Päällyslevät kertovat vesistön tilasta

Harmaan nukan peittämä laituritolppa, petollisen liukas rantakallio, limoittunut verkko. Päällyslevien kasvustoja löytää monenlaisilta vedenalaisilta pinnoilta.

Päällyslevät käyttävät tehokkaasti hyväkseen kaikki tarjolla olevat kasvualustat: kivet, puupinnat, kalanpyydykset tai vaikkapa vesikasvien lehdet ja varret. Jos olot ovat suotuisat, kasvusto valtaa alustan nopeasti. Verkko voi limoittua muutamassa päivässä.

Päällyslevät kuuluvat vesistöjen luontaiseen eliöstöön siinä missä plankton tai vesikasvitkin. Päällyslevillä voi myös olla iso merkitys varsinkin pienten ja matalien tai kirkasvetisten järvien ravintoverkossa. Kotilot ja monet muut eliöt laiduntavat päällyslevien kasvustoja.

Päällyslevien lajisto vaihtelee kasvualustan ja ympäristöolojen mukaan. Ohut ja niljakas pinta syntyy, kun yksisoluiset päällyslevät – valtaosin piilevät – muodostavat yhdessä monilajisia pinnanmyötäisiä kasvustoja. Toisaalla voi nähdä suurempia rihmamaisia päällysleviä huojahtelemassa aaltojen rytmissä.

Järven rehevöityessä päällyslevien kasvustot voimistuvat. Myös lajisto muuttuu. Tätä käytetään hyväksi vesistöjen ekologisen tilan arvioinnissa. Kivien pinnoilta kerätään päällysleviä, ja näytteistä määritetään piilevien lajisto. Lajeille on annettu arvopisteitä sen mukaan, millaisessa vesistössä ne yleensä esiintyvät. Arvopisteistä saatu indeksi kuvaa rehevöitymistä.

Rehevöityneessä järvessä päällyslevät voivat tukahduttaa vesikasveja. Itämeressä on havaittu, että irronneet ja pohjaan painuneet rihmalevälautat voivat kuluttaa hapen loppuun laajoilta pohja-alueilta.