Tulvariskien alustava arviointi Lapväärtinjoen vesistöalueella

Artikkelia päivitetty viimeksi: 30.5.2024

Ehdotus merkittäviksi tulvariskialueiksi 2024-2030

Lapväärtinjoen vesistöalueelta ehdotetaan merkittäväksi tulvariskialueeksi Lapväärtin taajaman aluetta. Tulvariskialueen rajauksen löydät alta. Ehdotuksessa on otettu huomioon vesistötulvien todennäköisyys ja tulvista aiheutuvat vahingolliset seuraukset Lapväärtin taajaman alueella. Perusteluina ovat aiemmin tapahtuneet tulvat, tulvavaara-alueella sijaitseva asutus ja vaikeasti evakuoitavat kohteet, merkittävät tieliikenneyhteydet ja erityiset tulvariskit.

Lapväärtin taajamassa on vakituista asustusta, jossa lähes kaksisataa ihmistä asuu keskimäärin 1/1000 vuodessa toistuvan tulvan alueella. Lapväärtin taajamassa on myös muutamia vaikeasti evakuoitavia kohteita, kuten päiväkoti ja koulu.

Yhdyskunnalle tärkeisiin palveluihin voi harvinaisella tulvalla tulla katkoja esimerkiksi tietoliikenteeseen ja sähkönjakeluun. Alueella useita teitä voi mennä poikki tulvan vuoksi, näistä merkittävimmät ovat valtatie 8 (Vaasa–Pori) ja seututie 664 (Honkajoelle). Jätevedenpumppaamoita alueella on useita.

Tulva-alueella tai sen välittömässä läheisyydessä on pohjavesialueita, joiden veden laatuun tulvaveden kuljettamat kemikaalit tai muut saasteet voivat vaikuttaa. Alueella on myös muutamia ympäristölupavelvollisia kohteita tai ympäristöriskejä aiheuttavia kohteita, jotka ovat vaarassa kastua erittäin harvinaisella tulvalla.

Tulva-alueella sijaitsee muutamia (alle 10) kaavalla suojeltua rakennusta, jotka ovat kartoitusten perusteella uhattuna harvinaisella tai erittäin harvinaisella tulvalla. Alueella on myös valtakunnallisesti tai maakunnallisesti merkittäviä kulttuuriympäristöjä sekä muinaisjäännöksiä.

Joki on myös erityinen luonto- ja lajiolosuhteiltaan. Joessa esiintyy uhanalainen jokihelmisimpukka ja sen isäntäkalana toimiva meritaimen. Pohjavesivaikutteisen joen ympäristössä on Natura-alueita. Nämä asiat rajoittavat tulvasuojelutoimenpiteiden toteuttamisvaihtoehtoja.

Lapväärtinjoki on mutkitteleva ja paikoin tiheäkasvustoinen. Rankkasateiden yhteydessä joen vedenpinta voi nousta hyvin nopeasti hyvin korkealle. Talvi- ja kevätkaudella joessa esiintyy usein jääpatoja, jotka voivat aiheuttaa äkillisiä, laajojakin tulvia. Sekä kesä- että syyskauden rankkasateista että talvi- ja kevätkauden jääpadoista on aiheutunut mittavia tulvavahinkoja Lapväärtin taajamassa. Näin tapahtui viimeksi vuosina 2012 ja 2013, jolloin kymmeniä asuintaloja kastui ja vahingot nousivat miljooniin euroihin.

Onko tulvariskialueet tunnistettu ja ehdotettu oikein?

Lapväärtin taajaman merkittävää tulvariskialueen rajausta ei ole muutettu edellisestä tulvariskien alustavan arvioinnista.

Kuuleminen tulvariskialueista järjestettiin 15.3.2024–17.6.2024. Kuulemisaineisto, ml. palautekooste sekä tarkistetut ehdotukset, ovat saatavilla tulvariskien aluesivujen kautta. Myös tätä alustavaa arviointia on tarvittaessa päivitetty saadun palautteen pohjalta. Maa- ja metsätalousministeriö nimesi 19.12.2024 vesistöjen ja merenpinnan noususta aiheutuvien tulvien merkittävät tulvariskialueet vuoteen 2030 ja asetti tulvaryhmät näille alueille. Nimeäminen tehtiin ELY-keskusten ehdotuksien mukaisesti.

Tulvariskien alustavassa arvioinnissa tunnistetaan tulvien aiheuttamia riskejä muun muassa asutukselle, yhteiskunnan toiminnoille, liikenteelle, ympäristölle ja kulttuuriperinnölle. Arviointi tehdään kaikille vesistö- ja rannikkoalueille ja arvioinnin perusteella nimetään merkittävät tulvariskialueet. Tulvariskialueiden tunnistaminen perustuu aiempiin tulviin sekä saatavissa oleviin tietoihin ilmasto- ja vesiolojen kehittymisestä.

Ne alueet, joilla tulvariski saattaa olla alustavan arvioinnin perusteella merkittävä, nimetään merkittäviksi tulvariskialueiksi. Näillä alueilla vesistöjen tai merivedenpinnan nousu voi aiheuttaa huomattavia tulvavahinkoja.  Merkittäville tulvariskialueille laaditaan tulvavaara- ja tulvariskikartat sekä tulvariskien hallintasuunnitelmat.

Alustava arviointi tarkistetaan kuuden vuoden välein. Tältä sivustolta löydät tulvariskien alustavan arvioinnin taustatiedot sekä tiedot vuonna 2024 ehdotetuista tulvariskialueista. Osa taustatiedoista, esimerkiksi kartat ja raportit, päivittyvät automaattisesti vuosittain tai jopa useammin.

Taustatietoa tulvariskien hallinnan suunnittelusta

Tutustu alta tarkemmin alueen alustavan arvioinnin yksityiskohtiin

Tarkasteltavan alueen tulvariskien alustava arviointi perustuu mahdollisimman kattavaan saatavilla olevaan tietoon esiintyneistä tulvista sekä tulevaisuudessa mahdollisesti esiintyvistä tulvista ja niiden vaikutuksista. Tulevaisuuden tulvia on arvioitu saatavilla oleviin tulvakarttoihin ja paikkatietopohjaisiin vaikutusarvioihin perustuen.

Onko tulvariskejä tarkasteltu mielestäsi riittävän kattavasti?

Ehdotetut tulvariskialueet

Ehdotettujen merkittävien tulvariskialueiden sekä tunnistettujen muiden tulvariskialueiden rajaukset.

Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa

Avaa kartta uuteen ikkunaan

Ehdotetut merkittävät tulvariskialueet

Ehdotetut merkittävät tulvariskialueet perusteineen tarkastellulta vesistö- tai merialueelta.

Avaa taulukko uuteen ikkunaan

1Tulvariskit tarkastellulla alueella

Tulvariskit ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle

Nimettäessä tulvariskialueita tarkastellaan erityisesti tulvan aiheuttamia vaikutuksia ihmisten terveyteen ja turvallisuuteen. Riskiä lisäävät tulvalle altistuvan väestön suuri määrä sekä tulvavaara-alueella sijaitsevat vaikeasti evakuoitavat kohteet, kuten sairaalat, terveyskeskukset, vanhainkodit, päiväkodit ja koulut. Vahingollinen seuraus ihmisten terveydelle voi johtua myös altistumisesta tulvan mukana leviäville taudinaiheuttajille.

Lapväärtinjoella keskimäärin kerran 1000 vuodessa toistuvan tulvan alueella asuu lähes kaksisataa ihmistä ja asuinrakennuksia siellä on reilut sata. Merkittävin tulvariski kohdistuu Lapväärtin taajamaan, jossa on myös muutamia vaikeasti evakuoitavia kohteita, kuten päiväkoti ja koulu. Tulvalla voi olla haitallisia vaikutuksia myös vesihuollon kannalta. Jos vedenjakelu tai jätevedenpumppaus häiriintyy, se voi aiheuttaa haittaa ihmisten terveydelle.

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus selvitti kesällä 2023 Lapväärtinjoen alueella kerran keskimäärin sadassa vuodessa tapahtuvan tulvan tulvariskissä olevia rakennuksia. Tulvakartoitetulta alueelta tunnistettiin yhteensä 334 tulvavaarassa olevaa rakennusta, joista mittausten jälkeen voitiin todeta 157 rakennuksen olevan kastumisvaarassa. Näistä 25 on asuinrakennuksia, joissa asukkaita arvioidaan olevan 20–30 henkilöä. Enin osa tulvavaarassa olevista rakennuksista on latoja ja ulkorakennuksia.

Tulvariskit yhteiskunnalle tärkeille palveluille

Yhteiskunnalle tärkeät palvelut muodostuvat asioista, jotka pitävät turvallisen arjen rattaat pyörimässä – esimerkiksi toimivasta lämmön- ja sähkönjakelusta, liikenne- ja tietoliikenneyhteyksistä ja vesihuollosta. Kun yhteiskunnan perustoiminnot ovat kunnossa, tulvan jälkeen voidaan palata normaaliin elämään ilman, että koko yhteiskunnan perusta järkkyy.

Lapväärtinjoen vesistöalueella tulvat voivat aiheuttaa tietoliikennekatkoksia ja ongelmia sähkönjakelussa, sillä kerran 1000 vuodessa toistuvan tulvan alueella sijaitsee pari kastumisvaarassa olevaa puistomuuntajaa ja tietoliikenneyhteyksiä.

Tulva-alueella sijaitsee myös yksi voimalaitosrakennus, Pärus-Fors. Voimalaitoksella on edelleen toimintaa pienessä mittakaavassa ja se on kastumisvaarassa 1/1000 vuodessa toistuvalla tulvalla.

Katkeavat tiet voivat tuottaa ongelmia sekä ruuan ja veden jakeluun kotitalouksille että pelastustyössä. Lapväärtinjoen varrella vesi nousee monin paikoin tielle, jolloin liikenteen katkeaminen on mahdollista. Vaasasta Poriin kulkeva valtatie 8 on vaarassa katketa keskimäärin 1/1000 v toistuvalla tulvalla. Valtatie 8 oli uhattuna syystulvalla 2012, lisäksi useita pienempiä teitä oli poikki. Paikallisesti tärkeistä seututeistä Honkajoelta Kristiinankaupunkiin kulkeva seututie 664 katkeaa myös 1/1000 v toistuvalla tulvalla. Yhteensä tulvariskialueella noin 9 kilometriä tietä on vaarassa katketa erittäin harvinaisella tulvalla.

Vesistöalueella ei ole merkittäviä elintarvike- tai lääketeollisuuden toimintoja, joiden toiminnan keskeytyminen aiheuttaisi yhteiskunnalle merkittäviä taloudellisia haittoja.

Tulva-alueella tai sen välittömässä läheisyydessä on kaksi pohjavesialuetta, koko vesistöalueella on useita pohjavesialueita. Päästessään pohjaveden muodostumisalueelle tulvaveden kuljettamat kemikaalit ja muut saasteet voivat vaikuttaa pohjaveden laatuun.

Jätevedenpumppaamon kastuminen voi aiheuttaa ylikuormituksen tai pysäyttää sen toiminnan kokonaan, mikä voi johtaa jäteveden purkautumiseen lähiympäristöön. Tulva-alueella sijaitsee useita jätevedenpumppaamoja. Alueen jätevedet johdetaan Karhusalmessa sijaitsevalle kunnalliselle jätevedenpuhdistamolle. Jätevedenpuhdistamo ei sijaitse tulvariskikartoitetulla alueella.

Tulvariskit ympäristölle

Tarkasteltaessa ympäristölle koituvaa tulvariskiä otetaan huomioon kohteet, jotka voivat aiheuttaa tulvatilanteessa äkillistä ympäristön pilaantumista tai vahingollisia seurauksia ihmisen terveydelle esimerkiksi talousveden pilaantuessa. Tulvariskin merkittävyyteen vaikuttaa vahingollisten seurausten laajuus ja kesto. Tulvan sattuessa ympäristölle voivat aiheuttaa vahinkoa muun muassa polttoainesäiliöt ja muut kemikaalisäiliöt sekä jätevedenpuhdistamot.

Tulvavaara-alueella sijaitsevat ympäristölupavelvolliset toiminnot voivat tulvatilanteessa aiheuttaa ympäristön äkillistä pilaantumista. Lapväärtinjoella kerran 1000 vuodessa toistuvan tulvan alueella sijaitsee esimerkiksi eläinsuojia (alle 5 kpl), ympäristölupavelvollisia kohteita (alle 5) ja mahdollisesti pilaantuneita (selvitystarve) maa-alueita (alle 5 kpl). Näistä osa on vaarassa kastua jo 1/100 vuodessa toistuvalla tulvalla, mutta suurin osa vasta erittäin harvinaisella tulvalla (1/250 tai 1/1000 vuodessa toistuva). Mahdollisista ympäristövaikutuksista ei ole tarkempaa tietoa saatavilla.

Lisäksi ympäristöä saattavat tulvatilanteessa pilata tulvariskikartoitetun alueen ulkopuolelta mm. polttonesteen jakeluasemalta tai kivenlouhimo- ja murskauslaitoksilta johdetut vedet, jotka voivat levitä ojista ympäristöön.

Tulvariskit kulttuuriperinnölle

Kulttuuriperintöön kohdistuvaa tulvariskiä tarkasteltaessa otetaan huomioon aineellinen perintö, kuten rakennukset ja rakennelmat, jotka voisivat kärsiä korjaamatonta vahinkoa. Tulvavesi voi aiheuttaa monenlaista vahinkoa, esimerkiksi romahduttaa rakenteita tai kuluttaa pintoja. Vettyminen voi synnyttää myös mikrobiongelman tai aiheuttaa maaperän eroosiota perintökohteen alla.

Tulvien aiheuttamat seuraukset rakennetulle kulttuuriympäristölle voivat olla moninaiset. Tulvimisvaiheessa runsas vesi saattaa kuluttaa rakennusten pintoja sekä romahduttaa rakenteita. Kuivatusvaiheessa puolestaan voi huonon kuivauksen seurauksena syntyä haitallisten mikro-organismien kasvua. Vesistöjen tulviminen voi myös aiheuttaa haittoja muinaisjäännöksille. Vesistöjen rannoilla olevat muinaisjäännökset saattavat rantojen myötä sortua veteen. Lisäksi tulvat saattavat kuljettaa mukanaan maa-aineista, joka voi peittää muinaisjäännöksen.

Lapväärtinjoen vesistöalueella sijaitsee alle kymmenen kaavalla suojeltua rakennusta, jotka ovat kartoitusten perusteella uhattuna harvinaisella tai erittäin harvinaisella tulvalla. Alueella sijaitsee myös valtakunnallisesti tai maakunnallisesti arvokkaita kulttuuriympäristöjä. Valtakunnallisesti merkittäviksi on luokiteltu Isojokilaakson kyläasutus ja Isojoen kirkkomaisema Isojoen keskustassa ja Koppelonmäellä sekä Karijoen kirkkoympäristö. Suojeltuja kirkkoja vesistöalueella on kolme: Lapväärtin, Isojoen ja Karijoen kirkot.

Pohjanmaan maakuntakaavan mukaan Lapväärtinjoen tulvavaara-alueella sijaitsee alueellisesti arvokkaat kulttuurihistorialliset ympäristöt: Isojokilaakson kulttuurimaisema, Lapväärtin keskustan pihapiirit, Lapväärtin kirkko ympäristöineen, Lapväärtin koulu ja nuorisoseurantalo Lappfjärds UF. Isojokilaakson kulttuurimaisema jatkuu Etelä-Pohjanmaan maakuntakaavan alueella.

Lapväärtin-Isojoen vesistöalue kuuluu kalataloudellisesti arvokkaan meritaimenkantansa takia UNESCO:n kansainvälisiin ns. Project Aqua -vesiensuojelukohteisiin. Lisäksi alueella on muinaisjäännöksiä. Muinaisjäännösalueet keskittyvät vesistöalueen keski- ja alaosalle pääuoman läheisyyteen. Tämän lisäksi yksittäisiä muinaisjäännöksiä on koko vesistöalueella pitkin pääuoman ja sivu-uomien vartta.

Muut tulvariskit

Lapväärtinjoki on mutkitteleva ja paikoin tiheäkasvustoinen. Rankkasateiden yhteydessä joen vedenpinta voi nousta hyvin nopeasti hyvin korkealle. Talvi- ja kevätkaudella joessa esiintyy usein jääpatoja, jotka voivat aiheuttaa äkillisiä, laajojakin tulvia. Sekä kesä- että syyskauden rankkasateista että talvi- ja kevätkauden jääpadoista on aiheutunut mittavia tulvavahinkoja Lapväärtin taajamassa. Näin tapahtui viimeksi vuosina 2012 ja 2013, jolloin kymmeniä asuintaloja kastui ja vahingot nousivat miljooniin euroihin.

Joki on myös erityinen luonto- ja lajiolosuhteiltaan. Joessa esiintyy uhanalainen jokihelmisimpukka ja sen isäntäkalana toimiva meritaimen. Pohjavesivaikutteisen joen ympäristössä on Natura-alueita. Nämä asiat rajoittavat tulvasuojelutoimenpiteiden toteuttamisvaihtoehtoja.

2Alueella esiintyneet tulvat

Esiintyneet tulvat

Lapväärtinjoella on havaittu erittäin suuria tulvia keväällä 1965, 1984 ja 2013 ja syksyllä 2012. Pienempiä tulvia on esiintynyt useina vuosina eri vuodenaikoina, mm. keväällä 1971-72, 1985, 2006 ja 2011 jääpatojen vuoksi. Kevättalvella 2016 ja 2020 on havaittu ajankohtaan nähden tavanomaista suurempia virtaamia lämpimän talven ja vesisateiden vuoksi. Tulvien aiheuttamista vahingoista Lapväärtin taajamassa ja jokisuistossa on kerrottu jo 1800- ja 1900-luvun alkupuolella.

Lapväärtinjoen kevättulvilla riskiä lisää jääpatojen esiintyminen. Esimerkiksi keväällä 2013 veden mukana liikkuneet jäät kertyivät padoksi jokisuistoon. Jääpatoa jouduttiin rikkomaan räjäyttämällä ja kaivinkoneilla kaivamalla. Muina vuodenaikoina tulvat ovat johtuneet runsaista rankkasateista.

Tulvat ovat aiheuttaneet vahinkoja mm. kastelleet rakennuksia, katkoneet tieyhteyksiä ja tuhonneet satoa laajoilta peltoalueilta. Lapväärtin tulvariskialueella kulkee myös valtatie 8, joka on ollut vaarassa katketa tulvien yhteydessä.

Onko tarkastelussa mukana kaikki keskeinen tieto tarkastellun alueen esiintyneistä tulvista?

Esiintyneet tulvat

Tiedot Tulvatietojärjestelmään tallennetuista esiintyneistä tulvista tarkastelualueella. Taulukosta löytyy tieto tulvan ajankohdasta, tyypistä, vahingollisista seurauksista sekä mahdollinen tieto muista ominaisuuksista, kuten todennäköisyydestä ja laajuudesta.

Avaa taulukko uuteen ikkunaan

Kevät 1965
Talvi ei ollut erityisen luminen, mutta keväällä nopeasti kohonneet lämpötilat, runsaat sateet ja jääpatoutumat aiheuttivat harvinaisen tulvan Lapväärtissä. Jääpatojen purkaminen ei onnistunut, jonka seurauksena vesi nousi eteläpuolelta Porintielle joen ylittävälle sillalle. Vesi levisi laajalti rakennuksiin, liikehuoneistoihin, pelloille ja kasvihuoneisiin. Arviolta yli 800 hehtaarin kokoinen alue oli veden peitossa.

Kevät 1984
Yli tuhat hehtaaria peltoa ja metsää peittyi tulvavesiin. Isojoen yläpuolella sijaitsevat 320 hehtaarin kokoinen peltoalue sekä peltoalueet Siironjoen (220 ha) ja Kärjenjoen (170 ha) ympäristössä olivat tulville alttiita. Jääpato rikkoi muutamia venevajoja jokisuistossa.

Syksy 2012 
Pohjanmaalla satoi poikkeuksellisen loppukesällä ja alkusyksyllä. Lokakuun alussa erittäin runsaat sateet johtivat siihen, että tulvaongelmia esiintyi Siironjoella, Karijoella, Isojoella ja Lapväärtissä. Erityisesti Lapväärtin alueella pelastuslaitos joutui suojaamaan useita rakennuksia, lisäksi ihmisiä jouduttiin evakuoimaan. Tulvavahinkoja kohdistui rakennuksiin (vakituisia asuntoja, vapaa-ajanasuntoja, teollisuusrakennuksia) irtaimistoon ja viljelmiin, kasvihuoneisiin ja kalanviljelylaitokseen niin Lapväärtin taajamassa kuin Isojoen Villamon ja Kärjenjoen alueella. Valtatie 8 oli vaarassa katketa. Pintavettä pääsi Isojoen vedenottamoon. Suurimmat vahingot kohdistuivat joen alaosalle Peruksesta alavirtaan, jossa noin 90 rakennusta kastui. Tulvavahinkojen korvausten arviointiin nousevan lähes miljoonaan euroon.  Syystulvalla 2012 mitattiin joen havaintohistorian suurin virtaama (lähes 200 m³/s).  Lapväärtin taajaman alueella tulvan arvioitiin vastaavan noin kerran sadassa vuodessa toistuvaa tulvaa.

Kevät 2013
Keväällä 2013 lumen vesiarvo oli normaalia korkeampi ja jäät normaalia vahvemmat. Poikkeuksellisen nopeasti lämmennyt sää aiheutti lumen nopean sulamisen ja äkillisen kevättulvan. Lapväärtinjoella muodostui laajoja jääpatoja, joista suurin tukki jokisuiston alueen. Se johti veden nousemiseen Lapväärtin taajaman alueella ja noin parikymmentä rakennusta kastui. Osa näistä rakennuksista oli samoja, jotka olivat kastuneet vain puoli vuotta aiemmin syystulvalla. Valtatie 8 oli vaarassa katketa. Kevättulvalla 2013 mitattiin suurin joen havaintohistorian toiseksi suurin virtaama.

Muita tulvia
Kesä 2012: pitkään jatkuneet runsaat sateet, viljelyvahinkoja, muutamalle rakennukselle aiheutui tulvahaittaa.
1971–72: jääpatoja Peruksen voimalaitoksen, Sandgrundin ja Holmforsin myllypatojen alueella ja jokisuistossa.
1985: jääpato saatiin räjäytettyä ja vahingoilta vältyttiin.
2006: jääpatoja Peruksen voimalaitoksen, nuorisoseuran ja jokisuiston alueilla. Jääpadot saatiin purettua kaivinkoneella.
2011: jääpatoja purettiin kaivinkoneella Peruksen voimalaitoksen ja Lapväärtin taajaman alueilta.
1981: rankkasateiden takia tieyhteys Lillsjön alueelle (Kärjenjoki) katkesi.
2016: jäät lähtivät jo helmikuussa liikkeelle lämpimän sään ja vesisateiden vuoksi, mutta tulvavahingoilta vältyttiin.
2020: vedenkorkeudet olivat helmikuussa ja syksyllä (loka- ja marraskuussa) ajankohtaan nähden selvästi tavanomaista korkeammat lämpimän talven ja sateiden vuoksi. Helmikuussa myös virtaama oli vuosien 1980–2017 keskiarvoon nähden korkealla.
2023: talvella esiintyi jääpatoja, joita torjuttiin kaivinkoneen avulla Peruksen voimalaitoksen lähettyville.

Lisätietoa esiintyneistä tulvista

Esiintyneistä tulvista ja niistä aiheutuneista vahingoista saadaan tietoa myös ilma- ja satelliittikuvien, maksettujen vakuutuskorvauksien sekä pelastuslaitosten tehtävien perusteella:
Ilma- ja satelliittikuvista voidaan arvioida esiintyneen tulvan laajuutta. Näiden perusteella rajattuihin tulva-alueisiin pääset tutustumaan Tulvakarttapalvelun laajassa versiossa (Havaitut tulva-alueet).

Vakuutusyhtiöiden maksamat korvaukset kuvaavat tulvista aiheutuneiden rakennus- ja irtaimistovahinkojen taloudellista arvoa yksityishenkilöille. Vuoteen 2013 asti valtio maksoi korvaukset. Vuodesta 2014 saakka korvauksia on maksettu koti- ja kiinteistövakuutukseen sisältyvän tulvaturvan kautta. Tulvaturva korvaa vain poikkeuksellisista tulvista (n. 2 %, 1/50 v) aiheutuvat vahingot. Tilastoihin vakuutuskorvauksista pääset tutustumaan: Tulvariskien hallinnan indikaattorit

Tiedot pelastustoimen tulviin liittyvistä tehtävistä löytyvät Pelastustoimen resurssi- ja onnettomuustilasto Prontosta. Pelastuslaitoksille tulvista aiheutuvat tehtävät ovat enimmäkseen vahingontorjuntatehtäviä, mutta sisältävät myös muita tehtävätyyppejä, kuten avunanto-, tarkastus- ja ihmisenpelastustehtäviä. Interaktiivisessa karttapalvelussa on mahdollista tarkastella tehtävien alueellista ja ajallista jakautumista sekä kehittymistä eri suodattimien avulla. Karttapalvelua pääset katselemaan vastaavasti Tulvariskien hallinnan indikaattorit -sivun kautta (Tulviin liittyvät pelastustoimen tehtävät).

Esiintyneiden tulvien vaikutus nykytilanteessa

Vuoden 2012 tulvalla suurimmat vahingot kohdistuivat joen alaosalle Peruksesta alavirtaan, jossa noin 90 rakennusta kastui. Tulvavahinkojen korvausten arvioitiin nousevan lähes miljoonaan euroon. Syystulvalla 2012 mitattiin joen havaintohistorian suurin virtaama (lähes 200 m³/s).  Lapväärtin taajaman alueella tulvan arvioitiin paikoin vastaavan noin kerran sadassa vuodessa toistuvaa tulvaa. Keväällä 2013 lumen sulamisen ja jääpadon aiheuttaman tulvan seurauksena tulva kasteli muutamia kymmeniä rakennuksia (virtaama suurimmillaan noin 180 m³/s). Osa näistä oli samoja, jotka olivat kastuneet puoli vuotta aiemmin. Kevään 2013 tulvan on arvioitu paikoin olleen noin kerran viidessäkymmenessä vuodessa toistuva tulva.

Lapväärtin taajamaan on 2012 ja 2013 tapahtuneiden tulvien jälkeen rakennettu pengertä suojaamaan asutusta noin 1/50 vuodessa toistuvalta tulvalta. Penger suojaa erityisesti Lapväärtin keskustassa ja osin keskustasta ylävirtaan olevaa asutusta. Muita alaosalla 2010-luvulla tehtyjä tulvasuojelutoimenpiteitä ovat kunnossapitoperkaus alaosan pengerretylle alueelle Aborrgrundista Sandgrundiin saakka, Nybron sillan uusiminen padottamisvaikutuksen vähentämiseksi, hiekkasaarekkeiden poisto Holmforsin alapuolelta ja jokiluiskan ruoppausta Ingvesholmenin ja keskussillan kohdalla. ELY-keskus on myös tehostanut tulvaviestintää alueella avaamalla Lapväärtin taajamaa koskevan maksuttoman, tekstiviestipohjaisen tulvavaroituspalvelun. Maankäytössä ei ole tapahtunut sellaisia muutoksia, joiden seurauksena tulvariskit olisivat kasvaneet.

Ylempänä vesistöalueella Isojoen Villamon patorakenteiden poistaminen ja kalanviljely- ja voimalaitostoiminnan lopettaminen ovat tuoneet etuina kalojen vaellusyhteyden palautumisen ja tulvariskien vähenemisen Villamon patoalueen ylä- ja alapuolisilla alueilla. Vesistöalueen tulevaisuutta toteutetaan Lapväärtin-Isojoen vesivision puitteissa.

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on 12.4.2021 tehnyt päätöksen luvan myöntämisestä Kristiinankaupungin hakemuksesta Lapväärtinjoen alaosan kunnostusruoppaus ja tulvasuojelu -hankkeesta. Kolmivuotisen hankkeen arvioitu toteuttamisajankohta on vuosina 2024–2026. Hankkeen tavoitteena on vähentää erityisesti jäänlähdöstä ja jääpadoista aiheutuvaa tulvariskiä joen alaosalla.

3Tulevaisuuden tulvariskit

Ilmastonmuutoksen vaikutus

Ilmastonmuutos vaikuttaa monin tavoin vesivaroihin, muuhun ympäristöön ja yhteiskuntaan. Vaikutusten voimakkuudessa on eroja Suomen eri osien välillä. Sisävesien hydrologisissa oloissa merkittävin muutos on se, että valunnan, virtaamien ja vedenkorkeuksien vuodenaikaiset vaihtelut lisääntyvät. Rannikkoalueilla maankohoamisella on merkitystä sille, kuinka paljon ennustetut muutokset Itämeren keskivedenkorkeuksissa vaikuttavat eri alueilla. Eniten merenpinta nousee Suomenlahden rannikolla.

Lapväärtinjoen vesistöalueella kevättulvien ennustetaan pienenevän ja aikaistuvan. Talven lumimäärien ennustetaan vähenevän, joten keväiset lumensulamistulvat jäävät pienemmiksi. Keväällä tulvahuipun ennustetaan esiintyvän hieman nykyistä aiemmin. Syys- ja talvitulvien puolestaan ennustetaan yleistyvän ja voimistuvan.

Suomen ympäristökeskus on laatinut laskelmia ilmastonmuutoksen vaikutuksista Lapväärtinjoen vesistötulviin. Ajanjaksolla 2040–2069 talvivirtaamien (joulu–helmikuu) ennustetaan kasvavan 63 % ja syksyn (syys-marraskuu) virtaamien arvioidaan kasvavan 13 %. Kevään (maalis-toukokuu) virtaamien puolestaan ennustetaan pienenevän noin 28 %. Samalla ajanjaksolla keskimäärin kerran sadassa vuodessa tapahtuvan tulvan (1/100a) arvioidaan suurenevan ilmastonmuutoksen seurauksena keskimäärin 3 %. Maksimissaan muutos voi kasvattaa tulvia 17 % ja minimissään pienentää tulvia 10 %.

Vesistötulvat ja ilmastonmuutos

Ilmastonmuutoksen vaikutuksia vesistöjen virtaamiin ja vedenkorkeuksiin on tarkasteltu Suomen ympäristökeskuksen vesistömallijärjestelmän simuloinneilla WaterAdapt-hankkeessa (2012) sekä tuoreimpana ClimVeturi-hankkeessa (2020). Simuloinnit on tehty vertailujaksolle 1981–2010 sekä kahdelle tulevaisuuden jaksolle, 2010–2039 ja 2040–2069.

Tulokset osoittavat, että ilmastonmuutos muuttaa merkittävästi jokien virtaamien ja järvien vedenkorkeuksien vuodenaikaista vaihtelua. Keväällä lumen sulamistulvat lievenevät huomattavasti etenkin Etelä- ja Keski-Suomessa, koska talvet ovat nykyistä lauhempia. Kesällä vedenpinta laskee entistä alemmas useissa järvissä siksi, että keväät tulevat aikaisemmin ja kesäinen haihdunta lisääntyy. Näin käy etenkin runsasjärvisillä alueilla, missä järvihaihdunta vaikuttaa voimakkaimmin. Kesän ja alkusyksyn kuivuus ja alhaiset vedenpinnat ovatkin tulevaisuudessa entistä suurempi ongelma joillakin järvillä. Syksyn sateet lisääntyvät, ja loppusyksyn virtaamat kasvavat tulevina vuosikymmeninä. Talviset vedenkorkeudet ja virtaamat kasvavat selvästi, kun entistä suurempi osa talvisateista tulee vetenä ja lunta sulaa talven aikana. Muutokset talven virtaamissa ja vedenkorkeuksissa ovat suurimpia Etelä- ja Keski-Suomessa, kun taas Pohjois-Suomessa luminen talvi säilyy pidempään.

Jaksolla 2010–2039 hydrologiset muutokset ovat Pohjois-Suomessa vielä melko pieniä, kun taas eteläisemmille alueille suurin osa ilmastoskenaarioista osoittaa melko selkeitä muutoksia jo lähivuosikymmeninä. Eri ilmastoskenaarioiden antamat tulokset poikkeavat merkittävästi toisistaan, mutta muutoksen suunta on kaikissa skenaarioissa samankaltainen.

Meritulvat ja ilmastonmuutos

Merivedenkorkeuden noususkenaariot (SSP1-2.6, SSP2-4.5 ja SSP5-8.5) ja niitä vastaavat meritulvakartat on määritetty eri todennäköisyyksille Itämerellä vuoteen 2100 saakka. Skenaarioissa ja kartoissa on otettu huomioon sekä meriveden pinnan nousu (ilmastonmuutos ja maankohoaminen huomioiden) että vedenkorkeuden lyhytaikaiset vaihtelut (Ilmatieteenlaitos, 2023). Merivedenkorkeuden lyhytaikainen vaihtelu johtuu Itämerellä muun muassa tuulesta, ilmanpaineesta ja jääpeitteestä.

Keskitason skenaarion (SSP2-4.5) ennustamat muutokset Suomen rannikon keskivedenkorkeuksissa (-28 cm–+31 cm) vaihtelevat alueittain, mikä johtuu ennen muuta maankohoamisesta. Vähiten merivesi nousee Perämerellä ja Pohjanlahdella, missä maankohoaminen on suurinta. Meriveden pinta nousee eniten Suomenlahden rannikolla, jossa sijaitsee myös paljon tulville alttiita kohteita.

Lue lisää ja tarkastele tuloksia ilmastonmuutoksen vaikutuksista tulviin:
Ilmastonmuutoksen vaikutus vesistöihin -visualisointityökalu
Rannikkoalueen meritulvavaarakartat vuosina 2020 (nykytilanne), 2050 ja 2100 eri päästöskenaarioilla ja eri suuruisilla tulvilla

Ilmastonmuutoksen vaikutus vesistötulviin

Ilmastoskenaarioiden (25 kpl) antama keskimääräinen muutos ja maksimimuutos (verrattuna jaksoon 1981–2010) kerran 100 vuodessa toistuviin vesistötulviin eri puolella Suomea 2070–2099.

Ilmastonmuutoksen vaikutus meritulviin

Rannikkoalueen meritulvavaarakartat vuosina 2020 (nykytilanne), 2050 ja 2100 eri päästöskenaarioilla ja eri suuruisilla tulvilla.

Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa

Avaa kartta uuteen ikkunaan

Onko ilmastonmuutoksen ja muun pitkäaikaisen kehityksen vaikutus osattu huomioida arvioinnissa?

Muun pitkäaikaisen kehityksen vaikutus tulvariskeihin

Tulvariskit ovat suurimmillaan asutuksen keskuudessa, joten asutuksen leviäminen tulvaherkille alueille kasvattaa tulvavahinkojen laajuutta. Väestön määrän kehittymistä ei ole arvioitu vesistöalueen tasolla, mutta kuntakohtaisia arvioita voidaan käyttää suuntaa antavasti. Vesistöalueen kuntien (Kristiinankaupunki, Isojoki, Karijoki) asukasmäärien ennustetaan laskevan lähes 20 % vuoteen 2040 mennessä. Asutus tulee jatkossakin keskittymään etupäässä kaupunkien ja kuntakeskusten ympäristöön sekä jokivarteen.

Pitkällä aikavälillä katsottuna alueen pellot painuvat ja kuluvat viljelyn vaikutuksesta. Myös aikaisemmin tehtyjen tulvasuojelutöiden hyötyvaikutukset vähenevät vähitellen. Penkereet painuvat ja uomat liettyvät. Nämä osaltaan lisäävät tulvimisherkkyyttä alueella tulevaisuudessa.

Metsätalouden tehostaminen voi äärevöittää jokien virtaamia ja lisätä tulvimista. Metsien kunnostusojituksia vesistöalueella tehdään myös tulevaisuudessa, koska ojitukset ovat tarpeellisia metsätaloudelle. Metsäojituksilla voi olla haitallisia vaikutuksia vedenlaatuun ja jokien ja järvien tilaan.

Tulvariskin kehittymiseen vaikuttavat pitkällä aikavälillä ilmastonmuutoksen lisäksi etenkin maankäytön muutokset, väestökehitys ja talouskasvu. Alueelliset erot tulvariskin kehittymisessä kasvavat kaupungistumisen myötä. Rakennusten teknistyminen ja talouskasvu voivat lisätä tulvavahinkojen suuruutta. Väestön ikääntyessä haavoittuvuus tulville kasvaa.

Tulvariskiin voidaan vaikuttaa merkittävästi, kun maankäyttöä ohjataan erityisesti uusilla rakentamiskohteilla tulvavaara-alueiden ulkopuolelle esimerkiksi antamalla suosituksia alimmista rakentamiskorkeuksista. Maankäytön suunnittelussa tulvariskit tulisi ottaa huomioon muun muassa kaavoituksessa ja kuntien rakennusjärjestyksessä.

Merkittäville tulvariskialueille on laadittu arviot tulvariskin kehittymisestä vuoteen 2100 saakka. Tutustu arvioihin interaktiivisella raportilla:

Tulevaisuuden tulvariskit (PowerBI-raportti)

4Tulvariskien arviointimenetelmät

Tulvariskin merkittävyyden arviointi

Tulvariskin merkittävyyttä arvioitaessa otetaan huomioon alueelliset ja paikalliset olosuhteet, tulvan todennäköisyys sekä seuraavat tulvasta mahdollisesti aiheutuvat yleiseltä kannalta katsoen vahingolliset seuraukset:

  1. vahingollinen seuraus ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle
  2. välttämättömyyspalvelun, kuten vesihuollon, energiahuollon, tietoliikenteen, tieliikenteen tai muun vastaavan toiminnan, pitkäaikainen keskeytyminen
  3. yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja turvaavan taloudellisen toiminnan pitkäaikainen keskeytyminen
  4. pitkäkestoinen tai laaja-alainen vahingollinen seuraus ympäristölle
  5. korjaamaton vahingollinen seuraus kulttuuriperinnölle.

Maa- ja metsätalousministeriön nimittämä valtakunnallinen tulvariskien hallinnan koordinointiryhmä on antanut esimerkkikriteereitä merkittävästä tulvariskistä muistiossaan 22.12.2010. Näitä kriteereitä ovat muun muassa:

  • enemmän kuin 500–1000 vakituista asukasta erittäin harvinaisen tulvan (~1/1000 v) peittämällä asuinalueella,
  • useita terveydenhuoltorakennuksia tai huoltolaitosrakennuksia, joissa on useita pysyviä vuodepaikkoja sekä lasten päiväkoteja erittäin harvinaisen tulva peittämällä alueella,
  • alueen kannalta merkittävää asukasmäärää palveleva vedenottamo erittäin harvinaisen tulvan peittämällä alueella,
  • jätevedenpuhdistamon toiminnan häiriintyminen terveyttä uhkaavalla tavalla,
  • merkittävä voimalaitos tai useita sähköasemia erittäin harvinaisen tulvan peittämällä alueella,
  • useita maanteitä, katuja, rautatieosuuksia tai vesiliikennereittejä katkeaa erittäin harvinaisella tulvalla

Myös huomattavat vahingot aiheuttava, useammin toistuva tulva (esim. ~1/100 v) tai tulvan kasvaminen ilmastonmuutoksen myötä voisivat olla riittäviä nimeämisperusteita. Samoin huomattava jäännösriski (tulvasuojeltujen alueiden haavoittuvuus) voi johtaa siihen, että tulvariskin merkittävyyden arvioinnissa sovelletaan tiukempia kriteerejä. Jos tarkastellulta alueelta on käytettävissä yksityiskohtaisia tulvakarttoja ja ilmastonmuutoksen ennustettu vaikutus tulviin on pystytty ottamaan huomioon, epävarmuuden pienentyminen tekee mahdolliseksi käyttää riskien arvioinnissa myös tulvariskien hallintasuunnitelmassa esitettyjä, eri tavoitetasojen mukaisia tulvan suuruuksia.

Tulvariskialueiden tunnistamisen lähtötiedot

Tulvariskin merkittävyyden arvioinnissa hyödynnetään monipuolisesti tietoa tulvavaarasta eli tulvan todennäköisyydestä sekä tulvan aiheuttamista mahdollisista vahingoista eli riskikohteista.

Lähtötiedot voidaan jakaa 1) yksityiskohtaisiin tulvavaarakarttoihin ja niihin perustuviin riskikohteisiin sekä 2) yleispiirteisempiin, mutta alueellisesti kattavampiin tulvakarttoihin ja vahinkoarvioihin.

Seuraavissa luvuissa on esitetty erilaisia tulvariskien arvioinnin lähtötietoja. Tulvakartat kattavat vain osan Suomesta, mutta niitä on toisaalta laadittu juuri niille alueille, joiden tulvariskejä on ollut tarvetta selvittää tarkemmin.

Ovatko arviointimenetelmät ja lähtötiedot riittävän kattavia?

Tulvavaara- ja tulvariskikartat

Lapväärtinjoen vesistöalueen tulvariskien alustavassa arvioinnissa on hyödynnetty alueelle aiemmin laadittuja tulvavaara- ja tulvariskikarttoja. Tulvakartoitettu alue ulottuu Dagsmarkista alajuoksuun jokisuuhun saakka.

Tulvakartat muodostavat perustan tulvariskien tehokkaalle hallinnalle. Tulvakarttoja on kahdenlaisia: tulvavaarakarttoja ja tulvariskikarttoja. Molemmat kartat pitää laatia kaikille niille alueille, jotka on nimetty merkittäviksi tulvariskialueiksi, mutta niitä voidaan laatia myös muille alueille.

Tulvavaarakartta kertoo, mille alueille tulva voi levitä. Tulvariskikartta taas kuvaa, mitä riskikohteita tulvavaara-alueilla sijaitsee. Tulvariskikartta antaa siis käsityksen mahdollisten tulvavahinkojen suuruudesta.

Merkittäville tulvariskialueille laadittavista tulvavaarakartoista säädetään tulvariskiasetuksessa (659/2010). Karttoja laaditaan useita, vähintäänkin sellaisille tulville, joiden vuotuinen todennäköisyys on 2 ja 1 prosenttia (tulvan toistuvuudet 1/50 v, 1/100 v), sekä tulvalle, joka on erittäin harvinainen mutta erityisoloissa mahdollinen. Arviot perustuvat mallinnukseen ja aiempiin hydrologisiin havaintoihin.

Tulvavaara-alueen asukasmäärä kuvataan kartalla ruuduilla, joiden sivun pituus on 250 metriä. Aineistona käytetään väestötietojärjestelmää, jonka tiedot yhdistetään tulvavaara-alueisiin. Tulvien peittämät tiet esitetään vastaavasti yhdistämällä tulvavaarakartat Väyläviraston Digiroad-aineistoon.

Tulvariskikartat laaditaan niin, että tulvavaarakarttoihin yhdistetään paikkatietoaineistoista ja esimerkiksi mahdollisilta maastokäynneiltä saatava tieto tulvavahingoille alttiista kohteista. Näin saadaan esitettyä kartalla, kuinka suuren vahingon tietyn suuruinen tulva saattaa aiheuttaa. 

Lue lisää tulvakartoituksesta ja tutustu tulvavaara- ja tulvariskikarttoihin:
Tulvakartoitus
Tulvakarttapalvelu

Vesistötulvien tulvavaarakartoitetut ja tulvavaara-alueet

Tarkastellulla vesistöalueella sijaitsevat tulvakartoitetut alueet. Kartalla on esitetty kolmen suuruisen (yleisen, harvinaisen ja erittäin harvinaisen) tulvan peittämät alueet. Tarkemmat tulvakartat, jotka sisältävät mm. tiedot vesisyvyyksistä ja riskikohteista, löydät tulvakarttapalvelusta.

Vesistötulvien tulvavaarakartoitetut ja tulvavaara-alueet

Tarkastellulla vesistöalueella sijaitsevat tulvakartoitetut alueet. Kartalla on esitetty kolmen suuruisen (yleisen, harvinaisen ja erittäin harvinaisen) tulvan peittämät alueet. Tarkemmat tulvakartat, jotka sisältävät mm. tiedot vesisyvyyksistä ja riskikohteista, löydät tulvakarttapalvelusta.

Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa

Avaa kartta uuteen ikkunaan

Tulvakarttoihin perustuvat vahinkoarviot

Asukkaiden, rakennusten ja teiden määrä tulvavaara-alueella on oleellinen tieto arvioitaessa tulvan aikana syntyviä mahdollisia vahinkoja eli tulvariskiä. Tämä tieto on tuotettu kaikille tulvavaarakartoitetuille alueille. Paikkatietoanalyysissä on huomioitu ne asukkaat, jotka ovat suorassa tulvariskissä eli rakennus sijaitsee tulvavaara-alueella.

Tarkastele tulvavahinkoarvioita (asukkaat, rakennukset ja tiet) tulvavaarakartoitetuilla alueilla:

Tulvavahinkoarviot (asukkaat, rakennukset ja tiet) -visualisointityökalu

Visualisointityökalu on valtakunnallinen, mutta kattaa vain tulvavaarakartoitetut alueet.

Asukkaat, rakennukset ja tiet vesistöjen tulvavaara-alueella

Taulukossa on esitetty tilastot asukkaista, rakennuksista ja teistä vesistötulvien osalta tulvavaarakartoitetuilla alueilla. Tilastot on laskettu useille tulvan toistuvuuksille.

Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa

Avaa kartta uuteen ikkunaan

Tulvariskikartoituksien riskikohteet

Lapväärtinjoen vesistöalueelle on tehty tulvariskikartoitus vuonna 2011, johon on tehty virtaamamallinnuksen päivitys vuonna 2020–2021. Mallinnuksessa ei huomioida jääpatojen vaikutusta.

Edellä mainitun paikkatietoanalyysin lisäksi ELY-keskukset ovat tehneet ainakin merkittäville tulvariskialueille tarkemman riskikohteiden kartoituksen. Kartoituksessa on hyödynnetty valtakunnallisten paikkatietoaineistojen ohella myös muun muassa kunnilta ja muilta toimijoilta saatuja tietoja.

Riskikohteet tulvavaara-alueella

Tulvakartoitettujen alueiden riskikohteet tyypeittäin. Taulukossa on esitetty riskikohteet kolmella eri tulvan toistuvuudella (yleinen, harvinainen ja erittäin harvinainen).

Avaa taulukko uuteen ikkunaan

Tulvariskien hallinnan asetus (659/2010) velvoittaa, että tulvariskikartoilla esitetään seuraavat vahinkoluokat:

  1. asukkaiden arvioitu määrä
  2. erityiskohteet kuten sairaalat, oppilaitokset ja päiväkodit
  3. infrastruktuuri kuten tiet, energiaverkot, tietoliikenneverkot ja vesihuoltolaitosten laitteistot
  4. yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen kannalta merkittävä taloudellinen toiminta
  5. ympäristön pilaantumista aiheuttavat kohteet sekä pilaantumisesta kärsivät erityiset alueet
  6. lain nojalla suojellut taikka kaavassa suojelluiksi määrätyt kulttuuriperintökohteet
  7. muut tarpeelliset tiedot, kuten alueet, joilla tulva voi aiheuttaa jäiden haitallista kulkeutumista tai maaperän merkittävää eroosiota

Valuma-aluetasoinen tulvakartta

Valuma-aluetasoinen tulvakartta auttaa tunnistamaan riskialueet etenkin niillä vesistöalueilla, joille ei ole laadittu tarkempia tulvavaarakarttoja. Valuma-aluetasoinen tulvakartta on alueellisesti kattavampi kuin tulvavaarakartta, mutta epätarkempi, koska esimerkiksi uoman syvyystiedot puuttuvat.

Valuma-aluetasoinen tulvakartta hyödyntää Suomen ympäristökeskuksen (Syke) kehittämää pintavaluntamallinnusta ja Syken Vesistömallijärjestelmää. Lähtötietoina mallille ovat Maanmittauslaitoksen KM2-korkeusmalli, Väyläviraston tie- ja ratarekisteri sekä maankäyttöaineistot. Imeytymisen ja virtausvastuksen laskennassa hyödynnetään lisäksi veden läpäisemättömyys -aineistoja. Uoman syvyystiedon puuttuminen on huomioitu korjauskertoimella.

Valuma-aluetasoinen tulvakartta

Valuma-aluetasoisen tulvakartan tulvan peittämät alueet ja vesisyvyys.

Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa

Avaa kartta uuteen ikkunaan

Muut lähtötiedot

Tulville haavoittuvia riskikohteita kartoittaessa voidaan hyödyntää lisäksi useita paikkatietoaineistoja mm. väestörakenteesta, rakennuksista, teistä, infrastruktuurista, ympäristölupavelvollisista toimijoista, luonnonsuojelualueista, vedenottopaikoista ja -kaivoista, vesistörakenteista, kulttuuriperintökohteista ja peltolohkoista.

Väestörakenteesta on saatavilla Tilastokeskuksen ruututietokanta (YKR), jota voidaan käyttää esimerkiksi sosiaalisen haavoittuvuuden arvioinnissa. Mahdollisesti sovellettavia muuttujia 250 m ruuduittain ovat mm. ikä, tulotaso, koulutus, työllisyys.

Rakennustietoja ylläpitää Digi- ja väestötietovirasto Rakennus- ja huoneistorekisterissä (RHR). Rekisteri sisältää tietoa kaikkien rakennusluvan vaatineiden rakennusten sijainnista, käyttötarkoituksesta, pinta-alasta, varustustasosta ja asukasmäärästä.

Tie- ja katuverkon sijaintitiedot ja tärkeimmät ominaisuustiedot (mm. väylätyyppi, toiminnallinen luokka, keskimääräinen vuorokausiliikenne sekä tien numero ja nimi) löytyvät Väyläviraston Digiroad-paikkatietoaineistosta.

Infrastruktuurikohteita kartoitettaessa tietoa löytyy Maanmittauslaitoksen ylläpitämästä Maastotietokannasta, joka sisältää tiedot esim. muuntajista ja sähkölinjoista.

Riskiä tulvan aiheuttamasta ympäristön pilaantumisesta arvioitaessa voidaan hyödyntää tietoa tulvavaara-alueella sijaitsevista ympäristölupavelvollisista toimijoista, joiden toiminnasta saattaa aiheutua ympäristön pilaantumista. Ympäristölupavelvolliset toimijat on rekisteröity YLVA-tietojärjestelmään.

Luonnonsuojelualueiden tietoja (mm. Natura 2000 -alueet, valtio- ja yksityisomisteiset luonnonsuojelualueet sekä koskiensuojelulailla suojellut vesistöt) ylläpitää Suomen ympäristökeskus.

Vesistörakenteiden, kuten patojen, penkereiden ja pumppaamoiden sijainti ja ominaisuustietoja löytyy Syke:n ylläpitämästä Vesistötyöt -tietojärjestelmästä (VESTY).

Vesihuoltolaitosten ja vedenottamoiden tietoja löytyy Syke:n ylläpitämästä vesihuollon tietojärjestelmästä (VEETI). Vedenottamoiden sijaintitiedot eivät ole julkisesti saatavilla
Pohjavesialueiden sekä vedenottokaivojen ja -hanojen sijainti- ja ominaisuustietoja löytyy Syke:n ylläpitämästä Pohjavesitietojärjestelmästä (POVET).

Museovirasto ylläpitää tietoaineistoja kulttuuriympäristöstä. Näihin kuuluvat valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY), muinaismuistolain tarkoittamat kiinteät muinaisjäännökset ja lainsäädännöllä (rakennussuojelulaki, kirkkolaki, rakennusperinnönsuojelulaki) suojellut rakennukset sekä maailmanperintökohteet.

5Vesistöalueen kuvaus

Valuma-alueet, korkeussuhteet ja maaperä

Lapväärtinjoen vesistöalue sijaitsee Pohjanmaan, Etelä-Pohjanmaan ja pieniltä osin Satakunnan maakunnissa ja se kuuluu Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueeseen. Vesistöalue sijoittuu pääosin Kristiinankaupungin, Isojoen ja Karijoen kuntien alueelle. Joki saa alkunsa Kauhajoen ja Isojoen kuntien rajalla sijaitsevan Lauhanvuoren kansallispuiston länsiosien lähteistä ja pikkupuroista Joki laskee Selkämereen noin 10 km Kristiinankaupungin eteläpuolelle. Pääuoma tunnetaan Isojoen kunnan alueella Isojokena ja Kristiinankaupungin puolella Lapväärtinjokena.
Joen pääuoma on 75 km pitkä ja pudotuskorkeutta sillä on 160 m. Joen pudotuskorkeus on poikkeuksellisen korkea Pohjanmaan muihin jokiin verrattuna.

Vesistöalueen maisema on kumpuilevaa ja poikkeaa siltä osin Pohjanmaan maisemalle tavanomaisesta loivapiirteisyydestä. Lapväärtinjoki poikkeaa Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan muista joista korkeussuhteiden lisäksi myös virtausolosuhteiltaan, eliöstöltään ja kasvistoltaan.

Vesistöalueen eroosioherkät kohteet löytyvät erityisesti sivujoista Heikkilänjoki, Metsäjoki ja Karijoki, jotka ovat kauttaaltaan mutkittelevia eli meanderoivia. Tulvien ja rankkasateiden yhteydessä jokiuoman eroosio pahenee. Vesistöalueelta puuttuu virtaamaa tasaavat järvet.

Maaperän erityispiirteenä ovat happamat sulfaattimaat, jotka ovat muodostuneet Litorina-vaiheen aikana yli 4000 vuotta sitten. Happamien sulfaattimaiden alemmissa kerroksissa on sulfideja, jotka joutuessaan tekemisiin ilman hapen kanssa hapettuvat rikkihapoksi. Näille maille on nimensä mukaisesti tyypillistä happamuus ja tavanomaista suurempi rikkipitoisuus. Happamissa oloissa myös metallit liukenevat maasta. Liuenneet metallit sekä veden pH-arvoa laskeva rikkihappo saattavat aiheuttaa merkittäviä ongelmia vesieliöstölle. Happamat sulfaattimaat sijaitsevat pääosin 80 metrin korkeuskäyrän alapuolella.

Lisätietoja happamista sulfaattimaista (gtk.fi)

Onko tarkastelualue osattu kuvata riittävän kattavasti arviointia tukemaan?

Vesistön osavaluma-alueet

Kartalla on esitetty päävesistöalueen sekä osavaluma-alueiden rajaukset.

Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa

Avaa kartta uuteen ikkunaan

Osavaluma-alueet

Taulukossa on esitetty vesistöalueen osavaluma-alueiden pinta-alat (km2) sekä järvien osuus pinta-aloista (%) (Ekholm 1993).

Avaa taulukko uuteen ikkunaan

Korkeussuhteet

Kartalla on esitetty vesistöalueen korkeussuhteet.

Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa

Avaa kartta uuteen ikkunaan

Maaperä

Kartalla on esitetty vesistöalueen maaperä.

Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa

Avaa kartta uuteen ikkunaan

Joet ja järvet

Lapväärtin-Isojoen pääuoma on 75 km pitkä ja pudotuskorkeutta sillä on 160 m. Vesistöalueen suurin järvi on Kangasjärvi (47 ha). Joen suurin sivuhaara on Kärjenjoki, jota kutsutaan yläosalla Siironjoeksi ja alaosalla Lillåksi. Muita merkittäviä sivujokia ovat Karijoki, Metsäjoki ja Heikkilänjoki. Vesistöalueen pinta-ala on 1 098 km² ja sen järvisyysprosentti on 0,2 %.

Järvet

Taulukossa on kuvattu vesistöalueella sijaitsevat järvet.

Avaa taulukko uuteen ikkunaan

Virtaamat ja vedenkorkeudet

Vesistöalueella on useita pohjavesialueita ja siksi virtaama ja vedenlaatu ovat tasaisempia lähialueen muihin vesistöihin verrattuna.  Virtaama on tyypillisesti korkeimmillaan keväisin lumensulamisen seurauksena. Kesäisin joen virtaamat ovat tavanomaisesti alhaisia, mutta kasvavat syksyä kohti mentäessä. Lapväärtinjoessa on esiintynyt jääpatoja kevättulvien yhteydessä, viime vuosina myös pienehköjä jääpatoja talviaikaan. Merivedenkorkeus vaihtelee vuodenaikojen mukaan. Tavallisesti se on korkeimmillaan joulukuussa ja matalimmillaan huhti-toukokuussa.

Lapväärtinjoen vesistöalueella on vuodesta 1970 seurattu vedenkorkeutta ja virtaamaa joen alaosalla Peruksessa Kristiinankaupungissa. Nykyisellä Peruksen havaintoasemalla keskivirtaama MQ (1980-2023) on noin 13 m³/s. Samalla ajanjaksolla suurin virtaama (HQ) on ollut syystulvalla 2012 (lähes 200 m³/s) ja alin virtaama (NQ) elokuun 2019 alussa noin 1,0 m³/s. Lapväärtinjoelle perustettiin uusi vedenkorkeuden havaintoasema (Lapväärtinjoki Vt8) valtatien 8 kupeeseen toukokuussa 2014.
Lumilinjamittauksia on suoritettu vuodesta 1956 lähtien Lauhavuoren (Isojoki) havaintoasemalla ja vuodesta 1990 lähtien Karijoen havaintoasemalla.

Vedenkorkeudet

Taulukossa on kuvattu vesistöalueella sijaitsevat vedenkorkeuden havaintoasemat sekä niille lasketut minimit (NW), vuosiminimien keskiarvot (MNW), keskivedenkorkeudet (MW), vuosimaksimien keskiarvot (MHW) sekä maksimit (HW).

Avaa taulukko uuteen ikkunaan

Virtaamat

Taulukossa on kuvattu vesistöalueella sijaitsevat virtaaman havaintoasemat sekä niille lasketut virtaaman minimit (NQ), vuosiminimien keskiarvot (MNQ), keskivirtaamat (MQ), vuosimaksimien keskiarvot (MHQ) sekä maksimit (HQ).

Avaa taulukko uuteen ikkunaan

Vesien tila

Vesien ekologinen luokittelu kuvaa vesien tilaa. Pintavesien ekologisessa luokittelussa vedet jaetaan ekologisen tilansa perusteella viiteen tilaluokkaan: erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä ja huono.

Vuonna 2020 tehdyn ekologisen luokittelun mukaan Lapväärtinjoen vedenlaatu on joen alaosalla ja Kärjenjoella (Lillån) tyydyttävä. Yläjuoksulla Isojoella ja Karijoella veden ekologinen tila on hyvä. Hyvän tilan saavuttaminen Lapväärtinjoen alaosalla edellyttää haitallisten happamuustilanteiden vähentämistä ja ravinnekuormituksen pienentämistä.

Joen tilaa heikentää selvimmin voimakas hajakuormitus. Vaikka joella on vesistörakentamista muuta Pohjanmaata vähemmän, on joen alaosaa kuitenkin perattu ja pengerretty. Laajat ojitukset ovat vaikuttaneet ekologiseen tilaan ja hydrologiaan. Lisäksi alue on osin eroosioherkkää. Happamuuskuormitus on vähäisempää kuin monessa muussa Pohjanmaan joessa.

Kemiallisessa luokittelussa pintavedet jaetaan kahteen luokkaan: hyvä tila tai hyvää huonompi tila. Kemiallinen tila on hyvä, jos aineiden ympäristönlaatunormit eivät ylity. Lapväärtinjoella kemiallista tilaa heikentävät bromatut difenyylieetterit ja elohopea.

Vesien ekologinen ja kemiallinen tila (vesi.fi)

Etelä-Pohjanmaan, Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan vesienhoidon toimenpideohjelma vuosille 2022-2027 (etpo.fi)

Lue lisää vesistöjen ekologisesta tilasta (vesi.fi)

Pintavesien tila

Kartalla on esitetty pintavesien ekologinen tila. Pintavedet luokitellaan viiteen tilaluokkaan niiden ekologisten ominaisuuksien perusteella.

Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa

Avaa kartta uuteen ikkunaan

Nykyinen maankäyttö

Muihin Pohjanmaan vesistöalueisiin verrattuna Lapväärtinjoen vesistöalueella on paljon metsää ja vähän peltoja. Monin paikoin jokivarsi on voimakkaasti pensoittunutta. Ohrikylän yläpuolisilla jokiosuuksilla joki on voimakkaasti meanderoiva ja jokialue on laaksomaista. Joki on kapeahko, veden pinta on monin paikoin selvästi peltoja alempana ja jokivarren puusto on tiheää. Peltoalueet ovat selkeästi keskittyneet jokiuomien varteen.

Rakennetut alueet vesistöalueella sijoittuvat pääosin uoman varrelle ja isoimpiin taajama-alueisiin, kuten Isojoki, Karijoki ja Lapväärtti.

Nykyinen maankäyttö

Taulukossa on esitetty eri maankäyttöluokkien suhteelliset osuudet vesistöalueen kokonaispinta-alasta. Pinta-alojen laskenta perustuu Corine maankäyttö- ja maanpeite 2018-aineistoon.

Avaa taulukko uuteen ikkunaan

Maankäyttö

Kartalla on esitetty vesistöalueen maankäyttö yleiseurooppalaisessa CORINE-aineistossa.

Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa

Avaa kartta uuteen ikkunaan

Suunniteltu maankäyttö

Lapväärtinjoen vesistöalue sijoittuu kolmen eri maakunnan alueelle. Sen vuoksi siellä on voimassa kolme eri maakuntakaavaa: Etelä-Pohjanmaan, Pohjanmaan ja pieniltä osin Satakunnan maakuntakaava. Maakuntatason kaavasuunnittelun lisäksi kaavoitusta ohjaavat yleis- ja asemakaavoitus.

Etelä-Pohjanmaan maakuntakaava
Etelä-Pohjanmaan nykyistä maakuntakaavaa on uudistettu vaiheittain eri teemoja sisältävillä vaihemaakuntakaavoilla. Etelä-Pohjanmaan maakuntakaava 2050 on valmisteilla ja tavoitteena on, että maakuntavaltuusto hyväksyy sen vuonna 2024. Etelä-Pohjanmaan maakuntakaavan 2050 kaavaselostuksen luonnoksessa on maininta, että varaudutaan sään ääri-ilmiöihin ja tulviin sekä ilmastonmuutoksen vaikutuksiin. Uusi rakentaminen sijoitetaan tulvavaara-alueiden ulkopuolelle tai tulvariskien hallinta varmistetaan muutoin.

Lisätietoja Etelä-Pohjanmaan maakuntakaavoituksesta (epliitto.fi)

Etelä-Pohjanmaan maakuntakaava tarkemmin (arcgis.com)

Pohjanmaan maakuntakaava
Pohjanmaan maakuntakaavan suunnittelumääräyksissä on huomioitu tulvariskialueet siten, että rakentamista ei tule osoittaa tulvaherkille alueille. Lisäksi kaavaehdotuksessa on yleinen suunnittelumääräys, jossa todetaan, että maankäytön ja toimenpiteiden suunnittelussa tulee huomioida sään ääri-ilmiöiden ja tulvien riskien minimoiminen. Uutta rakentamista ei tule sijoittaa tulvauhanalaisille alueille. Tästä voidaan poiketa, jos voidaan osoittaa, että tulvariskit pystytään hallitsemaan.

Lisätietoja Pohjanmaan maakuntakaavasta 2040 (obotnia.fi)

Pohjanmaan maakuntakaava tarkemmin (arcgis.com)

Satakunnan maakuntakaava
Satakunnan maakuntakaava on vahvistettu vuonna 2011 ja sitä on täydennetty vaihemaakuntakaavoilla, jotka koskevat erityisesti energiantuotantoa, kuten tuuli- ja aurinkovoimaa, ja merkittäviä kulttuuriympäristöjä.

Lisätietoja Satakunnan maakuntakaavasta (satakunta.fi)

Lue lisää Satakunnan maakuntakaavasta (arcgis.com)

Maankäytön suunnittelun tehtävänä on ohjata alueiden käyttöä ja rakentamista. Maankäyttöä ohjataan valtakunnallisilla alueidenkäyttötavoitteilla ja kaavoituksella. Kaavoitus käsittää maakunta-, yleis- ja asemakaavat. Nämä yhdessä muodostavat maankäytön suunnittelujärjestelmän. Ranta-alueilla tapahtuvaa rakentamista, erityisesti loma-asutusta, ohjataan ranta-asemakaavalla. Rakentamista tulvariskialueiden ulkopuolelle ohjataan kaavamääräyksillä, joissa voidaan määrittää esimerkiksi alin lattiakorkeus. ELY-keskukset laativat suosituksia alimmista tulvan kannalta riittävän turvallisista rakentamiskorkeuksista. Haja-asutusalueilla rannoille rakennettaessa tarvitaan poikkeuslupa. Poikkeusluvassa otetaan tarvittaessa huomioon myös tulvariski.

Maakuntakaava

Kartalla on esitetty aluevaraukset ajantasaisesta maakuntakaavasta

Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa

Avaa kartta uuteen ikkunaan

Suojelualueet ja kulttuuriperintö

Vesienhoidon suunnittelussa on tunnistettu sellaisia Natura 2000 –verkostoon kuuluvia alueita, joilla veden tilan ylläpito tai parantaminen on tärkeää elinympäristön tai lajin suojelun kannalta. Lapväärtinjoen vesistöalueella näitä ovat koko Lapväärtinjoen pääuoma ja Heikkilänjoen sivu-uoma sivuhaaroineen jokihelmisimpukan ja meritaimenen perusteella. Muita vesipuitedirektiivin mukaisia Natura 2000 -alueita ovat Lapväärtinjoen jokisuisto, Kristiinankaupungin saaristo, Lapväärtinjoen kosteikot, Lauhanvuori ja Haapakeidas.

Lapväärtinjoen vesistöalue kuuluu kalataloudellisesti arvokkaan meritaimenkantansa takia UNESCO:n kansainvälisiin ns. Project Aqua -vesiensuojelukohteisiin. Joessa esiintyy myös erittäin uhanalainen jokihelmisimpukka, jonka suojelua on edistetty Freshabit-hankkeessa vuosina 2016-2022.

Luonnonsuojelualueet

Kartalla on esitetty vesistöalueella sijaitsevat luontodirektiivin (92/43/ETY) ja lintudirektiivin (79/409/ETY) mukaiset keskeiset suojelualueet eli ne Natura 2000 -alueet, jotka ovat merkittäviä vedestä riippuvaisten elinympäristöjen ja lajien suojelulle.

Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa

Avaa kartta uuteen ikkunaan

Kulttuuriympäristöllä tarkoitetaan ympäristöä, jonka ominaispiirteet ilmentävät kulttuurin vaiheita sekä ihmisen ja luonnon vuorovaikutusta. Kulttuuriympäristö muodostuu kolmesta erilaisesta osakokonaisuudesta; rakennusperintö, kulttuurimaisema ja muinaisjäännökset.

Museoviraston laatiman valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen inventoinnin (2009) perusteella Lapväärtinjoen vesistöalueella tai sen välittömässä läheisyydessä olevia valtakunnallisesti merkittäviksi luokiteltuja kulttuuriympäristöjä ovat Isojokilaakson kyläasutus ja Isojoen kirkkomaisema Isojoen keskustassa ja Koppelonmäellä sekä Karijoen kirkkoympäristö. Vesistöalueella on kolme suojeltua kirkkoa: Lapväärtin, Isojoen ja Karijoen kirkot.

Lisäksi alueella on muinaisjäännöksiä. Muinaisjäännösalueet keskittyvät vesistöalueen keski- ja yläosalle pääuoman läheisyyteen. Tämän lisäksi yksittäisiä muinaisjäännöksiä on koko vesistöalueella pitkin pääuoman ja sivu-uomien vartta. Muinaisjäännöksiä on erityyppisiä, mm. kiviröykkiöitä ja tervahautoja.

Lue lisää Lapväärtinjoen ympäristökohteista (museovirasto.fi)

Kulttuuriympäristökohteet

Kartalla on esitetty vesistöalueella sijaitsevat valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY).

Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa

Avaa kartta uuteen ikkunaan

Tulvasuojelu

Lapväärtinjoen vesistöalueella Lapväärtin taajama on nimetty merkittäväksi tulvariskialueeksi ja sille on laadittu tulvariskien hallintasuunnitelma vuosille 2022–2027. Suunnitelman tavoitteena on vähentää alueen tulvariskejä, ehkäistä ja lieventää tulvista aiheutuvia vahinkoja ja parantaa tulviin varautumista. Suunnitelmassa esitetään alueelle ehdotetut tulvariskien hallinnan tavoitteet ja toimenpiteet niiden saavuttamiseksi.

Vuonna 2012 ja 2013 Lapväärtissä tapahtuneiden tulvien seurauksena Lapväärtinjoen tulvatyöryhmä laati tulvariskien hallintasuunnitelman vuosille 2016–2021. Lapväärtin taajamaan rakennettiin vuosina 2014–2019 tulvapengertä suojaamaan asutusta tulvilta. Muita tulvariskien hallintasuunnitelmissa esitettyjä ja osin toteutettuja toimenpiteitä ovat esimerkiksi tulvatiedottamisen tehostaminen, tekstiviestipohjaisen tulvavaroituspalvelun avaaminen Lapväärtin taajaman alueelle, rakennusten tarkempien kastumiskorkeuksien mittaukset, siltojen uusiminen, joen alajuoksun kunnossapitoperkaus ja pienimuotoisten vesienpidättämistoimien selvittäminen. Vesistöalueen tulevaisuutta toteutetaan Lapväärtin-Isojoen vesivision puitteissa.

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on 12.4.2021 tehnyt päätöksen luvan myöntämisestä Kristiinankaupungin hakemuksesta Lapväärtinjoen alaosan kunnostusruoppaus ja tulvasuojelu -hankkeesta. Kolmivuotisen hankkeen arvioitu toteuttamisajankohta on vuosina 2024–2026. Hankkeen tavoitteena on vähentää erityisesti jäänlähdöstä ja jääpadoista aiheutuvaa tulvariskiä joen alaosalla.

Lapväärtin-Isojoen tulvariskien hallintasuunnitelma vuosille 2022–2027 (vesi.fi)

Vesistörakenteet ja vesistön käyttö

Lapväärtinjoen vesistöä ei säännöstellä. Joella on muutamia pohjapatoja ja Peruksen voimalaitospato. Peruksen voimalaitoksella on edelleen pienimuotoista toimintaa.

Pää- ja sivu-uomissa on tehty kymmeniä perkauksia noin 1940-luvulta lähtien. Maataloutta varten on joen alaosalla pengerretty noin 775 hehtaaria. Vuoden 2012 ja 2013 tulvien jälkeen rakennettiin tulvapenger suojaamaan Lapväärtin taajaman asutusta.

Lapväärtinjoella ei ole laivaliikennettä tai laivasatamaa.

Ensimmäiset laajemmat perkaukset tehtiin vuonna 1944. Uomaa on myös oikaistu muutamista paikoista. Tulvasuojelun tarpeita varten Siironjoki (Kärjenjoki) perattiin 1950-luvulla ja Lapväärtinjokea ojitettiin ja pengerrettiin 1970-luvulla Sandgrundsforsenilta alajuoksuun.

Lapväärtinjoella on noin kymmenen patoa, joista neljässä on ollut voimalaitos. Peruksessa on pieni voimalaitos ja muita vanhoja voimalaitoskohteita ovat Sandgrundforsen, Holmfors ja Villamo. Lisäksi joella on useita pohjapatoja. Villamon patoon liittyvät muutos- ja kunnostustyöt päättyivät vuonna 2019.

Lapväärtin-Isojoen tulvariskien hallintasuunnitelma vuosille 2022–2027 (vesi.fi)

Ajankohtainen vesitilanne (vesi.fi)

Yksittäisen padon aiheuttama tulvariski on jo otettu huomioon patoturvallisuuslain ja -asetuksen määräämin toimenpitein. Pääsääntönä voidaan pitää, että pelkästään yksittäisen padon sortuman aiheuttaman tulvariskin perusteella ei ole perusteltua nimetä aluetta merkittäväksi tulvariskialueeksi.

Vesistöjen säännöstely
Patoturvallisuus ja sen valvonta

Viitteet

Lapväärtin-Isojoen tulvariskien hallintasuunnitelma vuosille 2022–2027

Suomen ympäristökeskus. 2020. Ilmastonmuutoksen vaikutus vesistöihin -visualisointityökalu.

Tilastokeskus. 2022. Väestöennuste kunnittain ja maakunnittain vuoteen 2040. Muuttoliikkeen sisältämä laskelma.

Ekholm, M. 1993. Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallitus. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja- sarja A 126.

Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus. 2020. Etelä-Pohjanmaan, Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan vesienhoidon toimenpideohjelma vuosille 2022–2027.

Etelä-Pohjanmaan liitto. Karttapalvelu Etelä-Pohjanmaan maakuntakaavojen yhdistelmä. Lainattu 11/2023.

Pohjanmaan liitto. Karttapalvelu Pohjanmaan maakuntakaava 2040. Lainattu 11/2023.

Satakuntaliitto. Karttapalvelu Satakunnan maakuntakaavojen yhdistelmä. Lainattu 11/2023.

Visualisointityökaluja, joilla voi tarkastella tietoja eri alueilla: