Jätä oma havaintosi-ikoni Jätä oma havaintosi

Jäätilannekartta esittää pistemäisten havaintojen lisäksi ennustemallin laskemat arviot. Jäälle ei pidä mennä pelkän kartan arvioiden perusteella, sillä paikallinen vaihtelu voi olla suurta! Etenkin heti jäätymisen jälkeen jää voi olla paljon heikompaa virtapaikoissa ja selkävesillä kuin vaikkapa ranta-alueilla. Keväällä, kun lumi on sulanut, aurinko voi haurastuttaa paksunkin jään jo parissa tunnissa petollisen heikoksi.

Jäätilanne 21.6.2021

Jäähavaintokausi 2020-2021 on päättynyt

Jäänpaksuuden mittaus on päättynyt kaikilla hydrologisen seurannan havaintoasemilla tältä kaudelta. Jäänpaksuutta havainnoidaan taas syksyllä 2021 jääpeitekauden alkaessa.

Jäätilannearvio perustuu havaintoihin

SYKE päivittää arvion jäätilanteesta tälle sivulle kolme kertaa kuukaudessa. Arvio perustuu 47 havaintopaikan jäänpaksuusmittauksiin eri puolilla Suomea. Jäänpaksuus mitataan noin kymmenes, kahdeskymmenes ja kolmaskymmenes päivä kuukausittain.

Tuoreimmat havainnot löytyvät jäätilannekartalta. Jokaisen on mahdollista tallentaa myös omat jäähavaintonsa, jolloin ne näkyvät kartalla. SYKE ei tarkista näitä havaintoja. Pelkän kartan arvioiden ja havaintojen perusteella jäälle ei tule mennä, koska jään laatu ja paksuus vaihtelevat suuresti samankin järven eri kohdissa ja eri vesistöissä.

Jäätilanteen yleispiirteistä kehittymistä voi seurata jäänpaksuuden laskennallisen arvion eli kartan värien avulla. Arvio tehdään mallintamalla ja siinä hyödynnetään jäänpaksuushavaintoja sekä mm. säätietoja ja -ennusteita. Jäätilannekartan perusteella ei voi päätellä minkään vesistön todellista jäänpaksuutta. Jäänpaksuushavainnot edustavat mittauspäivänä vain kyseistä paikkaa, ja ne ovat siten suuntaa-antavia eikä niitä voi yleistää koskemaan laajoja alueita.

Lisätietoa

 

Ihmiset ulkoilevat kevätjäällä Siilinkarin majakan edustalla Tampereen Pyhäjärvellä

Turvallisesti jäällä syksystä kevääseen

Jäällä liikkujan on aina varmistettava, että jää kantaa omalla kulkureitillä. Tutustu jään ominaisuuksiin eri vuodenaikoina ja kiinnitä huomiota mahdollisiin vaaran paikkoihin. 

Syysjää

Syksyllä vesistö alkaa jäätyä, kun pintaveden lämpötila laskee alle nollan. Ensimmäisinä jäätyvät ranta-alueet ja lahdet, viimeisinä ulapat, syvänteet ja virtaavat vedet. Syysjäälle onkin ominaista, että jään paksuus vaihtelee eri puolilla vesistöä. Jään kantavuus tulee varmistaa mittaamalla jään paksuus omalla kulkureitillä. Kun liikutaan kävellen, pitää kirkasta teräsjäätä olla vähintään 5–10 cm.

Kevätjää

Keväällä, kun ilma lämpenee ja auringon vaikutus voimistuu, vesistöjen lumi- ja jääpeite alkaa sulaa. Lumen sulettua auringonsäteily alkaa sulattaa jäätä ja haurastuttaa sen rakennetta. Jääkerrokseen muodostuu onkaloita, eli se puikkoontuu. Silloin jään kantavuutta ei voi päätellä jään paksuudesta. Jopa 20–30 cm paksu jää voi muuttua läpeensä puikkomaiseksi eikä enää kanna ihmisen painoa. 

Vaaranpaikat

Erityisiä vaaranpaikkoja ovat kapeikot, syvännealueet ja virtapaikat, kuten jokisuut sekä lähteiden, viemäreiden ja hulevesiputkien lähistöt. Näissä jää voi olla ohutta läpi talven. Myös isojen kivien, laitureiden ja muiden rakenteiden sekä vesikasvien lähellä on tarkkailtava jään paksuutta. Laivaväylät, railot, halkeamat ja avannot ovat vaarallisia keskitalvellakin. Lumipeite vaikeuttaa heikon jääalueen havaitsemista.

Tiesitkö tämän jäästä