Tulvariskien alustava arviointi Taasianjoen vesistöalueelle

Esiintyneet tulvat

Taasianjoen ala- ja keskiosalla on laajoja peltoaukeita, joihin vesi pääsee leviämään. Kylät ja yksittäiset tilakeskukset sekä asuinrakennukset on rakennettu pääsääntöisesti riittävän korkealle. Tulvavahingot ovat kohdistuneet erityisesti maatalouteen ja tieyhteyksiin. Vanhat sillat ovat kärsineet vahinkoja. Joessa on runsaasti koskia, mutta joen pituuskaltevuus tulvaherkillä alueilla on melko loiva.

Vesistöalueen suurin havaittu tulva sattui keväällä 1966, jolloin runsaslumisen talven ja myöhäisen sulamisen vaikutuksesta Taasianjoen huippuvirtaama oli 128 m³/s. Samaan aikaan suurtulva vaivasi koko Etelä-Suomea. Tämän tulvan toistuvuudeksi on yleisesti arvioitu noin 200-500 vuotta paikasta riippuen. Taasianjoella tulvan vaivaamia viljelyksiä oli noin 2 700 ha eli noin 20 % kokonaisalasta.  Tulvaongelmia esiintyi lähes koko jokijaksolla Pukarolle saakka.

Kevättulvalla 1984 mitatut tulvakorkeudet olivat monin paikoin, mm. Baggkärretin, Lindkosken ja Lapinjärvi-Pukaro siltojen kohdilla samaa tasoa vuoden 1966 suurtulvan kanssa. Rakennusvahingoista ei kuitenkaan ole raportoitu. Kevättulvan 1984 toistuvuus oli huomattavasti pienempi verrattuna 1966 suurtulvaan. Lähes yhtä korkeat vedenpinnat selittynevät joen huonontuneella vedenvälityskyvyllä.

Muita merkittäviä tulvavuosia ovat olleet ainakin 1990, 1991, 1994, 1999, 2011 ja 2013.

Esiintyneiden tulvien vaikutus nykytilanteessa

Taasianjoen aikaisemmilla tulvilla ei ole raportoitu rakennuksille aiheutuneista vahingoista. Aiemmin vahinkoja kärsineitä siltoja on uusittu. Rakentamispaineet tulvariskialueille ovat tähän mennessä olleet melko vähäisiä. Taasianjoen järjestelyhankkeen toteuttamisen jälkeen tulvakorkeudet ovat laskeneet oleellisesti, eikä isompia tulvia ole esiintynyt. Rankkasateilla sivu-uomien varsilla vesi saattaa nousta pelloille ja aiheuttaa vahinkoja. Pääuoman osalta kasvukauden aikaisten tulvien haitta on vähentynyt oleellisesti.

Rantarakentaminen pyritään sijoittamaan tulvariskialueiden ulkopuolelle. Suurella tulvalla vahingot kohdistunevat edelleenkin pääosin maatalouteen. Alavilla alueilla sijaitsevia tilus- ym. yksityisteitä saattaa jäädä veden alle, mikä hankaloittaa ihmisten jokapäiväistä liikkumista, eläintilojen hoitoa ja mahdollisesti aiheuttaa turvallisuusriskiä. Tulvat voivat vaikuttaa kiinteistökohtaisten jätevesijärjestelmien toimivuuteen ja lisätä sitä kautta vesien pilaantumisriskiä. Heikinkylässä ja Pekinkylässä on omat vesihuoltojärjestelmät, mutta niiden toiminnasta tulvatilanteissa ei ole tietoa.

Ilmastonmuutoksen vaikutus

Ilmastonmuutos vaikuttaa monin tavoin vesivaroihin, muuhun ympäristöön ja yhteiskuntaan. Vaikutusten voimakkuudessa on eroja Suomen eri osien välillä. Sisävesien hydrologisissa oloissa merkittävin muutos on se, että valunnan, virtaamien ja vedenkorkeuksien vuodenaikaiset vaihtelut lisääntyvät. Rannikkoalueilla maankohoamisella on merkitystä sille, kuinka paljon ennustetut muutokset Itämeren keskivedenkorkeuksissa vaikuttavat eri alueilla. Eniten merenpinta nousee Suomenlahden rannikolla.

Uudenmaan alueen vesistöissä, myös Taasianjoella, kevättulvien ennustetaan pääsääntöisesti pienenevän ja aikaistuvan. Talven maksimilumimäärien ennustetaan vähenevän, joten keväiset lumensulamistulvat jäävät pienemmiksi. Keväällä tulvahuipun ennustetaan esiintyvän hieman nykyistä aiemmin. Syys- ja talvitulvien puolestaan ennustetaan yleistyvän ja voimistuvan. Erityisesti syksyisten pakkasjaksojen aikana vielä sulana oleva meri voi aiheuttaa rannikon läheisyydessä runsasta lumisadetta. Ilman lämmetessä tuoreet lumikerrokset voivat sulaessaan aiheuttaa paikallista tulvimista. Kesäaikaisten rankkasateiden ennustetaan lisääntyvän, mikä voi aiheuttaa lisääntyvää tulvimista kasvukaudella.

Muun pitkäaikaisen kehityksen vaikutus tulvariskeihin

Väestön määrän kehittymistä ei ole arvioitu vesistöalueen tasolla, mutta kuntakohtaisia arvioita voidaan käyttää suuntaa antavasti. Taasianjoen vesistöalueen kuntien asukasmäärissä ei ennusteta tapahtuvan suuria muutoksia vuoteen 2040 mennessä. Asutus tulee jatkossakin keskittymään etupäässä taajamien ympäristöön. Alueilla, joilla on nykyisinkin pysyvää asutusta, ovat tulvariskit joko nykyisen kaltaiset tai hieman suuremmat, jos ranta-alueille rakennetaan lisää. Myös rakentamisen teknistyminen voi lisätä tulvavahinkojen määrää. Toisaalta uudet rakennukset pyritään sijoittamaan tulvariskialueiden ulkopuolelle tai riittävän korkealle tasolle.

Kehittyviä kylätaajamia ovat ainakin Pukaro, Kimonkylä ja Lindkoski. Asutus laajenee Lapinjärven kirkonkylän, Iitin keskustan ja Tessjoen alueilla. Maatalousalueilla ja pikkukylissä väestömäärä ei todennäköisesti kasva nykyisestään. Taasianjoen valuma-alueella asuvien ihmisten lukumäärä saattaa kokonaisuudessaan kasvaa, mutta asutus keskittyy muutamaan taajamaan. Uusien rakennettujen alueiden laajuus tulee olemaan vähäinen, eikä tulvia äärevöittävää vaikutusta ole odotettavissa.

Taasianjoen valuma-alueella ei ole tiedossa sellaisia hankkeita, toimintoja tai maankäytöllistä kehitystä, joilla voisi olla erityistä vaikutusta tulvien muodostumiseen tai tulvariskien lisääntymiseen. Joen suuosalla ranta-alueet voivat olla meritulvan vaikutuspiirissä varsinkin, jos merenpinta nousee ilmastonmuutoksen vaikutuksesta. Meritulvaa on tarkasteltu erillisessä raportissa.

Pitkällä aikavälillä katsottuna alueen pellot painuvat ja kuluvat viljelyn vaikutuksesta. Myös aikaisemmin tehtyjen tulvasuojelutöiden hyötyvaikutukset vähenevät vähitellen uomien liettyessä ja kasvillisuuden lisääntyessä. Tämä voi osaltaan lisätä tulvimisherkkyyttä alueella tulevaisuudessa.

Metsäojitusten lisääminen äärevöittää virtaamia ja sitä kautta voi lisätä tulvimista. Taasianjoen vesistöalueella tullaan tekemään kunnostusojituksia myös tulevaisuudessa, koska ojitukset ovat tarpeellisia metsätaloudelle. Turvetuotannon tai metsätalouden erityistä lisääntymistä ei ole odotettavissa. Kasvun tapahtuessa näissä nykyisestään kuitenkin lisäisivät uudisojituksien sekä kunnostusojitusten määrää. Tämä puolestaan saattaisi lisätä tulvariskejä alueella. Metsäojitukset aiheuttavat myös ravinne- ja kiintoainekuormitusta sekä happamoitumista vesistöön.

Tulvariskin merkittävyyden arviointi

Tulvariskin merkittävyyttä arvioitaessa otetaan huomioon alueelliset ja paikalliset olosuhteet, tulvan todennäköisyys sekä seuraavat tulvasta mahdollisesti aiheutuvat yleiseltä kannalta katsoen vahingolliset seuraukset:

1. vahingollinen seuraus ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle
2. välttämättömyyspalvelun, kuten vesihuollon, energiahuollon, tietoliikenteen, tieliikenteen tai muun vastaavan toiminnan, pitkäaikainen keskeytyminen
3. yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja turvaavan taloudellisen toiminnan pitkäaikainen keskeytyminen
4. pitkäkestoinen tai laaja-alainen vahingollinen seuraus ympäristölle
5. korjaamaton vahingollinen seuraus kulttuuriperinnölle.

Tulvariskialueiden tunnistamisen lähtötiedot

Tulvariskin merkittävyyden arvioinnissa hyödynnetään monipuolisesti tietoa tulvavaarasta eli tulvan todennäköisyydestä sekä tulvan aiheuttamista mahdollisista vahingoista eli riskikohteista.

Lähtötiedot voidaan jakaa 1) yksityiskohtaisiin tulvavaarakarttoihin ja niihin perustuviin riskikohteisiin sekä 2) yleispiirteisempiin, mutta alueellisesti kattavampiin tulvakarttoihin ja vahinkoarvioihin.

Seuraavissa luvuissa on esitetty erilaisia tulvariskien arvioinnin lähtötietoja. Tulvakartat kattavat vain osan Suomesta, mutta niitä on toisaalta laadittu juuri niille alueille, joiden tulvariskejä on ollut tarvetta selvittää tarkemmin.

Tulvavaara- ja tulvariskikartat

Taasianjoen vesistöalueelle ei ole laadittu tulvavaara- tai tulvariskikarttoja.

Tulvakartat muodostavat perustan tulvariskien tehokkaalle hallinnalle. Tulvakarttoja on kahdenlaisia: tulvavaarakarttoja ja tulvariskikarttoja. Molemmat kartat pitää laatia kaikille niille alueille, jotka on nimetty merkittäviksi tulvariskialueiksi, mutta niitä voidaan laatia myös muille alueille.

Tulvavaarakartta kertoo, mille alueille tulva voi levitä. Tulvariskikartta taas kuvaa, mitä riskikohteita tulvavaara-alueilla sijaitsee. Tulvariskikartta antaa siis käsityksen mahdollisten tulvavahinkojen suuruudesta.

Tulvakarttoihin perustuvat vahinkoarviot

Asukkaiden, rakennusten ja teiden määrä tulvavaara-alueella on oleellinen tieto arvioitaessa tulvan aikana syntyviä mahdollisia vahinkoja eli tulvariskiä. Tämä tieto on tuotettu kaikille tulvavaarakartoitetuille alueille. Paikkatietoanalyysissä on huomioitu ne asukkaat, jotka ovat suorassa tulvariskissä eli rakennus sijaitsee tulvavaara-alueella.

Tarkastele tulvavahinkoarvioita (asukkaat, rakennukset ja tiet) tulvavaarakartoitetuilla alueilla:

Tulvavahinkoarviot (asukkaat, rakennukset ja tiet) -visualisointityökalu

Visualisointityökalu on valtakunnallinen, mutta kattaa vain tulvavaarakartoitetut alueet.

Tulvariskikartoituksien riskikohteet

Edellä mainitun paikkatietoanalyysin lisäksi ELY-keskukset ovat tehneet ainakin merkittäville tulvariskialueille tarkemman riskikohteiden kartoituksen. Kartoituksessa on hyödynnetty valtakunnallisten paikkatietoaineistojen ohella myös muun muassa kunnilta ja muilta toimijoilta saatuja tietoja.

Valuma-aluetasoinen tulvakartta

Valuma-aluetasoinen tulvakartta auttaa tunnistamaan riskialueet etenkin niillä vesistöalueilla, joille ei ole laadittu tarkempia tulvavaarakarttoja. Valuma-aluetasoinen tulvakartta on alueellisesti kattavampi kuin tulvavaarakartta, mutta epätarkempi, koska esimerkiksi uoman syvyystiedot puuttuvat.

Muut lähtötiedot

Tulville haavoittuvia riskikohteita kartoittaessa voidaan hyödyntää lisäksi useita paikkatietoaineistoja mm. väestörakenteesta, rakennuksista, teistä, infrastruktuurista, ympäristölupavelvollisista toimijoista, luonnonsuojelualueista, vedenottopaikoista ja -kaivoista, vesistörakenteista, kulttuuriperintökohteista ja peltolohkoista.

Valuma-alueet, korkeussuhteet ja maaperä

Taasianjoen vesistöalue sijaitsee itäisellä Uudellamaalla pääosin Loviisan kaupungin ja Lapinjärven kunnan alueilla. Valuma-alueen yläosa sijaitsee Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen alueella Kouvolan kaupungissa ja Iitin kunnassa. Taasianjoen pituus on noin 80 km, valuma-alueen pinta-ala on 530,3 km2 ja järvisyys on 0,46 %.

Joet ja järvet

Taasianjoen vesistöalue saa alkunsa Salpausselän läheisyydestä. Taasianjoen pää-uoman suurimmat sivu-uomat ovat Lappbäcken, Finnbackbäcken ja Kaalijoki. Taasian-joki laskee Suomenlahteen noin 10 km Loviisan keskustan itäpuolella.

Virtaamat ja vedenkorkeudet

Taasianjoki tulvii herkästi, koska vesistöalueella ei ole virtaamia tasaavia järviä. Tällöin myös virtaamavaihtelut ovat erittäin suuria. Tulvavirtaamat saattavat olla jopa yli 500 kertaa suurempia kuivien aikojen virtaamiin verrattuna. Perinteisten lumen sulamisesta johtuvien kevättulvien lisäksi Taasianjoki tulvii herkästi myös kesäisten ja syksyisten rankempien sateiden seurauksena.

Vesien tila

Vesien ekologinen luokittelu kuvaa vesien tilaa. Pintavesien ekologisessa luokittelussa vedet jaetaan ekologisen tilansa perusteella viiteen tilaluokkaan: erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä ja huono.

Taasianjoki kuuluu Kymijoen-Suomenlahden –vesienhoitoalueeseen. Vuonna 2019 tehdyn ekologisen luokittelu mukaan Taasianjoen alaosan tila on välttävä, kun keskiosan ja yläosan tila on tyydyttävä. Sivu-uomista Virmajoen tila on välttävä ja Särkjärvibäckenin tila hyvä. Särkjärven ekologinen luokittelu on hyvä. Taasianjoen ja sen sivu-uomien hyvän ekologisen tilan saavuttamiseksi tarvitaan mm. elinympäristökunnostuksia.

Fysikaalis-kemialliselta tilaltaan Taasianjoen alaosa on huono ja keskiosan sekä yläosa välttävä. Virmajoen luokitus on huono, kun taas Särkjärvibäckenin luokitus hyvä. Särkjärven fysikaaliskemiallinen luokitus on erinomainen.

Nykyinen maankäyttö

Taasianjoen valuma-alueesta valtaosa on metsää. Taasianjoella on myös runsaasti peltoa maatalouden ollessa tärkeä elinkeino. Pellot sijaitsevat pääosin jokien ja purojen varsilla. Vesistöjen pinta-ala on vähäinen. Rakennettuja alueita on myös melko vähän. Laajimmat alueet sijoittuvat joen alaosalle Tesjoelle. Joen keskiosalla tiheämmin rakennettuja alueita on Heikinkylässä, Lapinjärven keskustassa ja Pukarolla. Aivan valuma-alueen pohjoisosassa sijaitsee Iitin keskustaajama.

Peltojen osuus valuma-alueen eri osissa vaihtelee runsaasti, esimerkiksi Särkjärvi-bäckenin valuma-alueesta peltoa on 4,9 % ja Taasianjoen keskiosalla 42,7 %. Soiden osuus Finnbackbäckenin osavaluma-alueesta 2,5 % ja Särkijärvibäckenin osavaluma-alueesta 11,3 %.

Suunniteltu maankäyttö

Taasianjoen vesistöalueella on voimassa Itä-Uudenmaan vaihemaakuntakaava. Lisäksi valuma-alueen yläosalla on voimassa Kymenlaakson ja Päijät-Hämeen maakuntakaavat.  Maakuntatason kaavasuunnittelun lisäksi kaavoitusta ohjaavat yleis- ja asemakaavoitus.

Taasianjoen valuma-alueella on vain vähän yleis- ja asemakaavoitettua aluetta. Yleiskaavoitettua aluetta löytyy Tesjoen ja Lapinjärven taajamien alueelta sekä valuma-alueen pohjoisosasta Iitin kunnan alueelta.

Asemakaavoitettua aluetta on Tesjoen taajamassa sekä Lapinjärven kirkonkylän ja Pukaron alueilla. Asemakaavoitetut alueet eivät sijaitse vesistön välittömässä läheisyydessä.

Taajamat sijoittuvat asemakaavoitetuille alueille. Taasianjoen pääuoman varrella on lisäksi useita kyliä: mm. Heikinkylä, Lindkoski ja Pukaro. Maaseutumainen asutus kattaa valtaosan Taasianjoen valuma-alueesta. Tärkeimmät tieyhteydet alueella ovat valtatie 6 Kouvolaan ja valtatie 7 (E18) välillä Helsinki-Kotka.

Suojelualueet ja kulttuuriperintö

Taasianjoen vesistöalueen tärkeimmät luonnonsuojelu- ja Natura 2000 -alueet ovat Kontojan, Kaalijoen/Pyydysmäen ja Saviojan taponlehtilehdot, jotka kuuluvat Natura-alueisiin ja ovat vielä erikseen lehtojensuojeluohjelmassa. Kullafjärdenin 183 hehtaarin merialue joen suuosalla kuuluu Natura 2000 -verkostoon ja lintuvesien suojeluohjelmaan.

Tärkeimmät rakennetun kulttuuriympäristön kohteet ovat Kullaan kartanomaisema ja Suuri Rantatie. Kullaan kartano on keskiajalta asti asuttu yksinäistila, jota ympäröi vanhimmilta osiltaan 1700-luvulle periytyvä puisto ja vuosisatoja viljelyksessä ollut peltomaisema. Suuri Rantatie on Hämeen Härkätien ohella Suomen tärkein historiallinen maantieyhteys. Suuri Rantatie kulkee Taasianjoen yli Holmankosken kohdalla.

Muinaisjäännöksistä tärkeimmät ovat Holmgårdin mylly, Pitkäkoski (kivikautinen asuinpaikka), Stenkulla (asuinpaikka), Tessjön-Taasian kuninkaankartano/Holmgård ja Haapa-Kimola (silta ja tieyhteys). Holmgårdin mylly sijaitsee Holmgårdin kuninkaankartanoa vastapäätä Taasianjoen itärannalla.

Valtakunnallisesti merkittävä kohde on lisäksi vanhan maantien varressa Lapinjärven itärannalla sijaitseva Lapinjärven kirkonkylä. Kirkonkylässä on lukuisia 1700- ja 1800-luvun pappila-, virkatalo- ja opetusrakennuksia sekä mm. Mariebergin kartano ja sen puutarha. Kirkot on rakennettu vuonna 1744.

Tulvasuojelu

Taasianjoella on tehty ahtaimpien koskipaikkojen perkauksia tulvien ja uiton vuoksi 1840-, 1890- ja 1930-luvuilla. Tulvasuojeluhyöty jäi vähäiseksi. 1930-luvulla koskia ja kapeikkopaikkoja levennettiin ja tulvapenkereitä rakennettiin. Toimenpiteistä huolimatta joen vedenvälityskyky heikkeni sedimentaation ja liettymisen takia. Vesikasvillisuus tukki uoman monin paikoin lähes kokonaan. Tulva-aikoina vesi pääsi nousemaan helposti pelloille ja aiheutti huomattavaa haittaa ja vahinkoa maataloudelle. Tulva-alueet sijaitsevat pääosin joen keski- ja alajuoksulla Lapinjärvellä ja Ruotsinpyhtäällä. Kerran 20 vuodessa toistuva tulva aiheutti 1 900 ha:n peltoalan jäämisen tulvan alle. Tulvapeltojen suhteellinen osuus vesistöalueen kokonaispeltoalasta oli maamme korkeimpia. Tulvan suuruudesta riippuen tulva vaivasi 6–20 % vesistöalueen peltoalasta.

Laaja Taasianjoen järjestelyhanke toteutettiin vuosina 1990-1997 Länsi-Suomen vesioikeuden lupapäätöksen perusteella (3.3.1988, nro 9/1988/3). Järjestelyhanke käsitti useita kohteita Kullanlahdelta ja Pukaron välisellä noin 50 kilometrin pituisella jokijaksolla. Toimenpiteitä tehtiin 37 kilometrin matkalla.

Tulvasuojelun keinoina käytettiin uoman perkaamista ja pohjapatojen rakentamista. Pohjapato hidastaa veden virtaamista ja suvannot toimivat tasausaltaina. Pohjapadot pitävät ylävedenpintaa luonnollista tilaa korkeammalla, mikä parantaa joen käytettävyyttä alivesitilanteissa.

Veden virtausta parannettiin perkaamalla mataloituneita osia kaivamalla ja siirtämällä maamassoja 710 000 ktr-m3. Massoista 2/3 levitettiin maastoon joen varteen ja 1/3 vietiin läjitysalueille. Lietettä poistettiin jopa 50 ktr-m3 juoksumetriltä. Toisaalta vedenkulkua alavirtaan päin hidastettiin rajaamalla vedenkorkeutta vesistötyön aikana rakennetuilla 20 pohjapadolla tai koskenkunnostuksella. Pohjapatojen korkeudet vaihtelivat 2 metrin molemmin puolin.

Työn yhteydessä korjattiin kaksi siltaa ja kolme siltaa rakennettiin uudestaan. Osa vanhoista silloista padotti jokea. Pohjapatojen rakentamisen lisäksi kunnostettiin Pukaronkoskea, Viirankoskea ja Holmankoskea. Pukaron vanhaan myllypatoon tehtiin koskenniska kalannousua varten. Kimonkylään on vuonna 2010 rakennettu koskimainen pohjapato.

Järjestelyhankkeen mitoituksena oli estää keskimäärin kerran 20 vuodessa toistuvien tai sitä pienempien tulvien nouseminen pelloille. Hanke onnistui tulvasuojelun näkökulmasta erittäin hyvin. Parantunut vedenvälityskyky alentaa tulvakorkeuksia myös harvinaisemmilla tulvilla.

Vesistörakenteet ja vesistön käyttö

Taasianjoella ei ole toimivia vesivoimalaitoksia tai säännöstelypatoja. Taasianjoen järjestelyhankkeen yhteydessä rakennetuissa koskimaisissa pohjapadoissa ei ole mitään säätömahdollisuuksia.