6. Myönteinen ilmastovaikutus
Maaperään on sitoutunut enemmän hiiltä kuin maanpäälliseen kasvustoon. Etenkin turvemaassa on valtava hiilivarasto. Maankuivatus on useimmiten kiihdyttänyt eloperäisten maiden hajoamista, mistä vapautuu ilmaan kasvihuonekaasuja. Suometsien ja turvepeltojen käsittelyssä on siksi otettava huomioon turpeen hiilivarastossa tapahtuvat muutokset.
Turvepeltojen viljelystä aiheutuu noin 14 prosenttia Suomen vuotuisista kasvihuonekaasupäästöistä. Viljelykäytössä olevilla turvepelloilla tärkein keino säilyttää turpeen hiilivarastoa on pohjaveden pinnan nosto. Se voidaan toteuttaa esimerkiksi kasvipeitteisyyttä lisäämällä ja säätösalaojituksella. Uusien peltojen raivausta turvemailla tulisi välttää.
Ojitetuissa suometsissä kasvava puusto sitoo hiiltä, mutta maaperästä vapautuu kasvihuonekaasupäästöjä. Suometsissä vedenpinnan säätelyllä voidaan vähentää kasvihuonepäästöjä. Tarpeetonta ojien kunnostamista tulisi välttää, ja etenkin runsasravinteisissa suometsissä suosia avohakkuiden sijaan jatkuvaa kasvatusta. Ojitusta vähentämällä suojellaan turvemaan hiilivarastoa ja ehkäistään vesistökuormituksen syntyä. Heikosti tuottavilla ojitetuilla soilla myös ennallistaminen voi tuoda ilmastohyötyjä.
Maa- ja metsätalouden hiilensidontaa edistetään vesienhallinnan ohella myös viljelyteknisin keinoin ja metsänhoitoa kehittämällä. Maaperän hiilen lisääminen parantaa myös maan kasvukuntoa ja ylläpitää eliöstöä.
Lisää tietoa aiheesta:
Vesi.fi aineistopankki
Tietokortit kestävän maa- ja metsätalouden toimenpiteistä vesien suojelemiseksi
Muualla verkossa
Tietoa ilmastonmuutoksesta toimialoille (Ilmasto-opas)
Maankäyttösektorin ilmastosuunnitelman toimenpiteet (mmm.fi)
