Lapin tulvat toteutuivat selvästi keskimääräistä pienempinä – Inarijärven kesäaikainen vedenkorkeus voi jäädä tavanomaista alemmaksi

Lapin kevään tulvat ovat ohi. Kaikissa vesistöissä kevättulva jäi selvästi keskimääräistä pienemmäksi. Simojoella tulvahuippu oli ennätyksellisen aikaisin. Muilla vesistöillä tulvahuiput olivat lähellä keskimääräisiä ajankohtia. Inarijärvellä kesäaikaiseen vedenkorkeuteen on vielä matkaa noin 20 cm.

Lapin alueen isoimmista jokivesistöistä tulvahuipun viimeisenä saavuttivat Tornionjoki ja Muonionjoki viime viikon lopulla. Kaikissa vesistöissä kevättulva jäi selvästi keskimääräistä pienemmäksi, koska lunta oli monin paikoin tavanomaista vähemmän, lumen sulaminen ajoittui pitkälle aikavälille ja kevät oli vähäsateinen. Lämmin alkukevät käynnisti lumen sulamisen tavanomaista aikaisemmin pohjoista Lappia lukuun ottamatta.

Tänä keväänä koettiin ennätysaikaisia jäänlähtöjä muun muassa Simojoella, Tornionjoella ja Kemijoella Rovaniemellä. Simojoella myös tulvahuippu saavutettiin ennätyksellisen aikaisin. Muissa vesistöissä tulvahuiput toteutuivat lähellä pitkän ajan keskimääräisiä ajankohtia, vaikka usealla vesistöllä vedenkorkeus kääntyi nousuun tavanomaista aiemmin.

Simojoki

Simojoella kevättulvahuippu Simon havaintoasemalla saavutettiin ennätyksellisen aikaisin, jo 29.3.2026, mikä on reilu kuukausi ennen keskimääräistä tulvahuipun ajankohtaa. Tulvahuipun suuruus (263 m3/s) oli selvästi keskimääräistä pienempi. Simossa tulvahuippu jäi noin 0,4 metriä keskimääräistä tulvahuippua alemmaksi.

Ivalojoki, Juutuanjoki ja Inarijärvi

Ivalojoen Pajakoskella tulvahuippu saavutettiin hieman keskimääräistä aikaisemmin 13.5.2026. Tulvahuipun suuruus (252 m3/s) oli vuodesta 1961 alkavan havaintosarjan kahdeksanneksi pienin. Ivalossa tulvahuipun vedenkorkeus jäi noin 0,9 metriä keskimääräistä tulvahuippua ja noin 2,6 metriä kevään 2005 suurtulvan huippua alemmaksi. Juutuanjoella tulvahuippu jäi selvästi ennustettua pienemmäksi ja huippu saavutettiin keskimääräistä aiemmin 18.5.2026. Juutuanjoen tulvahuipun suuruus (190 m3/s) oli selvästi keskimääräistä pienempi.

Inarijärven alkukesän vedenkorkeus on jäämässä ennusteiden mukaan tavanomaista alemmaksi. Keskeisin syy tähän on alkuvuoden vähäsateisuus. Tammi-toukokuun sademäärä on ollut Inarijärven valuma-alueella selvästi keskimääräistä pienempi. Tätä vuotta vähäsateisempi alkuvuosi on ollut edellisen kerran vuonna 1976. Vähäisen sademäärän vuoksi kevään kokonaistulovirtaama on jäämässä selvästi ennakoitua pienemmäksi. Tilanteeseen varauduttiin jo keväällä jättämällä Inarijärven vedenkorkeus tavanomaista korkeammalle ennen sulamiskauden alkua. Lisäksi Kaitakosken voimalaitoksen juoksutuksia on loppukevään aikana pienennetty alkuperäisistä suunnitelmista, kun kävi ilmi, että tulovirtaama jää selvästi ennusteita pienemmäksi.

Vastaavia tai tätäkin alhaisempia alkukesän vedenkorkeuksia Inarijärvellä on 2000-luvulla havaittu vuosina 2001, 2003, 2004, 2008, 2011 ja 2014, joista vuosi 2003 oli selvästi vähävetisin. Kesäkauden vedenkorkeuden tavoitetason saavuttamiseksi järven vedenpinnan tulisi nousta vielä noin 20–30 cm. Vedenkorkeuden nousuun tarvittaisiin valuma-alueelle laaja-alaisia ja pitkäkestoisia sateita. Tällä hetkellä Kaitakosken voimalaitoksen juoksutukset on pienennetty sopimusten mukaiselle minimitasolle.

Ounasjoki

Ounasjoen alaosalla Marraskoskella tulvahuippu saavutettiin tavanomaiseen ajankohtaan 18.5.2026. Tulvahuipun suuruus (494 m3/s) oli vuodesta 1919 alkavan havaintosarjan toiseksi pienin. Uusi ennätys oli lähellä, sillä havaintosarjan pienin kevättulvavirtaama vuodelta 1942 ylittyi vain 5 m3/s.

Ounasjoen yläosalla Könkäällä tulvahuippu saavutettiin hieman tavanomaista aiemmin 17.5.2026. Tulvahuipun suuruus (293 m3/s) oli vuodesta 1941 alkavan havaintosarjan seitsemänneksi pienin. Kittilässä tulvahuipun vedenkorkeus jäi noin 1,7 metriä keskimääräistä tulvahuippua ja noin 2,7 metriä kevään 2005 ennätyssuuren tulvan korkeutta alemmaksi.

Kemijoki

Kemijoen yläosalla Kemihaarassa tulvahuippu saavutettiin hieman keskimääräistä myöhemmin 19.5.2026. Tulvahuipun suuruus (594 m3/s) oli vuodesta 1921 alkavan havaintosarjan yhdeksänneksi pienin. Rovaniemellä tulvahuipun vedenkorkeus jäi noin 0,9 metriä keskimääräistä tulvahuippua alemmaksi. Valajaskosken voimalaitoksen tulvavirtaama (1596 m3/s) oli voimalaitoksen vuodesta 1961 alkavan havaintojakson kolmanneksi pienin.

Tornionjoki ja Muonionjoki

Tornionjoen Karungissa tulvahuippu saavutettiin muutaman päivän keskimääräistä myöhemmin 29.5.2026. Tulvahuipun suuruus (1362 m3/s) oli vuodesta 1911 alkavan havaintosarjan kolmanneksi pienin. Pienempiä tulvahuippuja on ollut vain vuosina 1954 ja 1951. Torniossa tulvahuipun vedenkorkeus jäi noin 1,1 metriä keskimääräistä tulvahuippua ja noin 1,9 metriä kevään 2023 suurtulvan korkeutta alemmaksi.

Muonionjoella Muoniossa tulvahuippu saavutettiin tavanomaiseen aikaan 28.5.2026. Tulvahuipun suuruus (586 m3/s) oli vuodesta 1959 alkavan havaintosarjan kahdeksanneksi pienin. Muoniossa tulvahuipun vedenkorkeus jäi noin 0,6 metriä keskimääräistä tulvahuippua alemmaksi.

Tenojoki

Tenojoen Onnelansuvannossa tulvahuippu saavutettiin hieman keskimääräistä aiemmin 18.5.2026. Tulvahuipun suuruus (882 m3/s) oli selvästi keskimääräistä pienempi. Onnelansuvannossa vedenkorkeus jäi noin 0,9 metriä keskimääräistä tulvahuippua alemmaksi.

Lisätietoa:

Johtava vesitalousasiantuntija Niina Karjalainen, puh. 0295 037 354
Johtava vesitalousasiantuntija Juha Kämäräinen (Inarijärven säännöstely) 0295 037 406

etunimi.sukunimi(at)elinvoimakeskus.fi