Tulvariskien alustava arviointi Kruunupyynjoen vesistöalueella
Kuuleminen tulvariskialueista päättyi 17.6.2024. Kuulemisaineisto on edelleen saatavilla tulvariskien aluesivujen kautta. Tätä alustavaa arviointia on tarvittaessa päivitetty saadun palautteen pohjalta.
Ehdotus merkittäviksi tulvariskialueiksi 2024-2030
Kruunupyynjoen vesistöalueelta ei ehdoteta merkittäviä tulvariskialueita. Ehdotuksessa on otettu huomioon vesistötulvien todennäköisyys ja tulvista aiheutuvat vahingolliset seuraukset.
Merkittävien tulvariskialueiden lisäksi ELY-keskus on tulvariskien alustavassa arvioinnissa tunnistanut myös muita tulvariskialueita, joilla vesistötulvien ei ole kuitenkaan arvioitu aiheuttavan yleiseltä kannalta katsottuna huomattavia vahingollisia seurauksia. Kruunupyynjoen vesistöalueelta muuksi tulvariskialueeksi ehdotetaan Kruunupyyn taajamaa, jossa on asutusta harvinaisen tulvan peittämällä alueella. Lisäksi Kruunupyyn taajamassa on jääpatoriski.
Onko tulvariskialueet tunnistettu ja ehdotettu oikein?
Muutokset edelliseen suunnittelukauteen verrattuna
Ensimmäisellä ja toisella suunnittelukaudella (2011 ja 2018) muuksi tulvariskialueeksi tunnistettiin Kruunupyyn taajama. Suomen ympäristökeskuksen kolmannen suunnittelukauden alla laatimien valuma-aluekohtaisten tulvakarttojen pohjalta ehdotetaan Kruunupyyn taajamaa edelleen muuksi tulvariskialueeksi. Muun tulvariskialueen ehdotettua rajausta on muutettu siten, että nyt raja mukailee jokivarren tulva-aluetta ja ulottuu noin kaksi kilometriä pidemmälle ylävirtaan kuin aiemmin.
Kuulemisen perusteella tehdyt muutokset
Kuuleminen tulvariskialueista päättyi 17.6.2024. Kiitos palautteesta! Kuulemisaineisto on edelleen saatavilla tulvariskien aluesivujen kautta. Sivuille lisätään syksyllä 2024 koosteet kuulemisesta saaduista palautteista sekä tarkistetut ehdotukset. Myös tämä tulvariskien alustava arviointi päivitetään kuulemisen perusteella syksyyn 2024 mennessä. Näiden pohjalta nimetään 22.12.2024 mennessä Suomen merkittävät tulvariskialueet vuoteen 2030.
Yleistä tulvariskien alustavasta arvioinnista
Tulvariskien alustavassa arvioinnissa tunnistetaan tulvien aiheuttamia riskejä muun muassa asutukselle, yhteiskunnan toiminnoille, liikenteelle, ympäristölle ja kulttuuriperinnölle. Arviointi tehdään kaikille vesistö- ja rannikkoalueille ja arvioinnin perusteella nimetään merkittävät tulvariskialueet. Tulvariskialueiden tunnistaminen perustuu aiempiin tulviin sekä saatavissa oleviin tietoihin ilmasto- ja vesiolojen kehittymisestä.
Ne alueet, joilla tulvariski saattaa olla alustavan arvioinnin perusteella merkittävä, nimetään merkittäviksi tulvariskialueiksi. Näillä alueilla vesistöjen tai merivedenpinnan nousu voi aiheuttaa huomattavia tulvavahinkoja. Merkittäville tulvariskialueille laaditaan tulvavaara- ja tulvariskikartat sekä tulvariskien hallintasuunnitelmat.
Alustava arviointi tarkistetaan kuuden vuoden välein. Tältä sivustolta löydät tulvariskien alustavan arvioinnin taustatiedot sekä tiedot vuonna 2024 ehdotetuista tulvariskialueista. Osa taustatiedoista, esimerkiksi kartat ja raportit, päivittyvät automaattisesti vuosittain tai jopa useammin.
Tutustu alta tarkemmin alueen alustavan arvioinnin yksityiskohtiin
Kruunupyynjoen vesistöalueen tulvariskien alustavassa arvioinnissa on hyödynnetty tulvakarttaa, jonka Suomen ympäristökeskus on laatinut koko Kruunupyynjoen valuma-alueelle. Kartalla näkyy kerran tuhannessa vuodessa toistuvan tulvan leviämisalue. Lisäksi arvioinnissa on käytetty saatavilla olleita paikkatietoaineistoja. Koska arviointi perustuu karkean tason tulvamallinnukseen, ovat tässä esitetyt vahinkoarviot lähinnä suuntaa antavia.
Onko tulvariskejä tarkasteltu mielestäsi riittävän kattavasti?
Ehdotetut tulvariskialueet
Ehdotettujen merkittävien tulvariskialueiden sekä tunnistettujen muiden tulvariskialueiden rajaukset.
Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa
Tunnistetut muut tulvariskialueet
Tunnistetut muut tulvariskialueet perusteineen tarkastellulta vesistö- tai rannikkoalueelta.
Tulvariskit ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle
Nimettäessä tulvariskialueita tarkastellaan erityisesti tulvan aiheuttamia vaikutuksia ihmisten terveyteen ja turvallisuuteen. Riskiä lisäävät tulvalle altistuvan väestön suuri määrä sekä tulvavaara-alueella sijaitsevat vaikeasti evakuoitavat kohteet, kuten sairaalat, terveyskeskukset, vanhainkodit, päiväkodit ja koulut. Vahingollinen seuraus ihmisten terveydelle voi johtua myös altistumisesta tulvan mukana leviäville taudinaiheuttajille.
Tulvariskit ovat suurimmillaan tiheästi asutuilla taajama-alueilla. Kruunupyynjoen vesistöalueella jokilaakson väestö ja asutus on keskittynyt pääasiallisesti Kruunupyyn ja Teerijärven taajamiin, joten väestöön kohdistuvien tulvariskien tarkastelu on kohdennettu näille alueille.
Karkean vahinkoarvion mukaan Kruunupyynjoen tulva-alueen (tulvan toistuvuus kerran 1000 vuodessa) taajamissa on muutamia kymmeniä asuinrakennuksia. Saatavilla olleiden paikkatietoaineistojen mukaan Kruunupyynjoen tulva-alueella (tulvan toistuvuus kerran 1000 vuodessa) sijaitsee kaksi vaikeasti evakuoitavaa erityiskohdetta (opetusrakennus ja päiväkoti).
Taustatietoa
Kruunupyynjoen tulva-alueella (tulvan toistuvuus kerran 1000 vuodessa) on kolme pohjavesialuetta, joista kaksi on vedenhankinnan kannalta tärkeitä. Tulvaveden päästessä pohjaveden muodostumisalueelle sen kuljettamat kemikaalit ja muut saasteet voivat huonontaa pohjaveden laatua. Vesistöalueella on muutamia vedenottamoita. Saatavilla olleiden tietojen mukaan Kruunupyynjoen vesistöalueella ei ole jätevedenpuhdistamoita, mutta yksi puhdistamo sijaitsee kuitenkin aivan tulva-alueen välittömässä läheisyydessä.
Tulvariskit yhteiskunnalle tärkeille palveluille
Yhteiskunnalle tärkeät palvelut muodostuvat asioista, jotka pitävät turvallisen arjen rattaat pyörimässä – esimerkiksi toimivasta lämmön- ja sähkönjakelusta, liikenne- ja tietoliikenneyhteyksistä ja vesihuollosta. Kun yhteiskunnan perustoiminnot ovat kunnossa, tulvan jälkeen voidaan palata normaaliin elämään ilman, että koko yhteiskunnan perusta järkkyy.
Kruunupyynjoen varrella voi vesi nousta tielle, jolloin teitä voidaan joutua sulkemaan liikenteeltä. Kruunupyynjoen vesistöalueella on myös lentokenttä ja vesistöalueen läpi kulkee rautatie. Sekä lentokenttä että rautatie sijaitsevat sen verran korkealla, joten Kruunupyynjoen tulvista niille tuskin on uhkaa. Tulvavedet voivat kuitenkin aiheuttaa vaurioita esim. rautatierakenteille.
Taustatietoa
Tulvat voivat aiheuttaa häiriöitä tietoliikenneyhteyksiin ja sähkönjakeluun, jos tulvavesi kastelee esim. jakokaappeja tai puistomuuntamoita. Myös suurjännitepylväät voivat vaurioitua, mikäli tulvavesi pääsee syövyttämään maata pylväiden juurelta. Saatavilla olleiden aineistojen perusteella Kruunupyynjoen tulva-alueella (tulvan toistuvuus kerran 1000 vuodessa) tai sen välittömässä läheisyydessä on noin 20 muuntajaa, noin 20 suurjännitepylvästä ja yksi sähköntuotantolaitos. Sähköverkolle aiheutuvat tulvavahingot ovat kuitenkin harvinaisia. Tietoliikennelaitoksista ei ole tietoja saatavilla.
Kruunupyynjoen vesistöalueella ei ole merkittävää elintarvike- tai lääketeollisuutta, jonka toiminnan keskeytyminen aiheuttaisi merkittäviä taloudellisia haittoja yhteiskunnalle. Vesistöalueella ei ole myöskään merkittävää satamainfrastruktuuria tai vesiliikennettä, jotka tulisi huomioida tulvariskien hallinnan kannalta.
Tulvariskit ympäristölle
Tarkasteltaessa ympäristölle koituvaa tulvariskiä otetaan huomioon kohteet, jotka voivat aiheuttaa tulvatilanteessa äkillistä ympäristön pilaantumista tai vahingollisia seurauksia ihmisen terveydelle esimerkiksi talousveden pilaantuessa. Tulvariskin merkittävyyteen vaikuttaa vahingollisten seurausten laajuus ja kesto. Tulvan sattuessa ympäristölle voivat aiheuttaa vahinkoa muun muassa polttoainesäiliöt ja muut kemikaalisäiliöt sekä jätevedenpuhdistamot.
Karkean vahinkoarvion mukaan Kruunupyyn jokilaaksossa on alle kymmenen ympäristölupavelvollista toimintoa, jotka voisivat tulvatilanteessa aiheuttaa ympäristön äkillistä pilaantumista.
Kruunupyynjoen tulva-alueella (tulvan toistuvuus kerran 1000 vuodessa) sijaitsee kolme pohjavesialuetta. Tulvaveden päästessä pohjaveden muodostumisalueelle sen kuljettamat kemikaalit ja muut saasteet voivat huonontaa pohjaveden laatua.
Tulvariskit kulttuuriperinnölle
Kulttuuriperintöön kohdistuvaa tulvariskiä tarkasteltaessa otetaan huomioon aineellinen perintö, kuten rakennukset ja rakennelmat, jotka voisivat kärsiä korjaamatonta vahinkoa. Tulvavesi voi aiheuttaa monenlaista vahinkoa, esimerkiksi romahduttaa rakenteita tai kuluttaa pintoja. Vettyminen voi synnyttää myös mikrobiongelman tai aiheuttaa maaperän eroosiota perintökohteen alla.
Karkean vahinkoarvion mukaan Kruunupyyn jokilaaksossa tulvavaarassa on alle 20 muinaisjäännöstä. Lisäksi Kruunupyynjoen tulva-alueella (tulvan toistuvuus kerran 1000 vuodessa) tai sen välittömässä läheisyydessä sijaitsee kaksi valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä (Kruunupyyn kirkko ympäristöineen ja Torgaren pappila sekä Kruunupyyn reservikomppania).
Muut tulvariskit
Kokemusperäisen tiedon mukaan suurimmat tulvariskit kohdistuvat peltoalueisiin Kruunupyyn ja Teerijärven välillä. Talvisin esiintyy jää- ja hyydepatoja, jotka tavallisesti muodostuvat Kruunupyynjoen alaosalle lähelle Kruunupyyn taajamaa.
Perhonjoen vesistöalueella sijaitsevan Patanan tekojärven mahdollisen patomurtuman mallinnuksen mukaan Perhonjoella syntyvä tulva-aalto ulottuisi myös Kruunupyynjoen vesistöalueelle. Tulva-aalto uhkaisi Räyringin kylän sekä Räyrinkijärven ympäristön peltoalueita. Patanan tekojärven pato on mitoitettu keskimäärin kerran 10 000 vuodessa toistuvalle tulvalle.
Esiintyneet tulvat
Kruunupyynjoki tulvii joka vuosi. Tavallisimpia ovat kevättulvat, mutta myös kesäisin on sattunut tulvia. Tulvat ovat kesäisin aiheuttaneet suurempia vahinkoja kuin kevättulvat. Suurimmat tulvat ovat olleet vuosina 1977, 1984, 1985, 1987 ja 2000.
Tiettävästi suurimmat tulvat ovat sattuneet kesällä 1977 ja 1987. Vuonna 1977 tulva vastasi keskimäärin kerran 20 vuodessa toistuvaa tulvaa ja tulva-alueita oli yhteensä noin 700 ha. Tulva-alue vuonna 1987 oli lähes yhtä laaja. Molemmat tulvat sattuivat Teerijärven ja Kruunupyynjoen alaosan välisellä alueella. Asustusta alueella on vähän. Suurin osa alueesta on maatalousmaita. Tulvat aiheuttivat suurimmat vahingot maataloudelle, koska ne ajoittuivat kesäaikaan. Lisäksi tulvavesi vahingoitti patoja. Tulvat eivät aiheuttaneet vaaraa suuremmille teille, mutta muutamiin asuintaloihin meni tieyhteydet poikki, esim. Rekijärven alueella. Tulvavesi peitti myös jokivarsitiet.
Onko tarkastelussa mukana kaikki keskeinen tieto tarkastellun alueen esiintyneistä tulvista?
Taustatietoa
Lisätietoa esiintyneistä tulvista
Esiintyneistä tulvista ja niistä aiheutuneista vahingoista saadaan tietoa myös ilma- ja satelliittikuvien, maksettujen vakuutuskorvauksien sekä pelastuslaitosten tehtävien perusteella:
Ilma- ja satelliittikuvista voidaan arvioida esiintyneen tulvan laajuutta. Näiden perusteella rajattuihin tulva-alueisiin pääset tutustumaan Tulvakarttapalvelun laajassa versiossa (Havaitut tulva-alueet).
Vakuutusyhtiöiden maksamat korvaukset kuvaavat tulvista aiheutuneiden rakennus- ja irtaimistovahinkojen taloudellista arvoa yksityishenkilöille. Vuoteen 2013 asti valtio maksoi korvaukset. Vuodesta 2014 saakka korvauksia on maksettu koti- ja kiinteistövakuutukseen sisältyvän tulvaturvan kautta. Tulvaturva korvaa vain poikkeuksellisista tulvista (n. 2 %, 1/50 v) aiheutuvat vahingot. Tilastoihin vakuutuskorvauksista pääset tutustumaan: Tulvariskien hallinnan indikaattorit
Tiedot pelastustoimen tulviin liittyvistä tehtävistä löytyvät Pelastustoimen resurssi- ja onnettomuustilasto Prontosta. Pelastuslaitoksille tulvista aiheutuvat tehtävät ovat enimmäkseen vahingontorjuntatehtäviä, mutta sisältävät myös muita tehtävätyyppejä, kuten avunanto-, tarkastus- ja ihmisenpelastustehtäviä. Interaktiivisessa karttapalvelussa on mahdollista tarkastella tehtävien alueellista ja ajallista jakautumista sekä kehittymistä eri suodattimien avulla. Karttapalvelua pääset katselemaan vastaavasti Tulvariskien hallinnan indikaattorit -sivun kautta (Tulviin liittyvät pelastustoimen tehtävät).
Ylivedenkorkeudet
Raportilla on esitetty vesistöalueen menneitä tulvahuippuja perustuen hydrologiseen havaintosarjaan. Raportille on laskettu havaintojakson alin (NW), keskimääräinen (MW) ja ylin (HW) vedenkorkeus sekä ylimmän vedenkorkeuden esiintymisvuosi. Pylväskuvaajassa on esitetty vedenkorkeuden vuosimaksimit ja -minimit. Voit itse säätää pylväskuvaajan skaalauksen.
Ylivirtaamat
Raportilla on esitetty vesistöalueen menneitä tulvahuippuja perustuen hydrologiseen havaintosarjaan. Raportille on laskettu havaintojakson pienin (NQ), keskimääräinen (MQ) ja suurin (HQ) virtaama sekä suurimman virtaaman esiintymisvuosi. Pylväskuvaajassa on esitetty virtaaman vuosimaksimit ja -minimit. Voit itse säätää pylväskuvaajan skaalauksen.
Esiintyneiden tulvien vaikutus nykytilanteessa
Aiemmista tulvista ei ole Kruunupyynjoelle aiheutunut suurempia taloudellisia vahinkoja. Tulvat ovat pääasiassa sattuneet peltoalueilla, joten niistä ei ole ollut haittaa taajamille tai asuinrakennuksille.
Viimeisen kahden vuosikymmenen aikana Kruunupyynjoen maankäyttö ei ole muuttunut siten, että sillä olisi merkittävää vaikutusta alueen tulvariskeihin. Jokivarren asutus on kuitenkin vähän kasvanut, mikä voi lisätä rakennuksille tulvista aiheutuvaa vahingonvaaraa. Ratkaisevaa kuitenkin on rakentamiskorkeus ja se, missä määrin rakenteet kestävät vettä. ELY-keskus antaa tarvittaessa lausuntoja alimmista suositeltavista rakentamiskorkeuksista vesistön läheisyyteen. Mikäli suosituksia noudatetaan, vähenevät todennäköisesti uusiin rakennuksiin kohdistuvat vahinkoriskit huomattavasti.
Tiestölle suurimmat tulvavahingot voivat johtua siltojen kärsimistä vaurioista ja rikkoutumisesta. Kruunupyynjoella on jo pitkään otettu tulvat huomioon silta- ja rumpulausunnoissa ja tulviin on varauduttu suunnitelmallisesti.
Kruunupyynjoen vesistöalueella on sekä maanviljelyä että eläinsuojia ja turkistarhoja, joista suurtulvalla voi huuhtoutua merkittäviä määriä ravinteita vesistöön.
Ilmastonmuutoksen vaikutus
Ilmastonmuutos vaikuttaa monin tavoin vesivaroihin, muuhun ympäristöön ja yhteiskuntaan. Vaikutusten voimakkuudessa on eroja Suomen eri osien välillä. Sisävesien hydrologisissa oloissa merkittävin muutos on se, että valunnan, virtaamien ja vedenkorkeuksien vuodenaikaiset vaihtelut lisääntyvät. Rannikkoalueilla maankohoamisella on merkitystä sille, kuinka paljon ennustetut muutokset Itämeren keskivedenkorkeuksissa vaikuttavat eri alueilla. Eniten merenpinta nousee Suomenlahden rannikolla.
Ilmastonmuutoksen seurauksena tulvista aiheutuvien vahinkojen ennustetaan kasvavan vuosisadan loppuun mennessä. Ilmastonmuutos vaikuttaa monella tavoin vesivaroihin, muuhun ympäristöön ja yhteiskuntaan. Vaikutusten voimakkuus vaihtelee eri puolilla Suomea ja erityyppisissä vesistöissä.
Kruunupyynjoen vesistöalueella kevättulvien ennustetaan pienenevän ja aikaistuvan. Talven lumimäärien ennustetaan vähenevän, joten kevättulvat jäävät pienemmiksi. Syys- ja talvitulvien puolestaan ennustetaan yleistyvän ja voimistuvan. Toisaalta ilmastonmuutoksen arvioidaan lisäävän myös kuivuusriskejä suuressa osassa Suomea mm. kevään aikaistumisen ja kasvavan haihdunnan takia.
Kruunupyynjoelle ei ole tehty laskelmia ilmastonmuutoksen vaikutuksista joen hydrologiaan. Kruunupyynjokea lähimpänä oleva vesistöalue, jolle on tehty ilmastonmuutoslaskelmia, on Perhonjoki. Suomen ympäristökeskus on tehnyt laskelmat ja tuloksia voidaan pitää suuntaa antavina myös Kruunupyynjoelle. Ajanjaksolla 2040–2069 talvivirtaamien (joulu-helmikuu) ennustetaan kasvavan Perhonjoella 73 % ja syksyn (syys-marraskuu) virtaamien 13 %. Kevään (maalis-toukokuu) virtaamien ennustetaan pienenevän 21 %. Keskimäärin kerran sadassa vuodessa toistuvan tulvan (1/100a) arvioidaan pienenevän ilmastonmuutoksen seurauksena 19 %. (Suomen ympäristökeskus)
Taustatietoa
Vesistötulvat ja ilmastonmuutos
Ilmastonmuutoksen vaikutuksia vesistöjen virtaamiin ja vedenkorkeuksiin on tarkasteltu Suomen ympäristökeskuksen vesistömallijärjestelmän simuloinneilla WaterAdapt-hankkeessa (2012) sekä tuoreimpana ClimVeturi-hankkeessa (2020). Simuloinnit on tehty vertailujaksolle 1981–2010 sekä kahdelle tulevaisuuden jaksolle, 2010–2039 ja 2040–2069.
Tulokset osoittavat, että ilmastonmuutos muuttaa merkittävästi jokien virtaamien ja järvien vedenkorkeuksien vuodenaikaista vaihtelua. Keväällä lumen sulamistulvat lievenevät huomattavasti etenkin Etelä- ja Keski-Suomessa, koska talvet ovat nykyistä lauhempia. Kesällä vedenpinta laskee entistä alemmas useissa järvissä siksi, että keväät tulevat aikaisemmin ja kesäinen haihdunta lisääntyy. Näin käy etenkin runsasjärvisillä alueilla, missä järvihaihdunta vaikuttaa voimakkaimmin. Kesän ja alkusyksyn kuivuus ja alhaiset vedenpinnat ovatkin tulevaisuudessa entistä suurempi ongelma joillakin järvillä. Syksyn sateet lisääntyvät, ja loppusyksyn virtaamat kasvavat tulevina vuosikymmeninä. Talviset vedenkorkeudet ja virtaamat kasvavat selvästi, kun entistä suurempi osa talvisateista tulee vetenä ja lunta sulaa talven aikana. Muutokset talven virtaamissa ja vedenkorkeuksissa ovat suurimpia Etelä- ja Keski-Suomessa, kun taas Pohjois-Suomessa luminen talvi säilyy pidempään.
Jaksolla 2010–2039 hydrologiset muutokset ovat Pohjois-Suomessa vielä melko pieniä, kun taas eteläisemmille alueille suurin osa ilmastoskenaarioista osoittaa melko selkeitä muutoksia jo lähivuosikymmeninä. Eri ilmastoskenaarioiden antamat tulokset poikkeavat merkittävästi toisistaan, mutta muutoksen suunta on kaikissa skenaarioissa samankaltainen.
Meritulvat ja ilmastonmuutos
Merivedenkorkeuden noususkenaariot (SSP1-2.6, SSP2-4.5 ja SSP5-8.5) ja niitä vastaavat meritulvakartat on määritetty eri todennäköisyyksille Itämerellä vuoteen 2100 saakka. Skenaarioissa ja kartoissa on otettu huomioon sekä meriveden pinnan nousu (ilmastonmuutos ja maankohoaminen huomioiden) että vedenkorkeuden lyhytaikaiset vaihtelut (Ilmatieteenlaitos, 2023). Merivedenkorkeuden lyhytaikainen vaihtelu johtuu Itämerellä muun muassa tuulesta, ilmanpaineesta ja jääpeitteestä.
Keskitason skenaarion (SSP2-4.5) ennustamat muutokset Suomen rannikon keskivedenkorkeuksissa (-28 cm–+31 cm) vaihtelevat alueittain, mikä johtuu ennen muuta maankohoamisesta. Vähiten merivesi nousee Perämerellä ja Pohjanlahdella, missä maankohoaminen on suurinta. Meriveden pinta nousee eniten Suomenlahden rannikolla, jossa sijaitsee myös paljon tulville alttiita kohteita.
Lue lisää ja tarkastele tuloksia ilmastonmuutoksen vaikutuksista tulviin:
Ilmastonmuutoksen vaikutus vesistöihin -visualisointityökalu
Rannikkoalueen meritulvavaarakartat vuosina 2020 (nykytilanne), 2050 ja 2100 eri päästöskenaarioilla ja eri suuruisilla tulvilla
Ilmastonmuutoksen vaikutus vesistötulviin
Ilmastoskenaarioiden (25 kpl) antama keskimääräinen muutos ja maksimimuutos (verrattuna jaksoon 1981–2010) kerran 100 vuodessa toistuviin vesistötulviin eri puolella Suomea 2070–2099.
Ilmastonmuutoksen vaikutus meritulviin
Rannikkoalueen meritulvavaarakartat vuonna 2020 (nykytilanne) ja vuonna 2100 eri päästöskenaarioilla (matala SSP1-2.6, keskimääräinen SSP2-4.5 ja korkea SSP5-8.5) tilastollisesti kerran 250 vuodessa toistuvalla tulvalla. Tämän suuruista tulvaa on käytetty perustana suosituksille alimmista rakentamiskorkeuksista.
Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa
Onko ilmastonmuutoksen ja muun pitkäaikaisen kehityksen vaikutus osattu huomioida arvioinnissa?
Muun pitkäaikaisen kehityksen vaikutus tulvariskeihin
Tulvariskit ovat suurimmillaan asutuksen keskuudessa, joten asutuksen leviäminen tulvaherkille alueille kasvattaa tulvavahinkojen laajuutta. Väestön määrän kehittymistä ei ole arvioitu vesistöalueen tasolla, mutta kuntakohtaisia arvioita voidaan käyttää suuntaa antavasti. Kruunupyynjoen vesistöalueen kuntien asukasmäärissä ei ennusteta tapahtuvan suuria muutoksia vuoteen 2040 mennessä (Tilastokeskus). Asutus keskittyy jatkossakin lähinnä kyläkeskuksiin sekä jokilaaksoon. Tulvariskit säilyvät joko nykyisen kaltaisena tai kasvavat, mikäli rakentaminen joen läheisyyteen lisääntyy. Myös rakentamisen teknistyminen voi lisätä tulvavahinkojen määrää.
Pitkällä aikavälillä alueen pellot painuvat ja kuluvat viljelyn vaikutuksesta. Myös aikaisemmin tehtyjen tulvasuojelutöiden hyötyvaikutukset vähenevät vähitellen. Penkereet painuvat ja uomat liettyvät. Nämä osaltaan lisäävät tulvimisherkkyyttä alueella tulevaisuudessa.
Turvetuotannon mahdollinen lisääntyminen ja metsätalouden tehostuminen voivat äärevöittää jokien virtaamia ja siten lisätä tulvimista. Lisäksi ojituksilla voi olla haitallisia vaikutuksia vedenlaatuun sekä jokien ja järvien tilaan. Myös muut suuret muutokset maankäytössä voivat muuttaa valuntaolosuhteita. Tällaisia voivat olla esimerkiksi suuret teollisuusalueet tai aurinko- ja tuulivoimala-alueet. Lisäksi uusien tieyhteyksien rakentamisella tai olemassa olevien teiden korottamisella voidaan paikoin pahentaa tulvaongelmia.
Taustatietoa
Tulvariskin kehittymiseen vaikuttavat pitkällä aikavälillä ilmastonmuutoksen lisäksi etenkin maankäytön muutokset, väestökehitys ja talouskasvu. Alueelliset erot tulvariskin kehittymisessä kasvavat kaupungistumisen myötä. Rakennusten teknistyminen ja talouskasvu voivat lisätä tulvavahinkojen suuruutta. Väestön ikääntyessä haavoittuvuus tulville kasvaa.
Tulvariskiin voidaan vaikuttaa merkittävästi, kun maankäyttöä ohjataan erityisesti uusilla rakentamiskohteilla tulvavaara-alueiden ulkopuolelle esimerkiksi antamalla suosituksia alimmista rakentamiskorkeuksista. Maankäytön suunnittelussa tulvariskit tulisi ottaa huomioon muun muassa kaavoituksessa ja kuntien rakennusjärjestyksessä.
Merkittäville tulvariskialueille on laadittu arviot tulvariskin kehittymisestä vuoteen 2100 saakka. Tutustu arvioihin interaktiivisella raportilla:
Tulevaisuuden tulvariskit (PowerBI-raportti)
Tulvariskin merkittävyyden arviointi
Tulvariskin merkittävyyttä arvioitaessa otetaan huomioon alueelliset ja paikalliset olosuhteet, tulvan todennäköisyys sekä seuraavat tulvasta mahdollisesti aiheutuvat yleiseltä kannalta katsoen vahingolliset seuraukset:
- vahingollinen seuraus ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle
- välttämättömyyspalvelun, kuten vesihuollon, energiahuollon, tietoliikenteen, tieliikenteen tai muun vastaavan toiminnan, pitkäaikainen keskeytyminen
- yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja turvaavan taloudellisen toiminnan pitkäaikainen keskeytyminen
- pitkäkestoinen tai laaja-alainen vahingollinen seuraus ympäristölle
- korjaamaton vahingollinen seuraus kulttuuriperinnölle.
Taustatietoa
Maa- ja metsätalousministeriön nimittämä valtakunnallinen tulvariskien hallinnan koordinointiryhmä on antanut esimerkkikriteereitä merkittävästä tulvariskistä muistiossaan 22.12.2010. Näitä kriteereitä ovat muun muassa:
- enemmän kuin 500–1000 vakituista asukasta erittäin harvinaisen tulvan (~1/1000 v) peittämällä asuinalueella,
- useita terveydenhuoltorakennuksia tai huoltolaitosrakennuksia, joissa on useita pysyviä vuodepaikkoja sekä lasten päiväkoteja erittäin harvinaisen tulva peittämällä alueella,
- alueen kannalta merkittävää asukasmäärää palveleva vedenottamo erittäin harvinaisen tulvan peittämällä alueella,
- jätevedenpuhdistamon toiminnan häiriintyminen terveyttä uhkaavalla tavalla,
- merkittävä voimalaitos tai useita sähköasemia erittäin harvinaisen tulvan peittämällä alueella,
- useita maanteitä, katuja, rautatieosuuksia tai vesiliikennereittejä katkeaa erittäin harvinaisella tulvalla
Myös huomattavat vahingot aiheuttava, useammin toistuva tulva (esim. ~1/100 v) tai tulvan kasvaminen ilmastonmuutoksen myötä voisivat olla riittäviä nimeämisperusteita. Samoin huomattava jäännösriski (tulvasuojeltujen alueiden haavoittuvuus) voi johtaa siihen, että tulvariskin merkittävyyden arvioinnissa sovelletaan tiukempia kriteerejä. Jos tarkastellulta alueelta on käytettävissä yksityiskohtaisia tulvakarttoja ja ilmastonmuutoksen ennustettu vaikutus tulviin on pystytty ottamaan huomioon, epävarmuuden pienentyminen tekee mahdolliseksi käyttää riskien arvioinnissa myös tulvariskien hallintasuunnitelmassa esitettyjä, eri tavoitetasojen mukaisia tulvan suuruuksia.
Tulvariskialueiden tunnistamisen lähtötiedot
Tulvariskin merkittävyyden arvioinnissa hyödynnetään monipuolisesti tietoa tulvavaarasta eli tulvan todennäköisyydestä sekä tulvan aiheuttamista mahdollisista vahingoista eli riskikohteista.
Lähtötiedot voidaan jakaa 1) yksityiskohtaisiin tulvavaarakarttoihin ja niihin perustuviin riskikohteisiin sekä 2) yleispiirteisempiin, mutta alueellisesti kattavampiin tulvakarttoihin ja vahinkoarvioihin.
Seuraavissa luvuissa on esitetty erilaisia tulvariskien arvioinnin lähtötietoja. Tulvakartat kattavat vain osan Suomesta, mutta niitä on toisaalta laadittu juuri niille alueille, joiden tulvariskejä on ollut tarvetta selvittää tarkemmin.
Ovatko arviointimenetelmät ja lähtötiedot riittävän kattavia?
Tulvavaara- ja tulvariskikartat
Tulvakartat muodostavat perustan tulvariskien tehokkaalle hallinnalle. Tulvakarttoja on kahdenlaisia: tulvavaarakarttoja ja tulvariskikarttoja. Molemmat kartat pitää laatia kaikille niille alueille, jotka on nimetty merkittäviksi tulvariskialueiksi, mutta niitä voidaan laatia myös muille alueille.
Tulvavaarakartta kertoo, mille alueille tulva voi levitä. Tulvariskikartta taas kuvaa, mitä riskikohteita tulvavaara-alueilla sijaitsee. Tulvariskikartta antaa siis käsityksen mahdollisten tulvavahinkojen suuruudesta.
Taustatietoa
Merkittäville tulvariskialueille laadittavista tulvavaarakartoista säädetään tulvariskiasetuksessa (659/2010). Karttoja laaditaan useita, vähintäänkin sellaisille tulville, joiden vuotuinen todennäköisyys on 2 ja 1 prosenttia (tulvan toistuvuudet 1/50 v, 1/100 v), sekä tulvalle, joka on erittäin harvinainen mutta erityisoloissa mahdollinen. Arviot perustuvat mallinnukseen ja aiempiin hydrologisiin havaintoihin.
Tulvavaara-alueen asukasmäärä kuvataan kartalla ruuduilla, joiden sivun pituus on 250 metriä. Aineistona käytetään väestötietojärjestelmää, jonka tiedot yhdistetään tulvavaara-alueisiin. Tulvien peittämät tiet esitetään vastaavasti yhdistämällä tulvavaarakartat Väyläviraston Digiroad-aineistoon.
Tulvariskikartat laaditaan niin, että tulvavaarakarttoihin yhdistetään paikkatietoaineistoista ja esimerkiksi mahdollisilta maastokäynneiltä saatava tieto tulvavahingoille alttiista kohteista. Näin saadaan esitettyä kartalla, kuinka suuren vahingon tietyn suuruinen tulva saattaa aiheuttaa.
Lue lisää tulvakartoituksesta ja tutustu tulvavaara- ja tulvariskikarttoihin:
Tulvakartoitus
Tulvakarttapalvelu
Tulvakarttoihin perustuvat vahinkoarviot
Asukkaiden, rakennusten ja teiden määrä tulvavaara-alueella on oleellinen tieto arvioitaessa tulvan aikana syntyviä mahdollisia vahinkoja eli tulvariskiä. Tämä tieto on tuotettu kaikille tulvavaarakartoitetuille alueille. Paikkatietoanalyysissä on huomioitu ne asukkaat, jotka ovat suorassa tulvariskissä eli rakennus sijaitsee tulvavaara-alueella.
Tarkastele tulvavahinkoarvioita (asukkaat, rakennukset ja tiet) tulvavaarakartoitetuilla alueilla:
Tulvavahinkoarviot (asukkaat, rakennukset ja tiet) -visualisointityökalu
Visualisointityökalu on valtakunnallinen, mutta kattaa vain tulvavaarakartoitetut alueet.
Tulvariskikartoituksien riskikohteet
Edellä mainitun paikkatietoanalyysin lisäksi ELY-keskukset ovat tehneet ainakin merkittäville tulvariskialueille tarkemman riskikohteiden kartoituksen. Kartoituksessa on hyödynnetty valtakunnallisten paikkatietoaineistojen ohella myös muun muassa kunnilta ja muilta toimijoilta saatuja tietoja.
Taustatietoa
Tulvariskien hallinnan asetus (659/2010) velvoittaa, että tulvariskikartoilla esitetään seuraavat vahinkoluokat:
- asukkaiden arvioitu määrä
- erityiskohteet kuten sairaalat, oppilaitokset ja päiväkodit
- infrastruktuuri kuten tiet, energiaverkot, tietoliikenneverkot ja vesihuoltolaitosten laitteistot
- yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen kannalta merkittävä taloudellinen toiminta
- ympäristön pilaantumista aiheuttavat kohteet sekä pilaantumisesta kärsivät erityiset alueet
- lain nojalla suojellut taikka kaavassa suojelluiksi määrätyt kulttuuriperintökohteet
- muut tarpeelliset tiedot, kuten alueet, joilla tulva voi aiheuttaa jäiden haitallista kulkeutumista tai maaperän merkittävää eroosiota
Valuma-aluetasoinen tulvakartta
Kruunupyynjoen vesistöalueen tulvariskien alustavassa arvioinnissa on hyödynnetty tulvakarttaa, jonka Suomen ympäristökeskus on laatinut koko Kruunupyynjoen valuma-alueelle. Lisäksi arvioinnissa on käytetty saatavilla olleita paikkatietoaineistoja. Tulvan toistuvuutena on käytetty erittäin harvinaista tulvatilannetta (keskimäärin kerran 1000 vuodessa toistuva). Alustavassa arvioinnissa esitetyt vahinkoarviot perustuvat siis karkean tason tulvamallinnukseen, joten niitä voidaan pitää lähinnä suuntaa antavina.
Valuma-aluetasoinen tulvakartta auttaa tunnistamaan riskialueet etenkin niillä vesistöalueilla, joille ei ole laadittu tarkempia tulvavaarakarttoja. Valuma-aluetasoinen tulvakartta on alueellisesti kattavampi kuin tulvavaarakartta, mutta epätarkempi, koska esimerkiksi uoman syvyystiedot puuttuvat.
Taustatietoa
Valuma-aluetasoinen tulvakartta hyödyntää Suomen ympäristökeskuksen (Syke) kehittämää pintavaluntamallinnusta ja Syken Vesistömallijärjestelmää. Lähtötietoina mallille ovat Maanmittauslaitoksen KM2-korkeusmalli, Väyläviraston tie- ja ratarekisteri sekä maankäyttöaineistot. Imeytymisen ja virtausvastuksen laskennassa hyödynnetään lisäksi veden läpäisemättömyys -aineistoja. Uoman syvyystiedon puuttuminen on huomioitu korjauskertoimella.
Valuma-aluetasoinen tulvakartta
Valuma-aluetasoisen tulvakartan tulvan peittämät alueet ja vesisyvyys.
Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa
Muut lähtötiedot
Tulville haavoittuvia riskikohteita kartoittaessa voidaan hyödyntää lisäksi useita paikkatietoaineistoja mm. väestörakenteesta, rakennuksista, teistä, infrastruktuurista, ympäristölupavelvollisista toimijoista, luonnonsuojelualueista, vedenottopaikoista ja -kaivoista, vesistörakenteista, kulttuuriperintökohteista ja peltolohkoista.
Taustatietoa
Väestörakenteesta on saatavilla Tilastokeskuksen ruututietokanta (YKR), jota voidaan käyttää esimerkiksi sosiaalisen haavoittuvuuden arvioinnissa. Mahdollisesti sovellettavia muuttujia 250 m ruuduittain ovat mm. ikä, tulotaso, koulutus, työllisyys.
Rakennustietoja ylläpitää Digi- ja väestötietovirasto Rakennus- ja huoneistorekisterissä (RHR). Rekisteri sisältää tietoa kaikkien rakennusluvan vaatineiden rakennusten sijainnista, käyttötarkoituksesta, pinta-alasta, varustustasosta ja asukasmäärästä.
Tie- ja katuverkon sijaintitiedot ja tärkeimmät ominaisuustiedot (mm. väylätyyppi, toiminnallinen luokka, keskimääräinen vuorokausiliikenne sekä tien numero ja nimi) löytyvät Väyläviraston Digiroad-paikkatietoaineistosta.
Infrastruktuurikohteita kartoitettaessa tietoa löytyy Maanmittauslaitoksen ylläpitämästä Maastotietokannasta, joka sisältää tiedot esim. muuntajista ja sähkölinjoista.
Riskiä tulvan aiheuttamasta ympäristön pilaantumisesta arvioitaessa voidaan hyödyntää tietoa tulvavaara-alueella sijaitsevista ympäristölupavelvollisista toimijoista, joiden toiminnasta saattaa aiheutua ympäristön pilaantumista. Ympäristölupavelvolliset toimijat on rekisteröity YLVA-tietojärjestelmään.
Luonnonsuojelualueiden tietoja (mm. Natura 2000 -alueet, valtio- ja yksityisomisteiset luonnonsuojelualueet sekä koskiensuojelulailla suojellut vesistöt) ylläpitää Suomen ympäristökeskus.
Vesistörakenteiden, kuten patojen, penkereiden ja pumppaamoiden sijainti ja ominaisuustietoja löytyy Syke:n ylläpitämästä Vesistötyöt -tietojärjestelmästä (VESTY).
Vesihuoltolaitosten ja vedenottamoiden tietoja löytyy Syke:n ylläpitämästä vesihuollon tietojärjestelmästä (VEETI). Vedenottamoiden sijaintitiedot eivät ole julkisesti saatavilla
Pohjavesialueiden sekä vedenottokaivojen ja -hanojen sijainti- ja ominaisuustietoja löytyy Syke:n ylläpitämästä Pohjavesitietojärjestelmästä (POVET).
Museovirasto ylläpitää tietoaineistoja kulttuuriympäristöstä. Näihin kuuluvat valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY), muinaismuistolain tarkoittamat kiinteät muinaisjäännökset ja lainsäädännöllä (rakennussuojelulaki, kirkkolaki, rakennusperinnönsuojelulaki) suojellut rakennukset sekä maailmanperintökohteet.
Valuma-alueet, korkeussuhteet ja maaperä
Kruunupyynjoen vesistöalue sijaitsee Pohjanmaan, Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan maakunnissa ja se kuuluu Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueeseen. Kruunupyynoki saa alkunsa Alajärven, Perhon ja Vimpelin kuntien rajamailta ja se laskee Perämereen padotun Luodon-Öjanjärven makeavesialtaan kautta. Kruunupyynjoen vesistöalueen pinta-ala on noin 790 km². Vesistöalue on pitkä ja kapea.
Taustatietoa
Kruunupyynjoen vesistöalue on alavaa ja korkeusvaihtelut ovat pieniä. Korkeimmat alueet sijaitsevat vesistöalueen kakkoisosassa, jossa maanpinta on korkeimmillaan noin +170–(+)180 m nykyisen merivedenkorkeuden yläpuolella.
Kruunupyynjoen vesistöalue on vanhaa merenpohjaa, joka ajan kuluessa on maankohoamisen ja maatumisen seurauksena muuttunut merenrannikosta kiinteäksi mantereeksi. Maankohoaminen on seurausta raskaan mannerjään painon poistumisesta ja se jatkuu yhä Itämerellä. Pohjanmaalla maankohoaminen on voimakkainta Merenkurkun alueella, jossa se on noin 8–9 mm vuodessa (MML). Perämereen laskevissa joissa on usein kymmeniä kilometrejä pitkiä tasaisia suvantojaksoja, jotka muodostavat usein tulva-alueita. Tällaisilla alueilla voi maankohoaminen pitkällä aikavälillä pahentaa tulvia, koska maankohoaminen on nopeampaa suvantojakson alaosalla kuin sen yläosalla.
Maaperällä tarkoitetaan kallioperän päällä olevaa irtonaista maa-ainesta. Kruunupyynjoen vesistöalueen maaperä muodostuu pääosin sora- ja hiekkamoreenista sekä turvekerrostumista. Maaperän erityispiirteenä ovat happamat sulfaattimaat, jotka ovat muodostuneet Litorina-vaiheen aikana yli 4000 vuotta sitten. Happamien sulfaattimaiden alemmissa kerroksissa on sulfideja, jotka hapettuvat rikkihapoksi niiden joutuessa kosketuksiin ilman hapen kanssa. Näille maille on nimen mukaisesti tyypillistä happamuus ja tavanomaista suurempi rikkipitoisuus. Happamissa oloissa myös metallit liukenevat maasta. Liuenneet metallit sekä veden pH-arvoa laskeva rikkihappo saattavat aiheuttaa merkittäviä ongelmia vesieliöstölle. Happamia sulfaattimaita on tavallisesti 0–80 metrin korkeudella merenpinnan yläpuolella.
Lisätietoja happamista sulfaattimaista (gtk.fi)
Muualla verkossa:
Maanmittauslaitos, maannousu
Onko tarkastelualue osattu kuvata riittävän kattavasti arviointia tukemaan?
Vesistön osavaluma-alueet
Kartalla on esitetty päävesistöalueen sekä osavaluma-alueiden rajaukset.
Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa
Osavaluma-alueet
Taulukossa on esitetty vesistöalueen osavaluma-alueiden pinta-alat (km2) sekä järvien osuus pinta-aloista (%) (Ekholm 1993).
Korkeussuhteet
Kartalla on esitetty vesistöalueen korkeussuhteet.
Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa
Maaperä
Kartalla on esitetty vesistöalueen maaperä
Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa
Joet ja järvet
Kruunupyynjoen pituus on noin 140 km ja putouskorkeus on noin 168 metriä. Vesistöalueella ei ole suuria järviä, mutta sen keski- ja yläosalla on runsaasti pieniä järviä, joista suurimmat ovat Räyringinjärvi (Veteli) ja Sääksjärvi (Vimpeli). Järvisyysprosentti on 2,81. Suurimmat jokeen laskevat uomat ovat Jöussbäcken, Kivjärvbäcken, Storbäcken, Hömossdiket ja Dragån/Raisjoki.
Kruunupyynjoen vesistöalueen keskiosan järviryhmästä ylävirtaan päin jokea kutsutaan nimellä Porasenjoki ja alavirtaan päin Kruunupyynjoeksi. Tulvariskien alustavassa arvioinnissa koko vesistöstä käytetään nimeä Kruunupyynjoki.
Virtaamat ja vedenkorkeudet
Kruunupyynjoen virtaamavaihtelut ovat suuria tasaavien järvien vaikutuksesta huolimatta. Joki on erittäin tulvaherkkä. Virtaama on tavallisesti suurimmillaan keväällä lumensulamisen yhteydessä. Kesällä virtaama on tavallisesti pieni, mutta kasvaa syksyä kohden. Merivedenkorkeus vaihtelee vuodenaikojen mukaan. Tavallisesti merivesi on korkeimmillaan joulukuussa ja matalimmillaan huhti-toukokuussa. Merivedenkorkeudella ei yleensä ole mitään vaikutusta Kruunupyynjokeen, koska se laskee padottuun Luodon-Öjanjärven makeavesialtaaseen.
Taustatietoa
Kruunupyynjoen alajuoksulla on jatkuvatoiminen vedenkorkeuden ja virtaaman mittausasema. Kruunupyynjoen keskivirtaama on noin 7 m³/s. Alin mitattu virtaama Kruunupyynjoessa on ollut noin 0,1 m³/s ja suurin vuoden 2000 kevättulvan aikaan mitattu noin 65 m³/s.
Vedenkorkeudet
Taulukossa on kuvattu vesistöalueella sijaitsevat vedenkorkeuden havaintoasemat sekä niille lasketut minimit (NW), vuosiminimien keskiarvot (MNW), keskivedenkorkeudet (MW), vuosimaksimien keskiarvot (MHW) sekä maksimit (HW).
Virtaamat
Taulukossa on kuvattu vesistöalueella sijaitsevat virtaaman havaintoasemat sekä niille lasketut virtaaman minimit (NQ), vuosiminimien keskiarvot (MNQ), keskivirtaamat (MQ), vuosimaksimien keskiarvot (MHQ) sekä maksimit (HQ).
Vesien tila
Kruunupyynjoki kuuluu rannikkoalueen keskisuuriin turvemaiden jokiin. Ekologisen luokittelun mukaan Kruunupyynjoen vedenlaatu on tyydyttävä. Joen vedenlaatuun vaikuttaa muun muassa maanviljely, happamat sulfaattimaat, jätevedet, turvetuotanto sekä turkistarhaus. Lisäksi Kruunupyynjoessa on patoja, jotka osittain estävän kalannousun.
Taustatietoa
Vesien ekologinen ja kemiallinen luokittelu kuvaa vesien tilaa. Ekologinen luokittelu perustuu biologisiin laatutekijöihin. Ekologisessa luokittelussa pintavesien tila jaetaan viiteen luokkaan: erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä ja huono. Vuonna 2019 tehdyn ekologisen luokittelun mukaan on Kruunupyynjoen, Porasenjoen. Porasjärven, Peckasjönin, Rekjärven ja Hemsjönin vedenlaatu tyydyttävä. Sääksjärven ja Räyringinjärven tila on välttävä. Storbäckenin (Särsbäcken) ja Raisjoen (Dragån) tila on huono. Kruunupyynjoen hyvän ekologisen tilan saavuttaminen edellyttää ihmisen toiminnasta aiheutuvan fosfori- ja typpikuormituksen sekä orgaanisen kuormituksen vähentämistä. Lisäksi kiintoaineen määrää uomissa pitäisi vähentää. Padot ja muut rakenteet estävät osittain kalannousun.
Kemiallisessa luokittelussa pintavedet jaetaan kahteen luokkaan: hyvä ja hyvää huonompi. Kemiallinen tila on hyvä, mikäli tietyille vaarallisille ja haitallisille aineille asetetut pitoisuusrajat, ts. ympäristölaatunormit, eivät ylity. Kruunupyynjoen valuma-alueen kaikissa vesistöissä, joiden ekologinen ja kemiallinen tila on luokiteltu, kemiallinen tila oli vuonna 2019 hyvää huonompi. Kruunupyynjoessa, Porasenjoessa, Storbäckenissä (Särsbäcken), Raisjoessa (Dragån) sekä Porasenjärvessä, Rekjärvessä ja Sääksjärvessä ylittyivät polybromatuille difenyylieettereille (PBDE) ja kalan elohopeapitoisuuden (Hg) asetetut raja-arvot. Räyringinjärvessä ylittyi polybromattujen difenyylieettereiden (PBDE) raja-arvo.
Vesien ekologinen ja kemiallinen tila (vesi.fi)
Etelä-Pohjanmaan, Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan vesienhoidon toimenpideohjelma 2022-2027 (etpo.fi)
Pintavesien tila
Kartalla on esitetty pintavesien ekologinen tila. Pintavedet luokitellaan viiteen tilaluokkaan niiden ekologisten ominaisuuksien perusteella.
Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa
Nykyinen maankäyttö
Kruunupyynjoen vesistöalueesta yli 90 % on metsämaata ja maatalousaluetta. Jokivarsilla on puita ja pensaita, mutta laajemmat metsä- ja suoalueet sijaitsevat joen keski- ja yläosalla.
Taustatietoa
Vesistölueella on tehty paljon pelto- ja metsäojituksia. Viime aikoina on toteutettu lähinnä olemassa olevien ojien kunnossapitoa. Rakennetut alueet Kruunupyynjoen vesistöalueella sijaitsevat pääasiassa Kruunupyyn ja Teerijärven taajamissa.
Nykyinen maankäyttö
Taulukossa on esitetty eri maankäyttöluokkien suhteelliset osuudet vesistöalueen kokonaispinta-alasta. Pinta-alojen laskenta perustuu Corine maankäyttö- ja maanpeite 2018-aineistoon.
Maankäyttö
Kartalla on esitetty vesistöalueen maankäyttö yleiseurooppalaisessa CORINE-aineistossa.
Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa
Suunniteltu maankäyttö
Kruunupyynjoen vesistöalue sijaitsee kolmen maakunnan alueella ja siksi vesistöalueella on voimassa kolme maakuntakaavaa; Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan ja Pohjanmaan maakuntakaava. Maakuntatason kaavasuunnittelun lisäksi kaavoitusta ohjaa yleis- ja asemakaavoitus. Asemakaavoitetut alueet sijaitsevat Kruunupyyn kunnan alueella Kruunupyyssä ja Teerijärvellä sekä Vetelin kunnassa Räyringissä. Lisäksi Kaustisten kirkonkylän (Kaustinen) seudun asemakaava sijaitsee osittain Kruunupyynjoen vesistöalueella.
Taustatietoa
Pohjanmaan maakuntakaavan 2040 suunnittelumääräyksissä tulvariskialueet on huomioitu siten, että rakentamista ei tule osoittaa tulvaherkille alueille. Lisäksi yleisissä suunnittelumääräyksissä todetaan, että sään ääri-ilmiöt ja tulvariskien vähentäminen on huomioitava maankäytön suunnittelussa ja toimenpiteissä. Uusia rakennuksia ei tule sijoittaa tulvauhanalaisille alueille. Tästä voidaan poiketa, mikäli voidaan osoittaa, että tulvariskit pystytään hallitsemaan. (Pohjanmaan liitto)
Lisätietoja Pohjanmaan maakuntakaavasta 2040 (obotnia.fi)
Pohjanmaan maakuntakaava tarkemmin (arcgis.com)
Etelä-Pohjanmaan maakuntakaavaa on asteittain uudistettu eri aiheisilla vaihemaakuntakaavoilla. Vaihemaakunta I käsittelee tuulivoimaa ja vaihemaakunta II kauppaa, liikennettä ja keskustatoimintoja. Vaihemaakuntakaava III sisältää turvetuotannon, suoluonnon suojelun, bioenergia- ja biolaitokset, energiapuun terminaalit ja puolustusvoimien alueet (Etelä-Pohjanmaan liitto (1)). Etelä-Pohjanmaan maakuntakaava 2050 on valmisteilla. Tavoitteena on, että maakuntavaltuusto hyväksyy kaavan vuonna 2024. Etelä-Pohjanmaan maakuntakaavan 2050 kaavaselostusluonnoksessa mainitaan, että sään ääri-ilmiöihin ja tulviin sekä ilmastonmuutokseen on syytä varautua. Uusi rakentaminen sijoitetaan tulvavaara-alueiden ulkopuolelle tai tulvariskien hallinta varmistetaan muutoin. (Etelä-Pohjanmaan liitto (2)).
Lisätietoja Etelä-Pohjanmaan maakuntakaavoituksesta (epliitto.fi)/
Etelä-Pohjanmaan maakuntakaava tarkemmin (arcgis.com)
Keski-Pohjanmaa maakuntakaavaa uudistetaan asteittain eri vaihemaakuntakaavoilla. Tällä hetkellä voimassa on viisi vaihekaavaa ja kuudes on valmisteilla. Vaihemaakuntakaavan 1 hyväksymisen myötä seutukaavat kumottiin. Vaihemaakuntakaavasta 1 on yhä voimassa kehittämisperiaatemerkintöjä, yhdyskuntarakenteen aluevarauksia sekä luonnonsuojelulain mukaiset Natura 2000 -verkostoon kuuluvat tai siihen ehdotetut alueet. Vaihemaakuntakaava 2 käsittää maisema- ja kulttuurikohteet, muinaismuistot, tuulivoimatuotannon, kaupallisen palveluverkon ja soiden monikäytön. Vaihemaakuntakaavan 3 aiheena on yhdyskuntarakenne, kehittämisperiaatemerkinnät, kaupan palveluverkko, virkistys, maa-ainesten otto ja luonnon monimuotoisuus. Vaihemaakuntakaava 4 käsittää tuulivoimarakentamiselle soveltuvat alueet sekä maisema- ja kulttuuriympäristön. Vaihemaakuntakaavaan 5 kuuluu kauppa, ampumaradat, aluerakenne ja kaivostoiminta. Valmisteilla olevan vaihemaakuntakaavan 6 aiheina ovat tuulivoima, kaivostoiminta, viherrakentamisen suunnittelu sekä virkistys ja matkailu. (Keski-Pohjanmaan liitto)
Lisätietoja Keski-Pohjanmaan maakuntakaavasta (keski-pohjanmaa.fi)
Maankäytön suunnittelun tehtävänä on ohjata alueiden käyttöä ja rakentamista. Maankäyttöä ohjataan valtakunnallisilla alueidenkäyttötavoitteilla ja kaavoituksella. Kaavoitus käsittää maakunta-, yleis- ja asemakaavat. Nämä yhdessä muodostavat maankäytön suunnittelujärjestelmän. Ranta-alueilla tapahtuvaa rakentamista, erityisesti loma-asutusta, ohjataan ranta-asemakaavalla. Rakentamista tulvariskialueiden ulkopuolelle ohjataan kaavamääräyksillä, joissa voidaan määrittää esimerkiksi alin lattiakorkeus. ELY-keskukset laativat suosituksia alimmista tulvan kannalta riittävän turvallisista rakentamiskorkeuksista. Haja-asutusalueilla rannoille rakennettaessa tarvitaan poikkeuslupa. Poikkeusluvassa otetaan tarvittaessa huomioon myös tulvariski.
Maakuntakaava
Kartalla on esitetty aluevaraukset ajantasaisesta maakuntakaavasta.
Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa
Suojelualueet ja kulttuuriperintö
Kruunupyynjoen vesistöalueella on kuusi Natur 2000 -aluetta. Vesienhoidon suunnittelussa on tunnistettu Natura 2000 -verkostoon kuuluvat alueet, joilla vesien hyvän tilan saavuttaminen ja ylläpitäminen elinympäristön ja alueen lajien suojelun kannalta on tärkeää. Kruunupyynjoen vesistöalueella ei ole sellaisia alueita.
Taustatietoa
Kruunupyynjoen vesistöalueen keskiosalla sijaitsevat Natura-alueet Djuplottbacken, joka koostuu pääasiassa tuoreen kankaan metsistä ja kuuluu vanhojen metsien suojeluohjelmaan sekä Räyringin lehdot, jotka koostuvat rehevistä lehdoista ja kuuluvat lehtojensuojeluohjelmaan. Hötölamminnevan suoalue, Ruokkaannevan keidassuo ja Pohjoisnevan suoalue sijaitsevat osittain vesistöalueen yläosalla. Kaikki kolme kuuluvat soidensuojeluohjelmaan. Lisäksi osa Huosianmaankalliota sijaitsee Kruunupyynjoen vesistöalueella. Huosianmaankallio koostuu lehtometsistä ja kuuluu lehtojensuojeluohjelmaan. Lisäksi vesistöalueella sijaitsee muutama pienempi yksityisomisteinen luonnonsuojelualue.
Luonnonsuojelualueet
Kartalla on esitetty vesistöalueella sijaitsevat luontodirektiivin (92/43/ETY) ja lintudirektiivin (79/409/ETY) mukaiset keskeiset suojelualueet eli ne Natura 2000 -alueet, jotka ovat merkittäviä vedestä riippuvaisten elinympäristöjen ja lajien suojelulle.
Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa
Kruunupyynjoen vesistöalueella sijaitsee kolme valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä; Kruunupyyn kirkko ympäristöineen ja Torgaren pappila, Kruunupyyn reservikomppania ja Teerijärven kirkko ja pappila, jotka kaikki sijaitsevat Kruunupyyn kunnassa. Vesistöalueella sijaitsee lisäksi muutama esihistoriallinen kiinteä muinaisjäännös. Pääasiassa ne ovat tervahautoja, hauta- ja kiviröykkiöitä sekä yläosalla kalkkiuuneja.
Lue lisää Kruunupyynjoen kulttuuriympäristöistä (museovirasto.fi)
Kulttuuriympäristökohteet
Kartalla on esitetty vesistöalueella sijaitsevat valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY).
Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa
Tulvasuojelu
Kruunupyynjokea on perattu 1920-, 1930- ja 1950-luvulla. Vuonna 2001 jokea levennettiin ja perattiin Teerijärveltä alavirtaan päin sijaitsevalla Väkosken alueella. Toimenpiteiden tavoitteena oli vähentää kesätulvista pelloille aiheutuvia vahinkoja. Kruunupyynjoen alaosalla peltomaita on pengerretty joen molemmin puolin. Lisäksi Heimsjönin eteläpäässä on pengerrysalue. Pengerrysalueiden kuivatus hoidetaan pumppaamoiden avulla.
Taustatietoa
Kruunupyynjoen kokonaissuunnitelma on laadittu vuonna 2002. Suunnitelmassa nostetaan esille mm. toimenpiteitä, joilla olisi mahdollista vähentää kesätulvien aiheuttamia vahinkoja. Kyseisiä toimenpiteitä olisi tulvineiden alueiden pengertäminen, uoman osittainen perkaaminen ja leventäminen sekä Djupsjönin ja sen yläpuolisen järviryhmän säännöstelyn muuttaminen. Djupsjönin ja järviryhmän säännöstelyn muutosta eikä peltoalueiden pengerrystä ole toteutettu. Vuonna 2001 jokea on sen sijaan levennetty ja lietettä on poistettu uomasta Väkosken kohdalta (Teerijärven kylältä alavirtaan päin).
Vesistörakenteet ja vesistön käyttö
Kruunupyynjoessa on useita patoja, jotka on rakennettu eri tarkoituksiin. Djupsjönin luusuassa on säännöstelypato, jonka avulla Djupsjöniä ja sen yläpuolista järviryhmää säännöstellään (Tvärasjön, Sandviksjön, Långvekasjön, Peckassjön ja Svartsjön, Kruunupyy). Myös Sääksjärveä (Vimpeli) säännöstellään säännöstelypadolla. Kortjärvsjönin, Långvekasjönin ja Rekijärvsjönin (Kruunupyy) järvien laskupaikoissa on pohjapadot, jotka paikalliset asukkaat ovat rakentaneet tavoitteena pitää järvien vedenpinnat hieman korkeammalla alivirtaaman aikaan. Joessa on kaksi kivipatoa Sääksjärven yläpuolella (Vimpeli).
Kruunupyynjoessa on paljon koskia. Aiemmin koskilla on tärkeä rooli sahojen ja myllyjen voimanlähteenä. Nykyisin on jäljellä neljä eri kuntoista myllypatoa; Biskop, Åminne ja Spikas Kruunupyyssä sekä Myllykoski Vetelissä. Vetelissä on lisäksi Hannikedon sahapato jäljellä, mutta se on huonokuntoinen eikä se ole käytössä. Kruunupyynjoessa on lisäksi pieni käytöstä poistettu vesivoimalaitos (Sandkulla, Kruunupyy). Sen patorakenteet ovat yhä jäljellä.
Kruunupyynjoessa vesistöalueella ei ole yhtään patoturvallisuuslain mukaan luokiteltua vesivoimalaitosta tai patoa.
Taustatietoa
Yksittäisen padon aiheuttama tulvariski on jo otettu huomioon patoturvallisuuslain ja -asetuksen määräämin toimenpitein. Pääsääntönä voidaan pitää, että pelkästään yksittäisen padon sortuman aiheuttaman tulvariskin perusteella ei ole perusteltua nimetä aluetta merkittäväksi tulvariskialueeksi.
Viitteet
Etelä-Pohjanmaan liitto (1). 2023. Maakuntakaavat.
Etelä-Pohjanmaan liitto (2). 2023. Etelä-Pohjanmaan maakuntakaava 2050, kaavaselostus.
Keski-Pohjanmaan liitto. 2023.
MML (Maanmittauslaitos). 2023. Maannousu.
Pohjanmaan liitto. 2020. Kaavamerkinnät ja suunnittelumääräykset.
Suomen ympäristökeskus. 2020. Ilmastonmuutoksen vaikutus vesistöihin -visualisointityökalu.
- Valuma-aluekohtaiset tulvakartat (TIIMA-hanke)
- Parjanne, Antti, Rytkönen, Anna-Mari, Veijalainen, Noora. 2020. Ilmastonmuutoksen ja vesienhoidon huomioon ottaminen tulvariskien hallinnassa.
- Parjanne, Antti; Silander, Jari; Tiitu, Maija; Viinikka, Arto, 2018. Suomen tulvariskit nyt ja tulevaisuudessa – Varautuminen maankäytön, talouden ja ilmaston muutokseen.
- Perrels, Adriaan; Haakana, Juha; Hakala, Outi; Kujala, Susanna; Láng-Ritter, Ilona; Lehtonen, Heikki; Lintunen, Jussi; Pohjola, Johanna; Sane, Mikko; Fronzek, Stefan; Luhtala, Sanna; Mervaala, Erkki; Luomaranta, Anna; Jylhä, Kirsti; Koikkalainen, Kauko; Kuntsi-Reunanen, Eeva; Rautio, Tuukka; Tuomenvirta, Heikki; Uusivuori, Jussi; Veijalainen, Noora (2022-04-28) Kustannusarviointi ilmastonmuutokseen liittyvästä toimimattomuudesta (KUITTI)
- Veijalainen, N., Jakkila, J., Nurmi, T., Vehviläinen, B., Marttunen, M. ja Aaltonen, J. 2012 Suomen vesivarat ja ilmastonmuutos – vaikutukset ja muutoksiin sopeutuminen WaterAdapt-projektin loppuraportti. Suomen ympäristö 16/2012. Helsinki. 138 s. ISBN (pdf) 978–952–11-4018-1.
Tallenna PDF