Tulvariskien alustava arviointi Kokemäenjoen vesistöalueelle
Kuuleminen tulvariskialueista päättyi 17.6.2024. Kuulemisaineisto on edelleen saatavilla tulvariskien aluesivujen kautta. Tätä alustavaa arviointia päivitetään parhaillaan saadun palautteen pohjalta. Päivitys valmistuu lokakuuhun 2024 mennessä.
Ehdotus merkittäviksi tulvariskialueiksi 2024-2030
Kokemäenjoen vesistöalueelta ehdotetaan merkittäviksi tulvariskialueiksi Poria ja Huittista. Tulvariskialueen rajauksen löydät alta. Ehdotuksessa on otettu huomioon vesistötulvien todennäköisyys ja tulvista aiheutuvat vahingolliset seuraukset.
Porissa ja Huittisissa tulvat voivat aiheuttaa laaja-alaisia vahinkoja asutukselle, yhdyskuntatekniikalle, taloudelliselle toiminnalle, tiestölle ja ympäristölle. Porissa vakava tulvariski syntyy erityisesti hyyde- ja jääpatotulvien seurauksena ja Huittisten alavalla alueella voi vahinkoa aiheuttavia tulvia aiheutua hyyde- ja jääpatotulvien lisäksi myös avovesitilanteessa.
Edellä ehdotettujen merkittävien tulvariskialueiden lisäksi vesistöalueelta nousi tarkastelussa esille muiksi tulvariskialueiksi Kokemäki, Vammala ja Keuruu, joilla vesistötulvasta ei kuitenkaan arvioida aiheutuvan edellä mainittuja yleiseltä kannalta katsoen vahingollisia seurauksia.
Onko tulvariskialueet tunnistettu ja ehdotettu oikein?
Muutokset edelliseen suunnittelukauteen verrattuna
Kokemäenjoen vesistöalueella ei merkittävien tulvariskialueiden rajauksissa ole tapahtunut muutoksia. Myös muiden tulvariskialueiden alueet ja tulvariskit ovat pääosin samalla tasolla kuin aiemmilla kausilla.
Tulvasuojeluhankkeet ovat edenneet Porissa, jossa tulvapenkereitä on kunnostettu ja rakennettu uusia. Huittisten tulvien vähentämiseen suunniteltu Säpilänniemen oikaisukanava on edennyt hitaasti ja sen valmistuminen seuraavan hallintasuunnitelmakauden aikana on epävarmaa.
Kuulemisen perusteella tehdyt muutokset
Kuuleminen tulvariskialueista päättyi 17.6.2024. Kiitos palautteesta! Kuulemisaineisto on edelleen saatavilla tulvariskien aluesivujen kautta. Sivuille lisätään syksyllä 2024 koosteet kuulemisesta saaduista palautteista sekä tarkistetut ehdotukset. Myös tämä tulvariskien alustava arviointi päivitetään kuulemisen perusteella syksyyn 2024 mennessä. Näiden pohjalta nimetään 22.12.2024 mennessä Suomen merkittävät tulvariskialueet vuoteen 2030.
Yleistä tulvariskien alustavasta arvioinnista
Tulvariskien alustavassa arvioinnissa tunnistetaan tulvien aiheuttamia riskejä muun muassa asutukselle, yhteiskunnan toiminnoille, liikenteelle, ympäristölle ja kulttuuriperinnölle. Arviointi tehdään kaikille vesistö- ja rannikkoalueille ja arvioinnin perusteella nimetään merkittävät tulvariskialueet. Tulvariskialueiden tunnistaminen perustuu aiempiin tulviin sekä saatavissa oleviin tietoihin ilmasto- ja vesiolojen kehittymisestä.
Ne alueet, joilla tulvariski saattaa olla alustavan arvioinnin perusteella merkittävä, nimetään merkittäviksi tulvariskialueiksi. Näillä alueilla vesistöjen tai merivedenpinnan nousu voi aiheuttaa huomattavia tulvavahinkoja. Merkittäville tulvariskialueille laaditaan tulvavaara- ja tulvariskikartat sekä tulvariskien hallintasuunnitelmat.
Alustava arviointi tarkistetaan kuuden vuoden välein. Tältä sivustolta löydät tulvariskien alustavan arvioinnin taustatiedot sekä tiedot vuonna 2024 ehdotetuista tulvariskialueista. Osa taustatiedoista, esimerkiksi kartat ja raportit, päivittyvät automaattisesti vuosittain tai jopa useammin.
Tutustu alta tarkemmin alueen alustavan arvioinnin yksityiskohtiin
Tarkasteltavan alueen tulvariskien alustava arviointi perustuu mahdollisimman kattavaan saatavilla olevaan tietoon esiintyneistä tulvista sekä tulevaisuudessa mahdollisesti esiintyvistä tulvista ja niiden vaikutuksista. Tulevaisuuden tulvia on arvioitu saatavilla oleviin tulvakarttoihin ja paikkatietopohjaisiin vaikutusarvioihin perustuen.
Onko tulvariskejä tarkasteltu mielestäsi riittävän kattavasti?
Ehdotetut tulvariskialueet
Ehdotettujen merkittävien tulvariskialueiden sekä tunnistettujen muiden tulvariskialueiden rajaukset.
Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa
Ehdotetut merkittävät tulvariskialueet
Ehdotetut merkittävät tulvariskialueet perusteineen tarkastellulta vesistö- tai merialueelta.
Tunnistetut muut tulvariskialueet
Tunnistetut muut tulvariskialueet perusteineen tarkastellulta vesistö- tai merialueelta.
Tulvariskit ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle
Nimettäessä tulvariskialueita tarkastellaan erityisesti tulvan aiheuttamia vaikutuksia ihmisten terveyteen ja turvallisuuteen. Riskiä lisäävät tulvalle altistuvan väestön suuri määrä sekä tulvavaara-alueella sijaitsevat vaikeasti evakuoitavat kohteet, kuten sairaalat, terveyskeskukset, vanhainkodit, päiväkodit ja koulut. Vahingollinen seuraus ihmisten terveydelle voi johtua myös altistumisesta tulvan mukana leviäville taudinaiheuttajille.
Tulvariskien hallinnan suunnitteluun liittyvällä alustavan arvioinnin ensimmäisellä kierroksella (2010) riskien arviointiin käytettiin paikkatietoanalyysiin perustuvaa ns. karkean tason tulva-aluetta. Kyseinen laskennallinen tulva-alue vastasi vähintään keskimäärin kerran 1000 vuodessa toistuvaa tulvaa. Puutteellisten ja osin epätarkkojen lähtötietojen vuoksi analyysin tulokset riskikohteista ovat vain suuntaa antavia.
Kokemäenjoen valuma-alueen alavalla alueella arvioitiin vuonna 2010 sijaitsevan yhteensä yli 11 000 asuinrakennusta ja yli 36 000 muuta rakennusta. Uhattuna tulvan sattuessa olisi lähes 45 000 asukasta. Maa-aluetta alavalla alueella on yli 120 000 ha.
Tulvariskit yhteiskunnalle tärkeille palveluille
Yhteiskunnalle tärkeät palvelut muodostuvat asioista, jotka pitävät turvallisen arjen rattaat pyörimässä – esimerkiksi toimivasta lämmön- ja sähkönjakelusta, liikenne- ja tietoliikenneyhteyksistä ja vesihuollosta. Kun yhteiskunnan perustoiminnot ovat kunnossa, tulvan jälkeen voidaan palata normaaliin elämään ilman, että koko yhteiskunnan perusta järkkyy.
Vedenottamoita Kokemäenjoen valuma-alueen alavalla alueella on noin 20, joista valtaosa on pohjavedenottamoita. Porissa sijaitseva pohjavedenottamo ei ole käytössä, vaan toimii varavedenottamona. Vesistöalueella on myös tekopohjavesiottamoita, joilla tuotetaan talousvettä alueen taajamiin.
Sähkömuuntajia ja suurjännitelinjojen pylväitä on eri puolilla vesistöä. Tietoliikenteen rakennuksia alavalla alueella on Kokemäenjoen valuma-alueella 34 kappaletta. Liikenteen pääväylien tarkastelussa otetaan huomioon, mitkä pääväylät voivat tulvan vuoksi katketa ja siten vaikeuttaa kulkua. Seututeitä ym. muita pienempiä teitä katkeaa joka kunnan alueella. Vain Porissa useampi valtatie on alavan alueen tulva-arvioinnissa veden peitossa ja kiertoteiden järjestäminen on vaikeaa. Rautateitä Kokemäenjoen valuma-alueen alavalla alueella on jonkun verran, joista lähes kaikki sijaitsevat Porissa.
Tulvariskit ympäristölle
Tarkasteltaessa ympäristölle koituvaa tulvariskiä otetaan huomioon kohteet, jotka voivat aiheuttaa tulvatilanteessa äkillistä ympäristön pilaantumista tai vahingollisia seurauksia ihmisen terveydelle esimerkiksi talousveden pilaantuessa. Tulvariskin merkittävyyteen vaikuttaa vahingollisten seurausten laajuus ja kesto. Tulvan sattuessa ympäristölle voivat aiheuttaa vahinkoa muun muassa polttoainesäiliöt ja muut kemikaalisäiliöt sekä jätevedenpuhdistamot.
Tulvariskien hallinnan suunnitteluun liittyvällä alustavan arvioinnin ensimmäisellä kierroksella (2010) riskien arviointiin käytettiin paikkatietoanalyysiin perustuvaa ns. karkean tason tulva-aluetta. Kyseinen laskennallinen tulva-alue vastasi vähintään keskimäärin kerran 1000 vuodessa toistuvaa tulvaa. Puutteellisten ja osin epätarkkojen lähtötietojen vuoksi analyysin tulokset riskikohteista ovat vain suuntaa antavia.
Yhteensä VAHTI -kohteita Kokemäenjoen valuma-alueen alavalla alueella on vuonna 2010 arvioitu olevan 205 kappaletta. Kohteet jakaantuvat seuraavasti: 34 polttoaine- tai kemikaalivarastoa, 27 jäteveden puhdistamoa, 53 teollisuuslaitosta, 65 eläinsuojaa ja 26 jätteenkäsittelylaitosta. Runsaasti VAHTI -kohteita alavalla alueella on Porissa (44), Huittisissa (28) ja Sastamalassa (13). IPPC -kohteita sijaitsee alavalla alueella Loimaalla (1), Hämeenkyrössä (1), Mänttä-Vilppulassa (2), Huittisissa (4) ja Porissa (6). Viisi kohteista on eläinsuojia ja yhdeksän teollisuuden laitosta. Kokemäellä sijaitsee alavalla alueella yksi toiminnassa oleva öljyisen maan sijoituspaikka ja yksi vanha kaatopaikka. Porissa sijaitsee kaksi vanhaa kaatopaikkaa ja yksi vanha sahan läjitysalue.
Tulvariskit kulttuuriperinnölle
Kulttuuriperintöön kohdistuvaa tulvariskiä tarkasteltaessa otetaan huomioon aineellinen perintö, kuten rakennukset ja rakennelmat, jotka voisivat kärsiä korjaamatonta vahinkoa. Tulvavesi voi aiheuttaa monenlaista vahinkoa, esimerkiksi romahduttaa rakenteita tai kuluttaa pintoja. Vettyminen voi synnyttää myös mikrobiongelman tai aiheuttaa maaperän eroosiota perintökohteen alla.
Tulvariskien halllinnan suunnitteluun liittyvällä alustavan arvioinnin ensimmäisellä kierroksella on selvitetty alavilla paikoilla sijaitsevat kulttuuriperintöön vaikuttavat tulvariskit. Kohteissa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia.
Kokemäenjoen vesistöalueen alavalla alueella Hämeenlinnassa sijaitsee yksi suojeltu kirkko. Muinaisjäännöskohteita alueella sijaitsee noin 270 kappaletta. Valtion asetuksella suojeltuja kohteita alavalla alueella on 11 kappaletta. Neljä kohdetta sijaitsee Hämeenlinnassa ja kolme Tammelassa. Hattulassa, Kokemäellä, Ruovedellä ja Ähtärissä sijaitsee jokaisessa yksi kohde. Hämeen linna on kohteena merkittävä (www.nba.fi) ja on alavalla alueella. Itse linnalle ei ole kuitenkaan aiheutuisi korjaamatonta vahingollista seurausta vaan vesi nousisi lähinnä linnan puutarhaan. Rautatiesopimuskohteita alavalla alueella on kaksi. Toinen sijaitsee Orivedellä ja toinen Mänttä-Vilppulassa. Rakennettuja kulttuuriympäristöjä alueella on 212 kappaletta ja valtakunnallisesti merkittäviä niistä on 153. Vesistöalueella ei kuitenkaan sijaitse yhtään maailmanperintökohdetta. Alavalla alueella ei ole tärkeitä museoita tai muita vastaavia kohteita (www.nba.fi).
Muut tulvariskit
Muut tulvariskialueet
Kokemäki on tunnistettu muuksi tulvariskialueeksi ympäristölle vahingollisen seurauksen ja toteutuneiden tulvien perusteella. Tulvia Kokemäellä on sattunut ainakin vuosina 1966 ja 2006. Vahingot ovat olleet lähinnä maataloudelle aiheutuneita. Vammala on tunnistettu muuksi tulvariskialueeksi ympäristölle vahingollisen seurauksen ja toteutuneiden tulvien perusteella. Vammalassa sijaitsee mahdollisella tulva-alueella kolme polttoaine- tai kemikaalivarastoa ja yksi jätevedenpuhdistamo.
Keski-Suomen maakunnan alueella Keuruun keskustaajamaa lähialueineen ehdotetaan muuksi tulvariskialueeksi. Tällä alueella harvinaisen korkealla tulvalla jää asutusta veden peittämälle alueelle, erityisesti keskustan länsi- ja eteläpuolella. Alueella on myös liikenneyhteyksiä, joille ei ole korvaavia vaihtoehtoisia yhteyksiä järjestettävissä. Viime vuosikymmenien korkein tulva oli vuonna 1988, joka aiheutti mm. rakennusvahinkoja.
Porin tulvat
Erittäin harvinaisen tulvan syntyminen Porissa edellyttää useiden tekijöiden yhteisvaikutusta: pitkään jatkuneita vesisateita, jolloin Pirkanmaan ja Hämeen järvialueen altaat täyttyvät samanaikaisesti suurta virtaamaa sekä järvialueelta että Loimijoelta suurta virtaamaa joen jäätymisvaiheessa, jolloin muodostuu hyydepatoja epäsuotuisia olosuhteita jääkannen muodostumiselle jäiden lähtöä suuren virtaaman ja lauhan sään takia meriveden nousua korkealle.
Erittäin harvinaisen tulvan todennäköisyyttä on lähes mahdotonta määrittää, koska tulviin vaikuttavat tekijät ovat riippuvaisia toisistaan. Vaikeimmat tulvatilanteet Porissa aiheutuvat jääpadoista ja hyyteestä. Käytännössä jäät voivat kasaantua Poriin aina Harjavallan voimalaitokselta asti täyttäen uomaa Porin keskustan alueella sekä tukkien juovat. Pahimmassa tapauksessa suuri virtaama ja pakkanen luovat ensin edellytyksen hyyteen ja pohjajään muodostumiselle, jolloin uomassa on erittäin paljon jäätä. Jos tämän jälkeen jokeen syntyy jääkansi, joka myöhemmin lähtee liikkeelle sään lauhtumisen ja virtaaman nousun takia, voivat jääpadoista aiheutuvat vedenkorkeudet olla erittäin korkeita.
Tulvariskien hallinnan suunnittelussa mitoittavana tulvana on pidetty jääpatotulvaa, jossa jääpato (noin 240 000 m3) muodostuu Kirjurinluodon kärkeen ja virtaama Kokemäenjoessa on 700 m3/s. Tätä suuremman jäämäärän liikkeellelähtö on käytännössä hyvin epätodennäköistä. Myöskään esitettyä suuremman virtaaman esiintyminen jääpatotilanteessa ei ole todennäköistä, koska järvialueen altaiden juoksutuksia voidaan jossain määrin rajoittaa kokonaisvahinkojen minimoimiseksi erittäin harvinaisessa tulvatilanteessa. Lisäksi on todennäköistä, että suuremmilla virtaamilla jääpato ei pysyisi Kirjurinluodon kärjessä vaan etenisi luotojen alueelle, missä tulva pääsee leviämään luodoille alentaen vedenkorkeutta keskusta-alueella. Vastaavan suuruinen tulva voi syntyä myös pitkittyneen hyydetulvan seurauksena hyyteen tukkiessa Kokemäenjoen suiston juovat.
Huittisten tulvat
Huittisiin voi syntyä vahingollisia tulvia avovesitilanteessa suuren virtaaman vuoksi tai jää- ja hyydepatojen vuoksi.
Huittisiin syntyy avovesitulvatilanne, kun virtaama Kolsin voimalaitoksen kohdalla kasvaa yli 600 m3/s:iin. Tällöin virtaamaa rajoittaa jokiuoman virtauskapasiteetti eikä voimalaitoksen juoksutuksilla välttämättä pystytä estämään vedenpinnan nousua. Huittisiin muodostuu keskimäärin kerran sadassa vuodessa esiintyvä avovesitulvatilanne parin vuorokauden kuluessa, jos tulovirtaama on 750-800 m3/s eli 150-200 m3/s suurempi kuin uoman vedenjohtokyky.
Kokemäenjoen keskiosalla on jää- ja suppopatojen muodostumisella suuri merkitys vaikeiden tulvatilanteiden synnyssä. Edellytykset hyydetulvan synnylle ovat olemassa, jos virtaama pysyy sateiden seurauksena suurena myöhään syksyyn ja Pirkanmaan järvialtaissa vedenkorkeudet ovat ylhäällä. Säännöstelyn avulla tapahtuva virtaaman pienentäminen ja mahdollisen jäädytysajon toteuttaminen on tällöin vaikeaa. Hyydepatojen syntypaikkoja Kokemäenjoen keskiosalla on kaikilla koskialueilla ja voimalaitoksilla.
Pappilankarin jääpatotulvat aiheuttavat välittömän vaaran Huittisten keskustalle. Loimijoen jäittenlähdössä jäät voivat takertua Pappilankarin suuriin kiviin, jolloin jäämassat kasaantuvat jääpadoksi ja Loimijoen vesi nousee taajaman rakennuksiin. Sammunjoessa ja Punkalaitumenjoessa saattaa muodostua jääpatotulva riippumatta Kokemäenjoen tulvatilanteesta. Kummassakin joessa mahdollisia jääpatojen kiinnijäämispaikkoja (siltoja, kapeikkoja, koskia, mutkia) on useita. Punkalaitumenjoki on näistä suurempi riski Huittisten keskustalle.
Tulvariskien hallinnan suunnittelussa mitoittavana tulvana on pidetty erittäin harvinaista avovesitulvatilannetta (kerran 250 vuodessa toistuva tulva, vuotuinen todennäköisyys 0,4 %). Vastaavia tulvavedenkorkeuksia voi aiheutua pienimmilläkin tulvavirtaamilla jää- ja hyydepatotulvien vuoksi.
Esiintyneet tulvat
Vuoden 1899 tulvan on arvioitu vastanneen noin kerran 250 vuodessa esiintyvää tulvaa. Porin alueella vahingot olivat pääasiassa maatalousvahinkoja.
1920-luvulla useana talvena jäät tukkivat Porissa Luotsinmäenhaaran alaosan aina Pihlavanlahdelle asti ja kevättulva 1924 nousi lähes ennätyskorkealle. Vahinkojen suuruudesta ei ole tietoa.
Talvitulva 1974-75 on viimeaikaisista tulvatilanteista ollut uhkaavin. Suuri virtaama, avovesi ja pakkasjakso mahdollistivat hyyteen ja hyydepatojen muodostumisen. Samaan aikaan merivesi nousi korkealle. Kokemäenjoen suistossa Pihlavassa hyydettä oli jokiuomassa pohjaan asti. Vesi tulvi Kivinillä, Lyttylässä ja Vähäraumalla. Porissa normaalista talvitulvatilanteesta poiketen tapahtui myös osittainen jäitten lähtö. Jäät lähtivät liikkeelle Harjavallan voimalaitokselta lähtien. Jäät kasautuivat ensin rautatiesiltaan ja myöhemmässä vaiheessa Kirjurinluodon kärkeen. Jääpadot tukkivat Raumanjuovan ja Luotsinmäenhaaran. Jääpatotulva nosti veden Isojoenrantaan, Sunniemeen, Kalaholmaan, Aittaluotoon ja Karjarantaan.
Talvitulvan 2004-2005 aikana tulvan alle jäi Porissa Lyttylässä ja Isojuovantien varrella rakennuksia ja suistoalueella peltoja. Muualla jokijaksolla säästyttiin suuremmilta vahingoilta.
Talvitulvan 2018-2019 aikana voimakkaan hyyteenmuodostuksen aiheuttama vedennousu kasteli vapaa-ajan rakennuksia sekä Porissa että Kokemäenjoen keskiosalla Huittisissa. Tammikuussa alkanut pitkä pakkasjakso ja jääkannen muodostuminen pelasti pahemmilta vahingoilta.
2020 marraskuun alusta asti kertynyt ennätysmäisen suuri, vetisessä muodossa tullut kokonaissademäärä aiheutti talven 2020-2021 aikana jatkuvia tulvaongelmia Kokemäenjoen vesistössä.
Tammikuussa 2023 koettiin poikkeuksellinen keskitalven tulva, jossa Kokemäenjoen jääkannet Harjavallan padon alapuolella lähtivät 16.1. liikkeelle ja patoutuivat joen alajuoksulle nostaen joen vedenkorkeutta Porin keskustassa muutamassa tunnissa yli puolella metrillä. Sääolosuhteet olivat tulvahuipun jälkeen onneksi suotuisat ja jääpadon vaikutus lähti vähitellen pienenemään.
Syksyllä 2023 vesi nousi Kiikassa ja Huittisten alueella pelloille ja suuremmankin tulvan vaara oli olemassa, kun Kokemäenjoen latvaosissa koettiin harvemmin kuin kerran sadassa vuodessa tulevia sademääriä. Nämä nostivat suurtenkin järvien vedenpintoja erittäin korkeille ja juoksutukset olivat suuria Kokemäenjoella. Aikaisin marraskuussa alkaneet kovat pakkaset kuitenkin alkoivat hidastamaan tulovirtaamia, jonka seurauksena suurempaa tulvaa ei tullut.
Tammikuussa 2024 Kiikan alueella syntyi kovien pakkasten seurauksena avoimena pysyvään Kilpikoskeen hyydepato, joka nosti muutamissa päivissä vedenkorkeutta alueella lähes metrin. Virtaaman pienentämisellä ja kovien pakkasten hellittäessä hyydepato purkautui itsestään, eikä tulvavahinkoja syntynyt.
Pienempiä tulvia esiintyy myös Ypäjällä, jossa Loimijoen virtaaman noustessa Maurialankoskessa yli 100 m3/s:n, vesi alkaa nousta alavimmille pelloille. Virtaaman ollessa 175 m3/s tulva katkaisee alavimpia tieyhteyksiä (tie 213) ja uhkaa asuinrakennuksia mm. Ypäjän taajamassa.
Pyhäjärven ja Kuivajärven alueella kevät- ja syystulvat ovat aiheuttaneet vahinkoa lähinnä maanviljelylle ja kuivuus on haitannut virkistyskäyttöä.
Onko tarkastelussa mukana kaikki keskeinen tieto tarkastellun alueen esiintyneistä tulvista?
Esiintyneet tulvat
Tiedot Tulvatietojärjestelmään tallennetuista esiintyneistä tulvista tarkastelualueella. Taulukosta löytyy tieto tulvan ajankohdasta, tyypistä, vahingollisista seurauksista sekä mahdollinen tieto muista ominaisuuksista, kuten todennäköisyydestä ja laajuudesta.
Taustatietoa
Lisätietoa esiintyneistä tulvista
Esiintyneistä tulvista ja niistä aiheutuneista vahingoista saadaan tietoa myös ilma- ja satelliittikuvien, maksettujen vakuutuskorvauksien sekä pelastuslaitosten tehtävien perusteella:
Ilma- ja satelliittikuvista voidaan arvioida esiintyneen tulvan laajuutta. Näiden perusteella rajattuihin tulva-alueisiin pääset tutustumaan Tulvakarttapalvelun laajassa versiossa (Havaitut tulva-alueet).
Vakuutusyhtiöiden maksamat korvaukset kuvaavat tulvista aiheutuneiden rakennus- ja irtaimistovahinkojen taloudellista arvoa yksityishenkilöille. Vuoteen 2013 asti valtio maksoi korvaukset. Vuodesta 2014 saakka korvauksia on maksettu koti- ja kiinteistövakuutukseen sisältyvän tulvaturvan kautta. Tulvaturva korvaa vain poikkeuksellisista tulvista (n. 2 %, 1/50 v) aiheutuvat vahingot. Tilastoihin vakuutuskorvauksista pääset tutustumaan: Tulvariskien hallinnan indikaattorit
Tiedot pelastustoimen tulviin liittyvistä tehtävistä löytyvät Pelastustoimen resurssi- ja onnettomuustilasto Prontosta. Pelastuslaitoksille tulvista aiheutuvat tehtävät ovat enimmäkseen vahingontorjuntatehtäviä, mutta sisältävät myös muita tehtävätyyppejä, kuten avunanto-, tarkastus- ja ihmisenpelastustehtäviä. Interaktiivisessa karttapalvelussa on mahdollista tarkastella tehtävien alueellista ja ajallista jakautumista sekä kehittymistä eri suodattimien avulla. Karttapalvelua pääset katselemaan vastaavasti Tulvariskien hallinnan indikaattorit -sivun kautta (Tulviin liittyvät pelastustoimen tehtävät).
Ylivedenkorkeudet
Raportilla on esitetty vesistöalueen menneitä tulvahuippuja perustuen hydrologiseen havaintosarjaan. Raportille on laskettu aikasarjan tunnusluvut MHW eli vedenkorkeuden vuosimaksimien keskiarvo sekä HW eli korkein havaittu vedenkorkeus. Pylväskuvaajassa on esitetty vedenkorkeuden vuosimaksimit ja -minimit. Voit itse säätää pylväskuvaajan skaalauksen.
Ylivirtaamat
Raportilla on esitetty vesistöalueen menneitä tulvahuippuja perustuen hydrologiseen havaintosarjaan. Raportille on laskettu aikasarjan tunnusluvut MHQ eli virtaaman vuosimaksimien keskiarvo sekä HQ eli korkein havaittu virtaama. Pylväskuvaajassa on esitetty virtaaman vuosimaksimit ja -minimit. Voit itse säätää pylväskuvaajan skaalauksen.
Esiintyneiden tulvien vaikutus nykytilanteessa
Tulvariskien hallinnan suunnittelun ensimmäisen kierroksen alustavassa arvioinnissa selvitettiin laajasti esiintyneiden tulvien vaikutusta nykytilanteessa. Selvityksen jälkeen ei ole tapahtunut laajamittaisia vahinkoja aiheuttaneita tulvia. Vuonna 2010 tehty selvitys kertoo suuntaa antavasti esiintyneiden tulvien vaikutuksesta nykytilanteessa.
Vuoden 1899 tulva
Vuoden 1899 suurtulvan on arvioitu Kokemäenjoen vesistöalueella vastanneen kerran 250 vuodessa toistuvaa tai sitä harvinaisempaa tulvaa. Vastaavan tulvatilanteen esiintyminen nykytilanteessa ei ole kovinkaan todennäköistä, koska järvialtaita säännöstellään ja vesitilanteen seuranta ja ennustaminen on kehittynyt, kuten myös tulviin varautuminen. Teoreettisten säännöstelylaskelmien kannalta vuoden 1899 vesiolosuhteet ovat kuitenkin mielenkiintoisia ja erityisesti suurtulvaselvityksessä (Ollila ym. 2000) arvioitiin tulvavahinkojen suuruutta vastaavan suuruisessa tulvassa. Vuoden 1999 vahinkoarvioita pienentää se, että monissa vesistökohteissa tulvakorkeuksia on arvioitu saatavan huomattavaksi alennetuksi säännöstelyjen ja poikkeusjuoksutusten avulla. Näin ollen, kun kokonaisvahinko on kasvanut noin 9-kertaiseksi, vuonna 1899 vallinneilla tulvakorkeuksilla kokonaisvahinko voisi hyvinkin olla nykyisin monikymmenkertainen. Maatalouden vahinkojen osuus on pudonnut yli puolesta 6 %:iin (taulukko 10). Teollisuuden vahinkojen osuus on ollut molempina ajankohtina hyvin suuri. Se, että rantarakentaminen on huomattavasti lisääntynyt ja rakentamistaso alentunut, näkyy siinä, että rakennusvahinkojen osuus on noussut 2 %:sta 42 %:iin (Ollila ym. 2000).
Taulukko 10. Vuoden 1899 suurtulvavahingot Vuoksen, Kymijoen ja Kokemäenjoen vesistöalueilla yhteensä (Ollila ym. 2000).
| Maatalous | Metsätalous | Rakennukset | Teollisuus | Muut | Yhteensä | |
| Vuoden 1899 tulva (milj. mk) | 87 (56 %) | 7 (5 %) | 3 (2 %) | 54 (35 %) | 4 (3%) | 155 (100 %) |
| Vastaava suurtulva vuonna 1999 (milj mk) | 80 (6 %) | 87 (6 %) | 582 (42 %) | 595 (43 %) | 46 (3 %) | 1390 (100 %) |
| Vastaava suurtulva vuonna 1999 vuoden 2008 hintatasoon muunnettuna (milj. €) | 17 | 18 | 121 | 124 | 10 | 290 |
Vuoden 2008 hintatasoon muunnettu rakennuskustannusindeksin mukaan
Taulukon 11 mukaan vuonna 1899 pellon, niityn ja metsän tulva-alueet olivat yhteensä 47 500 ha ja samoilla alueilla v. 1999 tehdyn arvion mukaan vain 17 300 ha. Tämä pienentyminen on aiheutunut säännöstelyjen ja poikkeusjuoksutusten arvioidusta tulvavedenkorkeuksien alentavasta vaikutuksesta. Aiemmat niityt ovat muuttuneet joko pelloksi, metsäksi tai taajama-alueeksi (Ollila ym. 2000).
Taulukko 11. Tulva-alueet Kokemäenjoen vesistöalueilla v. 1899 tulvalla sekä vastaavan kaltaisella kuvitteellisella suurtulvalla vuonna 1999 (Ollila ym. 2000).
|
| Pelto v. 1899 v. 1999 | Metsä v. 1899 v. 1999 | Niitty v. 1899 v. 1999 | Yhteensä v. 1899 v. 1999 |
| Kokemäenjoki | 30300 13400 | 4200 3900 | 13000 – | 47500 17300 |
Talvitulva 1974-75
Talven 1974-75 jääpatotulvat aiheuttivat Kokemäenjoen vesistössä yhteensä noin 5,2 miljoonan markan vahingot. Huittisten alueella vesi levisi noin 1500 hehtaarin suuruiselle alueelle, joka muodostui lähinnä syysmuokkauksen jäljiltä olevista pelloista. Rakennuksia vaurioitui noin 40 kpl ja ne olivat pääasiassa maatalousrakennuksia. Porin alueella tulva aiheutti huomattavia vahinkoja ja mittavat lisävahinkoja oli lähellä syntyä. Merkittävimmät vahingot aiheutuivat alueen teollisuuslaitoksille. Suurimmat yksittäisvahingot syntyivät Seikun Sahalle sahatavaran pilaantumisesta ja tuotannon vaikeutumisesta. Suurimmat asuinvahinkoalueet olivat Kalaholman ja Uusi-Aittaluodon pientaloalueilla ja Huvilajuovan varren kesäasunnoilla. Yleinen vahinkotyyppi oli veden tunkeutuminen kellaritiloihin, joissa lämmityslaitteistot kävivät toimintakelvottomiksi. Lisäksi tapahtui rakenteiden kostumista. Vaaraa ihmishenkien menetyksille ei ollut. (Kokemäenjoen talvitulvat 1975, Tulvavahinkojen arviointi 1975)
Vastaavanlaisen tulvan sattuessa nykytilanteessa suurimmat vahingot aiheutuisivat Porin alueella. Huittisten alueen vahingot olisivat kutakuinkin vastaavat kuin talven 1974-75 tulvassa. Myös Porin alueella pelloille ja metsille aiheutuneiden vahinkojen voidaan olettaa olevan suuruusluokaltaan kuin talvella 1974-75. Jokisuistossa on tehty pengerryksiä, mutta ne ovat osittain heikkokuntoisia, eivätkä suojaa aluetta kaikilta osin. Tulvan voidaan arvioida leviävän kutakuinkin vastaavalle alueelle Kivinin ja keskustan välisellä alueella. Tällöin mm. Huvilajuovan varren kesäasunnoille aiheutuisi vahinkoja. Kesäasuntojen lisääntymisen ja varustetason parantumisen vuoksi vahingot olisivat suuremmat kuin talven 1974-75 tulvassa.
Porin keskustassa tehdyt pengerrykset ja ruoppaukset vähentävät vastaavanlaisen tulvan vahinkoja huomattavasti. Ruoppausten ansiosta vastaavanlaisilla virtauksilla vesi nousee Rautatiesillalla arviolta noin tasoon N60 + 2,5 m, kun se vuoden 1974-75 tulvissa oli korkeimmillaan N60 + 2,63 m. Tehdyistä pengerryksistä suurin osa todennäköisesti kestäisi tulvan paineen. Penkereet estäisivät veden leviämisen Kalaholman ja Uusi-Aittaluodon pientaloalueille. Myös Harjunpäänjoen varren asuinalueet on suojattu penkereillä, mutta ne ovat erittäin huonokuntoisia. Harjunpäänjoen pohjois- ja länsirannan penger todennäköisesti sortuisi, jolloin vesi tulvisi alueelle ja vahinkoja aiheutuisi alueella sijaitseville asuinrakennuksille. Myös Seikun Sahan (UPM:n tontti) alue on suojattu penkereellä. Tontin kohdalla harja on alimmillaan N60 +2,7 m, mutta vaarana on että pato sortuu jokeen päin, jolloin patoon syntyy aukko ja vesi tulvii alueelle (Vuola 2010). Sunniemen harvaa asuinaluetta ei ole pengerretty ja siellä yksittäiset asuinrakennukset saattaisivat kärsiä vahinkoja kuten talvitulvassa 1974-75. Kaiken kaikkiaan vahinkojen arvellaan olevan talvitulvaa 1974-75 vastaavan tulvan sattuessa olevan nykyisin vähäisemmät kuin toteutuneet vahingot, koska Seikun Sahan teollisuusalue sekä Kalaholman, Uusi-Aittaluodon ja Harjunpäänjoen pientaloalueet on pengerretty. Jos penkereet eivät kestä ja ne sortuvat, välittömän vahingot rakennuksille ja teollisuudelle nousevat 100-200 miljoonaan euroon.
Ilmastonmuutoksen vaikutus
Ilmastonmuutos vaikuttaa monin tavoin vesivaroihin, muuhun ympäristöön ja yhteiskuntaan. Vaikutusten voimakkuudessa on eroja Suomen eri osien välillä. Sisävesien hydrologisissa oloissa merkittävin muutos on se, että valunnan, virtaamien ja vedenkorkeuksien vuodenaikaiset vaihtelut lisääntyvät. Rannikkoalueilla maankohoamisella on merkitystä sille, kuinka paljon ennustetut muutokset Itämeren keskivedenkorkeuksissa vaikuttavat eri alueilla. Eniten merenpinta nousee Suomenlahden rannikolla.
Suomen ympäristökeskus (Jakkila & Veijalainen 2020) on laatinut raportin Kokemäenjoen vesistön patojen mitoitustulvista. Raportissa on tarkasteltu luokiteltujen patojen mitoitustulvia tilastollisen Gumbelin jakauman ja virtaamahavaintojen avulla sekä mitoitussadantojen ja hydrologisen mallin avulla käyttäen vertailujaksoa 1981–2010. Raportissa on tarkasteltu myös ilmastonmuutoksen vaikutusta mitoitustulviin kolmella ajanjaksolla vuosisadan loppuun saakka.
Raportin mukaan ilmastonmuutos muuttaa mitoitustulvan ajankohtaa ja suuruutta. Vaikutukset riippuvat padon valuma-alueen erityispiirteistä ja ilmastonmuutoksen etenemisestä. Pääsääntöisesti mitoitustulvat tulevat kasvamaan ja kasvavat sitä enemmän, mitä alempana vesistössä pato sijaitsee. Toisaalta esimerkiksi vähäjärvisellä Loimijoen valuma-alueella lumimäärät tulevat vuosisadan loppuun mentäessä vähenemään ja mitoitustulva todennäköisesti pienenee nykyisestä. Pienten valuma-alueiden mitoitustulvien ajankohta muuttuu ilmastonmuutoksen vaikutuksesta kevättulvista talvitulviin, mutta myös kesän rankkasadetulvat voivat tulevaisuudessa aiheuttaa suurimmat tulvat. Myös suurten järvien alueella ilmastonmuutos muuttaa suurimpien tulvien ajankohtaa keväästä talviaikaan.
Taustatietoa
Vesistötulvat ja ilmastonmuutos
Ilmastonmuutoksen vaikutuksia vesistöjen virtaamiin ja vedenkorkeuksiin on tarkasteltu Suomen ympäristökeskuksen vesistömallijärjestelmän simuloinneilla WaterAdapt-hankkeessa (2012) sekä tuoreimpana ClimVeturi-hankkeessa (2020). Simuloinnit on tehty vertailujaksolle 1981–2010 sekä kahdelle tulevaisuuden jaksolle, 2010–2039 ja 2040–2069.
Tulokset osoittavat, että ilmastonmuutos muuttaa merkittävästi jokien virtaamien ja järvien vedenkorkeuksien vuodenaikaista vaihtelua. Keväällä lumen sulamistulvat lievenevät huomattavasti etenkin Etelä- ja Keski-Suomessa, koska talvet ovat nykyistä lauhempia. Kesällä vedenpinta laskee entistä alemmas useissa järvissä siksi, että keväät tulevat aikaisemmin ja kesäinen haihdunta lisääntyy. Näin käy etenkin runsasjärvisillä alueilla, missä järvihaihdunta vaikuttaa voimakkaimmin. Kesän ja alkusyksyn kuivuus ja alhaiset vedenpinnat ovatkin tulevaisuudessa entistä suurempi ongelma joillakin järvillä. Syksyn sateet lisääntyvät, ja loppusyksyn virtaamat kasvavat tulevina vuosikymmeninä. Talviset vedenkorkeudet ja virtaamat kasvavat selvästi, kun entistä suurempi osa talvisateista tulee vetenä ja lunta sulaa talven aikana. Muutokset talven virtaamissa ja vedenkorkeuksissa ovat suurimpia Etelä- ja Keski-Suomessa, kun taas Pohjois-Suomessa luminen talvi säilyy pidempään.
Jaksolla 2010–2039 hydrologiset muutokset ovat Pohjois-Suomessa vielä melko pieniä, kun taas eteläisemmille alueille suurin osa ilmastoskenaarioista osoittaa melko selkeitä muutoksia jo lähivuosikymmeninä. Eri ilmastoskenaarioiden antamat tulokset poikkeavat merkittävästi toisistaan, mutta muutoksen suunta on kaikissa skenaarioissa samankaltainen.
Meritulvat ja ilmastonmuutos
Merivedenkorkeuden noususkenaariot (SSP1-2.6, SSP2-4.5 ja SSP5-8.5) ja niitä vastaavat meritulvakartat on määritetty eri todennäköisyyksille Itämerellä vuoteen 2100 saakka. Skenaarioissa ja kartoissa on otettu huomioon sekä meriveden pinnan nousu (ilmastonmuutos ja maankohoaminen huomioiden) että vedenkorkeuden lyhytaikaiset vaihtelut (Ilmatieteenlaitos, 2023). Merivedenkorkeuden lyhytaikainen vaihtelu johtuu Itämerellä muun muassa tuulesta, ilmanpaineesta ja jääpeitteestä.
Keskitason skenaarion (SSP2-4.5) ennustamat muutokset Suomen rannikon keskivedenkorkeuksissa (-28 cm–+31 cm) vaihtelevat alueittain, mikä johtuu ennen muuta maankohoamisesta. Vähiten merivesi nousee Perämerellä ja Pohjanlahdella, missä maankohoaminen on suurinta. Meriveden pinta nousee eniten Suomenlahden rannikolla, jossa sijaitsee myös paljon tulville alttiita kohteita.
Lue lisää ja tarkastele tuloksia ilmastonmuutoksen vaikutuksista tulviin:
Ilmastonmuutoksen vaikutus vesistöihin -visualisointityökalu
Rannikkoalueen meritulvavaarakartat vuosina 2020 (nykytilanne), 2050 ja 2100 eri päästöskenaarioilla ja eri suuruisilla tulvilla
Ilmastonmuutoksen vaikutus vesistötulviin
Ilmastoskenaarioiden (25 kpl) antama keskimääräinen muutos ja maksimimuutos (verrattuna jaksoon 1981–2010) kerran 100 vuodessa toistuviin vesistötulviin eri puolella Suomea 2070–2099.
Ilmastonmuutoksen vaikutus meritulviin
Rannikkoalueen meritulvavaarakartat vuosina 2020 (nykytilanne), 2050 ja 2100 eri päästöskenaarioilla ja eri suuruisilla tulvilla.
Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa
Onko ilmastonmuutoksen ja muun pitkäaikaisen kehityksen vaikutus osattu huomioida arvioinnissa?
Muun pitkäaikaisen kehityksen vaikutus tulvariskeihin
Taustatietoa
Tulvariskin kehittymiseen vaikuttavat pitkällä aikavälillä ilmastonmuutoksen lisäksi etenkin maankäytön muutokset, väestökehitys ja talouskasvu. Alueelliset erot tulvariskin kehittymisessä kasvavat kaupungistumisen myötä. Rakennusten teknistyminen ja talouskasvu voivat lisätä tulvavahinkojen suuruutta. Väestön ikääntyessä haavoittuvuus tulville kasvaa.
Tulvariskiin voidaan vaikuttaa merkittävästi, kun maankäyttöä ohjataan erityisesti uusilla rakentamiskohteilla tulvavaara-alueiden ulkopuolelle esimerkiksi antamalla suosituksia alimmista rakentamiskorkeuksista. Maankäytön suunnittelussa tulvariskit tulisi ottaa huomioon muun muassa kaavoituksessa ja kuntien rakennusjärjestyksessä.
Merkittäville tulvariskialueille on laadittu arviot tulvariskin kehittymisestä vuoteen 2100 saakka. Tutustu arvioihin interaktiivisella raportilla:
Tulevaisuuden tulvariskit (PowerBI-raportti)
Tulvariskin merkittävyyden arviointi
Tulvariskin merkittävyyttä arvioitaessa otetaan huomioon alueelliset ja paikalliset olosuhteet, tulvan todennäköisyys sekä seuraavat tulvasta mahdollisesti aiheutuvat yleiseltä kannalta katsoen vahingolliset seuraukset:
- vahingollinen seuraus ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle
- välttämättömyyspalvelun, kuten vesihuollon, energiahuollon, tietoliikenteen, tieliikenteen tai muun vastaavan toiminnan, pitkäaikainen keskeytyminen
- yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja turvaavan taloudellisen toiminnan pitkäaikainen keskeytyminen
- pitkäkestoinen tai laaja-alainen vahingollinen seuraus ympäristölle
- korjaamaton vahingollinen seuraus kulttuuriperinnölle.
Taustatietoa
Maa- ja metsätalousministeriön nimittämä valtakunnallinen tulvariskien hallinnan koordinointiryhmä on antanut esimerkkikriteereitä merkittävästä tulvariskistä muistiossaan 22.12.2010. Näitä kriteereitä ovat muun muassa:
- enemmän kuin 500–1000 vakituista asukasta erittäin harvinaisen tulvan (~1/1000 v) peittämällä asuinalueella,
- useita terveydenhuoltorakennuksia tai huoltolaitosrakennuksia, joissa on useita pysyviä vuodepaikkoja sekä lasten päiväkoteja erittäin harvinaisen tulva peittämällä alueella,
- alueen kannalta merkittävää asukasmäärää palveleva vedenottamo erittäin harvinaisen tulvan peittämällä alueella,
- jätevedenpuhdistamon toiminnan häiriintyminen terveyttä uhkaavalla tavalla,
- merkittävä voimalaitos tai useita sähköasemia erittäin harvinaisen tulvan peittämällä alueella,
- useita maanteitä, katuja, rautatieosuuksia tai vesiliikennereittejä katkeaa erittäin harvinaisella tulvalla
Myös huomattavat vahingot aiheuttava, useammin toistuva tulva (esim. ~1/100 v) tai tulvan kasvaminen ilmastonmuutoksen myötä voisivat olla riittäviä nimeämisperusteita. Samoin huomattava jäännösriski (tulvasuojeltujen alueiden haavoittuvuus) voi johtaa siihen, että tulvariskin merkittävyyden arvioinnissa sovelletaan tiukempia kriteerejä. Jos tarkastellulta alueelta on käytettävissä yksityiskohtaisia tulvakarttoja ja ilmastonmuutoksen ennustettu vaikutus tulviin on pystytty ottamaan huomioon, epävarmuuden pienentyminen tekee mahdolliseksi käyttää riskien arvioinnissa myös tulvariskien hallintasuunnitelmassa esitettyjä, eri tavoitetasojen mukaisia tulvan suuruuksia.
Tulvariskialueiden tunnistamisen lähtötiedot
Tulvariskin merkittävyyden arvioinnissa hyödynnetään monipuolisesti tietoa tulvavaarasta eli tulvan todennäköisyydestä sekä tulvan aiheuttamista mahdollisista vahingoista eli riskikohteista.
Lähtötiedot voidaan jakaa 1) yksityiskohtaisiin tulvavaarakarttoihin ja niihin perustuviin riskikohteisiin sekä 2) yleispiirteisempiin, mutta alueellisesti kattavampiin tulvakarttoihin ja vahinkoarvioihin.
Seuraavissa luvuissa on esitetty erilaisia tulvariskien arvioinnin lähtötietoja. Tulvakartat kattavat vain osan Suomesta, mutta niitä on toisaalta laadittu juuri niille alueille, joiden tulvariskejä on ollut tarvetta selvittää tarkemmin.
Ovatko arviointimenetelmät ja lähtötiedot riittävän kattavia?
Tulvavaara- ja tulvariskikartat
Kokemäenjoen vesistöalueen tulvariskien alustavassa arvioinnissa on hyödynnetty alueelle jo aiemmin laadittuja tulvavaara- sekä tulvariskikarttoja (Linkki johtaa tulvakarttapalveluun kyseiselle alueelle). Kokemäenjoen vesistöalueella on tulvavaara- ja riskikartoitettu Porin ja Huittisten alue. Tulvavaarakartoitettuja alueita ovat Loimijoki, Punkalaitumenjoki, Iso-Kulovesi, Kyrösjärvi, Iso-Längelmävesi, Vesijärvi, Iso-Tarjannevesi, Kotaselkä, Keuruu, Toisvesi ja Hämeenlinna. Uusimpana on vuoden 2023 lopulla valmistunut Porin keskustan alueen kattava jokijäämalli testikäyttöön sekä siihen perustuva tulvakartta.
Tulvakartat muodostavat perustan tulvariskien tehokkaalle hallinnalle. Tulvakarttoja on kahdenlaisia: tulvavaarakarttoja ja tulvariskikarttoja. Molemmat kartat pitää laatia kaikille niille alueille, jotka on nimetty merkittäviksi tulvariskialueiksi, mutta niitä voidaan laatia myös muille alueille.
Tulvavaarakartta kertoo, mille alueille tulva voi levitä. Tulvariskikartta taas kuvaa, mitä riskikohteita tulvavaara-alueilla sijaitsee. Tulvariskikartta antaa siis käsityksen mahdollisten tulvavahinkojen suuruudesta.
Taustatietoa
Merkittäville tulvariskialueille laadittavista tulvavaarakartoista säädetään tulvariskiasetuksessa (659/2010). Karttoja laaditaan useita, vähintäänkin sellaisille tulville, joiden vuotuinen todennäköisyys on 2 ja 1 prosenttia (tulvan toistuvuudet 1/50 v, 1/100 v), sekä tulvalle, joka on erittäin harvinainen mutta erityisoloissa mahdollinen. Arviot perustuvat mallinnukseen ja aiempiin hydrologisiin havaintoihin.
Tulvavaara-alueen asukasmäärä kuvataan kartalla ruuduilla, joiden sivun pituus on 250 metriä. Aineistona käytetään väestötietojärjestelmää, jonka tiedot yhdistetään tulvavaara-alueisiin. Tulvien peittämät tiet esitetään vastaavasti yhdistämällä tulvavaarakartat Väyläviraston Digiroad-aineistoon.
Tulvariskikartat laaditaan niin, että tulvavaarakarttoihin yhdistetään paikkatietoaineistoista ja esimerkiksi mahdollisilta maastokäynneiltä saatava tieto tulvavahingoille alttiista kohteista. Näin saadaan esitettyä kartalla, kuinka suuren vahingon tietyn suuruinen tulva saattaa aiheuttaa.
Lue lisää tulvakartoituksesta ja tutustu tulvavaara- ja tulvariskikarttoihin:
Tulvakartoitus
Tulvakarttapalvelu
Vesistötulvien tulvavaarakartoitetut ja tulvavaara-alueet
Tarkastellulla vesistö- tai rannikkoalueella sijaitsevat tulvakartoitetut alueet. Kartalla on esitetty kolmen suuruisen (yleisen, harvinaisen ja erittäin harvinaisen) tulvan peittämät alueet. Tarkemmat tulvakartat, jotka sisältävät mm. tiedot vesisyvyyksistä ja riskikohteista, löydät tulvakarttapalvelusta.
Vesistötulvien tulvavaarakartoitetut ja tulvavaara-alueet
Tarkastellulla vesistö- tai rannikkoalueella sijaitsevat tulvakartoitetut alueet. Kartalla on esitetty kolmen suuruisen (yleisen, harvinaisen ja erittäin harvinaisen) tulvan peittämät alueet. Tarkemmat tulvakartat, jotka sisältävät mm. tiedot vesisyvyyksistä ja riskikohteista, löydät tulvakarttapalvelusta.
Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa
Tulvakarttoihin perustuvat vahinkoarviot
Asukkaiden, rakennusten ja teiden määrä tulvavaara-alueella on oleellinen tieto arvioitaessa tulvan aikana syntyviä mahdollisia vahinkoja eli tulvariskiä. Tämä tieto on tuotettu kaikille tulvavaarakartoitetuille alueille. Paikkatietoanalyysissä on huomioitu ne asukkaat, jotka ovat suorassa tulvariskissä eli rakennus sijaitsee tulvavaara-alueella.
Tarkastele tulvavahinkoarvioita (asukkaat, rakennukset ja tiet) tulvavaarakartoitetuilla alueilla:
Tulvavahinkoarviot (asukkaat, rakennukset ja tiet) -visualisointityökalu
Visualisointityökalu on valtakunnallinen, mutta kattaa vain tulvavaarakartoitetut alueet.
Asukkaat, rakennukset ja tiet vesistöjen tulvavaara-alueella
Taulukossa on esitetty tilastot asukkaista, rakennuksista ja teistä tulvavaarakartoitetuilla alueilla. Tilastot on laskettu useille tulvan toistuvuuksille (kerran vuodessa – tuhannessa vuodessa).
Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa
Tulvariskikartoituksien riskikohteet
Edellä mainitun paikkatietoanalyysin lisäksi ELY-keskukset ovat tehneet ainakin merkittäville tulvariskialueille tarkemman riskikohteiden kartoituksen. Kartoituksessa on hyödynnetty valtakunnallisten paikkatietoaineistojen ohella myös muun muassa kunnilta ja muilta toimijoilta saatuja tietoja.
Riskikohteet tulvavaara-alueella
Tarkastellulla vesistö- tai rannikkoalueella sijaitsevat tulvakartoitetut alueet. Kartalla on esitetty kolmen suuruisen (yleisen, harvinaisen ja erittäin harvinaisen) tulvan peittämät alueet. Tarkemmat tulvakartat, jotka sisältävät mm. tiedot vesisyvyyksistä ja riskikohteista, löydät tulvakarttapalvelusta.
Taustatietoa
Tulvariskien hallinnan asetus (659/2010) velvoittaa, että tulvariskikartoilla esitetään seuraavat vahinkoluokat:
- asukkaiden arvioitu määrä
- erityiskohteet kuten sairaalat, oppilaitokset ja päiväkodit
- infrastruktuuri kuten tiet, energiaverkot, tietoliikenneverkot ja vesihuoltolaitosten laitteistot
- yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen kannalta merkittävä taloudellinen toiminta
- ympäristön pilaantumista aiheuttavat kohteet sekä pilaantumisesta kärsivät erityiset alueet
- lain nojalla suojellut taikka kaavassa suojelluiksi määrätyt kulttuuriperintökohteet
- muut tarpeelliset tiedot, kuten alueet, joilla tulva voi aiheuttaa jäiden haitallista kulkeutumista tai maaperän merkittävää eroosiota
Valuma-aluetasoinen tulvakartta
Valuma-aluetasoinen tulvakartta auttaa tunnistamaan riskialueet etenkin niillä vesistöalueilla, joille ei ole laadittu tarkempia tulvavaarakarttoja. Valuma-aluetasoinen tulvakartta on alueellisesti kattavampi kuin tulvavaarakartta, mutta epätarkempi, koska esimerkiksi uoman syvyystiedot puuttuvat.
Taustatietoa
Valuma-aluetasoinen tulvakartta hyödyntää Suomen ympäristökeskuksen (Syke) kehittämää pintavaluntamallinnusta ja Syken Vesistömallijärjestelmää. Lähtötietoina mallille ovat Maanmittauslaitoksen KM2-korkeusmalli, Väyläviraston tie- ja ratarekisteri sekä maankäyttöaineistot. Imeytymisen ja virtausvastuksen laskennassa hyödynnetään lisäksi veden läpäisemättömyys -aineistoja. Uoman syvyystiedon puuttuminen on huomioitu korjauskertoimella.
Muut lähtötiedot
Tulville haavoittuvia riskikohteita kartoittaessa voidaan hyödyntää lisäksi useita paikkatietoaineistoja mm. väestörakenteesta, rakennuksista, teistä, infrastruktuurista, ympäristölupavelvollisista toimijoista, luonnonsuojelualueista, vedenottopaikoista ja -kaivoista, vesistörakenteista, kulttuuriperintökohteista ja peltolohkoista.
Taustatietoa
Väestörakenteesta on saatavilla Tilastokeskuksen ruututietokanta (YKR), jota voidaan käyttää esimerkiksi sosiaalisen haavoittuvuuden arvioinnissa. Mahdollisesti sovellettavia muuttujia 250 m ruuduittain ovat mm. ikä, tulotaso, koulutus, työllisyys.
Rakennustietoja ylläpitää Digi- ja väestötietovirasto Rakennus- ja huoneistorekisterissä (RHR). Rekisteri sisältää tietoa kaikkien rakennusluvan vaatineiden rakennusten sijainnista, käyttötarkoituksesta, pinta-alasta, varustustasosta ja asukasmäärästä.
Tie- ja katuverkon sijaintitiedot ja tärkeimmät ominaisuustiedot (mm. väylätyyppi, toiminnallinen luokka, keskimääräinen vuorokausiliikenne sekä tien numero ja nimi) löytyvät Väyläviraston Digiroad-paikkatietoaineistosta.
Infrastruktuurikohteita kartoitettaessa tietoa löytyy Maanmittauslaitoksen ylläpitämästä Maastotietokannasta, joka sisältää tiedot esim. muuntajista ja sähkölinjoista.
Riskiä tulvan aiheuttamasta ympäristön pilaantumisesta arvioitaessa voidaan hyödyntää tietoa tulvavaara-alueella sijaitsevista ympäristölupavelvollisista toimijoista, joiden toiminnasta saattaa aiheutua ympäristön pilaantumista. Ympäristölupavelvolliset toimijat on rekisteröity YLVA-tietojärjestelmään.
Luonnonsuojelualueiden tietoja (mm. Natura 2000 -alueet, valtio- ja yksityisomisteiset luonnonsuojelualueet sekä koskiensuojelulailla suojellut vesistöt) ylläpitää Suomen ympäristökeskus.
Vesistörakenteiden, kuten patojen, penkereiden ja pumppaamoiden sijainti ja ominaisuustietoja löytyy Syke:n ylläpitämästä Vesistötyöt -tietojärjestelmästä (VESTY).
Vesihuoltolaitosten ja vedenottamoiden tietoja löytyy Syke:n ylläpitämästä vesihuollon tietojärjestelmästä (VEETI). Vedenottamoiden sijaintitiedot eivät ole julkisesti saatavilla
Pohjavesialueiden sekä vedenottokaivojen ja -hanojen sijainti- ja ominaisuustietoja löytyy Syke:n ylläpitämästä Pohjavesitietojärjestelmästä (POVET).
Museovirasto ylläpitää tietoaineistoja kulttuuriympäristöstä. Näihin kuuluvat valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY), muinaismuistolain tarkoittamat kiinteät muinaisjäännökset ja lainsäädännöllä (rakennussuojelulaki, kirkkolaki, rakennusperinnönsuojelulaki) suojellut rakennukset sekä maailmanperintökohteet.
Valuma-alueet, korkeussuhteet ja maaperä
Kokemäenjoen vesistöalueella on yhdeksän osavaluma-aluetta. Kaikki ovat kooltaan yli 2000 km²:n suuruisia ja jakautuvat kukin yhdeksään osavaluma-alueeseen.
Kokemäenjoen vesistön korkeimmat alueet sijaitsevat Suomenselällä hieman yli 200 metrissä valtaosan vesistöstä ollessa alle 100 metrin korkeustasolla. Vesistöalueen alavimmat alueet sijaitsevat vesistön länsi- ja lounaisosissa.
Onko tarkastelualue osattu kuvata riittävän kattavasti arviointia tukemaan?
Vesistön osavaluma-alueet
Päävesistöalueen sekä osavaluma-alueiden rajaukset.
Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa
Osavaluma-alueet
Vesistöalueen osavaluma-alueiden pinta-alat (km2) sekä järvien osuus pinta-aloista (%) (Ekholm 1993).
Korkeussuhteet
Vesistöalueen korkeussuhteet.
Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa
Joet ja järvet
Vesistöalueen pääuoma on Kokemäenjoki, joka on 121 kilometriä pitkä. Huittisissa Kokemäenjokeen yhtyvät muun muassa sen suurin sivujoki, Loimijoki sekä Ala-Kauvatsanjoki. Kokemäenjoen vesistöön kuuluu useita järviä, joista merkittävimmät ovat Vanajavesi, Pyhäjärvi, Näsijärvi, Roine, Mallasvesi, Längelmävesi, Tarjanne ja Keurusselkä .
Virtaamat ja vedenkorkeudet
Suomen ympäristökeskuksen HYDRO-tietojärjestelmässä on Kokemäenjoen vesistöalueella lähes sata vedenkorkeuden reaaliaikaista havaintoasemaa. Havaitsijoina toimivat ELY-keskusten lisäksi voimayhtiöt ja muut vesitaloushankkeiden luvanhaltijat. Havaintoverkon pisimmät vedenkorkeuden aikasarjat alkavat 1800-luvulta. Porissa vedenkorkeutta on seurattu vuodesta 1921 lähtien ja tällä hetkellä havaintoja saadaan reaaliajassa useasta eri mittauspisteestä.
Kokemäenjoen vesistöalueella seurataan virtaamia jatkuvasti noin 30 mittauspisteessä. Kokemäenjoen keski- ja alaosan tulvariskien hallinnan kannalta tärkeitä virtaaman havaintopaikkoja ovat Harjavallan voimalaitos ja ympäristöhallinnon havaintopaikka Maurialankoskessa Loimijoessa. Kummankin havaintopaikan havainnot alkavat vuonna 1931 ja seurannat jatkuvat edelleen. Kokemäenjoen järvialueen säännöstelyn kannalta keskeisiä virtaaman havaintopaikkoja ovat mm. Melon voimalaitos Nokialla, Tammerkosken voimalaitos Tampereella, Muroleenkoski, Herralanvirran pato Lempäälässä sekä Valkeakosken voimalaitos.
Vedenkorkeudet
Vesistöalueella sijaitsevat vedenkorkeuden havaintoasemat sekä niille lasketut minimit (NW), vuosiminimien keskiarvot (MNW), keskivedenkorkeudet (MW), vuosimaksimien keskiarvot (MHW) sekä maksimit (HW).
Virtaamat
Vesistöalueella sijaitsevat virtaaman havaintoasemat sekä niille lasketut virtaaman minimit (NQ), vuosiminimien keskiarvot (MNQ), keskivirtaamat (MQ), vuosimaksimien keskiarvot (MHQ) sekä maksimit (HQ).
Vesien tila
Vesien ekologinen luokittelu kuvaa vesien tilaa. Pintavesien ekologisessa luokittelussa vedet jaetaan ekologisen tilansa perusteella viiteen tilaluokkaan: erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä ja huono.
Kokemäenjoen vesistöalue on maamme neljänneksi suurin. Sen pinta-ala on 27 000 km2, josta järvien osuus on 11 % eli noin 3 000 km2. Vesistöalue muodostuu runsasjärvisestä alueesta, joka sijaitsee pääasiassa Pirkanmaalla ja Satakunnan halki virtaavasta jokijaksosta. Lisäksi Kokemäenjokeen laskee Huittisissa Loimijoki, jonka valuma-alue on runsaat 3 000 km2.
Vesienhoidon suunnittelussa Kokemäenjoen vesistöalue on jaettu kaikkiaan 635 vesimuodostumaan, joista järviä on 418 kpl ja jokia 217 kpl. Suurimmat joet ja järvet on jaettu useampaan vesimuodostumaan, esimerkiksi Kokemäenjoki on jaettu kolmeen vesimuodostumaan: alaosaan, keskiosaan ja yläosaan. Alueen järvistä suurin osa (75 %) on luokiteltu erinomaiseen tai hyvään ekologiseen tilaan ja jokimuodostumista vajaa puolet (41 %).
Pintavesien tila
Pintavesien ekologinen ja/tai kemiallinen tila. Pintavedet luokitellaan viiteen tilaluokkaan niiden ekologisten ja kemiallisten ominaisuuksien perusteella.
Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa
Nykyinen maankäyttö
Maankäytöltään Kokemäenjoen vesistön osa-alueet ovat erilaisia. Kokemäenjoen alueella (35.1) sekä Vanajan reitin valuma-alueella (35.8) maatalousalueet muodostavat yli 20 % pinta-alasta. Loimijoen valuma-alueella (35.9) maatalousalueiden osuus on peräti 35 %. Metsäisimpiin alueisiin kuuluvat vesistön pohjoisosien Keuruun reitin valuma-alue (35.6) sekä Ähtärin ja Pihlajaveden reittien valuma-alue (35.4), joissa yli 75 % alueesta on luokiteltu luokkaan metsät, avoimet kankaat ja kalliomaat (liitteet 11, 12, 13, 14, 15, 16, 17, 18, 19, 20). Vesialuetta on suhteellisesti eniten Näsijärven ja Ruoveden alueella (35.3) ja Längelmäveden ja Hauhon reittien valuma-alueella (35.7). Kosteikkojen ja avoimien soiden osuus pinta-alasta on kaikilla valuma-alueilla 1-5 %.
Nykyinen maankäyttö
Eri maankäyttöluokkien pinta-alat ja suhteelliset osuudet vesistöalueen kokonaispinta-alasta. Pinta-alojen laskenta perustuu Corine maankäyttö- ja maanpeite 2018 -aineistoon.
Maankäyttö
Vesistöalueen maankäyttöaineisto, joka on jaettu kymmeneen luokkaan.
Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa
Suunniteltu maankäyttö
Kokemäenjoen vesistöalueella on voimassa seitsemän maakuntakaavaa. Pinta-alallisesti suurimmalla osalla alueesta on voimassa Pirkanmaan maakuntakaava 2040. Kaava on tullut voimaan vuonna 2017. Pirkanmaalla on käynnissä elonkirjon ja energian teemoja koskevan vaihemaakuntakaavan laadinta, joka voimaan tullessaan täydentää ja päivittää Pirkanmaan maakuntakaavaa 2040. Etelässä vaikuttaa sekä Päijät-Hämeen Maakuntakaava 2014 (lainvoimainen 2019) että Kanta-Hämeen Maakuntakaava 2040 (lainvoimainen 2021). Itäisimmässä osassa valuma-aluetta sijaitsee Keski-Suomi, jonka maakuntakaava on vahvistettu vuonna 2009 ja pohjoisimmassa osassa Etelä-Pohjanmaa. Etelä-Pohjanmaan maakuntakaava on vahvistettu vuonna 2005. Osa Loimijoesta sijoittuu Varsinais-Suomen maakuntakaavan alueelle, jonka tavoitevuosi on 2025. Kokemäenjoki laskee mereen Satakunnan alueelta. Satakunnan maakuntakaava on vahvistettu 2011. Satakunnassa on voimassa kokonaismaakuntakaava ja kaksi sitä täydentävää vaihemaakuntakaavaa.
Taustatietoa
Satakunnan maakuntakaava, joka käsittää kaikki maankäyttömuodot, on saanut lainvoiman 13.3.2013. Satakunnan maakuntakaavasta on kumottu Satakuntaliiton maakuntavaltuuston 17.5.2019 tekemällä päätöksellä taajamatoimintojen alueen (A), keskustatoimintojen alueen (C), vähittäiskaupan suuryksikköjen alueen (KM, km), palvelujen alueen (P), työpaikka-alueen (TP), valtakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden (vma) sekä valtakunnallisesti ja maakunnallisesti merkittävien kulttuuriympäristöjen (kh1, kh2, kh) kaavamerkinnät ja -määräykset. Edellä mainitut kumotut teemat käsitellään Satakunnan vaihemaakuntakaavassa 2. Satakunnan vaihemaakuntakaava 2 on hyväksytty 17.5.2019 ja se on kuulutettu voimaan Satakunnan kunnissa 20.9.2019. Satakunnan vaihemaakuntakaavassa 2 teemana on energiantuotanto; turve, bioenergia ja aurinkoenergia. Muita teemoja ovat soiden moninaiskäyttö (kasvuturve, soiden suojelu ja virkistyskäyttö), kauppa, maisema-alueet ja rakennetut kulttuuriympäristöt. Satakunnan maakuntakaavassa Kokemäenjoen ja Loimijoen varrelle on osoitettu varauksia keskustoimintojen-, työpaikka-, palvelujen- ja erityisesti taajamatoimintojenalueille. Suuria keskittymiä ovat Pori, Harjavalta, Kokemäki ja Huittinen. Satakunnan maakuntakaavassa tulvariskit on otettu huomioon hyvin. Alueella on kaksi tulvariskien selvitysaluetta (Kokemäenjoen jokisuisto ja Säpilänniemen oikaisu-uoma). Koko maakuntakaava-alueella on yleinen suunnittelumääräys tulvavaara-alueiden huomioon ottamiseksi ja tulvariskien ehkäisemiseksi: Alueidenkäytön suunnittelussa on otettava huomioon viranomaisten selvitysten mukaiset tulvavaara-alueet ja tulviin liittyvät riskit. Uutta rakentamista ei tule sijoittaa tulvavaara-alueille. Tästä voidaan poiketa vain, jos tarve- ja vaikutusselvityksiin perustuen osoitetaan, että tulvariskit pystytään hallitse-maan ja että rakentaminen on kestävän kehityksen mukaista. Suunniteltaessa alueelle tulville herkkiä toimintoja tulee tulvasuojelusta vastaavalle alueelliselle ympäristöviranomaiselle varata mahdollisuus lausunnon antamiseen. Pirkanmaalla on voimassa Pirkanmaan maakuntakaava 2040. Pirkanmaan maakuntavaltuuston hyväksymä kokonaismaakuntakaavan kuulutettiin voimaan 8.6.2017. Korkein hallinto-oikeus käsitteli maakuntakaavaa koskeneet valitukset ja piti 24.4.2019 antamallaan päätöksellään maakuntakaavan voimassa. Pirkanmaan alueella ei ole valtakunnallisesti suhteutettuna merkittäviä tulvariskialueita. Vesistöjen säännöstelyn avulla on pystytty vähentämään Pirkanmaan keskeisten järvien rannoille aiheutuvat tulvavahingot. Tulvariskialueeksi on kuitenkin tunnistettu Sastamalassa Vammalan taajama, jossa vahinkoja voi syntyä asutukselle ja liikenteelle tulvaveden noustessa erittäin harvinaiselle tasolle. Alue on suurelta osin asemakaavoitettua ja kyseiselle alueelle sijoittuvat maakunnallisesti merkittävä rakennettu Vammalan keskustan kulttuuriympäristö sekä argeologisen perinnön ydinalue (Kaukola) ja tähän liittyvät suojelualuevaraukset. Maakuntakaavassa alueella on mm. keskusta- ja taajamatoimintojen alueita, työpaikka-alueita, virkistysalueita, tie- ja raideliikenteen yhteyksiä sekä maaseutualueita.Tulvariskialueita ei esitetä Pirkanmaan kaavakartalla aluerajauksina. Sen sijaan maakuntakaavan yleismääräykset ohjaavat tulva-alueiden ja -riskien huomioon ottamista seuraavasti:“Yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa on otettava huomioon viranomaisten selvitysten mukaiset tulva-alueet ja tulviin liittyvät riskit. Uutta rakentamista ei tule sijoittaa tulva-alueille. Tästä voidaan poiketa, josvoidaan osoittaa, että tulvariskit pystytään hallitsemaan.” Pirkanmaalla on patoturvallisuuslain mukaan luokiteltuja vesistöpatoja 22 kappaletta. Maakuntakaavassa ei ole erityisiä patoturvallisuutta koskevia määräyksiä. Suosituksena kuitenkin on, että patoturvallisuus huomioidaan suunniteltaessa patojen alapuolisten rantojen maankäyttöä sekä tulvaherkimpiä alueita, joille patojen murtuessa vedet leviäisivät. Patojen pelastus- ja turvallisuussuunnitelmia suositellaan päivittämään,mikäli riskialueelle osoitetaan uusia toimintoja. Kanta-Hämeen maakuntakaava 2040 on kokonaismaakuntakaava, joka voimaan tullessaan kumosi kaikki aiemmin voimassa olleet maakuntakaavat. Maakuntakaavassa 2040 on maakuntakaavan koko aluetta koskeva tulvavaara-alueiden huomioimista koskeva yleismääräys: “Uusi rakentaminen on sijoitettava tulvavaara-alueiden ulkopuolelle tai tulvariskien hallinta on varmistettava muutoin”. Kanta-Hämeessä ei Kokemäenjoen valuma-alueella ole merkittäviä tulvariskialueita. Tulvia esiintyy lähinnä Loimijoella ja Vanajaveden yläpuolisilla osilla, kuten Puujoella. Puujoki kiemurtelee pääosin haja-asutusalueilla. Loimijoen varrella on osoitettu keskusta-alueiden, taajamatoimintojen alueiden, virkistysalueiden, luonnonsuojelualueiden, työpaikka-alueiden, palvelujen alueiden sekä muinaismuistoalueiden varauksia. Merkittävimmät taajamat ovat Forssan, Jokioisten ja Ypäjän keskustat. Lisäksi koko Loimijokilaakso Forssasta länteen on valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöaluetta RKY sekä maakunnallisesti merkittävää maisema-aluetta. Forssan keskustassa jokivarsi on RKY- aluetta sekä osa kansallista kaupunkipuistoa. Riihimäen keskustatoimintojen alueella (C 167) on Kanta-Hämeen ainoa valtakunnallisesti merkittävä tulvariskialue, mutta se kuuluu Vantaanjoen valuma-alueeseen. Ranta-alueilla alimmat rakennuskorkeudet on koko maakunnassa huomioitu kuntien rakennusjärjestyksissä. Keski-Suomen maakuntakaava on vahvistettu 14.4.2009. Kaavassa on aluevarauksia mm. Keuruulla taajamatoimintojen-, keskustoimintojen-, virkistys-, teollisuus- ja varastoalueille sekä puolustusvoimille. Multian ja Keuruun välille on varattu suuri alue virkistystoiminnoille. Lisäksi vesistöalueen Keski-Suomen puoleisissa osissa on useita varauksia turvetuotannolle. Maakuntakaavassa ei oteta kantaa tulviin tai niiden vaikutuksiin. Etelä-Pohjanmaan maakuntakaavassa Ähtärissä varauksia on tehty mm. keskustoimintojen, palvelujen, puolustusvoimien, jätteenkäsittely ja teollisuuden alueille sekä loma-asuntoalueille ja kylille, jossa runsaasti vapaa-ajan asutusta. Kyseisessä maakuntakaavassa ei ole tulviin liittyviä merkintöjä Kokemäenjoen vesistön alueelta.
Maankäytön suunnittelun tehtävänä on ohjata alueiden käyttöä ja rakentamista. Maankäyttöä ohjataan valtakunnallisilla alueidenkäyttötavoitteilla ja kaavoituksella. Kaavoitus käsittää maakunta-, yleis- ja asemakaavat. Nämä yhdessä muodostavat maankäytön suunnittelujärjestelmän. Ranta-alueilla tapahtuvaa rakentamista, erityisesti loma-asutusta, ohjataan ranta-asemakaavalla. Rakentamista tulvariskialueiden ulkopuolelle ohjataan kaavamääräyksillä, joissa voidaan määrittää esimerkiksi alin lattiakorkeus. ELY-keskukset laativat suosituksia alimmista tulvan kannalta riittävän turvallisista rakentamiskorkeuksista. Haja-asutusalueilla rannoille rakennettaessa tarvitaan poikkeuslupa. Poikkeusluvassa otetaan tarvittaessa huomioon myös tulvariski.
Maakuntakaava
Alueen ajantasainen maakuntakaava niiltä osin kuin tulvariskien hallinnalle on oleellista.
Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa
Suojelualueet ja kulttuuriperintö
Kokemäenjoen vesistöalueella on lukuisia luonnonsuojelukohteita. Tulvariskien hallinnan suunnittelun kannalta niistä merkittävimmät on esitetty seuraavilla kartoilla.
Luonnonsuojelualueet
Vesistöalueella sijaitsevat luontodirektiivin (92/43/ETY) ja lintudirektiivin (79/409/ETY) mukaiset keskeiset suojelualueet eli ne Natura 2000 -alueet, jotka ovat merkittäviä vedestä riippuvaisten elinympäristöjen ja lajien suojelulle.
Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa
Suomessa on seitsemän maailmanperintökohdetta, mutta yhtään kohdetta ei sijaitse Kokemäenjoen valuma-alueella. Linnoja Kokemäenjoen valuma-alueella sijaitsee yksi, Hämeen linna. Vaalittavia valtion rakennusperintökohteita sijaitsee vesistöalueella lähes 190 kappaletta (paikkatietoaineisto).
Kulttuuriympäristökohteet
Vesistöalueella sijaitsevat valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY).
Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa
Tulvasuojelu
Laajempia, koko Kokemäenjoen vesistöalueen tulvariskien hallintaa parantavia, viime vuosina toteutettuja toimenpiteitä ovat olleet: – Kokemäenjoen padotus- ja juoksutusselvityksen laadinta – Pirkanmaan keskeisten järvien säännöstelyjen kehittämissuositusten laadinta – Pirkanmaan keskeisten järvien tarpeellisten säännöstelylupamuutosten valmistelu – Loimijoen padotus- ja juoksutusselvityksen laadinta – Kokemäenjoen vesistön tulvariskeihin varautumista, optimaalista säännöstelyn toteuttamista ja tulvatilanteiden hoitoa ovat lisäksi parantaneet Harjavallan voimalaitoksen lisäkapasiteetin rakentaminen, Lempäälän kanavan säännöstelyrakenteen lämmitysjärjestelmä, digitalisaatiokehityksen mahdollistamat tehokkaat kokouskäytännöt sekä hydrologisten seuranta-, vesistömalli- ja tulvavaroitusjärjestelmien kehittyminen.
Hämeessä merkittäväksi tulvariskialueeksi on nimetty Riihimäen kaupungin keskusta, joka sijaitsee Vantaanjoen vesistöalueella. Lisäksi Hämeessä tulvia esiintyy lähinnä Loimijoella, Porvoonjoen yläosassa ja Vanajaveden yläpuolisessa vesistössä, mm. Puujoella. Hämeenlinnan kaupungin kohdalta on tehty tulvavaara ja – riskikartta, joiden perusteella Hämeenlinnassa ei ole todettu tulvariskiä. Vanajaveden tulvariskejä on tarkasteltu myös Pirkanmaan ELY- keskuksen laatimassa selvityksessä. Selvityksen mukaan Vanajan veden noustessa Lempäälässä säännöstelypadon hätä-HW:n N2000 + 81,53 tasolle ei siitä seuraa merkittäviä vahinkoja Kanta-Hämeessä. Hämeen ELY-keskus on tehnyt myös vesilaitoksia koskevan tulvariskiarvion ”Vesihuollon tulvariskit Hämeessä”. Työ tehtiin yhteistyössä vesilaitosten kanssa. Siinä on tarkasteltu vedenottamoiden ja jätevedenpuhdistamoiden mahdollisia tulvariskejä.
Porin tulvasuojelu
Porin alueella on toteutettu ajan mittaan monia tulvasuojeluhankkeita. Herralahden maapenger Porin keskustassa Varvourinjuovan rannassa toteutettiin jo 1920-luvun alussa. Kokemäenjokea ja sen haaroja ruopattiin 1930-luvulla lähes koko matkaltaan Porin keskustasta alaspäin. 1950-luvulla toteutettiin laaja pengerryshanke, jossa rakennettiin penkereet Kokemäenjoen ja Luotsinmäenhaaran pohjoisrannalle Kahaluodosta Ruosniemeen sekä Isojoen rantaan Toejoelle asti.
Porin kaakkoisosan pengerrykset toteutettiin 1970-1980 -luvuilla. Pengerryksillä suojataan Uuden Aittaluodon, Kalaholman, Väinölän, Tiimanninluodon, Koivistonluodon alueita sekä Oy W.Rosenlew Ab:n teollisuusalue. Hanke käsitti myös Varvourinjuovan sulkemisen.
Kokemäenjoen suuosan pengerrys- ja ruoppaushanke toteutettiin 1980-luvulla. Hankkeeseen kuului laajat ruoppaukset (Kokemäenjoki, Luotsinmäenjuopa, Raumanjuopa, Huvilajuovan itäinen haara ja Laiskanränni ja Pihlavanlahden Halssin matalikko) sekä pengerryksiä (Hevosluodon puoleinen ranta, Hanhiluodon ja Raatimiehenluodon rannat, Rantakulman, Karjarannan ja Nuottalanojan rannat). Lanajuovan ruoppauksella (2000-luvun alussa) poistettiin juovan yläpäähän kasaantunutta hienoainesta (Koskinen 2006).
Porin vuonna 2008 alkanut ja vieläkin käynnissä olevan tulvasuojeluhankkeen tarkoituksena on suojata Porin keskusta harvinaiselta, arviolta kerran 100 vuodessa toistuvalta talvitulvalta. Hankkeen yhteydessä on peruskorjattu ja korotettu aiemmissa hankkeissa rakennettuja tulvasuojelupatoja ja rakennettu uusia pato-osuuksia yhteensä noin 23 kilometrin matkalla. Lisäksi on tehty Kirjurinluodon kohdalla olevassa joen haarautumiskohdassa sedimentoitumisen vuoksi voimakkaasti mataloituneen jokialueen ruoppaus. Hankkeen merkittävin jäljellä oleva työkokonaisuus on Harjunpäänjoen alaosan järjestely, joka on parhaillaan lupakäsittelyssä.
Kullaanjoen järjestely
Kullaanjoki saa alkunsa Ulvilan Joutsijärveltä ja yhtyy Porissa Kokemäenjokeen Harjunpäänjokena. Kullaanjoen järjestelyhanke on toteutettu 1970-1980 -lukujen vaihteessa. Ensimmäisessä vaiheessa perattiin Tyvijokea, ruopattiin Tyvijärveä ja pengerrettiin Palusjärveä sekä Järventaustaa. Toisessa vaiheessa rakennettiin Joutsijokeen säännöstelypato sekä rakennettiin Joutsijärvestä Palusjärveen vedenjohtouoma, johon rakennettiin säännöstelypato. Tarkoituksena oli turvata raakaveden saannin riittävyys Kullaanjoen vesistöstä Porin kaupungille ja tulvahaittojen poistaminen viljelyksiltä (LSVO 1977 nro 28/2-77). Kolmas vaihe sisälsi Joutsijoen, Kullaanjoen ja Palusjoen järjestelyt. Tarkoituksena oli poistaa tulvat jokien varrelta perkaamalla jokia noin 10 kilometrin matkalta. Jokiin rakennettiin yhdeksän säännöstely- ja pohjapatoa, joilla nostettiin joen vedenpintaa kesäaikana. Neljä pientä säännöstelypatoa on myöhemmin muutettu pohjapadoiksi.
Kauvatsanjoen järjestely
Kauvatsanjoki virtaa Kauvatsan alueen läpi ja laskee Kokemäenjokeen Kokemäen ja Huittisten kaupunkien puolivälissä. Marjajärven kuivatus sekä Mouhi-, Koura-, Kirkko- ja Koivuniemenjärven järjestely ja säännöstely aloitettiin 1960-luvulla. Järviä on laskettu 1930-luvulla. Järjestelyn yhteydessä perattiin Jaaran-, Kolus- ja Kourajokea sekä Putan-ja Kiikoiskoskea ja Marjajärven ympärysjokea. Järvien vedenjuoksun säännöstelyn suorittamiseksi rakennettiin Kiikoisjärven, Mouhijärven ja Kourajärven säännöstelypadot.
Perkauksia Kauvatsanjoella on lisäksi tehty 1960-luvun lopussa, jolloin toteutettiin Kauvatsanjoen järjestely. Tuossa yhteydessä Kauvatsanjoen keskiosa perattiin, tarkoituksena oli vapauttaa tulvilta Sääkskosken ja Lievikosken välinen noin 4,5 km pituinen Kauvatsanjoen keskiosa. Lisäksi Kauvatsanjoen Lievikoskeen rakennettiin neuloilla suljettava pato (LSVO 1968 nro 15/1968).
Kokemäenjoen keskiosan tulvasuojelu
Kolsin voimalaitoksen rakentaminen 1940 -luvun loppupuolella muutti oleellisesti vesitilannetta Kokemäenjoen keskiosalla. Tällöin alueelle rakennettiin pengerryksiä, esim. Raijalanjärven ja Säpilänniemen pengerrykset, jotka on rakennettu voimalaitosten rakentamisen yhteydessä toteutetun vedennoston aiheuttamien vahinkojen vähentämiseksi sekä perattiin Säpilänniemen alueen koskia joen virtauskapasiteetin lisäämiseksi.
Lieko- Rauta ja Kuloveden tulvapenkereet
Nykyisen Nokian ja Sastamalan alueilla sijaitsevien Lieko-, Rauta- ja Kuloveden rantojen pengerrykset tehtiin 1950-luvun puolivälissä. Penkereet luovutettiin maanomistajille kunnossapitovelvoitteiden kera vuosina 1957-58. Vuosikymmenten kuluessa penkereet ovat painuneet jopa kymmeniä senttejä. 1990-luvun alussa tehtyä laajaa suunnitelmaa penkereiden korjaamiseksi ja korottamiseksi ei ole toteutettu. Penkereiden hyötyalue on yhteensä 571 ha, josta yli 90 % on peltoa.
Vanajaveden, Näsi-, Kyrös- ja Pyhäjärven sekä Iso-Kuloveden säännöstely
Vanajaveden, Näsijärven ja Pyhäjärven sekä Iso-Kuloveden ja Kyrösjärven säännöstelyt ovat myös tulvasuojeluhankkeita. Voimatalouden lisäksi niiden tarkoitus on vähentää sekä Kokemäenjoen alaosan että järvien rantojen tulvavaaraa. Säännöstely on merkittävimpiä yksittäisiä toimenpiteitä, joilla vähennetään Kokemäenjoen alaosan tulvariskejä. Säännöstelykäytäntöjä on tarkistettu 2000-luvulla. Vanajaveden säännöstelyn kehittäminen -hanketta on edistetty PIRELY:n johdolla.
Teuronjoki ja Puujoen yläjuoksu
Hämeenkosken, Hämeenlinnan, Kärkölän ja Hausjärven kuntien Teuronjoen ja Puujoen yläosan perkaaminen ja useiden järvien laskeminen toteutettiin 1950-luvun lopulla maatalouden tulvasuojelun edistämiseksi. Samalla rakennettiin useita säännöstelypatoja, joista osa on nykyään automatisoitu. Lisäksi perkausyhtiöllä on vireillä lupahakemus aluehallintovirastossa Vuolteenkosken, Oriharonjärven ja Valkjärven patojen säännöstelyohjeiden muuttamiseksi ja kalateiden rakentamiseksi. Laadittu Teurojoen ja Puujoen hydrologiset laskelmat 2021 Teuronjoen-Puujoen hydrologiset laskelmat – Vesi.fi aineistopankki.
Loimijoki
Loimijoen padotus- ja juoksutusselvityksen laadinta 2017, käyttäjäkyselyn toistaminen 2022 ja uudesta viisivuotisseurantakaudesta sopiminen 2023.
Vesistörakenteet ja vesistön käyttö
Kokemäenjoen vesistöalueen järvien säännöstelyt on nykymuodossaan aloitettu pääosin 1950–1960-luvuilla ja jokiosuuden 1920–50-luvuilla. Näsijärven vedenkorkeuksiin on vaikutettu jo 1800-luvulta asti, mutta varsinaiset säännöstelyluvat ovat saaneet lainvoiman 80-luvun alussa. Säännöstelyjen alkuperäisinä tavoitteina on ollut vesivoimatuotannon, uiton ja vesiliikenteen edistäminen sekä tulvasuojelu. Keskeisenä tavoitteena on ollut virtaamien tasaaminen vuositasolla sekä järvialueella että alapuolisella Kokemäenjoella. Tätä kutsutaan vuosisäännöstelyksi. Vedenkorkeuden talvisella alentamisella juoksutuksia on siirretty keväältä ja kesältä talvelle. Samalla kevättulva-ajan virtaamahuiput ovat pienentyneet.
Kokemäenjoen jokiosuutta säännöstellään Iso-Kuloveden alapuolisen voimalaitoksen Tyrvään (Hartolankoski) sekä Äetsän, Kolsin ja Harjavallan voimalaitoksilla. Kokemäenjoen vesistöalueen suurista järvistä säännösteltyjä ovat Kyrösjärvi, Näsijärvi, Vanajavesi ja Pyhäjärvi. Kokemäenjoella ja edellä mainituilla järvillä (lukuun ottamatta Vanajavettä) harjoitetaan lyhytaikaissäännöstelyä, jolla tarkoitetaan vesistön virtaaman muuttamista vuorokauden (vuorokausisäännöstely) tai viikon (viikkosäännöstely) aikana sähköenergian tarpeen mukaisesti. Vesistöalueella on lisäksi kymmeniä pienempiä järviä, joissa harjoitetaan aktiivista vesistösäännöstelyä, kuten Ähtärinjärvi, Vesijärvi, Linnanjärvi, Kiikoisjärvi ja Mouhijärvi. Suuriin järviin lukeutuvien Iso-Längelmäveden ja Keurusselän juoksutuksia hoidetaan voimalaitoksilla, mutta niiden juoksutukset on sidottu purkautumiskäyriin ja vedenkorkeuden vaihtelu noudattaa luonnontilaista rytmiä.
Säännösteltyjen vesistöjen operatiivisessa käytössä ja hoidossa toteutettavien juoksutusten suunnittelu perustuu päätöksentekoprosessiin. Juoksutusten suunnittelun pohjana ovat reaaliaikainen havainnointi vesistöalueella, säätietojen ja ennustemallien avulla tehdyt tulovirtaamaennusteet, säännöstelylaskelmat ja erilaisten ekologisten ja taloudellisten vaikutusten arviointi. Juoksutuspäätöksiä tehtäessä hyödynnetään matemaattisia malleja sekä rekistereitä. Kokemäenjoen vesistöalueen operatiivisessa säännöstelyssä käytetään Suomen ympäristökeskuksen vesistöennustejärjestelmää. Ennustejärjestelmä tuottaa sekä ELY-keskukselle että voimayhtiöille tulovirtaamaennusteet, joiden perusteella laaditaan viikoittaiset juoksutussuunnitelmat. Säännöstelijät informoivat toisiaan juoksutussuunnitelmista ja niihin tehtävistä muutoksista.
Loimijoen varrella on useita pieniä voimalaitoksia, jotka säännöstelevät vedenkorkeutta Loimijoessa. Loimijoen säännöstelyllä ei kuitenkaan ole suurta merkitystä Kokemäenjoen virtaamien kannalta, koska voimalaitoksilla ei ole veden varastointitilaa, Tammelan Pyhäjärveä lukuun ottamatta, vaan niiden säännöstelymahdollisuus rajoittuu vedenkorkeuksien vaihteluun jokiuomassa.
Taustatietoa
Yksittäisen padon aiheuttama tulvariski on jo otettu huomioon patoturvallisuuslain ja -asetuksen määräämin toimenpitein. Pääsääntönä voidaan pitää, että pelkästään yksittäisen padon sortuman aiheuttaman tulvariskin perusteella ei ole perusteltua nimetä aluetta merkittäväksi tulvariskialueeksi.
Säännöstellyt vesistöt
Vesistöalueella sijaitsevat säännöstellyt vesistöt. Valitsemalla taulukosta säännöstelyn tai järven, saat kohdistettua kartan kyseiselle alueelle. Valinnan saa poistettua klikkaamalla valittua järveä uudestaan.
Viitteet
- Valuma-aluekohtaiset tulvakartat (TIIMA-hanke)
- Parjanne, Antti, Rytkönen, Anna-Mari, Veijalainen, Noora. 2020. Ilmastonmuutoksen ja vesienhoidon huomioon ottaminen tulvariskien hallinnassa.
- Parjanne, Antti; Silander, Jari; Tiitu, Maija; Viinikka, Arto, 2018. Suomen tulvariskit nyt ja tulevaisuudessa – Varautuminen maankäytön, talouden ja ilmaston muutokseen.
- Perrels, Adriaan; Haakana, Juha; Hakala, Outi; Kujala, Susanna; Láng-Ritter, Ilona; Lehtonen, Heikki; Lintunen, Jussi; Pohjola, Johanna; Sane, Mikko; Fronzek, Stefan; Luhtala, Sanna; Mervaala, Erkki; Luomaranta, Anna; Jylhä, Kirsti; Koikkalainen, Kauko; Kuntsi-Reunanen, Eeva; Rautio, Tuukka; Tuomenvirta, Heikki; Uusivuori, Jussi; Veijalainen, Noora (2022-04-28) Kustannusarviointi ilmastonmuutokseen liittyvästä toimimattomuudesta (KUITTI)
- Veijalainen, N., Jakkila, J., Nurmi, T., Vehviläinen, B., Marttunen, M. ja Aaltonen, J. 2012 Suomen vesivarat ja ilmastonmuutos – vaikutukset ja muutoksiin sopeutuminen WaterAdapt-projektin loppuraportti. Suomen ympäristö 16/2012. Helsinki. 138 s. ISBN (pdf) 978–952–11-4018-1.
Tallenna PDF