Sinilevätiedotteiden arkisto
Huom! Tämä on arkistoitu tilannekatsaus.
Uusimpaan sinilevätiedotteeseen pääset tästä
Julkaistu 23.7.2020
Sinilevää on havaittavissa sekä merialueilla että sisävesillä. Sinilevät ovat tällä hetkellä Suomen läheisillä merialueilla pääosin veteen sekoittuneena. Rannikkomerialueiden sinilevähavainnoista suurin osa on Suomenlahden, Saaristomeren ja Selkämeren rannikkoalueilta. Järvillä sinilevä on runsastunut hieman viime viikonlopun lämpimän ja tyynen sään seurauksena. Sinilevätilanne on ajankohtaan nähden tyypillinen: sinilevää esiintyy tavallisesti eniten heinä−elokuun vaihteessa.
Merialueilla tuuli on sekoittanut sinilevät veteen
Tuulisen sään vuoksi sinilevät ovat tällä hetkellä pääosin veteen sekoittuneena Suomen läheisillä merialueilla. Viime viikonloppuna sään ollessa tyynempi ja pilvettömämpi Suomenlahdella kuitenkin havaittiin satelliittikuvissa sinilevää aina Tukholman rannikolta Pietarin edustalle saakka. Vahvimmat sinilevälautat sijaitsivat Tukholman edustalla. Satelliittikuvissa näkyi tuolloin myös voimakasta sisäsaariston sinileväkukintaa Sipoon, Porvoon ja Loviisan saaristossa. Tiistain satelliittihavaintojen perusteella Porvoon−Loviisan sinileväkukinta oli laajentunut ulospäin saaristosta kohti Suursaarta. Suomenlahden sekä etenkin itäisen Suomenlahden sinileväkukinnat olivat voimistuneet ja laajentuneet. Selkämereltä viimeisimmät satelliittihavainnot on saatu sunnuntailta 19.7., jolloin sinilevät muodostivat pintaesiintymiä eteläisellä Selkämerellä, erityisesti Suomen rannikon puoleisella osalla. Veteen sekoittunutta sinilevää havaittiin aina Merenkurkkuun ja Raippaluodon koillispuolelle asti. Viimeisten satelliittihavaintojen jälkeen levät ovat olleet tuulen takia pääosin sekoittuneena veteen.
Valtakunnallisen sinileväseurannan rannikon ja saariston havaintopaikoilta on alkuviikon aikana saatu havaintoja yhteensä 101 vakiohavaintopaikalta, joista 66 paikalla ei ollut sinilevää, 31 paikalla oli hieman sinilevää ja 4 paikalla oli runsaasti sinilevää. Sinilevähavainnoista suurin osa on Suomenlahden, Saaristomeren ja Selkämeren rannikkoalueilta, mutta myös Merenkurkusta, Perämereltä ja Ahvenanmaalta on ilmoitettu sinilevähavaintoja muutamalta havaintopaikalta.
”Verrattuna vuosien 1998−2019 sinileväbarometriin sinilevähavaintojen määrä valtakunnallisen leväseurannan rannikon havaintopaikoilla on ajankohtaan nähden tyypillinen”, kertoo erikoistutkija Sirpa Lehtinen Suomen ympäristökeskuksesta.
Meriveden pintalämpötila on Perämerellä ja Selkämerellä noin 15 – 20 °C, Saaristomerellä 17 – 20 °C ja Suomenlahdella 10 – 17 °C. Ilmatieteen laitoksen Meripalveluiden mukaan Suomenlahdella on kumpuamisen vuoksi Viron puolella noin 19-asteista pintavettä ja Suomen puolella viileää, jopa alle 10-asteista pintavettä. Pohjanlahdella Ruotsin puolella on viileämmät vedet ja Suomen puolella lämpimämpää. Tänään torstaina on vielä tuulista, mutta jatkossa sään oletetaan tyyntyvän. Mikäli sää tyyntyy, sinilevien pintaesiintymät voivat lisääntyä nopeastikin nyt, kun sinilevää on jo valmiiksi monin paikoin runsaasti veteen sekoittuneena, mikä on heinäkuun lopulle tyypillistä.
Järvillä sinilevä on runsastunut hieman edellisviikosta
Järvillä sinilevää on havaittu viime viikkoja enemmän. Hieman sinilevää on havaittu kolmellakymmenellä valtakunnallisen leväseurannan havaintopaikalla. Runsaasti sinilevää on havaittu viidellä valtakunnallisella havaintopaikalla. Erittäin runsaita sinileväkukintoja ei ole havaittu valtakunnallisilla havaintopaikoilla. Lisäksi kansalaisilta on saatu viime viikonlopun ja tämän viikon aikana noin sata havaintoa, joista levää on havaittu noin seitsemässäkymmenessä.
”Sinilevä on runsastunut järvillä hieman viime viikonlopun lämpimän ja tyynen sään seurauksena. Vaikka sinilevää onkin havaittu tällä viikolla enemmän kuin viime viikkoina, sinilevätilanne on kuitenkin ajankohtaan nähden tavallinen. Toki runsaitakin sinileväesiintymiä on jo havaittu myös Pohjois-Suomen ja Lapin järvillä. Mikäli sää on tuulinen ja epävakainen, todennäköisyys runsaille sinilevien pintakukintojen esiintymiselle on pieni”, kertoo korkeakouluharjoittelija Jere Laine Suomen ympäristökeskuksesta.
Järvillä sinilevää ja pintakukintoja tavataan tavallisesti eniten heinäkuussa ja elokuun alkuviikkoina ja esiintyminen painottuu runsasravinteisiin järviin.
Järvissä pintavesien lämpötilat ovat monissa järvissä yhdestä neljään astetta ajankohdan pitkäaikaista keskiarvoa lämpimämpiä. Etelä- ja Keski-Suomessa pintalämpötilat ovat monissa järvissä 19−23 asetta ja Pohjois-Suomessa ja Lapissa 9−21 astetta.
