Julkaistu: 4.6.2021

Tämän tiedon on tuottanut Suomen ympäristökeskus

Tulvariskien vähentäminen ja tulvasuojelu

Tulvavahinkojen syntymistä estetään ennalta monin tavoin. Perinteisiä keinoja ovat vesistöjen säännöstely ja tulvapenkereet. Maankäytön suunnittelulla on iso merkitys tulvariskien vähentämiselle.

Tulvista koituvaa vahingonvaaraa voidaan pienentää hyvällä suunnittelulla ja oikein kohdennetuilla toimilla. Tärkeässä asemassa ovat tulviin varautuminen ja tulvien ennaltaehkäisy. Jos tulva kuitenkin uhkaa, on tilanteeseen reagoitava ja ryhdyttävä suojaus- ja varoitustoimiin. Tulvatilanteessa keskiöön nousevat pelastustoiminta sekä tulvan jälkeen jatkohoito ja toipuminen tulvasta. Tulvasta saatujen kokemusten avulla parannetaan tulvariskien hallintaa niin, että tulvavahingot vähenevät tulevaisuudessa.

Maankäytön suunnittelu vähentää tulvariskejä

Taajamien kasvaessa on monella paikkakunnalla otettu varsinkin aiemmin käyttöön myös alueita, joilla tulvat ovat varsin todennäköisiä. Koska vesi on arvokas maisematekijä, on ollut suuri houkutus sijoittaa erityisesti asuinalueita vesistöjen ääreen.

Tulvaherkille alueille rakennettujen talojen suojeleminen tulvilta voi olla kallista ja hankalaa. Kaavoituksella ja muulla maankäytön suunnittelulla pyritään nykyisin siihen, ettei tulvavaara-alueelle suunnitella sellaista toimintaa, jota tulva voi vahingoittaa.

Jos alueelle kuitenkin aiotaan rakentaa, pitää tulvavaara ottaa huomioon rakennuspaikan valinnassa. Uudet rakenteet tulee sijoittaa riittävän ylös, jottei tulva tavoita niitä. Tätä edellyttää myös maankäyttö- ja rakennuslaki. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset (ELY-keskukset) antavat suosituksia alimmista rakentamiskorkeuksista.

Myös vuonna 2014 julkaistussa oppaassa “Tulviin varautuminen rakentamisessa” on julkaistu suositukset alimmista rakennuskorkeuksista. Sen mukaan ympärivuotinen asutus tulee sijoittaa niin korkealle, että vain kerran 100–200 vuodessa esiintyvä tulvakorkeus voi aiheuttaa rakennukselle vahinkoa. Vaarallisia aineita käsittelevillä teollisuuslaitoksilla ja varastoalueilla raja-arvon tulisi olla vielä paljon tiukempi, esimerkiksi kerran 10 000 vuodessa toistuvan tulvan tasolla.

Tulvasuojelu estää ja lieventää tulvavahinkoja

Tulvasuojelulla tarkoitetaan sellaisia pysyviä rakenteita, joilla estetään tai vähennetään tulvahaittoja. Tulvasuojelun pääasiallisia keinoja ovat perinteisesti olleet jokien ja purojen perkaukset, rantojen pengerrykset ja vesistöjen säännöstely. Säännöstelyllä voidaan esimerkiksi laskea järven vedenpintaa lopputalvella niin, että järvialtaaseen tulee tilaa keväisille sulamisvesille.

Tulvasuojelua suunniteltaessa kiinnitetään nykyisin erityistä huomiota siihen, että samalla edistetään ja tuetaan myös vesistöjen kunnostusta, maisemanhoitoa, luonnon monimuotoisuutta ja vesistökuormituksen vähentämistä. Nykyiset tulvasuojeluhankkeet ovatkin monitavoitteisia vesistötöitä, joiden suunnittelussa ympäristövaikutusten arviointi on tärkeässä osassa.

Pyrkimyksenä on noudattaa luonnonmukaisen tulvasuojelun periaatteita. Luonnonmukaisessa tulvasuojelussa pyritään siihen, että vettä pidätetään valuma-alueella, mikä estää ja lieventää rakennettuihin alueihin kohdistuvia tulvia. Keinot ovat moninaiset. Tärkeää on säilyttää valuma-alueen vanhat kosteikot ja muut tulva-alueet sekä luoda mahdollisesti uusia. Vesistöön voidaan myös rakentaa erillisiä tulvauomia. Mahdolliset tulvapenkereet rakennetaan kauas uomasta, mikä antaa tilaa tulvavesille.