Tulvariskien alustava arviointi Purmonjoen vesistöalueella

Esiintyneet tulvat

Purmonjoen vesistöalueella on esiintynyt toistuvasti tulvia, mutta niitä on havainnoitu melko vähän. Vuoden 1984 kevättulva oli Purmonjoella mittava ja sen on arvioitu olleen suuruudeltaan keskimäärin kerran 20 vuodessa toistuva. Tulva-alue oli tuolloin 900 hehtaaria. Lisäksi tulvatietoja on dokumentoitu vuosilta 1972, 1977 ja 1991. Keväällä 1977 tulva-alue oli Purmonjoen alaosalla ja Strömmenin varressa yhteensä 170 hehtaaria. Vuonna 1991 kesätulva tuhosi sadon 200 hehtaarin alueelta. Kesätulvia on ollut myös vuosina 1981, 1987 ja 1995. Kokemusperäisen tiedon perusteella Purmonjoella on esiintynyt tulvia pääasiassa joen keski- ja alaosalla. Tulvista on aiheutunut haittaa pääasiassa viljelysmaille. Rakenteille aiheutuneet tulvavahingot ovat olleet vähäisiä.

Jääpatoja on esiintynyt Purmonjoen vesistöalueella esimerkiksi 1970-luvulla joen alaosalla, mistä niitä on poistettu räjäyttämällä. Vuonna 2000 yhtenäinen jääkansi rautatien ja Luodonjärven välillä nostatti tulvaveden Pännäisissä ja alikulkutunneli tulvi. Myös vuosina 2006 ja 2010 yhtenäinen jääkansi nostatti tulvaveden nykyisen E8-tien varressa oleville pelloille sekä kevyenliikenteen väylälle joen alaosalla Pännäisissä.

Esiintyneiden tulvien vaikutus nykytilanteessa

Purmonjoella on toteutettu useita tulvasuojeluhankkeita, joilla on vähennetty tulvia viljelysalueilla. Viimeisten vuosikymmenten aikana Purmonjoen vesistöalueen maankäyttö ei ole muuttunut siten, että sillä olisi merkittävää vaikutusta alueen tulvariskeihin. Alueella ei myöskään ole tehty vesistötoimenpiteitä, joiden seurauksena alueen vesiolosuhteet olisivat muuttuneet merkittävästi. Esiintyneet tulvat ovat olleet alueella vähäisiä, joten voidaan arvioida, etteivät toteutuneita tulvia vastaavat tulvat nykytilanteessakaan aiheuta alueella merkittäviä vahinkoja.

Jokivarren rakennuksille tulvista aiheutuvan vahingonvaaran kannalta ratkaisevaa on rakentamiskorkeus. ELY-keskukset antavat tarvittaessa lausuntoja alimmista suositeltavista rakentamiskorkeuksista vesistön läheisyyteen. Mikäli suosituksia noudatetaan, uusiin rakennuksiin kohdistuvat vahinkoriskit todennäköisesti vähenevät huomattavasti.

Ilmastonmuutoksen vaikutus

Ilmastonmuutos vaikuttaa monin tavoin vesivaroihin, muuhun ympäristöön ja yhteiskuntaan. Vaikutusten voimakkuudessa on eroja Suomen eri osien välillä. Sisävesien hydrologisissa oloissa merkittävin muutos on se, että valunnan, virtaamien ja vedenkorkeuksien vuodenaikaiset vaihtelut lisääntyvät. Rannikkoalueilla maankohoamisella on merkitystä sille, kuinka paljon ennustetut muutokset Itämeren keskivedenkorkeuksissa vaikuttavat eri alueilla. Eniten merenpinta nousee Suomenlahden rannikolla.

Purmonjoen vesistöalueella kevättulvien ennustetaan pienenevän ja aikaistuvan. Talven lumimäärien ennustetaan vähenevän, joten kevättulvat jäävät pienemmiksi. Kevään tulvahuipun ennustetaan esiintyvän hieman nykyistä aiemmin. Syys- ja talvitulvien puolestaan ennustetaan yleistyvän ja voimistuvan. Toisaalta ilmastonmuutoksen arvioidaan myös lisäävän kuivuusriskejä suuressa osassa Suomea muun muassa kevään aikaistumisen ja kasvavan haihdunnan vaikutuksesta.

Ilmastonmuutoksen vaikutuksista Purmonjoen hydrologiaan ei ole tehty laskelmia. Suomen ympäristökeskus on tehnyt ilmastonmuutoslaskelmia Lapuanjoen vesistöalueelle, joka sijaitsee Purmonjoen vesistöalueen eteläpuolella. Tuloksia voidaan pitää suuntaa antavina Purmonjoen vesistöön läheisen sijaintinsa puolesta. Ajanjaksolla 2040–2069 talvivirtaamien (joulu-helmikuu) ennustetaan kasvavan 80 % ja syksyn (syys-marraskuu) virtaamien 16 %. Kevään (maalis-toukokuu) virtaamien puolestaan ennustetaan pienenevän noin 23 %. Keskimäärin kerran sadassa vuodessa toistuvan tulvan (1/100a) arvioidaan pienenevän ilmastonmuutoksen seurauksena 11 %.

Muun pitkäaikaisen kehityksen vaikutus tulvariskeihin

Tulvariskit ovat suurimmillaan asutuksen keskuudessa, joten asutuksen leviäminen tulvaherkille alueille kasvattaa tulvavahinkojen laajuutta. Väestön määrän kehittymistä ei ole arvioitu vesistöalueen tasolla, mutta kuntakohtaisia arvioita voidaan käyttää suuntaa antavasti. Purmonjoen vesistöalueen kuntien asukasmäärien ei ennusteta muuttuvan suuresti vuoteen 2040 mennessä. Asutus keskittyy jatkossakin lähinnä kaupunkien ja kuntakeskusten ympäristöön sekä jokivarteen, joissa tulvariskit säilyvät joko nykyisen kaltaisena tai kasvavat, mikäli rakentaminen joen läheisyyteen lisääntyy. Myös rakentamisen teknistyminen voi lisätä tulvavahinkojen määrää.

Pitkällä aikavälillä alueen pellot painuvat ja kuluvat viljelyn vaikutuksesta. Myös aikaisemmin tehtyjen tulvasuojelutöiden hyötyvaikutukset vähenevät vähitellen. Penkereet painuvat ja uomat liettyvät. Nämä osaltaan lisäävät tulvimisherkkyyttä alueella tulevaisuudessa. Vesiuomien ja -rakenteiden kunnossapidon merkitys korostuu tulevaisuudessa entisestään.

Turvetuotannon mahdollinen lisääntyminen ja metsätalouden tehostuminen voivat äärevöittää jokien virtaamia ja siten lisätä tulvimista. Lisäksi ojituksilla voi olla haitallisia vaikutuksia vedenlaatuun sekä jokien ja järvien tilaan. Myös muut suuret muutokset maankäytössä voivat muuttaa valuntaolosuhteita. Tällaisia voivat olla esimerkiksi suuret teollisuusalueet tai aurinko- ja tuulivoimala-alueet. Lisäksi uusien tieyhteyksien rakentamisella tai olemassa olevien teiden korottamisella voidaan paikoin pahentaa tulvaongelmia.

Tulvariskin merkittävyyden arviointi

Tulvariskin merkittävyyttä arvioitaessa otetaan huomioon alueelliset ja paikalliset olosuhteet, tulvan todennäköisyys sekä seuraavat tulvasta mahdollisesti aiheutuvat yleiseltä kannalta katsoen vahingolliset seuraukset:

1. vahingollinen seuraus ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle
2. välttämättömyyspalvelun, kuten vesihuollon, energiahuollon, tietoliikenteen, tieliikenteen tai muun vastaavan toiminnan, pitkäaikainen keskeytyminen
3. yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja turvaavan taloudellisen toiminnan pitkäaikainen keskeytyminen
4. pitkäkestoinen tai laaja-alainen vahingollinen seuraus ympäristölle
5. korjaamaton vahingollinen seuraus kulttuuriperinnölle.

Tulvariskialueiden tunnistamisen lähtötiedot

Tulvariskin merkittävyyden arvioinnissa hyödynnetään monipuolisesti tietoa tulvavaarasta eli tulvan todennäköisyydestä sekä tulvan aiheuttamista mahdollisista vahingoista eli riskikohteista.

Lähtötiedot voidaan jakaa 1) yksityiskohtaisiin tulvavaarakarttoihin ja niihin perustuviin riskikohteisiin sekä 2) yleispiirteisempiin, mutta alueellisesti kattavampiin tulvakarttoihin ja vahinkoarvioihin.

Seuraavissa luvuissa on esitetty erilaisia tulvariskien arvioinnin lähtötietoja. Tulvakartat kattavat vain osan Suomesta, mutta niitä on toisaalta laadittu juuri niille alueille, joiden tulvariskejä on ollut tarvetta selvittää tarkemmin.

Tulvavaara- ja tulvariskikartat

Tulvakartat muodostavat perustan tulvariskien tehokkaalle hallinnalle. Tulvakarttoja on kahdenlaisia: tulvavaarakarttoja ja tulvariskikarttoja. Molemmat kartat pitää laatia kaikille niille alueille, jotka on nimetty merkittäviksi tulvariskialueiksi, mutta niitä voidaan laatia myös muille alueille.

Tulvavaarakartta kertoo, mille alueille tulva voi levitä. Tulvariskikartta taas kuvaa, mitä riskikohteita tulvavaara-alueilla sijaitsee. Tulvariskikartta antaa siis käsityksen mahdollisten tulvavahinkojen suuruudesta.

Tulvakarttoihin perustuvat vahinkoarviot

Asukkaiden, rakennusten ja teiden määrä tulvavaara-alueella on oleellinen tieto arvioitaessa tulvan aikana syntyviä mahdollisia vahinkoja eli tulvariskiä. Tämä tieto on tuotettu kaikille tulvavaarakartoitetuille alueille. Paikkatietoanalyysissä on huomioitu ne asukkaat, jotka ovat suorassa tulvariskissä eli rakennus sijaitsee tulvavaara-alueella.

Tarkastele tulvavahinkoarvioita (asukkaat, rakennukset ja tiet) tulvavaarakartoitetuilla alueilla:

Tulvavahinkoarviot (asukkaat, rakennukset ja tiet) -visualisointityökalu

Visualisointityökalu on valtakunnallinen, mutta kattaa vain tulvavaarakartoitetut alueet.

Tulvariskikartoituksien riskikohteet

Edellä mainitun paikkatietoanalyysin lisäksi ELY-keskukset ovat tehneet ainakin merkittäville tulvariskialueille tarkemman riskikohteiden kartoituksen. Kartoituksessa on hyödynnetty valtakunnallisten paikkatietoaineistojen ohella myös muun muassa kunnilta ja muilta toimijoilta saatuja tietoja.

Valuma-aluetasoinen tulvakartta

Valuma-aluetasoinen tulvakartta auttaa tunnistamaan riskialueet etenkin niillä vesistöalueilla, joille ei ole laadittu tarkempia tulvavaarakarttoja. Valuma-aluetasoinen tulvakartta on alueellisesti kattavampi kuin tulvavaarakartta, mutta epätarkempi, koska esimerkiksi uoman syvyystiedot puuttuvat.

Muut lähtötiedot

Purmonjoen vesistöalueen tulvariskien alustavassa arvioinnissa vahinkoja on arvioitu karkean tason tarkasteluna. Tarkastelussa on käytetty paikkatietoaineistoja maanpinnan korkeuksista vesistöalueella sekä riskikohteiden etäisyyksistä vesistöön. Koska riskikohteiden kartoitus perustuu karkeaan arvioon, ovat vahinkoarviot Purmonjoelle lähinnä suuntaa antavia.

Tulville haavoittuvia riskikohteita kartoittaessa voidaan hyödyntää lisäksi useita paikkatietoaineistoja mm. väestörakenteesta, rakennuksista, teistä, infrastruktuurista, ympäristölupavelvollisista toimijoista, luonnonsuojelualueista, vedenottopaikoista ja -kaivoista, vesistörakenteista, kulttuuriperintökohteista ja peltolohkoista.

Valuma-alueet, korkeussuhteet ja maaperä

Purmonjoen vesistöalue sijaitsee Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan maakuntien alueilla ja se kuuluu Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueeseen. Purmonjoen päähaara eli eteläinen haara saa alkunsa Kauhavan Purmojärvestä. Joki virtaa kaakkois-luoteissuuntaisena ja laskee Pietarsaaren kohdalla Luodon-Öjanjärven kautta Perämereen. Joen pohjoishaara eli Norijoki saa alkunsa Evijärven kunnan Haapajärvestä ja yhtyy Purmonjokeen Forsbyn kylän alueella. Purmonjoen vesistöalue rajoittuu pohjoisessa Ähtävänjoen, etelässä Lapuanjoen ja lounaassa Kovjoen vesistöalueisiin. Vesistöalueen pinta-ala on noin 860 km².

Joet ja järvet

Purmonjoen pääuoman eli eteläisen haaran pituus Purmojärvestä Luodon-Öjanjärveen on noin 62 km ja sen pudotuskorkeus on noin 64 m (Nuotio 2008). Suurimmat jokeen laskevat uomat ovat sen pohjoishaaran eli Norijoen lisäksi Varisjoki ja Narsbäcken.

Purmonjoen vesistöalueen järvisyys on 2,4 %. Alueen suurimmat järvet ovat Purmojärvi, Kerttuanjärvi ja Haapajärvi. Kerttuanjärvi ja Purmojärvi ovat säännösteltyjä.

Virtaamat ja vedenkorkeudet

Pohjalaisjokien tapaan Purmonjoelle on tunnusomaista suuret virtaamavaihtelut ja tulvimisherkkyys. Virtaama on tyypillisesti korkeimmillaan keväisin lumensulamisen seurauksena. Tehokas metsä- ja pelto-ojitus sekä virtaamaa tasaavien järvien vähäisyys vesistöalueella ovat osittain syynä virtaaman nopeaan nousuun kevättulvilla. Kesäisin joen virtaama on tavanomaisesti pieni, mutta kasvaa syksyä kohti mentäessä. Merivedenkorkeus vaihtelee vuodenaikojen mukaan. Tavallisesti se on korkeimmillaan joulukuussa ja matalimmillaan huhti-toukokuussa. Merivedenkorkeudella ei yleensä ole vaikutusta Purmonjokeen, koska se laskee padottuun Luodon-Öjanjärven makeavesialtaaseen.

Vesien tila

Purmonjoen vesistöalueen joet kuuluvat pieniin tai keskisuuriin turvemaiden jokiin ja ne ovat voimakkaasti kuormittuneita. Vesien tilaan vaikuttavat alueen maa- ja metsätalous, hajakuormitus, turvetuotanto sekä jätevedet. Suurin ongelma on vesien happamuus, sillä vesistöalueen joet virtaavat happamilla sulfaattimailla. Vesistöalueen latvaosilla happamuusongelmat ovat lievempiä kuin Purmonjoen alaosalla. Norijoki eli Purmonjoen pohjoishaara on happamuusoloiltaan hieman suotuisampi kuin Purmonjoen päähaara. Perkaustenkin jälkeen joissa on säilynyt koskia, jotka parantavat kuormitettujen jokien ekologista tilaa. (Teppo ym. 2021)

Nykyinen maankäyttö

Purmonjoen vesistöalueesta noin 90 % on metsämaata ja maatalousaluetta. Peltoalueet sijaitsevat pääosin jokilaakson ja sen sivuhaarojen varrella. Laajat metsä- ja suoalueet sijaitsevat vesistöalueen latvaosissa. Rakennetut alueet sijoittuvat pääasiassa jokivarren taajamiin ja kyliin (Lillby, Purmo, Forsby ja Pännäinen) sekä Kortesjärven alueelle.

Suunniteltu maankäyttö

Purmonjoen vesistöalue sijaitsee Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan maakuntien alueilla, ja vesistöalueella on voimassa Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan maakuntakaavat. Maakuntatason kaavasuunnittelun lisäksi kaavoitusta ohjaavat yleis- ja asemakaavoitus, joissa tulvien vaikutus huomioidaan tarkemmin. Vesistöalueella on asemakaava-alueita Kortesjärvellä, Purmossa ja Pännäisissä. Lisäksi vesistöalueella on useita ranta-asemakaavoja.

Suojelualueet ja kulttuuriperintö

Purmonjoen vesistöalueella sijaitsee kaksi Natura 2000 -aluetta: Kalisjön ja Pökkäsaaret. Vesienhoidon suunnittelussa on tunnistettu Natura 2000 -verkostoon kuuluvat alueet, joilla vesien hyvän tilan saavuttaminen ja ylläpitäminen elinympäristön ja alueen lajien suojelun kannalta on tärkeää. Purmonjoen vesistöalueella ei ole tällaisia alueita.

Lue lisää Natura 2000 -alueista (ymparisto.fi)

Purmonjoen vesistöalueella, Pedersören kunnan alueella, sijaitsee neljä valtakunnallisesti merkittävää kulttuuriympäristökohdetta: Purmon kirkonmäki, Lassfolkin ja Härmälän taloryhmät, Pännäisten rautatieasema sekä Laamannintalo ja Östensön koulukoti. Etenkin vesistöalueen keski- ja alaosalla esiintyy jonkin verran esihistoriallisia kiinteitä muinaisjäännöksiä, jotka ovat pääosin asumispaikkoja ja hautaröykkiöitä. Lisäksi vesistöalueella sijaitsee useita muita lainsäädännöllä suojeltuja rakennuksia, kuten rautatiesopimuskohteita Pännäisissä ja kaksi suojeltua kirkkoa (Purmon ja Kortesjärven kirkot).

Lue lisää Purmonjoen kulttuuriympäristöistä (museovirasto.fi)

Tulvasuojelu

Purmonjoella on toteutettu useita tulvasuojeluhankkeita. Hankkeiden tavoitteena on ollut tulvien vähentäminen viljelysalueilla. Joen pohjoishaaran Norijoen perkaus tulvahaittojen poistamiseksi on suoritettu 1970-luvulla. Purmonjoen alaosaa on perattu 1980-luvulla, ja joen suuosaa on perattu osana Purmonjoen ja Ähtävänjoen tulvasuojeluhanketta 1990-luvulla. Vuosina 2005–2009 toteutettiin Purmonjoen keskiosan tulvasuojeluhanke, joka käsitti tulvasuojeluperkauksia pääuomassa ja Ruohojärven ojassa sekä siivousperkauksia tulvahaittojen lisääntymisen ehkäisemiseksi.

Vesistörakenteet ja vesistön käyttö

Purmonjoen vesistöalueella Kerttuanjärveä säännöstellään Länsi-Suomen vesioikeuden 26.11.1973 antamalla päätöksellä. Säännöstelyluvan haltija on valtio eli nykyisin Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus. Järven vedenkorkeus vaihtelee välillä N43 +58,10–58,60 metriä. Kerttuanjärven säännöstelypadon lisäksi vesistöalueella sijaitsee pohjapatoja, jotka pidättävät vettä kuivina vuodenaikoina ja parantavat joen virkistyskäyttöä.

Purmojärven kunnostushanke on valmistunut vuonna 2012. Kunnostaminen käsitti muun muassa vedenpinnan noston, laajoja ruoppauksia, vesiensuojelukosteikkojen ja laskeutusaltaiden rakentamisen, vesikasvillisuuden niittoa ja kalaston hoitoa. Purmojärven pohjapatoon rakennetulla juoksutusputkella säännöstellään järven vedenkorkeutta talvisin.