Tulvariskien alustava arviointi Kymijoen vesistöalueelle
Kuuleminen tulvariskialueista päättyi 17.6.2024. Kuulemisaineisto on edelleen saatavilla tulvariskien aluesivujen kautta. Tätä alustavaa arviointia on tarvittaessa päivitetty saadun palautteen pohjalta.
Ehdotus merkittäviksi tulvariskialueiksi 2024-2030
Kymijoen vesistöalueelta ehdotetaan merkittäväksi tulvariskialueeksi Kymijoen alaosaa. Ehdotuksessa on otettu huomioon tulvien todennäköisyys ja niistä aiheutuvat vahingolliset seuraukset. Kymijoen alaosalla tulva voi aiheuttaa merkittävää haittaa ja vahinkoa muun muassa asutukselle ja liikenneyhteyksille. Avovesikauden tulvatilanteiden lisäksi Kymijoella esiintyy talviaikaisia hyydetulvia, joiden mahdollinen nopea kehittyminen lisää tulvariskiä. Kymijoella on aiemmin esiintynyt yleiseltä kannalta katsoen merkittäviä tulvatilanteita ja vähäisempiä vahingollisia seurauksia aiheuttaneita uhkaavia tulvatilanteita on ollut myös viime vuosina. Ilmastonmuutoksen ennustetaan lisäävän Kymijoen tulvariskiä tulevaisuudessa.
Kymijoen alaosan merkittävän tulvariskialueen lisäksi Kymijoen vesistöalueelta on tunnistettu muuksi tulvariskialueeksi Jyväskylässä sijaitseva alue. Tällä alueella tulvan vaikutukset kohdistuva mm. asutukseen, liikenneyhteyksiin ja vesihuoltoon, mutta vahinkojen ei ole arvioitu olevan yleiseltä kannalta merkittäviä.
Tällä sivustolla pääset tutustumaan Kymijoen vesistöalueen tulvariskien alustavan arvioinnin tausta-aineistoon.
Onko tulvariskialueet tunnistettu ja ehdotettu oikein?
Muutokset edelliseen suunnittelukauteen verrattuna
Kymijoen vesistöalueen maankäytössä, ilmastonmuutoksen vaikutusarvioinneissa, tietopohjassa tai tulvariskien hallinnan tavoitteissa ja toimenpiteissä ei ole tapahtunut sellaisia muutoksia, jotka edellyttäisivät muutoksia vuonna 2018 nimettyihin merkittäviin tulvariskialueisiin tai tunnistettuihin muihin tulvariskialueisiin. Kymijoen alaosan merkittävällä tulvariskialueella on esiintynyt talvella 2023–2024 paikallisia vahinkoja aiheuttaneita hyydetulvia. Merkittävän tulvariskialueen kriteeristö täyttyy edelleen.
Kymijoen vesistöalueella ei ole tapahtunut vuonna 2018 tehdyn alustavan arvioinnin jälkeen tulvia, joista olisi aiheutunut yleiseltä kannalta katsoen vahingollisia seurauksia. Uusia tulvavaarakarttoja on valmistunut Päijänteelle sekä Mäntyharjun reitillä Puulavedelle, Ryökäsvesi-Liekuneelle sekä Vahvajärvelle, Iso-Sämpiälle ja Sämpiälle. Uusilta tulvavaarakartoitetuilta alueilta ei ole tunnistettu asutukseen tai rakennuskantaan liittyviä merkittävän tulvariskialueen kriteerit täyttäviä tulvariskejä. Tulvariskikohteita ei kuitenkaan ole kartoitettu vastaavasti kuin Kymijoen alaosan merkittävällä tulvariskialueella ja Jyväskylän muulla tulvariskialueella.
Tulvakartoitettujen alueiden ulkopuolella tulvariskien alustava arviointi pohjautuu edelleen vuonna 2011 julkaistussa Kymijoen vesistöalueen tulvariskien alustavassa arvioinnissa (raportti ladattavissa osoitteesta: www.vesi.fi/trh) esitettyyn karkean tason riskiarvioon. Näillä alueilla ei esimerkiksi maankäytössä, riskikohteissa tai ilmastonmuutoksen vaikutusarvioinneissa ole tapahtunut sellaisia muutoksia, jotka muuttaisivat oleellisesti aiemmin tehtyjä arvioita tai edellyttäisivät muutoksia merkittävien tulvariskialueiden nimeämiseen. Riskiarvioita voidaan merkittävämmin tarkentaa siinä vaiheessa, kun uusi pintavaluntamallinnukseen perustuva valtakunnallinen valuma-aluetasoinen tulvavaarakartta on valmis.
Kuulemisen perusteella tehdyt muutokset
Kuuleminen tulvariskialueista päättyi 17.6.2024. Kiitos palautteesta! Kuulemisaineisto on edelleen saatavilla tulvariskien aluesivujen kautta. Sivuille lisätään syksyllä 2024 koosteet kuulemisesta saaduista palautteista sekä tarkistetut ehdotukset. Myös tämä tulvariskien alustava arviointi päivitetään kuulemisen perusteella syksyyn 2024 mennessä. Näiden pohjalta nimetään 22.12.2024 mennessä Suomen merkittävät tulvariskialueet vuoteen 2030.
Yleistä tulvariskien alustavasta arvioinnista
Tulvariskien alustavassa arvioinnissa tunnistetaan tulvien aiheuttamia riskejä muun muassa asutukselle, yhteiskunnan toiminnoille, liikenteelle, ympäristölle ja kulttuuriperinnölle. Arviointi tehdään kaikille vesistö- ja rannikkoalueille ja arvioinnin perusteella nimetään merkittävät tulvariskialueet. Tulvariskialueiden tunnistaminen perustuu aiempiin tulviin sekä saatavissa oleviin tietoihin ilmasto- ja vesiolojen kehittymisestä.
Ne alueet, joilla tulvariski saattaa olla alustavan arvioinnin perusteella merkittävä, nimetään merkittäviksi tulvariskialueiksi. Näillä alueilla vesistöjen tai merivedenpinnan nousu voi aiheuttaa huomattavia tulvavahinkoja. Merkittäville tulvariskialueille laaditaan tulvavaara- ja tulvariskikartat sekä tulvariskien hallintasuunnitelmat.
Alustava arviointi tarkistetaan kuuden vuoden välein. Tältä sivustolta löydät tulvariskien alustavan arvioinnin taustatiedot sekä tiedot vuonna 2024 ehdotetuista tulvariskialueista. Osa taustatiedoista, esimerkiksi kartat ja raportit, päivittyvät automaattisesti vuosittain tai jopa useammin.
Tutustu alta tarkemmin alueen alustavan arvioinnin yksityiskohtiin
Tarkasteltavan alueen tulvariskien alustava arviointi perustuu mahdollisimman kattavaan saatavilla olevaan tietoon esiintyneistä tulvista sekä tulevaisuudessa mahdollisesti esiintyvistä tulvista ja niiden vaikutuksista. Tulevaisuuden tulvia on arvioitu saatavilla oleviin tulvakarttoihin ja paikkatietopohjaisiin vaikutusarvioihin perustuen.
Onko tulvariskejä tarkasteltu mielestäsi riittävän kattavasti?
Ehdotetut tulvariskialueet
Kartalla on esitetty ehdotettujen merkittävien tulvariskialueiden sekä tunnistettujen muiden tulvariskialueiden rajaukset.
Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa
Ehdotetut merkittävät tulvariskialueet
Taulukossa on esitetty ehdotetut merkittävät tulvariskialueet perusteineen tarkastellulta vesistöalueelta sekä tunnistetut muut tulvariskialueet.
Tunnistetut muut tulvariskialueet
Taulukossa on esitetty tunnistetut muut tulvariskialueet perusteineen tarkastellulta vesistöalueelta.
Tulvariskit ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle
Nimettäessä tulvariskialueita tarkastellaan erityisesti tulvan aiheuttamia vaikutuksia ihmisten terveyteen ja turvallisuuteen. Riskiä lisäävät tulvalle altistuvan väestön suuri määrä sekä tulvavaara-alueella sijaitsevat vaikeasti evakuoitavat kohteet, kuten sairaalat, terveyskeskukset, vanhainkodit, päiväkodit ja koulut. Vahingollinen seuraus ihmisten terveydelle voi johtua myös altistumisesta tulvan mukana leviäville taudinaiheuttajille.
Kymijoen vesistöalueella merkittävimmät ihmisten terveyteen ja turvallisuuteen kohdistuvat riskit aiheutuvat tulvavaara-alueiden (tulvan leviämisalueiden) vakituisesta asutuksesta sekä alueiden jäämisestä saarroksiin tulvan aikana tieyhteyksien katkeamisen vuoksi. Kymijoen alueella asutukseen kohdistuvat tulvariskit ovat merkittävimpiä Anjalankosken–Myllykosken alueella sekä Kotkassa Kymijoen itähaarassa. Kymijoen alaosan hyydetulvatilanteet voivat kehittyä nopeasti, mikä lisää ihmisten terveyteen ja turvallisuuteen kohdistuvaa välitöntä riskiä. Toisaalta vesistöalueen suurissa järvissä ja laskujoki Kymijoessa avovesikauden merkittävät tulvatilanteen kestävät tyypillisesti pitkään, mikä voi osaltaan korostaa tulvasta aiheutuvia haittoja ja vahinkoja.
Koko Päijänteen kattava tulvakartoitustyö on alkanut 2023 ja Päijänteen alueen tulvariskejä tullaan selvittämään tarkemmin vuosien 2024–2025 aikana osana Kymijoen vesistöalueen vuosien 2022–2027 tulvariskien hallintasuunnitelman toteutusta. Vaikka tulvakartoitustyö on vielä kesken, on jo selvinnyt, että koko Päijänteen alueella asukasmäärä erittäin harvinaisen (1/1000a) tulvan peittämällä alueella jää alle merkittävyyden kriteereiden eli 500…1000 asukasta.
Kymijoen vesistöalueella on tunnistettu tulvavaara-alueilta vain muutamia vaikeasti evakuoitavia kohteita. Kymijoen alaosan erittäin harvinaisen hyydetulvan tulva-alueelle sijoittuu yksi päiväkoti. Päijänteen alueelta on tunnistettu yksi terveysasema ja vanhainkoti Muuramessa sekä vuoden 2011 karkean tason riskiarvioon perustuen yksi vanhainkoti Kyyjärven kunnassa Kyyjärven rannan tuntumassa sekä Pieksämäen keskustassa sijaitseva päiväkoti.
Kymijoen vesistöalueen tulvariskikartoitetuilla alueilla on jätevesipumppaamoita ja -puhdistamoita, jotka voivat tulvatilanteissa aiheuttaa terveyteen kohdistuvia riskejä. Lisätietoja löytyy sivuston kohdassa ”Tulvariskit ympäristölle”.
Taustatietoa
Kymijoen alaosan merkittävällä tulvariskialueella on kerran sadassa vuodessa toistuvan hyydetulvan tulvavaara-alueella (vastaa korkeudeltaan likimain 1/1000a avovesikauden tulvaa) noin 900 rakennusta, 260 asukasta sekä lisäksi tulvan aikana saarroksiin jäävillä alueilla arviolta noin 400 vakituista asukasta.
Päijänteen uuden tulvakartoitustiedon perusteella tulvavaara-alueella (1/1000a) on kaikkiaan noin 440 asukasta ja 3700 rakennusta . Riskikohteet ovat Päijänteellä levittäytyneet laajalle alueelle ja tulvalle tyypillinen hidas kehittyminen vähentää osaltaan terveyteen ja turvallisuuteen kohdistuvaa välitöntä riskiä. Suur-Päijänteen alueella (14.2) tulville altistuvan väestön määrä on keskittynyt Jyväskylään.
Mäntyharjun reitin uusilla tulvakartoitetuilla alueilla on vain vähäisessä määrin asukkaita ja asuinrakennuksia, vahingot kohdistuvat vapaa-ajan rakennuksiin ja talousrakennuksiin.
Kymijoen vesistöalueen tulvakartoittamattomilla alueilla ei ole tapahtunut sellaisia muutoksia maankäytössä ja rakentamisessa, tulvariskikohteissa tai olosuhteissa, jotka oleellisesti muuttaisivat vuoden 2011 karkean tason arvion pohjalta tehtyjä johtopäätöksiä terveyteen ja turvallisuuteen kohdistuvista riskeistä. Altistuvan väestön perusteella Leppävesi-Kynsiveden alueella (14.3) merkittävimmät tulvariskit ovat Laukaassa kirkonkylällä ja Lievestuoreella; Viitasaaren reitillä (14.4) Pihtiputaalla, Viitasaarella ja Äänekoskella; Jämsän reitillä (14.5) Petäjävedellä sekä Saarijärven reitillä (14.6) Karstulassa. Rautalammin reitillä (14.7) terveyteen ja turvallisuuteen kohdistuvat tulvariskit ovat hyvin vähäisiä. Sysmän reitillä (14.8) riskikohteet ovat levittäytyneet hajanaisesti alueen eri osiin muun muassa Hartolaan, Joutsaan ja Sysmään. Mäntyharjun reitillä (14.9) tulville altistuvaa väestöä on eniten Kangasniemen, Mäntyharjun, Haukivuoren ja Hirvensalmen taajamissa. Osavaluma-alueilla 14.3–14.9 ei ole tunnistettu merkittäviä tai muita tulvariskialueita.
Tulvariskit yhteiskunnalle tärkeille palveluille
Yhteiskunnalle tärkeät palvelut muodostuvat asioista, jotka pitävät turvallisen arjen rattaat pyörimässä – esimerkiksi toimivasta lämmön- ja sähkönjakelusta, liikenne- ja tietoliikenneyhteyksistä ja vesihuollosta. Kun yhteiskunnan perustoiminnot ovat kunnossa, tulvan jälkeen voidaan palata normaaliin elämään ilman, että koko yhteiskunnan perusta järkkyy.
Kymijoen vesistöalueella yhteiskunnan tärkeisiin palveluihin kohdistuvat tulvariskit kohdistuvat erityisesti liikenneyhteyksiin (tie- ja ratayhteydet) sekä Kymijoen alaosan merkittävällä tulvariskialueella ja Jyväskylän muulla tulvariskialueella lisäksi vesihuoltoon. Lukumääräisesti mahdollisia tieverkon riskikohteita on Kymijoen vesistöalueella paljon, mutta tulvien vaikutukset kohdistuvat pääosin alempaan tieverkkoon. Tulvakartoitettujen alueiden tie- ja ratayhteyksiin kohdistuvat tulvariskit näkyvät tulvakartoilla (www.vesi.fi/tulvakarttapalvelu). Vesihuoltoon kohdistuva tulvariski aiheutuu tulva-alueilla sijaitsevista jätevesipumppaamoista ja -puhdistamoista sekä vedenottamoista.
Sähkönjakelussa ei ole tunnistettu laaja-alaisia ja pitkäkestoisia tulvariskejä Kymijoen vesistöalueella, vaikka tulva-alueilla on yksittäisiä energiantuotannon ja -siirron rakenteita. Kymijoen vesistöalueella ei ole tunnistettu myöskään tulvariskejä, jotka kohdistuisivat yhteiskunnan elintärkeitä toiminitoja turvaavaan taloudelliseen toimintaan. Tulvakartoittamattomien alueiden osalta ei ole vuoden 2018 jälkeen tietoa uusista tulvariskeistä, jotka kohdistuisivat yhteiskunnalle tärkeisiin palveluihin.
Taustatietoa
Kymijoen alueella (14.1) ja Suur-Päijänteellä (14.2) tulvavaarassa olevia jätevesipumppaamoita on erityisesti Jyväskylässä ja Kymijoen alaosalla. Lisäksi Jyväskylässä jätevedenpuhdistamon toimintahäiriöt ovat mahdollisia harvinaisella tulvalla. Mahdollisesti tulvavaarassa olevat vedenottamot sijaitsevat Jyväskylässä ja Sysmässä. Leppävesi-Kynsiveden alueella (14.3), Viitasaaren reitillä (14.4), Jämsän reitillä (14.5) ja Saarijärven reitillä (14.6) on vuonna 2011 määritetyillä karkean tason tulva-alueilla yksittäisiä yhdyskuntatekniikan rakennuksia sekä vähäisessä määrin veden alle jääviä tieyhteyksiä. Rautalammin reitillä (14.7) on tunnistettu karkean tason tulvavaara-alueelta 3 vedenottamoa (Keitele, Vaajasalmi, Pieksämäki), useita tieyhteyksiä sekä yksittäisiä tietoliikenteen ja energiahuollon riskikohteita. Sysmän reitillä (14.8) riskikohteiksi on tunnistettu ainoastaan tieyhteyksiä. Mäntyharjun reitillä (14.9) yhteiskunnan tärkeiden palveluiden tunnistettuja riskikohteita ovat yksi vedenottamo Kouvolassa, jonkin verran tieyhteyksiä sekä yksittäiset tietoliikenteen ja sähkönjakelun riskikohteet.
Tulvariskit ympäristölle
Tarkasteltaessa ympäristölle koituvaa tulvariskiä otetaan huomioon kohteet, jotka voivat aiheuttaa tulvatilanteessa äkillistä ympäristön pilaantumista tai vahingollisia seurauksia ihmisen terveydelle esimerkiksi talousveden pilaantuessa. Tulvariskin merkittävyyteen vaikuttaa vahingollisten seurausten laajuus ja kesto. Tulvan sattuessa ympäristölle voivat aiheuttaa vahinkoa muun muassa polttoainesäiliöt ja muut kemikaalisäiliöt sekä jätevedenpuhdistamot.
Kymijoen vesistöalueella ympäristöön kohdistuvat tulvariskit liittyvät erityisesti jätevesien käsittelyyn ja johtamiseen sekä teollisuuteen kohdistuviin tulvariskeihin. Muut Kymijoen vesistöalueella ympäristöön kohdistuvat tulvariskit liittyvät lähinnä yksittäisiin polttoaineen jakelupisteisiin ja eläinsuojiin. Kymijoen alaosan merkittävällä tulvariskialueella on 4 jäteveden pumppaamoa 1/100a hyydetulvan tulvavaara-alueella, minkä lisäksi Kouvolan Inkeroisten teollisuusalueen tulvariskeihin voi liittyä myös ympäristöriskejä. Kymijoen alaosan ympäristöön kohdistuvat riskit eivät ole peruste merkittäväksi tulvariskialueeksi nimeämiselle.
Jyväskylän tulvakartoituksen perusteella Päijänteen 1/1000a tulvan tulvavaara-alueella sijaitsee useita jätevedenpumppaamoja, joille mahdollisesti aiheutuu tulvariskejä. Lisäksi tulvatilanne voi aiheuttaa ongelmia Jyväskylän Nenäinniemen jätevedenpuhdistamon toimintaan, vaikka itse puhdistamo ei sijaitsekaan tulva-alueella. Jätevedet tulevat puhdistamolle Jyväskylän, Laukaan, Muuramen ja Uuraisen kuntien alueelta. Nenäinniemen jätevedenpuhdistamon mahdolliset toimintaongelmat suurilla tulvilla aiheuttavat ympäristö- ja terveysriskin Pohjois-Päijänteellä, mikä on osasyynä siihen, että Jyväskylä on tunnistettu muuksi tulvariskialueeksi.
Osavaluma-alueilta 14.3–14.9 ei ole tunnistettu ympäristöön kohdistuvien tulvariskien perusteella merkittäviä tai muita tulvariskialueita.
Taustatietoa
Vuosien 2011 ja 2018 tulvariskien alustavien arvioiden perusteella Suur-Päijänteen (14.2) alueella on kaksi teollisuuden tulvariskikohdetta Sysmässä ja Lahdessa sekä jätevedenpuhdistamot Jyväskylässä, Padasjoella, Sysmässä ja Hollolassa. Vuoden 2011 karkean tason tulvakartoituksen perusteella mahdollisia ympäristöön liittyvät tulvariskejä ovat Leppävesi-Kynsiveden alueella (14.3.) Teräväniemen jätevedenpuhdistamo; Viitasaaren reitillä (14.4) Kinnulan kunnan kirkonkylän jätevedenpuhdistamo; Jämsän reitillä (14.5) Jämsänkosken paperitehdas; Rautalammin reitillä (14.7) Pieksämäen Haapakoskella sekä Rautalammin Kierinniemellä olevat jätevedenpuhdistamot, 2 eläinsuojaa Rautalammilla ja 1 polttoaineen jakeluasema Tervossa ; Mäntyharjun reitillä (14.9) Haukivuoren jätevedenpuhdistamo Mikkelissä ja Mäntyharjun kunnan jätevedenpuhdistamo. Saarijärven reitillä (14.6) ja Sysmän reitillä (14.8) ei ole tunnistettu ympäristöön kohdistuvia tulvariskejä.
Tulvariskit kulttuuriperinnölle
Kulttuuriperintöön kohdistuvaa tulvariskiä tarkasteltaessa otetaan huomioon aineellinen perintö, kuten rakennukset ja rakennelmat, jotka voisivat kärsiä korjaamatonta vahinkoa. Tulvavesi voi aiheuttaa monenlaista vahinkoa, esimerkiksi romahduttaa rakenteita tai kuluttaa pintoja. Vettyminen voi synnyttää myös mikrobiongelman tai aiheuttaa maaperän eroosiota perintökohteen alla.
Kymijoen alaosan merkittävällä tulvariskialueella keskeisin kulttuuriperintökohteeksi luokiteltava tulvariskikohde on Langinkosken keisarillinen kalastusmaja sekä alueen muut rakennukset, mm. Keisarillisen kalastusmajan kappeli. Lisäksi Anjalan kartanomuseo, Ranta-Pukin kievarimuseo ja Ankkapurhan teollisuusmuseo sijaitsevat tulva-alueella. Verlan maailmanperintökohde (puuhiomo ja pahvitehdas) sijaitsee Mäntyharjun reitillä vesistön välittömässä läheisyydessä
Kaikilta Kymijoen vesistöalueen osavaluma-alueilta on tunnistettu vähintään yksi, yleensä useita merkittäviä kulttuuriympäristöalueita tai -kohteita. Näiden lisäksi on tunnistettu lukuisia muinaismuistokohteita- ja alueita. Lukumäärällisesti eniten kohteita on Kymijoen (14.1), Suur-Päijänteen (14.2), Rautalammin reitin (14.7) ja Mäntyharjun reitin (14.9) osavaluma-alueilta. Pääsääntöisesti kulttuuriympäristöalueet- ja kohteet eivät Kymijoen vesistöalueella ole kuitenkaan erityisen suuressa tulvariskissä ja usein kohteiden rakennukset sijaitsevat varsinaisten tulva-alueiden ulkopuolella. Alustavassa arvioinnissa esille on noussut lähinnä Iisveden tehdas- ja rautatieasemaympäristö Rautalammin reitillä (14.7), jossa on ainakin yksi tulvavaarassa oleva tavaramakasiini. Sysmän reitillä (14.8) Viherin museosilta voi kärsiä poikkeuksellisten tulvien aiheuttamista vahingoista. Mäntyharjun reitillä (14.9) kulttuuriperintöön kohdistuva tulvariski on keskittynyt Mäntyharjun alueelle (mm. Mäntyharjun vanha keskusta ja asema-alue).
Kulttuuriympäristölle aiheutuvien riskien perusteella ei ole tunnistettu Kymijoen vesistöalueelta merkittäviä tulvariskialueita.
Muut tulvariskit
Tulvan luonne ja paikalliset olosuhteet
Kymijoella ja Päijänteellä, kuten myös vesistöalueen muilla suurilla järvillä runsas vesitilanne kehittyy yleensä vähitellen sademäärien pysyessä suurina pitkän aikaa. Kevään vesitilanteeseen vaikuttaa paljon talven aikana kertynyt lumimäärä. Suurissa vesistöissä tulvatilanne voi kestää pitkään, mikä toisaalta kasvattaa tulvahaittojen merkitystä ja toisaalta pienentää suoraan terveyteen ja turvallisuuteen kohdistuvia riskejä.
Kymijoen vesistöalueella merkittävimmät tulvariskit kohdistuvat Kymijoen alaosalle. Tällä alueella avovesikauden tulvatilanteiden lisäksi tulvariskiä lisäävät talviaikaiset hyydetulvat. Hyydetulvat voivat kehittyvät nopeasti, mikä lisää tulvariskiä. Merkittävimmät riskit Kymijoen alaosalla liittyvät tilanteisiin, jossa hyyde ja jääpatoja muodostuu valmiiksi poikkeuksellisen runsasvetisessä vesitilanteessa. 2000-luvulla pahimmat tulvat ovat olleet olleet hyydetulvia. Tulvan luonne ja paikalliset olosuhteet ovat osaperuste ehdotuksessa Kymijoen alaosan nimeämiseksi merkittäväksi tulvariskialueeksi.
Vesistörakenteiden aiheuttama tulvariski
Kymijoen vesistöalueen merkittävimmät säännöstelyt, padot ja voimalaitokset on kuvattu verkkosivulla: https://www.vesi.fi/teemasivu/vesistojen-saannostely/kymijoen-vesistoalueen-saannostely/ . Voimalaitosten ja säännöstelypatorakenteiden lisäksi Kymijoen vesistöalueella on vesiliikennekanavia, mm. Kalkkisten ja Vääksyn kanavat Asikkalassa, Vaajakosken kanava Jyväskylässä ja Keiteleen kanava Keitele-Päijänne reitillä.
Kymijoen vesistöalueella on kymmeniä patoturvallisuuslain (494/2009 11 §) mukaan luokiteltuja patoja. Suurin osa luokitelluista padoista kuuluu luokkaan 2. Luokitellut padot on mitoitettu hydrologisesti patoturvallisuuslain vaatimusten mukaisesti. Patoturvallisuuslain mukaisesti 1- luokan padoille tulee tehdä vahingonvaaraselvitys ja turvallisuussuunnitelma, joissa on selvitetty patomurtumasta aiheutuvan tulva-aallon eteneminen ja leviäminen sekä siitä aiheutuvat vahingot.
Vesistörakenteet eivät aiheuta Kymijoen vesistöalueella yleiseltä kannalta katsoen merkittävää tulvariskiä, mutta rakenteiden sortuminen voi aiheuttaa paikallisesti haittaa ja vahinkoa patojen vahingonvaara-alueilla sekä nostaa vedenkorkeuksia haitallisesti alapuolisessa vesistössä. Vesistörakenteiden aiheuttama tulvariski ei ole Kymijoen vesistöalueella peruste merkittävien tai muiden tulvariskialueiden nimeämiselle.
Esiintyneet tulvat
Kymijoen vesistöalueella suurimmat havaitut tulvat ovat toteutuneet vuonna 1899. Hydrologinen havainnointi on kuitenkin vesistöalueella alkanut laajemmin vasta 1900-luvun alkupuolella. Historian tulvatilanteista vuosi 1899 on ollut selvästi pahin. Tulvan aiheutti poikkeuksellisen luminen talvi, jota edelsi vuodenvaihteessa esiintynyt talvitulva. Päijänteen vedenpinta nousi maksimikorkeuteen heinäkuun alkupuolella, jolloin vedenkorkeus oli noin 1,3 metriä nykyisen tulvavahinkorajan yläpuolella. Myös Puulalla vedenkorkeus oli mittaushistorian korkein. Tulva kosketti laajasti myös vesistöalueen muita osia ja esimerkiksi Kymijoen virtaamat ovat vesistömallilla arvioituna olleet tuolloin ennätyksellisen korkeita, noin 900 m3/s. Merkittävät tulvatilanteen Päijänteellä heijastuvat tyypillisesti myös Kymijoen tulviin.
Edellä mainitun lisäksi merkittävimpiä tulvavuosia Kymijoen vesistöalueella ovat olleet vuodet 1988, 1981, 1974–1975, 1955, 1944, 1924 ja 1922. Näinä vuosina tulvatilanne on vaikuttanut lähes koko vesistöalueeseen. Tulvat ovat kuitenkin toteutuneet eri puolilla vesistöaluetta hieman eri tavalla riippuen mm. valuma-alueen ominaisuuksista ja järvien säännöstelystä. Kymijoen vesistöalueella vuoden 1974–1975 tulva on ollut talvitulva ja muut mainitut kevät- ja kesätulvia. Näiden lisäksi 2000-luvun tulvista Viitasaaren, Saarijärven ja Sysmän reiteillä nousee esille lähinnä vuosi 2012 sekä Kymijoen alueen hyydetulvat 2012–2013 ja 2023–2024. Aiemmin tyypillisten kevättulvien lisäksi syksyiset ja talviset tulvat ovat yleistymässä Kymijoen vesistöalueella. Talvella korkea vedenpinta yhdessä jäiden kanssa voi aiheuttaa rantarakenteille vahinkoa, vaikka vedenpinta ei olisikaan huippulukemissa.
Kymijoen alaosan merkittävällä tulvariskialueella 2000-luvulla esiintyneet merkittävimmät tulvatilanteet ovat olleet talviaikaisia hyydetulvia. Pahimmat hyydetilanteet ovat esiintynet talvella 2012–2013 sekä 2023–2024. Vedenkorkeudet ovat nousseet erityisesti Kymijoen pääuomassa Ahvionkosken ja Kultaankosken alueilla, Kymijoen länsihaarassa Hirvikoskella sekä Itähaarassa Pernoossa ja Koivukosken voimalaitoksen alapuolisilla alueilla. Hyydetulvat ovat kastelleet kevyitä rantarakenteita, loma-asuntoja sekä asuinrakennusten kellareita. Kymijoen 2000-luvun hyydetulvissa tilannetta on helpottanut osaltaan se, että Päijänteen vesitilanne on mahdollistanut juoksutuksen ja siten Kymijoen virtaaman vähentämisen. Runsasvetisemmässä lähtötilanteessa tulvavahingot olisivat voineet olla merkittävästi suurempia.
Hyydetulvia on esiintynyt myös muualla Kymijoen vesistöalueella. Esimerkiksi Sysmän reitillä edellinen poikkeuksellinen eli toistuvuudeltaan harvemmin kuin kerran 50 vuodessa toistuva tulvatilanne oli Hartolassa Tainionvirralla tammikuussa 2014 tapahtunut hyydetulva. Jääpadot räjäytettiin puolustusvoimien virka-apuna ja suuremmilta vahingoilta vältyttiin.
Historiallisia tulvatilanteita on kuvattu yksityiskohtaisemmin vuoden 2011 tulvariskien alustavan arvioinnin raportissa (www.vesi.fi/trh). Kymijoen vesistöalueen hydrologisten havaintopisteiden ylivirtaamat ja ylivedenkorkeudet on esitetty taulukossa.
Onko tarkastelussa mukana kaikki keskeinen tieto tarkastellun alueen esiintyneistä tulvista?
Taustatietoa
Lisätietoa esiintyneistä tulvista
Esiintyneistä tulvista ja niistä aiheutuneista vahingoista saadaan tietoa myös ilma- ja satelliittikuvien, maksettujen vakuutuskorvauksien sekä pelastuslaitosten tehtävien perusteella:
Ilma- ja satelliittikuvista voidaan arvioida esiintyneen tulvan laajuutta. Näiden perusteella rajattuihin tulva-alueisiin pääset tutustumaan Tulvakarttapalvelun laajassa versiossa (Havaitut tulva-alueet).
Vakuutusyhtiöiden maksamat korvaukset kuvaavat tulvista aiheutuneiden rakennus- ja irtaimistovahinkojen taloudellista arvoa yksityishenkilöille. Vuoteen 2013 asti valtio maksoi korvaukset. Vuodesta 2014 saakka korvauksia on maksettu koti- ja kiinteistövakuutukseen sisältyvän tulvaturvan kautta. Tulvaturva korvaa vain poikkeuksellisista tulvista (n. 2 %, 1/50 v) aiheutuvat vahingot. Tilastoihin vakuutuskorvauksista pääset tutustumaan: Tulvariskien hallinnan indikaattorit
Tiedot pelastustoimen tulviin liittyvistä tehtävistä löytyvät Pelastustoimen resurssi- ja onnettomuustilasto Prontosta. Pelastuslaitoksille tulvista aiheutuvat tehtävät ovat enimmäkseen vahingontorjuntatehtäviä, mutta sisältävät myös muita tehtävätyyppejä, kuten avunanto-, tarkastus- ja ihmisenpelastustehtäviä. Interaktiivisessa karttapalvelussa on mahdollista tarkastella tehtävien alueellista ja ajallista jakautumista sekä kehittymistä eri suodattimien avulla. Karttapalvelua pääset katselemaan vastaavasti Tulvariskien hallinnan indikaattorit -sivun kautta (Tulviin liittyvät pelastustoimen tehtävät).
Ylivedenkorkeudet
Raportilla on esitetty vesistöalueen menneitä tulvahuippuja perustuen hydrologiseen havaintosarjaan. Raportille on laskettu aikasarjan tunnusluvut MHW eli vedenkorkeuden vuosimaksimien keskiarvo sekä HW eli korkein havaittu vedenkorkeus. Pylväskuvaajassa on esitetty vedenkorkeuden vuosimaksimit ja -minimit. Voit itse säätää pylväskuvaajan skaalauksen.
Ylivirtaamat
Raportilla on esitetty vesistöalueen menneitä tulvahuippuja perustuen hydrologiseen havaintosarjaan. Raportille on laskettu aikasarjan tunnusluvut MHQ eli virtaaman vuosimaksimien keskiarvo sekä HQ eli korkein havaittu virtaama. Pylväskuvaajassa on esitetty virtaaman vuosimaksimit ja -minimit. Voit itse säätää pylväskuvaajan skaalauksen.
Esiintyneiden tulvien vaikutus nykytilanteessa
Mittaushistorian pahimpien 1800–1900 luvun taitteen ja 1920-luvun suurtulvien jälkeen Kymijoen vesistöalueella on tehty perkauksia ja aloitettu järvien säännöstelyjä. Kymijoen vesistöalueen järvien nykymuotoinen säännöstely aloitettiin pääosin 1950–1960-luvuilla ja Kymijoen säännöstely 1920–1950-luvuilla. Säännöstely ja perkaukset ovat osaltaan pienentäneet tulvariskiä, mutta toisaalta lisääntynyt maankäyttö ranta-alueilla aiheuttaa sen, että vahingot olisivat vastaavista tulvakorkeuksista nykyisin todennäköisesti suurempia. Toisaalta uudemman rakentamisen ja kaavoituksen osalta huomioidaan tulvariskit ja alimmat rakentamiskorkeudet aiempaa paremmin.
Kymijoen alaosan merkittävällä tulvariskialueella harvinaisesta kerran sadassa vuodessa toistuvasta (1/100a) tulvasta aiheutuvien kokonaisvahinkojen arvioidaan olevan n. 11 miljoonaa euroa ja erittäin harvinaisesta tulvasta (1/1000a) n. 28 miljoonaa euroa (Kymijoen vesistöalueen tulvariskien hallintasuunnitelma vuosille 2022–2027). Tulvakartoittamattomien alueiden osalta maatalouden ja rakennusten tulvavahinkoja eri vedenkorkeuksilla on arvioitu vuoden 2011 tulvariskien alustavan arvioinnin raportissa (www.vesi.fi/trh), vuonna 1999 julkaistussa Kymijoen vesistöalueen tulvantorjuntasuunnitelmassa (Eskola, 1999) sekä vuonna 2000 valmistuneessa suurtulvaselvityksessä (Ollila ym., 2000). Aiemmin raportoidut rahamääräiset vahinkoarviot voidaan muuttaa elinkustannusindeksin perusteella vastaamaan vuoden 2023 hintatasoa (https://www.stat.fi/tup/laskurit/rahanarvonmuunnin.html).
Taustatietoa
Perkausten ja ruoppausten vuoksi vedenkorkeudet esimerkiksi Kymijoella Voikkaan alapuolella ovat muuttuneet 1950-luvun jälkeen, joten aiemmat havainnot eivät anna oikeaa kuvaa nykytilanteeseen nähden. Esimerkiksi Ahvionkosken ylä-asteikolla korkein havaittu vedenkorkeus on tammikuussa 1924 yli metrin korkeammalla kuin vuonna 1975 tammikuussa havaittu vedenkorkeus, joka on mitattu jopa hieman runsaammassa vesitilanteessa. Myös esimerkiksi Mäntyharjun reitillä voimalaitosrakentamisen ja perkausten takia vedenkorkeussuhteet ovat havaintoaikana 1800 ja 1900-luvuilla monin paikoin muuttuneet. Säännöstelyjen historiaa ja historiallisia tulvatilanteita on kuvattu tarkemmin vuoden 2011 tulvariskien alustavan arvioinnin raportissa (www.vesi.fi/trh).
Ilmastonmuutoksen vaikutus
Ilmastonmuutos vaikuttaa monin tavoin vesivaroihin, muuhun ympäristöön ja yhteiskuntaan. Vaikutusten voimakkuudessa on eroja Suomen eri osien välillä. Sisävesien hydrologisissa oloissa merkittävin muutos on se, että valunnan, virtaamien ja vedenkorkeuksien vuodenaikaiset vaihtelut lisääntyvät. Rannikkoalueilla maankohoamisella on merkitystä sille, kuinka paljon ennustetut muutokset Itämeren keskivedenkorkeuksissa vaikuttavat eri alueilla. Eniten merenpinta nousee Suomenlahden rannikolla.
Kymijoen tulvariskin ennustetaan kasvavan ilmastonmuutoksen seurauksena. Ilmastonmuutos tulee lisäämään erityisesti talviaikaisten tulvien riskiä, ja suurimmat tulvakorkeudet siirtyvät vähitellen keväästä ja kesästä talveen. Kymijoen alaosalla hyydetulvariskin ennustetaan kasvavan vuosisadan puoleen väliin asti ja riski voi kasvaa myös muualla Kymijoen vesistöalueella. Kymijoen patojen mitoitustulvien tarkastelussa (Jakkila ja Veijalainen, 2019) on lisäksi arvioitu, että ilmastonmuutoksen hillinnässä onnistuminen ja eri ilmastoskenaariot heijastuvat merkittävästi erittäin harvinaisten tulvien suuruuteen vuosisadan lopulla.
Vesistöalueen pohjoisemmilla osilla ilmastonmuutoksen vaikutus tulviin voi olla vähäinen tai jopa tulvariskiä pienentävä. Tulvariskin keskimääräinen väheneminen näillä alueilla (esim. Saarijärven reitti) johtuu pääosin siitä, että lumimäärän vähäneminen pienentää lumen sulannan aikana esiintyviä kevättulvia. Kylmät ja runsaslumiset talvet eivät kuitenkaan häviä kokonaan, vaikka niitä tulee esiintymään ennusteiden mukaan entistä harvemmin.
Taustatietoa
Vesistötulvat ja ilmastonmuutos
Ilmastonmuutoksen vaikutuksia vesistöjen virtaamiin ja vedenkorkeuksiin on tarkasteltu Suomen ympäristökeskuksen vesistömallijärjestelmän simuloinneilla WaterAdapt-hankkeessa (2012) sekä tuoreimpana ClimVeturi-hankkeessa (2020). Simuloinnit on tehty vertailujaksolle 1981–2010 sekä kahdelle tulevaisuuden jaksolle, 2010–2039 ja 2040–2069.
Tulokset osoittavat, että ilmastonmuutos muuttaa merkittävästi jokien virtaamien ja järvien vedenkorkeuksien vuodenaikaista vaihtelua. Keväällä lumen sulamistulvat lievenevät huomattavasti etenkin Etelä- ja Keski-Suomessa, koska talvet ovat nykyistä lauhempia. Kesällä vedenpinta laskee entistä alemmas useissa järvissä siksi, että keväät tulevat aikaisemmin ja kesäinen haihdunta lisääntyy. Näin käy etenkin runsasjärvisillä alueilla, missä järvihaihdunta vaikuttaa voimakkaimmin. Kesän ja alkusyksyn kuivuus ja alhaiset vedenpinnat ovatkin tulevaisuudessa entistä suurempi ongelma joillakin järvillä. Syksyn sateet lisääntyvät, ja loppusyksyn virtaamat kasvavat tulevina vuosikymmeninä. Talviset vedenkorkeudet ja virtaamat kasvavat selvästi, kun entistä suurempi osa talvisateista tulee vetenä ja lunta sulaa talven aikana. Muutokset talven virtaamissa ja vedenkorkeuksissa ovat suurimpia Etelä- ja Keski-Suomessa, kun taas Pohjois-Suomessa luminen talvi säilyy pidempään.
Jaksolla 2010–2039 hydrologiset muutokset ovat Pohjois-Suomessa vielä melko pieniä, kun taas eteläisemmille alueille suurin osa ilmastoskenaarioista osoittaa melko selkeitä muutoksia jo lähivuosikymmeninä. Eri ilmastoskenaarioiden antamat tulokset poikkeavat merkittävästi toisistaan, mutta muutoksen suunta on kaikissa skenaarioissa samankaltainen.
Meritulvat ja ilmastonmuutos
Merivedenkorkeuden noususkenaariot (SSP1-2.6, SSP2-4.5 ja SSP5-8.5) ja niitä vastaavat meritulvakartat on määritetty eri todennäköisyyksille Itämerellä vuoteen 2100 saakka. Skenaarioissa ja kartoissa on otettu huomioon sekä meriveden pinnan nousu (ilmastonmuutos ja maankohoaminen huomioiden) että vedenkorkeuden lyhytaikaiset vaihtelut (Ilmatieteenlaitos, 2023). Merivedenkorkeuden lyhytaikainen vaihtelu johtuu Itämerellä muun muassa tuulesta, ilmanpaineesta ja jääpeitteestä.
Keskitason skenaarion (SSP2-4.5) ennustamat muutokset Suomen rannikon keskivedenkorkeuksissa (-28 cm–+31 cm) vaihtelevat alueittain, mikä johtuu ennen muuta maankohoamisesta. Vähiten merivesi nousee Perämerellä ja Pohjanlahdella, missä maankohoaminen on suurinta. Meriveden pinta nousee eniten Suomenlahden rannikolla, jossa sijaitsee myös paljon tulville alttiita kohteita.
Lue lisää ja tarkastele tuloksia ilmastonmuutoksen vaikutuksista tulviin:
Ilmastonmuutoksen vaikutus vesistöihin -visualisointityökalu
Rannikkoalueen meritulvavaarakartat vuosina 2020 (nykytilanne), 2050 ja 2100 eri päästöskenaarioilla ja eri suuruisilla tulvilla
Ilmastonmuutoksen vaikutus vesistötulviin
Ilmastoskenaarioiden (25 kpl) antama keskimääräinen muutos ja maksimimuutos (verrattuna jaksoon 1981–2010) kerran 100 vuodessa toistuviin vesistötulviin eri puolella Suomea 2070–2099.
Ilmastonmuutoksen vaikutus meritulviin
Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa
Onko ilmastonmuutoksen ja muun pitkäaikaisen kehityksen vaikutus osattu huomioida arvioinnissa?
Muun pitkäaikaisen kehityksen vaikutus tulvariskeihin
Ranta-alueiden rakentamisella ja asukasmäärillä on merkittävä vaikutus Kymijoen vesistöalueen tulvariskeihin. Maankäytön suunnittelussa otetaan nykyisin maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) mukaisesti huomioon myös tulvavaara, joten tältä osin tulvariskien lisääntyminen arvioidaan olevan vähäistä. Vuonna 2025 astuu voimaan uusi rakentamislaki ja samalla muutetaan maankäyttö- ja rakennuslakia siten, että siitä poistuvat määräykset rakennusten ja rakennuskohteiden suunnittelusta, rakentamisesta ja käytöstä. Muutoksilla ei ole vaikutusta tulvavaaran huomioon ottamiseen alueidenkäytössä ja rakentamisessa.
Väestön määrän kehityksellä voi olla vaikutusta tulevaisuuden tulvariskeihin. Kymenlaakson alueella asukasmäärän ennustetaan vähenevän selvästi, mikä heijastuu myös arvioihin tulvavahinkojen pitkäaikaisesta kehittymisestä. Kymijoen alaosan merkittävällä tulvariskialueella tulvista aiheutuvien kokonaisvahinkojen ennustetaan vähenevän vuosisadan loppua kohden selvästi. Epävarmuutta arvioon tuo kuitenkin se, että asukasmäärän väheneminen ei välttämättä suoraan heijastu ranta-alueiden asutusmäärään tai rantarakentamiseen. Muualla Kymijoen vesistöalueella väestönmäärässä on kasvava trendi lähinnä Lahdessa ja Jyväskylässä. Väestömäärän kasvaminen voi näillä alueilla lisätä tulvariskejä.
Valuma-alueilla tehtävillä toimenpiteillä kuten ojituksella voi olla merkitystä tulvien esiintymiseen erityisesti valuma-alueen latvaosilla. Kaiken kaikkiaan valuma-alueilla tapahtuvien veden kulkuun ja kulkunopeuteen vaikuttavien muutosten vaikutus tulvariskeihin voidaan arvioida kuitenkin jäävän Kymijoen vesistöalueella tulevina vuosikymmeninä varsin pieniksi.
Taustatietoa
Tulvariskin kehittymiseen vaikuttavat pitkällä aikavälillä ilmastonmuutoksen lisäksi etenkin maankäytön muutokset, väestökehitys ja talouskasvu. Alueelliset erot tulvariskin kehittymisessä kasvavat kaupungistumisen myötä. Rakennusten teknistyminen ja talouskasvu voivat lisätä tulvavahinkojen suuruutta. Väestön ikääntyessä haavoittuvuus tulville kasvaa.
Tulvariskiin voidaan vaikuttaa merkittävästi, kun maankäyttöä ohjataan erityisesti uusilla rakentamiskohteilla tulvavaara-alueiden ulkopuolelle esimerkiksi antamalla suosituksia alimmista rakentamiskorkeuksista. Maankäytön suunnittelussa tulvariskit tulisi ottaa huomioon muun muassa kaavoituksessa ja kuntien rakennusjärjestyksessä.
Merkittäville tulvariskialueille on laadittu arviot tulvariskin kehittymisestä vuoteen 2100 saakka. Tutustu arvioihin interaktiivisella raportilla:
Tulevaisuuden tulvariskit (PowerBI-raportti)
Tulvariskin merkittävyyden arviointi
Tulvariskin merkittävyyttä arvioitaessa otetaan huomioon alueelliset ja paikalliset olosuhteet, tulvan todennäköisyys sekä seuraavat tulvasta mahdollisesti aiheutuvat yleiseltä kannalta katsoen vahingolliset seuraukset:
- vahingollinen seuraus ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle
- välttämättömyyspalvelun, kuten vesihuollon, energiahuollon, tietoliikenteen, tieliikenteen tai muun vastaavan toiminnan, pitkäaikainen keskeytyminen
- yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja turvaavan taloudellisen toiminnan pitkäaikainen keskeytyminen
- pitkäkestoinen tai laaja-alainen vahingollinen seuraus ympäristölle
- korjaamaton vahingollinen seuraus kulttuuriperinnölle.
Taustatietoa
Maa- ja metsätalousministeriön nimittämä valtakunnallinen tulvariskien hallinnan koordinointiryhmä on antanut esimerkkikriteereitä merkittävästä tulvariskistä muistiossaan 22.12.2010. Näitä kriteereitä ovat muun muassa:
- enemmän kuin 500–1000 vakituista asukasta erittäin harvinaisen tulvan (~1/1000 v) peittämällä asuinalueella,
- useita terveydenhuoltorakennuksia tai huoltolaitosrakennuksia, joissa on useita pysyviä vuodepaikkoja sekä lasten päiväkoteja erittäin harvinaisen tulva peittämällä alueella,
- alueen kannalta merkittävää asukasmäärää palveleva vedenottamo erittäin harvinaisen tulvan peittämällä alueella,
- jätevedenpuhdistamon toiminnan häiriintyminen terveyttä uhkaavalla tavalla,
- merkittävä voimalaitos tai useita sähköasemia erittäin harvinaisen tulvan peittämällä alueella,
- useita maanteitä, katuja, rautatieosuuksia tai vesiliikennereittejä katkeaa erittäin harvinaisella tulvalla
Myös huomattavat vahingot aiheuttava, useammin toistuva tulva (esim. ~1/100 v) tai tulvan kasvaminen ilmastonmuutoksen myötä voisivat olla riittäviä nimeämisperusteita. Samoin huomattava jäännösriski (tulvasuojeltujen alueiden haavoittuvuus) voi johtaa siihen, että tulvariskin merkittävyyden arvioinnissa sovelletaan tiukempia kriteerejä. Jos tarkastellulta alueelta on käytettävissä yksityiskohtaisia tulvakarttoja ja ilmastonmuutoksen ennustettu vaikutus tulviin on pystytty ottamaan huomioon, epävarmuuden pienentyminen tekee mahdolliseksi käyttää riskien arvioinnissa myös tulvariskien hallintasuunnitelmassa esitettyjä, eri tavoitetasojen mukaisia tulvan suuruuksia.
Tulvariskialueiden tunnistamisen lähtötiedot
Tulvariskin merkittävyyden arvioinnissa hyödynnetään monipuolisesti tietoa tulvavaarasta eli tulvan todennäköisyydestä sekä tulvan aiheuttamista mahdollisista vahingoista eli riskikohteista.
Lähtötiedot voidaan jakaa 1) yksityiskohtaisiin tulvavaarakarttoihin ja niihin perustuviin riskikohteisiin sekä 2) yleispiirteisempiin, mutta alueellisesti kattavampiin tulvakarttoihin ja vahinkoarvioihin.
Seuraavissa luvuissa on esitetty erilaisia tulvariskien arvioinnin lähtötietoja. Tulvakartat kattavat vain osan Suomesta, mutta niitä on toisaalta laadittu juuri niille alueille, joiden tulvariskejä on ollut tarvetta selvittää tarkemmin.
Ovatko arviointimenetelmät ja lähtötiedot riittävän kattavia?
Tulvavaara- ja tulvariskikartat
Kymijoen vesistöalueen tulvariskien alustavassa arvioinnissa on hyödynnetty ensisijaisesti alueelle laadittuja tulvavaara- ja tulvariskikarttoja. Kymijoen alueella yleispiirteinen tulvavaarakartta on käytettävissä yhtäjaksoiselta alueelta Kotkan ja Pyhtään merenrannikolta Jaalan Kimolaan asti. Mäntyharjun reitillä on laadittu uudet tulvavaarakartat Puulalle ja Ryökäsvesi-Liekuneelle sekä Vahvajärvelle, Iso-Sämpiälle ja Sämpiälle. Lisäksi jo aiemmin on valmistunut tulvavaarakartta Mäntyharjun taajama-alueelle. Tulvariskikohteet on tarkemmin kartoitettu ja tulvariskikartat laadittu ainoastaan Kymijoen alaosan merkittävältä tulvariskialueelta (Myllykoskelta merelle) sekä Jyväskylän alueelta. Koko Päijänteen kattava tulvakartoitustyö on alkanut vuonna 2023. Kartoitustyö on vielä kesken, mutta ensimmäisen vaiheen yleispiirteisestä tulvavaarakartasta on voitu laskea arviot tulvan alle jäävistä asukasmääristä ja asuinrakennuksista.
Niillä alueilla, joilta ei ole käytettävissä tarkempia tulvakarttoja, arvioinnissa on käytetty vuoden 2011 alustavaa arviointia varten tehtyä ns. karkean tason tulvakarttaa. Tulva-alueiden määrittäminen perustui mallilaskentaan, jossa otettiin huomioon maaston topografia sekä määritetyt ja lasketut vedenkorkeudet järvissä ja joissa. Laskennoissa käytettiin maanpinnan korkeutena tuolloin käytettävissä ollutta maanmittauslaitoksen korkeusaineistoa, jonka tarkkuus vaihteli voimakkaasti. Korkeusaineiston epätarkkuuden vuoksi määritetyt tulva-alueet eivät olleet kovin tarkkoja eikä myöskään yksittäisten rakenteiden ja kohteiden sijoittumisesta tulva-alueelle ollut täyttä varmuutta. Tarkastelu antoi kuitenkin koko vesistöalueen kattavan, suuruusluokaltaan likimäärin oikean, ns. ”karkean tason” tiedon vesistöalueella olevista tulvariskeistä. Tulvariskit on tarkistettu karkean tason tulvakartoitetuilla alueilla yleisesti maankäytössä ja riskikohteissa tapahtuneiden muutosten kautta sekä merkittävämpien riskikohteiden osalta hyödyntäen tarkentunutta maanpinnan korkeustietoa.
Kymijoen alaosan merkittävällä tulvariskialueella tulvariskin merkittävyys aiheutuu hyydetulvatilanteista. Hyydetulvia vastaavat tulvakartat on esitetty Tulvakarttapalvelussa erikoisskenaarioina.
Tulvakartat muodostavat perustan tulvariskien tehokkaalle hallinnalle. Tulvakarttoja on kahdenlaisia: tulvavaarakarttoja ja tulvariskikarttoja. Molemmat kartat pitää laatia kaikille niille alueille, jotka on nimetty merkittäviksi tulvariskialueiksi, mutta niitä voidaan laatia myös muille alueille.
Tulvavaarakartta kertoo, mille alueille tulva voi levitä. Tulvariskikartta taas kuvaa, mitä riskikohteita tulvavaara-alueilla sijaitsee. Tulvariskikartta antaa siis käsityksen mahdollisten tulvavahinkojen suuruudesta.
Taustatietoa
Merkittäville tulvariskialueille laadittavista tulvavaarakartoista säädetään tulvariskiasetuksessa (659/2010). Karttoja laaditaan useita, vähintäänkin sellaisille tulville, joiden vuotuinen todennäköisyys on 2 ja 1 prosenttia (tulvan toistuvuudet 1/50 v, 1/100 v), sekä tulvalle, joka on erittäin harvinainen mutta erityisoloissa mahdollinen. Arviot perustuvat mallinnukseen ja aiempiin hydrologisiin havaintoihin.
Tulvavaara-alueen asukasmäärä kuvataan kartalla ruuduilla, joiden sivun pituus on 250 metriä. Aineistona käytetään väestötietojärjestelmää, jonka tiedot yhdistetään tulvavaara-alueisiin. Tulvien peittämät tiet esitetään vastaavasti yhdistämällä tulvavaarakartat Väyläviraston Digiroad-aineistoon.
Tulvariskikartat laaditaan niin, että tulvavaarakarttoihin yhdistetään paikkatietoaineistoista ja esimerkiksi mahdollisilta maastokäynneiltä saatava tieto tulvavahingoille alttiista kohteista. Näin saadaan esitettyä kartalla, kuinka suuren vahingon tietyn suuruinen tulva saattaa aiheuttaa.
Lue lisää tulvakartoituksesta ja tutustu tulvavaara- ja tulvariskikarttoihin:
Tulvakartoitus
Tulvakarttapalvelu
Vesistötulvien tulvavaarakartoitetut ja tulvavaara-alueet
Kartalla on esitetty tarkastellulla vesistöalueella tai merialueella sijaitsevat tulvakartoitetut alueet. Kartalla on esitetty kolmen suuruisen (yleinen, harvinaisen ja erittäin harvinaisen) tulvan peittämät alueet. Tarkempiin tulvakarttoihin, jotka sisältävät mm. tiedot vesisyvyyksistä ja riskikohteista löydät tulvakarttapalvelusta.
Vesistötulvien tulvavaarakartoitetut ja tulvavaara-alueet
Kartalla on esitetty tarkastellulla vesistöalueella tai merialueella sijaitsevat tulvakartoitetut alueet. Kartalla on esitetty kolmen suuruisen (yleinen, harvinaisen ja erittäin harvinaisen) tulvan peittämät alueet. Tarkempiin tulvakarttoihin, jotka sisältävät mm. tiedot vesisyvyyksistä ja riskikohteista löydät tulvakarttapalvelusta.
Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa
Tulvakarttoihin perustuvat vahinkoarviot
Asukkaiden, rakennusten ja teiden määrä tulvavaara-alueella on oleellinen tieto arvioitaessa tulvan aikana syntyviä mahdollisia vahinkoja eli tulvariskiä. Tämä tieto on tuotettu kaikille tulvavaarakartoitetuille alueille. Paikkatietoanalyysissä on huomioitu ne asukkaat, jotka ovat suorassa tulvariskissä eli rakennus sijaitsee tulvavaara-alueella.
Tarkastele tulvavahinkoarvioita (asukkaat, rakennukset ja tiet) tulvavaarakartoitetuilla alueilla:
Tulvavahinkoarviot (asukkaat, rakennukset ja tiet) -visualisointityökalu
Visualisointityökalu on valtakunnallinen, mutta kattaa vain tulvavaarakartoitetut alueet.
Asukkaat, rakennukset ja tiet vesistöjen tulvavaara-alueella
Taulukossa on esitetty tilastot asukkaista, rakennuksista ja teistä tulvavaarakartoitetuilla alueilla. Tilastot on laskettu useille tulvan toistuvuuksille (kerran vuodessa – tuhannessa vuodessa).
Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa
Tulvariskikartoituksien riskikohteet
Edellä mainitun paikkatietoanalyysin lisäksi ELY-keskukset ovat tehneet ainakin merkittäville tulvariskialueille tarkemman riskikohteiden kartoituksen. Kartoituksessa on hyödynnetty valtakunnallisten paikkatietoaineistojen ohella myös muun muassa kunnilta ja muilta toimijoilta saatuja tietoja.
Riskikohteet tulvavaara-alueella
Tulvariskikartoitettujen alueiden riskikohteet tyypeittäin. Riskikohteiden määrät vaihtelevat valitun skenaarion mukaan. Taulukossa on esitetty tulvariskien alustavan arvioinnin kannalta olennaisimmat skenaariot, kuten kerran 100, 250 ja 1000 vuodessa toistuvat tulvat.
Taustatietoa
Tulvariskien hallinnan asetus (659/2010) velvoittaa, että tulvariskikartoilla esitetään seuraavat vahinkoluokat:
- asukkaiden arvioitu määrä
- erityiskohteet kuten sairaalat, oppilaitokset ja päiväkodit
- infrastruktuuri kuten tiet, energiaverkot, tietoliikenneverkot ja vesihuoltolaitosten laitteistot
- yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen kannalta merkittävä taloudellinen toiminta
- ympäristön pilaantumista aiheuttavat kohteet sekä pilaantumisesta kärsivät erityiset alueet
- lain nojalla suojellut taikka kaavassa suojelluiksi määrätyt kulttuuriperintökohteet
- muut tarpeelliset tiedot, kuten alueet, joilla tulva voi aiheuttaa jäiden haitallista kulkeutumista tai maaperän merkittävää eroosiota
Valuma-aluetasoinen tulvakartta
Valuma-aluetasoinen tulvakartta auttaa tunnistamaan riskialueet etenkin niillä vesistöalueilla, joille ei ole laadittu tarkempia tulvavaarakarttoja. Valuma-aluetasoinen tulvakartta on alueellisesti kattavampi kuin tulvavaarakartta, mutta epätarkempi, koska esimerkiksi uoman syvyystiedot puuttuvat.
Taustatietoa
Valuma-aluetasoinen tulvakartta hyödyntää Suomen ympäristökeskuksen (Syke) kehittämää pintavaluntamallinnusta ja Syken Vesistömallijärjestelmää. Lähtötietoina mallille ovat Maanmittauslaitoksen KM2-korkeusmalli, Väyläviraston tie- ja ratarekisteri sekä maankäyttöaineistot. Imeytymisen ja virtausvastuksen laskennassa hyödynnetään lisäksi veden läpäisemättömyys -aineistoja. Uoman syvyystiedon puuttuminen on huomioitu korjauskertoimella.
Valuma-aluetasoinen tulvakartta
Valuma-aluetasoisen tulvakartan mukaiset tulvakartoitetut alueet ja tulvan peittämät alueet.
Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa
Muut lähtötiedot
Tulville haavoittuvia riskikohteita kartoittaessa voidaan hyödyntää lisäksi useita paikkatietoaineistoja mm. väestörakenteesta, rakennuksista, teistä, infrastruktuurista, ympäristölupavelvollisista toimijoista, luonnonsuojelualueista, vedenottopaikoista ja -kaivoista, vesistörakenteista, kulttuuriperintökohteista ja peltolohkoista.
Taustatietoa
Väestörakenteesta on saatavilla Tilastokeskuksen ruututietokanta (YKR), jota voidaan käyttää esimerkiksi sosiaalisen haavoittuvuuden arvioinnissa. Mahdollisesti sovellettavia muuttujia 250 m ruuduittain ovat mm. ikä, tulotaso, koulutus, työllisyys.
Rakennustietoja ylläpitää Digi- ja väestötietovirasto Rakennus- ja huoneistorekisterissä (RHR). Rekisteri sisältää tietoa kaikkien rakennusluvan vaatineiden rakennusten sijainnista, käyttötarkoituksesta, pinta-alasta, varustustasosta ja asukasmäärästä.
Tie- ja katuverkon sijaintitiedot ja tärkeimmät ominaisuustiedot (mm. väylätyyppi, toiminnallinen luokka, keskimääräinen vuorokausiliikenne sekä tien numero ja nimi) löytyvät Väyläviraston Digiroad-paikkatietoaineistosta.
Infrastruktuurikohteita kartoitettaessa tietoa löytyy Maanmittauslaitoksen ylläpitämästä Maastotietokannasta, joka sisältää tiedot esim. muuntajista ja sähkölinjoista.
Riskiä tulvan aiheuttamasta ympäristön pilaantumisesta arvioitaessa voidaan hyödyntää tietoa tulvavaara-alueella sijaitsevista ympäristölupavelvollisista toimijoista, joiden toiminnasta saattaa aiheutua ympäristön pilaantumista. Ympäristölupavelvolliset toimijat on rekisteröity YLVA-tietojärjestelmään.
Luonnonsuojelualueiden tietoja (mm. Natura 2000 -alueet, valtio- ja yksityisomisteiset luonnonsuojelualueet sekä koskiensuojelulailla suojellut vesistöt) ylläpitää Suomen ympäristökeskus.
Vesistörakenteiden, kuten patojen, penkereiden ja pumppaamoiden sijainti ja ominaisuustietoja löytyy Syke:n ylläpitämästä Vesistötyöt -tietojärjestelmästä (VESTY).
Vesihuoltolaitosten ja vedenottamoiden tietoja löytyy Syke:n ylläpitämästä vesihuollon tietojärjestelmästä (VEETI). Vedenottamoiden sijaintitiedot eivät ole julkisesti saatavilla
Pohjavesialueiden sekä vedenottokaivojen ja -hanojen sijainti- ja ominaisuustietoja löytyy Syke:n ylläpitämästä Pohjavesitietojärjestelmästä (POVET).
Museovirasto ylläpitää tietoaineistoja kulttuuriympäristöstä. Näihin kuuluvat valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY), muinaismuistolain tarkoittamat kiinteät muinaisjäännökset ja lainsäädännöllä (rakennussuojelulaki, kirkkolaki, rakennusperinnönsuojelulaki) suojellut rakennukset sekä maailmanperintökohteet.
Valuma-alueet, korkeussuhteet ja maaperä
Kymijoen vesistöalue ulottuu 11 maakunnan alueelle. Valuma-alue sijaitsee Kymenlaakson, Keski-Suomen, Pohjois-Savon, Etelä-Savon, Etelä-Karjalan, Päijät-Hämeen, Pirkanmaan, Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan, Pohjois-Pohjanmaan ja Uudenmaan maakuntien alueilla. Kymijoen vesistöalueella on pitkä yhteinen vedenjakaja lännessä Kokemäenjoen vesistöalueen (35) ja idässä Vuoksen vesistöalueen (04) kanssa.
Kymijoen vesistöalueelle tyypillistä on sen runsas järvisyys, joka on noin 18 %. Vesistöalueen pinta-ala on 37159 km2, joka tarkoittaa noin 11 % koko Suomen pinta-alasta. Kymijoen vesistöalue on jakautunut yhdeksään osavaluma-alueeseen (vesireittiin). Näistä pohjoisimmat, Saarijärven (14.6) ja Viitasaaren reitit (14.4) sijaitsevat pääosin Keski-Suomen pohjoisosassa ja Rautalammin reitti (14.7) Pohjois-Savon länsiosassa. Nämä reitit yhtyvät etelämpänä ja laskevat Suomen toiseksi suurimpaan ja Kymijoen vesistön pääjärveen Päijänteeseen (Suur-Päijänteen alue 14.2). Jämsän (14.5) ja Sysmän (14.8) reitit laskevat suoraan Päijänteeseen. Edellä luetellut reitit käsittävät noin 71 % koko Kymijoen vesistöalueesta. Päijänteen itäpuolelle jää Mäntyharjun reitti (14.9), jonka vedet laskevat Iitin ja Kouvolan rajalla sijaitsevaan Pyhäjärveen. Päijänteen laskujoki Kymijoki alkaa Asikkalan Kalkkistenkoskesta ja laskee Itäiseen Suomenlahteen. Kymijoen reitti (14.1) kokoaa vedet Päijänteeseen laskevilta osavaluma-alueilta sekä Mäntyharjun reitiltä. Kymijoen vesistön alaosa käsittää lisäksi joukon Salpausselän pohjoispuolisia järviä, jotka yhtyvät Valkealan reittiä Kymijokeen.
Kymijoen vesistöalueen yleisin maalaji on moreeni. Savimaita esiintyy vesistöalueen eteläosissa, jokilaaksoissa ja Päijänteen ympäristössä. Laajoja turvekerrostumia esiintyy lähinnä vesistöalueen pohjoisosissa.
Taustatietoa
Kymijoen valuma-alueen korkeusvaihtelu on kokonaisuudessaan välillä 0…265 metriä. Valuma-alueen luoteisreunassa sijaitsevat maasto-olosuhteiltaan korkeimmat kohdat. Kohtalaisen suuri osa alueesta sijoittuu korkeusvälille 66…140 metriä.
Kouvolan Anjalan eteläpuolelta Suomenlahteen asti ulottuvalla alueella osa Kymijoen rannoista on happamien sulfaattimaiden riskialuetta. Päijänteen rannoilla mm. Hartolan ja Kuhmoisten alueella on havaittu mustaliuske-esiintymiä, (GTK happamat sulfaattimaat kartta-aineisto, https://gtkdata.gtk.fi/hasu/index.html, viitattu 27.11.2023). Happamat sulfaattimaat ovat muodostuneet Litorina-vaiheen aikana yli 4000 vuotta sitten. Happamien sulfaattimaiden alemmissa kerroksissa on sulfideja, jotka joutuessaan tekemisiin ilman hapen kanssa hapettuvat rikkihapoksi. Näille maille on nimensä mukaisesti tyypillistä happamuus ja tavanomaista suurempi rikkipitoisuus.
Onko tarkastelualue osattu kuvata riittävän kattavasti arviointia tukemaan?
Vesistön osavaluma-alueet
Kartalla on esitetty päävesistöalueen sekä osavaluma-alueiden rajaukset.
Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa
Osavaluma-alueet
Taulukossa on esitetyt vesistöalueen osavaluma-alueiden pinta-alat (F) sekä järvien osuus pinta-aloista (L).
Korkeussuhteet
Kartalla on esitetty vesistöalueen korkeussuhteet hyödyntäen aineistoja korkeusvyöhykkeistä, rinnevarjostuksesta sekä korkeuskäyristä.
Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa
Maaperä
Kartalla on esitetty vesistöalueen maaperä.
Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa
Joet ja järvet
Vesistöalueen laskujoki on Kymijoki, jonka pituus on 184–204 km, riippuen mitkä Kymijoen alaosan suistohaaroista valitaan mukaan. Konnivedellä sijaitsevasta Vuolenkoskesta Suomenlahteen on noin 140 km ja putouskorkeutta on noin 77 m. Kymijoen vesistöalueen suurin järvi on Päijänne. Vesistöalueella on myös lukuisia muita isoja järviä, kuten Keitele, Puula, Vesijärvi, Konnevesi, Kivijärvi, Suontee, Kyyvesi, Pielavesi ja Nilakka sekä Kolima.
Kymijoen valuma-alueen pinta-ala on noin 37 000 km2 ja järvisyys on 18,3 %. Kymijoen pääuomaan laskee vesiä pääosin Päijänteen-Konniveden kautta (valuma-alueen pinta-ala on noin 28 000 km2) sekä Mäntyharjun reitin kautta, jonka valuma-alueen pinta-ala on noin 5 800 km2. Kymijoen alaosassa pääuoma jakautuu kahteen päähaaraan, läntiseen Hirvikoskenhaaraan ja itäiseen Pernoonhaaraan. Pyhtään kunnan kautta kulkeva läntinen Pernoonhaara laskeutuu Ahvenkosken ja Strukan kautta Suomenlahteen. Kotkan kaupungin kautta kulkeva itäinen Hirvikosken haara laskeutuu Langinkosken ja Korkeakosken kautta Suomenlahteen.
Virtaamat ja vedenkorkeudet
Kymijoen vesistöalueen alaosalle on tyypillistä suuret virtaamavaihtelut, hyydetulvat ja tulvimisherkkyys. Vedenkorkeudet ja virtaamat ovat yleisesti korkeimmillaan keväisin lumen sulamisen seurauksena. Talviaikana hyyde voi nostaa vedenkorkeuksia huomattavasti erityisesti Kymijoen alaosalla, mutta myös muualla vesistöalueella. Avovesikaudella hyydetulvia vastaaviin vedenkorkeuksiin yltäminen edellyttää huomattavan suuria virtaamia. Vesistöalueen suurten järvien vedenkorkeudet muuttuvat tyypillisesti hitaasti ja tulviminen edellyttää pidempää runsassateista jaksoa. Pienimmillään virtaamat ja vedenkorkeudet ovat yleensä syksyllä.
Kymijoen vesistöalueen vedenkorkeuksia tarkkaillaan laajasti. Vedenkorkeuden ja virtaaman havaintopaikat sijaitsevat pääosin suurimmilla järvillä sekä keskeisissä pää- ja sivu-uomissa. Hydrologinen havainnointi on aloitettu jo 1800-luvulla. Vanhimmat havaintosarjat ovat jo yli 150 vuotta pitkiä. Vedenkorkeuksien havainnointi on aloitettu vuonna 1870 Vääksyssä, jolloin Vääksyn kanavalla aloitettiin Vesijärven ja Päijänteen vedenkorkeuksien havainnointi. Kalkkisissa havainnointi alkoi vuonna 1879, Puulalla 1885 ja Keiteleellä 1886. Keski-Suomen maakunnan alueella vedenkorkeuden havainnoinnit alkoivat monin paikoin vuonna 1910. Rautalammin reitillä vanhimmat vedenkorkeuden havainnot ovat 1890-luvulta, jolloin aloitettiin Pielaveden, Nilakan ja Rasvangin vedenkorkeuksien seuranta. Seurantaa laajennettiin 1900-luvun alkupuolella reitin kanavointityön alkaessa.
Kymijoen vesistön hydrologista seurantaa on laajennettu 1900-luvun alusta alkaen, minkä takia Kymijoen vesistöstä ja Kymijoesta Päijänteen alapuolelta on paljon vedenkorkeus- ja virtaamatietoja. Voimalaitosrakentamisen ja perkausten johdosta vedenkorkeussuhteet ovat kuitenkin havaintoaikana 1900-luvulla monin paikoin muuttuneet, minkä vuoksi pitkien havaintosarjojen alkupään havainnot eivät välttämättä enää ole vertailukelpoisia nykyiseen tilanteeseen nähden.
Vedenkorkeudet
Taulukossa on kuvattu vesistöalueella sijaitsevat vedenkorkeuden havaintoasemat sekä niille lasketut minimit (NW), vuosiminimien keskiarvot (MNW), keskivedenkorkeudet (MW), vuosimaksimien keskiarvot (MHW) sekä maksimit (HW).
Virtaamat
Alueella sijaitsevat virtaaman havaintoasemat sekä niille lasketut virtaaman minimit (NQ), vuosiminimien keskiarvot (MNQ), keskivirtaamat (MQ), vuosimaksimien keskiarvot (MHQ) sekä maksimit (HQ).
Vesien tila
Kymijoen vesistöalue kuuluu Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueeseen. Vesien ekologinen luokittelu kuvaa vesien tilaa. Pintavesien ekologisessa luokittelussa vedet jaetaan ekologisen tilansa perusteella viiteen tilaluokkaan: erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä ja huono.
Kymijoen vesistöalueella luokiteltuja vesimuodostumia on noin 900 ja niistä 77 % oli 2022 hyvässä tai erinomaisessa ekologisessa tilassa. Vesistöalueen pääjärvi Päijänne on hyvässä ja Kymijoen alaosa tyydyttävässä ekologisessa tilassa. Mäntyharjun reitillä useat järvet, kuten Puula ja Vuohijärvi ovat erinomaisessa ekologisessa tilassa. Myös Rautalammin reitin vesistöt ovat joitakin yksittäisiä pieniä järviä ja jokipätkiä lukuun ottamatta hyvässä tai erinomaisessa tilassa.
Kemiallisessa luokittelussa pintavedet jaetaan kahteen luokkaan: hyvä tila tai hyvää huonompi tila. Kemiallinen tila on hyvä, jos aineiden ympäristönlaatunormit eivät ylity. Suomessa kaikissa vesistöissä ylittyy bromattujen difenyylieetterien (PBDE) ympäristönlaatunormi, joten kemiallinen tila on kaikissa vesimuodostumissa hyvää huonompi. Lisäksi useissa Kymijoen vesistöalueen vesimuodostumissa on havaittu ympäristönlaatunormit ylittäviä pitoisuuksia elohopeaa kalassa.
Pintavesien tila
Pintavesien ekologinen ja/tai kemiallinen tila. Pintavedet luokitellaan viiteen tilaluokkaan niiden ekologisten ja kemiallisten ominaisuuksien perusteella.
Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa
Nykyinen maankäyttö
Kymijoen vesistöalueen osavaluma-alueet ovat pääosin samantyyppisiä ja valtaosa vesistöalueen pinta-alasta sijoittuu CORINE-aineistossa luokkaan metsät, avoimet kankaat ja kalliomaat. Metsäisimpiin alueisiin kuuluvat vesistöalueen luoteisosan osavaluma-alueet Saarijärven reitti (14.6) ja Jämsän reitti (14.5), joissa molemmissa noin 80 % pinta-alasta luokitellaan metsiksi, avoimiksi kankaiksi ja kalliomaiksi. Maatalousalueiden osuus koko vesistöalueen pinta-alasta on noin 6 %. Suhteellisesti eniten maatalousalueita on Suur-Päijänteen ja Leppävesi-Kynsiveden alueilla. Laajimmat rakennetut alueet sijoittuvat valuma-alueen pohjoisosissa Jyväskylän, Jämsän, Pieksämäen ja Äänekosken kaupunkeihin sekä eteläosassa Lahden, Heinolan, Kouvolan ja Kotkan kaupunkeihin.
Nykyinen maankäyttö
Taulukossa on esitetty eri maankäyttöluokkien suhteelliset osuudet vesistöalueen kokonaispinta-alasta. Pinta-alat on laskettu CORINE-aineistoon perustuen.
Maankäyttö
Kartalla on esitetty vesistöalueen maankäyttö yleiseurooppalaisessa CORINE-aineistossa.
Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa
Suunniteltu maankäyttö
Kymijoen vesistöalueella on voimassa useita maakuntakaavoja. Kymijoen vesistöalueesta valtaosa sijoittuu Etelä-Savon, Keski-Suomen, Kymenlaakson, Pohjois-Savon ja Päijät-Hämeen maakuntakaavojen alueelle. Maakuntatason kaavoituksen lisäksi maankäyttöä ohjaavat yleis- ja asemakaavoitus. Vesistöalueen asemakaavoitetut alueet ovat keskittyneet kaupunkien alueille.
Maakuntakaavatasolla tulvariskit on huomioitu Kymenlaakson maakuntakaavassa 2040, Päijät-Hämeen maakuntakaavassa (2014), Etelä-Savon 2. vaihemaakuntakaavassa (2016) ja Pohjois-Savon maakuntakaavassa (2014). Näiden lisäksi tulvariskialueisiin kiinnitetään huomiota taajamien ranta-alueiden suunnittelussa ja ELY-keskuksen kaavaohjauksessa. Kymijoen vesistöalueiden ranta-alueet on pääosin rantayleiskaavoitettu. Kaavojen laadinnassa on pääsääntöisesti huomioitu vesistöjen alimmat suositellut rakentamiskorkeudet. Samoin kuntien rakennusjärjestyksissä on esitetty rakentamisen vähimmäisetäisyydet rannasta sekä vesistökohtaiset alimmat suositellut rakentamiskorkeudet tai periaatteet rakentamiskorkeuden määrittämiseen. Uuden rakentamislain (2025) myötä kaikki rakennusjärjestykset tullaan päivittämään.
Tulvat, ilmastonmuutos ja sään ääri-ilmiöt huomioidaan myös valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa. Tavoitteiden mukaan uusi rakentaminen sijoitetaan tulvavaara-alueiden ulkopuolelle tai tulvariskien hallinta varmistetaan muutoin.
Taustatietoa
Kymenlaaksossa on voimassa Kymenlaakson maakuntakaava 2040. Asemakaavoitetut alueet ovat keskittyneet Kouvolan ja Kotkan keskustaajamiin sekä kyläkeskuksiin. Yleiskaavoilla on ohjattu asemakaavojen ulkopuolisten alueiden maankäyttöä. Maakuntakaavan suunnittelumääräyksen mukaisesti maankäytön suunnittelussa ja rakentamisessa on tulvariski otettava erityisesti huomioon Kymijoen tulvaherkillä alueilla. Tarkemmin tulvariskit voidaan huomioida alueidenkäytön suunnittelussa Kymenlaakson kuntien yleis- ja asemakaavoituksessa sekä rakennusjärjestyksissä.
Päijät-Hämeessä on maakuntakaava, joka on saanut lainvoiman 14.5.2019. Lisäksi Päijät-Hämeessä on voimassa jätteenkäsittelyn vaihemaakuntakaava, joka on saanut lainvoiman 8.6.2023. Iitin osalta voimassa on neljä Kymenlaakson vaihemaakuntakaavaa. Päijät-Hämeen maakuntakaava pyrkii ohjaamaan kuntien kaavoitusta ottamaan huomioon ilmastonmuutoksen lisäämät sään ääri-ilmiöt, kuten tulvat. Tarkempaa tulvariskien hallintaa alueidenkäytön suunnittelussa tehdään Päijät-Hämeen kuntien yleis- ja asemakaavoituksessa sekä rakennusjärjestyksissä.
Keski-Suomessa on voimassa Keski-Suomen maakuntakaava, joka on saanut lainvoiman 28.1.2020. Maakuntakaavan suunnittelumääräykset koskevat biotaloutta, turvetuotantoa, vähittäiskaupan suuryksikköä, uusiutuvaa energiaa, erityistoimintoja, kulttuuriympäristöä ja luonnonvaroja. Keski-Suomeen on laadittu myös Keski-Suomen maakuntakaava 2040, joka käsittelee seudullisesti merkittävää tuulivoiman tuotantoa ja liikennettä. Lisäksi siinä tarkastellaan hyvinvoinnin aluerakennetta. Maakuntakaava 2040 muuttaa ja täydentää voimassa olevaa maakuntakaavaa näiden teemojen osalta, muilta osin Keski-Suomen maakuntakaava jää voimaan sellaisenaan. Keski-Suomen maakuntakaava 2040 on hyväksytty maakuntavaltuustossa 8.12.2023 mutta kaava ei ole vielä lainvoimainen.
Etelä-Savon alueella on voimassa kolme maakuntakaavaa. Näistä vanhin on Etelä-Savon maakuntakaava (2010). Se on laadittu koko Etelä-Savon alueelle ja siinä käsitellään kaikkia aluevaraustyyppejä. Tuulivoimaa käsittelevä Etelä-Savon 1. vaihemaakuntakaavassa (2016) on osoitettu tuulivoimatuotantoon soveltuvat alueet. Etelä-Savon 2. vaihemaakuntakaavassa (2016) voimassa olevia maakuntakaavoja on päivitetty kaikkien maankäyttömuotojen osalta. Maakuntakaavan taajamatoimintojen merkinnän suunnittelumääräyksessä määrätään, että taajamien suunnittelussa on kiinnitettävä mm. erityistä huomiota ilmastonmuutoksen ehkäisyyn ja ilmastonmuutoksesta aiheutuvien haittojen, kuten tulvavaaran lisääntymiseen.
Pohjois-Savon alueella on tällä hetkellä voimassa peräti 9 maakuntakaava, joista 3 ei koske Kymijoen vesistöaluetta. Koko maakunnan alueen käsittävä laaja-alainen Pohjois-Savon maakuntakaava on vuodelta 2014. Tulvavaara-alueita koskee sen yleismääräys, joka edellyttää asian huomiointia yleis- ja asemakaavoituksessa. Pohjois-Savon vesistöjen rannat on pääosin yleis- tai rantayleiskaavoitettu, merkittävimmät taajama-alueet myös asemakaavoitettuja. ELY-keskuksen kaavaohjauksessa on edistetty mm. tulvariskien huomiointia kuntakaavoituksessa. Asiaa koskevia määräyksiä on myös osassa tätä vanhempia yleis- ja asemakaavoja.
Maankäytön suunnittelun tehtävänä on ohjata alueiden käyttöä ja rakentamista. Maankäyttöä ohjataan valtakunnallisilla alueidenkäyttötavoitteilla ja kaavoituksella. Kaavoitus käsittää maakunta-, yleis- ja asemakaavat. Nämä yhdessä muodostavat maankäytön suunnittelujärjestelmän. Ranta-alueilla tapahtuvaa rakentamista, erityisesti loma-asutusta, ohjataan ranta-asemakaavalla. Rakentamista tulvariskialueiden ulkopuolelle ohjataan kaavamääräyksillä, joissa voidaan määrittää esimerkiksi alin lattiakorkeus. ELY-keskukset laativat suosituksia alimmista tulvan kannalta riittävän turvallisista rakentamiskorkeuksista. Haja-asutusalueilla rannoille rakennettaessa tarvitaan poikkeuslupa. Poikkeusluvassa otetaan tarvittaessa huomioon myös tulvariski.
Maakuntakaava
Kartalla on esitetty ajantasainen maakuntakaava.
Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa
Suojelualueet ja kulttuuriperintö
Kymijoen alajuoksulla on suojeltu koskiensuojelulailla (35/1987) seuraavat jokisuudet: Ahvionkosket, Kultaankosket ja Pernoonkosket, Kymijoen itäisessä päähaarassa Koivukosken alapuolinen jokiosuus sekä läntisessä päähaarassa jokiosuus Hirvijärven ja Tammijärven välillä. Kymijoen alaosan Langinkoski on valtion luonnonsuojelualue (asetus 382/95). Kymijoen laakso kuuluu valtakunnallisesti arvokkaisiin maisema-alueisiin. Riitinginsuo Kymijoen varrella, Pyhtään kunnassa kuuluu soidensuojelun perusohjelmaan. Santaniemenharju-Skagsanden on valtakunnallisen harjujensuojeluohjelman kohde nro 50. Muhjärvi ja Laajakoskenjärvi kuuluvat valtakunnallisen lintuvesiensuojeluohjelman Etelä-Suomen rannikkoalueen valtakunnallisesti arvokkaisiin kohteisiin (B II 2.13. ja B II 2.20.) Ahvenkoskenlahti kuuluu valtakunnallisen lintuvesiensuojeluohjelman Suomenlahden rannikon valtakunnallisesti arvokkaisiin kohteisiin (A II 1.7.) Santaniemenselkä-Tyyslahti kuuluu valtakunnallisen lintuvesiensuojeluohjelman Suomenlahden rannikon kansainvälisesti arvokkaisiin kohteisiin (A II 1.3.) Tulvariskien kannalta Kymijoen alaosan Natura-alue suojelualue sijaitsee merkittävällä tulvariskialueella.
Kymijoen vesistöalueella sijaitsee lukuisia muita Natura-alueita ja vesipuitedirektiivin mukaisia Natura-alueita. Pinta-alaltaan merkittäviä Natura-2000 alueita ovat Päijänne (10 857 hehtaaria), Puulavesi (16 546 hehtaaria) sekä Konnevesi-Kalaja-Niinivuori (15 259 hehtaaria).
Taustatietoa
Etelä-Konnevedelle perustettiin vuonna 2014 kansallispuisto, jonka pinta-ala on reilut 15 km2. Kansallispuisto perustettiin Rautalammin reittiin kuuluvan Konneveden ranta- ja saaristoluonnon eliöstön, kallioperän ja vesistömaiseman suojelemiseksi ja hoitamiseksi sekä yleistä virkistys- ja retkeilykäyttöä ja ympäristötutkimusta varten.
Luonnonsuojelualueet
Kartalla on esitetty vesistöalueella sijaitsevat luonnonsuojelualueet. Näihin sisältyvät Natura 2000 -alueet, valtio- ja yksityisomisteiset luonnonsuojelualueet sekä koskiensuojelulailla suojellut vesistöt. TÄYDENTYY
Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa
Suomessa on yhteensä 7 maailmanperintökohdetta ja kolme näistä sijaitsee Kymijoen vesistöalueella. Maailmanperintökohteita Kymijoen vesistöalueella ovat Verlan puuhiomo ja pahvitehdas (ruukkikylä), Struven astemittausketjun mittauspiste Oravivuorella Jyväskylässä sekä Petäjäveden vanha kirkko Petäjäveden kunnassa. Verlan ruukkikylä ja Petäjäveden kirkko sijaitsevat vesistön rannalla, mutta eivät ole erityisesti tulvariskialueella.
Kymijoen vesistöalueella on yhteensä 21 valtakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta ja yhteensä 184 valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristökohdetta sekä yhteensä 201 lailla tai asetuksella suojeltua kohdetta tai aluetta. Suojeltuja kirkkoja Kymijoen vesistöalueella on 53 ja yhteensä 6616 muinaisjäännöskohdetta.
Kulttuuriympäristökohteet
Kartalla on esitetty vesistöalueella sijaitseva kulttuuriperinnöstä saatavilla olevat aineistot. Näihin kuuluvat valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY), muinaismuistolain tarkoittamat kiinteät muinaisjäännökset, lainsäädännöllä (rakennussuojelulaki, kirkkolaki, rakennusperinnönsuojelulaki) suojellut rakennukset sekä maailmanperintökohteet.
Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa
Tulvasuojelu
Kymijoen vesistöalueella on toteutettu erilaisia tulvasuojelutoimenpiteitä. Rakenteellisista tulvasuojelutoimenpiteistä merkittävimpiä ovat viljelysalueiden suojaamiseksi tehdyt pengerrykset Iitin Pyhäjärvellä sekä Kymijoen alajuoksulla. Pengerryksiä on tehty myös Päijänteen ranta-alueilla Sysmässä. Kymijoen vesistöalueella on myös useita järviä, joiden säännöstelyn avulla on vähennetty tulvahaittoja. Kymijoen alaosalla talviaikaisten hyydetulvien torjunta on rutiininomaista. Hyydöntorjuntaan kuuluvat hyytöpuomien asennukset, Päijänteen ja Kymijoen säännöstelyjen toteutus sekä tarvittaessa hyytöräjäytykset.
Kymijoen vesistöalueelle on laadittu tulvariskien hallintasuunnitelmat vuosille 2016–2021 sekä vuosille 2022–2027. Näitä ennen on julkaistu Kymijoen vesistön tulvantorjunnan toimintasuunnitelmat vuosina 1980 ja 1999. Kymijoen vesistöalueen nykyisen tulvariskien hallintasuunnitelman toimenpiteet painottuvat Kymijoen alaosan merkittävälle tulvariskialueella. Toimenpiteet tähtäävät erityisesti tulvariskien tarkempaan tunnistamiseen, merkittävimpien tulvariskikohteiden suojaukseen sekä valmiuden ja tulviin varautumisen edistämiseen. Osana hallintasuunnitelman toteutusta selvitetään myös mahdollisuuksia ranta-alueiden tulvasuojaukseen ja Kymijoen Osolankosken perkaamiseen, mutta rakenteellisen tulvasuojauksen toteuttaminen ei ole Kymijoen alueella laajemmassa määrin mahdollista.
Taustatietoa
Kymijoen vesistöalueen tulvariskien hallintasuunnitelmassa vuosille 2022–2027 on esitetty useita tulvariskien hallintaa edistäviä toimenpiteitä. Tätä ennen toimenpiteitä on toteutettu vuosien 2016–2021 tulvariskien hallintasuunnitelman mukaisesti. Osana Kymijoen vesistöalueen vuosien 2022–2027 tulvariskien hallintasuunnitelman toteutusta tullaan kartoittamaan tarkemmin Päijänteen alueen tulvariskit sekä järjestämään vesistöalueella tulviin liittyvä valmiusharjoitus. Näistä saadaan lisätietoa mm. tulvasuojauksen tarpeiden arviointiin, tulvatilanteessa toimimiseen sekä Päijänteen säännöstelyn toteuttamiseen nykyisen luvan puitteissa.
Kymijoen vesistöalueen säännöstelyjen vaihtoehtoja ja vaikutusmahdollisuuksia tulviin on tarkastelu tarkemmin Kymijoen tulvantorjunnan toimintasuunnitelmassa (Eskola 1999). Päijänteen nykyisen säännöstelyluvan puitteissa toteutettavan säännöstelyn vaikutuksia tulvakorkeuksiin on edellisen kerran tarkasteltu osana vesistömallilla toteutettuja Päijänteen ja Kymijoen tulva- ja kuivuustarkasteluja (Koistinen, 2023).
Vesistörakenteet ja vesistön käyttö
Kymijoen vesistöalueella on kymmeniä vesivoimalaitoksia, joista Kymijoessa sijaitsee 13. Vesistöalueella on lisäksi useita säännöstelypatoja ja vesiliikennekanavia. Kymijoen vesistöalueella säännöstelyt on otettu käyttöön ensisijaisesti vesivoiman tuottamista ja tulvasuojelua varten. Kymijoen vesistöalueen järvien nykymuotoinen säännöstely aloitettiin pääosin 1950–1960-luvuilla ja Kymijoen säännöstely 1920–1950-luvuilla. Päijänne ja sen alapuoliset järvet sekä Kymijoki ovat täysin säännösteltyjä. Kymijoen itä- ja länsihaarojen virtaamajaosta vastaava Hirvivuolteen nykyinen pato on rakennettu 1940-luvulla. Vesiliikennekanavia on rakennettu eri puolilla Kymijoen vesistöaluetta jo 1800-luvulla.
Päijänteen säännöstely on Kymijoen vesistöalueen tulvariskien hallinnan kannalta kaikkein merkittävin säännöstely. Kymijoen tulvatilanteen kannalta Konniveden-Ruotsalaisen ja Pyhäjärven säännöstelyillä on myös merkitystä. Päijänteeseen laskevien reittivesien säännöstellyt järvet torjuvat ensisijassa oman lähialueensa tulvavahinkoja eikä niillä ole laajempaa vaikutusta alempaan vesistöön. Kivijärven ja Keiteleen vesivarastokapasiteetilla voi kuitenkin olla merkitystä myös Päijänteen ja Kymijoen tulvien hallinnassa. Keitele ei ole normaalisti säännöstelty, mutta poikkeustilanteessa on mahdollista, että Keiteleen juoksutusta muutetaan vesilain 18 luvun 4 §:n nojalla.
Kymijoen vesistöalueella on toteutettu koskien perkauksia, ruoppauksia ja järvien laskuja jo 1800-luvulla. Nämä ja vesistöalueella myöhemmin toteutetut perkaukset ovat lisänneet alapuolisen vesistön tulvariskiä, mutta toisaalta pienentäneet sitä paikallisesti. Esimerkiksi Kymijoen alaosalla perkaukset ja voimalaitosten rakentaminen ovat osaltaan pienentäneet alueen tulvariskiä.
Patoturvallisuus:
Kymijoen vesistöalueella on kymmeniä patoturvallisuuslain (494/2009 11 §) mukaan luokiteltuja patoja. Vesistöalueen merkittävimmät voimalaitospadot ja säännöstelypadot on luokiteltu. Suurin osa luokitelluista padoista kuuluu luokkaan 2.
Taustatietoa
Kymijoen merkittävimmät voimalaitokset ja padot on esitetty Kymijoen vesistöalueen säännöstelysivuilla: https://www.vesi.fi/teemasivu/vesistojen-saannostely/kymijoen-vesistoalueen-saannostely/. Säännösteltyjen järvien sijainti ja lyhyt yleiskuvaus löytyy myös karttapalvelusta: https://www.vesi.fi/karttapalvelu/. Tarkemman kuvauksen säännöstelyluvista löydät vuoden 2011 tulvariskien alustavan arvioinnin raportista: www.vesi.fi/trh.
Yksittäisen padon aiheuttama tulvariski on jo otettu huomioon patoturvallisuuslain ja -asetuksen määräämin toimenpitein. Pääsääntönä voidaan pitää, että pelkästään yksittäisen padon sortuman aiheuttaman tulvariskin perusteella ei ole perusteltua nimetä aluetta merkittäväksi tulvariskialueeksi.
Säännöstellyt vesistöt
Taulukossa on kuvattu vesistöalueella sijaitsevat säännöstellyt vesistöt.
Viitteet
Eskola, T. (toim.) 1999. Kymijoen vesistön tulvantorjunnan toimintasuunnitelma. Alueelliset ympäristöjulkaisut 118. Kaakkois-Suomen ympäristökeskus. ISBN 952-11-0450-3.
Jakkila, J. ja Veijalainen, N. 2019. Kymijoen patojen mitoitustulvien laskenta. Raportti 17.1.2019.
Koistinen, A. 2023. Päijänteen ja Kymijoen tulva- ja kuivuustarkasteluja. Raportti 2.3.20223.
Kymijoen vesistön tulvantorjunnan toimintasuunnitelma, 1980. Suunnittelutyöryhmän ehdotus. Vesihallituksen monistesarja 1980:13. Vesihallitus, Helsinki.
Ollila, M., Virta, H. ja Hyvärinen, V. 2000. Suurtulvaselvitys. Arvio mahdollisen suurtulvan aiheuttamista vahingoista Suomessa. Suomen Ympäristö 441. Suomen ympäristökeskus. ISSN 1796-1637.
- Valuma-aluekohtaiset tulvakartat (TIIMA-hanke)
- Parjanne, Antti, Rytkönen, Anna-Mari, Veijalainen, Noora. 2020. Ilmastonmuutoksen ja vesienhoidon huomioon ottaminen tulvariskien hallinnassa.
- Parjanne, Antti; Silander, Jari; Tiitu, Maija; Viinikka, Arto, 2018. Suomen tulvariskit nyt ja tulevaisuudessa – Varautuminen maankäytön, talouden ja ilmaston muutokseen.
- Perrels, Adriaan; Haakana, Juha; Hakala, Outi; Kujala, Susanna; Láng-Ritter, Ilona; Lehtonen, Heikki; Lintunen, Jussi; Pohjola, Johanna; Sane, Mikko; Fronzek, Stefan; Luhtala, Sanna; Mervaala, Erkki; Luomaranta, Anna; Jylhä, Kirsti; Koikkalainen, Kauko; Kuntsi-Reunanen, Eeva; Rautio, Tuukka; Tuomenvirta, Heikki; Uusivuori, Jussi; Veijalainen, Noora (2022-04-28) Kustannusarviointi ilmastonmuutokseen liittyvästä toimimattomuudesta (KUITTI)
- Veijalainen, N., Jakkila, J., Nurmi, T., Vehviläinen, B., Marttunen, M. ja Aaltonen, J. 2012 Suomen vesivarat ja ilmastonmuutos – vaikutukset ja muutoksiin sopeutuminen WaterAdapt-projektin loppuraportti. Suomen ympäristö 16/2012. Helsinki. 138 s. ISBN (pdf) 978–952–11-4018-1.
Tallenna PDF