Iso-Längelmävesi
Ajankohtaista
Vesitilanne 2022-2023, päivitetty 2.2.2023
2022
Valkeakosken voimalaitoksen yläpuolisten järvien vedenpinnat saavuttivat huippunsa toukokuun puolessa välissä. Lumisen talven jälkeen sulamisvesiä on ollut paljon ja vedenpinnat nousivat selvästi keskimääräistä tulvakorkeutta korkeammiksi. Vedenpinnat olivat laskeneet kesälle tyypilliseen tapaan ja olivat elokuun alussa lähellä pitkän ajan keskimääräisiä vedenkorkeuksia. Syksyllä vedenkorkeudet jatkoivat laskuaan, joka johtui vähäisestä sademäärästä. Syksy oli tavallista kuivempi.
2023
Vuodenvaihteessa vesisateiden ja lumen sulamispiikin ansioista vedenkorkeudet nousivat takaisin lähelle pitkän aikavälin mediaania.
Vesistökuvaus
Mallasvesi on osa suurempaa Iso-Längelmävettä, johon kuuluu useita järviä. Pirkanmaalla sijaitsevalla Längelmäveden reitillä ovat muun muassa Roine, Längelmävesi ja Koljonselkä. Pääasiassa Kanta-Hämeessä sijaitsevalla Hauhon reitillä ovat muun muassa Pintele, Ilmolanselkä, Hauhonselkä, Iso- ja Vähä-Roine sekä Pyhäjärvi. Lisäksi Pälkänevesi on osa järvialuetta.
Valuma-alue, josta sadevedet kertyvät näihin järvialueisiin, on suuruudeltaan 4 450 km2. Vajaa viidennes valuma-alueen pinta-alasta on vesialuetta.
Mallasvedestä vesi virtaa Valkeakosken voimalaitoksen kautta Vanajaveteen ja lopulta Porissa Selkämereen. Moni uskoo erheellisesti, että Valkeakosken voimalaitoksella säännöstellään yläpuolisten järvien vedenkorkeutta.
Tällä sivustolla käsitellään Valkeakosken voimalaitoksen luvan taustaa ja juoksutuksen rajoitusmahdollisuuksia. Lisäksi arvioidaan mahdollisuuksia muuttaa voimalaitoslupaa, mitä on yleisesti toivottu ja vaadittu.
Juoksutuksen erityispiirteet
Nykyinen lupa on vuodelta 1978
Ensimmäinen voimalaitoslupa Valkeakoskella oli voimassa jo 1920-luvulla. Vuonna 1978 paperiyhtiö Yhtyneet paperitehtaat Oy sai Länsi-Suomen vesioikeudelta luvan rakentaa uudelleen Valkeakosken voimalaitoksen. Voimalaitoksen yläpuolella on suuri järvialue, joka kattaa Mallasveden, Längelmäveden reitin järvet ja Hauhonreitin järvet.
Luvan mukaan voimalaitoksen tulee juoksuttaa vesi luonnollisen purkautumisen mukaisesti. Voimalaitos ei voi itsenäisesti päättää, kuinka paljon vettä juoksutetaan, vaan juoksutus on sidottu Apian asteikon vedenkorkeuteen ikään kuin paikalla olisi koski, josta vesi purkautuu. Mitä ylempänä vedenpinta on voimalaitoksen yläpuolisella järvellä, sitä enemmän Valkeakosken voimalaitoksen on juoksutettava vettä. Juoksutuksessa on otettava huomioon voimalaitoksen lisäksi muu vedenjohtaminen (liikennekanava, Tampereen kaupungin ja paperitehtaan vedenotto).
Juoksutusta on mahdollista rajoittaa vain tietyin ehdoin
Luvassa on esitetty, ettei luvan saajan tarvitse juoksuttaa luonnollisen purkautumisen mukaan, jos vedenpinta Apian asteikolla on vaarassa laskea tietyn raja-arvon (NN+83,64 m) alapuolelle.
Pirkanmaan ELY-keskus ja voimayhtiö ovat yhdessä sopineet tästä poikkeamismenettelystä, johon on päädytty useina vuosina 2000-luvulla.
On kuitenkin korostettava, että luvanhaltijalla tai ELY-keskuksella ei ole luvan mukaan oikeutta säännöstellä Valkeakosken voimalaitoksen yläpuolisten järvien vedenkorkeutta. Lupa ei myöskään ohjaa pitämään yläpuolisten järvien vedenkorkeutta keskimääräisissä vedenkorkeuksissa, vaan rajoituksiin saadaan ryhtyä ainoastaan, kun vedenkorkeus on vaarassa laskea raja-arvon alapuolelle.
Valkeakosken voimalaitoksen alapuolista Vanajavettä säännöstellään
Valkeakosken voimalaitos purkaa vetensä Vanajaveteen. Vanajaveden vedenkorkeudet ovat ihmetyttäneet voimalaitoksen yläpuolisten vesistöjen ranta-asukkaita, sillä ne ovat olleet useina vuosina keskimääräistä ylempänä.
Vanajavedellä on vuodesta 1958 ollut vesilain mukainen säännöstelylupa, joka mahdollistaa virtaaman säätämisen vesitilanteen mukaan. Valkeakosken voimalaitos ei voi säännöstellä yläpuolisten vesistöjen vedenkorkeuksia.
Vaikuttaminen vedenkorkeuksiin ja virtaamiin
Muutosmahdollisuudet juoksutuslupaan
Mallasveden ja sen yhteydessä olevien järvien vedenkorkeuksien muuttamista on pohdittu alueen kunnissa tälläkin vuosituhannella. Millään taholla ei kuitenkaan tunnu olevan voimavaroja edes selvitystyön aloittamiseen.
Valkeakosken voimalaitoksen yläpuolisten järvien vedenkorkeuksia voitaisiin kyllä nostaa, mutta tähän tulisi varata paljon resursseja. Tarvitaan siis aktiivinen taho, joka hyötyisi säännöstelystä ja olisi valmis kustantamaan säännöstelyluvan edellyttämät selvitykset.
Lupa alimpien vedenkorkeuksien nostamiseen vaatii monia selvityksiä
Keskivedenkorkeuden muuttaminen (vesilaki luku 6) tai säännöstelyn aloittaminen (vesilaki luku 7) vaatii vesilain mukaista lupaa. Lupahakemus on laadittava vesitalousasetuksen mukaisesti.
Kun kyseessä on näin suuri järviketju, lupahakemus voi paisua melko mittavaksi. Vaikutukset Valkeakosken voimalaitoksen yläpuolisiin järviin ja alapuolisiin vesistöihin tulee selvittää sekä kuivana kautena että tulva-aikana. Selvityksen kustannukset ja lupiin liittyvät mahdolliset korvaukset voivat siten nousta suuriksi.
Voimalaitoksen yläpuolisten ja alapuolisten vesistöjen rannanomistajille ja toimijoille voi aiheutua haittaa sen mukaan, miten säännöstely toteutetaan. Esimerkiksi veden ”panttaaminen” kuivana kautena pienentää oleellisesti Vanajaveteen tulevan veden määrää. Kuivana aikana 70–80 % kaikesta Vanajaveteen tulevasta vesimäärästä tulee nykyisin Mallasvedestä.
Mikäli Mallasveden ja sen yläpuolisten järvien vedenkorkeutta nostetaan kuivalla kaudella, myös märän kauden ylävedenkorkeus voi nousta, mikä voi aiheuttaa järven rannoilla tulvavahinkoja. Tästä voi koitua haittaa esimerkiksi vesihuollolle ja maataloudelle. Jos näitä ranta-alueiden vahinkoja halutaan estää juoksuttamalla, voidaan toisaalta aiheuttaa haittaa Kokemäenjoella saakka. Suuri juoksutusmäärä pakottaa lisäämään kaikkien alapuolisten säännösteltyjen järvien juoksutuksia, mikä etenkin talviaikana lisää merkittävästi Kokemäenjoen tulvahaittoja.
