Tulvariskien alustava arviointi Vantaanjoen vesistöalueelle
Kuuleminen tulvariskialueista päättyi 17.6.2024. Kuulemisaineisto on edelleen saatavilla tulvariskien aluesivujen kautta. Tätä alustavaa arviointia on tarvittaessa päivitetty saadun palautteen pohjalta.
Ehdotus merkittäviksi tulvariskialueiksi 2024-2030
Vantaanjoki on tulvakäyttäytymiseltään tavanomainen joki keskisellä Uudellamaalla. Vesistöalue saa alkunsa Hausjärven Erkylänjärvestä ja se laskee Suomenlahden Vanhankaupunginlahteen Helsingin keskustan koillispuolella.. Tulvaherkkyyteen vaikuttavat muun muassa maaston tasaisuus, maankäyttö ja runsas rakennettujen alueiden osuus sekä valuma-alueen vähäjärvisyys. Tällä sivustolla pääset tutustumaan Vantaanjoen tulvariskien alustavan arvioinnin tausta-aineistoon.
Vantaanjoen vesistöalueelta ehdotetaan muuksi tulvariskialueeksi Riihimäen keskustan aluetta. Tulvariskialueen rajauksen löydät alta. Ehdotuksessa on otettu huomioon vesistötulvien todennäköisyys ja tulvista aiheutuvat vahingolliset seuraukset. Perusteluina ovat aiemmin tapahtuneet tulvat, tulvavaara-alueella sijaitseva asutus ja vaikeasti evakuoitavat kohteet, rautatie- ja tieliikenneyhteydet sekä tulvariskien hallintasuunnitelmissa sovittujen toimenpiteiden valmistuminen.
Onko tulvariskialueet tunnistettu ja ehdotettu oikein?
Muutokset edelliseen suunnittelukauteen verrattuna
Vantaanjoella ei ole esiintynyt merkittäviä vahinkoja aiheuttaneita tulvia edellisen suunnittelukierroksen jälkeen. Vaikka rakentaminen valuma-alueella on runsasta, ei maankäytössä arvioida tapahtuneen tulvariskiä merkittävästi kasvattavia muutoksia. Riskikohteiden ei arvioida lisääntyneen tulvariskit huomioivan maankäytön ja rakentamisen suunnittelun myötä. Ilmastonmuutoksen vaikutusten arvioinnin perusteella Vantaanjoen valuma-alueelle ei ole luvassa erityisiä tulvariskiä lisääviä tai tulvahuippujen suuruuteen vaikuttavia muutoksia.
Pää- ja sivu-uomien kunnostustarve voi olla paikoin kasvanut liettymisen ja lisääntyneen vesikasvillisuuden myötä. Paikallisten kunnostustöiden tarvetta voi olla tarpeen arvioida erikseen lähinnä maatalouden tulvariskien pienentämiseksi.
Vantaanjoen merkittäväksi tulvariskialueeksi nimettiin ensimmäisellä ja toisella kierroksella Riihimäen keskusta. Vantaanjoelle on laadittu tulvariskien hallintasuunnitelma (2021) vuosille 2022-2027.
Riihimäen keskustan tulvariskien hallinnan keskeisin toimenpide on mitoitukseltaan puutteellisten rumpujen muuttaminen putkisilloiksi. Vuoden 2024 alussa toimenpiteen tilanne on se, että kaikki neljä siltapaikkaa on uusittu. Toimenpide vähentää huomattavasti tulvariskiä Riihimäen keskustassa, minkä lisäksi se parantaa kalojen kulkuedellytyksiä.
Riihimäen keskustan alueella, Jokikylän kohdalla, ollaan siirtämässä uomaa vuoden 2024 aikana ja alueelle on suunnitteilla uusi asuinalue. Siirtotyön jälkeen voidaan päivittää virtausmalli ja tulvakartat. Lisäksi Peltosaaren alueelle on suunnitteilla uusi koulu ja sote-keskus.
Oulunkylän siirtolapuutarha ja Savelan alue Helsingissä sekä Pirttirannan loma-asuntoalue Vantaalla on suojattu tulvapenkereillä. Penkereiden käyttö ja hoito on vastuutettu asianmukaisesti. Keravanjoen tulvavaarakarttojen viimeisimmän päivityksen perusteella Sipoon Myyraksen ja Vantaan Nikinmäen-Jokivarren alueella harvinaisen tulvan vaikutuspiirissä on lähinnä yksittäisiä rakennuksia, joiden suojaaminen on mahdollista tilapäisin tulvasuojelurakentein. Kytä-, Suoli- ja Hirvijärvien säännöstelyssä on otettu käyttöön uudet lupaehdot. Lupamääräysten muutoksen myötä mm. kevään ja loppukesän säännöstely on muuttunut joustavammaksi, jolloin mahdollisiin tulviin voidaan varautua aiempaa paremmin. Edellä mainittuja alueita ei enää ole tarpeen nimetä vesistötulvan kannalta kansallisesti merkittäväksi muuksi tulvariskialueeksi.
Kuulemisen perusteella tehdyt muutokset
Kuuleminen tulvariskialueista päättyi 17.6.2024. Kiitos palautteesta! Kuulemisaineisto on edelleen saatavilla tulvariskien aluesivujen kautta. Sivuille lisätään syksyllä 2024 koosteet kuulemisesta saaduista palautteista sekä tarkistetut ehdotukset. Myös tämä tulvariskien alustava arviointi päivitetään kuulemisen perusteella syksyyn 2024 mennessä. Näiden pohjalta nimetään 22.12.2024 mennessä Suomen merkittävät tulvariskialueet vuoteen 2030.
Yleistä tulvariskien alustavasta arvioinnista
Tulvariskien alustavassa arvioinnissa tunnistetaan tulvien aiheuttamia riskejä muun muassa asutukselle, yhteiskunnan toiminnoille, liikenteelle, ympäristölle ja kulttuuriperinnölle. Arviointi tehdään kaikille vesistö- ja rannikkoalueille ja arvioinnin perusteella nimetään merkittävät tulvariskialueet. Tulvariskialueiden tunnistaminen perustuu aiempiin tulviin sekä saatavissa oleviin tietoihin ilmasto- ja vesiolojen kehittymisestä.
Ne alueet, joilla tulvariski saattaa olla alustavan arvioinnin perusteella merkittävä, nimetään merkittäviksi tulvariskialueiksi. Näillä alueilla vesistöjen tai merivedenpinnan nousu voi aiheuttaa huomattavia tulvavahinkoja. Merkittäville tulvariskialueille laaditaan tulvavaara- ja tulvariskikartat sekä tulvariskien hallintasuunnitelmat.
Alustava arviointi tarkistetaan kuuden vuoden välein. Tältä sivustolta löydät tulvariskien alustavan arvioinnin taustatiedot sekä tiedot vuonna 2024 ehdotetuista tulvariskialueista. Osa taustatiedoista, esimerkiksi kartat ja raportit, päivittyvät automaattisesti vuosittain tai jopa useammin.
Tutustu alta tarkemmin alueen alustavan arvioinnin yksityiskohtiin
Osalle Vantaanjoen vesistöalueesta on laadittu yksityiskohtaiset tulvavaarakartat. Tulvariskejä on arvioitu tarkemmin kuitenkin vain Riihimäen keskustan merkittävän tulvariskialueen osalta.
Tulvariskien hallinnan suunnitteluun liittyvällä alustavan arvioinnin ensimmäisellä kierroksella (2010) riskien arviointiin käytettiin paikkatietoanalyysiin perustuvaa ns. karkean tason tulva-aluetta. Kyseinen laskennallinen tulva-alue vastasi vähintään keskimäärin kerran 1000 vuodessa toistuvaa tulvaa. Puutteellisten ja osin epätarkkojen lähtötietojen vuoksi analyysin tulokset riskikohteista ovat vain suuntaa antavia.
Viime vuosina uusien rakennusten ja toimintojen sijoittamisessa on otettu huomioon tapahtuneet tulvat sekä suositukset alimmista rakentamiskorkeuksista. Näin ollen riskikohteiden määrän ei voida arvioida erityisesti kasvaneen em. aiemmin tehdyn tarkastelun jälkeen.
Onko tulvariskejä tarkasteltu mielestäsi riittävän kattavasti?
Ehdotetut tulvariskialueet
Ehdotettujen merkittävien tulvariskialueiden sekä tunnistettujen muiden tulvariskialueiden rajaukset.
Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa
Tunnistetut muut tulvariskialueet
Tunnistetut muut tulvariskialueet perusteineen tarkastellulta vesistö- tai rannikkoalueelta.
Tulvariskit ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle
Nimettäessä tulvariskialueita tarkastellaan erityisesti tulvan aiheuttamia vaikutuksia ihmisten terveyteen ja turvallisuuteen. Riskiä lisäävät tulvalle altistuvan väestön suuri määrä sekä tulvavaara-alueella sijaitsevat vaikeasti evakuoitavat kohteet, kuten sairaalat, terveyskeskukset, vanhainkodit, päiväkodit ja koulut. Vahingollinen seuraus ihmisten terveydelle voi johtua myös altistumisesta tulvan mukana leviäville taudinaiheuttajille.
Vantaanjoen koko vesistöalueella karkean tason tulva-alueelle sijoittuu n. 4 000 asukasta ja 400-450 asuinrakennusta. Paikkatietoanalyysin perusteella Vantaanjoen vesistöalueella on neljä riskialuetta: Savela-Pukinmäen alue Vantaanjoen alaosalla, Nikinmäki-Jokivarren alue Keravanjoen varrella, Hirvijärven koillisranta sekä Riihimäen keskusta.
Savelan asuinalue on suojattu tulvapenkereellä. Nikinmäki-Jokivarren kohdalla tulvariskin vaikutusalueella olevat rakennukset ovat pääasiassa yksittäisiä asuinrakennuksia. Keravanjoen tulvavaarakarttojen viimeisimmän päivityksen perusteella myös Sipoon Myyraksen alueella harvinaisen tulvan vaikutuspiirissä on lähinnä yksittäisiä rakennuksia, joiden suojaaminen on mahdollista tilapäisin tulvasuojelurakentein. Oulunkylän siirtolapuutarha-alue on suojattu tulvapenkereellä. Hirvijärven ranta-alueilla on nauhamaisesti rakennettuja loma-asunto- ja asuinrakennuksia, ja mahdollisesta suurtulvasta aiheutuisi vahinkoja pääasiassa yksityiselle omaisuudelle. Hirvijärvi on säännöstelty ja sopivalla juoksutusten ennakoinnilla tulvavahinkoja voidaan vähentää oleellisesti.
Putkisiltojen valmistumisen myötä tulvariski on pienentynyt Riihimäen keskustan alueella. Riihimäen keskustassa asuu noin 1500 asukasta harvinaisen tulvan peittämällä alueella. Peltosaareen on suunnitteilla uusi koulu ja sotekeskus ja Jokikylään uusi asuinalue. Riihimäen tulvavaarassa olevat asukkaat asuvat Peltosaaressa, Vanhassa Peltosaaressa, Uhkolassa ja myös hieman Patastenmäen eteläpuolella Uhkolansuon reuna-alueella. Kaavoituksessa ja rakentamisessa otetaan huomioon tulvariskit ja alimmat rakentamiskorkeudet.
Aikaisempien tulvakarttojen perusteella kerran 250 vuodessa toistuvan tulvan peittämillä alueilla on yhteensä 138 rakennusta. Niistä asuinrakennuksia on 67. Tulva-alueen vaikeasti evakuoitavia kohteita ovat kaksi päiväkotia ja yksi koulu. Pelastuslaitos on varautumissuunnitelmassaan ottanut nämä huomioon. Virtausmallinnus ja tulvakartat tullaan päivittämään seuraavan kerran Jokikylän uoman siirron jälkeen.
Tulvariskit yhteiskunnalle tärkeille palveluille
Yhteiskunnalle tärkeät palvelut muodostuvat asioista, jotka pitävät turvallisen arjen rattaat pyörimässä – esimerkiksi toimivasta lämmön- ja sähkönjakelusta, liikenne- ja tietoliikenneyhteyksistä ja vesihuollosta. Kun yhteiskunnan perustoiminnot ovat kunnossa, tulvan jälkeen voidaan palata normaaliin elämään ilman, että koko yhteiskunnan perusta järkkyy.
Rakennus- ja huoneistorekisteriin merkittyjä erityiskohteita sijaitsee Vantaanjoen vesistöalueen karkean tason tulva-alueella 13 kpl. Kohteita on verrattu tehtyjen tulvavaarakarttojen rajauksiin ja valtaosa niistä sijaitsee tulva-alueen ulkopuolella.
Herajoen vedenottamo sijoittuu tulva-alueelle, ja sen toiminnan keskeyttäminen tulvan ajaksi on nykyään mahdollista. Vuoden 2004 tulvalla ottamon käyttämä raakavesi pilaantui, ja käyttöä rajoitettiin kuukauden ajaksi.
Vuonna 2014 valmistunut Riihimäen jätevedenpuhdistamon saneeraus on vähentänyt puhdistamattomien jätevesien ohijuoksutustarvetta ja kuormitusta alapuolisessa vesistössä.
Vuoden 2004 tulva (toistuvuus n.1/50 a) aiheutti yli miljoonan euron vahingot. Herajoen vedenottamon kaivoon nousi pintavettä ja jätevedenpuhdistamon puhdistus- ja mitoituskapasiteetti ylittyi.
Tulvan peittämällä alueella on 21 sähkömuuntamoa. Muuntamot syöttävät sähköä vain muutamaan taloon, joten laajamittainen sähkökatkos vaatii erittäin harvinaisen tulvan. Muuntamojen tilannetta on tarkasteltu Carunan edustajan kanssa paikan päällä kohteissa. Sähkönjakeluyhtiö on laatinut valmiussuunnitelman tulvien varalta.
Harvinaisella ja erittäin harvinaisella tulvalla Uusi Karhintie joudutaan katkaisemaan käytöltä junaradan alikulkusillan kohdalta, koska siihen kertyy vettä vaarallisen paljon. Kiertotie on mahdollista toteuttaa muuta kautta. Erittäin harvinaisilla tulvilla joudutaan sulkemaan tai rajoittamaan kulkemista Hj. Elomaan kadun, V. I. Oksasen kadun, Uuden Karhintien ja Uhkolankadun risteysalueella. Erittäin harvinaisilla tulvilla muitakin katuja voidaan joutua katkaisemaan, koska useiden rumpujen mitoitus riittää vain 1/50a tulvien vesimäärälle.
Virtausmalli ja tulvakartat tullaan päivittämään seuraavan kerran Jokikylän uoman siirron jälkeen.
Tulva haittaa ja vähentää huonoon aikaan osuessaan viljan ja kasvien tuotantoa ja satoa sekä estää elinkeinotoimintaan tarvittavien alueiden käyttöä. Suuren tulvan sattuessa myös kulkuyhteydet saattavat katketa joillekin tiloille siltojen, rumpujen tai tieyhteyksien rakenteiden vahingoittuessa tai korkealla olevan tulvaveden peittäessä kulkureitit alleen.
Valtatiet, sillat ja tärkeimmät liikenneyhteydet on mitoitettu pääsääntöisesti niin, että liikenneyhteyksiin ei aiheudu merkittäviä katkoja. Suurtulvalla Luhtaanmäenjoen ylittävän Hämeenlinnanväylän kulkukelpoisuus on vaarassa. Jo kesätulvalla 2004 vedenpinta oli tiepenkereen reunalla tasolla ja vesi oli vähällä nousta tielle. Myös moottoritien länsipuolella kulkeva valtatieyhteys on vaarassa katketa. Kehä I on Pukinmäen rautatiesillan kohdalla hyvin alhaisella korkeustasolla, mutta kuivatusjärjestelmien toimiessa suoraa yhteyttä vesistöön ei ole. Pienemmistä tieyhteyksistä mm. Perttulantiellä ja Jokipellontiellä liikennöinti estyy usein tulva-aikana.
Tulvariskit ympäristölle
Tarkasteltaessa ympäristölle koituvaa tulvariskiä otetaan huomioon kohteet, jotka voivat aiheuttaa tulvatilanteessa äkillistä ympäristön pilaantumista tai vahingollisia seurauksia ihmisen terveydelle esimerkiksi talousveden pilaantuessa. Tulvariskin merkittävyyteen vaikuttaa vahingollisten seurausten laajuus ja kesto. Tulvan sattuessa ympäristölle voivat aiheuttaa vahinkoa muun muassa polttoainesäiliöt ja muut kemikaalisäiliöt sekä jätevedenpuhdistamot.
Laajemmat teollisuusalueet sijaitsevat Vantaanjoen vesistöalueella karkean tason tulva-alueen ulkopuolella. Suurilta teollisuuslaitoksilta ei ole raportoitu tulvavahingoista tai merkittävistä tulvan aiheuttamista päästöistä. Uusien ympäristölle mahdollista vahinkoa aiheuttavien laitosten sekä tuotanto- ja varastoalueiden sijoittelussa varaudutaan erittäin harvinaisiin kerran 250…1 000 vuodessa toistuviin tulviin.
Riihimäen tulva-alueella Uhkolansuolla on yksi käytöstä poistettu kaatopaikka. Vuonna 2014 tehdyssä maa-perätutkimuksessa on todettu, että tontilla on maaperän kunnostustarve ja pilaantunutta maata esitetään poistettavaksi. Raportissa todetaan myös, että pilaantuneeksi osoitettu alue ei kuitenkaan nykyisellä käytöllä aiheuta välitöntä vaaraa ihmisille tai eliöstölle. Jatkossa on tarpeen selvittää, voiko tulviminen saada haitta-aineet liikkeelle ja siten aiheuttaa vaaraa pinta- ja pohjavesille. Tulva-alueella sijaitsee myös käytöstä poistettu huoltoasema, jonka polttoainesäiliöt ovat edelleen paikoillaan, mutta ne on lopetustöiden yhteydessä tyhjennetty, kaasuvapautettu ja tarkastettu. Koska yhdessä huoltoasemalle sijoitetussa tarkkailupisteessä on vuonna 2012 mitattu kohonneita öljyhiilivetypitoisuuksia, tulee pitoisuuksien muutoksia jatkossakin tarkkailla. Tulvista mahdollisesti aiheutuvien vahinkojen arviointi on tehty pääosin toteutuneista tulvista saatujen tietojen ja tulvariskikartoituksen perusteella.
Kesätulvan 2004 aikana jätevedenpuhdistamoilta ja –pumppaamoilta jouduttiin päästämään vesistöön runsaasti puhdistamattomia tai vain osittain puhdistettuja jätevesiä. Puhdistamoiden ohi lasketut jätevedet olivat kuitenkin sadeveden laimentamia. Vantaanjoen vesistöön laskettiin tulvan aikana sadeveden laimentamaa jätevettä Riihimäen, Hyvinkään ja Nurmijärven jätevedenpuhdistamoilta yhteensä 25 000 m3, ja suoraan verkostosta ylivuotojen kautta noin 320 000 m3. Lisäksi Helsingistä johdettiin suoraan Vanhankaupunginlahteen noin 50 000 m3 puhdistamattomia ja 410 000 m3 puhdistettuja jätevesiä.
Veden happitilanteen huonontuminen heikentää kalojen ja muiden eliöiden elinolosuhteita ja voi pahimmillaan aiheuttaa laajamittaisia kalakuolemia. Happea kuluttavat tulvan alle jäävien kasvien hajoamisprosessit, ja lisäksi vesistöön huuhtoutuu tulvaveden mukana muuta happea kuluttavaa ainesta. Hapenkulutusta lisäävät myös jokeen mahdollisesti laskettavat puhdistamattomat tai vain osittain puhdistetut jätevedet. Tulvat voivat heikentää vesistön happitilannetta merkittävästi lähinnä lämpimänä aikana.
Tulvariskit kulttuuriperinnölle
Kulttuuriperintöön kohdistuvaa tulvariskiä tarkasteltaessa otetaan huomioon aineellinen perintö, kuten rakennukset ja rakennelmat, jotka voisivat kärsiä korjaamatonta vahinkoa. Tulvavesi voi aiheuttaa monenlaista vahinkoa, esimerkiksi romahduttaa rakenteita tai kuluttaa pintoja. Vettyminen voi synnyttää myös mikrobiongelman tai aiheuttaa maaperän eroosiota perintökohteen alla.
Vantaanjoella kulttuuriperintökohteet sijaitsevat pääosin tulvavaara-alueen ulkopuolella. Patorauniot ja vastaavat historialliset rakenteet saattavat kärsiä vähäisiä vaurioita poikkeuksellisilla tulvilla.
Muut tulvariskit
Kokemusperäisen tiedon mukaan Vantaanjoen tulvat ovat aiheuttaneet Riihimäen keskusta-alueen lisäksi vahinkoja lähinnä maa- ja metsätalousalueille, paikallis- ja yksityisteille sekä yksittäisille rakennuksille. Jääpadot voivat nostaa tulvakorkeuksia paikallisesti. Hyydepadoista aiheutuvia merkittäviä tulvia ei tiedetä esiintyneen.
Vantaanjoen vesistöalueella on kaksi suurempaa patoa: Silvolan tekoallas ja Pirttirannan tulvapenger. Silvolan allas on rakennettu pääkaupunkiseudun vedenhankintaa ja puhdistusta varten, ja se sijaitsee Vantaan kaupungin alueella Vantaanjoen välittömässä läheisyydessä. Silvolan tekoallas on tärkeä osa pääkaupunkiseudun vesihuoltojärjestelmää, sillä se toimii varavesialtaana ja paineen tasaajana Päijänne-tunnelista otettavalle raakavedelle. Poikkeustapauksissa allasta on käytetty Vantaanjoesta pumpattavan veden välivarastona.
Silvolan altaalla ei ole sen oman avovesialueen lisäksi muuta valuma-aluetta. Altaan vesipinta-ala on 50 ha ja tilavuus 5,3 Mm3. Altaan ja sen rakenteiden tulovirtaama koostuu käytännössä pelkästään Ylästön sulkukeskuksen kautta Päijänne-tunnelista johdetusta vedestä. Päijänteestä vapaalla pudotuksella tunneliin saatava suurin virtaama olisi n. 10 m3/s, mutta vettä otetaan keskimäärin vain 3,1 m3/s (Pääkaupunkiseudun Vesi Oy, 2010). Silvolan padon yhteydessä olevan ylisyöksykynnyksen purkautumiskapasiteetti on mitoitusylivedenkorkeudella 9 m3/s. Lisäksi vedenottojärjestelmän toimiessa normaalisti tyhjennysvirtaama Pitkäkosken laitokselle on n. 15 m3/s.
Patorakenne on ns. vyöhykepato, jossa on patojaksoittain savi- tai moreenisydän. Tiivistesydän on rakennettu kauttaaltaan injektoidulle kalliopinnalle. Padon harjan leveys on 4 metriä ja sen suurin korkeus on 24 metriä.
Kansainvälisten patomurtumatilastojen perusteella padon murtumistodennäköisyys on 0,1 promillea. Merkittävä osa patomurtumista on aiheutunut patorakenteiden käyttöhäiriöistä tai mitoitusvirheistä. Silvolan padon mitoitus ja vakavuus vastaavat patoturvallisuusohjeiden vaatimuksia. Padon kunnon seuranta on osoittanut padon toimivan suunnitellulla tavalla ja kunnostustarve on ollut hyvin vähäistä. Padolla ei ole ollut todettavissa sen turvallisuutta vaarantavia ongelmia. Lisäksi padon turvallisuusjärjestelyt vastaavat patoturvallisuusohjeiden vaatimuksia. Padon vaurioitumisen riski on erittäin vähäinen.
Silvolan altaan itäpuolella oleva Ylästön asuinalue on laajentunut voimakkaasti, ja koko alueella asuu rakennus- ja huoneistorekisterin mukaan vakituisesti lähes 4 500 ihmistä. Mahdollisen patomurtuma-aallon vaikutuspiirissä olisi kuitenkin vain osa tästä määrästä. Myös altaan länsipuolella olevalla Viherkummun alueella sekä eteläisellä Silvolan asuinalueella on runsaasti asutusta. Lisäksi alueella on useita teollisuusrakennuksia. Patomurtuman sattuessa tulva-aallon vaikutus ulottuisi murtumapaikasta riippuen Vantaankoskelta aina Vanhankaupunginkoskelle asti.
Silvolan padolle on laadittu vahingonvaaraselvitys vuonna 1986. Selvitys päivitettiin 2010-luvun lopulla vastaamaan nykytilannetta.
Pirttirannan tulvapenger suojaa Pirttirannan loma-asutusaluetta. Penkereen yhteydessä oleva vesien purkureitti voidaan sulkea ja pengerrysalue pitää kuivana pumppaamalla. Pengerretyllä alueella saattaa olla 50-100 henkilöä vuodenajasta riippuen.
Keravanjoen Kellokosken voimalaitospadolle on tehty vahingonvaaraselvitys vuonna 2006. Padon murtuminen ei aiheuta ilmeistä vaaraa ihmishengelle tai terveydelle taikka ilmeisen huomattavaa vaaraa ympäristölle tai omaisuudelle. Kellokosken padon yläpuolelle on rakennettu pohjapato, jonka vaikutuksesta vanhaan patoon kohdistuva vesipaine on pienentynyt oleellisesti. Pohjapatoa ei voi säännöstellä.
Ylä-Suolijärven padon mahdollista murtumaa tasaavat sen alapuoliset Ala-Suolijärvi ja Kytäjärvi. Lisäksi Kytäjärven alapuolella Kytäjoki virtaa pääasiassa laajojen peltoalueiden halki, joten murtumista aiheutuisi vahinkoja pääasiassa vain maataloudelle vuodenajasta riippuen. Vanhankaupunginkosken länsihaaran pohjapadon alakanava purkaa vetensä suoraan merenlahteen, eikä padon murtumasta ennalta arvioiden aiheudu huomattavaa vahinkoa.
Esiintyneet tulvat
Vantaanjoen vesistöalueen ylivoimaisesti suurin tulva koettiin keväällä 1966. Tulva syntyi runsaslumisen talven ja myöhäisen kevään seurauksena. Virtaama Oulunkylän havaintoasemalla oli suurimmillaan 317 m3/s, mikä vastaa harvemmin kuin keskimäärin kerran 250 vuodessa toistuvaa virtaamaa.
Tulva‐alueen laajuus oli keväällä 1966 noin 1 860 ha. Vesistöalueen suurimmat tulva‐alueet muodostuivat Vantaanjoen pääuoman varrella Kehä III:n ja Riipilän kylän väliselle jokiosalle (noin 1 050 ha) ja Keravanjoella Matarinkoskelta Keravan vankilan paikkeille (noin 250 ha). Lisäksi tulva‐alueita oli Luhtajoen, Lepsämänjoen, Kytäjoen sekä Tuusulanjoen varsilla. Yksi suurimmista vahinkokohteista oli Pirttirannan loma‐asuntoalue Vantaanjoen varrella. Myös vuonna 1940 perustettu Oulunkylän siirtolapuutarha kärsi mittavia vahinkoja.
Suurin kesätulva Vantaanjoella koettiin heinä‐elokuun vaihteessa 2004. Heinäkuun lopulla voimakas matalapaine asettui eteläisen Suomen yläpuolelle, mutta sääennusteiden perusteella ei osattu varautua usean vuorokauden pituisiin rankkasateisiin. Juhannuksen jälkeen alkaneen sateisen jakson seurauksena maaperä oli valmiiksi märkä.
Vantaanjoen ylivirtaama Oulunkylän kohdalla oli 175 m3/s. Suurimpiin kevättulviin verrattuna virtaama ei ollut poikkeuksellisen suuri, vaan vastaa keskimäärin kerran 7 vuodessa toistuvaa virtaamaa. Toisaalta esimerkiksi Hanalassa Keravanjoella virtaama oli 48 m3/s, mikä vastaa keskimäärin kerran 22 vuodessa toistuvaa virtaamaa. Aikaisempiin kesäajan (1.6.–31.8.) virtaamiin verrattuna kesän 2004 tulva oli kuitenkin poikkeuksellinen.
Vedenkorkeus nousi kesällä 2004 valuma‐alueen joissa 2–3 metriä heinäkuun keskimääräisten vedenkorkeuksien yläpuolelle. Tulvavahinkoja lisäsi erityisesti viemärijärjestelmien kapasiteetin ylittyminen, mikä aiheutti veden tulvimista kellareihin. Poikkeuksellisten tulvien aiheuttamien vahinkojen korvaamisesta säädetyn lain (284/1983) mukaisia korvauksia maksettiin kesän 2004 tulvan aiheuttamista vahingoista Vantaanjoen valuma-alueella noin 650 000 €. Lisäksi maksettiin saman lain nojalla maatalouden tulvavahinkokorvauksia noin 150 000 €.
Riihimäellä Peltosaaren kaupunginosassa vahingot olivat suurimmat. Lain (284/1983) mukaisia korvauksia Riihimäellä maksettiin 420 000 €. Lisäksi vakuutusyhtiöt ja kaupunki joutuivat korvaamaan vahinkoja. Yhteensä 2004 kesätulva aiheutti vahinkoja yli 1 000 000 € edestä Riihimäen kaupungin laskelmien mukaan. Kokonaiskustannuksia nosti pelastustoimen kustannukset sekä Herajoen vedenottamolle päässyt pintavesi, joka pilasi pohjaveden. Vettä jouduttiin klooraamaan ja kotitalouksien käyttövesi keittämään. Pohjavesikaivojen vedenlaatu palautui normaaliksi vasta kolme kuukautta tulvan jälkeen.
Vuosien 1966 ja 2004 suurtulvien lisäksi merkittäviä tulvia on esiintynyt muulloinkin. Oulunkylässä ylivirtaama oli kevättulvalla 1984 suurimmillaan 204 m3/s. Keväällä 1999 ylivirtaama oli vastaavasti 166 m3/s. Viimeisin suurempi tulvatilanne sattui keväällä 2010, jolloin virtaama oli Oulunkylässä suurimmillaan 143 m3/s. Näistä tulvista ei ole tiedossa raportoituja rakennusvahinkoja.
Keväällä 2013 Vantaanjoen tulvavesi peitti alleen laajoja peltoalueita sekä katkaisi liikenteen useilta paikallisteiltä.
Riihimäen keskusta-alueella ei ole aiheutunut merkittäviä tulvavahinkoja vuoden 2004 jälkeen. Riihimäen Vantaanjoen merkittävällä tulvariskialueella koettiin keväällä 2022 pieni tulva ja vesi nousi hetkellisesti Paloheimon asteikolla tulvarajan (N60 +87,35) yli noin 10 cm. Vahinkoja ei onneksi kevättulvalla aiheutunut. Riihimäellä on usein tilanne, jossa vesi Vantaanjoessa nousee lähes tulvarajalle. Nykyisin tulva voi esiintyä mihin vuodenaikaan tahansa. Ilmastonmuutoksen arvioidaan lisäävän rankkasateita ja talvitulvien todennäköisyyttä.
Riihimäen putkisiltatyömaalla sattui pieni rankkasadetulva elokuussa 2021, jolloin vesi nousi Kulmalan Puistokadun siltatyömaalla hetkellisesti hyvin korkealle.
Heinäkuussa 2018 Riihimäellä tapahtui rankkasadetulva. Sadevettä pumpattiin Peltosaarenkadun K-marketista ja yhden asuintalon kellari kastui. Suuremmilta vahingoilta onneksi vältyttiin.
Syyskuussa 2017 tapahtui pieni tulva, jolloin vesi nousi Paloheimon asteikolla tasolle N60 +87,31. Toistuvuus oli keskimäärin kerran 10 vuodessa tapahtuvan tulvan tasolla. Maksimiennusteen mukaan viikonlopun rankat sateet olisivat voineet nostaa veden korkeammalle kuin 2004 tapahtuneessa tulvassa. Uoma oli lähes täynnä ja siltarummut alkoivat padottamaan. Kahden kerrostalon kellarista pumpattiin vettä.
Keväällä 2011 oli vaaratilanne poikkeuksellisen jään paksuuden vuoksi. Jään vahvuus merkittävällä tulvariskialueella Vantaanjoessa oli noin 70 cm. Jos jäät olisivat lähteneet liikkeelle, niin rummut olisivat tukkeutuneet. Jäät päätettiin nostaa pois uomasta, ja vahingoilta vältyttiin.
Onko tarkastelussa mukana kaikki keskeinen tieto tarkastellun alueen esiintyneistä tulvista?
Esiintyneet tulvat
Tiedot Tulvatietojärjestelmään tallennetuista esiintyneistä tulvista tarkastelualueella. Taulukosta löytyy tieto tulvan ajankohdasta, tyypistä, vahingollisista seurauksista sekä mahdollinen tieto muista ominaisuuksista, kuten todennäköisyydestä ja laajuudesta.
Taustatietoa
Lisätietoa esiintyneistä tulvista
Esiintyneistä tulvista ja niistä aiheutuneista vahingoista saadaan tietoa myös ilma- ja satelliittikuvien, maksettujen vakuutuskorvauksien sekä pelastuslaitosten tehtävien perusteella:
Ilma- ja satelliittikuvista voidaan arvioida esiintyneen tulvan laajuutta. Näiden perusteella rajattuihin tulva-alueisiin pääset tutustumaan Tulvakarttapalvelun laajassa versiossa (Havaitut tulva-alueet).
Vakuutusyhtiöiden maksamat korvaukset kuvaavat tulvista aiheutuneiden rakennus- ja irtaimistovahinkojen taloudellista arvoa yksityishenkilöille. Vuoteen 2013 asti valtio maksoi korvaukset. Vuodesta 2014 saakka korvauksia on maksettu koti- ja kiinteistövakuutukseen sisältyvän tulvaturvan kautta. Tulvaturva korvaa vain poikkeuksellisista tulvista (n. 2 %, 1/50 v) aiheutuvat vahingot. Tilastoihin vakuutuskorvauksista pääset tutustumaan: Tulvariskien hallinnan indikaattorit
Tiedot pelastustoimen tulviin liittyvistä tehtävistä löytyvät Pelastustoimen resurssi- ja onnettomuustilasto Prontosta. Pelastuslaitoksille tulvista aiheutuvat tehtävät ovat enimmäkseen vahingontorjuntatehtäviä, mutta sisältävät myös muita tehtävätyyppejä, kuten avunanto-, tarkastus- ja ihmisenpelastustehtäviä. Interaktiivisessa karttapalvelussa on mahdollista tarkastella tehtävien alueellista ja ajallista jakautumista sekä kehittymistä eri suodattimien avulla. Karttapalvelua pääset katselemaan vastaavasti Tulvariskien hallinnan indikaattorit -sivun kautta (Tulviin liittyvät pelastustoimen tehtävät).
Ylivedenkorkeudet
Raportilla on esitetty vesistöalueen menneitä tulvahuippuja perustuen hydrologiseen havaintosarjaan. Raportille on laskettu havaintojakson alin (NW), keskimääräinen (MW) ja ylin (HW) vedenkorkeus sekä ylimmän vedenkorkeuden esiintymisvuosi. Pylväskuvaajassa on esitetty vedenkorkeuden vuosimaksimit ja -minimit. Voit itse säätää pylväskuvaajan skaalauksen.
Ylivirtaamat
Raportilla on esitetty vesistöalueen menneitä tulvahuippuja perustuen hydrologiseen havaintosarjaan. Raportille on laskettu havaintojakson pienin (NQ), keskimääräinen (MQ) ja suurin (HQ) virtaama sekä suurimman virtaaman esiintymisvuosi. Pylväskuvaajassa on esitetty virtaaman vuosimaksimit ja -minimit. Voit itse säätää pylväskuvaajan skaalauksen.
Esiintyneiden tulvien vaikutus nykytilanteessa
Vantaanjoen vesistöalueella tapahtuneet maankäytön muutokset ovat lisänneet vesistön tulvaherkkyyttä, koska laajoilta tehokkaasti rakennetuilta tai ojitetuilta alueilta vesi valuu vesistöön nopeammin kuin vastaavalta luonnontilaiselta alueelta. Tällöin virtaamahuippu on korkeampi ja sen kesto on lyhyempi. Tulvien äärevöitymisen vaikutus korostuu etenkin valuma-alueen pienemmissä uomissa, joissa vedenvälityskapasiteetti täyttyy suurempia uomia nopeammin. Vaikutusta koko vesistöalueen tulvakäyttäytymiseen on vaikeaa arvioida tarkemmin.
Maankäytön muutoksista johtuvaa virtaamien äärevöitymistä on viime vuosina pyritty kompensoimaan imeyttämällä hulevesiä maaperään rakennettujen alueiden välittömässä läheisyydessä tai vaihtoehtoisesti viivyttämällä vesiä ennen niiden johtamista hulevesiviemäreihin tai vesistöön. Hulevesien käsittelyn ja johtamisen periaatteista pyritään määräämään jo asemakaavoitusvaiheessa.
Valuma-alueen peltojen suurella määrällä voi olla jonkin verran vaikutusta tulviin. Peltoviljely ei tosin ole oleellisesti muuttunut, joten tulvariskien ei voida tältä osin arvioida oleellisesti kasvaneen. Metsämaiden ojitukset vähentävät metsien luontaista vedenpidätyskykyä, samoin kuin hakkuut. Toisaalta vaikutukset tulviin pienenevät, kun metsän puumäärä lisääntyy ja ojien vedenvälityskyky heikkenee.
Taustatietoa
Vuonna 1966 sattunut kevättulva on suurin Vantaanjoen vesistöalueella tapahtunut tulva, josta on saatavilla tarkempia tietoja. Tulvanaikaiset vedenkorkeudet ja virtaamat on raportoitu, ja tulvan leviämisalueet ovat hyvin tiedossa. Tulvatietoja on hyödynnetty maankäytön suunnittelussa siten, että tulva-alueelle ei ole sijoitettu uutta rakennuskantaa. Poikkeuksena tästä on Vantaanjoen alajuoksulla sijaitseva Savelan asuinalue, joka kuitenkin on tulvasuojeltu pengerryksin.
Ilmastonmuutoksen vaikutus
Ilmastonmuutos vaikuttaa monin tavoin vesivaroihin, muuhun ympäristöön ja yhteiskuntaan. Vaikutusten voimakkuudessa on eroja Suomen eri osien välillä. Sisävesien hydrologisissa oloissa merkittävin muutos on se, että valunnan, virtaamien ja vedenkorkeuksien vuodenaikaiset vaihtelut lisääntyvät. Rannikkoalueilla maankohoamisella on merkitystä sille, kuinka paljon ennustetut muutokset Itämeren keskivedenkorkeuksissa vaikuttavat eri alueilla. Eniten merenpinta nousee Suomenlahden rannikolla.
Uudenmaan alueen vesistöissä, myös Vantaanjoella, kevättulvien ennustetaan pääsääntöisesti pienenevän ja aikaistuvan. Talven maksimilumimäärien ennustetaan vähenevän, joten keväiset lumensulamistulvat jäävät pienemmiksi. Keväällä tulvahuipun ennustetaan esiintyvän hieman nykyistä aiemmin. Syys- ja talvitulvien puolestaan ennustetaan yleistyvän ja voimistuvan. Erityisesti syksyisten pakkasjaksojen aikana vielä sulana oleva meri voi aiheuttaa rannikon läheisyydessä runsasta lumisadetta. Ilman lämmetessä tuoreet lumikerrokset voivat sulaessaan aiheuttaa paikallista tulvimista. Kesäaikaisten rankkasateiden ennustetaan lisääntyvän, mikä voi aiheuttaa lisääntyvää tulvimista kasvukaudella.
Taustatietoa
Vesistötulvat ja ilmastonmuutos
Ilmastonmuutoksen vaikutuksia vesistöjen virtaamiin ja vedenkorkeuksiin on tarkasteltu Suomen ympäristökeskuksen vesistömallijärjestelmän simuloinneilla WaterAdapt-hankkeessa (2012) sekä tuoreimpana ClimVeturi-hankkeessa (2020). Simuloinnit on tehty vertailujaksolle 1981–2010 sekä kahdelle tulevaisuuden jaksolle, 2010–2039 ja 2040–2069.
Tulokset osoittavat, että ilmastonmuutos muuttaa merkittävästi jokien virtaamien ja järvien vedenkorkeuksien vuodenaikaista vaihtelua. Keväällä lumen sulamistulvat lievenevät huomattavasti etenkin Etelä- ja Keski-Suomessa, koska talvet ovat nykyistä lauhempia. Kesällä vedenpinta laskee entistä alemmas useissa järvissä siksi, että keväät tulevat aikaisemmin ja kesäinen haihdunta lisääntyy. Näin käy etenkin runsasjärvisillä alueilla, missä järvihaihdunta vaikuttaa voimakkaimmin. Kesän ja alkusyksyn kuivuus ja alhaiset vedenpinnat ovatkin tulevaisuudessa entistä suurempi ongelma joillakin järvillä. Syksyn sateet lisääntyvät, ja loppusyksyn virtaamat kasvavat tulevina vuosikymmeninä. Talviset vedenkorkeudet ja virtaamat kasvavat selvästi, kun entistä suurempi osa talvisateista tulee vetenä ja lunta sulaa talven aikana. Muutokset talven virtaamissa ja vedenkorkeuksissa ovat suurimpia Etelä- ja Keski-Suomessa, kun taas Pohjois-Suomessa luminen talvi säilyy pidempään.
Jaksolla 2010–2039 hydrologiset muutokset ovat Pohjois-Suomessa vielä melko pieniä, kun taas eteläisemmille alueille suurin osa ilmastoskenaarioista osoittaa melko selkeitä muutoksia jo lähivuosikymmeninä. Eri ilmastoskenaarioiden antamat tulokset poikkeavat merkittävästi toisistaan, mutta muutoksen suunta on kaikissa skenaarioissa samankaltainen.
Meritulvat ja ilmastonmuutos
Merivedenkorkeuden noususkenaariot (SSP1-2.6, SSP2-4.5 ja SSP5-8.5) ja niitä vastaavat meritulvakartat on määritetty eri todennäköisyyksille Itämerellä vuoteen 2100 saakka. Skenaarioissa ja kartoissa on otettu huomioon sekä meriveden pinnan nousu (ilmastonmuutos ja maankohoaminen huomioiden) että vedenkorkeuden lyhytaikaiset vaihtelut (Ilmatieteenlaitos, 2023). Merivedenkorkeuden lyhytaikainen vaihtelu johtuu Itämerellä muun muassa tuulesta, ilmanpaineesta ja jääpeitteestä.
Keskitason skenaarion (SSP2-4.5) ennustamat muutokset Suomen rannikon keskivedenkorkeuksissa (-28 cm–+31 cm) vaihtelevat alueittain, mikä johtuu ennen muuta maankohoamisesta. Vähiten merivesi nousee Perämerellä ja Pohjanlahdella, missä maankohoaminen on suurinta. Meriveden pinta nousee eniten Suomenlahden rannikolla, jossa sijaitsee myös paljon tulville alttiita kohteita.
Lue lisää ja tarkastele tuloksia ilmastonmuutoksen vaikutuksista tulviin:
Ilmastonmuutoksen vaikutus vesistöihin -visualisointityökalu
Rannikkoalueen meritulvavaarakartat vuosina 2020 (nykytilanne), 2050 ja 2100 eri päästöskenaarioilla ja eri suuruisilla tulvilla
Ilmastonmuutoksen vaikutus vesistötulviin
Ilmastoskenaarioiden (25 kpl) antama keskimääräinen muutos ja maksimimuutos (verrattuna jaksoon 1981–2010) kerran 100 vuodessa toistuviin vesistötulviin eri puolella Suomea 2070–2099.
Ilmastonmuutoksen vaikutus meritulviin
Rannikkoalueen meritulvavaarakartat vuosina 2020 (nykytilanne), 2050 ja 2100 eri päästöskenaarioilla ja eri suuruisilla tulvilla.
Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa
Onko ilmastonmuutoksen ja muun pitkäaikaisen kehityksen vaikutus osattu huomioida arvioinnissa?
Muun pitkäaikaisen kehityksen vaikutus tulvariskeihin
Väestön määrän kehittymistä ei ole arvioitu vesistöalueen tasolla, mutta kuntakohtaisia arvioita voidaan käyttää suuntaa antavasti. Vantaanjoen vesistöalueen kuntien asukasmäärät tulevat lähivuosina kasvamaan tasaisesti. Asutus ja teollisuus tulevat jatkossakin keskittymään etupäässä kaupunkien ja kuntakeskusten ympäristöön. Alueilla, joilla on nykyisinkin pysyvää asutusta, ovat tulvariskit joko nykyisen kaltaiset tai hieman suuremmat, jos ranta-alueille rakennetaan lisää. Myös rakentamisen teknistyminen voi lisätä tulvavahinkojen määrää. Toisaalta uudet rakennukset sijoitetaan lähtökohtaisesti tulvariskialueiden ulkopuolelle tai riittävän korkealle tasolle.
Rakennettuja alueita on paljon. Valuma-alueen alaosalla sijaitsee suurin yhtenäinen rakennettujen alueiden keskittymä, jonka muodostavat Helsingin, Vantaan, Keravan ja Tuusulan asuin- ja liiketoiminta-alueet. Muita erillisiä keskittymiä ovat Klaukkalan, Järvenpään, Hyvinkään ja Riihimäen rakennetut alueet. Vesistöjen pinta-ala on vähäinen.
Pääkaupunkiseudun lisäksi asuinalueet tulevat laajenemaan tulevaisuudessa erityisesti kehyskunnissa sekä Hyvinkään ja Riihimäen alueella. Lisääntyvät rakennetut ja päällystetyt alueet lisäävät tulvien äärevöitymistä nykyisestä. Maatalousalueilla väestömäärä kasvanee maltillisemmin. Vantaanjoen valuma-alueella asuvien ihmisten kokonaislukumäärä kuitenkin jatkaa kasvuaan. Tulvien äärevöitymisen hillitsemiseksi tulee uusien alueiden rakentamismääräyksissä ottaa huomioon tulvavesien pidättämismahdollisuudet.
Rakentamista ohjataan mm. kaavoituksella. Maankäytön ohjausjärjestelmällä huolehditaan siitä, että tulvavaara-alueille ei ohjata uusia vahinkoa kärsiviä toimintoja, mm. asutusta. Rakentamista vesistöjen läheisyyteen ohjataan mm. antamalla suosituksia alimmista rakentamiskorkeuksista. Kuntien rakennusjärjestyksissä on yleensä huomioitu tulva-alueet ja –vedenkorkeudet.
Vantaanjoen valuma-alueella ei ole tiedossa erityisiä hankkeita, toimintoja tai maankäytöllistä kehitystä, joilla voisi olla erityistä vaikutusta tulvien muodostumiseen tai tulvariskien lisääntymiseen. Joen suuosalla ranta-alueet voivat olla meritulvan vaikutuspiirissä varsinkin, jos merenpinta nousee ilmastonmuutoksen vaikutuksesta. Meritulvaa on tarkasteltu erillisessä raportissa.
Pitkällä aikavälillä katsottuna alueen pellot painuvat ja kuluvat viljelyn vaikutuksesta. Myös aikaisemmin tehtyjen tulvasuojelutöiden hyötyvaikutukset vähenevät vähitellen. Penkereet painuvat ja uomat liettyvät. Nämä voivat osaltaan lisätä tulvimisherkkyyttä alueella tulevaisuudessa.
Metsäojitusten lisääminen äärevöittää virtaamia ja sitä kautta voi lisätä tulvimista. Vantaanjoen vesistöalueella tullaan tekemään kunnostusojituksia myös tulevaisuudessa, koska ojitukset ovat tarpeellisia metsätaloudelle. Turvetuotannon tai metsätalouden erityistä lisääntymistä ei ole odotettavissa. Kasvun tapahtuessa näissä nykyisestään kuitenkin lisäisivät uudisojituksien sekä kunnostusojitusten määrää. Tämä puolestaan saattaisi lisätä tulvariskejä alueella. Metsäojitukset aiheuttavat myös ravinne- ja kiintoainekuormitusta sekä happamoitumista vesistöön.
Taustatietoa
Tulvariskin kehittymiseen vaikuttavat pitkällä aikavälillä ilmastonmuutoksen lisäksi etenkin maankäytön muutokset, väestökehitys ja talouskasvu. Alueelliset erot tulvariskin kehittymisessä kasvavat kaupungistumisen myötä. Rakennusten teknistyminen ja talouskasvu voivat lisätä tulvavahinkojen suuruutta. Väestön ikääntyessä haavoittuvuus tulville kasvaa.
Tulvariskiin voidaan vaikuttaa merkittävästi, kun maankäyttöä ohjataan erityisesti uusilla rakentamiskohteilla tulvavaara-alueiden ulkopuolelle esimerkiksi antamalla suosituksia alimmista rakentamiskorkeuksista. Maankäytön suunnittelussa tulvariskit tulisi ottaa huomioon muun muassa kaavoituksessa ja kuntien rakennusjärjestyksessä.
Merkittäville tulvariskialueille on laadittu arviot tulvariskin kehittymisestä vuoteen 2100 saakka. Tutustu arvioihin interaktiivisella raportilla:
Tulevaisuuden tulvariskit (PowerBI-raportti)
Tulvariskin merkittävyyden arviointi
Tulvariskin merkittävyyttä arvioitaessa otetaan huomioon alueelliset ja paikalliset olosuhteet, tulvan todennäköisyys sekä seuraavat tulvasta mahdollisesti aiheutuvat yleiseltä kannalta katsoen vahingolliset seuraukset:
- vahingollinen seuraus ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle
- välttämättömyyspalvelun, kuten vesihuollon, energiahuollon, tietoliikenteen, tieliikenteen tai muun vastaavan toiminnan, pitkäaikainen keskeytyminen
- yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja turvaavan taloudellisen toiminnan pitkäaikainen keskeytyminen
- pitkäkestoinen tai laaja-alainen vahingollinen seuraus ympäristölle
- korjaamaton vahingollinen seuraus kulttuuriperinnölle.
Taustatietoa
Maa- ja metsätalousministeriön nimittämä valtakunnallinen tulvariskien hallinnan koordinointiryhmä on antanut esimerkkikriteereitä merkittävästä tulvariskistä muistiossaan 22.12.2010. Näitä kriteereitä ovat muun muassa:
- enemmän kuin 500–1000 vakituista asukasta erittäin harvinaisen tulvan (~1/1000 v) peittämällä asuinalueella,
- useita terveydenhuoltorakennuksia tai huoltolaitosrakennuksia, joissa on useita pysyviä vuodepaikkoja sekä lasten päiväkoteja erittäin harvinaisen tulva peittämällä alueella,
- alueen kannalta merkittävää asukasmäärää palveleva vedenottamo erittäin harvinaisen tulvan peittämällä alueella,
- jätevedenpuhdistamon toiminnan häiriintyminen terveyttä uhkaavalla tavalla,
- merkittävä voimalaitos tai useita sähköasemia erittäin harvinaisen tulvan peittämällä alueella,
- useita maanteitä, katuja, rautatieosuuksia tai vesiliikennereittejä katkeaa erittäin harvinaisella tulvalla
Myös huomattavat vahingot aiheuttava, useammin toistuva tulva (esim. ~1/100 v) tai tulvan kasvaminen ilmastonmuutoksen myötä voisivat olla riittäviä nimeämisperusteita. Samoin huomattava jäännösriski (tulvasuojeltujen alueiden haavoittuvuus) voi johtaa siihen, että tulvariskin merkittävyyden arvioinnissa sovelletaan tiukempia kriteerejä. Jos tarkastellulta alueelta on käytettävissä yksityiskohtaisia tulvakarttoja ja ilmastonmuutoksen ennustettu vaikutus tulviin on pystytty ottamaan huomioon, epävarmuuden pienentyminen tekee mahdolliseksi käyttää riskien arvioinnissa myös tulvariskien hallintasuunnitelmassa esitettyjä, eri tavoitetasojen mukaisia tulvan suuruuksia.
Tulvariskialueiden tunnistamisen lähtötiedot
Tulvariskin merkittävyyden arvioinnissa hyödynnetään monipuolisesti tietoa tulvavaarasta eli tulvan todennäköisyydestä sekä tulvan aiheuttamista mahdollisista vahingoista eli riskikohteista.
Lähtötiedot voidaan jakaa 1) yksityiskohtaisiin tulvavaarakarttoihin ja niihin perustuviin riskikohteisiin sekä 2) yleispiirteisempiin, mutta alueellisesti kattavampiin tulvakarttoihin ja vahinkoarvioihin.
Seuraavissa luvuissa on esitetty erilaisia tulvariskien arvioinnin lähtötietoja. Tulvakartat kattavat vain osan Suomesta, mutta niitä on toisaalta laadittu juuri niille alueille, joiden tulvariskejä on ollut tarvetta selvittää tarkemmin.
Ovatko arviointimenetelmät ja lähtötiedot riittävän kattavia?
Tulvavaara- ja tulvariskikartat
Vantaanjoen vesistöalueelle on laadittu yksityiskohtaiset tulvavaarakartat pääuoman osalta Helsingin Vanhankaupunginkoskelta Hyvinkään Myllykoskelle ja edelleen Arolammilta Riihimäen Pohjankorven alueelle saakka. Tulvariskit on kartoitettu Riihimäen keskustan ja sen lähialueen osalta.
Sivu-uomista Keravanjoen tulvavaarakartta kattaa Vantaanjoen yhtymäkohdan ja Keravan Imppalanmäen välisen alueen. Myös Kytä- ja Keihäsjoelle sekä Tuusulanjärvelle on laadittu tulvavaarakartat.
Tulvakartat muodostavat perustan tulvariskien tehokkaalle hallinnalle. Tulvakarttoja on kahdenlaisia: tulvavaarakarttoja ja tulvariskikarttoja. Molemmat kartat pitää laatia kaikille niille alueille, jotka on nimetty merkittäviksi tulvariskialueiksi, mutta niitä voidaan laatia myös muille alueille.
Tulvavaarakartta kertoo, mille alueille tulva voi levitä. Tulvariskikartta taas kuvaa, mitä riskikohteita tulvavaara-alueilla sijaitsee. Tulvariskikartta antaa siis käsityksen mahdollisten tulvavahinkojen suuruudesta.
Taustatietoa
Merkittäville tulvariskialueille laadittavista tulvavaarakartoista säädetään tulvariskiasetuksessa (659/2010). Karttoja laaditaan useita, vähintäänkin sellaisille tulville, joiden vuotuinen todennäköisyys on 2 ja 1 prosenttia (tulvan toistuvuudet 1/50 v, 1/100 v), sekä tulvalle, joka on erittäin harvinainen mutta erityisoloissa mahdollinen. Arviot perustuvat mallinnukseen ja aiempiin hydrologisiin havaintoihin.
Tulvavaara-alueen asukasmäärä kuvataan kartalla ruuduilla, joiden sivun pituus on 250 metriä. Aineistona käytetään väestötietojärjestelmää, jonka tiedot yhdistetään tulvavaara-alueisiin. Tulvien peittämät tiet esitetään vastaavasti yhdistämällä tulvavaarakartat Väyläviraston Digiroad-aineistoon.
Tulvariskikartat laaditaan niin, että tulvavaarakarttoihin yhdistetään paikkatietoaineistoista ja esimerkiksi mahdollisilta maastokäynneiltä saatava tieto tulvavahingoille alttiista kohteista. Näin saadaan esitettyä kartalla, kuinka suuren vahingon tietyn suuruinen tulva saattaa aiheuttaa.
Lue lisää tulvakartoituksesta ja tutustu tulvavaara- ja tulvariskikarttoihin:
Tulvakartoitus
Tulvakarttapalvelu
Vesistötulvien tulvavaarakartoitetut ja tulvavaara-alueet
Tarkastellulla vesistö- tai rannikkoalueella sijaitsevat tulvakartoitetut alueet. Kartalla on esitetty kolmen suuruisen (yleisen, harvinaisen ja erittäin harvinaisen) tulvan peittämät alueet. Tarkemmat tulvakartat, jotka sisältävät mm. tiedot vesisyvyyksistä ja riskikohteista, löydät tulvakarttapalvelusta.
Vesistötulvien tulvavaarakartoitetut ja tulvavaara-alueet
Tarkastellulla vesistö- tai rannikkoalueella sijaitsevat tulvakartoitetut alueet. Kartalla on esitetty kolmen suuruisen (yleisen, harvinaisen ja erittäin harvinaisen) tulvan peittämät alueet. Tarkemmat tulvakartat, jotka sisältävät mm. tiedot vesisyvyyksistä ja riskikohteista, löydät tulvakarttapalvelusta.
Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa
Tulvakarttoihin perustuvat vahinkoarviot
Asukkaiden, rakennusten ja teiden määrä tulvavaara-alueella on oleellinen tieto arvioitaessa tulvan aikana syntyviä mahdollisia vahinkoja eli tulvariskiä. Tämä tieto on tuotettu kaikille tulvavaarakartoitetuille alueille. Paikkatietoanalyysissä on huomioitu ne asukkaat, jotka ovat suorassa tulvariskissä eli rakennus sijaitsee tulvavaara-alueella.
Tarkastele tulvavahinkoarvioita (asukkaat, rakennukset ja tiet) tulvavaarakartoitetuilla alueilla:
Tulvavahinkoarviot (asukkaat, rakennukset ja tiet) -visualisointityökalu
Visualisointityökalu on valtakunnallinen, mutta kattaa vain tulvavaarakartoitetut alueet.
Asukkaat, rakennukset ja tiet vesistöjen tulvavaara-alueella
Tarkastellulla vesistö- tai rannikkoalueella sijaitsevat tulvakartoitetut alueet. Kartalla on esitetty kolmen suuruisen (yleisen, harvinaisen ja erittäin harvinaisen) tulvan peittämät alueet. Tarkemmat tulvakartat, jotka sisältävät mm. tiedot vesisyvyyksistä ja riskikohteista, löydät tulvakarttapalvelusta.
Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa
Tulvariskikartoituksien riskikohteet
Edellä mainitun paikkatietoanalyysin lisäksi ELY-keskukset ovat tehneet ainakin merkittäville tulvariskialueille tarkemman riskikohteiden kartoituksen. Kartoituksessa on hyödynnetty valtakunnallisten paikkatietoaineistojen ohella myös muun muassa kunnilta ja muilta toimijoilta saatuja tietoja.
Riskikohteet tulvavaara-alueella
Tarkastellulla vesistö- tai rannikkoalueella sijaitsevat tulvakartoitetut alueet. Kartalla on esitetty kolmen suuruisen (yleisen, harvinaisen ja erittäin harvinaisen) tulvan peittämät alueet. Tarkemmat tulvakartat, jotka sisältävät mm. tiedot vesisyvyyksistä ja riskikohteista, löydät tulvakarttapalvelusta.
Taustatietoa
Tulvariskien hallinnan asetus (659/2010) velvoittaa, että tulvariskikartoilla esitetään seuraavat vahinkoluokat:
- asukkaiden arvioitu määrä
- erityiskohteet kuten sairaalat, oppilaitokset ja päiväkodit
- infrastruktuuri kuten tiet, energiaverkot, tietoliikenneverkot ja vesihuoltolaitosten laitteistot
- yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen kannalta merkittävä taloudellinen toiminta
- ympäristön pilaantumista aiheuttavat kohteet sekä pilaantumisesta kärsivät erityiset alueet
- lain nojalla suojellut taikka kaavassa suojelluiksi määrätyt kulttuuriperintökohteet
- muut tarpeelliset tiedot, kuten alueet, joilla tulva voi aiheuttaa jäiden haitallista kulkeutumista tai maaperän merkittävää eroosiota
Valuma-aluetasoinen tulvakartta
Valuma-aluetasoinen tulvakartta auttaa tunnistamaan riskialueet etenkin niillä vesistöalueilla, joille ei ole laadittu tarkempia tulvavaarakarttoja. Valuma-aluetasoinen tulvakartta on alueellisesti kattavampi kuin tulvavaarakartta, mutta epätarkempi, koska esimerkiksi uoman syvyystiedot puuttuvat.
Taustatietoa
Valuma-aluetasoinen tulvakartta hyödyntää Suomen ympäristökeskuksen (Syke) kehittämää pintavaluntamallinnusta ja Syken Vesistömallijärjestelmää. Lähtötietoina mallille ovat Maanmittauslaitoksen KM2-korkeusmalli, Väyläviraston tie- ja ratarekisteri sekä maankäyttöaineistot. Imeytymisen ja virtausvastuksen laskennassa hyödynnetään lisäksi veden läpäisemättömyys -aineistoja. Uoman syvyystiedon puuttuminen on huomioitu korjauskertoimella.
Muut lähtötiedot
Tulville haavoittuvia riskikohteita kartoittaessa voidaan hyödyntää lisäksi useita paikkatietoaineistoja mm. väestörakenteesta, rakennuksista, teistä, infrastruktuurista, ympäristölupavelvollisista toimijoista, luonnonsuojelualueista, vedenottopaikoista ja -kaivoista, vesistörakenteista, kulttuuriperintökohteista ja peltolohkoista.
Taustatietoa
Väestörakenteesta on saatavilla Tilastokeskuksen ruututietokanta (YKR), jota voidaan käyttää esimerkiksi sosiaalisen haavoittuvuuden arvioinnissa. Mahdollisesti sovellettavia muuttujia 250 m ruuduittain ovat mm. ikä, tulotaso, koulutus, työllisyys.
Rakennustietoja ylläpitää Digi- ja väestötietovirasto Rakennus- ja huoneistorekisterissä (RHR). Rekisteri sisältää tietoa kaikkien rakennusluvan vaatineiden rakennusten sijainnista, käyttötarkoituksesta, pinta-alasta, varustustasosta ja asukasmäärästä.
Tie- ja katuverkon sijaintitiedot ja tärkeimmät ominaisuustiedot (mm. väylätyyppi, toiminnallinen luokka, keskimääräinen vuorokausiliikenne sekä tien numero ja nimi) löytyvät Väyläviraston Digiroad-paikkatietoaineistosta.
Infrastruktuurikohteita kartoitettaessa tietoa löytyy Maanmittauslaitoksen ylläpitämästä Maastotietokannasta, joka sisältää tiedot esim. muuntajista ja sähkölinjoista.
Riskiä tulvan aiheuttamasta ympäristön pilaantumisesta arvioitaessa voidaan hyödyntää tietoa tulvavaara-alueella sijaitsevista ympäristölupavelvollisista toimijoista, joiden toiminnasta saattaa aiheutua ympäristön pilaantumista. Ympäristölupavelvolliset toimijat on rekisteröity YLVA-tietojärjestelmään.
Luonnonsuojelualueiden tietoja (mm. Natura 2000 -alueet, valtio- ja yksityisomisteiset luonnonsuojelualueet sekä koskiensuojelulailla suojellut vesistöt) ylläpitää Suomen ympäristökeskus.
Vesistörakenteiden, kuten patojen, penkereiden ja pumppaamoiden sijainti ja ominaisuustietoja löytyy Syke:n ylläpitämästä Vesistötyöt -tietojärjestelmästä (VESTY).
Vesihuoltolaitosten ja vedenottamoiden tietoja löytyy Syke:n ylläpitämästä vesihuollon tietojärjestelmästä (VEETI). Vedenottamoiden sijaintitiedot eivät ole julkisesti saatavilla
Pohjavesialueiden sekä vedenottokaivojen ja -hanojen sijainti- ja ominaisuustietoja löytyy Syke:n ylläpitämästä Pohjavesitietojärjestelmästä (POVET).
Museovirasto ylläpitää tietoaineistoja kulttuuriympäristöstä. Näihin kuuluvat valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY), muinaismuistolain tarkoittamat kiinteät muinaisjäännökset ja lainsäädännöllä (rakennussuojelulaki, kirkkolaki, rakennusperinnönsuojelulaki) suojellut rakennukset sekä maailmanperintökohteet.
Valuma-alueet, korkeussuhteet ja maaperä
Vantaanjoen vesistöalue sijaitsee pääosin Uudellamaalla Helsingin, Vantaan, Espoon, Keravan, Järvenpään ja Hyvinkään kaupunkien sekä Tuusulan, Nurmijärven, Vihdin ja Mäntsälän kuntien alueella. Valuma-alueen itäosassa valuma-alue ulottuu Itä-Uudenmaan Sipoon kunnan alueelle. Valuma-alueen yläosa sijaitsee Hämeen ELY-keskuksen alueella Riihimäen kaupungissa sekä Lopen ja Hausjärven kunnissa.
Taustatietoa
Vantaanjoen valuma-alueen korkeustaso laskee pääosin tasaisesti etelään päin. Hyvinkään kohdalla on havaittavissa selkeämpi vedenjakaja-alue, joka kulkee koillisesta lounaaseen. Yli puolet valuma-alueesta sijaitsee korkeustason +80 m alapuolella. Korkeimmillaan maanpinta on valuma-alueen latvajärvien alueella yli +140 metriä merenpinnan yläpuolella.
Rannikon läheisyydessä maaperän erityispiirteenä ovat happamat sulfaattimaat, jotka ovat muodostuneet Litorina-vaiheen aikana yli 4000 vuotta sitten. Happamien sulfaattimaiden alemmissa kerroksissa on sulfideja, jotka joutuessaan tekemisiin ilman hapen kanssa hapettuvat rikkihapoksi. Näille maille on nimensä mukaisesti tyypillistä happamuus ja tavanomaista suurempi rikkipitoisuus.
Onko tarkastelualue osattu kuvata riittävän kattavasti arviointia tukemaan?
Vesistön osavaluma-alueet
Päävesistöalueen sekä osavaluma-alueiden rajaukset.
Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa
Osavaluma-alueet
Vesistöalueen osavaluma-alueiden pinta-alat (km2) sekä järvien osuus pinta-aloista (%) (Ekholm 1993).
Korkeussuhteet
Vesistöalueen korkeussuhteet.
Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa
Joet ja järvet
Vantaanjoen pääuoman pituus on n. 101 km, valuma-alueen suuruus (F) on 1 685,92 km2 ja järvisyys (L) on 2,25 %. Vantaanjoki saa alkunsa Hausjärven Erkylänjärvestä ja se laskee Suomenlahden Vanhankaupunginlahteen Helsingin keskustan koillispuolella.
Vantaanjoen merkittävimmät järvet ovat Hirvijärvi, Suolijärvi, Sykäri, Ridasjärvi, Kytäjärvi, Salmijärvi, Velskolan Pitkäjärvi, Rusutjärvi, Tuusulanjärvi ja Valkjärvi. Vantaanjoen merkittävimmät sivuhaarat ovat Keravanjoki, Tuusulanjoki, Luhtaanmäenjoki, Palojoki ja Kytäjoki.
Virtaamat ja vedenkorkeudet
Uudenmaan rannikon suurempien jokien tapaan Vantaanjoelle on tunnusomaista suuret virtaamavaihtelut ja tulvimisherkkyys. Virtaama on ollut tyypillisesti korkeimmillaan keväisin lumen sulamisen seurauksena. Kesäisin joen virtaamat ovat tavanomaisesti alhaisia, mutta kasvavat syksyä kohti mentäessä.
Vesistön tulvaherkkyyttä lisää tulvia tasaavien järvien vähäinen määrä. Tulvavirtaamat pääuoman alaosalla voivat olla yli 500 kertaa suuremmat kuivien aikojen virtaamiin verrattuna.
Taustatietoa
Vantaanjoen vesistön vedenkorkeuksia tarkkaillaan 27 havaintopaikalla, jotka sijaitsevat pää- ja sivu-uomissa sekä suurimmilla järvillä. Virtaamahavaintojen saamiseksi 14 vedenkorkeuden havaintopaikalle on määritetty purkautumiskäyrä.
Vedenkorkeudet
Vesistöalueella sijaitsevat vedenkorkeuden havaintoasemat sekä niille lasketut minimit (NW), vuosiminimien keskiarvot (MNW), keskivedenkorkeudet (MW), vuosimaksimien keskiarvot (MHW) sekä maksimit (HW).
Vesien tila
Vesien ekologinen luokittelu kuvaa vesien tilaa. Pintavesien ekologisessa luokittelussa vedet jaetaan ekologisen tilansa perusteella viiteen tilaluokkaan: erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä ja huono.
Vantaanjoki kuuluu Kymijoen-Suomenlahden –vesienhoitoalueeseen. Vuonna 2019 tehdyn ekologisen luokittelun mukaan Vantaanjoen pääuoman tila on koko matkaltaan tyydyttävä. Sivu-uomista Keravanjoen alaosa on luokittelultaan tyydyttävä ja yläosa hyvä-, kun suurin osa muista sivu-uomista on tyydyttävässä tilassa. Valuma-alueen suurimmista järvistä Tuusulanjärven ekologinen luokittelu on välttävä ja Ridasjärven sekä Kytäjärven tyydyttävä. Vantaanjoen ja sen sivu-uomien hyvän ekologisen tilan saavuttamiseksi tarvitaan mm. elinympäristökunnostuksia ja säännöstelykäytännön kehittämistä sekä valuma-alueelta tulevan kuormituksen vähentämistä.
Fysikaalis-kemialliselta tilaltaan Vantaanjoen tila on pääosin tyydyttävä, tosin osa uomien latvajaksoista on luokiteltu hyväksi. Järvien tila vaihtelee tyydyttävästä erinomaiseen.
Heikko vedenlaatu johtuu suuresta haja- ja pistekuormituksesta, ja aliveden aikaiset pienet virtaamat heikentävät tilannetta entisestään. Keravanjoen yläosan vedenlaatua on saatu parannettua juoksuttamalla kesäaikana lisävettä Päijänne-tunnelista Ridasjärveen.
Pintavesien tila
Pintavesien ekologinen ja/tai kemiallinen tila. Pintavedet luokitellaan viiteen tilaluokkaan niiden ekologisten ja kemiallisten ominaisuuksien perusteella.
Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa
Nykyinen maankäyttö
Vantaanjoen valuma-alueesta lähes viidesosa on rakennettua aluetta. Valuma-alueen alaosalla sijaitsee suurin yhtenäinen rakennettujen alueiden keskittymä, jonka muodostavat Helsingin, Vantaan, Keravan ja Tuusulan asuin- ja liiketoiminta-alueet. Muita erillisiä keskittymiä ovat Klaukkalan, Järvenpään, Hyvinkään ja Riihimäen rakennetut alueet. Vesistöjen pinta-ala on vähäinen.
Taustatietoa
Yli puolet valuma-alueesta on metsää ja neljännes maatalousaluetta. Pellot sijaitsevat pääosin jokien ja purojen varsilla. Suurimmat peltoalueet sijaitsevat Nurmijärven ja Tuusulan alueilla.
Vantaanjoen vesistöalueella asuu reilusti yli puoli miljoonaa ihmistä ja se ulottuu 14 kunnan alueelle. Väestönkasvu ja elinkeinoelämän muutokset ovat muuttaneet maankäyttöä voimakkaasti. Suuri asukastiheys lisää osaltaan paineita rakentaa yhä lähemmäs vesistöjä luontaisten tulva-alueiden tuntumaan.
Nykyinen maankäyttö
Eri maankäyttöluokkien pinta-alat ja suhteelliset osuudet vesistöalueen kokonaispinta-alasta. Pinta-alojen laskenta perustuu Corine maankäyttö- ja maanpeite 2018 -aineistoon.
Maankäyttö
Vesistöalueen maankäyttöaineisto, joka on jaettu kymmeneen luokkaan.
Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa
Suunniteltu maankäyttö
Vantaanjoen vesistöalueella on voimassa Helsingin seudun vaihemaakuntakaava. Lisäksi valuma-alueen yläosalla on voimassa Kanta-Hämeen maakuntakaava. Maakuntatason kaavasuunnittelun lisäksi kaavoitusta ohjaavat yleis- ja asemakaavoitus.
Yleiskaavoitetut alueet sijoittuvat pääasiassa taajamatoimintojen alueille ja niiden läheisyyteen. Laajimmat laajenevat yleiskaavoitetut alueet ovat Palopuron-Ridasjärven osayleiskaavan, Kytäjän osayleiskaavan, Ruskela-Vanhakylä-Ridasjärven osayleiskaavan sekä Nahkela-Siippoo-Rusutjärven osayleiskaavan alueet.
Riihimäellä on koko kunnan kattava yleiskaava, jota tehdään jatkuvan suunnittelun periaatteella. Asemakaavoitettua aluetta Riihimäen pinta-alasta on noin 2 400 ha eli 19 % ja ranta-asemakaavoitettua aluetta on yhteensä n. 230 ha.
Rakennettujen alueiden lisääntyminen kasvattaa vettä läpäisemättömän alueen määrää, mikä vaikuttaa osaltaan vesistön virtaamien äärevöitymiseen. Kun hulevedet kulkeutuvat uomiin nopeammin, erityisesti pienempien uomien tulvahuiput saavutetaan nopeammin ja aiempaa korkeampina. Toisaalta myös kuivuushaitat voivat lisääntyä, kun vettä ei imeydy maaperään entiseen tapaan. Virtaamien äärevöitymistä voidaan ehkäistä hulevesien imeyttämisellä ja viivytyksellä.
Riihimäen kaupungin hulevesiohjelma ja kiinteistötyyppikohtaiset ohjeet löytyvät Riihimäen kaupungin verkkosivulta.
Taustatietoa
Maankäytön suunnittelun tehtävänä on ohjata alueiden käyttöä ja rakentamista. Maankäyttöä ohjataan valtakunnallisilla alueidenkäyttötavoitteilla ja kaavoituksella. Kaavoitus käsittää maakunta-, yleis- ja asemakaavat. Nämä yhdessä muodostavat maankäytön suunnittelujärjestelmän. Ranta-alueilla tapahtuvaa rakentamista, erityisesti loma-asutusta, ohjataan ranta-asemakaavalla. Rakentamista tulvariskialueiden ulkopuolelle ohjataan kaavamääräyksillä, joissa voidaan määrittää esimerkiksi alin lattiakorkeus. ELY-keskukset laativat suosituksia alimmista tulvan kannalta riittävän turvallisista rakentamiskorkeuksista. Haja-asutusalueilla rannoille rakennettaessa tarvitaan poikkeuslupa. Poikkeusluvassa otetaan tarvittaessa huomioon myös tulvariski.
Maakuntakaava
Kartalla on esitetty aluevaraukset ajantasaisesta maakuntakaavasta
Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa
Suojelualueet ja kulttuuriperintö
Vesistöalueelle sijoittuu viisi harjujensuojeluohjelmaa, kymmenen lehtojensuojeluohjelmaa, kaksi lintuvesiensuojeluohjelmaa, kahdeksan soidensuojeluohjelmaa, viisi vanhojen metsien suojeluohjelmaa, yksi rantojensuojeluohjelma sekä yksi maisemakokonaisuus. Natura2000 –alueita on yhteensä 17, lisäksi pääosa Vantaanjoen pääuomasta on merkitty viivamaiseksi Natura-kohteeksi. Yksityisten maalla olevia suojelukohteita on yhteensä 102 kpl.
Pinta-alaltaan laajin luonnonsuojeluohjelma-alue on Vantaanjokilaakson maisemakokonaisuus. Natura2000 –alueista tärkeimmät ovat Kytäjän-Usmin metsäalue, Järvisuo–Ridasjärvi sekä valuma-alueen lounaisreunalla sijaitseva Nuuksion kansallispuisto. Järvisuo-Ritassaarensuo kuuluu soidensuojeluohjelmaan, Ridasjärvi lintujensuojeluohjelmaan ja Nuuksio Espoon järvialueiden rantojensuojeluohjelmaan.
Peruskarttatarkastelun perusteella voidaan arvioida, että tulviminen ei aiheuta korvaamattomia vahingollisia seurauksia luonnonsuojelukohteille.
Luonnonsuojelualueet
Vesistöalueella sijaitsevat luontodirektiivin (92/43/ETY) ja lintudirektiivin (79/409/ETY) mukaiset keskeiset suojelualueet eli ne Natura 2000 -alueet, jotka ovat merkittäviä vedestä riippuvaisten elinympäristöjen ja lajien suojelulle.
Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa
Vantaanjoen vesistöalueella on 35 aluemaista ja yksi viivamainen (Suuri Rantatie) rakennetun kulttuuriympäristön kohdetta. Merkittävimmät kohteet ovat Tuusulanjärven itäpuolinen Tuusulan Rantatien kulttuurimaisema, Erkylän kartanon alue Riihimäellä sekä Suuri Rantatie valuma-alueen eteläosassa. Suuri Rantatie on Hämeen Härkätien ohella Suomen tärkein historiallinen maantieyhteys ja se ylittää Vantaanjoen pääuoman Vantaankosken kohdalla.
Muinaisjäännöksistä merkittävimpiä ovat Helsingin pitäjän Kirkonkylä (Kyrkoby) sekä Vanhakaupunki Vantaanjoen alaosassa. Lisäksi alueella sijaitsee lukuisia I maailmansodan aikaisia linnoitteita.
Peruskarttatarkastelun perusteella voidaan arvioida, että tulviminen ei aiheuta vesistön lähialueella oleville historiallisille kohteille tai kulttuuriympäristöille merkittävää tulvariskiä.
Kulttuuriympäristökohteet
Vesistöalueella sijaitsevat valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY).
Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa
Tulvasuojelu
Vantaanjoen vesistöalueella sijaitseva Riihimäen keskusta nimettiin ensimmäisellä ja toisella kierroksella merkittäväksi tulvariskialueeksi. Vantaanjoelle on laadittu tulvariskien hallintasuunnitelma 2015 ja se on päivitetty 2021 (Vantaanjoen tulvariskien hallintasuunnitelma 2021).
Hallintasuunnitelman toimenpiteistä valmiita ovat Riihimäen keskusta-alueen rumpujen muutostyöt putkisilloiksi (4 kpl). Toimenpide vähentää huomattavasti tulvariskiä Riihimäen keskustassa, minkä lisäksi se parantaa kalojen kulkuedellytyksiä. umpujen muuttaminen putkisilloiksi 4 kpl
Lisäksi toimenpiteistä ovat valmiina vesistöennusteiden ja varoituspalvelun kehittäminen (tuntimallinnus otettu käyttöön 2018), varautumisen kehittäminen (tulvavalmiusharjoitus 2017 ja kiinteistön tulvaopas 2016), jokiuoman tarkastaminen ja kunnossapito, jätevedenpuhdistamon saneeraus 2014, selvitys veden mahdollisista pidättämisalueista 2016 sekä jälkitoimenpiteet (Riihimäen kaupungin varautumissuunnitelma on päivitetty tulvavalmiusharjoituksen 2017 perusteella). Carunan kanssa on kartoitettu sähkömuuntajien paikat ja korkeustasot ja vaarassa ollut tietoliikennekaappi on siirretty. Virtausmallinnuspäivitys tehtiin 2016.
Vesistöennusteiden ja varoituspalvelun kehittämisessä sekä varautumisen kehittämisessä on siirrytty yleisen kehittämisen ja ylläpidon vaiheeseen, joka on jatkuvaa työtä. Jatkuvia toimenpiteitä ovat myös maankäytön suunnittelu, sekaviemäröinnistä luopuminen ja Vantaanjoen uoman kunnossapito. Erillisiä kiinteitä tulvapenkereitä tai muita tarvittavia teknisiä ratkaisuja ei ole toteutettu, koska rumpujen muuttaminen putkisilloiksi poistaa niiden tarpeen.
Eräs keskeisimmistä tulvariskien hallinnan toimenpiteistä koko Vantaanjoen vesistöalueella on tulvien huomioiminen maankäytön suunnittelussa. Tapahtuneista tulvista saadun kokemuksen ja tarkentavien tulvavaarakartoitusten perusteella voidaan tehokkaasti osoittaa alueet, joilla tulvariskiin tulee suhtautua erityisellä vakavuudella. Nämä riskialueet tulee ottaa huomioon kaikilla kaavatasoilla maakuntakaavoista asemakaavoihin. Kaavoituksen lisäksi tulvakorkeuksiin tulee kiinnittää huomiota myös yksittäisiä rakennuslupia myönnettäessä. Vesistöjen läheisyyteen rakennettaessa tulvavaara huomioidaan aina maankäyttö- ja rakennuslain sekä kunnan oman rakennusjärjestyksen mukaisesti. Tarvittaessa ELY-keskus määrittää alueellisen tai rakennuskohtaisen alimman suositeltavan rakentamiskorkeuden.
Riihimäen keskustan putkisiltojen valmistumisen ja uoman siirtämisen jälkeen Riihimäen Jokikylän kohdalla, on tarpeen päivittää virtausmallinnus ja tulvakartat. Jokikylän kohdalla, ollaan siirtämässä uomaa vuoden 2024 aikana ja alueelle rakennetaan asuinrakennuksia. Vantaanjoen uoman siirtäminen Jokikylässä alkaa putki- ja johtosiirroilla. Lisäksi Peltosaaren alueelle on suunnitteilla uusi koulu ja sote-keskus. Rakentamisessa huomioidaan tulvariskit ja alimmat rakentamiskorkeudet.
Riihimäen keskustassa riskit ulottuvat vain suppealle alueelle. Toimenpiteet jatkuville toimille voidaan suunnitella yhdessä tulvaryhmän kanssa käynnissä olevan hallintasuunnitelmakauden aikana (vuoden 2027 loppuun mennessä) niin, että työtä on helppo jatkaa alueella, vaikka se ei olisikaan nimetty merkittäväksi tulvariskialueeksi. Varsinaiselle tulvaryhmän työskentelylle ei ole enää jatkossa tarvetta. Nykyisen hallintasuunnitelman voimassaoloaikana uusitaan virtausmalli, tulvakartat ja sovitaan jatkuviin toimenpiteisiin liittyvistä vastuista tulvaryhmän jäsenten kesken.
Koska tulvariski Riihimäen keskustassa on merkittävästi pienentynyt hallintasuunnitelman toimenpiteiden valmistumisen myötä, ehdotetaan, että Riihimäen keskusta nimetään muuksi tulvariskialueeksi kolmannelle kaudelle.
Vantaanjoen alajuoksulla sijaitseva Savelan asuinalue on pengerretty 1980-luvulla. Pengertä korotettiin syksyllä 2009 tasoon +9,0 m, joten alueen tulvasuojaus on riittävä. Joen toisella puolella olevan Oulunkylän siirtolapuutarhan suojaamiseksi rakennettiin kevättulvan 2010 yhteydessä tilapäinen tulvapenger. Uusi pysyvä tulvapenger toteutettiin puutarhan ja joen väliselle metsäalueelle kesällä 2016.
Vantaan Pirttirannan loma-asuntoalueen suojaava tulvapenger rakennettiin keväällä 2012. Aluetta ympäröivä penger suojaa rakennuksia ja kulkuyhteyksiä keskimäärin kerran 100 vuodessa toistuvalta tulvalta.
Tikkurilankosken pato purettiin vuonna 2019 n. 20 metrin matkalta, millä mahdollistettiin kalankulku sekä padon yläpuolisen koskialueen ennallistaminen.
Tuusulanjoen kunnostus valmistui syksyllä 2009. Hanke perustui Länsi-Suomen ympäristölupaviraston lupaan (80/2002/1), joka myönnettiin 27.12.2002. Saman hankkeen yhteydessä oli tarkoitus luopua Tuusulanjärven säännöstelystä, mutta lupa hylättiin Vaasan hallinto-oikeuden päätöksellä 16.10.2003.
Joen kunnostus perustui tulvasuojelullisesti riittävään ja muodoltaan vaihtelevaan perkaukseen ja koskimaisiin pohjakynnyksiin siten, että keskiveden korkeus säilyi suunnilleen ennallaan. Lisäksi hankkeeseen kuului maisema-altaiden rakentamista ja uimarantojen kunnostusta sekä syöpyvien ja sortuvien rantojen kunnostusta ja korjausta.
Keravanjoen tulvasuojeluhankkeen tarkoituksena oli poistaa asuntoalueille aiheutuvat tulvahaitat sekä parantaa Keravanjoen virkistyskäyttöarvoa. Perkaus suunniteltiin mahdollisimman kevyeksi ja maisemaan sopivaksi, ja mitoitustulvana pidettiin keskimäärin kerran 100 vuodessa toistuvaa tulvaa. Virkistyskäyttömahdollisuuksien parantamiseksi joen kesäaikaista vedenpintaa padottiin mahdollisimman korkealle niin, ettei patoamisesta aiheutuisi merkittävää haittaa muille vesistönkäyttömuodoille tai maa- ja metsätaloudelle. Tulvasuojeluhankkeella vaikutettiin tulva-alueeseen Matarinkosken yläpuolelta aina Keravan nuorisovankilan kohdalle. Tavoitteena oli, että mitoitustulvalla vesi pysyy vähäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta jokiuomassa. Hanke toteutettiin 1990-luvun alkupuolella.
Vantaanjokeen yhtyvää Kytäjokea sekä sen sivuhaaraa Keihäsjokea on perattu 1930-luvulla. Samaan hankkeeseen liittyi myös Nukarinkosken perkaus.
Luhtajoen varrella on tehty laajoja kuivatustoimenpiteitä. Nurmijärvellä sijaitsee 1940-luvun lopulla kuivatettu Nurmijärvi (hyötyalue n. 255 ha), Alhonjärvi (ns. Kyläjoen pengerrysalue, hyötyalue n. 130 ha) ja Kuhajärvi (hyötyalue n. 135 ha). Nurmijärvi ja Alhonjärvi on pengerretty ja niitä pidetään kuivana pumppaamalla. Kuhajärvi on kuivatettu Luhtajokea ja Kuhakoskea perkaamalla.
Vantaanjoen yläosan perkaus on suoritettu 1950-luvun loppupuolella. Perkaus ulottuu Hyvinkään puolelta aina Riihimäen keskustaan. Suunnitelman laati Maataloushallinnon insinööritoimiston Helsingin piiri. Lisäksi Vantaanjoen latvahaarojen perkaus on tehty valmiiksi 1960-luvun alkupuolella. Kunnostus koski latvahaaroja Riihimäen keskustan yläpuolella ja Hausjärvellä. Maataloushallituksen insinööriosaston Helsingin maanviljelysinsinööripiiri laati suunnitelman.
Vesistörakenteet ja vesistön käyttö
Vantaanjoen vesistöalueella ei ole juuri jäljellä täysin luonnonmukaisia uomia. Vesistöä on muokattu paitsi perkaamalla, myös rakentamalla patoja, pohjapatoja sekä mylly- tai muita rakenteita. Suurin osa rakenteista on kuitenkin poistettu käytöstä tai ne ovat niin matalia, ettei niillä ole suurta merkitystä tulvantorjuntaa ajatellen.
Merkittävimmät padot ovat Keravanjoen Kellokosken voimalaitospato ja säännöstelypadon yläpuolelle rakennettu pohjapato, Ylä-Suolijärven säännöstelypato, Vanhankaupunginkosken länsihaaran pohjapato ja Tikkurilankosken pato, joka purettiin osittain vuonna 2019. Kaikki em. padot ovat patoturvallisuuslain (494/2009) alaisia patoja. Pienempiä patoja ovat mm. Keravanjoella Haarajoen, Kaukasten ja Koskenmaan padot.
Vantaanjoen vesistöalueella ei ole suuria voimalaitoksia. Vähäistä sähköntuotantoa on ollut Keravanjoella Kellokosken padolla. Haarajoella Vantaanjoen Vanhankaupunginkoskella ei ole viime vuosina ollut sähköntuotantoa.
Vesistöalueen suurimpien järvien säännöstelyt toteutettiin alun perin palvelemaan Helsingin vedenhankintaa. Päijänne-tunnelin valmistuttua vuonna 1982 tilanne kuitenkin muuttui ja järvet jäivät osaksi vedensaannin varajärjestelmää. Raakavesi tulee Vantaanjoen vesistöalueelle pääsääntöisesti juuri Päijänne-tunnelia pitkin. Vettä saadaan tarvittaessa tunnelia pitkin myös Hiidenvedestä. Lisäksi HSY:llä on Vantaanjoen pääuomassa Pitkäkosken ja Vanhankaupungin varavedenottamot Vantaanjoesta otettavaa vettä varten..
Nykyisin järvien säännöstelyt palvelevat pääasiassa virkistyskäyttöä. Säännösteltyjä järviä ovat Tuusulanjärvi, Hirvijärvi, Ylä- ja Ala-Suolijärvet, Kytäjärvi ja Valkjärvi. Latvajärvien säännöstelyllä on paikallisesti merkittävä vaikutus eri tulvatilanteissa. Suurella tulvalla järviin varastoituva vesimäärä on kuitenkin suhteellisen pieni Vantaanjoen alaosan tulvavirtaamiin verrattuna. Kesätulvan 2004 aikana säännösteltyihin järviin varastoitiin yhteensä n. 10,5 milj.m3 vettä, jolla pystyttiin leikkaamaan Vantaanjoen kokonaisvirtaamaa keskimäärin n. 24 m3/s.
Taustatietoa
Yksittäisen padon aiheuttama tulvariski on jo otettu huomioon patoturvallisuuslain ja -asetuksen määräämin toimenpitein. Pääsääntönä voidaan pitää, että pelkästään yksittäisen padon sortuman aiheuttaman tulvariskin perusteella ei ole perusteltua nimetä aluetta merkittäväksi tulvariskialueeksi.
Säännöstellyt vesistöt
Vesistöalueella sijaitsevat säännöstellyt vesistöt. Valitsemalla taulukosta säännöstelyn tai järven, saat kohdistettua kartan kyseiselle alueelle. Valinnan saa poistettua klikkaamalla valittua järveä uudestaan.
Viitteet
- Valuma-aluekohtaiset tulvakartat (TIIMA-hanke)
- Parjanne, Antti, Rytkönen, Anna-Mari, Veijalainen, Noora. 2020. Ilmastonmuutoksen ja vesienhoidon huomioon ottaminen tulvariskien hallinnassa.
- Parjanne, Antti; Silander, Jari; Tiitu, Maija; Viinikka, Arto, 2018. Suomen tulvariskit nyt ja tulevaisuudessa – Varautuminen maankäytön, talouden ja ilmaston muutokseen.
- Perrels, Adriaan; Haakana, Juha; Hakala, Outi; Kujala, Susanna; Láng-Ritter, Ilona; Lehtonen, Heikki; Lintunen, Jussi; Pohjola, Johanna; Sane, Mikko; Fronzek, Stefan; Luhtala, Sanna; Mervaala, Erkki; Luomaranta, Anna; Jylhä, Kirsti; Koikkalainen, Kauko; Kuntsi-Reunanen, Eeva; Rautio, Tuukka; Tuomenvirta, Heikki; Uusivuori, Jussi; Veijalainen, Noora (2022-04-28) Kustannusarviointi ilmastonmuutokseen liittyvästä toimimattomuudesta (KUITTI)
- Veijalainen, N., Jakkila, J., Nurmi, T., Vehviläinen, B., Marttunen, M. ja Aaltonen, J. 2012 Suomen vesivarat ja ilmastonmuutos – vaikutukset ja muutoksiin sopeutuminen WaterAdapt-projektin loppuraportti. Suomen ympäristö 16/2012. Helsinki. 138 s. ISBN (pdf) 978–952–11-4018-1.
Tallenna PDF