Mittausten epävarmuuden ja laadunvarmennuksen merkitys​

Jatkuvatoiminen mittaus tuottaa parhaimmillaan tarkkaa tietoa vesistössä tapahtuvista nopeistakin muutoksista. Mittausten automatisointi tuo kuitenkin mukanaan uusia epävarmuustekijöitä. Epävarmuudet pitää tunnistaa ja hallita, jotta saadaan luotettavia ja vertailukelpoisia tuloksia.

Tärkeimmät epävarmuuden lähteet ja niihin liittyvät laadunvarmistustoimet

Mittausepävarmuus voi syntyä useista tekijöistä:

• Mittalaitteiden valinta ja validointi: Mittalaitteen tulee soveltua mittausoloihin, ja laitteen mittausalueen ja suorituskyvyn pitää olla tarkoitukseen sopivat.
• Mittauspaikan valinta, asennustapa ja ylläpito: Asennus tulee toteuttaa soveltuvaan paikkaan niin, että mittalaitteet pysyvät turvassa, niiden huoltaminen on helppoa ja häiriötekijät on minimoitu. Ylläpidon tulee olla niin säännöllistä, että mittaustulokset eivät havaittavasti muutu puhdistuksen jälkeen.
• Kalibrointi: Mittalaitteiden sisäinen kalibrointi tulee tarkistaa, jotta estetään mittausarvojen vaeltaminen. Useat parametrit, kuten ravinteet ja orgaaninen aine, vaativat lisäksi paikkakohtaisen kalibroinnin laboratoriotulosten perusteella, jotta tulokset ovat vertailukelpoisia.
• Datan käsittely ja ongelmatilanteet: Jatkuvatoimista mittausta voivat ajoittain häiritä virheelliset mittaustulokset, datakatkokset ja laiterikot. Automaattiset hälytykset poikkeavista tai puuttuvista tuloksista auttavat minimoimaan katkoja. Virheelliset tulokset voidaan suodattaa pois automaattisessa tai manuaalisessa laadunvarmistuksessa.

Oikein valituilla, asennetuilla, kalibroiduilla ja ylläpidetyillä mittalaitteilla saadaan arvokasta tietoa vesienhoidolle, tutkimukselle ja päätöksenteolle. Tulosten yhteydessä tulisi raportoida myös mittauksen epävarmuus ja erotella mahdolliset ongelmia sisältävät tulokset esimerkiksi liputtamalla.