Tulvariskien aluesivut

Yleisemmin tulvia esiintyy Hämeessä lähinnä Loimijoella, Porvoonjoen yläosassa ja Vanajaveden yläpuolisessa vesistössä, mm. Puujoella. Rankkasateiden aiheuttamia tulvia kaupunkialueilla on esiintynyt Riihimäellä, Lahdessa ja Hämeenlinnassa.  

Hämeen viimeisin poikkeuksellinen eli toistuvuudeltaan harvemmin kuin kerran 50 vuodessa toistuva tulvatilanne sattui Hartolassa Tainionvirralla tammikuussa 2014. Kyseessä oli hyydetulva. Olosuhteet olivat lähes koko maassa hyydetulville otolliset: sateisen alkutalven seurauksena järvien pinnat ja jokien virtaamat olivat tulvalukemissa, kun kahdenkymmenen asteen pakkaset alkoivat. Tainionvirran hyydeongelma jatkui lähes kaksi viikkoa välillä helpottaen ja välillä taas paheten. Tulvavesi ehti kastella muutamia sauna- ja varastorakennuksia sekä uhkasi myös omakotitaloja.

Hämeessä tulvariski on tunnistettu suurimmaksi Riihimäen keskustassa, joka sijaitsee Vantaanjoen vesistöalueen latvoilla. Suuret virtaamavaihtelut ovat Vantaanjoelle tyypillisiä. Tämä johtuu valuma-alueen vähäjärvisyydestä ja suhteellisen pienestä koosta. Vesistöalueen tulvat voivat esiintyä mihin vuodenaikaan tahansa. Vuoden 1966 suurtulva aiheutui runsaslumisesta ja talvesta ja myöhäisestä keväästä. Kesän 2004 tulva puolestaan aiheutui rankoista sateista. Myös jäiden lähdön kasaamien jääpatojen aiheuttamat tulvat ovat periaatteessa mahdollisia. 

Riihimäen Vantaanjoella oli pieni tulva syyskuussa 2017, jolloin vesi nousi Paloheimon asteikolla tasolle N60 +87,31. Toistuvuus oli keskimäärin kerran 10 vuodessa tapahtuvan tulvan tasolla. Maksimiennusteen mukaan viikonlopun rankat sateet olisivat voineet nostaa veden korkeammalle kuin 2004 tapahtuneessa tulvassa. Uoma oli lähes täynnä ja rummut alkoivat padottamaan. Kahden kerrostalon kellarista pumpattiin vettä. Keväällä 2011 oli vaaratilanne poikkeuksellisen jään paksuuden vuoksi. Jään vahvuus Vantaanjoessa oli noin 70 cm. Jos jäät olisivat lähteneet liikkeelle, niin rummut olisivat tukkeutuneet. Jäät päätettiin nostaa pois uomasta, ja vahingoilta vältyttiin. Riihimäellä on usein tilanne, jossa vesi Vantaanjoessa nousee lähes tulvarajalle. Nykyisin tulva voi olla mihin vuodenaikaan tahansa. 

Hämeessä ei ole nimettyjä merkittäviä tulvariskialueita. Riihimäen keskusta on aiemmin nimetty merkittäväksi tulvariskialueeksi ja se tunnistetaan edelleen alueeksi, jolla tulvariskien hallinta edellyttää erityistä suunnittelua. Riihimäen keskusta sijaitsee Vantaanjoen vesistöalueen latvoilla. Suuret virtaamavaihtelut ovat Vantaanjoelle tyypillisiä. Tämä johtuu valuma-alueen vähäjärvisyydestä ja suhteellisen pienestä koosta.  

Vantaanjoen vesistöalueen tulvat voivat esiintyä mihin vuodenaikaan tahansa. Suurin koettu tulva vuonna 1966 aiheutui runsaslumisesta talvesta ja myöhäisestä keväästä. Vuoden 2004 tulva puolestaan sattui kesällä ja aiheutui rankoista sateista. Myös jäiden lähdön kasaamien jääpatojen aiheuttamat tulvat ovat periaatteessa mahdollisia. 

Riihimäen keskustalle on laadittu kiinteistön tulvaturvallisuusopas, joka antaa tietoa siitä, mitä tulisi huomioida ja miten toimia ennen tulvaa, tulvan aikana ja sen jälkeen. Opas on ladattavissa Pelastustoimen verkkosivuilta. 

Muuallakin Hämeessä voi syntyä tulvavahinkoja, mutta vahingot ovat pienialaisia ja kohdistuvat pääasiassa yksittäisiin kohteisiin. 

Hämeessä yksi tulvariskien hallinnan tärkeimmistä keinoista on vesistösäännöstely, jolla varaudutaan kevään lumen sulamiseen ja poikkeuksellisiin vesiolosuhteisiin. Hämeen alueen suuria säännösteltyjä järviä ovat Kymijoen vesistössä mm. Päijänne, Konnivesi-Ruotsalainen ja Vesijärvi ja Kokemäenjoen vesistössä mm. Vanajavesi ja Tammelan Pyhäjärvi.

Maankäytön ohjaus on tehokas keino vähentämään uuden riskipotentiaalin syntymistä. Rakentamista vesistöjen läheisyyteen ohjataan mm. antamalla suosituksia alimmista rakentamiskorkeuksista. Kuntien rakennusjärjestyksissä on yleensä huomioitu tulva-alueet ja -vedenkorkeudet. 

Tulvariskien hallinnassa tarvitaan tietoa vesitilanteesta ja sen kehityksestä. ELY-keskus huolehtii toimialueensa hydrologisesta seurannasta. Hydrologisilta havaintoasemilta saatavaa aineistoa hyödynnetään mm. vesistöennusteiden lähtötietoina. 

Tulvariskien hallintasuunnitelmat Hämeessä:

• Vantaanjoen vesistöalueen tulvariskien hallintasuunnitelma

Tulvariskien alustavassa arvioinnissa tunnistetaan tulvien aiheuttamia riskejä mm. asutukselle, yhteiskunnan toiminnoille, liikenteelle, ympäristölle ja kulttuuriperinnölle. Arviointi tehdään kaikille vesistö- ja rannikkoalueille ja arvioinnin perusteella nimetään merkittävät tulvariskialueet. Ensimmäiset alustavat arvioinnit on tehty vuonna 2011 ja ne on tarkistettu vuonna 2018.

• Ehdotus Kanta-Hämeen maakunnan tulvariskialueiksi
• Ehdotus Päijät-Hämeen maakunnan tulvariskialueiksi
• Yhteenveto lausunnoista ja kannanotoista