Tulvariskien alustava arviointi Ähtävänjoen vesistöalueella
Kuuleminen tulvariskialueista päättyi 17.6.2024. Kuulemisaineisto on edelleen saatavilla tulvariskien aluesivujen kautta. Tätä alustavaa arviointia on tarvittaessa päivitetty saadun palautteen pohjalta.
Ehdotus merkittäviksi tulvariskialueiksi 2024-2030
Ähtävänjoen vesistöalueelta ei ehdoteta merkittäviä tulvariskialueita. Ehdotuksessa on otettu huomioon vesistötulvien todennäköisyys ja tulvista aiheutuvat vahingolliset seuraukset alueella.
Merkittävien tulvariskialueiden lisäksi ELY-keskus on tulvariskien alustavassa arvioinnissa tunnistanut muita tulvariskialueita, joilla vesistötulvasta ei kuitenkaan arvioida aiheutuvan yleiseltä kannalta katsoen merkittäviä vahingollisia seurauksia. Ähtävänjoen vesistöalueelta ehdotetaan muuksi tulvariskialueeksi Ähtävänjoen alaosaa (Pedersöre). Tulvariskialueen rajaus on esitetty alla olevalla kartalla. Perusteluina ovat tulvavaara-alueella sijaitseva asutus sekä alueella usein tapahtuvat hyydetulvat. Ähtävänjoki on vedenhankintavesistö. Tulvat voivat aiheuttaa häiriöitä vedenpumppauksessa.
Onko tulvariskialueet tunnistettu ja ehdotettu oikein?
Muutokset edelliseen suunnittelukauteen verrattuna
Ähtävänjoen alaosan muun tunnistetun tulvariskialueen rajausta on tarkennettu uuden tietopohjan kuten valuma-aluetasoisen tulvakartan perusteella. Lisäksi Ähtävänjoen alaosan (Pedersöre) muun tulvariskialueen nimi on muutettu (aiemmin Åminne-Ytteresse).
Kuulemisen perusteella tehdyt muutokset
Kuuleminen tulvariskialueista päättyi 17.6.2024. Kiitos palautteesta! Kuulemisaineisto on edelleen saatavilla tulvariskien aluesivujen kautta. Sivuille lisätään syksyllä 2024 koosteet kuulemisesta saaduista palautteista sekä tarkistetut ehdotukset. Myös tämä tulvariskien alustava arviointi päivitetään kuulemisen perusteella syksyyn 2024 mennessä. Näiden pohjalta nimetään 22.12.2024 mennessä Suomen merkittävät tulvariskialueet vuoteen 2030.
Yleistä tulvariskien alustavasta arvioinnista
Tulvariskien alustavassa arvioinnissa tunnistetaan tulvien aiheuttamia riskejä muun muassa asutukselle, yhteiskunnan toiminnoille, liikenteelle, ympäristölle ja kulttuuriperinnölle. Arviointi tehdään kaikille vesistö- ja rannikkoalueille ja arvioinnin perusteella nimetään merkittävät tulvariskialueet. Tulvariskialueiden tunnistaminen perustuu aiempiin tulviin sekä saatavissa oleviin tietoihin ilmasto- ja vesiolojen kehittymisestä.
Ne alueet, joilla tulvariski saattaa olla alustavan arvioinnin perusteella merkittävä, nimetään merkittäviksi tulvariskialueiksi. Näillä alueilla vesistöjen tai merivedenpinnan nousu voi aiheuttaa huomattavia tulvavahinkoja. Merkittäville tulvariskialueille laaditaan tulvavaara- ja tulvariskikartat sekä tulvariskien hallintasuunnitelmat.
Alustava arviointi tarkistetaan kuuden vuoden välein. Tältä sivustolta löydät tulvariskien alustavan arvioinnin taustatiedot sekä tiedot vuonna 2024 ehdotetuista tulvariskialueista. Osa taustatiedoista, esimerkiksi kartat ja raportit, päivittyvät automaattisesti vuosittain tai jopa useammin.
Tutustu alta tarkemmin alueen alustavan arvioinnin yksityiskohtiin
Ähtävänjoen vesistöalueen tulvariskien alustavassa arvioinnissa on hyödynnetty Suomen ympäristökeskuksen laatimaa valuma-aluetasoista tulvavaarakarttaa sekä saatavilla olleita paikkatietoaineistoja. Arviointi perustuu karkean tason mallinnukseen, minkä vuoksi esitetyt vahinkoarviot ovat lähinnä suuntaa antavia.
Onko tulvariskejä tarkasteltu mielestäsi riittävän kattavasti?
Ehdotetut tulvariskialueet
Ehdotettujen merkittävien tulvariskialueiden sekä tunnistettujen muiden tulvariskialueiden rajaukset.
Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa
Tunnistetut muut tulvariskialueet
Tunnistetut muut tulvariskialueet perusteineen tarkastellulta vesistö- tai rannikkoalueelta.
Tulvariskit ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle
Nimettäessä tulvariskialueita tarkastellaan erityisesti tulvan aiheuttamia vaikutuksia ihmisten terveyteen ja turvallisuuteen. Riskiä lisäävät tulvalle altistuvan väestön suuri määrä sekä tulvavaara-alueella sijaitsevat vaikeasti evakuoitavat kohteet, kuten sairaalat, terveyskeskukset, vanhainkodit, päiväkodit ja koulut. Vahingollinen seuraus ihmisten terveydelle voi johtua myös altistumisesta tulvan mukana leviäville taudinaiheuttajille.
Ähtävänjoen vesistöalueella erittäin harvinaisen eli keskimäärin kerran 1000 vuodessa toistuvan tulvan alueella on karkean arvion mukaan noin 280 asukasta ja tulva-alueella on noin 130 asuinrakennusta. Asutus on tiivistä taajama-alueilla ja harvaa asutusta on pitkin jokivartta. Merkittävimmät tulvariskissä olevat asutuskeskittymät ovat Alajärven, Vimpelin, Lappajärven ja Evijärven taajamissa sekä joen alaosan yhtenäisellä taajama-alueella (Ähtävä-Kolppi). Tulva-alueella ei ole vaikeasti evakuoitavia erityiskohteita.
Ähtävänjoki on vedenhankintavesistö. Tulvat heikentävät tavanomaisesti veden laatua jokivesistöissä ja ne voivat aiheuttaa häiriöitä vedenottoon.
Tulvaveden päästessä pohjaveden muodostumisalueelle sen kuljettamat kemikaalit ja muut saasteet voivat vaikuttaa myös pohjaveden laatuun. Jokivarren tulva-alueella ja sen läheisyydessä sijaitsee osittain useita pohjavesialueita, joista noin 15 on vedenhankinnan kannalta tärkeitä.
Taustatietoa
Ähtävänjoen vesistöalueen taajama-alueilla on karkean arvion mukaan yhteensä noin 200 asukasta ja noin 90 asuinrakennusta erittäin harvinaisen eli keskimäärin kerran 1000 vuodessa toistuvan tulvan peittämällä alueella. Joen alaosan taajama-alueen (Ähtävä-Kolppi) tulva-alueella on noin 130 asukasta ja alueella on noin 50 asuinrakennusta. Vesistöalueen järvien rannoilla on lisäksi paljon vapaa-ajan asuinrakennuksia erittäin harvinaisen tulvan peittämällä alueella, etenkin Alajärven, Lappajärven ja Evijärven rannoilla.
Tulvariskit yhteiskunnalle tärkeille palveluille
Yhteiskunnalle tärkeät palvelut muodostuvat asioista, jotka pitävät turvallisen arjen rattaat pyörimässä – esimerkiksi toimivasta lämmön- ja sähkönjakelusta, liikenne- ja tietoliikenneyhteyksistä ja vesihuollosta. Kun yhteiskunnan perustoiminnot ovat kunnossa, tulvan jälkeen voidaan palata normaaliin elämään ilman, että koko yhteiskunnan perusta järkkyy.
Ähtävänjoen vesistöalueella tulvat voivat aiheuttaa ongelmia liikenneyhteyksille. Tulvavedet voivat nousta ajoteille, jolloin teitä voidaan joutua sulkemaan liikenteeltä. Erittäin harvinaisen eli keskimäärin kerran 1000 vuodessa toistuvan tulvan alueella kulkee valtatie 8 sekä Seinäjoen ja Kokkolan välinen rautatie (Pohjanmaan rata), jotka ylittävät joen sen alaosalla. Joen yläosalla kulkeva valtatie 16 sekä vesistöalueen halki kulkeva kantatie 68 ovat myös osittain tulva-alueella. Lisäksi useita pienempiä tieliikenneyhteyksiä on vaarassa katketa tulvan aikana. Tulvavesi on noussut teille, esimerkiksi Kuninkaanjoella Kortekylässä kesällä 2015, jolloin tulva haittasi myös valtatien 16 liikennettä Alajärvellä.
Tulvat voivat aiheuttaa ongelmia tietoliikenteelle tai sähkönjakelulle, jos tulvat kastelevat katujakokaappeja tai puistomuuntamoita. Myös sähköpylväät voivat olla tulvahaavoittuvia. Käytössä olevan aineiston mukaan esimerkiksi sähkön muuntoasemia ei sijaitse jokivarressa tulva-alueella tai sen läheisyydessä, mutta muuntajia tai suurjännitelinjan pylväitä on yhteensä noin 80 kappaletta. Tulvien aiheuttamat vahingolliset seuraukset sähköverkolle ovat kuitenkin harvinaisia.
Taustatietoa
Ähtävänjoen vesistöalueella on muutamia teollisuusrakennuksia erittäin harvinaisen tulvan peittämällä alueella. Ne eivät kuitenkaan ole merkittäviä elintarvike- tai lääketeollisuuden toimintoja, joiden toiminnan keskeytyminen aiheuttaisi yhteiskunnalle merkittäviä taloudellisia haittoja.
Vesistöalueella ei ole satamainfrastruktuuria tai merkittävää vesiliikennettä, jotka tulisi huomioida tulvariskien arvioinnissa.
Tulvariskit ympäristölle
Tarkasteltaessa ympäristölle koituvaa tulvariskiä otetaan huomioon kohteet, jotka voivat aiheuttaa tulvatilanteessa äkillistä ympäristön pilaantumista tai vahingollisia seurauksia ihmisen terveydelle esimerkiksi talousveden pilaantuessa. Tulvariskin merkittävyyteen vaikuttaa vahingollisten seurausten laajuus ja kesto. Tulvan sattuessa ympäristölle voivat aiheuttaa vahinkoa muun muassa polttoainesäiliöt ja muut kemikaalisäiliöt sekä jätevedenpuhdistamot.
Ähtävänjoen vesistöalueella sijaitsee ympäristölupavelvollisia kohteita, jotka voivat aiheuttaa ympäristön äkillistä pilaantumista tulvatilanteessa. Vesistöalueen jokivarsien tulva-alueilla tai niiden välittömässä läheisyydessä sijaitsee karkean arvion mukaan noin 30 tällaista kohdetta, jotka ovat vaarassa kastua erittäin harvinaisella tulvalla. Valtaosa kohteista on eläinsuojia. Tulva-alueella tai sen läheisyydessä on myös turvetuotantoa, metsäteollisuutta, kaivannaisteollisuutta, ampumaratoja, polttoaineiden jakeluasema sekä jätteenkäsittelyasema.
Tulvariskit kulttuuriperinnölle
Kulttuuriperintöön kohdistuvaa tulvariskiä tarkasteltaessa otetaan huomioon aineellinen perintö, kuten rakennukset ja rakennelmat, jotka voisivat kärsiä korjaamatonta vahinkoa. Tulvavesi voi aiheuttaa monenlaista vahinkoa, esimerkiksi romahduttaa rakenteita tai kuluttaa pintoja. Vettyminen voi synnyttää myös mikrobiongelman tai aiheuttaa maaperän eroosiota perintökohteen alla.
Ähtävänjoen vesistöalueella keskimäärin kerran 1000 vuodessa toistuvan tulvan peittämällä alueella sijaitsee muutamia kulttuurihistoriallisesti tärkeitä kohteita. Tulva-alueella tai sen läheisyydessä sijaitsee noin kymmenen valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristökohdetta, joihin lukeutuu muun muassa Lappforsin kyläasutus sekä Lassilan taloryhmä Evijärvellä.
Vesistöjen tulviminen voi myös aiheuttaa haittoja muinaisjäännöksille. Vesistöjen rannoilla olevat muinaisjäännökset saattavat rantojen myötä sortua veteen. Lisäksi tulvat saattavat kuljettaa mukanaan maa-aineista, joka voi peittää muinaisjäännöksen. Ähtävänjoen vesistöalueella jokivarren tulva-alueella sijaitsee noin 25 yksittäistä muinaisjäännöskohdetta, joihin kuuluu muun muassa tervahautoja, kalkkiuuneja, asumuspainanteita ja vesimyllyjä. Tulva-alueella tai sen läheisyydessä on yli sata muinaisjäännösaluetta, joista suurin osa sijaitsee Evijärven kunnan alueella.
Muut tulvariskit
Kokemusperäisen tiedon mukaan Ähtävänjoen tulvaherkimpiä alueita ovat Savonjoen alaosa eli Vimpelinjoki, Kurejoen suuosa, Kuninkaanjoki sekä Pokelan alue. Näiden alueiden aikaisemmat tulvavahingot ovat ensisijaisesti kohdistuneet maatalousalueille. Hyydepadot aiheuttavat tulvimista vuosittain Ähtävänjoen alaosalla. Lisäksi Savonjoella on silloin tällöin jääpatoja.
Ähtävänjoki on luonnonsuojelullisesti ja kalastollisesti arvokas vesistö. Jokialue suistolta Evijärvelle kuuluu Natura 2000 -verkostoon (Ähtävänjoki). Joella on huomattava merkitys uhanalaisen lajiston suojelun kannalta.
Ähtävänjoen vesistöalueella sijaitsee yksitoista 2-luokan patoa ja yksi 3-luokan pato. Vesistöalueella ei sijaitse 1-luokan patoja. Patojen aiheuttamien tulvariskien hallinta on huomioitu patoturvallisuuslaissa (494/2009) ja valtioneuvoston asetuksessa patoturvallisuudesta (319/2010).
Esiintyneet tulvat
Ähtävänjoen vesistöalueella tulvaongelmia aiheutuu suurista ylivirtaamista, mutta erityisesti hyydepadoista. Tähän mennessä suurin kevättulva on Ähtävänjoella ollut vuoden 1982 huhtikuussa. Tällöin Lappajärvestä jouduttiin poikkeuksellisesti juoksuttamaan yli lupaehtojen mukainen virtaama ja silti järven vedenpinta nousi tulvan aikana säännöstelyaikansa ennätyskorkeuteen (N60+70,64 m). Lappajärven vedenpinta on ollut poikkeuksellisen korkealla myös vuoden 2023 lokakuussa runsaiden sateiden takia. Tuolloin tulvavesi nousi Lappajärven ranta-alueiden pelloille ja lisäksi aiheutti muita vahinkoja kuten alimpien rakennusten kastumista, laitureiden sekä veneiden karkaamisia ja rantojen syöpymistä. Ähtävänjoen alaosalla Herrforsin voimalaitoksella virtaama nousi lokakuussa 2023 lähelle Ähtävänjoen mittaushistorian suurinta havaintoa, joka on vuoden 1982 keväältä (68 m³/s).
Hyyde aiheuttaa Ähtävänjoen vesistöalueella vuosittain suurimmat tulvaongelmat. Hyydetulvat ovat jokavuotinen ilmiö ja ne esiintyvät alkutalvesta hieman ennen joen jääkannen syntymistä. Ajankohta ajoittuu tyypillisesti joulukuun lopusta tammi-helmikuun vaihteeseen. Esimerkiksi vuoden 1981 marraskuussa Ähtävänjoen alaosalla Edsevössä vesi nousi noin 0,25 metrin päähän kiinteistöjen vahinkorajasta.
Jääpatotulvat ovat Ähtävänjoen vesistöalueella suhteellisen harvinaisia. Poikkeuksena on vesistön latva-alueella sijaitseva Vimpelin Savonjoki, jossa jääpatoja on esiintynyt usein.
Onko tarkastelussa mukana kaikki keskeinen tieto tarkastellun alueen esiintyneistä tulvista?
Taustatietoa
Ähtävänjoella suppopadot (hyydepadot) aiheuttavat ongelmia. Hyydettä syntyy, kun voimakkaasti virtaavaan alijäähtyneeseen veteen syntyy jääkiteitä, jotka tarttuvat toisiinsa ja muodostavat jääsohjoa. Suppopato syntyy, kun hyydekertymä kasaantuu uoman pohjaan pohjajääksi tai jääkannen alle. Suppopato voi nostaa joen vedenkorkeutta nopeasti. Jääpadoista poiketen hyydepadot syntyvät useimmiten samoihin paikkoihin.
Hyyteen muodostumista pyritään ensisijaisesti ehkäisemään säätämällä joen virtaamaa, jottei hyydettä pääsisi muodostumaan. Virtaaman pienentämisellä pyritään edesauttamaan jääkannen syntymistä. Toinen ennakkotorjuntakeino on hyydepuomien käyttö hyyteen syntymisen ehkäisemisessä. Hyydepuomin avulla hidastetaan pintavirtausnopeutta ja pyritään muodostamaan jokeen jääkansi nopeammin kuin se
luontaisesti syntyisi. Hyydepatojen muodostuttua torjuntakeinoina voidaan käyttää räjäytystä tai konekaivua.
Ähtävänjoen vesistölle on laadittu tulvantorjuntasuunnitelma (Syvänen & Leiviskä 2008), jossa on kuvattu jääpatojen ja hyyteen esiintymistä Ähtävänjoella sekä niiden torjuntamenetelmiä.
Lue lisää Ähtävänjoen vesistön tulvatorjunnan toimintasuunnitelmasta (doria.fi)
Ähtävänjoen alaosan hyydeongelmien lisäksi vesistöalueen tulvaherkimpiä alueita ovat olleet Savonjoen alaosa, Kuninkaanjoki ja Lappajärven Pokelan alue. Savonjoen alaosan viljelysalueen tulvat vähenivät huomattavasti vuonna 1995 toteutetun perkaushankkeen ansiosta. Jääpatotulvat ovat myös vähentyneet Savonjoella vuosina 2015–2018 toteutetun Vimpelin tulvasuojeluhankkeen jälkeen. Kesällä 2015 Kuninkaanjoella rankkasateet aiheuttivat tulvan, joka peitti alleen satoja hehtaareja peltoa. Teille tulvinut vesi aiheutti haittaa myös liikenteelle. Lappajärven Pokelan alueella on laaja yhtenäinen viljelyalue, jossa pahimpina tulvavuosina kaikkia peltoalueita ei ole saatu kylvetyksi. Kesätulvia on esiintynyt Pokelan alueella vain pahimpina sadekesinä ja esimerkiksi kesän 1987 tulva aiheutti vahinkoa viljelyksille (Huttu 1992).
Vuoden 1982 kevättulvan aikaan Lappajärven vedenkorkeus oli 40 cm keskimääräistä korkeammalla, ja Lappajärvestä jouduttiin juoksuttamaan yli lupaehtojen mukainen virtaama. Poikkeusjuoksutukset aiheuttivat tulvavahinkoja alapuolisen Ähtävänjoen varressa. Valtio korvasi syntyneitä vahinkoja maatalouden ja vahingoittuneiden rakennusten osalta. (Syvänen & Leiviskä 2008)
Lisätietoa esiintyneistä tulvista
Esiintyneistä tulvista ja niistä aiheutuneista vahingoista saadaan tietoa myös ilma- ja satelliittikuvien, maksettujen vakuutuskorvauksien sekä pelastuslaitosten tehtävien perusteella:
Ilma- ja satelliittikuvista voidaan arvioida esiintyneen tulvan laajuutta. Näiden perusteella rajattuihin tulva-alueisiin pääset tutustumaan Tulvakarttapalvelun laajassa versiossa (Havaitut tulva-alueet).
Vakuutusyhtiöiden maksamat korvaukset kuvaavat tulvista aiheutuneiden rakennus- ja irtaimistovahinkojen taloudellista arvoa yksityishenkilöille. Vuoteen 2013 asti valtio maksoi korvaukset. Vuodesta 2014 saakka korvauksia on maksettu koti- ja kiinteistövakuutukseen sisältyvän tulvaturvan kautta. Tulvaturva korvaa vain poikkeuksellisista tulvista (n. 2 %, 1/50 v) aiheutuvat vahingot. Tilastoihin vakuutuskorvauksista pääset tutustumaan: Tulvariskien hallinnan indikaattorit
Tiedot pelastustoimen tulviin liittyvistä tehtävistä löytyvät Pelastustoimen resurssi- ja onnettomuustilasto Prontosta. Pelastuslaitoksille tulvista aiheutuvat tehtävät ovat enimmäkseen vahingontorjuntatehtäviä, mutta sisältävät myös muita tehtävätyyppejä, kuten avunanto-, tarkastus- ja ihmisenpelastustehtäviä. Interaktiivisessa karttapalvelussa on mahdollista tarkastella tehtävien alueellista ja ajallista jakautumista sekä kehittymistä eri suodattimien avulla. Karttapalvelua pääset katselemaan vastaavasti Tulvariskien hallinnan indikaattorit -sivun kautta (Tulviin liittyvät pelastustoimen tehtävät).
Ylivedenkorkeudet
Raportilla on esitetty vesistöalueen menneitä tulvahuippuja perustuen hydrologiseen havaintosarjaan. Raportille on laskettu havaintojakson alin (NW), keskimääräinen (MW) ja ylin (HW) vedenkorkeus sekä ylimmän vedenkorkeuden esiintymisvuosi. Pylväskuvaajassa on esitetty vedenkorkeuden vuosimaksimit ja -minimit. Voit itse säätää pylväskuvaajan skaalauksen.
Ylivirtaamat
Raportilla on esitetty vesistöalueen menneitä tulvahuippuja perustuen hydrologiseen havaintosarjaan. Raportille on laskettu havaintojakson pienin (NQ), keskimääräinen (MQ) ja suurin (HQ) virtaama sekä suurimman virtaaman esiintymisvuosi. Pylväskuvaajassa on esitetty virtaaman vuosimaksimit ja -minimit. Voit itse säätää pylväskuvaajan skaalauksen.
Esiintyneiden tulvien vaikutus nykytilanteessa
Viimeisten vuosikymmenten aikana Ähtävänjoen vesistöalueen maankäyttö ei ole muuttunut siten, että sillä olisi merkittävää vaikutusta alueen tulvariskeihin. Alueella ei myöskään ole tehty vesistötoimenpiteitä, joiden seurauksena vesiolosuhteet olisivat ratkaisevasti muuttuneet. Lisäksi voidaan olettaa, että lisääntyneet kokemukset tulvantorjunnasta, vesistörakenteiden käytöstä ja vesistöjen säännöstelystä sekä havaintoverkoston laajentuminen ja automatisointi sekä tulvaennusteiden kehittyminen ovat parantaneet mahdollisuutta hallita tulvia. Mahdolliset tulvariskit otetaan huomioon myös kaavoituksessa ja rakentamisessa. ELY-keskukset antavat tarvittaessa lausuntoja alimmista suositeltavista rakentamiskorkeuksista vesistön läheisyyteen. Mikäli suosituksia noudatetaan, uusiin rakennuksiin kohdistuvat vahinkoriskit todennäköisesti vähenevät huomattavasti. Yhteenvetona voidaan arvioida, etteivät toteutuneita tulvia vastaavat tulvat nykytilanteessakaan aiheuta alueella merkittäviä vahinkoja Ähtävänjoen vesistöalueella.
Taustatietoa
Tulvavahinkoarviota on tehty Ähtävänjoella vuonna 1998 laaditun suurtulvaselvityksen yhteydessä. Työssä kartoitettiin kastuvien alueiden laajuus ja arvioitiin rakennusten, teiden, siltojen ja muiden vahinkojen suuruus keskimäärin kerran 250 vuodessa toistuvalle (HQ 1/250) tulvalle. Tulvavahinkoarviossa kastuvien alueiden pinta-ala koko vesistöalueella arvioitiin olevan yhteensä 3024 hehtaaria. Ähtävänjoen vesistöalueella kokonaisvahinkojen on arvioitu olevan kerran 250 vuodessa tapahtuvalla tulvalla noin 11 miljoonaa euroa vuoden 1998 hintatasossa. Elinkustannusindeksillä korjattuna kokonaisvahingot vastaavat vuoden 2022 hintatasossa lähes 18 miljoonaa euroa.
Ilmastonmuutoksen vaikutus
Ilmastonmuutos vaikuttaa monin tavoin vesivaroihin, muuhun ympäristöön ja yhteiskuntaan. Vaikutusten voimakkuudessa on eroja Suomen eri osien välillä. Sisävesien hydrologisissa oloissa merkittävin muutos on se, että valunnan, virtaamien ja vedenkorkeuksien vuodenaikaiset vaihtelut lisääntyvät. Rannikkoalueilla maankohoamisella on merkitystä sille, kuinka paljon ennustetut muutokset Itämeren keskivedenkorkeuksissa vaikuttavat eri alueilla. Eniten merenpinta nousee Suomenlahden rannikolla.
Ähtävänjoen vesistöalueella kevättulvien ennustetaan pienenevän ja aikaistuvan. Talven lumimäärien ennustetaan vähenevän, joten kevättulvat jäävät pienemmiksi. Kevään tulvahuipun ennustetaan esiintyvän hieman nykyistä aiemmin. Syys- ja talvitulvien puolestaan ennustetaan yleistyvän ja voimistuvan. Toisaalta ilmastonmuutoksen arvioidaan myös lisäävän kuivuusriskejä suuressa osassa Suomea muun muassa kevään aikaistumisen ja kasvavan haihdunnan vaikutuksesta. Lisäksi hyydetulvat voivat pahentaa tulvatilannetta paikoin merkittävästi ja niiden riski voi kasvaa ilmastonmuutoksen myötä, kun jokien talvivirtaamat kasvavat ja jokien jääkannen muodostuminen on vaihtelevaa ja epävarmaa. Mahdollisesti lisääntyviin hyydetulviin tulisi varautua etukäteen. Hyydetulvia voidaan tietyssä määrin torjua oikea-aikaisella säännöstelyllä hyödyntäen vesistöennusteita.
Ilmastonmuutoksen vaikutuksista Ähtävänjoen hydrologiaan ei ole tehty laskelmia. Suomen ympäristökeskus on tehnyt ilmastonmuutoslaskelmia Lapuanjoen vesistöalueelle, joka sijaitsee Ähtävänjoen vesistöalueen eteläpuolella. Tuloksia voidaan pitää suuntaa antavina Ähtävänjoen vesistöön läheisen sijaintinsa puolesta. Ajanjaksolla 2040–2069 talvivirtaamien (joulu-helmikuu) ennustetaan kasvavan 80 % ja syksyn (syys-marraskuu) virtaamien 16 %. Kevään (maalis-toukokuu) virtaamien puolestaan ennustetaan pienenevän noin 23 %. Keskimäärin kerran sadassa vuodessa toistuvan tulvan (1/100a) arvioidaan pienenevän ilmastonmuutoksen seurauksena 11 %.
Taustatietoa
Vesistötulvat ja ilmastonmuutos
Ilmastonmuutoksen vaikutuksia vesistöjen virtaamiin ja vedenkorkeuksiin on tarkasteltu Suomen ympäristökeskuksen vesistömallijärjestelmän simuloinneilla WaterAdapt-hankkeessa (2012) sekä tuoreimpana ClimVeturi-hankkeessa (2020). Simuloinnit on tehty vertailujaksolle 1981–2010 sekä kahdelle tulevaisuuden jaksolle, 2010–2039 ja 2040–2069.
Tulokset osoittavat, että ilmastonmuutos muuttaa merkittävästi jokien virtaamien ja järvien vedenkorkeuksien vuodenaikaista vaihtelua. Keväällä lumen sulamistulvat lievenevät huomattavasti etenkin Etelä- ja Keski-Suomessa, koska talvet ovat nykyistä lauhempia. Kesällä vedenpinta laskee entistä alemmas useissa järvissä siksi, että keväät tulevat aikaisemmin ja kesäinen haihdunta lisääntyy. Näin käy etenkin runsasjärvisillä alueilla, missä järvihaihdunta vaikuttaa voimakkaimmin. Kesän ja alkusyksyn kuivuus ja alhaiset vedenpinnat ovatkin tulevaisuudessa entistä suurempi ongelma joillakin järvillä. Syksyn sateet lisääntyvät, ja loppusyksyn virtaamat kasvavat tulevina vuosikymmeninä. Talviset vedenkorkeudet ja virtaamat kasvavat selvästi, kun entistä suurempi osa talvisateista tulee vetenä ja lunta sulaa talven aikana. Muutokset talven virtaamissa ja vedenkorkeuksissa ovat suurimpia Etelä- ja Keski-Suomessa, kun taas Pohjois-Suomessa luminen talvi säilyy pidempään.
Jaksolla 2010–2039 hydrologiset muutokset ovat Pohjois-Suomessa vielä melko pieniä, kun taas eteläisemmille alueille suurin osa ilmastoskenaarioista osoittaa melko selkeitä muutoksia jo lähivuosikymmeninä. Eri ilmastoskenaarioiden antamat tulokset poikkeavat merkittävästi toisistaan, mutta muutoksen suunta on kaikissa skenaarioissa samankaltainen.
Meritulvat ja ilmastonmuutos
Merivedenkorkeuden noususkenaariot (SSP1-2.6, SSP2-4.5 ja SSP5-8.5) ja niitä vastaavat meritulvakartat on määritetty eri todennäköisyyksille Itämerellä vuoteen 2100 saakka. Skenaarioissa ja kartoissa on otettu huomioon sekä meriveden pinnan nousu (ilmastonmuutos ja maankohoaminen huomioiden) että vedenkorkeuden lyhytaikaiset vaihtelut (Ilmatieteenlaitos, 2023). Merivedenkorkeuden lyhytaikainen vaihtelu johtuu Itämerellä muun muassa tuulesta, ilmanpaineesta ja jääpeitteestä.
Keskitason skenaarion (SSP2-4.5) ennustamat muutokset Suomen rannikon keskivedenkorkeuksissa (-28 cm–+31 cm) vaihtelevat alueittain, mikä johtuu ennen muuta maankohoamisesta. Vähiten merivesi nousee Perämerellä ja Pohjanlahdella, missä maankohoaminen on suurinta. Meriveden pinta nousee eniten Suomenlahden rannikolla, jossa sijaitsee myös paljon tulville alttiita kohteita.
Lue lisää ja tarkastele tuloksia ilmastonmuutoksen vaikutuksista tulviin:
Ilmastonmuutoksen vaikutus vesistöihin -visualisointityökalu
Rannikkoalueen meritulvavaarakartat vuosina 2020 (nykytilanne), 2050 ja 2100 eri päästöskenaarioilla ja eri suuruisilla tulvilla
Ilmastonmuutoksen vaikutus vesistötulviin
Ilmastoskenaarioiden (25 kpl) antama keskimääräinen muutos ja maksimimuutos (verrattuna jaksoon 1981–2010) kerran 100 vuodessa toistuviin vesistötulviin eri puolella Suomea 2070–2099.
Onko ilmastonmuutoksen ja muun pitkäaikaisen kehityksen vaikutus osattu huomioida arvioinnissa?
Muun pitkäaikaisen kehityksen vaikutus tulvariskeihin
Tulvariskit ovat suurimmillaan asutuksen keskuudessa, joten asutuksen leviäminen tulvaherkille alueille kasvattaa tulvavahinkojen laajuutta. Väestön määrän kehittymistä ei ole arvioitu vesistöalueen tasolla, mutta kuntakohtaisia arvioita voidaan käyttää suuntaa antavasti. Ähtävänjoen vesistöalueen kuntien asukasmäärien ei ennusteta muuttuvan suuresti vuoteen 2040 mennessä. Asutus keskittyy jatkossakin lähinnä kaupunkien ja kuntakeskusten ympäristöön sekä jokivarteen, joissa tulvariskit säilyvät joko nykyisen kaltaisena tai kasvavat, mikäli rakentaminen joen läheisyyteen lisääntyy. Myös rakentamisen teknistyminen voi lisätä tulvavahinkojen määrää.
Pitkällä aikavälillä alueen pellot painuvat ja kuluvat viljelyn vaikutuksesta. Myös aikaisemmin tehtyjen tulvasuojelutöiden hyötyvaikutukset vähenevät vähitellen. Penkereet painuvat ja uomat liettyvät. Nämä osaltaan lisäävät tulvimisherkkyyttä alueella tulevaisuudessa. Vesiuomien ja -rakenteiden kunnossapidon merkitys korostuu tulevaisuudessa entisestään.
Turvetuotannon mahdollinen lisääntyminen ja metsätalouden tehostuminen voivat äärevöittää jokien virtaamia ja siten lisätä tulvimista. Lisäksi ojituksilla voi olla haitallisia vaikutuksia vedenlaatuun sekä jokien ja järvien tilaan. Suurta kasvua ei turvetuotannon lisääntymisessä tai metsätalouden tehostumisessa ole odotettavissa Ähtävänjoen vesistöalueella. Myös muut suuret muutokset maankäytössä voivat muuttaa valuntaolosuhteita. Tällaisia voivat olla esimerkiksi suuret teollisuusalueet tai aurinko- ja tuulivoimala-alueet. Lisäksi uusien tieyhteyksien rakentamisella tai olemassa olevien teiden korottamisella voidaan paikoin pahentaa tulvaongelmia.
Taustatietoa
Tulvariskin kehittymiseen vaikuttavat pitkällä aikavälillä ilmastonmuutoksen lisäksi etenkin maankäytön muutokset, väestökehitys ja talouskasvu. Alueelliset erot tulvariskin kehittymisessä kasvavat kaupungistumisen myötä. Rakennusten teknistyminen ja talouskasvu voivat lisätä tulvavahinkojen suuruutta. Väestön ikääntyessä haavoittuvuus tulville kasvaa.
Tulvariskiin voidaan vaikuttaa merkittävästi, kun maankäyttöä ohjataan erityisesti uusilla rakentamiskohteilla tulvavaara-alueiden ulkopuolelle esimerkiksi antamalla suosituksia alimmista rakentamiskorkeuksista. Maankäytön suunnittelussa tulvariskit tulisi ottaa huomioon muun muassa kaavoituksessa ja kuntien rakennusjärjestyksessä.
Merkittäville tulvariskialueille on laadittu arviot tulvariskin kehittymisestä vuoteen 2100 saakka. Tutustu arvioihin interaktiivisella raportilla:
Tulevaisuuden tulvariskit (PowerBI-raportti)
Tulvariskin merkittävyyden arviointi
Tulvariskin merkittävyyttä arvioitaessa otetaan huomioon alueelliset ja paikalliset olosuhteet, tulvan todennäköisyys sekä seuraavat tulvasta mahdollisesti aiheutuvat yleiseltä kannalta katsoen vahingolliset seuraukset:
- vahingollinen seuraus ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle
- välttämättömyyspalvelun, kuten vesihuollon, energiahuollon, tietoliikenteen, tieliikenteen tai muun vastaavan toiminnan, pitkäaikainen keskeytyminen
- yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja turvaavan taloudellisen toiminnan pitkäaikainen keskeytyminen
- pitkäkestoinen tai laaja-alainen vahingollinen seuraus ympäristölle
- korjaamaton vahingollinen seuraus kulttuuriperinnölle.
Taustatietoa
Maa- ja metsätalousministeriön nimittämä valtakunnallinen tulvariskien hallinnan koordinointiryhmä on antanut esimerkkikriteereitä merkittävästä tulvariskistä muistiossaan 22.12.2010. Näitä kriteereitä ovat muun muassa:
- enemmän kuin 500–1000 vakituista asukasta erittäin harvinaisen tulvan (~1/1000 v) peittämällä asuinalueella,
- useita terveydenhuoltorakennuksia tai huoltolaitosrakennuksia, joissa on useita pysyviä vuodepaikkoja sekä lasten päiväkoteja erittäin harvinaisen tulva peittämällä alueella,
- alueen kannalta merkittävää asukasmäärää palveleva vedenottamo erittäin harvinaisen tulvan peittämällä alueella,
- jätevedenpuhdistamon toiminnan häiriintyminen terveyttä uhkaavalla tavalla,
- merkittävä voimalaitos tai useita sähköasemia erittäin harvinaisen tulvan peittämällä alueella,
- useita maanteitä, katuja, rautatieosuuksia tai vesiliikennereittejä katkeaa erittäin harvinaisella tulvalla
Myös huomattavat vahingot aiheuttava, useammin toistuva tulva (esim. ~1/100 v) tai tulvan kasvaminen ilmastonmuutoksen myötä voisivat olla riittäviä nimeämisperusteita. Samoin huomattava jäännösriski (tulvasuojeltujen alueiden haavoittuvuus) voi johtaa siihen, että tulvariskin merkittävyyden arvioinnissa sovelletaan tiukempia kriteerejä. Jos tarkastellulta alueelta on käytettävissä yksityiskohtaisia tulvakarttoja ja ilmastonmuutoksen ennustettu vaikutus tulviin on pystytty ottamaan huomioon, epävarmuuden pienentyminen tekee mahdolliseksi käyttää riskien arvioinnissa myös tulvariskien hallintasuunnitelmassa esitettyjä, eri tavoitetasojen mukaisia tulvan suuruuksia.
Tulvariskialueiden tunnistamisen lähtötiedot
Tulvariskin merkittävyyden arvioinnissa hyödynnetään monipuolisesti tietoa tulvavaarasta eli tulvan todennäköisyydestä sekä tulvan aiheuttamista mahdollisista vahingoista eli riskikohteista.
Lähtötiedot voidaan jakaa 1) yksityiskohtaisiin tulvavaarakarttoihin ja niihin perustuviin riskikohteisiin sekä 2) yleispiirteisempiin, mutta alueellisesti kattavampiin tulvakarttoihin ja vahinkoarvioihin.
Seuraavissa luvuissa on esitetty erilaisia tulvariskien arvioinnin lähtötietoja. Tulvakartat kattavat vain osan Suomesta, mutta niitä on toisaalta laadittu juuri niille alueille, joiden tulvariskejä on ollut tarvetta selvittää tarkemmin.
Ovatko arviointimenetelmät ja lähtötiedot riittävän kattavia?
Tulvavaara- ja tulvariskikartat
Tulvakartat muodostavat perustan tulvariskien tehokkaalle hallinnalle. Tulvakarttoja on kahdenlaisia: tulvavaarakarttoja ja tulvariskikarttoja. Molemmat kartat pitää laatia kaikille niille alueille, jotka on nimetty merkittäviksi tulvariskialueiksi, mutta niitä voidaan laatia myös muille alueille.
Tulvavaarakartta kertoo, mille alueille tulva voi levitä. Tulvariskikartta taas kuvaa, mitä riskikohteita tulvavaara-alueilla sijaitsee. Tulvariskikartta antaa siis käsityksen mahdollisten tulvavahinkojen suuruudesta.
Taustatietoa
Merkittäville tulvariskialueille laadittavista tulvavaarakartoista säädetään tulvariskiasetuksessa (659/2010). Karttoja laaditaan useita, vähintäänkin sellaisille tulville, joiden vuotuinen todennäköisyys on 2 ja 1 prosenttia (tulvan toistuvuudet 1/50 v, 1/100 v), sekä tulvalle, joka on erittäin harvinainen mutta erityisoloissa mahdollinen. Arviot perustuvat mallinnukseen ja aiempiin hydrologisiin havaintoihin.
Tulvavaara-alueen asukasmäärä kuvataan kartalla ruuduilla, joiden sivun pituus on 250 metriä. Aineistona käytetään väestötietojärjestelmää, jonka tiedot yhdistetään tulvavaara-alueisiin. Tulvien peittämät tiet esitetään vastaavasti yhdistämällä tulvavaarakartat Väyläviraston Digiroad-aineistoon.
Tulvariskikartat laaditaan niin, että tulvavaarakarttoihin yhdistetään paikkatietoaineistoista ja esimerkiksi mahdollisilta maastokäynneiltä saatava tieto tulvavahingoille alttiista kohteista. Näin saadaan esitettyä kartalla, kuinka suuren vahingon tietyn suuruinen tulva saattaa aiheuttaa.
Lue lisää tulvakartoituksesta ja tutustu tulvavaara- ja tulvariskikarttoihin:
Tulvakartoitus
Tulvakarttapalvelu
Tulvakarttoihin perustuvat vahinkoarviot
Asukkaiden, rakennusten ja teiden määrä tulvavaara-alueella on oleellinen tieto arvioitaessa tulvan aikana syntyviä mahdollisia vahinkoja eli tulvariskiä. Tämä tieto on tuotettu kaikille tulvavaarakartoitetuille alueille. Paikkatietoanalyysissä on huomioitu ne asukkaat, jotka ovat suorassa tulvariskissä eli rakennus sijaitsee tulvavaara-alueella.
Tarkastele tulvavahinkoarvioita (asukkaat, rakennukset ja tiet) tulvavaarakartoitetuilla alueilla:
Tulvavahinkoarviot (asukkaat, rakennukset ja tiet) -visualisointityökalu
Visualisointityökalu on valtakunnallinen, mutta kattaa vain tulvavaarakartoitetut alueet.
Tulvariskikartoituksien riskikohteet
Edellä mainitun paikkatietoanalyysin lisäksi ELY-keskukset ovat tehneet ainakin merkittäville tulvariskialueille tarkemman riskikohteiden kartoituksen. Kartoituksessa on hyödynnetty valtakunnallisten paikkatietoaineistojen ohella myös muun muassa kunnilta ja muilta toimijoilta saatuja tietoja.
Taustatietoa
Tulvariskien hallinnan asetus (659/2010) velvoittaa, että tulvariskikartoilla esitetään seuraavat vahinkoluokat:
- asukkaiden arvioitu määrä
- erityiskohteet kuten sairaalat, oppilaitokset ja päiväkodit
- infrastruktuuri kuten tiet, energiaverkot, tietoliikenneverkot ja vesihuoltolaitosten laitteistot
- yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen kannalta merkittävä taloudellinen toiminta
- ympäristön pilaantumista aiheuttavat kohteet sekä pilaantumisesta kärsivät erityiset alueet
- lain nojalla suojellut taikka kaavassa suojelluiksi määrätyt kulttuuriperintökohteet
- muut tarpeelliset tiedot, kuten alueet, joilla tulva voi aiheuttaa jäiden haitallista kulkeutumista tai maaperän merkittävää eroosiota
Valuma-aluetasoinen tulvakartta
Ähtävänjoen vesistöalueen tulvariskien alustavassa arvioinnissa on hyödynnetty Suomen ympäristökeskuksen laatimaa valuma-aluetasoista tulvakarttaa sekä saatavilla olleita paikkatietoaineistoja. Arvioinnissa on tarkasteltu toistuvuudeltaan erittäin harvinaista tulvaa eli keskimäärin kerran 1000 vuodessa toistuvaa tulvaa. Alustavassa arvioinnissa esitetyt vahinkoarviot perustuvat siis karkean tason tulvamallinnukseen, joten niitä voidaan pitää lähinnä suuntaa antavina.
Valuma-aluetasoinen tulvakartta auttaa tunnistamaan riskialueet etenkin niillä vesistöalueilla, joille ei ole laadittu tarkempia tulvavaarakarttoja. Valuma-aluetasoinen tulvakartta on alueellisesti kattavampi kuin tulvavaarakartta, mutta epätarkempi, koska esimerkiksi uoman syvyystiedot puuttuvat.
Taustatietoa
Valuma-aluetasoinen tulvakartta hyödyntää Suomen ympäristökeskuksen (Syke) kehittämää pintavaluntamallinnusta ja Syken Vesistömallijärjestelmää. Lähtötietoina mallille ovat Maanmittauslaitoksen KM2-korkeusmalli, Väyläviraston tie- ja ratarekisteri sekä maankäyttöaineistot. Imeytymisen ja virtausvastuksen laskennassa hyödynnetään lisäksi veden läpäisemättömyys -aineistoja. Uoman syvyystiedon puuttuminen on huomioitu korjauskertoimella.
Valuma-aluetasoinen tulvakartta
Valuma-aluetasoisen tulvakartan tulvan peittämät alueet ja vesisyvyys.
Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa
Muut lähtötiedot
Tulville haavoittuvia riskikohteita kartoittaessa voidaan hyödyntää lisäksi useita paikkatietoaineistoja mm. väestörakenteesta, rakennuksista, teistä, infrastruktuurista, ympäristölupavelvollisista toimijoista, luonnonsuojelualueista, vedenottopaikoista ja -kaivoista, vesistörakenteista, kulttuuriperintökohteista ja peltolohkoista.
Taustatietoa
Väestörakenteesta on saatavilla Tilastokeskuksen ruututietokanta (YKR), jota voidaan käyttää esimerkiksi sosiaalisen haavoittuvuuden arvioinnissa. Mahdollisesti sovellettavia muuttujia 250 m ruuduittain ovat mm. ikä, tulotaso, koulutus, työllisyys.
Rakennustietoja ylläpitää Digi- ja väestötietovirasto Rakennus- ja huoneistorekisterissä (RHR). Rekisteri sisältää tietoa kaikkien rakennusluvan vaatineiden rakennusten sijainnista, käyttötarkoituksesta, pinta-alasta, varustustasosta ja asukasmäärästä.
Tie- ja katuverkon sijaintitiedot ja tärkeimmät ominaisuustiedot (mm. väylätyyppi, toiminnallinen luokka, keskimääräinen vuorokausiliikenne sekä tien numero ja nimi) löytyvät Väyläviraston Digiroad-paikkatietoaineistosta.
Infrastruktuurikohteita kartoitettaessa tietoa löytyy Maanmittauslaitoksen ylläpitämästä Maastotietokannasta, joka sisältää tiedot esim. muuntajista ja sähkölinjoista.
Riskiä tulvan aiheuttamasta ympäristön pilaantumisesta arvioitaessa voidaan hyödyntää tietoa tulvavaara-alueella sijaitsevista ympäristölupavelvollisista toimijoista, joiden toiminnasta saattaa aiheutua ympäristön pilaantumista. Ympäristölupavelvolliset toimijat on rekisteröity YLVA-tietojärjestelmään.
Luonnonsuojelualueiden tietoja (mm. Natura 2000 -alueet, valtio- ja yksityisomisteiset luonnonsuojelualueet sekä koskiensuojelulailla suojellut vesistöt) ylläpitää Suomen ympäristökeskus.
Vesistörakenteiden, kuten patojen, penkereiden ja pumppaamoiden sijainti ja ominaisuustietoja löytyy Syke:n ylläpitämästä Vesistötyöt -tietojärjestelmästä (VESTY).
Vesihuoltolaitosten ja vedenottamoiden tietoja löytyy Syke:n ylläpitämästä vesihuollon tietojärjestelmästä (VEETI). Vedenottamoiden sijaintitiedot eivät ole julkisesti saatavilla
Pohjavesialueiden sekä vedenottokaivojen ja -hanojen sijainti- ja ominaisuustietoja löytyy Syke:n ylläpitämästä Pohjavesitietojärjestelmästä (POVET).
Museovirasto ylläpitää tietoaineistoja kulttuuriympäristöstä. Näihin kuuluvat valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY), muinaismuistolain tarkoittamat kiinteät muinaisjäännökset ja lainsäädännöllä (rakennussuojelulaki, kirkkolaki, rakennusperinnönsuojelulaki) suojellut rakennukset sekä maailmanperintökohteet.
Valuma-alueet, korkeussuhteet ja maaperä
Ähtävänjoen vesistöalue sijaitsee Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan maakuntien alueilla ja se kuuluu Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueeseen. Ähtävänjoen vesistö saa alkunsa Alajärven ja Soinin kuntien alueilta, mistä se virtaa Kuninkaanjokea ja Levijokea pitkin Alajärveen. Alajärvestä vesi virtaa Kurejokea pitkin Lappajärveen ja sieltä edelleen Välijokea pitkin Evijärveen. Vesistöalueen alaosalla vedet virtaavat Ähtävänjokea pitkin Luodon-Öjanjärven kautta Perämereen Pietarsaaren pohjoispuolelle. Ähtävänjoen vesistöalueen kokonaispinta-ala on noin 2050 km².
Taustatietoa
Ähtävänjoen vesistöalue on muodoltaan pitkähkö ja alueen latvaosat sijaitsevat noin 200 metriä merenpinnan yläpuolella. Rannikkovyöhykkeellä rantaviivan tuntumassa maisema on hyvin loivapiirteistä.
Ähtävänjoen vesistöalue on osittain vanhaa merenpohjaa, joka on aikojen saatossa muuttunut maankohoamisen ja maatumisen seurauksena merenrannikosta kiinteäksi mantereeksi. Maankohoaminen, joka on seurausta mannerjään painon poistumisesta, jatkuu yhä Itämerellä. Pohjanmaalla maankohoaminen on voimakkainta Merenkurkun alueella, jossa se on noin 8–9 mm vuodessa (Poutanen 2024).
Perämereen laskevissa joissa on tyypillisesti usein kymmeniä kilometrejä pitkiä tasaisia suvantojaksoja, jotka muodostavat usein tulva-alueita. Tällaisilla alueilla maankohoaminen voi pahentaa tulvia pitkällä aikavälillä, koska maankohoaminen on nopeampaa suvantojakson alaosalla kuin yläosalla.
Ähtävänjoen vesistöalueen alaosan maaperän erityispiirteenä ovat happamat sulfaattimaat, jotka ovat muodostuneet Litorina-vaiheen aikana yli 4000 vuotta sitten. Happamien sulfaattimaiden alemmissa kerroksissa on sulfideja, jotka hapettuvat rikkihapoksi niiden joutuessa kosketuksiin ilman hapen kanssa. Tällaiselle sulfaattimaalle on tyypillistä happamuus ja tavanomaista suurempi rikkipitoisuus. Happamissa oloissa metallit liukenevat maasta veteen. Liuenneet metallit sekä veden pH-arvoa laskeva rikkihappo saattavat aiheuttaa merkittäviä ongelmia vesieliöstölle. Happamia sulfaattimaita on tavallisesti 0–80 metrin korkeudella merenpinnan yläpuolella.
Lisätietoa: Happamien sulfaattimaiden esiintymisriskin yleiskartoitus löytyy GTK:n happamat sulfaattimaat -karttapalvelusta
Onko tarkastelualue osattu kuvata riittävän kattavasti arviointia tukemaan?
Vesistön osavaluma-alueet
Kartalla on esitetty päävesistöalueen sekä osavaluma-alueiden rajaukset.
Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa
Osavaluma-alueet
Taulukossa on esitetty vesistöalueen osavaluma-alueiden pinta-alat (km2) sekä järvien osuus pinta-aloista (%) (Ekholm 1993).
Korkeussuhteet
Kartalla on esitetty vesistöalueen korkeussuhteet.
Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa
Maaperä
Kartalla on esitetty vesistöalueen maaperä.
Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa
Joet ja järvet
Ähtävänjoen pääuoman pituus on noin 120 km ja sen pudotuskorkeus on noin 200 metriä. Ähtävänjoen pääuoman muodostavat Ähtävänjoki, Välijoki ja Kurejoki. Sen suurimmat sivu-uomat ovat Kuninkaanjoki, Levijoki, Poikkijoki sekä Savonjoki, joka alaosallaan tunnetaan paremmin nimellä Vimpelinjoki.
Ähtävänjoen vesistöalueen järvisyys on 9,8 %, joka on Pohjanmaalle poikkeuksellisen suuri. Suurimmat järvet ovat Lappajärvi, Evijärvi ja Alajärvi sekä joen alaosalla sijaitseva Luodon-Öjanjärvi. Lappajärvi on Etelä-Pohjanmaan maakunnan suurin järvi. Alajärvi, Lappajärvi ja Evijärvi ovat kaikki säännösteltyjä luonnonjärviä ja Luodon-Öjanjärvi on merestä padottu tekoallas.
Virtaamat ja vedenkorkeudet
Pohjanmaan jokien tapaan myös Ähtävänjoelle on tunnusomaista kohtuullisen suuret virtaamavaihtelut. Ähtävänjoella virtaama on tyypillisesti korkeimmillaan keväisin lumen sulamisen seurauksena. Kesäisin joen virtaamat ovat tavallisesti alhaisia, mutta lähtevät nousemaan syksyä kohti mentäessä. Merivedenkorkeus vaihtelee vuodenaikojen mukaan. Tavallisesti merivesi on korkeimmillaan joulukuussa ja matalimmillaan huhti-toukokuussa. Merivedenkorkeudella ei yleensä ole vaikutusta Ähtävänjokeen, koska se laskee padottuun Luodon-Öjanjärven makeavesialtaaseen.
Taustatietoa
Ähtävänjoen vesistöalueella ei ole merkittäviä tulvaongelmia verrattuna Pohjanmaan muihin suuriin jokiin. Tämä johtuu ennen kaikkea vesistöalueen suuresta järvisyydestä, sillä useat järvet toimivat virtaamaa tasaavina vesivarastoina. Vesistö on myös voimakkaasti säännöstelty. Ähtävänjoen vesistöalueella tulvaongelmia aiheuttavat etupäässä vuosittain esiintyvät hyydepadot.
Ähtävänjoen vesistöalueella on nykyisin käytössä kahdeksan jatkuvatoimista vedenkorkeuden havaintoasemaa ja kuusi jatkuvatoimista virtaaman havaintoasemaa. Näiden havaintoasemien lisäksi vedenkorkeus- ja virtaamatietoja havainnoidaan Björkforsin ja Hattarin havaintoasemilta. Lisäksi alueella on lumilinjojen ja lumen vesiarvojen mittauspisteitä. Vedenkorkeus- ja virtaamahavaintoja on suoritettu jatkuvasti vuodesta 1965 lähtien. Ähtävänjoen alaosalla sijaitsevan Herrforsin havaintoaseman suurin virtaama on 69 m³/s on havaittu kevättulvan 1982 aikaan. Vesistön säännöstelyä on kuitenkin muutettu havaintoaikoina, joten virtaama- ja vedenkorkeustiedot eivät siten täysin vastaa nykytilannetta.
Vedenkorkeudet
Taulukossa on kuvattu vesistöalueella sijaitsevat vedenkorkeuden havaintoasemat sekä niille lasketut minimit (NW), vuosiminimien keskiarvot (MNW), keskivedenkorkeudet (MW), vuosimaksimien keskiarvot (MHW) sekä maksimit (HW).
Virtaamat
Taulukossa on kuvattu vesistöalueella sijaitsevat virtaaman havaintoasemat sekä niille lasketut virtaaman minimit (NQ), vuosiminimien keskiarvot (MNQ), keskivirtaamat (MQ), vuosimaksimien keskiarvot (MHQ) sekä maksimit (HQ).
Vesien tila
Vesien tila vaihtelee eri puolilla Ähtävänjoen vesistöaluetta. Ähtävänjoen latvaosilla vedenlaatu on pääsääntöisesti parempi kuin sen alaosalla. Vesien tilaan vaikuttavat muun muassa alueen maa- ja metsätalous, turvetuotanto, happamat sulfaattimaat sekä jätevedet. Ähtävänjokea on voimakkaasti rakennettu muun muassa tulvasuojelun ja voimatalouden tarpeisiin.
Taustatietoa
Vesien ekologinen luokittelu kuvaa vesien tilaa. Pintavesien ekologisessa luokittelussa vedet jaetaan viiteen tilaluokkaan: erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä ja huono. Vuonna 2019 tehdyn arvion (Teppo ym. 2021) mukaan Ähtävänjoen vesistöalueella hyvään ekologiseen tilaluokkaan kuuluvat Orasenjoki (Lohijoki), Kuninkaanjoki, Vimpelinjoki ja Poikkijoki sekä Ähtävänjoen vesistön yläosan järvet Kaartunen, Ojajärvi ja Iiruunjärvi. Tyydyttävään tilaluokkaan on arvioitu kuuluvan Ähtävänjoki (jokisuu-Evijärvi), Välijoki, Hoiskonpuro ja Iiruunpuro sekä Huvudsjön, Evijärvi, Lappajärvi ja Alajärvi. Välttävään tilaluokkaan on arvioitu kuuluvan Nådjärvbäcken, Huvudsjöbäcken, Kurejoki, Kaartusenpuro, Vieresjoki ja Paaluoma. Huonoon tilaan on luokiteltu Bäckbybäcken ja Kirsinpäkki. Ähtävänjoki (jokisuu-Evijärvi), Välijoki ja Kurejoki ovat voimakkaasti muutettuja vesistöjä.
Kemiallisessa luokittelussa pintavedet jaetaan kahteen luokkaan: hyvä tila tai hyvää huonompi tila. Kemiallinen tila on hyvä, jos aineiden ympäristönlaatunormit eivät ylity. Ähtävänjoen vesistön kaikki alueen vedet ovat hyvää huonommassa kemiallisessa tilassa PBDE-aineiden (polybromatut difenyylieetterit) vuoksi. Ähtävänjoen valuma-alue on turvevaltaista ja vesistöt humuspitoisia, mikä lisää kalojen elohopeapitoisuutta. Erityisen korkeaa elohopeapitoisuus on mm. Alajärvellä sekä Ähtävänjoessa ja Kaartusenpurossa.
Vesien ekologinen ja kemiallinen tila (vesi.fi)
Etelä-Pohjanmaan, Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan vesienhoidon toimenpideohjelma 2022-2027 (etpo.fi)
Pintavesien tila
Kartalla on esitetty pintavesien ekologinen tila. Pintavedet luokitellaan viiteen tilaluokkaan niiden ekologisten ominaisuuksien perusteella.
Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa
Nykyinen maankäyttö
Ähtävänjoen vesistöalueesta lähes 90 % on metsämaata ja maatalousaluetta. Peltoalueet sijaitsevat pääosin viljavan jokilaakson ja sen sivuhaarojen varrella sekä Lappajärven reunoilla. Ähtävänjoen vesistöalueella on tehty paljon metsä- ja pelto-ojituksia. Metsäojitukset sijoittuvat koko vesistöalueelle ja viime aikoina ne ovat olleet pääasiassa kunnostusojituksia.
Rakennetut alueet ovat etupäässä keskittyneet suurimpien järvien reunoille sekä jokivarsiin. Vesistöalueen suurimmat asutuskeskittymät sijaitsevat Alajärven, Vimpelin, Lappajärven, Evijärven ja Ähtävän taajamissa. Taajamissa asutus on tiivistä ja harvaa asutusta on pitkin jokivartta.
Nykyinen maankäyttö
Taulukossa on esitetty eri maankäyttöluokkien suhteelliset osuudet vesistöalueen kokonaispinta-alasta. Pinta-alojen laskenta perustuu Corine maankäyttö- ja maanpeite 2018-aineistoon.
Maankäyttö
Kartalla on esitetty vesistöalueen maankäyttö yleiseurooppalaisessa CORINE-aineistossa.
Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa
Suunniteltu maankäyttö
Ähtävänjoen vesistöalue sijaitsee pääosin Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan maakuntien alueilla, ja vesistöalueella on voimassa Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan maakuntakaavat. Maakuntatason kaavasuunnittelun lisäksi kaavoitusta ohjaavat yleis- ja asemakaavoitus, joissa tulvien vaikutus huomioidaan tarkemmin. Ähtävänjoen vesistöalueella yleiskaavoitettu alue sijoittuu suurelta osin jokivarteen sekä järvien rannoille. Ranta-asemakaavoja vesistöalueella on useita.
Taustatietoa
Pääosalla Ähtävänjoen vesistöaluetta on voimassa Etelä-Pohjanmaan maakuntakaava, jota on uudistettu vaiheittain eri teemoja sisältävillä vaihemaakuntakaavoilla. Vaihemaakuntakaava I käsittelee tuulivoimaa ja vaihemaakuntakaava II koskee kauppaa, liikennettä ja keskustatoimintoja. Vaihemaakuntakaavan III sisältönä ovat turvetuotanto, suoluonnon suojelu, bioenergialaitokset, energiapuun terminaalit ja puolustusvoimien alueet. Etelä-Pohjanmaan maakuntakaava 2050:n valmistelu on käynnissä ja tavoitteena on, että maakuntavaltuusto hyväksyy sen vuonna 2024. Etelä-Pohjanmaan maakuntakaavan 2050 kaavaselostuksen luonnoksessa on maininta, että varaudutaan sään ääri-ilmiöihin ja tulviin sekä ilmastonmuutoksen vaikutuksiin. Uusi rakentaminen sijoitetaan tulvavaara-alueiden ulkopuolelle tai tulvariskien hallinta varmistetaan muutoin.
Lisätietoja Etelä-Pohjanmaan maakuntakaavoituksesta (epliitto.fi)
Maakuntakaava on tarkemmin katsottavissa Etelä-Pohjanmaan liiton karttapalvelussa:
Etelä-Pohjanmaan maakuntakaava tarkemmin (arcgis.com)
Ähtävänjoen vesistöalueen alaosalla on voimassa Pohjanmaan maakuntakaava. Pohjanmaan maakuntakaavan 2040 suunnittelumääräyksissä on huomioitu tulvariskialueet siten, että rakentamista ei tule osoittaa tulvaherkille alueille. Lisäksi kaavassa on yleinen suunnittelumääräys, jossa todetaan, että maankäytön ja toimenpiteiden suunnittelussa tulee huomioida sään ääri-ilmiöiden ja tulvien riskien minimoiminen. Uutta rakentamista ei tule sijoittaa tulvauhanalaisille alueille. Tästä voidaan poiketa, jos voidaan osoittaa, että tulvariskit pystytään hallitsemaan.
Lisätietoja Pohjanmaan maakuntakaavasta 2040 (obotnia.fi)
Pohjanmaan maakuntakaava tarkemmin (arcgis.com)
Maankäytön suunnittelun tehtävänä on ohjata alueiden käyttöä ja rakentamista. Maankäyttöä ohjataan valtakunnallisilla alueidenkäyttötavoitteilla ja kaavoituksella. Kaavoitus käsittää maakunta-, yleis- ja asemakaavat. Nämä yhdessä muodostavat maankäytön suunnittelujärjestelmän. Ranta-alueilla tapahtuvaa rakentamista, erityisesti loma-asutusta, ohjataan ranta-asemakaavalla. Rakentamista tulvariskialueiden ulkopuolelle ohjataan kaavamääräyksillä, joissa voidaan määrittää esimerkiksi alin lattiakorkeus. ELY-keskukset laativat suosituksia alimmista tulvan kannalta riittävän turvallisista rakentamiskorkeuksista. Haja-asutusalueilla rannoille rakennettaessa tarvitaan poikkeuslupa. Poikkeusluvassa otetaan tarvittaessa huomioon myös tulvariski.
Maakuntakaava
Kartalla on esitetty aluevaraukset ajantasaisesta maakuntakaavasta.
Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa
Suojelualueet ja kulttuuriperintö
Ähtävänjoki on luonnonsuojelullisesti ja kalastollisesti arvokas vesistö. Ähtävänjoen vesistöalueella sijaitsee 11 Natura 2000 -aluetta. Vesienhoidon suunnittelussa on tunnistettu sellaisia Natura 2000 -verkostoon kuuluvia alueita, joilla veden tilan ylläpito tai parantaminen on tärkeää elinympäristön tai lajin suojelun kannalta. Ähtävänjoen vesistöalueella tällaisia Natura 2000 -alueita ovat Jokisuunlahti ja Valmosanneva, jotka sijaitsevat Evijärvellä, sekä Ähtävänjoki. Ähtävänjoen keski- ja alaosilla elää uhanalainen jokihelmisimpukkakanta, minkä vuoksi jokiosuus Evijärvestä Ähtävänjoen suistoon asti on tällainen vesienhoidon suunnittelussa tunnistettu Natura 2000 -alue.
Luonnonsuojelualueet
Kartalla on esitetty vesistöalueella sijaitsevat luontodirektiivin (92/43/ETY) ja lintudirektiivin (79/409/ETY) mukaiset keskeiset suojelualueet eli ne Natura 2000 -alueet, jotka ovat merkittäviä vedestä riippuvaisten elinympäristöjen ja lajien suojelulle.
Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa
Ähtävänjoen vesistöalueella sijaitsee yhdeksän valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristökohdetta. Alajärven läheisyydessä sijaitsee esimerkiksi Alajärven kirkko sekä Nelimarkka-museo. Vimpelin taajamassa sijaitsee Vimpelin kirkko. Vesistöalueen alaosalla sijaitsee Lappforsin kyläasutus sekä Ähtävän kirkko ja pappilat.
Taustatietoa
Ähtävänjoen vesistöalueella esiintyy runsaasti muinaisjäännöksiä. Muinaisjäännösalueet keskittyvät vesistöalueen keski- ja alaosalle pääuoman läheisyyteen. Tämän lisäksi yksittäisiä muinaisjäännöksiä on koko vesistöalueella pitkin pääuoman ja sivujokien vartta.
Lue lisää Ähtävänjoen kulttuuriympäristöistä (museovirasto.fi)
Kulttuuriympäristökohteet
Kartalla on esitetty vesistöalueella sijaitsevat valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY).
Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa
Tulvasuojelu
Ähtävänjokea on muutettu voimakkaasti perkaamalla ja patoamalla sekä lisäksi vesistö on melko voimakkaasti säännöstelty. Vuosien varrella tehdyt tulvasuojelutyöt Ähtävänjoen vesistöalueella ovat keskittyneet etupäässä alueen säännöstellyille järville sekä Kurejoelle, Välijoelle ja Ähtävänjoelle. Varhaisimmat Ähtävänjoessa suoritetut perkaukset tapahtuivat jo ennen 1900-luvun alkua (Syvänen & Leiviskä 2008).
Lappajärveä, Evijärveä ja Alajärveä on vuosisatojen saatossa laskettu useampaan otteeseen tulvavahinkojen pienentämiseksi. Ähtävänjoen vesistöalueen suurimmat järvet Lappajärvi, Evijärvi ja Alajärvi ovat kaikki säännösteltyjä luonnonjärviä. Ähtävänjoen tulvaongelmia on vähennetty järvien säännöstelyllä. Säännöstely on pienentänyt vedenkorkeuksien vaihtelua huomattavasti siten, että vesiolosuhteista riippumatta vedenkorkeudet ovat yleensä lähellä ajankohdan keskiarvoa.
Taustatietoa
Ähtävänjoen vesistölle on laadittu tulvantorjuntasuunnitelma (Syvänen & Leiviskä 2008), jossa on kuvattu jääpatojen ja hyyteen esiintymistä Ähtävänjoella sekä niiden torjuntamenetelmiä. Hyydepato-ongelmat ovat Ähtävänjoella vuosittaisia ja Savonjoella esiintyy vuosittain jääpato-ongelmia.
Vesistörakenteet ja vesistön käyttö
Ähtävänjoen vesistöalueella on yhteensä yhdeksän voimalaitosta, joista seitsemän on Ähtävänjoen pääuomassa Evijärven alapuolella, yksi Välijoella Evijärven ja Lappajärven välillä ja yksi Kurejoella Alajärven alapuolella. Säännösteltyjä luonnonjärviä on kolme: Alajärvi, Lappajärvi ja Evijärvi. Luodon-Öjanjärvi on merestä padottu tekoallas, joka aikoinaan rakennettiin tarkoituksena turvata teollisuuden makean veden saanti.
Lue lisää Ähtävänjoen vesistöalueen säännöstelystä (vesi.fi)
Taustatietoa
Ähtävänjoen vesistön säännöstelystä vastaa ja säännöstelylupien haltijana on pääosin valtion vesivaraviranomainen eli nykyisin Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Säännöstelyä hoitavat sopimuksella viranomaisen ohjeiden mukaisesti voimayhtiöt, yksityiset tehtävään nimetyt henkilöt tai kunnat. Ähtävänjoen vesistön vesitilanteen seurannassa ja säännöstelyn hoidossa käytetään Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämä vesistömallijärjestelmää, jonka avulla voidaan tarkastella vesistöalueen vesitilannetta ja sen kehittymistä.
Ähtävänjoen vesistöalueella sijaitsee yksitoista 2-luokan patoa ja yksi 3-luokan pato. Vesistöalueella ei sijaitse 1-luokan patoja.
Yksittäisen padon aiheuttama tulvariski on jo otettu huomioon patoturvallisuuslain ja -asetuksen määräämin toimenpitein. Pääsääntönä voidaan pitää, että pelkästään yksittäisen padon sortuman aiheuttaman tulvariskin perusteella ei ole perusteltua nimetä aluetta merkittäväksi tulvariskialueeksi.
Säännöstellyt vesistöt
Taulukossa on kuvattu vesistöalueella sijaitsevat säännöstellyt vesistöt. Valitsemalla taulukosta säännöstelyn tai järven, saat kohdistettua kartan kyseiselle alueelle. Palaamaan pääset klikkaamalla valittua kohdetta uudelleen.
Viitteet
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus 2023. Ähtävänjoki. Natura 2000 -suojelualue. Verkkojulkaisu. Viitattu: 27.10.2023.
Etelä-Pohjanmaan liitto 2023. Maakuntakaavat. Viitattu: 27.10.2023.
Huttu, U. 1992. Tulvasuojelun tarve Vaasan vesi- ja ympäristöpiirin alueella.
Pohjanmaan liitto 2023. Pohjanmaan maakuntakaava 2040. Viitattu: 27.10.2023.
Poutanen, Markku. Maannousu. Verkkojulkaisu. Maanmittauslaitos. Viitattu 29.2.2024.
Suomen ympäristökeskus. Ilmastonmuutoksen vaikutus vesistöihin -visualisointityökalu. Verkkojulkaisu. Viitattu 8.1.2024.
Teppo, Anssi ym. 2021. Etelä-Pohjanmaan, Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan vesienhoidon toimenpideohjelma vuosille 2022–2027. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus. Viitattu 8.1.2024.
- Valuma-aluekohtaiset tulvakartat (TIIMA-hanke)
- Parjanne, Antti, Rytkönen, Anna-Mari, Veijalainen, Noora. 2020. Ilmastonmuutoksen ja vesienhoidon huomioon ottaminen tulvariskien hallinnassa.
- Parjanne, Antti; Silander, Jari; Tiitu, Maija; Viinikka, Arto, 2018. Suomen tulvariskit nyt ja tulevaisuudessa – Varautuminen maankäytön, talouden ja ilmaston muutokseen.
- Perrels, Adriaan; Haakana, Juha; Hakala, Outi; Kujala, Susanna; Láng-Ritter, Ilona; Lehtonen, Heikki; Lintunen, Jussi; Pohjola, Johanna; Sane, Mikko; Fronzek, Stefan; Luhtala, Sanna; Mervaala, Erkki; Luomaranta, Anna; Jylhä, Kirsti; Koikkalainen, Kauko; Kuntsi-Reunanen, Eeva; Rautio, Tuukka; Tuomenvirta, Heikki; Uusivuori, Jussi; Veijalainen, Noora (2022-04-28) Kustannusarviointi ilmastonmuutokseen liittyvästä toimimattomuudesta (KUITTI)
- Veijalainen, N., Jakkila, J., Nurmi, T., Vehviläinen, B., Marttunen, M. ja Aaltonen, J. 2012 Suomen vesivarat ja ilmastonmuutos – vaikutukset ja muutoksiin sopeutuminen WaterAdapt-projektin loppuraportti. Suomen ympäristö 16/2012. Helsinki. 138 s. ISBN (pdf) 978–952–11-4018-1.
Tallenna PDF