teemana:
Vesijalanjälki
Vesijalanjälki kuvaa vedenkäytön kokonaisuutta
Vesijalanjälki havainnollistaa sitä, kuinka vesivaltaista elämämme on. Mitä suurempi vesijalanjälki, sitä enemmän vettä käytetään. Vesijalanjälkeen lasketaan kaikki veden käyttö: suoraan hanasta laskettu vesi sekä niin sanottu piilovesi. Piilovesi eli virtuaalivesi tarkoittaa vettä, joka käytetään hyödykkeiden valmistuksessa ja johon sisältyy muun muassa raaka-aineiden, välituotteiden, energian ja palveluiden tuottamiseen käytetty vesi. Suomalaisen kuluttajan keskimääräisestä vesijalanjäljestä alle viisi prosenttia on suoraa vedenkulutusta. Loppu muodostuu ostettujen, kotimaassa tai ulkomailla valmistettujen tuotteiden ja palveluiden sisältämästä piilovedestä.
Käytetyn vesimäärän lisäksi olennaista on, millaista vettä käytetään – rajallisia pohja- ja pintavesivaroja, merivettä vai ehkä sadevettä – ja mikä on veden käyttötarkoitus. Tähän liittyy vedenkäytön kääntöpuoli eli se, kuinka paljon käytössä syntynyt jätevesi kuormittaa ympäristöä. Eniten vettä kuluu jäähdyttämiseen, etenkin energiantuotannossa ja teollisuudessa. Jäähdytysveteen ei liukene käytön aikana ravinteita tai haitta-aineita toisin kuin saniteetti-, pesu- tai prosessivetenä käytettyyn veteen. Vesijalanjälkeen sisältyvät myös nämä jätevesiin liittyvät näkökohdat. Vesijalanjäljen eri väreillä ilmaistaan veden käytön eri puolia.
Vesijalanjälki voidaan laskea monelle asialle
Vesijalanjälki voidaan laskea yksityiselle kansalaiselle tai vaikka koko kansakunnalle. Oman vesijalanjälkesi saat kätevästi selville Suomen ympäristökeskuksen vesijalanjälkilaskurilla.
Vesijalanjälki voidaan laskea myös yksittäiselle yritykselle tai koko elinkeinolle. Maailmanlaajuisesti suurin veden käyttäjä on maatalous. Suomessa teollisuudenaloista eniten vettä käyttää metsäteollisuus. Vielä enemmän vettä käytetään energiantuotannossa etenkin jäähdytysvetenä. Turbiinien läpi juoksevaa vettä ei yleensä lueta vesijalanjälkeen.
Myös tuotteille ja tuoteryhmille voidaan laskea vesijalanjälki. Yksittäisen tuotteen vesijalanjälki riippuu kuitenkin paljon siitä, missä ja miten tuote on tuotettu ja kuinka paljon tuotanto on rasittanut paikallisia vesivaroja ja vesistöjä. Suomen koko vesijalanjäljestä kolmasosa koostuu tuontituotteiden sisältämästä piilovedestä.
Vesijalanjäljen tulkinnassa huomioitava
Veden saatavuus eri alueilla. Suomessa vettä riittää kaikkeen käyttöön, mutta tuontituotteet on saatettu tuottaa alueella, jossa vettä on niukasti. Suomessakin voi olla paikallisesti niukkuutta hyvälaatuisesta vedestä.
Veden lähteet. Vesivarantojen kulumiseen vaikuttaa se, käytetäänkö sadevettä, pintavettä vai pohjavettä ja onko niistä niukkuutta.
Veden siirto- tai kuljetusmatkat. Pitkät kuljetusmatkat lisäävät vedenkäytön kustannuksia ja haittoja.
Veden käyttötavat. Eri käyttötavat rasittavat vesivaroja eri tavoin. Jäähdytysvesi palautuu sellaisenaan takaisin samaan vesimuodostumaan; tuotteeseen sitoutunut tai tuotannossa haihtunut vesi palautuu muualle tai hydrologisen kierron eri vaiheeseen.
Veden likaantuminen. Vaikka tuotannossa käytetty vesi palautettaisiin takaisin luontoon, se voi olla likaista jätevettä, joka aiheuttaa ympäristöhaittoja.
Vesijalanjäljen värit
Klikkaamalla numeroa näet kunkin värin merkityksen.
Sininen vesijalanjälki
Sininen vesijalanjälki
Sininen vesijalanjälki tarkoittaa sitä vettä, joka on ammennettu pohjavesivarannoista tai järvistä ja joista. Jos vettä otetaan enemmän kuin uutta vettä muodostuu tai tulee näihin varantoihin, vesivarat alkavat ennen pitkää ehtyä. Monilla maapallon viljelyalueilla pohjavesivarat ovat vähentyneet huolestuttavasti. Myös pintavesivaroja käytetään paikoin liikaa. Esimerkiksi Araljärven kuivuminen johtuu siitä, että järveen laskevien jokien vesi ohjataan osin peltojen kasteluun. Suomalaisilla on vastuu myös siitä sinisestä vedestä, joka kuluu Suomessa käytettyjen ulkomaisten tuotteiden tuottamiseen. Ostamiensa tuotteiden kautta suomalainen kuluttaja voi pahentaa vesipulaa muualla maailmassa.
Harmaa vesijalanjälki
Harmaa vesijalanjälki
Harmaa vesijalanjälki kuvaa vedenkäytön kääntöpuolta: ympäristöön palautettujen jätevesien kielteisiä vaikutuksia. Harmaan vesijalanjäljen suuruus eli jätevesikuormituksen haitallisuus riippuu sekä jäteveden sisältämistä aineista että paikallisista oloista. Esimerkiksi pysyvät orgaaniset yhdisteet aiheuttavat päästömääräänsä nähden paljon suuremman harmaan vesijalanjäljen kuin vesiä rehevöittävät ravinteet. Haitat kasvavat myös, jos jätevesikuormitus on suurta suhteessa vastaanottavan vesistön kokoon ja virtaamaan tai jos vastaanottava vesistö on kuormitukselle herkkä. Pohjavesiin joutuvat päästöt voivat pilata pohjaveden laajalta alueelta.
Vihreä vesijalanjälki
Vihreä vesijalanjälki
Vihreä vesijalanjälki tarkoittaa viljelykasvien haihduttamaa sadevettä. Vihreä vesijalanjälki on suuri etenkin maataloudessa, missä kastelu perustuu valtaosin peltoon lankeaviin sateisiin tai sadeveden talteenottoon. Myös metsätalouden vihreä vesijalanjälki on suuri, ja käsitettä onkin kritisoitu Suomen kaltaisissa maissa, joissa viljelykasvit ja metsät saavat tarvitsemansa veden pitkälti sadevedestä. Kuivemmilla alueilla on tärkeää, että sadevettäkin käytetään säästeliäästi, jottei jouduta turvautumaan muihin vesilähteisiin. Säästeliäs käyttö tarkoittaa muun muassa, että huolehditaan viljelymaan vedenpidätyskyvystä ja tuotetaan sellaisia maataloustuotteita, joihin ei kulu paljon vettä.
Vesiviisas kiertotalous
Vesi voidaan nähdä yhtenä osana kiertotaloutta. Kiertotalouden tavoite on käyttää maapallon rajallisia luonnonvaroja viisaasti niin, että hukkaa ei synny ja aineet ja energia eivät pelkästään virtaa tuotanto- ja kulutusketjun läpi vaan pysyvät käytössä mahdollisimman pitkään.
Vesiviisaassa kiertotaloudessa vettä käytetään tehokkaasti ja minimoidaan veden hukka. Jos veteen käytettäessä liukenee erilaisia aineita tai sitoutuu energiaa, ne otetaan talteen ja palautetaan käyttöön. Itse vesikin kierrätetään ja käytetään uudelleen. Uusioveden käyttö vaatii kuitenkin riskien huolellista arviointia ja hallintaa, jotteivät veteen mahdollisesti jääneet epäpuhtaudet aiheuta esimerkiksi haittaa ympäristölle tai terveydelle.
Keinoja pienentää vesijalanjälkeä
Klikkaamalla numeroa näet kunkin ryhmän vaikutusmahdollisuuksia.
Yksityiset kansalaiset
Yksityiset kansalaiset
Suomalaisen sinisestä vesijalanjäljestä yli 75 % on peräisin tuontituotteista. Myös harmaasta vesijäljestä osuus on lähes yhtä suuri. Vesivastuullinen kuluttaja pyrkii välttämään sellaisia ulkomaisia tuotteita, joiden tuottaminen kuluttaa paljon vettä ja aiheuttaa haitallisia päästöjä. Avainasemassa ovat maataloustuotteet; ne kattavat neljä viidesosaa tuontituotteiden aiheuttamasta sinisestä ja harmaasta vesijalanjäljestä. Erityisesti pitää kaihtaa vesikriittisillä alueilla tuotettuja ruoka-aineita. Tällaisia alueita on muun muassa Lähi-Idässä ja eri puolilla Afrikkaa ja Aasia. Myös esimerkiksi kuivuudesta kärsivässä Kaliforniassa ja osassa Espanjaa maataloustuotanto ehdyttää vesivaroja.
Yritykset ja elinkeinot
Yritykset ja elinkeinot
Suomessa yritysten ja kuntien vesijalanjäljen pienentäminen on keskittynyt etenkin harmaaseen veteen eli jätevesien käsittelyyn. Siinä on saavutettu suurta edistystä 50 viime vuoden aikana. Tehtävää riittää vielä esimerkiksi erilaisten haitta-aineiden poistamisessa jätevesistä. Myös vedenkäyttöä pitää edelleen tehostaa ja vähentää hukkaa sekä ulottaa vesivastuullisuus koko arvoketjuun, myös Suomen rajojen ulkopuolelle. Se tarkoittaa, että yritys tai kunta kantaa vastuun vedenkäytöstä ja jätevesistä toimintansa kaikissa vaiheissa ja hallitsee toimintaansa liittyvät vesiriskit. Maatalouden vesijalanjälki painottuu voimakkaasti ravinnekuormitukseen, jonka takia maataloudella on elinkeinoistamme suurin harmaa vesijalanjälki. Suomalaisessa maataloudessa vesivastuullisuus tarkoittaa ennen muuta tämän kuormituksen vähentämistä.
Valtio ja päätöksentekijät
Valtio ja päätöksentekijät
Suomen vesijalanjäljen pienentäminen on yhteinen tavoite, jonka toteuttamisessa eri osapuolilla on omat tehtävänsä ja vastuunsa. Valtion ja päättäjien tehtävä on ohjata ja tukea sekä kansalaisten että yritysten ja elinkeinojen pyrkimystä viisaampaan vedenkäyttöön ja vesivastuullisuuteen. Yleisellä tasolla tämä tarkoittaa vesiasioita koskevan tietoisuuden lisäämistä ja vesiviisaan kiertotalouden edistämistä sekä näkökulman huomioon ottamista kehityshankkeissa, lainsäädännössä ja muun muassa maatalous-, teollisuus- ja kauppapolitiikassa. Konkreettisia valistus- ja tukitoimia ovat kansalaisille ja yrityksille tarjottavat välineet vesijalanjäljen laskemiseen, tuotteiden ja tuotantotapojen vertailuun sekä vesivastuullisuuden lisäämiseen. Valtion on luonnollisesti huolehdittava myös oman vesijalanjälkensä pienentämisestä.
