Vesikirje lokakuu 2021

Ilmastonmuutos on vesistöille kasvava uhka

Ilmansaastepäästöjen vähentyminen näkyy vesistöjen toipumisena, mutta ilmastonmuutos uhkaa vesistöjä yhä enemmän. Vesiekosysteemeissä prosessit ovat monimutkaisia ja vaikuttavat toinen toisiinsa. Ekosysteemien muutokset ilmenevät hitaasti ja ne voidaan havaita vain pitkäjänteisellä, vuosikymmeniä kestävällä intensiivisellä seurannalla.

Ihmisen aiheuttamat globaalit ympäristöpaineet – kaukokulkeutuvat ilmansaasteet ja ilmastonmuutos – tavoittavat syrjäisimmätkin vesistöt. Ne aiheuttavat haitallisia vaikutuksia vesiekosysteemeille, esimerkiksi happamoitumista, rehevöitymistä, veden tummumista ja raskasmetallien kertymistä eliöstöön.

Kuva: Iso Hietajärven alue Patvinsuon kansallispuistossa Lieksassa kuuluu ympäristön yhdennetyn seurannan alueisiin. Siellä on tehty yhtäjaksoista seurantaa yli 30 vuotta. Kuvaaja: Jussi Vuorenmaa, SYKE.

Koskemattomilla alueilla sijaitsevat pienet karut metsäjärvet valuma-alueineen ilmentävät erityisen herkästi ilmansaasteiden ja ilmastonmuutoksen vaikutuksia. Suomen ympäristökeskus (SYKE) tutki EU:n Freshabit LIFE IP -hankkeessa ilmansaasteiden ja ilmastonmuutoksen aiheuttamia vaikutuksia ja pitkäaikaismuutoksia (1990–2019) kahdella suojellulla Natura 2000 -alueella.

Tarkastelun kohteena olivat kansainväliseen ympäristön yhdennetyn seurannan ohjelmaan (ICP Integrated Monitoring) kuuluvat järvet Evon Valkea-Kotinen ja Lieksan Iso Hietajärvi. Luonnonvarakeskus (Luke) tutki samoilta alueilta pitkäaikaisvaikutuksia metsiin, metsämaahan ja aluskasvillisuuteen.

Happamoituminen ja raskasmetallikuormitus hellittämässä

Vesistöt ovat toipuneet happamoitumisesta rikkipäästöjen vähennyttyä. Tämä näkyy erityisesti Etelä-Suomessa, missä hapan rikkilaskeuma ja sen vaikutukset ovat olleet suurimmat. Myös veden raskasmetallipitoisuudet ja sedimentin raskasmetallikertymät ovat pienentyneet päästöjen vähennyttyä.

Kuva: Sulfaatin pitoisuudet ovat alentuneet Evon Valkea-Kotisessa jopa 60 prosenttia vuodesta 1990. Tämän seurauksena veden alkaliniteetti, eli puskurikyky happamoitumista vastaan, on kasvussa. Nitraattitypen pitoisuudet ovat pysyneet Suomen metsäjärvissä yleensä pieninä, sillä laskeuman typpi sitoutuu tehokkaasti järvien valuma-alueiden maaperään ja kasvillisuuteen. Nitraattityppi aiheuttaa sekä happamoitumista että rehevöitymistä.

Ilmansaasteet ja ilmastonmuutos vaikuttavat yhdessä

Laajoilla alueilla Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa vesistöjen orgaanisen hiilen pitoisuus on kasvanut. Tämä on havaittu myös Suomessa. Ilmiö johtunee siitä, että orgaanisen hiilen huuhtouma valuma-alueelta vesistöihin on kasvanut ilmastonmuutoksen ja laskeuman laadun muutoksen yhteisvaikutuksena.

Kuva: Orgaanisen hiilen pitoisuus järvissä on kasvanut ja järvet ovat siksi muuttuneet ruskeammiksi. Ilmiö koskee sekä ennestään kirkkaita että humuspitoisia vesistöjä. Muutos vaikuttaa sekä valuma-alueen hiilitaseeseen että järven fysikaalisiin ja biologisiin prosesseihin.

Pitkäjänteinen vaikutusten seuranta on osa ilmastopolitiikkaa

Kansainvälisen ilmansuojelupolitiikan seurauksena ympäristön suojelemiseksi on 1980-luvulta lähtien tehty kalliita päästövähennysinvestointeja. Toimenpiteiden vaikutuksia seurataan kansainvälisten ilmansuojelusopimusten (YK:n Euroopan Talouskomission ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskeva yleissopimus) ja EU:n direktiivien (päästökattodirektiivi, vesipuitedirektiivi) alaisilla pitkän ajan seurantaohjelmilla. Suomikin on näissä mukana.

Pitkäaikaisseurannalla onkin pystytty osoittamaan ilmansaastekuormituksen ja sen haitallisten vaikutusten vesistöissä vähentyneen. Kasvihuonekaasujen päästöt eivät ole vähentyneet toivotulla tavalla, ja seurannat antavatkin merkkejä ilmastonmuutoksen vaikutusten kasvusta vesistöissä.


Kirjoittaja: Erikoistutkija Jussi Vuorenmaa, Suomen ympäristökeskus SYKE, etunimi.sukunimi@syke.fi

Linkkejä: