Säännöstely

Kokemäenjoen vesistöalue

Kokemäenjoen vesistöalue on maamme viidenneksi suurin ja sijaitsee pääosin Pirkanmaan, Kanta-Hämeen, Satakunnan ja Keski-Suomen alueilla. Vesistöalueen vedet laskevat Kokemäenjoen kautta Selkämereen. Vesistöalueen keskiosa sekä itäiset ja pohjoiset alueet ovat runsasjärvisiä, kun taas läntiset ja eteläiset alueet ovat vähäjärvisiä. Alueen pohjoisimmat vesistöt sijaitsevat Etelä-Pohjanmaalla ja eteläisimmät Kanta-Hämeen ja Uudenmaan rajaseudulla. Kokemäenjoen vesistöalueesta 11 % on järviä, joista suurimmat sijaitsevat Pirkanmaalla.

Kokemäenjoen vesistöalueen säännöstely

Kokemäenjoen vesistöalueella ryhdyttiin säännöstelemään jo 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa, jolloin ensimmäisiä kertoja alettiin vaikuttaa aktiivisesti Näsijärven vedenkorkeuksiin. Keskeisimmät säännöstellyt järvet ovat nykyisin Vanajavesi, Pyhäjärvi, Näsijärvi ja Kyrösjärvi sekä Kulo-, Rauta- ja Liekovesi. Myös Kokemäenjoki on säännöstelty; varsinaisella jokiosuudella on neljä voimalaitosta: Hartolankoski, Äetsä, Kolsi ja Harjavalta ylhäältä alaspäin lueteltuna.

Kokemäenjoen vesistöalueen merkittävimmät säännöstellyt järvet sijaitsevat Pirkanmaalla ja osittain Kanta-Hämeessä. Säännöstelyn alkuperäisiä tavoitteita olivat tulvavahinkojen vähentäminen, vesivoimatuotanto sekä vesiliikenne. Muutokset Pirkanmaan säännösteltyjen järvien vedenkorkeuksissa verrattuna luonnontilaan ovat suurempia kuin monissa muissa etelä- ja keskisuomalaisissa säännöstellyissä järvissä, mutta suhteellisen pieniä verrattuna Pohjois-Suomen voimakkaasti säännösteltyihin järviin.

Kokemäenjoen vesistöalueen säännösteltyjä järviä on mahdollista tarkastella kartalla.

Vesireittikohtaiset säännöstelyn kuvaukset

Alla löytyy säännöstelyyn liittyvää tietoa vesistöalueen eri osista.

Pirkanmaan keskeiset säännösteltävät järvet ovat Näsijärvi, Pyhäjärvi, Vanajavesi ja Kyrösjärvi sekä Kulo-, Rauta- ja Liekovesi. Säännöstelyn alkuperäisenä tavoitteena oli vähentää järvien ja niiden alapuolisen Kokemäenjoen tulvavahinkoja sekä tuottaa vesivoimaa. Järvien säännöstelyllä on suuri merkitys etenkin varautumisessa kevättulviin. Järvien vedenkorkeuksia lasketaan talven aikana, jotta sulamisvesille tulee tilaa. Ilmaston muuttuessa talvitulvat korostuvat. Pidättämällä vettä säännöstellyissä järvissä voidaan esimerkiksi vauhdittaa jääkannen muodostumista Kokemäenjokeen.

Vesivoimalle järvillä on suuri merkitys virtaamaa tasaavina altaina. Vanajavettä lukuun ottamatta järvien juoksutuksia suunnitellaan normaalitilanteessa sähköntuotannon näkökulmasta. Vesiensuojelun, vesiluonnon ja vesien virkistyskäytön merkitys on kasvanut viime vuosikymmeninä, ja ne pyritään ottamaan säännöstelyssä huomioon mahdollisimman hyvin.

Kokemäenjoen 57,5 m:n putouskorkeus on hyödynnetty lähes kokonaan jokialueen neljässä voimalaitoksessa. Voimalaitokset ovat Vammalassa sijaitsevat Hartolankosken ja Äetsän voimalaitokset sekä Kokemäellä sijaitseva Kolsin voimalaitos ja Ulvilassa sijaitseva Harjavallan voimalaitos.

Kaikilla Kokemäenjoen voimalaitoksilla harjoitetaan vuorokausi- ja viikkosäännöstelyä, jossa juoksutetaan yleensä vähiten vettä öisin ja viikonloppuisin. Vuorokausi- ja viikkosäännöstelyllä pyritään tasaamaan sähkön kulutushuippuja. Tarkoituksena on mukauttaa voimalaitoksen teho energiantarpeen mukaiseksi.

Loimijoki laskee Kokemäenjokeen Huittisissa, ja sen valuma-alueen pinta-ala on 3 140 km² ja järvisyys 2,7 %. Etenkin valuma-alueen alaosa on vähäjärvistä. Tammelan Pyhäjärveä säännöstellään Loimijoessa sijaitsevalla Kuhalankosken voimalaitoksella. Lisäksi Loimijoen varrella on useita pieniä patoja ja voimalaitoksia, joilla säännöstellään joen vedenkorkeutta. Loimijoki virtaa Kuhalankosken, Vieremänkosken, Jokioistenkosken, Vesikosken, Vuolteen, Sallilankosken ja Rutavan patojen läpi. Vesikosken voimalaitosta ei nykyisin käytetä vesivoiman tuotantoon. Rutavaa lukuun ottamatta muut voimalaitokset tuottavat sähköä yleiseen jakeluverkkoon.

Lisätietoja:

Kauvatsanjoen valuma-alueen pinta-ala on 805 km² ja järvisyys 8,5 %. Alueen järvistä Kiikois- ja Mouhijärveä säännöstellään maatalouden ja osittain myös virkistyskäytön tarpeisiin. Mouhijärven säännöstelyyn liittyy myös sen pohjoispuolella sijaitsevat keskenään samassa korkeustasossa olevat Koura-, Kirkko- ja Koivuniemenjärvi. Kiikoisjärvestä lähtevä Piilijoki laskee Kokemäessä sijaitsevaan Sääksjärveen, josta purkautuu valuma-alueen nimikkojoki, Kauvatsanjoki, Puurijärven kautta Kokemäenjoen keskiosaan.

Pirkanmaalla Urjalan kunnassa sijaitsevat Nuuta-, Ruta- ja Kortejärvi kuuluvat Tarpianjoen reittiin, joka laskee Vanajaveteen. Kortejärvi purkautuu Honkolanjokea pitkin Nokoorinkosken padon kautta edelleen Tarpianjokeen. Järvialueen valuma-alue on Nokoorinkosken padolla 296 km² ja järvisyysprosentti 9,0. Myös Nuutajärveen laskevan Ihanajoen latvassa olevaa Matkunjärveä säännöstellään patorakenteen avulla.

Kokemäenjoen vesistöalueella on useita pienempiä säännösteltyjä järviä, joista merkittävimmät ovat Ähtärinjärvi ja Vesijärvi. Niiden säännöstelyn päätarkoitus on vähentää lähialueen tulvavahinkoja ja edistää maanviljelyä.

Teuronjoen valuma-alue sijaitsee Kanta-Hämeessä Hämeenlinnan, Hollolan ja Kärkölän kuntien alueella. Teuronjoki saa alkunsa Lammin Pääjärvestä, josta vedet virtaavat kohti Mommilanjärveä ja Ansionjärven kautta Puujokeen. Puujoki laskee Kernaalanjärveen, josta vesi virtaa Hiidenjokea pitkin Vanajaveden Miemalanselälle ja edelleen kohti Hämeenlinnaa. Pääjärveä säännöstellään Sahakosken padolla. Mommilanjärveä ja Ansiojärveä puolestaan säännöstellään Puujoessa sijaitsevalla Vuolteenkosken padolla.

Muutamilla järvillä, kuten Mallasvedellä ja Keurusselällä, noudatetaan järvien luonnollista purkautumiskäyrää. Järviä ei siten säännöstellä, vaikka niissä on säännöstelyyn soveltuvat rakenteet, joilla tuotetaan sähköä.

Lisätietoja:

Säännöstelyn kehittäminen

Kokemäenjoen vesistöalueella on laadittu useita sekä säännöstelyyn että tulvariskien hallintaan liittyviä selvityksiä.

Kehittämissuositukset Pirkanmaan keskeisten järvien säännöstelyille (2017)

Muita selvityksiä ja lisätietoja: