Säännöstely

Vuoksen vesistöalue

Vuoksen vesistö on valuma-alueeltaan maamme suurin. Se ulottuu Kymenlaakson, Etelä-Karjalan, Etelä-Savon, Pohjois-Karjalan, Pohjois-Savon, Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan maakuntien alueelle. Vesistöä rajaavat lännestä Savonselän, luoteesta Suomenselän ja koillisesta Maanselän vedenjakajat. Vuoksen vesistön valuma-alue on Imatrankosken kohdalla 61 071 km2 ja järvisyys 20,0 %. Valuma-alueesta noin 8 900 km2 sijaitsee Venäjän puolella: Pielisen reitin latvaosat Lieksanjoella sekä Koitajoen latvaosat. Vesistöalueen keskusjärvi on Saimaa, joka laskee Vuoksen kautta Laatokkaan ja sieltä edelleen Suomenlahteen.

Vuoksen vesistöalueen säännöstely

Vuoksen vesistön suurimmat säännöstellyt alueet sijaitsevat Pohjois-Savossa Kallaveden valuma-alueella, jonka vesipinta-alasta yli 70 % on säännösteltyä. Maakunnan vanhimmat varsinaiset säännöstelytoimet aloitettiin viime vuosisadan alkupuolella, jolloin säännöstelyn tavoitteena oli yleensä maa- ja metsätalouden tulvasuojelu. Vesistöjen säännöstely voimatalouden tarpeisiin aloitettiin 1950-luvun lopulla ja 1960-luvulla, joskin vesivoimalla toimineita laitoksia varten myönnettiin erilaisia padotus- ja juoksutuslupia jo 1700-luvulla.

Pohjois-Karjalan alueella merkittäviä säännösteltyjä vesistöjä ovat Höytiäinen, Koitere ja Pyhäjärvi sekä Pielisen koillispuolella sijaitseva Pankajärvi. Pielistä ei säännöstellä, vaan juoksutukset hoidetaan Kaltimon voimalaitoksella siten, että Pielisen vedenkorkeus pysyy pääosin luonnonmukaisena. Juojärven reitti sijoittuu sekä Pohjois-Karjalan että Pohjois-Savon alueelle.

Etelä-Savon alueella säännöstely kattaa mm. Maaveden. Sen lisäksi säännöstellään joitakin pienempiä järviä kuten Ylä-Enonvettä.

Saimaan vedenkorkeus noudattaa normaalitilanteissa luonnonmukaista vedenkorkeutta. Saimaan ja Vuoksen juoksutussääntö mahdollistaa kuitenkin poikkeamisen luonnonmukaisesta vedenkorkeudesta poikkeuksellisen kuivissa tai runsasvetisissä tilanteissa, jotta tulvien tai kuivuuden aiheuttamat vahingot pienenevät. Juoksutussäännön toteuttamiseen liittyvät asiat käsitellään suomalais-venäläisessä rajavesistökomissiossa, jonka toiminnasta Suomessa vastaa maa- ja metsätalousministeriö.

Vuoksen vesistöalueen säännösteltyjä järviä on mahdollista tarkastella kartalla.

Vesireittikohtaiset säännöstelyn kuvaukset

Alla löytyy säännöstelyyn liittyvää tietoa vesistöalueen eri osista.

Suomen ja Venäjän välille tuli vuonna 1991 voimaan valtiosopimus Saimaan juoksutuksista. Juoksutussäännön mukaisesti Saimaan vedenkorkeus ja Vuoksen virtaama pidetään mahdollisimman luonnonmukaisina. Juoksutussäännön tarkoitus on kuitenkin myös pienentää Saimaan poikkeuksellisia tulvahuippuja ja toisaalta nostaa poikkeuksellisen matalia vedenkorkeuksia. Juoksutussäännön mukaan vesitilannetta pidetään normaalina, kun vedenkorkeus poikkeaa enintään puoli metriä (0,5 m) ajankohdan keskivedenkorkeudesta eikä uhkaa ennusteen mukaan nousta tai laskea tämän niin sanotun normaalivyöhykkeen ylä- tai alapuolelle. Saimaan tulvan nousemista korkeustason NN+ 76,60 m yli pyritään estämään tai tehokkaasti pienentämään. Samoin tavoitealarajaa NN + 75,00 m (purjehduskaudella NN + 75,10 m) alempia vedenkorkeuksia pyritään estämään.

Mikäli vedenkorkeus uhkaa nousta tai laskea normaalivyöhykkeen ulkopuolelle, juoksutusta voidaan muuttaa luonnonmukaisesta poikkeavaksi. Juoksutussäännön voimassaoloaikana juoksutusmuutoksia on tehty useina vuosina. Saimaan juoksutusmuutokset ovat vähentäneet muun muassa rantojen virkistyskäytölle ja maataloudelle koituvia haittoja sekä parantaneet veneilyoloja. Poikkeusjuoksutuksista huolimatta vedenkorkeus voi nousta tai laskea normaalivyöhykkeen ulkopuolelle. Poikkeusjuoksutuksia toteutettaessa otetaan huomioon juoksutusten vaikutukset Suomessa ja Venäjällä. Erittäin suuret juoksutukset aiheuttavat vahinkoja Venäjän puolella sijaitsevan Vuoksen varrella.

Vedenjuoksutus Saimaasta toteutetaan Tainionkosken voimalaitoksen kautta. Kaakkois-Suomen ELY-keskus määrittää viikoittaiset juoksutusmäärät, joiden perusteella Fortum Oyj toteuttaa juoksutukset. Vuoksessa, Tainionkosken voimalaitoksen alapuolella, on Imatrankosken voimalaitos ja Venäjän puolella Svetogorskin ja Lesogorskin voimalaitokset. Saimaan kanava on suunniteltu vesiliikennettä varten eikä sitä voida käyttää veden juoksutukseen niin, että sillä olisi merkitystä tulvasuojelulle.

Saimaan juoksutus (sivu tulossa)

Haukiveteen laskevissa vesistöissä merkittävimmät säännöstellyt järvet ovat Kallavesi ja Unnukka. Muita suurehkoja säännösteltyjä järviä ovat Maavesi ja Sorsavesi.

Maaveden säännöstely vaikuttaa Maaveden lisäksi yleensä samassa tasossa oleviin Längelmäenjärveen, Salmenjärveen ja Monninjärveen. Säännöstelyä hoidetaan nykyisin Itä-Suomen vesioikeuden vuosien 1975 ja 1983 päätöksien mukaisesti. Säännöstelyn ylä- ja alarajan välinen suurin korkeusero on 105 cm. Lupapäätökseen sisältyy vedenkorkeuden pakollinen alentaminen kevättalvella, millä varaudutaan kevään suuriin virtaamiin. Voimalaitos sijaitsee Joroisissa, Maaveden ja Sysmäjärven välille kaivetussa kanavassa. Voimalaitoksen putouskorkeus on 11,5 m, rakennusvirtaama 20 m3/s ja teho 1,7 MW. Säännöstelyluvan haltija on nykyisin Savon Voima Oy.

Sysmäjärven alapuolella olevaa Jokijärveä säännöstellään Liunan voimalaitoksen tarpeita varten. 1920-luvulla toimintansa aloittanut voimalaitos rakennettiin uudelleen vuonna 1995. Säännöstelyn ylä- ja alarajan välinen korkeusero on vain 20 cm, lukuun ottamatta talviaikaa, jolloin sallittu vaihteluväli on 40 cm. Voimalaitoksen putouskorkeus on 6,5 m, rakennusvirtaama 22 m3/s ja teho 1,3 MW. Säännöstelyluvan haltija on nykyisin Savon Voima Oy.

Sorsaveden säännöstely aloitettiin jo 1700-luvulla, jolloin Ruotsin valtakunnan kamari- ja kauppakollegio antoi luvan kaksiraamisen sahan perustamiseen Sorsakosken rannalle. Nykyisin säännöstelyä hoidetaan Itä-Suomen vesioikeuden vuonna 1992 antamien selventävien määräysten mukaisesti. Säännöstelyluvan haltija on Savon Voima Oy. Sorsakoskessa on kaksi voimalaitosta. Voimalaitosten yhteenlaskettu teho on 1,1 MW, ja ne tuottavat sähköä keskimäärin 4 GWh vuodessa.

Kallaveden ja Unnukan säännöstely aloitettiin vuonna 1972. Säännöstelyluvan haltija on Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Kallavesi purkautuu Konnus- ja Naapuskosken kautta Unnukkaan sekä Karvionkosken kautta Heinäveden reitille ja sieltä edelleen Haukiveteen. Heinäveden reitti on säännöstelemätön. Kallaveden säännöstelyn tavoite on parantaa vesiliikenteen edellytyksiäsekä vähentää tulvavahinkoja.

Kallaveden säännöstelyn vaikutus ulottuu koko tasapintaiselle järvialueelle, joka rajautuu pohjoisessa Maaninkajärveen, idässä Akoveteen sekä etelässä Leppävirralla sijaitsevaan Konnuskoskeen ja Heinävedellä sijaitsevaan Karvionkoskeen. Alueen kokonaispinta-ala on noin 920 km2. Suurimmat järvialtaat ovat Kallavesi ja Pohjois-Kallavesi, Ruokovesi, Juurusvesi ja Suvasvesi. Säännöstely hoidetaan Naapuskosken padolla, lisäksi vettä purkautuu Konnus- ja Karvionkoskien kautta.

Itä-Suomen aluehallintovirasto muutti vuonna 2012 Kallaveden säännöstelyn lupamääräyksiä. Kallaveden alimpien vedenkorkeuksien nostamiseksi rakennettiin Kallaveden luonnonkoskiin, Leppävirralla sijaitsevaan Konnuskoskeen ja Heinävedellä sijaitsevaan Karvionkoskeen, pohjapatomaiset kiveykset. Kallaveden padotus- ja juoksutussääntöön tehtiin myös muutoksia. Hankkeen vaikutuksesta Kallaveden alimmat vedenkorkeudet nousivat noin 10 cm ja keskivedenkorkeus noin 5 cm.

Unnukan säännöstely vaikuttaa Unnukan pääaltaan lisäksi Leppävirran yläpuoliseen Saviveteen, joka on tulva-aikaa lukuun ottamatta likimain samassa tasossa Unnukan kanssa. Unnukan säännöstelyn päätavoite on turvata vesiliikenteen edellytykset t laivaliikennekaudella. Unnukan vedenkorkeuden ylä- ja alarajan välinen ero on vain 20 cm, lukuun ottamatta kevättalvea, jolloin vedenpintaa voidaan laskea 50 cm. Tätä alentamista ei kuitenkaan yleensä tehdä, joten vedenkorkeuden vaihtelu on hyvin vähäistä.

Unnukka laskee Haukiveteen Ämmäkosken ja Huruskosken kautta. Ämmäkoskessa on säännöstelypato ja Huruskoskessa Stora Enson Oy:n omistama voimalaitos, jonka putouskorkeus on 4,7 m ja rakennusvirtaama 120 m3/s. Voimalaitos tuottaa sähköä keskimäärin 28 GWh vuodessa.

Iisalmen reitti laskee Viannankosken kautta Maaninkajärveen ja sieltä edelleen Kallaveteen. Iisalmen reitin säännöstellyt järvet ovat Onkivesi, Porovesi, Poroveden kanssa samassa tasossa olevat Nerkoonjärvi, Haapajärvi ja Iso- ja Pikku-Ii sekä Kiuruvesi, Hauta-, Kilpi- ja Rytkynjärvet ja Salahminjärvi. Säännöstelyjen päätarkoitus on alentaa maataloudelle haitallisia vedenkorkeuksia paitsi Salahminjärvessä, jota säännöstellään voimatalouden tarpeita varten.

Kiuruveden säännöstely aloitettiin 1900-luvun alussa ja Onki- ja Poroveden säännöstely 1940-luvulla. Säännöstelyluvat olivat alun perin järvenlaskuyhtiöiden hallussa, mutta siirrettiin 1960-luvulla valtion hoitoon. Säännöstelylupien nykyinen haltija on Pohjois-Savon ELY-keskus. Hauta-, Kilpi- ja Rytkynjärvien säännöstelyluvan haltija on järjestely-yhtiö, ja Salahminjärven säännöstelyluvan haltija on Savon Voima Oyj.

Nilsiän reitti laskee koillisesta Karjalankosken kautta Akonveteen ja sieltä edelleen Kallaveteen. Nilsiän pääreitin järviä säännöstellään voimatalouden tarpeita varten. Toisena tavoitteena on vähentää tulvavahinkoja. Säännöstelylupien haltija on Savon Voima Oyj. Järvien säännöstely  aloitettiin vaiheittain 1950-luvun lopulta lähtien.

Suurimmat säännöstellyt järvet ovat Vuotjärvi ja Syväri. Muita säännösteltyjä järviä ovat Karjalankosken allas (Välivesi), Iso- ja Pieni-Vehkalahti, Karsanjärvi, Korpinen, Sälevä, Haajainen ja Kiltuanjärvi sekä Laakajärvi. Karjalankosken allas ja Karsanjärvi ovat keinotekoisia vesimuodostumia. Iso- ja Pieni-Vehkalahti on erotettu Karjalankosken altaasta maapadoilla, ja niitä säännöstellään pumppaamalla vettä Karjalankosken altaaseen.

Nilsiän reitin säännöstelyluvissa on voimataloussäännöstelylle tyypillinen vedenkorkeuden kevätalenema – ei kuitenkaan läheskään niin suuri kuin Pohjois-Suomen suurissa säännöstellyissä järvissä. Suurin alenema on Sälevänjärvessä, jossa vedenpintaa voidaan laskea enimmillään liki 3 metriä. Muilla järvillä alenema vaihtelee 1 ja 2 metrin välillä.

Nilsiän reitillä on 5 voimalaitosta, joiden yhteenlaskettu teho on 25 MW ja keskimääräinen sähköntuotanto noin 71 GWh vuodessa. Säännöstelypatoja on voimalaitosten yhteydessä olevien patojen lisäksi Laakajoessa, Jyrkänkoskella, Itäkoskessa, Kalliokoskessa ja Lastukoskessa.

Juojärven reitti laskee idästä likimain Kallaveden tasossa olevaan Varisveteen. Juojärven reitin suuria järviä säännöstellään voimatalouden tarpeita varten. Samassa tasossa olevien Juojärven, Rikkaveden ja Kaavinjärven säännöstelyluvan haltija on Pohjois-Karjalan Sähkö Oy. Järvien vedenkorkeus vaihtelee melko vähän verrattuna moniin muihin voimatalouden vuoksi säännösteltyihin järviin. Säännöstelyn ylä- ja alarajan välinen korkeusero on vain 65 cm, kun se esimerkiksi Nilsiän reitillä olevassa Sälevässä on 2,8 m.

Palokin Patoonkoskeen valmistui voimalaitos vuonna 1961. Voimalaitos rakennettiin alun perin varmistamaan energiansaanti Outokummun kaivokselle, mutta myöhemmin laitos siirtyi Imatran Voima Oy:n omistukseen. Vuosituhannen vaihteessa uudeksi omistajaksi tuli Pohjois-Karjalan Sähkö Oy. Voimalaitoksen putouskorkeus on 20,7 m, rakennusvirtaama 40 m3/s ja teho 7,4 MW. Voimalaitos tuottaa sähköä keskimäärin 29,5 GWh vuodessa.

Oriveden-Pyhäselän alueen merkittävin säännöstelty järvi on ns. Karjalan Pyhäjärvi, joka sijaitsee pääasiassa Kiteen kaupungissa. Pyhäjärven lasku-uomaa, Puhoskoskea, on hyödynnetty sahateollisuuden tarpeisiin jo 1780-luvulta lähtien. Järven nykyinen säännöstely alkoi vuonna 1961, jolloin valmistui Pohjois-Karjalan Sähkön omistama Puhoksen voimalaitos. Pienehkön voimalaitoksen teho on 0,65 MW, ja laitos tuottaa kesimäärin 1,7 GWh sähköä vuodessa. Voimalaitoksen putouskorkeus on 3,7 metriä ja rakennusvirtaama 20 m3/s.

Pyhäjärven valuma-alue on järven kokoon nähden pieni: järven pinta-ala (248 km2) on peräti 32,2 % muun valuma-alueen pinta-alasta (771 km2). Pyhäjärven vedenkorkeus vaihtelee avovesiaikaan keskimäärin hyvin vähän. Pyhäjärvi sijaitsee osin Suomen ja osin Venäjän puolella ja on Suomen suurin rajalla sijaitseva järvi. Pyhäjärven Suomen puoleisen osan pinta-ala on 207 km². Venäjän puolella pinta-alaa kertyy 41 km². Pyhäjärven kanssa samassa tasossa on Ätäskö, jonka pinta-ala on 13,9 km2.

Pyhäselkään laskevaa Höytiäistä on säännöstelty vuodesta 1957, jolloin Puntarikosken voimalaitos valmistui järven luusuaan. Voimalaitoksen omistaa Pohjois-Karjalan Sähkö Oy. Laitoksen putouskorkeus on keskimäärin 11,7 metriä ja teho 7 MW. Laitos tuottaa keskimäärin 13 GWh sähköä vuodessa. Puntarikosken voimalaitoksen rakennusvirtaama (70 m3/s) on noin nelinkertainen järvestä lähtevään keskivirtaamaan nähden. Höytiäisen valuma-alue on järven kokoon verrattuna pieni: järven pinta-ala (283 km2) on 24 % muun valuma-alueen pinta-alasta (1177 km2). Höytiäisen vedenkorkeus vaihtelee kesäaikaan yleensä vähän, ja vedenpinta pysyttelee tavallisesti noin 10–25 cm säännöstelyn ylärajan alapuolella.

Pyhäselkään laskevan Pielisjoen alemman voimalaitoksen Kuurnan yläallasta, Kangasvettä (13,7 km2), säännöstellään, samoin ylempänä sijaitsevaa Alusvettä (5,9 km2). Lisäksi Pyhäselkään laskeva Särkijärvi (10,7 km2) on lievästi säännöstelty.

Pohjois-Karjalan suurinta järveä Pielistä (894 km2) ei säännöstellä. Järven luusuassa sijaitseva Kaltimon voimalaitos juoksuttaa järvestä vettä normaalitilanteessa luonnonmukaisen kaltaisesti, suoraan purkautumistaulukon perusteella.

Pielisen yläpuolisista järvistä säännöstellään Pankajärveä (pinta-ala 23,8 km2), joka sijaitsee Lieksanjoen valuma-alueella, Lieksan kaupungissa. Säännöstelyn kaltaisesti järjesteltyjä järviä ovat Valtimon kunnassa, Valtimonjoen vesistössä sijaitsevat Ylä-Valtimojärvi (1,9 km2), Valtimojärvi (4,0 km2) ja Haapajärvi (6,0 km2). Myös Juuan kunnassa sijaitseva Vuokonjärvi (2,7 km2) on järjestelty.

Koitajoen valuma-alueen keskusjärvi Koitere (164 km2) sekä sen alapuoliset Tekojärvi (Heinäselkä) (5,7 km2) ja Palojärvi (8,2 km2) ovat säännösteltyjä. Koiteretta, Tekojärveä ja Palojärveä säännöstellään Pamilon voimalaitokselta, joka on putouskorkeudeltaan Suomen toiseksi suurin (49 m). Pamilon voimalaitoksen rakennusvirtaama on 190 m3/s ja teho 84 MW. Voimalaitos tuottaa keskimäärin 256 GWh sähköä vuodessa. Pamilon voimalaitos valmistui vuonna 1955, ja Koitereen varsinainen säännöstely alkoi vuonna 1980. Koitere on Suomen 10. säännöstellyin järvi, mikä tarkoittaa, että järven vedenpinta vaihtelee melko paljon. Erityisesti talvella vedenpinta laskee alas.

Säännöstelyn kehittäminen

Vuoksen vesistöalueella on toteutettu tai vireillä useita säännöstelyn kehittämishankkeita sekä selvityksiä ilmastonmuutoksen vaikutuksista säännöstelyyn.

Lisätietoja:

  • Pielisen juoksutuksen kehittäminen (sivu tulossa)
  • Höytiäisen nykyisen säännöstelyn toimivuutta ilmaston muuttuessa on tarkasteltu Pohjois-Karjalan ELY-keskuksessa vuonna 2012. Höytiäisen säännöstelylupa edellyttää, että vedenpintaa lasketaan kevättalvella. Tarkastelun perusteella Höytiäisen säännöstelylupaa ei kuitenkaan tarvitsisi lähivuosikymmeninä muuttaa, vaikka ilmastonmuutos saattaa lisätä erittäin vähäsateisten kesien todennäköisyyttä. Höytiäisen lähtövirtaamalle ei ole säännöstelyluvassa määrätty tiettyä minimimäärää.
  • Koitereen säännöstelyn kehittämissuositukset julkaistiin vuonna 2006. Suositusten mukainen säännöstelykäytäntö on aiempaan verrattuna parantanut erityisesti järven virkistyskäytön edellytyksiä ja ekologista tilaa avovesiaikana.

Koitereen säännöstelyn vaikutukset ja kehittämismahdollisuudet

  • Juojärven säännöstelyn vaikutuksia arvioitiin vuonna 2008 valmistuneessa selvityksessä. Selvityksen mukaan vedenkorkeuden vaihtelun vaikutukset Juojärven tilaan ja käyttöön ovat vähäiset eikä säännöstelyn kehittämiselle ole erityistä tarvetta. Lupaan kuitenkin sisältyy pieni pakollinen vedenpinnan lasku kevättalvella, mikä todettiin ongelmalliseksi mm. keväällä 2014. Lupaa voidaankin joutua tältä osin tarkistamaan ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi.

Selvitys Pohjois-Savon säännöstellyistä järvistä

  • Ilmastonmuutoksen vaikutuksia Nilsiän reitin säännöstelyn toimivuuteen on arvioitu vuonna 2014 valmistuneessa selvityksessä. Selvityksen johtopäätösten mukaan nykyisillä säännöstelyluvilla voidaan pärjätä vielä lähitulevaisuudessa, mutta ennen pitkää muutokselle on tarvetta niillä järvillä, joiden luvassa on määrätty pakollinen vedenpinnan lasku kevättalvella. Suurimmat muutostarpeet kohdistuvat Laakajärven sekä Haajaisen- ja Kiltuanjärven säännöstelylupiin.

Ilmastonmuutoksen vaikutus Nilsiän reitin säännösteltyjen järvien vedenkorkeuksiin ja virtaamiin sekä säännöstelyjen kehittämistarpeeseen

  • Ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja säännöstelyn toimivuutta Iisalmen reitillä on tarkasteltu vuonna 2016 julkaistussa raportissa.

Iisalmen reitin ilmastonmuutostarkastelut – säännöstelyjen toimivuus ja ilmastonmuutoksen vaikutukset kuormitukseen

  • Onkiveden ja Poroveden tasossa olevien järvien säännöstelylupaa on tarkistettu neljä kertaa säännöstelyn aloittamisen jälkeen. Viimeisin muutos tehtiin joulukuussa 2019, jolloin säännöstelyssä luovuttiin pakollisesta vedenpinnan laskusta kevättalvella.
  • Kiuruveden säännöstelyn kehittämismahdollisuuksia arvioitiin vuonna 2013 valmistuneessa selvityksessä. Säännöstelyn lisäksi selvityksessä tarkasteltiin mahdollisuuksia parantaa Kiuruveden tilaa mm. vähentämällä kuormitusta. Selvityksen jatkotoimena käynnistetään Kiuruveden säännöstelyn tarkistamisen suunnittelu. Säännöstelylupaa tarkistettiin vuonna 2020, mutta uusi lupa voidaan ottaa käyttöön vasta, kun lupaan sisältyvä Kiurujoen perkaus on tehty. Perkauksen tavoite on pienentää rankkasateista aiheutuvia tulvahuippuja Kiuruvesi-järvessä.

Kiuruveden tilan parantaminen – Säännöstelyn kehittäminen ja ravinnekuormituksen vähentäminen

  • Kallaveden ja Unnukan säännöstelyn vaikutuksia ja kehittämismahdollisuuksia selvitettiin vuonna 2002 valmistuneessa selvityksessä. Selvityksen mukaan säännöstelyn haitat ovat Kallavedellä vähäiset, koska Kallaveden vedenkorkeuden vaihtelu poikkeaa vain vähän luonnonmukaisesta. Unnukan vedenkorkeus vaihtelee hyvin vähän, joten säännöstelyn vaikutukset etenkin vesiluontoon ovat suuremmat kuin Kallavedellä. Säännöstelyn kehittämismahdollisuudet ovat kuitenkin hyvin vähäiset. Jatkotoimena hankkeessa esitettiin Kallaveden purkautumisen rajoittamista luonnonkoskia kiveämällä, joka myös toteutettiin vuonna 2016.

Kallaveden ja Unnukan säännöstelyn kehittämistarpeet ja -mahdollisuudet

  • Maavedellä aloitetaan vuonna 2022 ilmastonmuutoksen vaikutusten ja säännöstelyn toimivuuden tarkastelu. Tavoitteena on kehittää Maavedelle sellainen säännöstelyohje, joka toimii myös ilmaston muuttuessa.