Säännöstely

Ähtävänjoen vesistöalue

Ähtävänjoen vesistöalueen kokonaispinta-ala on 2054 km2. Järvisyysprosentti on Pohjanmaalle poikkeuksellisen suuri eli 9,8 %. Ähtävänjoen vesistö saa alkunsa Alajärven ja Soinin kuntien alueilta, mistä se virtaa Kuninkaanjokea ja Levijokea pitkin Alajärveen. Alajärvestä vesi virtaa Kurejokea pitkin Länsi-Suomen suurimpaan järveen, Lappajärveen, ja sieltä edelleen Välijokea pitkin Evijärveen. Evijärvestä alkaa noin 60 kilometrin pituinen jokiosuus, joka laskee padotuista merenlahdista muodostuvaan Luodon-Öjanjärveen. Ähtävänjoen vesistössä on kolme säännösteltyä järveä ja yhdeksän vesivoimalaitosta.

Ähtävänjoen vesistöalueen säännöstely

Ähtävänjokea on perattu, pengerretty ja padottu vuosikymmenten ajan erityisesti tulvasuojelun ja energiantuotannon tarpeisiin, mutta vesistöllä on myös erittäin suuri merkitys virkistyskäytölle ja se on luonnonsuojelun ja kalaston suhteen arvokas. Ähtävänjoen vesistö on myös tärkeä vedenhankintavesistö, sillä Pietarsaaren kaupunki ottaa raakaveden joen alajuoksulta Åminnestä ja Luodon-Öjanjärvi toimii rannikon suurteollisuuden raakavesialtaana.

Lappajärveä on laskettu ensimmäisen kerran ilmeisesti jo 1600–1700-lukujen vaihteessa ja useita kertoja tämän jälkeen. Lappajärven ja Evijärven säännöstely aloitettiin vuonna 1954 myönnetyn luvan perusteella vuonna 1961. Säännöstelyn myötä Lappajärven vedenkorkeus laski kuivina kesinä reilusti aiempaa alemmaksi, mikä aiheutti laajaa tyytymättömyyttä paikkakunnalla. Säännöstelyyn tehtiin pieniä muutoksia, mutta kun järven pinta laski kuivina vuosina edelleen kovin alas, rakensivat tilanteeseen tyytymättömät lappajärveläiset 2.5.1979 omatoimisesti järven luusuaan kivistä ns. kansanpadon.

Lappajärven säännöstelyn muuttamiseksi laadittiin suunnitelma, jossa otettiin aiempaa laajemmin huomioon vesistön eri käyttömuodot sekä määrättiin järven vedenkorkeudelle alaraja ja tarkat juoksutusmäärät eri vedenkorkeuksilla. Vuonna 1981 perustetussa Ähtävänjoen neuvottelukunnassakin säännöstelyasiat olivat pitkään keskeisesti esillä. Suunnitelma sai lainvoiman vuonna 1991, ja Lappajärveä säännöstellään sen mukaan edelleen. Sama lupapäätös koskee myös Evijärveä, joka on Lappajärveä selvästi pienempi matala järvi ja jossa vedenkorkeus vaihtelee tavallisena vuotena vain muutaman kymmenen senttimetrin verran.

Alajärven pintaa on laskettu vuosina 1937 ja 1949 annettujen päätösten perusteella, ja nykymuotoinen säännöstelylupa annettiin vuonna 1979.

Säännöstellyissä järvissä vedenkorkeutta alennetaan kevättalvisin ja se on alimmillaan juuri ennen kuin lumet alkavat sulaa. Taso, jolle järvien pinnat ennen lumien sulamista lasketaan, määräytyy säännöstelyluvan määräysten ja havaittujen lumen vesiarvojen mukaan. Kesäaikaan vedenkorkeudet pyritään pitämään lähellä säännöstelyn ylärajaa. Säännöstely on pienentänyt vedenpinnan korkeusvaihtelua huomattavasti siten, että vedenkorkeudet ovat vesioloista riippumatta yleensä lähellä ajankohdan keskiarvoa. Kaikkina vuodenaikoina säännöstelyssä on syytä varautua myös runsaisiin sateisiin.

Alajärven. Lappajärven ja Evijärven säännöstelylupien haltija on Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus, joka ohjaa kyseisten järvien säännöstelyä. Ähtävänjoella on yhdeksän vesivoimalaitosta: Alajärven alapuolella Kurejoella, Lappajärven ja Evijärven välillä Välijoella sekä seitsemän voimalaitosta Evijärven alapuolisella Ähtävänjoella.

Ähtävänjoen vesistöalueen säännösteltyjä järviä on mahdollista tarkastella kartalla.

Vesireittikohtaiset säännöstelyn kuvaukset

Alla löytyy säännöstelyyn liittyvää tietoa vesistöalueen eri osista.

Alajärven nykyinen säännöstelylupa on annettu vuonna 1979. Alajärven säännöstelyä hoitaa sopimuksen perusteella käytännössä Alajärven Sähkö Oy. Alajärveen laskee vesiä suurelta valuma-alueelta, ja järven pinta nousee helposti sateiden seurauksena. Juoksutusta pitää sateilla kovasti suurentaa, mielellään jo vähän ennakolta. Maksimissaan se on monesti 40 kuution paikkeilla. Ylärajan saa ylittää sade- tai tulvatilanteessa 15 sentillä. Kesällä Alajärveä pyritään pitämään korkeintaan 10 cm ylärajan alapuolella. Vedenpinnan kevätalennus tehdään lopputalven lumitilanteen mukaan. Kalavahinkojen välttämiseksi on sovittu, että vedenpintaa ei lasketa tason N43 +103,25 m alapuolelle. Koska valuma-alue on iso, ei järven täyttyminen keväällä ole ongelma. Kesän minimijuoksutus on 200 l/s.

Lappa- ja Evijärven säännöstelyluvassa on aiempaa paremmin otettu huomioon vesistön eri käyttömuodot ja määrätty juoksutusmäärät eri vedenkorkeuksilla. Lappajärvellä on ns. tavoitevyöhyke, jolla järven pinta pyritään pitämään. Lappajärven säännöstelyväli on 1,8 metriä, mutta tavanomaisena vuotena kevään alimman vedenkorkeuden ja tulvan huippukorkeuden ero on alle metri. Järven vedenkorkeuksissa on paljon eroa sateisten ja kuivien vuosien välillä. Suurella järvellä kestää kauan ennen kuin vedenpinta laskee tulvakorkeuksista. Vedenpinnan lasku kevään varalle on aloitettava suuren tilavuuden vuoksi jo syksyllä. Sateisten kesien ja syksyjen jälkeen pintaa ei aina saada laskettua kevääksi halutulle tasolla, jolloin runsaslumisena keväänä pinta on vaarassa nousta sulamisvesistä liian korkealle. Tulovirtaama saattaa olla sadan kuution luokkaa, ja pois saa juoksuttaa enintään 30 kuutiota. Lappajärven säännöstelyä hoitaa käytännössä Esse Elektro Kraft Oy, mutta ELY-keskus ohjeistaa juoksutusmäärän. Normaalisti säännöstely hoidetaan Niskan padolla, joka on kaukokäyttöinen. Jos Lappajärven vedenkorkeus laskee alle tason N60 +69,40 m, luukut avataan ja järveä säännöstellään Hanhikosken voimalaitoksen kautta.

Evijärvi on selvästi pienempi, matala järvi, jossa vedenkorkeus vaihtelee tavallisena vuotena vain muutaman kymmenen senttimetrin verran. Säännöstelyä hoidetaan etäyhteydellä ELY-keskuksesta. Evijärvellä on testattu uutta säännöstelytapaa, jossa säännöstelypadon luukut ohjautuvat automaattisesti Suomen ympäristökeskuksen vesistömallien mukautetun laskennan antaman juoksutusmäärän perusteella. Evijärven vedenpinta pyritään pitämään melko tasaisena. Alkutalvesta tehdään ns. pulssituksia eli nostetaan ja lasketaan pintaa pari kertaa happitilanteen parantamiseksi. Lisäksi Inanlahdella on talvisin ilmastin. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus on hakenut Evijärven säännöstelylupaan muutosta, jossa kaikki luvan säännöstelyrajat ja tavoitevyöhyke nousisivat 10 cm. Lupapäätöstä ei ole vielä saatu.

Kuivina kesäaikoina säännöstellyistä järvistä juoksutetaan usein pitkiäkin aikoja vain säännöstelyluvissa määrättyjä minimivirtaamia. Lämpimänä kesäpäivänä vettä saattaa haihtua  noin 7 mm/vrk.

Järvien säännöstelyssä käytetään apuna Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämää vesistömallijärjestelmää, joka ennustaa tulevia tulovirtaamia ja vedenkorkeuksia.

Jos Ähtävänjoen virtaama on suuri alkutalven pakkasilla, syntyy joen koskipaikoilla ns. hyydettä. Hyydettä syntyy, kun veden lämpötila pääsee laskemaan suurella virtausnopeudella alle nollan ja alijäähtynyt vesi alkaa muodostaa jääsohjoa koskipaikkojen kiviin. Koskipaikat alkavat täyttyä alijäätyneestä jääsohjosta, mikä aiheuttaa tulvan kosken yläpuolisella alueella. Joki saattaa mennä lähes tukkoon hyydesohjosta.

Ähtävänjoella esiintyy hyydetulvia lähes vuosittain koskipaikoilla Ähtävän, Lappforsin ja Kolpin taajamien läheisyydessä. Hyydeongelmat ajoittuvat alkutalven pakkasiin eli yleensä joulu- ja tammikuulle. Jos hyyteet alkavat muodostaa ongelmia veden noustessa, tilannetta pyritään hillitsemään pienentämällä juoksutusta. Kovilla pakkasilla juoksutusta pienennetään välillä jo ennalta, jotta jokeen muodostuisi helpommin jääkansi. Tilanne rauhoittuu, kun joki saa jääkannen. Ähtävänjoella osa koskista ei jäädy talvisin ollenkaan.

Lappajärvestä ja Evijärvestä pyritään juoksuttamaan syksyn aikana mahdollisimman paljon vettä, jotta juoksutusta Ähtävänjoessa olisi varaa pienentää alkutalven hyydeongelmien aikana. Alkutalvesta hyydepaikkoihin asennetaan hyydeköysiä helpottamaan jääkannen muodostumista.

Säännöstelyn kehittäminen

Ähtävänjoen vesistöalueella vireillä olevia säännöstelyn muutoshankkeita:

  • Evijärven säännöstelyn muutos