Kuivuuteen varautuminen ja kuivuusriskien hallinta

Ilmastonmuutoksen arvioidaan lisäävän kuivakausien yleisyyttä ja voimakkuutta suuressa osassa Suomea. Kuivuuteen voidaan varautua eri keinoin. Suomessa tehdään pohjatyötä kuivuusriskien hallitsemiseksi. Jokainen voi myös itse varautua kuivuuteen.

Vuosituhanteen vaihteen jälkeen Suomessa on koettu kaksi huomattavaa kuivuusjaksoa, vuosina 2002–2003 sekä 2018. Näistä kuivakausista saadut kokemukset ovat osoittaneet, että kuivuuteen varautumista ja kuivuusriskien hallintaa tulee kehittää ja parantaa.

Euroopan unioni on laatinut ohjeita ja suosituksia kuivuudenhallinnasta. EU edellyttää, että kuivuutta ja veden niukkuutta koskevat toimet ja tavoitteet kytketään osaksi vesipolitiikkaa. Vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisten vesienhoitosuunnitelmien tulisi sisältää myös tietoja vesimääristä sekä veden riittävyydestä ekosysteemien ja ihmisyhteisöjen tarpeisiin. EU kannustaa jäsenmaita parantamaan vesitehokkuutta sekä ottamaan veden niukkuuden huomioon kaikissa kehityshankkeissa, erityisesti maankäytössä.

Kuivuusriskien hallintaa kehitetään

Kuivuusriskien hallinnan yleinen tavoite on vähentää kuivuudesta koituvia haittoja ihmisten terveydelle ja taloudelle sekä ympäristölle. Valtakunnallista kuivuusriskien hallintaa kehitetään Suomessa niin sanotussa Kuhasuo-hankkeessa. Lisäksi kesäkuussa 2021 alkaneessa kansainvälisessä EIFFEL-hankkeessa Suomen ympäristökeskus (Syke) kehittää työkalun kuivuuden, metsäpalojen ja metsätuholaisten monisyiseen riskiarviointiin.

Kuhasuo-hankkeen päätavoite on valaa pohja systemaattiselle ja kustannustehokkaalle kuivuusriskien hallinnalle Suomessa. Hankkeen muut tavoitteet liittyvät päätavoitteen tukemiseen ja alueelliseen jalkauttamiseen sekä kansallisen ennakkovaroitusjärjestelmän ja Tulvakeskuksen kuivuustoimien operationalisointiin.

Valtakunnallisista kuivuusvaroituksista vastaa Suomessa Tulvakeskus. Kuivuusriskien hallinnan kannalta on järkevää osoittaa varoitukset erikseen eri toimialoille, esimerkiksi vedenhankinnalle ja maataloudelle, sillä kuivuuden kestolla ja ajoittumisella voi olla näille hyvin erilainen merkitys.

Alueellisia suunnitelmia kuivuusriskien hallintaan

Euroopan unionin ja Suomen lainsäädäntö edellyttävät, että merkittäville tulvariskialueille laaditaan tulvariskien hallintasuunnitelmat. Vastaavaa kuivuusriskien hallintasuunnitelmaa laki ei vielä vaadi. Tällaisen hallintasuunnitelman teko nähdään kuitenkin hyvänä keinona varautua kuivakausiin ja lieventää kuivuudesta koituvia haittoja niillä alueilla, joilla kuivuus voi aiheuttaa ongelmia.

Koska kuivuusriskien hallintasuunnitelmat perustuvat nykytilanteessa vapaaehtoisuuteen, niiden edistäminen ja toteuttaminen on pitkälti alueen omien toimijoiden varassa. Tällaisia toimijoita ovat kuivuudesta kärsivät osapuolet – vesilaitoksista elinkeinonharjoittajiin – sekä muut sidosryhmät, kuten pelastuslaitos. Alueen viranomaiset koordinoivat ja tukevat työtä, mutta lähtökohtana on eri osapuolten ja sidosryhmien oma tahtotila.

Kuivuusriskien hallintasuunnitelmia on kehitetty osana LOSSI-hanketta (Lounais-Suomi sopeutuu ilmastossa voimistuvaan kuivuuteen). Hankkeessa toteutettiin pilottina Suomen ensimmäinen kuivuusriskien hallintasuunnitelma Sirppujoen valuma-alueelle, joka sijaitsee Varsinais-Suomessa, pääosin Laitilan ja Uudenkaupungin alueilla. Suunnitelman teon yhteydessä valmisteltiin yleisemmät ohjeet kuivuusriskien hallintasuunnitelmien laadintaan.

Kuivuusriski koostuu eri osatekijöistä

Kuivuusriski määritellään usein todennäköisyydeksi, jolla tapahtuu vahinkoja kuivuuden aikana tai sen jälkeen. Kuivuusriskin suuruuteen vaikuttaa kuivuusvaaran ohella se, paljonko alueella on kuivuudelle altistuvaa toimintaa ja kohteita ja kuinka haavoittuvia tai herkkiä ne ovat kuivuudelle.

Altistuvia kohteita voivat olla esimerkiksi maatilat, vesilaitokset, vesiliikenne, kalastus tai virkistyskäyttö sekä luonnon ekosysteemit. Haavoittuvuuteen vaikuttavat esimerkiksi maatilojen tuotantosuunnat ja se, kuinka riippuvaista tuotanto on vedensaannista.

Kuivuusriskien hallinnan voidaan ajatella koostuvan ennakkovaroitus- ja indikaattorisysteemeistä, haavoittuvuus- ja riskitarkasteluista sekä riskien hallintasuunnitelmista. Hallintasuunnitelmissa esitetään tavoitteet ja toimenpiteet, joilla tavoitteet saavutetaan.

Jokainen voi varautua kuivuuteen

Kuivuusriskien hallintaa ei voi jättää pelkästään valtakunnallisten ja alueellisten suunnitelmien ja toimien varaan. Jokaisen suomalaisen kannattaa omalta osaltaan arvioida kuivuudesta itselleen koituvia riskejä ja sitä, miten niitä voidaan lieventää.

Pitkään jatkunut kuivuus voi ehdyttää oman kaivon tai aiheuttaa tilapäisiä häiriöitä vedenjakeluun. Suomalainen kuluttaa keskimäärin yli 100 litraa vettä vuorokaudessa. Välttämättömiin tarpeisiin – juomiseen, ruoanlaittoon ja hygienian hoitoon – tarvitaan noin 20 litraa päivässä, aivan minimissään 5 litraa. Tällaisten vesimäärien hankintaan pitää siis varautua, jos kuivuus estää tavanomaisen vedensaannin.

Karjatiloilla vedenkulutus on niin suurta, että veden hankintaan pitää olla varasuunnitelma. Myös puutarhoilla on hyvä suunnitella etukäteen, miten kasteluveden saanti turvataan.

Lisää tietoa aiheesta:

Vesi.fi:n aineistopankki:
Ohjeita kuivuusriskien hallintasuunnitelman laadintaan
Sirppujoen vesistöalueen kuivuusriskien hallintasuunnitelma (Varsinais-Suomen ELY-keskus)