Kallaveden säännöstely

Säännöstelyn erityispiirteet

Säännöstelylupa

Kallaveden tasossa olevien järvien säännöstely aloitettiin vuonna 1972. Samassa lupapäätöksessä on annettu lupa myös alapuolisen Unnukan säännöstelyyn. Säännöstelyluvan haltija on Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Säännöstelyn päätavoite on vesiliikenteen olosuhteiden parantaminen alimpia vedenkorkeuksia nostamalla. Toinen tavoite on tulvavahinkojen vähentäminen tavanomaista suurempia tulvia alentamalla.

Kallaveden säännöstely vaikuttaa kaikkiin Kallaveden tasossa oleviin järvialtaisiin, joita ovat mm. Ruokovesi, Pohjois-Kallavesi, Kallavesi, Juurusvesi – Akonvesi, Suvasvesi, Riistavesi ja Varisvesi. Myös Maaninkajärvi on pääosan vuotta samassa tasossa Kallaveden kanssa, mutta tulva-aikana vedenpintojen ero Maaninkajärven ja Kallaveden välillä voi kasvaa jopa useaan kymmeneen senttimetriin.

Kallaveden vedenkorkeudelle on määrätty kiinteä alaraja (N2000+81,40 m). Ehdotonta ylärajaa ei ole, mutta säännöstelyluvan mukaisilla ennakkojuoksutuksilla pyritään estämään vedenkorkeuden nousu tavoitteellisen ylärajan (N2000+82,50 m) yläpuolelle. Laivaliikennekaudella (1.5.–10.12.) vedenkorkeus ei yleensä saa alittaa tavoitealarajaa N2000 + 81,75 m.

Kallaveden säännöstelyluvassa olevat vedenkorkeusrajat on sidottu Kuopion Itkonniemellä olevan havaintoaseman vedenkorkeuksiin, jonka lisäksi vedenkorkeutta seurataan Konnuksen ja Karvion vedenkorkeusasemilla sekä Maaninkajärvellä olevalla Ahkiolahden vedenkorkeusasemalla. Näiden lisäksi säännöstelyn hoidossa käytetään apuna mm. Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämästä vesistömallijärjestelmästä saatavia vedenkorkeus- ja virtaamaennusteita.

Rakenteet

Kallavettä säännöstellään Naapuskosken säännöstelypadolla sekä Konnuksen tulvajuoksutuskanavalla. Poikkeuksellisissa tulvatilanteissa juoksutuksiin voidaan käyttää myös Konnuksen vesiliikennekanavaa.

Kallavesi purkautuu kahta eri reittiä. Pääosa vesistä purkautuu Konnuskosken ja Naapuskosken kautta Unnukkaan. Noin kolmasosa vesistä purkautuu Karvionkosken kautta Kermajärveen Heinäveden reitille. Peräti 70–90 % Kallavedestä lähtevistä vesistä purkautuu Konnuksen ja Karvion luonnonkoskien kautta.

Itä-Suomen aluehallintovirasto muutti 26. kesäkuuta 2012 antamallaan päätöksellä Kallaveden säännöstelyn lupamääräyksiä. Lupamääräysten tarkistamisen tarkoituksena oli nostaa Kallaveden alimmat vedenkorkeudet vesiliikennettä ja virkistyskäyttöä paremmin tyydyttävälle tasolle. Alivedenkorkeuksien nostamiseksi rakennettiin Kallaveden luonnonkoskiin, Leppävirralla sijaitsevaan Konnuskoskeen ja Heinävedellä sijaitsevaan Karvionkoskeen pohjapatomaiset kiveykset. Kallaveden padotus- ja juoksutussääntöön tehtiin myös muutoksia.

Säännöstelyn vaikutukset vedenkorkeuksiin

Kallaveden säännöstely on lievää ja vedenkorkeuden vaihtelu muistuttaa luonnontilaisen järven vedenkorkeusvaihtelua. Säännösteltyjen ja luonnonmukaisten vedenkorkeuksien välinen keskimääräinen ero on vain noin 8 cm. Säännöstely on pienentänyt Kallaveden vedenkorkeuden vaihtelua noin 30 – 40 cm.

Säännöstelyä enemmän Kallaveden vedenkorkeuteen vaikuttavat vesiolosuhteet. Esimerkiksi märkinä keväinä säännöstelyn tavoitteellinen yläraja on ajoittain ylitetty ja toisaalta kuivina kesinä vesiliikenteen alaraja voidaan alittaa. Konnuksen ja Karvionkosken pohjapatojen rakentamisen jälkeen Kallaveden alimmat vedenkorkeudet ovat nousseet noin 15 cm ja laivaliikennealarajan alitukset ovat vähentyneet merkittävästi.

Kallaveden vedenkorkeuksista on havaintoja vuodesta 1864 alkaen. Sekä ylin että alin vedenkorkeushavainto on tehty ennen säännöstelyn aloittamista. Korkein tiedossa oleva tulva sattui vuonna 1899. Tämä niin sanottu valapaton tulva nosti Kallaveden vedenkorkeuden yli metrin keskimääräistä tulvakorkeutta ylemmäksi. Havaintojakson kuivimmat vuodet ajoittuvat sotavuosiin 1941–1942, jolloin Kallavesi laski alimmillaan liki puoli metriä nykyistä laivaliikennealarajaa alemmaksi.

Velvoitteet

Säännöstelyluvan haltijan on tarkkailtava Kallaveden vedenkorkeuksia ja virtaamia valvontaviranomaisen hyväksymällä tavalla ja toimitettava tiedot kuukausittain säännöstelyn vaikutusalueen ympäristönsuojeluviranomaisille. Lisäksi luvassa on määrätty, että luvan haltijan on määritettävä palautuslaskelmilla Kallaveden luonnonmukaiset vedenkorkeudet ja virtaamat.

Säännöstelyluvan mukaan Kallaveden säännöstelyn vaikutuksia Konnuskosken Pirttikosken haaran kalastoon seurataan joka toinen vuosi tehtävällä sähkökoekalastuksella ja rantavyöhykkeen kasvillisuutta seurataan kuuden vuoden välein tehtävällä vyöhykelinjanmenetelmällä. Seurannan lisäksi luvan haltijan on tehtävä vuosittain velvoiteistutuksia Naapuskosken padon alueelle.

Säännöstelyn haasteita

Säännöstelijän mahdollisuudet vaikuttaa Kallaveden korkeuksiin ovat vähäiset, koska valtaosa vesistä purkautuu vapaana virtaavien Konnus- ja Karvionkosken kautta. Tulva-aikaa lukuun ottamatta vedet purkautuvat pelkästään näiden koskien kautta, eikä säännöstelijä siten pysty vaikuttamaan vedenkorkeuden kehitykseen mitenkään.

Tulvakorkeuksiin voidaan jossain määrin vaikuttaa juoksuttamalla ennen tulvaa ja tulvan aikana vettä Naapuskosken padosta ja Konnuksen tulvajuoksutuskanavasta. Poikkeuksellisissa tulvatilanteissa juoksutuksiin voidaan käyttää myös Konnuksen vesiliikennekanavaa. Niiden juoksutuskapasiteetti on kuitenkin hyvin rajallinen suhteessa yläpuoliseen vesistöön, joten juoksutukset on aloitettava hyvissä ajoin ennen tulvan nousua ja siitä huolimatta vaikutus tulvakorkeuteen jää melko vähäiseksi.

Kuva: Konnuskoski