen verkkoon liitetyt veden käyttäjät.

• Vedenkorkeus

  Vedenkorkeus kuvaa vesistöjen ja meren pinnankorkeuden vaihteluja. Vesistöjen vedenkorkeuteen vaikuttavat sademäärä, valunta, haihdunta sekä järveen tuleva ja sieltä lähtevä virtaama. Meriveden korkeuteen vaikuttavat ensisijaisesti Tanskan salmien virtaukset, tuuliolot, ilmanpaine ja jäätilanne.

• Velvoitetarkkailu

  Velvoitetarkkailulla tarkoitetaan toiminnanharjoittajan velvollisuutta tarkkailla aiheuttamansa kuormituksen vaikutuksia vesistössä. Velvoitetarkkailu perustuu ympäristönsuojelulakiin, ja tarkkailuohjelmasta päätetään lupakäsittelyn yhteydessä.

• Vertailukausi

  Vertailukausi on ilmastotutkimuksissa käytetty 30 vuoden jakso, johon verrataan yksittäisen vuoden keskiarvoja, esimerkiksi keskilämpötilaa, kun halutaan tietoa siitä, ylittääkö vai alittaako se pitkän ajan keskiarvon. Viimeisin vertailukausi kattaa aikavälin 1981–2010.

• Vesienhoidon suunnittelu

  Vesienhoidon suunnittelun tavoitteena on suojella ja parantaa vesiekosysteemien tilaa. Laki vesienhoidon järjestämisestä, 1299/2004, toteuttaa Euroopan unionin vesipuitedirektiiviä Suomessa.

• Vesienhoitoalue

  Vesienhoitoalue on yhdestä tai useammasta vesistöalueesta muodostuva alue, jolle suunnitellaan vesienhoitoa. Suomessa on kahdeksan vesienhoitoaluetta.

• Vesiensuojeluyhdistys

  Vesiensuojeluyhdistyksiä on kahdenlaisia: suuria alueellisia ja pienempiä paikallisia yhdistyksiä. Paikalliset yhdistykset edistävät yleensä tietyn vesistökohteen suojelua tai kunnostamista. Alueellisten yhdistysten toimintakenttä on laajempi, ja ne voivat tarjota myös vesitutkimus- ja asiantuntijapalveluja.

• Vesihuolto

  Vesihuolto on yhteiskunnan tärkeä perustoiminto. Vesihuollon tehtävä on turvata puhtaan ja laadukkaan talousveden saanti sekä jätevesien asianmukainen käsittely.

• Vesihuoltolaitoksen toiminta-alue

  Vesihuoltolaitoksen toiminta-alue on kunnan määrittelemä maantieteellinen alue, jolla vesihuoltolaitos hoitaa vesihuollon.

• Vesihuoltolaitos

  Vesihuoltolaitos on määritelty vesihuoltolaissa laitokseksi, joka huolehtii yhdyskunnan vesihuollosta kunnan hyväksymällä toiminta-alueella.

• Vesihuoltolaki

  Vesihuoltolaki on vuonna 2001 säädetty ja sittemmin päivitetty laki, jonka tarkoitus on varmistaa, että yhdyskunnissa saadaan hyvää talousvettä ja että jätevedet käsitellään asianmukaisesti. Laissa määrätään muun muassa, milloin asukkaan pitää liittyä vesi- ja viemäriverkostoihin.

• Vesihuoltoraportti

  Vesihuoltoraportti on vesihuollon tietojärjestelmästä (Veeti) saatava kuvaus vesihuoltolaitoksen toiminnasta. Vesihuoltoraportteja on erilaisia sen mukaan, mitä tietoja niissä esitetään. Raportit sisältävät muun muassa vesihuollon tunnuslukuja, toimintakertomuksen avainlukuja sekä teknisiä ja taloudellisia tietoja.

• Vesijalanjälki

  Vesijalanjälki tarkoittaa sitä, kuinka paljon esimerkiksi henkilö tai valtio kuluttaa vettä sekä suoraan että hankkimiensa hyödykkeiden välityksellä hyödykkeiden koko elinkaaren aikana. Vesijalanjälki voidaan laskea myös tuotteille ja palveluille.

• Vesikiikari

  Vesikiikari on yksinkertainen apuväline vedenalaisen luonnon tarkkailuun. Kartiomaisessa vesikiikarissa on läpinäkyvä pohja ja yläosassa aukko katselua varten. Pohja painetaan veteen, jolloin valon taittuminen vedenpinnassa ei vääristä näkymää. Vesikiikareita saa valmiina, mutta sellaisen voi myös valmistaa itse esimerkiksi ämpäristä ja pleksilevystä.

• Vesimuodostuma

  Vesimuodostuma on vesienhoidossa käytetty käsite, joka tarkoittaa järveä tai muuta erillistä vesistökohdetta. EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin määritelmässä vesimuodostuma on ”maanpinnan painanteeseen kerääntyneen veden muodostama, selvästi erottuva kokonaisuus, kuten meri, laguuni, järvi, lampi, joki, puro, pohjavesimuodostuma tms.”

• Vesiosuuskunta

  Vesiosuuskunta on alueen asukkaiden omistama ja hallinnoima osuuskuntamuotoinen vesihuoltolaitos. Vesiosuuskunnat toimivat yleensä haja-asutusalueilla.

• Vesipuitedirektiivi

  Vesipuitedirektiivi, VPD, eli vesipolitiikan puitedirektiivi, 2000/60/EY, on Euroopan unionin direktiivi, joka yhtenäistää vesiensuojelua EU:n jäsenvaltioissa.

• Vesirakenne

  Vesirakenne on vesistöön tehty penger, virranohjain, putkitus, pato tai muu rakenne, jonka tarkoitus on edistää esimerkiksi vesistön käyttöä, tulvasuojelua tai maankuivatusta.

• Vesirakentaminen

  Vesirakentaminen tarkoittaa vesistöön kohdistuvaa rakentamistoimintaa. Vesirakentamista ovat esimerkiksi ruoppaus, uomien kaivu, pengerrys ja patoaminen. Vesirakentamisella edistetään esimerkiksi vesistön käyttöä, tulvasuojelua tai maankuivatusta. Luonnonmukaisella vesirakentamisella parannetaan vesien hoitoa ja suojelua.

• Vesistö

  Vesistö tarkoittaa niiden sisävesien muodostamaa kokonaisuutta, joilla on yhteinen laskujoki mereen. Vesilaissa vesistö tarkoittaa järveä, lampea, jokea, puroa ja muuta luonnollista vesialuetta sekä tekojärveä, kanavaa ja muuta vastaavaa keinotekoista vesialuetta.

• Vesistöalue

  Vesistöalue on alue, josta kaikki pintavalunta virtaa puron, järven, joen tai suistoalueen kautta mereen.

• Vesistömalli

  Vesistömalli on matemaattinen esitys siitä, miten vesi kulkee vesistössä ja sen valuma-alueella. Malli kuvaa veden koko kiertokulun sadannasta maaperän ja vesistön kautta haihdunnaksi ja valunnaksi. Mallin ja säätietojen avulla voidaan simuloida ja ennustaa jokien ja järvien virtaamia ja vedenkorkeuksia.

• Vesistön säännöstely

  Vesistön säännöstelyllä muutetaan vedenkorkeuksia ja virtaamia pato- tai vesivoimalaitosrakenteiden avulla.

• Vesistöpato

  Vesistöpadolla tarkoitetaan sellaista rakennetta, joka patoaa vettä esimerkiksi tulvasuojelun, vesivoiman tuotannon tai kalanviljelyn tarpeisiin. Osa vesistöpadoista on säännöstelypatoja, joilla ohjataan vesistöjen vedenkorkeuksia ja virtaamia.

• Vesivastuusitoumus

  Vesivastuusitoumus on yrityksen tai muun organisaation antama sitoumus kehittää veden kestävää käyttöä ja hallintaa omassa tuotantoketjussaan. Vesivastuusitoumus on osa Suomen ja suomalaisyritysten pyrkimystä tulla maailman vesivastuullisimmiksi vuoteen 2030 mennessä.

• Vesiviljely

  Vesiviljely eli akvakulttuuri tarkoittaa kalojen, rapujen ja muiden vesieliöiden hallittua kasvattamista vesistössä, meressä tai maanvaraisissa altaissa.

• Vesivoima

  Vesivoima on energiantuotantomuoto, jossa uoma padotaan ja käytetään hyväksi veden virtausta ja korkeuseroja. Vesivoiman osuus Suomen koko energiantuotannosta vaihtelee kolmesta neljään prosenttiin.

• Vieraskasvi

  Vieraskasvi on kasvilaji, joka ei ole levinnyt alueelle luontaisesti, vaan ihminen on tuonut sen sinne joko tarkoituksella tai tahattomasti. Vieraskasvit voivat kilpailla elintilasta alkuperäisten kasvilajien kanssa.

• Vieraslaji

  Vieraslaji on sellainen eliölaji, joka ei ole levinnyt alueelle luontaisesti, vaan ihminen on tuonut sen sinne joko tarkoituksella tai tahattomasti. Vieraslajit voivat kilpailla tai risteytyä alkuperäisten lajien kanssa, saalistaa niitä tai levittää tauteja.

• Vihreä vesijalanjälki

  Vihreä vesijalanjälki tarkoittaa viljelykasvien haihduttamaa sadevettä.

• Viivyttäminen

  Viivyttäminen tai viivytys on vesienhallinnassa käytetty termi. Viivyttämisen tavoite on jakaa pintavalunta pitkälle ajanjaksolle.

• Viivytys

  Viivytys tai viivyttäminen on vesienhallinnassa käytetty termi. Viivytyksen tavoite on jakaa pintavalunta pitkälle ajanjaksolle.

• Viivytysallas

  Viivytysallas on huleveden viivyttämiseen tarkoitettu allas, jossa on vettä vain osan aikaa.

• Virtaama

  Virtaama tarkoittaa vesimäärää, joka kulkee esimerkiksi uoman poikkileikkauksen tai jonkin vesistöalueen läpi tietyssä aikayksikössä. Virtaamaa voidaan mitata virtaamamittareilla tai pienemmissä vesistöissä mittapadon avulla. Usein virtaama-arvot saadaan vakaissa uomissa vedenkorkeushavainnoista ns. purkautumiskäyrän avulla.

• Virtaamansäätöpato

  Virtaamansäätöpato on laskeutusaltaan yhteyteen rakennettu pato, jolla voidaan säädellä veden virtausnopeutta. Säätely tapahtuu esimerkiksi padon läpi asennettujen putkien avulla, jolloin patoa kutsutaan myös putkipadoiksi. Virtaamansäätöpato vähentää kiintoaineen ja siihen sitoutuneiden ravinteiden kulkeutumista alapuolisiin vesiin erityisesti, kun virtaama on suuri.

• Virtavesi

  Virtavesi on yleiskäsite, joka sisältää kaikki sellaiset vesistöt, jotka virtaavat uomassa, toisin sanoen joet, purot, norot ja ojat.

• Virtavesien kunnostus

  Virtavesien kunnostuksella pyritään saavuttamaan ja turvaamaan joen tai muun virtaveden hyvä ekologinen tila sekä edistämään vaelluskalojen luontaista lisääntymistä. Kunnostustoimia voivat olla esimerkiksi kutupaikkojen kunnostus, vaellusesteiden poisto tai ohitusuomien rakentaminen.

• Virtuaalivesi

  Virtuaalivesi, toiselta nimeltään piilovesi, tarkoittaa tuotteisiin sisältyvää vesimäärää. Piiloveteen lasketaan kaikki se vesi, joka kuluu tuotteen koko elinkaaren aikana: raaka-ainetuotannosta siihen asti, kun tuote käsitellään jätteenä.

• Vuorovesi

  Vuorovesi tarkoittaa merenpinnan korkeuden jaksollista vaihtelua, joka johtuu Kuun ja osittain myös Auringon vetovoimasta. Itämeressä vuorovesi on hyvin vähäistä, koska Itämeren vesimassa on melko pieni.

Y

• Ylivedenkorkeus

  Ylivedenkorkeus, HW, on havaintojakson suurin vedenkorkeus.

• Ylivirtaama

  Ylivirtaama, HQ, on havaintojakson suurin virtaama.

• Ylivuoto

  Ylivuodoksi kutsutaan tilannetta, jossa jätevettä joutuu viemäriverkostosta tai pumppaamosta ympäristöön. Ylivuotoja syntyy poikkeustilanteissa. Ne voivat johtua esimerkiksi rankkasateesta, pumppaamon sähkökatkosta tai verkoston tukkeutumisesta.

• Yläjuoksu

  Yläjuoksu tarkoittaa joen tai jokivesistön niitä osia, jotka ovat tietyn kohdan yläpuolella, toisin sanoen lähempänä joen alkuosia tai latvavesiä. Alajuoksua ovat vastaavasti alapuoliset vedet eli se osa, joka on lähempänä joen laskukohtaa.

• Ympäristölupa

  Ympäristölupa on ympäristölupaviranomaisen myöntämä lupa, joka tarvitaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavaan toimintaan. Tietyissä tapauksissa, kun toiminta aiheuttaa vähäisiä ympäristövaikutuksia, riittää, että toiminnanharjoittaja tekee toiminnasta kirjallisen ilmoituksen viranomaiselle.

• Ympäristövirtaama

  Ympäristövirtaama on se virtaama, jonka virtaveden ekosysteemi tarvitsee menestyäkseen. Kun säännöstellyn joen virtaama säädetään ympäristövirtaaman mukaiseksi, on mahdollista saavuttaa joen hyvä ekologinen tila. Ympäristövirtaama määritetään määrällisesti, laadullisesti ja ajallisesti riittäväksi kullekin virtavedelle erikseen.