Takaisin

Julkaistu: 1.10.2019

Tämän tiedon on tuottanut Suomen ympäristökeskus

Veden kiertokulku

Ulkona sataa. Koko maailma muuttuu märäksi, mutta vain hetkeksi. Pian sade hiipuu ja vesilammikot katoavat. Mistä sade tuli, ja minne sadevesi hävisi?

Vesi on ikuinen kiertolainen. Se kulkee paikasta toiseen ja muuttaa matkalla muotoaan. Maahan satava vesi on alun perin ilmakehässä olevaa vesihöyryä. Sopivissa oloissa vesihöyry tiivistyy pisaroiksi, jotka putoavat sateena alas. Jos on kovin kylmää, vesi voi tulla alas lumena.

Maan pinnalla osa sadevedestä imeytyy maahan ja vajoaa yhä alemmaksi. Siitä syntyy pohjavettä. Vajotessaan maakerrosten läpi vesi puhdistuu. Pohjavesi onkin hyvin puhdasta vettä. Pohjavesi liikkuu maan uumenissa ja pulppuaa ulos lähteistä.

Jos sataa rankasti tai maa on ennestään märkä, sadevettä jää myös maan pinnalle. Siellä se virtaa alamäkeen, kertyy puroiksi ja päätyy lopulta jokiin, järviin ja mereen. Matkan varrella veteen voi joutua kaikenlaista likaa.

Veden kiertokulku ei pysähdy edes valtamereen. Merestä ja muilta vesi- ja maapinnoilta haihtuu koko ajan vettä ilmaan. Haihtuessaan vesi muuttuu vesihöyryksi samaan tapaan kuin löylyvesi saunan kiukaalla. Haihtumista pitää yllä auringon lämpö. Suomen viileässä ilmastossa järven pinnalta haihtuu noin 30 senttiä vettä vuodessa. Ilmassa virtaukset kuljettavat vesihöyryä ja kasaavat sitä pilviksi. Pian jossakin taas sataa.

Kuva: iStockphoto