Säännöstely
Lapuanjoen vesistöalue
Lapuanjoen vesistöalue on läntisen Suomen kolmanneksi suurin. Lapuanjoen vesistöalueen kokonaispinta-ala on 4122 km2 ja järvisyysprosentti 2,92. Lapuanjoki on tyypillinen tulville altis Pohjanmaan joki. Lapuanjoen vesistöalueelle ovat ominaisia maaston tasaisuus, järvien vähäisyys ja maaperän hienorakeisuus. Tärkeimmät sivuhaarat ovat Nurmonjoki ja Kauhavanjoki.
Lapuanjoen pääuoman pituus on noin 170 km. Pääuoma alkaa Alavuodelta ja kulkee Kuortaneella Kuortaneenjärven läpi Lapualle. Kuortaneenjärven alapuolella ovat Mäkelänkosken ja Hourunkosken vesivoimalaitokset. Lapuan taajamassa Lapuanjokeen laskee Nurmonjoki, joka on Lapuanjoen suurin sivuoma. Lapuan taajaman alapuolella sijaitseva Poutun pohjapato pitää Lapuanjoen vedenpinnan tasaisena Lapuan taajaman alueella. Poutun padon alapuolella, Lapuan ja Kauhavan alueella, joki on yli 30 km matkalla suvantomainen ja erittäin tulvaherkkä. Tälle jokiosuudelle on rakennettu 17 km:n matkalle tulvapengerrykset, jotka suojaavat tulvilta laajoja peltoalueita. Tällä alueella Kauhavanjoki laskee Lapuanjokeen. Joen alaosa on koskinen ja suvanto-osuudet ovat lyhyitä. Uudessakaarlepyyssä on Stadsforsin vesivoimalaitos. Joki laskee mereen Uudessakaarlepyyssä.
Lapuanjoen vesistöalueen säännöstely
Lapuanjoen vesistön säännöstelystä vastaa ja säännöstelylupien haltijana on pääosin valtio eli nykyisin Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus. Säännöstelyä hoitavat suurelta osin sopimuksella viranomaisen ohjeiden mukaisesti voimayhtiöt, yksityiset tehtävään nimetyt henkilöt tai kunnat.
Historiaa
Lapuanjoella on tehty laajoja perkauksia tulvien hillitsemiseksi 1800-luvun loppupuolelta lähtien. 1930-luvun lopulla perattiin Kuortaneenjärven luusua ja aloitettiin Kuortaneenjärven säännöstely. Kevään 1953 tulva aiheutti Lapuanjoella huomattavat vahingot, minkä seurauksena viljelijät vaativat valtiota suunnittelemaan ja toteuttamaan tulvasuojelun. Tuolloin aloitettiin laajempi tulvasuojelun suunnittelu Lapuanjoen järjestelytöiden nimellä. Vuoden 1962 vesilaki paransi tulvasuojelun edellytyksiä, koska se salli säännöstelyn ja sen edellyttämän rakentamisen myös maatalouden tulvasuojelua varten, eikä pelkästään voimatalouden tarpeisiin.
Lapuanjoen järjestelysuunnitelmaan sisältyi jokien perkauksia ja järvien säännöstelyä sekä uusia tulvien torjuntakeinoja kuten pengerrysalueita ja tekojärviä. Lapuan alajoella laajat peltoalueet suojattiin penkereillä, eikä tulvavesi enää päässyt leviämään pelloille. Menetetty veden varastointitila pelloilla sekä jokiperkausten aiheuttama virtaaman kasvu piti korvata. Vastineeksi piti järjestää varastointitilaa säännösteltyihin järviin ja rakentaa tekojärviä. Toteutetuilla vesistötyöhankkeilla suojattiin tulvilta Lapuanjoen vesistöalueella yhteensä noin 7500 hehtaaria maata.
Säännöstely
Säännöstellyissä järvissä vedenkorkeutta alennetaan kevättalvisin, ja se on alimmillaan juuri ennen kuin lumet alkavat sulaa. Taso, jolle järvien pinnat ennen lumien sulamista lasketaan, määräytyy säännöstelyluvan määräysten ja lopputalvella havaittujen lumen vesiarvojen mukaan. Etenkin kesäaikaan vedenkorkeudet pyritään pitämään melko lähellä säännöstelyn ylärajaa. Kuivina ja lämpiminä kesinä haihdunta laskee vedenpintaa jopa lähes sentin vuorokaudessa. Kaikkina vuodenaikoina säännöstelyssä on syytä varautua myös runsaisiin sateisiin, eli järvissä on oltava sadevaraa.
Lapuanjoen vesistöalueen säännösteltyjä järviä on mahdollista tarkastella kartalla.
Vesireittikohtaiset säännöstelyn kuvaukset
Alla löytyy säännöstelyyn liittyvää tietoa vesistöalueen eri osista.
Nurmonjoen säännöstellyt järvet
Lapuanjoen vesistöalueelle on säännöstelytilavuuden lisäämiseksi rakennettu Hirvijärven ja Varpulan tekojärvet sekä Hipin allas, jotka kaikki sijaitsevat Nurmonjoen vesistöalueella. Hirvijärven tekojärven yhteydessä on Hirvikosken vesivoimalaitos. Tekojärvien säännöstelytilavuus on yhteensä 55 milj.m3. Nurmonjoen latvoilla on otettu käyttöön yhdeksän järveä vesistön säännöstelemiseksi. Näitä ns. Nurmonjoen latvajärviä ovat Iso- ja Vähä-Allasjärvi, Kuotes- ja Putulanjärvi, Saukkojärvi, Saarijärvi, Kuorasjärvi ja Jääskänjärvi. Hankkeisiin sisältyy myös Tiisijärven vesistöjärjestelyjä. Nurmonjoen säännöstelykäyttöön otettujen järvien yhteenlaskettu säännöstelytilavuus yliveden aikana on noin 37 milj.m3.
Hirvijärven tekojärvellä on oleellinen merkitys tulvien torjunnalle. Sen suuren säännöstelytilavuuden (44 milj.m3) oikea-aikainen käyttö antaa hyvät mahdollisuudet pienentää Lapuan keskustan ja pengerrysalueiden tulvaa. Tekojärven merkitys korostuu poikkeuksellisella kevättulvalla, joka on Lapuanjoen vesistöalueella usein kaksihuippuinen. Silloin tekojärven varastotilaa on syytä jättää myös toisen tulvahuipun leikkaamiseen ja mahdollisten sateiden varalta. Tulvan nousuvaiheessa Hirvijärven voimalaitosta käytetään usein täydellä teholla ympäri vuorokauden. Näin saadaan hidastettua Hirvijärven pinnannousua ja säilytettyä varastotilaa toiselle tulvahuipulle. Toinen virtaamahuippu Lapuanjoessa johtuu Kuortaneenjärven täyttymistä seuraavasta suuresta virtaamasta. Hirvijärven pinnan annetaan Lapuanjoen tulvahuipun aikana pääsääntöisesti nousta, eli lähtövirtaama pidetään pienenä, kunnes Lapuanjoen tulvaraja Liinamaassa alitetaan tai kunnes lähestytään Hirvijärven säännöstelyn ylärajaa.
Kesällä Hirvijärvestä juoksutetaan minimivirtaamaa, jolloin järven vedenpinta laskee noin 5 mm/vrk, ellei tulovirtaamaa ole. Haihtuminen laskee lämpimänä kesäpäivänä vedenpintaa suunnilleen 7 mm/vrk. Jos vettä ei sada eikä sitä tule yläpuoliselta vesistöalueelta, Hirvijärven vedenpinta laskeekin reilun sentin vuorokaudessa. Hirvijärven tekojärveä pidetään kesäisin noin tasossa N43 +88,30 m, mikäli suinkin mahdollista eli jos sateita saadaan riittävästi. Kuivana kesänä vettä ei ole saatavissa lisää mistään, jos ei sateita tule.
Jos Hirvijärven altaan säännöstelyn yläraja uhkaa tulvatilanteessa ylittyä, järveen tulevia vesiä voidaan johtaa virtaamaan ns. Nurmonjoen vähävetisen luonnonuoman kautta. Virtaamaa säännöstellään Kylmälänkosken padon avulla. Jos Hirvijärven vedenpinta uhkaa nousta hätäylävedenpinnan tasolle, voimalaitoksen maksimijuoksutusten ja Kylmälänkosken padon kautta tapahtuvan ohijuoksutuksen lisäksi voidaan sulkea Hirvijärven täyttökanavan pato.
Varpulan tekojärvi sijaitsee Hirvijärven vieressä, sen yläpuolella. Vesi Varpulan tekojärveen kertyy vain sen omalta lähivaluma-alueelta. Varpulan tekojärven säännöstelytilavuus on 10,3 milj.m3. Vesi juoksutetaan Varpulasta suoraan Hirvijärveen. Myös Varpulan tekojärven pintaa lasketaan keväällä, jotta saadaan tilaa sulamisvesille.
Hipin altaan säännöstelykapasiteetilla (0,4 milj.m3) ei ole merkitystä tulvasuojelulle. Hipin altaan tarkoituksena on tasata yläpuolisen Hirvikosken voimalaitoksen juoksutusten aiheuttamaa vedenkorkeuden vaihtelua alapuolisessa Nurmonjoessa, Nurmon taajaman alueella.
Nurmonjoen latvajärvien eli Kuorasjärven, Jääskänjärven, Saukkojärven, Saarijärven, Kuotes- ja Putulanjärven sekä Iso- ja Vähä-Allasjärven vedenpinnat pyritään pitämään kesäaikana lähellä säännöstelyn ylärajoja. Kuivina ja lämpiminä kesäpäivinä järvien vedenpinnat kuitenkin laskevat haihdunnan vuosi lähes sentin vuorokaudessa. Keväisin vedenpintoja lasketaan, jotta saadaan tilaa sulamisvesille. Nurmonjoen latvajärvien säännöstelylupia on muutettu ja osin ollaan muuttamassa siten, että vähälumisina talvina vedenpinnan kevätalennusvoi olla nykyistä pienempi.
Kuortaneenjärvi ja muut säännöstellyt järvet
Lapuanjoen pääuoman varrella sijaitsevan Kuortaneenjärven säännöstelytilavuus on noin 40 milj.m3. Kuortaneenjärvellä on suuri merkitys tulvien tasaajana. Kuortaneenjärven säännöstelypadon kaikki luukut on säännöstelyluvan mukaan avattava noin kuukautta ennen kevättulvaa. Kuortaneenjärven vedenpinta laskee ennen lumien sulamista, ja sulamisvesille saadaan tilaa. Kuortaneenjärven vedenpinta nousee nopeasti tulvan alkuvaiheessa, mikä kasvattaa myös Kuortaneenjärven lähtövirtaamaa. Täyttyneestä Kuortaneenjärestä purkautuu vettä suurella virtaamalla ja pitkään alapuoliseen Lapuanjokeen, mikä pitää Lapuanjoen virtaaman suurena. Kuortaneenjärven säännöstelypadon luukut on pidettävä avoinna koko kevättulvan ajan, kunnes vesi tulvan jälkeen laskee kesän tavoitetasolle.
Kuortaneenjärven säännöstelyluvassa on ns. tavoitetaso, jossa järven vedenpinta pyritään pitämään. Toukokuun puolivälin ja syyskuun lopun välisenä aikana tavoitetaso on 20 cm alempi kuin vuoden muina aikoina. Kesällä minimijuoksutus on 1 m3/s. Lämpiminä kesäpäivinä haihtuminen laskee vedenpintaa lähes sentin vuorokaudessa.
ELY-keskus säännöstelee myös Rantatöysänjoen latvoilla sijaitsevaa Kätkänjärveä ja Töysänjoella sijaitsevaa Ponnenjärveä. Alavudenjärven ja Vähäjärven säännöstelyluvan haltija ja säännöstelyn hoitaja on Alavuden kaupunki. Molempia järviä säännöstellään Vähäjärven padolla. Rantatöysänjärven säännöstelyluvan haltija ja säännöstelyn hoitaja on järjestely-yhtiö.
Lapuanjoen pengerrysalueet
Lapuan kaupunki sijaitsee tulvasuojelutöihin kuuluvien jokipengerrysten yläpäässä. Kaupungin tulvavahinkojen välttämiseksi penkereisiin on rakennettu tulvaluukkuja ja ylisyöksykynnyksiä, joista vesi päästetään suurella tulvalla purkautumaan pengerrysalueille. Näin estetään vedenpinnan nousu haitallisen korkealle Lapuan kaupungin taajamassa. Penkereet on mitoitettu keskimäärin kerran 20 vuodessa toistuvalle virtaamalle. Löyhingin ja Eskelin tulvaluukuista pitää virrata vettä pengerrysalueille ennen kuin vedenpinta ylittää Poutun sillan kohdalla tason N43 +28,40 m. Löyhingin ja Itäpuolen pengerrysalueilla on käytettävissä karkeasti arvioiden 40–80 milj. m3:n varastointitilavuus. Koska tulvapenkereillä suojatun alueen varastokapasiteetti on suuri, alueella on huomattava vaikutus Lapuan taajaman tulvasuojelulle. Kun Lapuan tulvahuippu alkaa lähestyä, juoksutus Hirvijärvestä vähennetään minimiin ja pengerrysalueiden pumppaamot pysäytetään. Tällä pyritään vähentämään tarvetta johtaa vettä pengerrysalueille.
Säännöstelyn kehittäminen
Lapuanjoen vesistöalueella vireillä olevat säännöstelyn muutoshankkeet liittyvät yleensä ilmastomuutokseen sopeutumiseen. Säännöstelyluvissa olevia vedenpinnan pakollisia kevätalennuksia pyritään loiventamaan talvien muuttuessa vähälumisemmiksi.
- Nurmonjoen latvajärvien säännöstelyn muutos (käynnissä Kuorasjärvi ja Saukkojärvi)
- Kätkänjärven säännöstelyn muutos
- Rantatöysänjärven säännöstelyn muutos