Vesisanasto

    A
  • Aallokko

    Monen erikokoisen aallon muodostama kokonaisuus meren tai järven pinnalla. Aallokon kasvuun vaikuttavat eniten tuulen nopeus ja kesto sekä pyyhkäisymatka eli etäisyys rantaan tuulen tulosuunnassa. Tärkeimmät aallokkoa kuvaavat suureet ovat merkitsevä aallonkorkeus, aallokon suunta ja huipun periodi.

  • Aallonkorkeus

    Meren tai järven aallokosta puhuttaessa aallonkorkeudella tarkoitetaan aallon pohjan ja huipun välistä korkeuseroa. Veden pinnan aallokko epäsäännöllistä eli peräkkäisetten aaltojen korkeus ei ole sama. Siksi aallonkorkeus ilmoitetaan ns. merkitsevänä aallonkorkeutena.

  • Aallonpituus

    Aallonpituus on kahden peräkkäisen aallon huippujen välimatka.

  • Ahtojää

    Ahtojää on ahtautunutta ajojäätä merellä. Ahtautuminen johtuu siitä, että tuuli tai virtaukset kerryttävät jäätä johonkin paikkaan. Ahtautuessaan jää lohkeaa palasiksi, ja palaset kasautuvat toistensa päälle röykkiöiksi tai valleiksi.

  • Ajojää

    Ajojää on merellä vapaasti kelluvaa jäätä. Se ei ole kiinnittynyt rantoihin ja kareihin, kuten kiintojää. Ajojää voi liikkua tuulten tai virtausten voimasta ja kasautua ahtojääksi.

  • Alin rakentamiskorkeus

    Alin rakentamiskorkeus tarkoittaa korkeustasoa, jonka alapuolelle ei tule sijoittaa kastumiselle herkkiä rakenteita, kuten rakennuksen alapohjaa. Alin rakentamiskorkeus määräytyy tulvakorkeuden mukaan, mutta siihen vaikuttavat myös rakennuksen käyttötarkoitus ja rakennustapa sekä vesistön ominaispiirteet, kuten aallonkorkeus. Rakennuksen lattian tulisikin olla selvästi alinta rakentamiskorkeutta ylempänä.

  • Avainlaji

    Avainlajiksi kutsutaan eliölajia, joka tarjoaa ravintoa, suojapaikkoja tai kasvualustan monelle muulle lajille. Avainlajin taantumisella tai katoamisella voi siten olla kauaskantoiset seuraukset. Itämeressä avainlajeja ovat esimerkiksi rakkohauru, meriajokas ja sinisimpukka.

  • B
  • Bifurkaatio

    Bifurkaatio tarkoittaa hydrologiassa virtauksen haaroittumista kahtaalle niin, etteivät haarat enää yhdisty. Bifurkaatiot voidaan jakaa kahteen päätyyppiin: järvi- ja jokibifurkaatioihin. Jokibifurkaatiossa joki jakautuu kahteen alaspäin virtaavaan uomaan. Järvibifurkaatiossa järvi purkautuu kahta lasku-uomaa pitkin eri suuntiin.

  • Biosuodatusalue

    Kasvillisuuspeitteiset biosuodatusalueet, viherpainanteet ja viherkatot ovat hulevesien käsittelyjärjestelmiä, joihin hulevedet johdetaan imeytymään ja suodattumaan ennen kuin ne johdetaan eteenpäin. Viherpainanteet ovat esimerkiksi tien varteen muotoiltuja, kasvillisuuden peittämiä avopainanteita.

  • D
  • Desinfiointi

    Desinfiointi on käsittelyvaihe, jossa vedestä tuhotaan bakteerit ja muut mikrobit. Desinfiointi on tärkeä osa vesijohtoveden valmistusta. Desinfiointiin voidaan käyttää otsonia, ultraviolettisäteilyä tai klooria.

  • E
  • Ekosysteemi

    Ekosysteemiksi kutsutaan eliöyhteisöjen ja niiden ympäristön muodostamaa toiminnallista kokonaisuutta alueella, joka on luonnonoloiltaan melko yhtenäinen. Esimerkiksi järvi voi muodostaa yhden ekosysteemin. Se voidaan myös jakaa avoveden, pohjan ja rannan ekosysteemeiksi.

  • Eliöyhteisö

    Eliöyhteisö on kokonaisuus, joka muodostuu samalla alueella elävien lajien populaatioista ja niiden keskinäisestä vuorovaikutuksesta. Eliöyhteisö sisältää kaikki alueella esiintyvät eliöt. Jos ympäristössä tapahtuu muutoksia, muuttuu usein myös eliöyhteisön koostumus.

  • Eloperäinen aines

    Eloperäinen eli orgaaninen aines on syntynyt elävistä eliöistä. Eloperäinen aines käsittää maaperässä olevat kasvien ja eläinten elävät ja kuolleet osat, eritteet, juuret sekä näiden osittain tai kokonaan hajonneet osat.

  • Enimmäispitoisuus

    Enimmäispitoisuus on vaaralliselle tai haitalliselle aineelle määrätty suurin sallittu pitoisuus esimerkiksi talousvedessä. Enimmäispitoisuuden käsitettä sovelletaan myös luonnonvesien luokittelussa.

  • Ensilumi

    Ensilumi on sääasemalla virallisesti silloin, kun lumensyvyysmittari näyttää aamulla klo 8 (kesäajan ollessa voimassa klo 9) syksyllä ensimmäisen kerran lumen syvyydeksi 1 cm.

  • F
  • Fosfori

    Fosfori on kaikille eliöille välttämätön aine. Fosforin puute rajoittaa levien kasvua monissa Suomen vesistöissä. Fosforikuormitus aiheuttaakin vesien rehevöitymistä. Fosforia joutuu vesistöihin jätevesien mukana sekä maatalous- ja metsäalueilta tulevien valumavesien mukana.

  • Fosforisuodatin

    Fosforisuodattimen tarkoitus on vähentää haja-asutuksen jätevesien aiheuttamaa fosforikuormaa. Fosforisuodatin voi olla säiliön tai kaivon kaltainen rakenne, jonka sisällä on fosforia sitovaa materiaalia. Jätevesi johdetaan tämän materiaalin läpi.

  • H
  • Haihdunta

    Haihdunta on haihtumista kuvaava meteorologinen suure, joka ilmaistaan esimerkiksi millimetreinä vuorokaudessa.

  • Haihtuminen

    Haihtuminen on veden muuttumista vesihöyryksi kiehumispistettä alemmassa lämpötilassa. Haihtumisessa raskaampi aine (vesi) muuttuu kevyemmäksi (höyry). Haihtumisen käänteinen ilmiö on tiivistyminen.

  • Hajakuormitus

    Hajakuormitus tarkoittaa vesistökuormitusta, joka on lähtöisin useista pienistä päästölähteistä, joita ei voida määrittää tarkasti. Hajakuormitusta ovat pelloilta, karjataloudesta ja metsätaloudesta valuva kiintoaine- ja ravinnekuormitus sekä haja-asutuksen jätevedet.

  • Halokliini

    Halokliini eli suolaisuuden harppauskerros on vyöhyke, jossa meriveden suolapitoisuus muuttuu paljon lyhyellä matkalla syvyyssuunnassa. Itämeressä halokliini on tyypillisesti 50–80 metrin syvyydessä. Pohjanlahdella ei ole selvää suolaisuuskerrostuneisuutta ja Suomenlahden kerrostuneisuuden voimakkuus vaihtelee.

  • Happamuus

    Happamuus on yksi veden laatutekijöistä. Happamuus ilmaistaan pH-asteikolla, jossa neutraali vesi saa arvon 7. Suomen sisävedet ovat yleensä lievästi happamia (pH 6,5–6,8). Merivesi taas on lievästi emäksistä (pH noin 8). Pohjavedet ovat Suomessa yleensä hieman happamia (pH 5,9–6,9).

  • Happikato

    Happikadoksi kutsutaan tilannetta, jossa vedessä tai pohjasedimentin pinnassa on niin vähän happea, että eliöstö kärsii, kuolee tai kaikkoaa muualle. Happikatoa esiintyy etenkin rehevöityneiden vesien pohjissa talvisin, kun vesi on kerrostunutta ja bakteeritoiminta kuluttaa hapen loppuun.

  • Happipitoisuus

    Happipitoisuus on yksi veden laadun mittari. Hapen määrä on sidoksissa veden lämpötilaan, joten happipitoisuus ilmaistaan niin sanottuna kyllästysasteena eli prosenttiosuutena saman lämpöisen veden “täydestä” happipitoisuudesta. Vedessä elävät eliöt tarvitsevat happea elääkseen. Eräät eliöt myös tuottavat veteen happea yhteyttämällä.

  • Harppauskerros

    Harppauskerros on järvessä tai meressä oleva vesikerros, jossa jokin veden ominaisuus muuttuu nopeasti syvyyssuunnassa. Lämpötilan harppauskerrosta kutsutaan termokliiniksi ja suolaisuuden harppauskerrosta halokliiniksi. Harppauskerros estää yläpuolisen päällysveden sekoittumista alapuoliseen alusveteen.

  • Hulevesi

    Hulevesi on kaduilta ja kiinteistöjen pinnoilta virtaavaa sade- ja sulamisvettä. Hulevesien hallinnasta tulee huolehtia. Hulevedet pyritään ensisijaisesti imeyttämään maahan tai hyödyntämään niiden syntypaikalla. Jos tämä ei ole mahdollista, hulevedet ohjataan hulevesiviemäriin, erilleen jätevesiviemäreistä.

  • Hulevesiviemäri

    Hulevesiviemäri eli sadevesiviemäri on jätevesiviemäristä erillään oleva viemäri, joka johtaa pois pihoille, salaojiin ja kaduille kertyneen sade- ja kuivatusveden. Hulevesiviemäreistä vesi johdetaan vesistöön.

  • Humus

    Humusta syntyy, kun pitkälle lahonneet kasvien osat hajoavat ja maatuvat. Humusaineet voivat olla vedessä liuenneina tai kevyinä mikroskooppisina hiukkasina. Humusta esiintyy erityisesti turvemaiden lähivesissä, ja se värjää monet Suomen sisävedet ja Perämeren ruskeaksi. Humus vaikuttaa myös veden happamuuteen.

  • Hydrologia

    Hydrologia on geofysiikan osa-alue, joka tutkii veden esiintymistä, ominaisuuksia ja kiertokulkua maapallolla.

  • Hyyde

    Hyyde eli suppojää koostuu pienistä jääkiteistä, joita syntyy voimakkaasti ja pyörteisesti virtaavan jokijakson alijäähtyneeseen veteen. Vesi pääsee alijäähtymään pakkasella, kun virtaus estää suojaavan jääkannen muodostumisen. Muodostuneet jääkiteet tarttuvat yhteen ja nousevat vähitellen pintaan muodostaen suppolauttoja tai supposohjoa.

  • Hyyde

    Hyyde eli suppojää koostuu pienistä jääkiteistä, joita syntyy voimakkaasti ja pyörteisesti virtaavan jokijakson alijäähtyneeseen veteen. Vesi pääsee alijäähtymään pakkasella, kun virtaus estää suojaavan jääkannen muodostumisen. Muodostuneet jääkiteet tarttuvat yhteen ja nousevat vähitellen pintaan muodostaen hyydelauttoja tai sohjoa.

  • Hyydepato

    Hyyde- eli suppopato syntyy, kun alijäähtyneeseen veteen muodostunut hyydejää tarttuu uoman pohjaan tai kasautuu jääkannen alle haitaten veden kulkua.

  • Hätäylivedenkorkeus

    Hätäylivedenkorkeus, hätä-HW, on patoturvallisuuteen liittyvä käsite. Se määräytyy padon tiiviin osan yläpinnan korkeuden mukaan. Jos tiiviin osan yläpinnan korkeus vaihtelee, hätäylivedenkorkeus määräytyy yläpinnan alimman kohdan mukaan (purkautumiskynnysten korkeutta lukuun ottamatta). Vedenpinnan korkeuden nouseminen yli hätäylivedenkorkeuden voi aiheuttaa muutoksia patorakenteissa.

  • I
  • Ilmanpaine

    Ilmanpaine on ilmakehän paine maapintaa vastaan. Normaali ilmanpaine on 1013 hehtopascalia tai millibaaria (käytöstä poistunut yksikkö). Ilmanpaine vaihtelee, ja alueelliset paine-erot synnyttävät tuulia.

  • Ilmastomalli

    Ilmastomalli on fysiikan lakeihin perustuva matemaattinen malli, jonka avulla voidaan arvioida lämpötilan, sademäärän ja muiden ilmastotekijöiden kehitystä pitkällä aikavälillä. Malliin voidaan syöttää erilaisia lähtöoletuksia esimerkiksi hiilidioksidipäästöistä, jolloin saadaan eri skenaarioita.

  • Ilmentäjälaji

    Ilmentäjä- eli indikaattorilaji on eliölaji, jonka esiintyminen kertoo elinympäristön tietystä ominaisuudesta. Ilmentäjälajin elinympäristövaatimukset voivat olla erityisen kapeat, tai eliö voi olla erityisen herkkä jollekin ympäristömuutokselle.

  • J
  • Juoksutus

    Juoksutus tarkoittaa sitä, että vesistön virtaaman suuruutta säädetään esimerkiksi patoluukkujen tai voimalaitoksen turbiinien avulla.

  • Järvimalmi

    Järvimalmiksi kutsutaan järven pohjalta löytyviä vesipitoisia rautaoksidisaostumia. Saostumien rauta on peräisin rautapitoisisten kivilajien eroosiosta. Järvimalmia esiintyy pääasiassa Sisä-Suomen järvialueilla. Soissa esiintyviä vastaavia saostumia kutsutaan suomalmiksi.

  • Järvisyysprosentti

    Järvisyysprosentti tarkoittaa valuma-alueella sijaitsevien järvien yhteispinta-alan prosenttiosuutta valuma-alueen pinta-alasta.

  • Jätepato

    Jätepato on patorakenteen avulla muodostettu allas, joka estää padotun nesteen tai nestemäisesti käyttäytyvät aineen leviämisen. Jätepatoja ovat esimerkiksi kaivospadot ja metsäteollisuuden lietealtaiden padot.

  • Jätevesiliete

    Jätevesiliete eli puhdistamoliete on yhdyskuntien jätevedenpuhdistamolla syntyvää lietettä. Lietettä syntyy, kun jätevedestä poistetaan kiinteä aines ja saostetaan epäpuhtauksia. Jätevesilietettä voidaan käyttää energiantuotantoon tai esimerkiksi viherrakentamiseen.

  • Jäännösriski

    Jäännösriskillä tarkoitetaan yleensä niitä tulvan aiheuttamia mahdollisia haittoja, joita ei voida estää tai joita ei teknisistä tai taloudellisista syistä kannata estää. Jäännösriskiä ovat ne tulvahaitat, jotka jäävät jäljelle, kun tulvasuojelu asetetaan hyväksyttävälle tasolle.

  • Jääpato

    Jääpato on virtavesien talvinen tai keväinen ilmiö. Jääpato syntyy tyypillisesti jäiden lähtiessä, kun jäälautat ja -lohkareet kasautuvat jokeen. Jääpato hidastaa virtausta ja nostattaa tulvia. Joillakin jokijaksoilla jääpatotulvia syntyy lähes joka kevät. Jääpatoja voidaan torjua muun muassa jääsahauksilla.

  • K
  • Kalahissi

    Kalahissi on automaattinen nostolaite, joka siirtää ylävirtaan pyrkivät vaelluskalat padon alapuolelta sen yläpuoliseen veteen. Haasteina ovat toiminnan jaksoittaisuus ja kalojen houkuttelu hissiin.

  • Kalasulku

    Kalasulku eli Borland-kalatie on sulutusperiaatteella toimiva ratkaisu, joka mahdollistaa kalojen kulun voimalaitoksen ohi. Kalasulku koostuu kahdesta altaasta ja niitä yhdistävästä nousuputkesta tai -kammiosta. Kalasulkujen toimivuutta voi heikentää niiden jaksottainen toiminta. Haasteena on myös saada kalat löytämään kalasulun.

  • Kalatie

    Kalatie mahdollistaa kalojen nousun paikoissa, joissa pato tai muu este estää niiden kulkemisen. Kalatie voi olla luonnonkivistä tehty luonnonmukainen uoma tai esimerkiksi peräkkäisistä betonialtaista ja pienistä putouksista muodostuvia tekninen kalatie. Tavoite on, että kalatiehen juoksutetaan vettä läpi vuoden.

  • Kalliopohjavesi

    Kalliopohjavedeksi kutsutaan sitä pohjavettä, joka suotautuu suoraan sadannasta tai maaperästä kallion rakoihin. Kalliopohjavettä voidaan hyödyntää porakaivoilla.

  • Kasviravinne

    Kasviravinteiksi kutsutaan niitä aineita, joita kasvit tarvitsevat kasvuunsa. Tärkeimpiä kasviravinteita ovat typpi, fosfori ja kalium. Niistä typpi ja fosfori aiheuttavat vesistöihin joutuessaan rehevöitymistä.

  • Keskivedenkorkeus

    Keskivedenkorkeus, MW, on tietyn havaintojakson keskimääräinen vedenkorkeus. Se ilmoitetaan korkeutena merenpinnasta jossakin korkeusjärjestelmässä.

  • Keskivirtaama

    Keskivirtaama, MQ, on tietyn havaintojakson keskimääräinen virtaama.

  • Kevätkuoppa

    Kevätkuoppa on vesistöjen säännöstelyyn liittyvä käsite. Se tarkoittaa, että järven vedenpintaa lasketaan talven mittaan ja alkukeväällä, jotta järveen saadaan tilaa lumen sulamisvesille. Kevätkuopan tarve on vähentynyt, koska lumimäärät ovat pienentyneet varsinkin Etelä-Suomessa.

  • Kiintoaine

    Kiintoaine tarkoittaa vedessä olevia kiinteitä hiukkasia, kuten savea tai hiesua. Veden sameutta käytetään kiintoaineen mittarina.

  • Kiintojää

    Kiintojää on merijäätä, joka on kiinnittynyt rantoihin ja kareihin. Se pysyy paikoillaan eikä ajelehdi tuulten ja virtausten mukana, kuten ajojää.

  • Kohvajää

    Kohvajää on jäätynyttä sohjoa. Kohvajäätä syntyy, kun lumi painaa järven jääkantta niin, että jään päälle nousee vettä. Pakkasen kiristyessä lumisohjo jäätyy kohvajääksi. Sen kantavuus on vain puolet teräsjään kantavuudesta.

  • Korkeapaine

    Korkeapaine on ympäristöään korkeamman ilmanpaineen alue. Korkeapainealueen keskuksessa on yleensä tyyntä tai heikkoja paikallisia tuulia. Pohjoisella pallonpuoliskolla tuuli kiertää korkeapaineen alueella myötäpäivään ja suuntautuu keskuksesta viistoon poispäin.

  • Korkeusjärjestelmä

    Korkeusjärjestelmä määrittelee sen vertailukorkeuden, johon kaikkien muiden korkeuksien ilmoittaminen perustuu. Suomessa suositellaan käytettäväksi N2000-korkeusjärjestelmää, jonka lähtötaso on yhteiseurooppalaisissa korkeusjärjestelmissä. Aiempia suomalaisia järjestelmiä ovat NN, N43 ja N60.

  • Kunnostussuunnitelma

    Kunnostussuunnitelma on vesistön kunnostushankkeen kirjallinen dokumentti. Siitä selviää, mitä kunnostustoimia vesistössä aiotaan tehdä, mitä niillä tavoitellaan ja millä aikataululla sekä kuinka ne rahoitetaan. Kunnostussuunnitelma on ikään kuin hankkeen käsikirjoitus.

  • Kuormitus

    Kuormitus tarkoittaa vesistöön tulevien aineiden määrää. Esimerkiksi typpikuormitus tarkoittaa valuma-alueelta ja ilmasta vesistöön tulevien typpiyhdisteiden määrää. Kuormitus jaetaan usein hajakuormitukseen ja pistekuormitukseen.

  • L
  • Laitepuhdistamo

    Laitepuhdistamoksi kutsutaan haja-asutuksen jätevesien käsittelyyn tarkoitettua pienpuhdistamoa. Se koostuu yleensä yhdestä tai useammasta säiliöstä, ohjauskeskuksesta ja purkujärjestelystä. Laitepuhdistamo toimii samalla periaatteella kuin yhdyskuntien jätevedenpuhdistamot.

  • Leväkukinta

    Leväkukinnaksi kutsutaan mikroskooppisten planktonlevien, yleensä sinilevien, runsasta esiintymistä veden pintakerroksessa. Levät eivät todellisuudessa kuki, vaan veden värjäytymisen tai puuroutumisen aiheuttaa itse levä. Tällainen massaesiintyminen voi syntyä nopeasti, kun sääolot ovat otolliset.

  • Limoittuminen

    Limoittuminen viittaa useimmiten vedessä olevien kalanpyydysten likaantumiseen. Limoittumista aiheuttavat pääasiassa mikroskooppiset levät, jotka takertuvat pyydysten rakenteisiin. Vesistön rehevöityminen lisää yleensä limoittumista, mutta sitä voi esiintyä karuissakin järvissä.

  • Lumen syvyys

    Lumen syvyys kuvaa lumikerroksen paksuutta. Lunta kertyy erilaisiin maastoihin eri tavalla, joten lumen syvyydet eroavat aukealla paikalla ja metsässä. Lumen syvyyttä mitataan sekä automaattisesti ultraäänen avulla että havainnoimalla mitta-asteikolla varustetusta kepistä.

  • Lumen vesiarvo

    Lumen vesiarvolla tarkoitetaan lumessa olevan veden määrää. Vesiarvon yksikkö on kg/m2 (lumikuorma). Lukuarvoltaan se vastaa lumen vesisisältöä millimetreinä.

  • Lumikuorma

    Lumikuorma kertoo lumikerroksen painon kiloina neliömetrillä. Tämä on sama asia kuin lumessa olevan veden määrä, eli sen vesikerroksen paksuus millimetreinä, joka syntyisi jos lumi sulatettaisiin. Lumikuorma eli lumen vesiarvo riippuu lumen tiheydestä ja syvyydestä.

  • Luontotyyppi

    Luontotyyppi on vesi- tai maa-alue, jolla on tietynlaiset ympäristöolot sekä luonteenomainen kasvi- ja eläinlajisto. Vesien luontotyyppejä ovat esimerkiksi humuspitoiset järvet ja laajat matalat merenlahdet.

  • Luusua

    Luusua on järven laskukohta eli se paikka, josta järven vesi purkautuu alavirtaan. Luusua määrittää järven vedenpinnan korkeuden, ja korkeutta voidaan muuttaa syventämällä tai mataloittamalla luusuaa. Säännöstellyn järven luusuassa on pato.

  • Lähde

    Lähde on paikka, jossa pohjavesi purkautuu maan alta. Pohjavettä purkautuu sekä maan pinnalle että vesistöjen pohjalle. Maan pinnalle purkautuva lähde voi olla pieni selkeä allas, mutta myös vettä tuottava hetteikkö tai tihkupinta.

  • Lääkeainejäämä

    Lääkeainejäämillä tarkoitetaan jäteveteen joutuneita lääkeaineita. Ne ovat peräisin WC-vesistä ja kulkeutuneet sinne ihmisen elimistöstä tai pesuvesistä. Monet lääkeaineet voivat aiheuttaa haittaa joutuessaan vesistöön.

  • M
  • Maaimeytys

    Maaimeytys on yksinkertainen tapa käsitellä haja-asutuksen jätevesiä. Maaimeytystä voidaan käyttää vain pienille jätevesimäärille silloin, kun mukana ei ole WC-jätevesiä. Myös maaperän pitää soveltua imeytykseen.

  • Maankosteus

    Maankosteus kuvaa maaperään sitoutunutta vesimäärää. Maankosteuteen vaikuttavat maalaji, sademäärä, lämpötila, lumen sulaminen, haihdunta ja kasvillisuuden käyttämä vesi.

  • Maasuodattamo

    Maasuodattamo on yksi tapa käsitellä haja-asutuksen jätevesiä. Se perustuu suodatushiekan pinnalla tapahtuvaan biologiseen toimintaan. Maasuodattamo suunnitellaan käsiteltävien vesien määrän ja käytössä olevan tilan mukaan.

  • Mallilaskelma

    Mallilaskelmat ovat apuvälineitä, joiden avulla arvioidaan veden laatua, päästöjä tai hydrologisia oloja silloin, kun niitä ei voida mitata suoraan tai kun niitä halutaan ennakoida. Mallilaskelmat voivat olla hyvinkin mutkikkaita, koska niissä otetaan huomioon monia asioita.

  • Matalapaine

    Matalapaine on ympäristöään alemman ilmanpaineen alue. Mitä pienempi keskuksen ilmanpaine on ympäristöönsä nähden, sitä syvempi matalapaine on. Syvenevän matalapaineen alueella ilmanpaine laskee. Matalapaineiden alueilla esiintyy usein sateita, varsinkin niihin liittyvien säärintamien yhteydessä.

  • Merivesitulva

    Merivesitulva eli meritulva johtuu siitä, että merenpinta nousee poikkeuksellisen korkealle ja tulvii maa-alueille. Suomessa on nimetty viisi merivesitulvien riskialuetta. Ilmastonmuutos voi lisätä merivesitulvien vaaraa.

  • Merkitsevä aallonkorkeus

    Merkitsevä aallonkorkeus lasketaan mitatusta aaltojen kokojakaumasta niin, että tulos vastaa kokeneiden merenkulkijoiden silmin arvioimaa aallokon korkeutta. Merkitsevä aallonkorkeus on likimain sama kuin aaltojen suurimman kolmasosan korkeuksien keskiarvo. Aallokon suurimman aallon korkeus on lähes kaksi kertaa merkitsevä aallonkorkeus.

  • Merkittävä tulvariskialue

    Merkittäväksi tulvariskialueeksi nimetään sellainen alue, jolla tulvariski on alustavan arvioinnin perusteella mahdollisesti merkittävä. Nimeämisessä otetaan huomioon tulvan todennäköisyys ja tulvasta aiheutuvat vahingolliset seuraukset. Seurausten merkittävyyttä arvioidaan yleiseltä kannalta. Merkittävälle tulvariskialueelle laaditaan tulvavaara- ja tulvariskikartta sekä tulvariskien hallintasuunnitelma.

  • Mikromuovi

    Mikromuoviksi kutsutaan muovihiukkasia, joiden läpimitta on alle puoli senttimetriä. Vesissä mikromuovi päätyy usein eliöiden elimistöön ja sitä kulkeutuu lopulta ihmistenkin ruokiin ja juomiin. Mikromuovia syntyy muun muassa autonrenkaista, kosmetiikkatuotteista sekä muovipulloista. Ne päätyvät vesistöön hule- ja jätevesien mukana.

  • Myrkkymaali

    Myrkkymaaleilla tarkoitetaan veneiden pohjiin siveltäviä maaleja, joiden tarkoitus on estää kovakuorisia vesieliöitä, kuten merirokkoa, takertumasta veneenpohjaan. Myrkkymaalit ovat haitallisia vesiluonnolle, ja niiden käyttö sisävesissä on kielletty.

  • N
  • N2000-korkeusjärjestelmä

    Korkeusjärjestelmä määrittelee sen vertailukorkeuden, johon kaikkien muiden korkeuksien ilmoittaminen perustuu. Suomessa suositellaan käytettäväksi N2000-korkeusjärjestelmää, jonka lähtötaso on yhteiseurooppalaisissa korkeusjärjestelmissä. Aiempia suomalaisia järjestelmiä ovat NN, N43 ja N60.

  • Näkösyvyys

    Näkösyvyys kuvaa veden läpinäkyvyyttä ja sameutta ja kuvastaa veden rehevyyttä. Näkösyvyyttä mitataan valkoisella pyöreällä levyllä, jonka halkaisija on 20 senttimetriä. Levy lasketaan varren tai narun varassa veteen, ja varren mitta-asteikolta luetaan syvyys, jossa levy ei enää erotu pinnalta katsoen.

  • O
  • Osakaskunta

    Osakaskunnan muodostavat ne kiinteistöjen omistajat, joilla on osuus yhteiseen vesialueeseen. Kun henkilö hankkii omistukseensa tällaisen kiinteistön, hän tulee automaattisesti osakaskunnan jäseneksi.

  • Otsonointi

    Otsonointi eli otsonikäsittely on yksi tapa desinfioida talousvesi. Otsonointia suositaan, koska se ei aiheuta veteen samanlaista makuhaittaa kuin klooraus. Koska otsoni haihtuu vedestä nopeasti, sen desinfioiva vaikutus ei ole yhtä pitkäkestoinen kuin kloorauksessa.

  • P
  • Pato

    Padon tai penkereen tarkoitus on säännöstellä veden virtaamista tai korkeutta taikka rajata vesialueita tai esimerkiksi jätealueita. Patorakennelmat voivat olla maavalleja tai betonisia rakennelmia, ja ne voivat sijaita myös kokonaan veden alla.

  • Patoturvallisuuslaki

    Patoturvallisuuslaki uudistettiin vuonna 2009. Lain tarkoitus on varmistaa patojen turvallinen rakentaminen, kunnossapito ja käyttö sekä vähentää padoista koituvaa vahingonvaaraa. Laki sisältää säännöksiä padon omistajan velvollisuuksista ja myös patojen valvonnasta ja eri viranomaisten tehtävistä.

  • Pieneliö

    Pienieliö eli mikrobi on yhteisnimitys kaikille eliöille, jotka ovat niin pieniä, etteivät ne näy paljaalla silmällä. Pieneliöitä ovat muun muassa bakteerit, mikroskooppiset levät ja eläinplankton.

  • Pienvesi

    Pienvesiä ovat purot, lammet, norot, ojat, lähteet sekä pienet kluuvijärvet ja fladat. Puroja ovat virtavedet, joiden valuma-alue on 10–100 km2 ja lisäksi myös valuma-alueeltaan pienemmät uomat, joissa virtaa jatkuvasti vettä ja joissa voi olla kalastoa. Norot ja ojat ovat puroa pienempiä uomia, jotka voivat ajoittain kuivua.

  • Piilovesi

    Piilovesi tarkoittaa tuotteisiin sisältyvää vesimäärää. Piiloveteen lasketaan kaikki se vesi, joka kuluu tuotteen koko elinkaaren aikana: raaka-ainetuotannosta siihen asti, kun tuote käsitellään jätteenä.

  • Pintaveden lämpötila

    Pintaveden lämpötila kuvaa vesistön pintakerroksen (20 cm) lämpöoloja. Veden lämpötilaan vaikuttavat vesistön koon lisäksi ilman lämpötila ja tuuliolot.

  • Pintaveden tila

    Pintaveden tila viittaa vesistön ekologiseen tai kemialliseen tilaan, yleensä molempiin. Pintavedet luokitellaan viiteen tilaluokkaan niiden ekologisten ja kemiallisten ominaisuuksien perusteella.

  • Pintavesi

    Pintavesi tarkoittaa maanpäällistä vettä, joka virtaa tai on varastoituneena maan pinnalla. Pintavesiä ovat esimerkiksi järvet, lammet, joet ja rannikkovedet.

  • Pistekuormitus

    Pistekuormitus tarkoittaa vesistökuormitusta, joka on lähtöisin pistemäisistä päästölähteistä, joita voidaan mitata. Pistekuormitusta ovat esimerkiksi yhdyskuntien ja teollisuuslaitosten jätevedenpuhdistamoilta tulevat päästöt.

  • Planktonlevä

    Planktonlevät ovat mikroskooppisen pieniä leviä, jotka keijuvat vedessä ja ajautuvat veden liikkeiden mukana. Planktonlevät ovat enimmäkseen yksisoluisia. Ne yhteyttävät auringonvalossa tuottaen veteen happea ja muodostavat vesien ravintoverkon perustan.

  • Pohjaeläimet

    Pohjaeläimet ovat selkärangattomia eläimiä, jotka elävät ainakin jossakin elinkiertonsa vaiheessa pääasiassa pohjan tai kivien pinnalla, kasveissa tai pohjasedimentin sisällä. Pohjaeläinten lajistoon vaikuttavat muun muassa pohjan laatu sekä veden ja sedimentin happipitoisuus.

  • Pohjapato

    Pohjapato on vedenpinnan alapuolelle tehty patorakennelma tai kynnys. Pohjapadon avulla voidaan nostaa järven tai uoman vedenkorkeutta. Luonnonkivistä tai -sorasta virtaveteen rakennettu pohjapatojen sarja jäljittelee luonnonkosken putousportaita.

  • Pohjaveden korkeus

    Pohjaveden korkeus kuvaa pohjaveden pinnankorkeutta ja sen vaihteluja. Pohjaveden korkeuteen vaikuttavat pohjavesimuodostuman koko, sademäärä, sulamisvedet, haihdunta sekä kasvillisuuden käyttämä vesi. Pohjaveden korkeus laskee tyypillisesti kesän aikana.

  • Pohjavesi

    Pohjavesi tarkoittaa kaikkea maanpinnan alla olevaa vettä, joka täyttää avoimet tilat maa- ja kallioperässä. Pohjavettä syntyy, kun sade- tai pintavesi imeytyy maakerrosten läpi tai virtaa kallioperän rakoihin.

  • Pohjavesialue

    Pohjavesialue on ympäristönsuojelulaissa määritelty geologisin perustein rajattavissa olevaksi maaperän muodostumaksi tai kallioperän vyöhykkeeksi, joka mahdollistaa merkittävän pohjaveden virtauksen tai vedenoton.

  • Pohjavesialueen luokka

    Pohjavesialueet luokitellaan vedenhankintakäyttöön soveltuvuuden ja suojelutarpeen perusteella: 1. luokassa ovat vedenhankinnalle tärkeät pohjavesialueet, joiden vettä käytetään tai on tarkoitus käyttää yli 10 m3/vrk tai yli 50 ihmisen tarpeisiin; 2. luokassa ne pohjavesialueet, jotka ominaisuuksiensa puolesta soveltuvat vastaavaan käyttöön. E-luokkaan kuuluvat pohjavesialueet, joiden pohjavedestä suojellut pintavesi- tai maaekosysteemit ovat suoraan riippuvaisia.

  • Pohjavesialueen suojelusuunnitelma

    Pohjavesialueen suojelusuunnitelma on selvitys ja ohje siitä, miten pohjavesi pitää ottaa huomioon esimerkiksi suunniteltaessa alueen maankäyttöä. Suojelusuunnitelmia laaditaan lähinnä sellaisille pohjavesialueille, joita käytetään vedenhankintaan ja joilla on paljon pohjavettä vaarantavaa toimintaa.

  • Pohjavesiesiintymä

    Vesilaissa pohjavesiesiintymällä tarkoitetaan kyllästyneeseen vyöhykkeeseen yhtenäisenä vesimassana varastoitunutta pohjavettä. Esiintymä voi sijaita myös pohjaesialueen ulkopuolella.

  • Pohjavesimuodostuma

    Pohjavesimuodostumalla tarkoitetaan yhtenäisenä esiintymänä olevaa vettä, joka sijaitsee huokoisessa ja läpäisevässä maa- tai kallioperämuodostumassa ja joka mahdollistaa merkittävän pohjaveden virtauksen tai merkittävän pohjaveden oton. (Laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä)

  • Porakaivo

    Porakaivo on kallioperään porattu kaivo, josta pumpataan kalliopohjavettä. Porakaivon antoisuus ei ole kovin suuri, sillä pohjavesi virtaa kalliorakosissa hitaasti. Yksittäisille talouksille vesi kuitenkin riittää yleensä hyvin.

  • Prosessivesi

    Prosessivesi tarkoittaa vettä, jota teollisuuslaitokset käyttävät tuotantoprosesseissaan. Prosessivesi joudutaan yleensä puhdistamaan, ennen kuin se lasketaan vesistöön.

  • Päällyslevä

    Päällyslevät ovat kivien, uppopuiden ja vesikasvien pinnalle kiinnittyneitä leviä. Ne voivat olla yksisoluisia leviä, esimerkiksi piileviä, jotka tekevät kiven tai laituritolpan pinnan limaisen tuntuiseksi. Suuremmat päällyslevät ovat usein rihmamaisia.

  • R
  • Raakavesi

    Raakavedeksi kutsutaan sitä vettä, jota tuotantolaitokset ja yhdyskunnat ottavat pinta- tai pohjavesilähteestä. Raakavesi pitää usein käsitellä ennen kuin se soveltuu teollisuuden prosessivedeksi tai jaettavaksi vesijohtoverkkoon.

  • Rautabakteerit

    Rautabakteerit ovat rautaa hapettavia bakteereita. Niiden hapetustuotteet voivat värjätä puron tai ojan ruskeaksi. Rautaa voi myös nousta veden pinnalle ja muodostaa sinne öljymäisen kalvon.

  • Ravinnekuormitus

    Ravinnekuormitus tarkoittaa vesistöön tulevien ravinteiden eli typen ja fosforin määrää. Vesiin voi tulla ravinteita valuma-alueelta ja ilmasta sekä niin sanottuna sisäisenä kuormituksena eli pohjasedimentistä. Liika ravinnekuormitus aiheuttaa rehevöitymistä.

  • Ravinteet

    Ravinteilla tarkoitetaan vesiensuojelussa yleensä typpeä ja fosforia. Nämä kaksi ravinnetta ovat päävastuussa vesistöjen rehevöitymisestä. Vesistöt luokitellaan ravinteiden perusteella runsas- ja vähäravinteisiksi vesiksi.

  • Ravintoketjukunnostus

    Ravintoketjukunnostus on rehevöityneen järven kunnostusmenetelmä. Siinä tehokalastetaan ylitiheitä särkikalakantoja. Järveen voidaan myös istuttaa petokaloja tai tehdä muita toimia, joilla muokataan ravintoketjua. Toimien ansiosta järvestä poistuu ravinteita, ja järven sisäinen kuormitus vähenee.

  • Rehevöityminen

    Rehevöityminen tarkoittaa sitä, että levät ja muut yhteyttävät eliöt runsastuvat, kun ne saavat aiempaa enemmän ravinteita. Tästä seuraa monenlaisia muutoksia: vesi samenee, syntyy levien massaesiintymiä, rannat kasvavat umpeen ja syvänteissä voi esiintyä happikatoa.

  • Rengaskaivo

    Rengaskaivo on yleisin kaivotyyppi. Se kaivetaan maaperään ja tuetaan betonisilla kaivonrenkailla, jotka tiivistetään huolellisesti. Kaivon pohja peitetään 20–50 senttimetrin paksuisella kerroksella suodatinsoraa.

  • Riite

    Riite on hyvin ohut ja kiiltävä jääkerros, joka muodostuu tyynen veden pinnalle yhdessä yössä. Tuuli ja aallokko murtavat riitteen helposti.

  • Routa

    Routa on maakerros, jonka massa olevan veden jäätyminen on kovettanut. Roudan muodostuminen ja syvyys sekä routakauden kesto riippuvat talven lämpötiloista, lumipeitteestä ja pohjaveden pinnankorkeudesta.

  • Routalinssi

    Roudan sulamiseen keväisin vaikuttavat lämpötilan lisäksi esimerkiksi lumipeite, maastotyyppi ja maalaji. Sulamista tapahtuu sekä routaisen maakerroksen pohjasta ylöspäin että maanpinnasta alaspäin. Kun sulan pintamaan alla on vielä paikoitellen routaa jäljellä, kutsutaan näitä routaesiintymiä routalinsseiksi.

  • Routiminen

    Routiminen on maapohjan jäätymisen aikana tapahtuvaa tilavuuden kasvua tai fysikaalisten ominaisuuksien muuttumista, joka johtuu siitä, että jäätymisrintamaan virtaava lisävesi jäätyy. Oleellista routimiselle on, että maakerroksen vesipitoisuus (jääpitoisuus) kasvaa jäätymisen aikana. Routimisella tarkoitetaan myös roudan sulamisen vuoksi tapahtuvaa maaperän liikkumista.

  • S
  • Sadanta

    Sadanta eli sademäärä kertoo tietyssä ajassa eri olomuodoissa sateena maahan tulleen vesimäärän. Yhden millimetrin sademäärä tarkoittaa, että yhden neliömetrin pinta-alalle kertyy yksi litra vettä, joka vastaa millimetrin paksuista kerrosta.

  • Sadekuuro

    Sadekuuro on lyhytaikainen voimakas sade, joka tavallisesti tulee kuuropilvestä. Sadekuuron aikana voi sataa myös rakeita tai lunta.

  • Sademäärä

    Sademäärä eli sadanta kertoo tietyssä ajassa eri olomuodoissa sateena maahan tulleen vesimäärän. Yhden millimetrin sademäärä tarkoittaa, että yhden neliömetrin pinta-alalle kertyy yksi litra vettä, joka vastaa millimetrin paksuista kerrosta.

  • Sakokaivo

    Sakokaivo eli saostuskaivo on jätevesien käsittelyyn tarkoitettu säiliö, jossa jäteveden kiinteät ainesosat laskeutuvat pohjaan. Sakokaivoa käytettiin ennen yleisesti haja-asutuksen jätevesien käsittelyyn, mutta sen puhdistusteho on huono. Nykyisin sakokaivoa käytetään vain jäteveden esikäsittelyyn; varsinainen käsittely tehdään muulla järjestelmällä.

  • Sedimentti

    Sedimentti on veden mukana kulkeutuvaa ja kerrostuvaa kiinteää ainesta, esimerkiksi hienojakoista hiekkaa tai savea. Kun virtaus vähenee, sedimentti laskeutuu pohjaan. Niinpä sitä kertyy jokien, järvien ja meren pohjiin. Järvisedimentin paksuus on yleensä 2–10 metriä. Sedimenttiaines voi lähteä uudelleen liikkeelle, jos virtaus voimistuu.

  • Seiche-aalto

    Seiche-aalto eli seisova aalto on suljettuun altaaseen syntyvä veden ominaisheilahtelu. Se voi syntyä esimerkiksi järvissä tai Itämerellä tuulen, painovoiman ja rantojen heijastusvaikutuksen seurauksena. Itämeren rannoilla seiche nostaa ja laskee meriveden pintaa noin vuorokauden jaksoissa.

  • Sekaviemäri

    Sekaviemäri on viemäri, jossa kulkee sekä hulevettä (sadevettä) että jätevettä. Sekaviemäreitä ei enää rakenneta, mutta vanhoilla asuinalueilla niitä saattaa olla edelleen. Sekaviemäreistä vesi johdetaan jäteveden puhdistuslaitokselle.

  • Septitankki

    Septitankki on WC-istuimeen liitetty säiliö, johon johdetaan väliaikaisesti sekä kiinteä että nestemäinen käymäläjäte. Septitankkeja käytetään veneissä ja asuntovaunuissa. Septitankkia ei saa tyhjentää mereen tai järveen. Satamissa on imupumppuja septitankin tyhjentämiseen.

  • Sinilevä

    Sinilevät eli syanobakteerit ovat vesissä esiintyviä yhteyttäviä bakteereja. Monet sinilevälajit pystyvät käyttämään hyväkseen ilmakehästä veteen liuennutta typpeä. Niinpä ne voivat runsastua silloinkin, kun typen puute rajoittaa muiden levien kasvua. Osa sinilevistä on myrkyllisiä.

  • Sinilevämyrkyt

    Sinilevämyrkyt ovat sinilevien tuottamia yhdisteitä, jotka ovat haitallisia muille eliöille. Vain osa sinilevistä tuottaa myrkyllisiä yhdisteitä, ja samankin lajin kannoista osa voi olla myrkyllisiä, osa ei. Sinilevämyrkky ei häviä vedestä keittämällä.

  • Sisäinen kuormitus

    Sisäinen kuormitus tarkoittaa tilannetta, jossa pohjasedimenttiin aiemmin sitoutunut fosfori vapautuu takaisin veteen. Sisäistä kuormitusta syntyy erityisesti silloin, kun levien kasvu voimistuu, runsas levämäärä vajoaa pohjalle ja pohjasedimentin pinta muuttuu hapettomaksi.

  • Sumu

    Sumu on yleisnimi ilmassa leijuville vesipisaroille. Sumua syntyy, jos ilman lämpötila laskee kastepisteeseen tai ilman kosteus nousee ja saavuttaa kyllästystilan. Ilmiötä kutsutaan sumuksi, jos näkyvyys on alle kilometrin, ja uduksi, jos näkyvyys on 1–10 km.

  • Suojavyöhyke

    Suojavyöhykkeellä tarkoitetaan pellon ja vesistön välistä kaistaa, jota ei viljellä ja jossa on pysyvä kasvipeite. Suojavyöhykkeen tarkoitus on vähentää eroosiota sekä ravinteiden ja torjunta-aineiden kulkeutumista vesiin.

  • Suolavesipulssi

    Suolavesipulssi eli suolapulssi on Pohjanmeren pintaveden voimakas sisäänvirtaus Itämereen. Se tuo Itämereen lyhyessä ajassa, muutamassa viikossa, 200–300 km³ runsassuolaista ja hapekasta Pohjanmeren pintavettä Tanskan salmien kautta. Runsassuolainen vesi etenee pitkin Itämeren pohjia ja sekoittaa vettä myös meren syvissä osissa, joiden vesi ei normaalisti sekoitu.

  • Suppo

    Suppo eli hyyde koostuu pienistä jääkiteistä, joita syntyy voimakkaasti ja pyörteisesti virtaavan jokijakson alijäähtyneeseen veteen. Vesi pääsee alijäähtymään pakkasella, kun virtaus estää suojaavan jääkannen muodostumisen. Muodostuneet jääkiteet tarttuvat yhteen ja nousevat vähitellen pintaan muodostaen suppolauttoja tai supposohjoa.

  • Suppopato 

    Suppo- eli hyydepato syntyy alijäähtyneessä vedessä muodostuneen hyyde- eli suppojään tarttuessa uoman pohjaan tai kasautuessa jääkannen alle haitaten veden kulkua.

  • Säännöstelty järvi

    Säännöstelty järvi on järvi, jonka veden korkeutta ja virtaamaa säädellään patojen tai muiden säännöstelyrakenteiden avulla. Suomen järvipinta-alasta noin kolmasosaa säännöstellään.

  • Säännöstelylupa

    Luvan vesistön säännöstelyyn myöntää aluehallintovirasto. Säännöstelylupaa harkitessaan aluehallintovirasto ottaa huomioon sekä säännöstelyn tarpeen että säännöstelystä koituvat hyödyt ja haitat.

  • Säärintama

    Säärintama on kahden toisistaan poikkeavan ilmamassan rajapinta. Kylmän rintaman kohdalla kylmempi ilma kiilautuu lämpimämmän ilmamassan alle ja alueella esiintyy tyypillisesti kuurosateita. Lämpimän rintaman alueella esiintyy yhtenäistä sadetta. Rintama etenee tavallisesti 20–50 kilometrin tuntinopeudella, ja kun rintama kulkee yli, tuulen suunta ja lämpötila muuttuvat.

  • Säätövoima

    Säätövoimaksi kutsutaan sähkön tuotantoa, joka kykenee reagoimaan nopeasti sähkön kysynnän vaihteluihin. Säätövoimaa tarvitaan, koska sähköä ei kyetä varastoimaan isoja määriä. Säätövoimalla on merkitystä myös sähköntuotannon häiriötilanteissa.

  • T
  • Tehostettu typenpoisto

    Tehostettu typenpoisto tarkoittaa jätevesien tavanomaisen käsittelyn täydentämistä erityisillä typenpoistojärjestelyillä. Typenpoistoa tehostetaan erityisesti niillä jätevedenpuhdistamoilla, jotka kuormittavat typpiherkkiä merialueita.

  • Tekoallas

    Tekoallas tai tekojärvi tarkoittaa ihmisen rakentamaa tai patoamaa keinotekoista vesialuetta. Tekoaltaat toimivat usein vesivoimalaitosten vesivarastoina. Suomen suurimmat tekoaltaat ovat Sodankylässä sijaitsevat Lokka ja Porttipahta.

  • Tekopohjavesi

    Tekopohjavesi on pohjavettä, jonka määrää on lisätty imeyttämällä maahan järvi- tai jokivettä. Suomessa toimii lähes 30 tekopohjavettä valmistavaa laitosta.

  • Teräsjää

    Teräsjää on kovaa jäätä, joka syntyy, kun vesi jäätyy suoraan vedestä eikä siihen ole sekoittunut lunta. Jään kantavuus ilmaistaan aina teräsjään mukaan.

  • Tihkusade

    Tihkusade syntyy, kun vesipisarat ovat ilmassa tiheässä ja tavallista pienempiä (0,2–0,5 mm), jolloin niiden liike seuraa ilmavirtojen liikkeitä. Jos talvinen tihkusade jäätyy ohueksi kerrokseksi maan pintaan, puhutaan jäätävästä tihkusta.

  • Toistuvuusaika

    Toistuvuusaika tarkoittaa keskimääräistä aikaa, jonka kuluttua tietyn suuruinen tai sitä suurempi tulva esiintyy uudelleen. Tulvat eivät kuitenkaan tule säännöllisesti. Esimerkiksi 250 vuoden toistuvuusaika tarkoittaa, että tulva koetaan todennäköisesti neljä kertaa tuhannen vuoden aikana. Vuotuinen todennäköisyys tämän suuruisen tulvan esiintymiselle on 0,4 %.

  • Tulva

    Tulvalla tarkoitetaan vesistön vedenpinnan noususta, merenpinnan noususta tai hulevesien kertymisestä aiheutuvaa maan tilapäistä peittymistä vedellä.

  • Tulvahuippu

    Tulvahuippu on tulvatilanteen korkein veden korkeus.

  • Tulvakorkeus

    Tulvakorkeus on taso, jolle vedenkorkeus ylimmillään nousee. Tulvakorkeuden avulla voidaan määritellä, kuinka suuria ovat vesistön suurimmat havaitut tulvat, tyypilliset tulvat ja pienimmät havaitut tulvat. Tulvakorkeus voidaan ilmoittaa toistuvuutena, esimerkiksi tulvakorkeus HW 1/50, tai vedenkorkeutena, esimerkiksi tulvakorkeus +73,20 m N2000.

  • Tulvan todennäköisyys

    Tulvan vuotuisella todennäköisyydellä ja toistuvuusajalla kuvataan tulvan esiintymistiheyttä. Molemmat käsitteet ovat yleisesti käytössä. Toistuvuusaika kertoo keskimääräisen ajan, jonka kuluttua tietyn suuruinen tai sitä suurempi tulva esiintyy uudelleen. Esimerkiksi 250 vuoden toistuvuusaika tarkoittaa, että tällainen tulva koetaan todennäköisesti neljä kertaa tuhannen vuoden aikana. Vuotuinen todennäköisyys on silloin 0,4 %. Vastaavasti tilastollisesti kerran sadassa vuodessa toistuvan tulvan vuotuinen todennäköisyys on 1 %.

  • Tulvariski

    Tulvariskillä tarkoitetaan tulvan esiintymisen todennäköisyyden ja tulvasta ihmisten terveydelle, turvallisuudelle, ympäristölle, infrastruktuurille, taloudelliselle toiminnalle ja kulttuuriperinnölle mahdollisesti aiheutuvien vahingollisten seurausten yhdistelmää.

  • Tulvariskialue

    Tulvariskialue on alue, jolla vallitsee tulvavaara ja jolla on sellainen vahinkopotentiaali eli haavoittuvuus, että tulva aiheuttaisi vahinkoja. Merkittävällä tulvariskialueella tarkoitetaan tulvariskilainsäädännön mukaisesti nimettyä, tulvariskien alustavan arvioinnin perusteella tunnistettua aluetta.

  • Tulvariskien alustava arviointi

    Tulvariskien alustavalla arvioinnilla, TURINA, tarkoitetaan alueen turvariskeistä tehtävää arviota, joka perustuu toteutuneisiin tulviin ja käytettävissä oleviin tietoihin ilmaston ja vesiolojen kehittymisestä. Arvioinnin perusteella tunnistetaan mahdolliset merkittävät tulvariskialueet.

  • Tulvariskien alustavan arvioinnin tulva-alue

    Tulvariskien alustavassa arvioinnissa määritelty tulva-alue on sellainen alue, joka jää harvinaisen suuressa tulvassa veden valtaan. Arvio perustuu hydrologisiin tietoihin ja maanpinnan korkeustietoihin. Arvioon on suhtauduttava kriittisesti, koska se on karkea ja sen lähtötiedot ovat osin epävarmoja, esim. korkeustiedon tarkkuus on yleensä vain noin 1–2 metriä. Samaa tarkoittavia käsitteitä ovat alava alue, mahdollinen tulva-alue ja karkean tason tulva-alue.

  • Tulvariskien hallinta

    Tulvariskien hallinnalla tarkoitetaan sellaisten toimien kokonaisuutta, joiden tavoitteena on arvioida ja vähentää tulvariskejä sekä estää tai vähentää tulvista aiheutuvia vahinkoja. Tulvariskien hallinnan suunnittelu sisältää kolme vaihetta: tulvariskien alustava arviointi, tulvakarttojen laatiminen ja tulvariskien hallintasuunnitelma.

  • Tulvariskien hallintasuunnitelma

    Tulvariskien hallintasuunnitelma on tulvariskialueelle laadittu suunnitelma siitä, miten estetään tai vähennetään tulvia ja niiden aiheuttamaa vahingonvaaraa. Merkittävillä tulvariskialueilla hallintasuunnitelmat tulee lain mukaan tehdä.

  • Tulvariskikartta

    Tulvariskikartoissa esitetään tulvavaara-alueen asukkaiden määrä, erityiskohteet, infrastruktuuri, ympäristöriskikohteet, kulttuuriperintö ja muut tarpeelliset tiedot.

  • Tulvariskiruutu

    Tulvariskiruutuja voidaan käyttää apuvälineenä tulvariskialueiden tunnistamisessa. Aineisto muodostuu 250 m x 250 m kokoisista ruuduista. Ruudut lasketaan tulva-alueella sijaitsevien rakennus- ja huoneistorekisterin rakennuksien perusteella. Ruudun riskiluokka, 1–4, määräytyy ruudun asukasmäärän ja kerrosalan perusteella, siten että 1. luokka on riskialttein. Menetelmä ja käytetyt riskiluokat perustuvat pelastustoimen käyttämään riskiruutumenetelmään.

  • Tulvaryhmä

    Alueelliset vesistö- ja rannikkoalueiden tulvaryhmät koordinoivat tulvariskien hallinnan suunnittelua merkittävillä tulvariskialueilla. Tulvaryhmässä ovat edustettuina maakuntien liitot, ELY-keskukset, kunnat, pelastustoimi sekä muut viranomaiset ja etutahot. Ryhmän asettaa maa- ja metsätalousministeriö merkittävien tulvariskialueiden nimeämisen yhteydessä.

  • Tulvasuojelu

    Tulvasuojelu tarkoittaa suojautumista tulvilta. Tulvasuojelu voi sisältää toimia, jotka tähtäävät tulvimisen tai tulvavahinkojen estämiseen tietyllä alueella. Näitä voivat olla esimerkiksi rantapenkereiden korottaminen tai tulvaherkän toiminnan välttäminen tulvariskialueilla.

  • Tulvasuojelutaso

    Tulvasuojelutasolla tarkoitetaan sitä tulvan toistumisaikaa tai vedenkorkeutta, jota vastaavalta tulvavedenkorkeudelta rakennus tai muu toiminto suojataan.

  • Tulvaturva

    Tulvaturva on vakuutusyhtiöiden koti- tai kiinteistövakuutuksiin sisältyvä laajennus, joka korvaa poikkeuksellisten vesistö-, merivesi- ja rankkasadetulvien aiheuttamat vahingot rakennuksille tai irtaimistolle. Poikkeuksellisen tulvan määritelmä voi vaihdella, mutta tarkoittaa tyypillisesti vesistötulvaa, jonka todennäköisyys on kerran 50 vuodessa tai harvemmin. Rankkasadetulva on poikkeuksellinen, kun sademäärä on 30 mm tunnissa tai 75 mm vuorokaudessa.

  • Tulvavaarakartta

    Tulvavaarakartta kuvaa veden alle jäävät alueet ja veden syvyyden sekä vallitsevan vedenkorkeuden tietyllä tulvan todennäköisyydellä. Tulvavaara- ja tulvariskikarttoja laaditaan ainakin tulville, joiden vuotuinen todennäköisyys on 2 % ja 1 % sekä harvinaisen suurelle tulvalle.

  • Typpi

    Typpi on kaikille eliöille välttämätön aine. Koska typestä on luonnossa usein pulaa, typen lisääminen saa kasvit kasvamaan rehevämmin. Vesistössä ja erityisesti Itämeressä typpi aiheuttaa rehevöitymistä. Kasvit eivät voi käyttää alkuainetyppeä vaan ainoastaan typen yhdisteitä: nitraatteja ja ammoniumsuoloja. Typpeä joutuu vesiin jätevesien ja valumavesien mukana.

  • Täyskierto

    Täyskierto tarkoittaa lämpötilan mukaan kerrostuneiden vesimassojen täydellistä sekoittumista keväisin ja syksyisin. Täyskierto murtaa eri vesikerrosten väliset rajapinnat. Täyskierto tulee mahdolliseksi, kun järven tai meren pintakerrokset lämpenevät ja vesien tiheyserot tasoittuvat. Lopulta tuuli sekoittaa vedet tasalämpöisiksi.

  • U
  • Uhanalainen laji

    Uhanalaiseksi lajiksi määritetään sellainen eliölaji, jonka luontainen säilyminen Suomessa on vaarantunut luonnonsuojelulain asetuksen mukaisesti. Suomen lajien uhanalaisuutta arvioidaan kansainvälisten kriteerien (IUCN) mukaan noin kymmenen vuoden välein, ja tuloksista kootaan Suomen lajien Punainen lista.

  • V
  • Vaelluseste

    Vaellusesteellä tarkoitetaan patoa tai muuta rakennelmaa, joka estää kalojen ja muiden vesieliöiden leviämisen tai vaelluksen vesistössä kutu- ja elinalueiden välillä. Jos pato ei ole poistettavissa, sen voi ohittaa kalatien avulla.

  • Vaelluskala

    Vaelluskaloilla tarkoitetaan kalalajeja, jotka syntyvät virtavesissä, viettävät kasvuvaiheen meressä tai järvessä ja palaavat takaisin synnyinalueelleen lisääntymään. Vaelluskaloja ovat lohi, järvilohi, taimen, ankerias, toutain ja nahkiainen sekä nieriän, harjuksen ja siian vaeltavat muodot.

  • Valuma-alue

    Vesistön valuma-alue on se alue, jonne satava vesi päätyy maanpinnan muotojen ohjaamana kyseiseen vesistöön. Valuma-alueiden välisiä rajoja kutsutaan vedenjakajiksi.

  • Valunta

    Valunta kertoo maan pinnalla ja maaperässä liikkuvan veden määrän. Lumien sulaminen ja rankat sateet lisäävät vesimäärää ja voivat aiheuttaa tulvia.

  • Veden hygieeninen laatu

    Veden hygieeninen laatu tarkoittaa sitä, onko vesi mikrobiologisesti arvioituna turvallista. Hygieenisen laadun mittarina käytetään tiettyjen ulosteessa esiintyvien bakteerien pitoisuutta vedessä.

  • Veden kovuus

    Veden kovuus kuvaa vedessä olevien kalsium- ja magnesiumionien määrää. Mitä enemmän näitä ioneja on vedessä, sitä kovemmaksi vesi luokitellaan. Veden kovuus vaihtelee alueittain sen mukaan, millainen on seudun kallio- ja maaperä. Suomessa vesi on yleensä pehmeää, mutta kalkkikivialueilla kovaa.

  • Veden lämpötila

    Veden lämpötila on yksi vesitutkimuksen perusmittauksista. Eri syvyyksistä mitattu lämpötila kertoo veden kerrostuneisuudesta. Lämpötilalla on merkitystä muun muassa arvioitaessa veden happitilannetta.

  • Veden väri

    Veden väri vaihtelee luonnonvesissä sen mukaan, millaisia ja kuinka paljon vedessä on värillisiä aineita. Suomessa tavallisimmat vettä värjäävät aineet ovat humus ja rauta. Kalkkiperäisillä alueilla vesi näyttää usein turkoosilta. Turkoosi väri johtuu veteen sekoittuneessa kalkkihiekasta ja -pölystä.

  • Vedenkorkeus

    Vedenkorkeus kuvaa vesistöjen ja meren pinnankorkeuden vaihteluja. Vesistöjen vedenkorkeuteen vaikuttavat sademäärä, valunta, haihdunta sekä järveen tuleva ja sieltä lähtevä virtaama. Meriveden korkeuteen vaikuttavat ensisijaisesti Tanskan salmien virtaukset, tuuliolot, ilmanpaine ja jäätilanne.

  • Vertailukausi

    Vertailukausi on ilmastotutkimuksissa käytetty 30 vuoden jakso, johon verrataan yksittäisen vuoden keskiarvoja, esimerkiksi keskilämpötilaa, kun halutaan tietoa siitä, ylittääkö vai alittaako se pitkän ajan keskiarvon. Viimeisin vertailukausi kattaa aikavälin 1981–2010.

  • Vesienhoidon suunnittelu

    Vesienhoidon suunnittelun tavoitteena on suojella ja parantaa vesiekosysteemien tilaa. Laki vesienhoidon järjestämisestä, 1299/2004, toteuttaa Euroopan unionin vesipuitedirektiiviä Suomessa.

  • Vesienhoitoalue

    Vesienhoitoalue on yhdestä tai useammasta vesistöalueesta muodostuva alue, jolle suunnitellaan vesienhoitoa. Suomessa on kahdeksan vesienhoitoaluetta.

  • Vesiensuojeluyhdistys

    Vesiensuojeluyhdistyksiä on kahdenlaisia: suuria alueellisia ja pienempiä paikallisia yhdistyksiä. Paikalliset yhdistykset edistävät yleensä tietyn vesistökohteen suojelua tai kunnostamista. Alueellisten yhdistysten toimintakenttä on laajempi, ja ne voivat tarjota myös vesitutkimus- ja asiantuntijapalveluja.

  • Vesihuolto

    Vesihuolto on yhteiskunnan tärkeä perustoiminto. Vesihuollon tehtävä on turvata puhtaan ja laadukkaan talousveden saanti sekä jätevesien asianmukainen käsittely.

  • Vesihuoltolaitoksen toiminta-alue

    Vesihuoltolaitoksen toiminta-alue on kunnan määrittelemä maantieteellinen alue, jolla vesihuoltolaitos hoitaa vesihuollon.

  • Vesihuoltolaitos

    Vesihuoltolaitos on määritelty vesihuoltolaissa laitokseksi, joka huolehtii yhdyskunnan vesihuollosta kunnan hyväksymällä toiminta-alueella.

  • Vesihuoltolaki

    Vesihuoltolaki on vuonna 2001 säädetty ja sittemmin päivitetty laki, jonka tarkoitus on varmistaa, että yhdyskunnissa saadaan hyvää talousvettä ja että jätevedet käsitellään asianmukaisesti. Laissa määrätään muun muassa, milloin asukkaan pitää liittyä vesi- ja viemäriverkostoihin.

  • Vesiosuuskunta

    Vesiosuuskunta on alueen asukkaiden omistama ja hallinnoima osuuskuntamuotoinen vesihuoltolaitos. Vesiosuuskunnat toimivat yleensä haja-asutusalueilla.

  • Vesipuitedirektiivi

    Vesipuitedirektiivi, VPD, eli vesipolitiikan puitedirektiivi, 2000/60/EY, on Euroopan unionin direktiivi, joka yhtenäistää vesiensuojelua EU:n jäsenvaltioissa.

  • Vesirakentaminen

    Vesirakentaminen tarkoittaa vesistöön kohdistuvaa rakentamistoimintaa. Vesirakentamista ovat esimerkiksi ruoppaus, uomien kaivu, pengerrys ja patoaminen. Vesirakentamisella edistetään esimerkiksi vesistön käyttöä, tulvasuojelua tai maankuivatusta. Luonnonmukaisella vesirakentamisella parannetaan vesien hoitoa ja suojelua.

  • Vesistö

    Vesistö tarkoittaa niiden sisävesien muodostamaa kokonaisuutta, joilla on yhteinen laskujoki mereen. Vesilaissa vesistö tarkoittaa järveä, lampea, jokea, puroa ja muuta luonnollista vesialuetta sekä tekojärveä, kanavaa ja muuta vastaavaa keinotekoista vesialuetta.

  • Vesistöalue

    Vesistöalue on alue, josta kaikki pintavalunta virtaa puron, järven, joen tai suistoalueen kautta mereen.

  • Vesistömalli

    Vesistömalli on matemaattinen esitys siitä, miten vesi kulkee vesistössä ja sen valuma-alueella. Malli kuvaa veden koko kiertokulun sadannasta maaperän ja vesistön kautta haihdunnaksi ja valunnaksi. Mallin ja säätietojen avulla voidaan simuloida ja ennustaa jokien ja järvien virtaamia ja vedenkorkeuksia.

  • Vesistön säännöstely

    Vesistön säännöstelyllä muutetaan vedenkorkeuksia ja virtaamia pato- tai vesivoimalaitosrakenteiden avulla.

  • Vesistöpato

    Vesistöpadolla tarkoitetaan sellaista rakennetta, joka patoaa vettä esimerkiksi tulvasuojelun, vesivoiman tuotannon tai kalanviljelyn tarpeisiin. Osa vesistöpadoista on säännöstelypatoja, joilla ohjataan vesistöjen vedenkorkeuksia ja virtaamia.

  • Vesivoima

    Vesivoima on energiantuotantomuoto, jossa uoma padotaan ja käytetään hyväksi veden virtausta ja korkeuseroja. Vesivoiman osuus Suomen koko energiantuotannosta vaihtelee kolmesta neljään prosenttiin.

  • Vieraslaji

    Vieraslaji on sellainen eliölaji, joka ei ole levinnyt alueelle luontaisesti, vaan ihminen on tuonut sen sinne joko tarkoituksella tai tahattomasti. Vieraslajit voivat kilpailla tai risteytyä alkuperäisten lajien kanssa, saalistaa niitä tai levittää tauteja.

  • Virtaama

    Virtaama tarkoittaa vesimäärää, joka kulkee esimerkiksi uoman poikkileikkauksen tai jonkin vesistöalueen läpi tietyssä aikayksikössä. Virtaamaa voidaan mitata virtaamamittareilla tai pienemmissä vesistöissä mittapadon avulla. Usein virtaama-arvot saadaan vakaissa uomissa vedenkorkeushavainnoista ns. purkautumiskäyrän avulla.

  • Virtavesi

    Virtavesi on yleiskäsite, joka sisältää kaikki sellaiset vesistöt, jotka virtaavat uomassa, toisin sanoen joet, purot, norot ja ojat.

  • Vuorovesi

    Vuorovesi tarkoittaa merenpinnan korkeuden jaksollista vaihtelua, joka johtuu Kuun ja osittain myös Auringon vetovoimasta. Itämeressä vuorovesi on hyvin vähäistä, koska Itämeren vesimassa on melko pieni.

  • Y
  • Ylivedenkorkeus

    Ylivedenkorkeus, HW, on havaintojakson suurin vedenkorkeus.

  • Ylivirtaama

    Ylivirtaama, HQ, on havaintojakson suurin virtaama.

  • Yläjuoksu

    Yläjuoksu tarkoittaa joen tai jokivesistön niitä osia, jotka ovat tietyn kohdan yläpuolella, toisin sanoen lähempänä joen alkuosia tai latvavesiä. Alajuoksua ovat vastaavasti alapuoliset vedet eli se osa, joka on lähempänä joen laskukohtaa.

  • Ympäristölupa

    Ympäristölupa on ympäristölupaviranomaisen myöntämä lupa, joka tarvitaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavaan toimintaan. Tietyissä tapauksissa, kun toiminta aiheuttaa vähäisiä ympäristövaikutuksia, riittää, että toiminnanharjoittaja tekee toiminnasta kirjallisen ilmoituksen viranomaiselle.

  • Ympäristövirtaama

    Ympäristövirtaama on se virtaama, jonka virtaveden ekosysteemi tarvitsee menestyäkseen. Kun säännöstellyn joen virtaama säädetään ympäristövirtaaman mukaiseksi, on mahdollista saavuttaa joen hyvä ekologinen tila. Ympäristövirtaama määritetään määrällisesti, laadullisesti ja ajallisesti riittäväksi kullekin virtavedelle erikseen.