Julkaistu: 27.1.2020

Patotyypit

Suomessa on monenlaisia patoja: vesistöpatoja, jätepatoja ja tulvapenkereitä. Ne palvelevat monia eri tarpeita.

Vesistöpadolla tarkoitetaan sellaista rakennetta, joka patoaa vettä esimerkiksi tulvasuojelun, vesivoiman tuotannon tai kalanviljelyn tarpeisiin. Osa vesistöpadoista on säännöstelypatoja, joilla ohjataan vesistöjen vedenkorkeuksia ja virtaamia.

Erilaiset patorakennelmat voivat muodostaa vesistöön laajan kokonaisuuden. Siihen voi kuulua useita betonisia voimalaitos- tai säännöstelypatoja sekä maa-aineksesta rakennettuja pitkiä maapatoja ja tulvapenkereitä.

Esimerkiksi Seinäjoella sijaitseva Kyrkösjärven tekoallas muodostuu noin kymmenen kilometrin mittaisesta maapato-osuudesta, voimalaitospadosta sekä kahdesta säännöstelypadosta.

Tulvapenkereet ovat nimensä mukaisesti vesistöä myötäileviä penkereitä, joiden tarkoitus on estää tulvien leviäminen esimerkiksi asuinalueille.

Jätepatoja on teollisuuslaitosten ja kaivosten yhteydessä. Ne patoavat teollisuustuotannossa syntyviä aineita, jotka ovat haitallisia tai vaarallisia terveydelle tai ympäristölle.

Suomessa on valmistunut voimalaitospato viimeksi vuonna 2001. Tämän jälkeen on kuitenkin rakennettu tulvapenkereitä sekä useita jätepatoja kaivosalueille.

Pääkuva: Eija Isomäki, ELY-keskus. Tulvapenger, Helsinki

Tämän tiedon on tuottanut
SYKE