Tulvariskien alustava arviointi Uskelanjoen vesistöalueelle
Kuuleminen tulvariskialueista päättyi 17.6.2024. Kuulemisaineisto on edelleen saatavilla tulvariskien aluesivujen kautta. Tätä alustavaa arviointia on tarvittaessa päivitetty saadun palautteen pohjalta.
Ehdotus merkittäviksi tulvariskialueiksi 2024-2030
Uskelanjoen vesistöalueelta ei ehdoteta tulvariskien hallinnasta annetun lain (620/2010) mukaisia merkittäviä tulvariskialueita. Tarkasteltavalla vesistöalueella ei ole esiintynyt tulvia, joista olisi aiheutunut tulvariskien hallinnasta annetun lain 8 §:n 1 momentissa tarkoitettuja yleiseltä kannalta katsoen vahingollisia seurauksia. Vesistöalueella ei ole myöskään arvioitu esiintyvän tulevaisuuden tulvia, joista aiheutuisi edellä tarkoitettuja vahingollisia seurauksia.
Uskelanjoen vesistöalueelta nousi tarkasteluissa kuitenkin erityisesti esille muuksi tulvariskialueeksi Salon keskusta. Tätä aluetta esitetään muuksi tulvariskialueeksi.
Perusteluna on heikentyneen jääpatoriskin ja meritulvariskin yhteisvaikutus samaan aikaan sattuessaan.
Onko tulvariskialueet tunnistettu ja ehdotettu oikein?
Muutokset edelliseen suunnittelukauteen verrattuna
Uskelanjoen vesistöalueelta on ensimmäisellä hallintasuunnitelmakaudella nimetty merkittäväksi tulvariskialueeksi Salon keskusta. Valmistuneiden tulvansuojelutoimenpiteiden ansiosta jääpatotulvariski Salon keskustan alueella on merkittävästi alentunut ja toisella hallintasuunnitelmakaudella Salon keskusta oli nimetty muuksi tulvariskialueeksi.
Rannikon läheisyyden ja alavien alueiden vuoksi Salon keskustan eteläiset osat ovat edelleen alttiita merivesitulville. Myös merivesitulvan ja jääpatotulvan yhteisvaikutus samaan aikaan sattuessaan aiheuttaa tulvariskin.
Kuulemisen perusteella tehdyt muutokset
Kuuleminen tulvariskialueista päättyi 17.6.2024. Kiitos palautteesta! Kuulemisaineisto on edelleen saatavilla tulvariskien aluesivujen kautta. Sivuille lisätään syksyllä 2024 koosteet kuulemisesta saaduista palautteista sekä tarkistetut ehdotukset. Myös tämä tulvariskien alustava arviointi päivitetään kuulemisen perusteella syksyyn 2024 mennessä. Näiden pohjalta nimetään 22.12.2024 mennessä Suomen merkittävät tulvariskialueet vuoteen 2030.
Yleistä tulvariskien alustavasta arvioinnista
Tulvariskien alustavassa arvioinnissa tunnistetaan tulvien aiheuttamia riskejä muun muassa asutukselle, yhteiskunnan toiminnoille, liikenteelle, ympäristölle ja kulttuuriperinnölle. Arviointi tehdään kaikille vesistö- ja rannikkoalueille ja arvioinnin perusteella nimetään merkittävät tulvariskialueet. Tulvariskialueiden tunnistaminen perustuu aiempiin tulviin sekä saatavissa oleviin tietoihin ilmasto- ja vesiolojen kehittymisestä.
Ne alueet, joilla tulvariski saattaa olla alustavan arvioinnin perusteella merkittävä, nimetään merkittäviksi tulvariskialueiksi. Näillä alueilla vesistöjen tai merivedenpinnan nousu voi aiheuttaa huomattavia tulvavahinkoja. Merkittäville tulvariskialueille laaditaan tulvavaara- ja tulvariskikartat sekä tulvariskien hallintasuunnitelmat.
Alustava arviointi tarkistetaan kuuden vuoden välein. Tältä sivustolta löydät tulvariskien alustavan arvioinnin taustatiedot sekä tiedot vuonna 2024 ehdotetuista tulvariskialueista. Osa taustatiedoista, esimerkiksi kartat ja raportit, päivittyvät automaattisesti vuosittain tai jopa useammin.
Tutustu alta tarkemmin alueen alustavan arvioinnin yksityiskohtiin
Tarkasteltavan alueen tulvariskien alustava arviointi perustuu mahdollisimman kattavaan saatavilla olevaan tietoon esiintyneistä tulvista sekä tulevaisuudessa mahdollisesti esiintyvistä tulvista ja niiden vaikutuksista. Tulevaisuuden tulvia on arvioitu saatavilla oleviin tulvakarttoihin ja paikkatietopohjaisiin vaikutusarvioihin perustuen.
Onko tulvariskejä tarkasteltu mielestäsi riittävän kattavasti?
Ehdotetut tulvariskialueet
Ehdotettujen merkittävien tulvariskialueiden sekä tunnistettujen muiden tulvariskialueiden rajaukset.
Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa
Tunnistetut muut tulvariskialueet
Tunnistetut muut tulvariskialueet perusteineen tarkastellulta vesistö- tai merialueelta.
Tulvariskit ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle
Nimettäessä tulvariskialueita tarkastellaan erityisesti tulvan aiheuttamia vaikutuksia ihmisten terveyteen ja turvallisuuteen. Riskiä lisäävät tulvalle altistuvan väestön suuri määrä sekä tulvavaara-alueella sijaitsevat vaikeasti evakuoitavat kohteet, kuten sairaalat, terveyskeskukset, vanhainkodit, päiväkodit ja koulut. Vahingollinen seuraus ihmisten terveydelle voi johtua myös altistumisesta tulvan mukana leviäville taudinaiheuttajille.
Uskelanjoen vesistöalueella ei ole vaikeasti evakuoitavia kohteita.
Tulvariskit yhteiskunnalle tärkeille palveluille
Yhteiskunnalle tärkeät palvelut muodostuvat asioista, jotka pitävät turvallisen arjen rattaat pyörimässä – esimerkiksi toimivasta lämmön- ja sähkönjakelusta, liikenne- ja tietoliikenneyhteyksistä ja vesihuollosta. Kun yhteiskunnan perustoiminnot ovat kunnossa, tulvan jälkeen voidaan palata normaaliin elämään ilman, että koko yhteiskunnan perusta järkkyy.
Uskelanjoen vesistöalueella ei ole merkittäviä elintarvike- tai lääketeollisuuden toimintoja, joiden toiminnan keskeytyminen aiheuttaisi yhteiskunnalle merkittäviä taloudellisia haittoja. Myöskään vedenottamoita tulva-alueella ei selvitysten mukaan ole.
Tulvariskit ympäristölle
Tarkasteltaessa ympäristölle koituvaa tulvariskiä otetaan huomioon kohteet, jotka voivat aiheuttaa tulvatilanteessa äkillistä ympäristön pilaantumista tai vahingollisia seurauksia ihmisen terveydelle esimerkiksi talousveden pilaantuessa. Tulvariskin merkittävyyteen vaikuttaa vahingollisten seurausten laajuus ja kesto. Tulvan sattuessa ympäristölle voivat aiheuttaa vahinkoa muun muassa polttoainesäiliöt ja muut kemikaalisäiliöt sekä jätevedenpuhdistamot.
Uskelanjoen vesistöalueella oli ennen jäänpidätysrakenteiden valmistumista (2020) jääpatotulvariskin vuoksi useita ympäristön pilaantumista uhkaavia kohteita. Jääpatotulvariskin poistumisen jälkeen ympäristön pilaantumista aiheuttavia kohteita ei enää ole tulvariskialueella.
Tulvariskit kulttuuriperinnölle
Kulttuuriperintöön kohdistuvaa tulvariskiä tarkasteltaessa otetaan huomioon aineellinen perintö, kuten rakennukset ja rakennelmat, jotka voisivat kärsiä korjaamatonta vahinkoa. Tulvavesi voi aiheuttaa monenlaista vahinkoa, esimerkiksi romahduttaa rakenteita tai kuluttaa pintoja. Vettyminen voi synnyttää myös mikrobiongelman tai aiheuttaa maaperän eroosiota perintökohteen alla.
Uskelanjoen vesistöalueen tulvariskien hallintasuunnitelmassa vuosille 2016-2021 on selvitetty että: Uskelanjoen vesistöalueella on muinaismuistokohteita 102 kappaletta. Valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristökohteita on neljä kappaletta ja muita rakennettuja kulttuuriympäristöjä on seitsemän kappaletta. Rautatiesopimuskohteita on yksi aluekokonaisuus (Salon rautatieasema-alue), jossa on 17 yksittäistä rakennusta tai rakennelmaa. Suojeltuja kirkkoja on kolme kappaletta (GEO-liittymä). Valtion asetuksella suojeltuja kohteita ei ole yhtään. Maailmanperintökohteita, linnoja tai valtakunnallisesti tärkeitä museoita ei sijaitse alueella. Vanhoja myllyjen paikkoja on useita.
Kulttuuriperintöön liittyvissä tulvariskeissä ei ole tapahtunut merkittävää muutosta.
Muut tulvariskit
Uskelanjoen alajuoksulla merivesitulvat katkaisevat lähes vuosittain Vuohensaarentien. Tien päässä on virkistysalue, eikä siellä sijaitse pysyvää asutusta. Merivesitulvat eivät ole aiheuttaneet merkittäviä vahinkoja.
Esiintyneet tulvat
Tulvia on Uskelanjoessa tapahtunut kautta historian, viimeisimmät tulvat koettelivat Salon keskustaa kevään 2010 ja kevään 2011 jääpatotulvien yhteydessä. Jääpatojen aiheuttama nopea vedenpinnannousu on aiheuttanut monia ongelmia, kuten mahdolliset siltojen vaurioitumiset.
Keväällä 2011 varsinainen jäidenlähtö ja vedenpinnan nousu tulvavedenkorkeuksiin tapahtui Salon keskusta-alueella 9.4.2011–10.4.2011. Virtaamahuippu tapahtui 10.4. ja se oli suuruudeltaan noin 83 m3/s. Jääpato oli noin 800 m pitkä. Jäiden lähtöön ja mahdollisiin jääpatoihin varauduttiin hiekoittamalla jääkantta 12.3.2011. Parhaimmillaan jäitä oli nostamassa myös neljä kaivinkonetta ja yksi puskutraktori. Vesi nousi meriniityn teollisuusalueella sijaitsevien kiinteistöjen piha-alueille. Myös meriniityn teollisuusalueen läpi kulkeva Satamakatu jouduttiin sulkemaan tulvaveden noustessa sille (Nelimarkka ja Ahopelto, 2013).
Jäänpidätysrakenteiden valmistumisen jälkeen (2020), ei Salon keskustan alueella ole tapahtunut uhkaavia jääpatotilanteita.
Onko tarkastelussa mukana kaikki keskeinen tieto tarkastellun alueen esiintyneistä tulvista?
Taustatietoa
Lisätietoa esiintyneistä tulvista
Esiintyneistä tulvista ja niistä aiheutuneista vahingoista saadaan tietoa myös ilma- ja satelliittikuvien, maksettujen vakuutuskorvauksien sekä pelastuslaitosten tehtävien perusteella:
Ilma- ja satelliittikuvista voidaan arvioida esiintyneen tulvan laajuutta. Näiden perusteella rajattuihin tulva-alueisiin pääset tutustumaan Tulvakarttapalvelun laajassa versiossa (Havaitut tulva-alueet).
Vakuutusyhtiöiden maksamat korvaukset kuvaavat tulvista aiheutuneiden rakennus- ja irtaimistovahinkojen taloudellista arvoa yksityishenkilöille. Vuoteen 2013 asti valtio maksoi korvaukset. Vuodesta 2014 saakka korvauksia on maksettu koti- ja kiinteistövakuutukseen sisältyvän tulvaturvan kautta. Tulvaturva korvaa vain poikkeuksellisista tulvista (n. 2 %, 1/50 v) aiheutuvat vahingot. Tilastoihin vakuutuskorvauksista pääset tutustumaan: Tulvariskien hallinnan indikaattorit
Tiedot pelastustoimen tulviin liittyvistä tehtävistä löytyvät Pelastustoimen resurssi- ja onnettomuustilasto Prontosta. Pelastuslaitoksille tulvista aiheutuvat tehtävät ovat enimmäkseen vahingontorjuntatehtäviä, mutta sisältävät myös muita tehtävätyyppejä, kuten avunanto-, tarkastus- ja ihmisenpelastustehtäviä. Interaktiivisessa karttapalvelussa on mahdollista tarkastella tehtävien alueellista ja ajallista jakautumista sekä kehittymistä eri suodattimien avulla. Karttapalvelua pääset katselemaan vastaavasti Tulvariskien hallinnan indikaattorit -sivun kautta (Tulviin liittyvät pelastustoimen tehtävät).
Ylivedenkorkeudet
Raportilla on esitetty vesistöalueen menneitä tulvahuippuja perustuen hydrologiseen havaintosarjaan. Raportille on laskettu aikasarjan tunnusluvut MHW eli vedenkorkeuden vuosimaksimien keskiarvo sekä HW eli korkein havaittu vedenkorkeus. Pylväskuvaajassa on esitetty vedenkorkeuden vuosimaksimit ja -minimit. Voit itse säätää pylväskuvaajan skaalauksen.
Ylivirtaamat
Raportilla on esitetty vesistöalueen menneitä tulvahuippuja perustuen hydrologiseen havaintosarjaan. Raportille on laskettu aikasarjan tunnusluvut MHQ eli virtaaman vuosimaksimien keskiarvo sekä HQ eli korkein havaittu virtaama. Pylväskuvaajassa on esitetty virtaaman vuosimaksimit ja -minimit. Voit itse säätää pylväskuvaajan skaalauksen.
Esiintyneiden tulvien vaikutus nykytilanteessa
Salon keskustaa on useasti uhannut nopean jäänlähdön aiheuttamat jääpatotulvat. Jäät ovat keväisin nopean virtaamankasvun vuoksi lähteneet suurina lauttoina liikkeelle ja muodostaneet Salon keskustan siltoihin jääpatoja.
Edellä kuvatut jääpatotulvat eivät nykytilanteessa enää uhkaa Salon keskustaa vuonna 2020 valmistuneiden jäänpidätysrakenteiden ansiosta. Jäänpidätysrakenteet pidättävät jäitä pidemmällä matkalla uomassa, eivätkä jäät pääse samanaikaisesti suurina lauttoina kasautumaan Salon keskustaan, kuten aiemmin.
Ilmastonmuutoksen vaikutus
Ilmastonmuutos vaikuttaa monin tavoin vesivaroihin, muuhun ympäristöön ja yhteiskuntaan. Vaikutusten voimakkuudessa on eroja Suomen eri osien välillä. Sisävesien hydrologisissa oloissa merkittävin muutos on se, että valunnan, virtaamien ja vedenkorkeuksien vuodenaikaiset vaihtelut lisääntyvät. Rannikkoalueilla maankohoamisella on merkitystä sille, kuinka paljon ennustetut muutokset Itämeren keskivedenkorkeuksissa vaikuttavat eri alueilla. Eniten merenpinta nousee Suomenlahden rannikolla.
Uskelanjoen vesistöalueella kevättulvien ennustetaan pienenevän ja aikaistuvan. Talven lumimäärien ennustetaan vähenevän, joten keväiset lumensulamistulvat jäävät pienemmiksi. Keväällä tulvahuipun ennustetaan esiintyvän hieman nykyistä aiemmin. Syys- ja talvitulvien puolestaan ennustetaan yleistyvän ja voimistuvan.
Vesistötulvissa ilmastonmuutoksen ei ennakoida aiheuttavan alueella suurta muutosta vuoteen 2050 mennessä, mutta vaikutus voi vaihdella vesistöalueittain kevättulvien pienenemisestä aiheutuvasta tulvariskin pienenemisestä rankkojen sateiden ja talvitulvien lisääntymisen aiheuttamaan kasvuun.
Taustatietoa
Vesistötulvat ja ilmastonmuutos
Ilmastonmuutoksen vaikutuksia vesistöjen virtaamiin ja vedenkorkeuksiin on tarkasteltu Suomen ympäristökeskuksen vesistömallijärjestelmän simuloinneilla WaterAdapt-hankkeessa (2012) sekä tuoreimpana ClimVeturi-hankkeessa (2020). Simuloinnit on tehty vertailujaksolle 1981–2010 sekä kahdelle tulevaisuuden jaksolle, 2010–2039 ja 2040–2069.
Tulokset osoittavat, että ilmastonmuutos muuttaa merkittävästi jokien virtaamien ja järvien vedenkorkeuksien vuodenaikaista vaihtelua. Keväällä lumen sulamistulvat lievenevät huomattavasti etenkin Etelä- ja Keski-Suomessa, koska talvet ovat nykyistä lauhempia. Kesällä vedenpinta laskee entistä alemmas useissa järvissä siksi, että keväät tulevat aikaisemmin ja kesäinen haihdunta lisääntyy. Näin käy etenkin runsasjärvisillä alueilla, missä järvihaihdunta vaikuttaa voimakkaimmin. Kesän ja alkusyksyn kuivuus ja alhaiset vedenpinnat ovatkin tulevaisuudessa entistä suurempi ongelma joillakin järvillä. Syksyn sateet lisääntyvät, ja loppusyksyn virtaamat kasvavat tulevina vuosikymmeninä. Talviset vedenkorkeudet ja virtaamat kasvavat selvästi, kun entistä suurempi osa talvisateista tulee vetenä ja lunta sulaa talven aikana. Muutokset talven virtaamissa ja vedenkorkeuksissa ovat suurimpia Etelä- ja Keski-Suomessa, kun taas Pohjois-Suomessa luminen talvi säilyy pidempään.
Jaksolla 2010–2039 hydrologiset muutokset ovat Pohjois-Suomessa vielä melko pieniä, kun taas eteläisemmille alueille suurin osa ilmastoskenaarioista osoittaa melko selkeitä muutoksia jo lähivuosikymmeninä. Eri ilmastoskenaarioiden antamat tulokset poikkeavat merkittävästi toisistaan, mutta muutoksen suunta on kaikissa skenaarioissa samankaltainen.
Meritulvat ja ilmastonmuutos
Merivedenkorkeuden noususkenaariot (SSP1-2.6, SSP2-4.5 ja SSP5-8.5) ja niitä vastaavat meritulvakartat on määritetty eri todennäköisyyksille Itämerellä vuoteen 2100 saakka. Skenaarioissa ja kartoissa on otettu huomioon sekä meriveden pinnan nousu (ilmastonmuutos ja maankohoaminen huomioiden) että vedenkorkeuden lyhytaikaiset vaihtelut (Ilmatieteenlaitos, 2023). Merivedenkorkeuden lyhytaikainen vaihtelu johtuu Itämerellä muun muassa tuulesta, ilmanpaineesta ja jääpeitteestä.
Keskitason skenaarion (SSP2-4.5) ennustamat muutokset Suomen rannikon keskivedenkorkeuksissa (-28 cm–+31 cm) vaihtelevat alueittain, mikä johtuu ennen muuta maankohoamisesta. Vähiten merivesi nousee Perämerellä ja Pohjanlahdella, missä maankohoaminen on suurinta. Meriveden pinta nousee eniten Suomenlahden rannikolla, jossa sijaitsee myös paljon tulville alttiita kohteita.
Lue lisää ja tarkastele tuloksia ilmastonmuutoksen vaikutuksista tulviin:
Ilmastonmuutoksen vaikutus vesistöihin -visualisointityökalu
Rannikkoalueen meritulvavaarakartat vuosina 2020 (nykytilanne), 2050 ja 2100 eri päästöskenaarioilla ja eri suuruisilla tulvilla
Ilmastonmuutoksen vaikutus vesistötulviin
Ilmastoskenaarioiden (25 kpl) antama keskimääräinen muutos ja maksimimuutos (verrattuna jaksoon 1981–2010) kerran 100 vuodessa toistuviin vesistötulviin eri puolella Suomea 2070–2099.
Ilmastonmuutoksen vaikutus meritulviin
Rannikkoalueen meritulvavaarakartat vuosina 2020 (nykytilanne), 2050 ja 2100 eri päästöskenaarioilla ja eri suuruisilla tulvilla.
Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa
Onko ilmastonmuutoksen ja muun pitkäaikaisen kehityksen vaikutus osattu huomioida arvioinnissa?
Muun pitkäaikaisen kehityksen vaikutus tulvariskeihin
Väestönkehitys on ollut erilaista eri osissa vesistöaluetta. Rannikon ja pääkaupunkiseudun läheisyydessä sijaitsevat kunnat ovat kasvaneet voimakkaasti, kun taas sisämaan kunnat ovat kärsineet väestökadosta. Väestöennusteen mukaan tämä kehitys jatkuu myös tulevaisuudessa.
Väestön ikääntyminen on myös merkittävä trendi, joka voi vaikuttaa tulvariskiin esimerkiksi heikentämällä ihmisten sopeutumiskykyä tai lisäämällä erityistarpeita tulvatilanteissa. Vesistöalueen väestö keskittyy suurimpiin kaupunkeihin ja niiden lähiympäristöihin, kun taas maaseutualueiden väestö vähenee.
Pitkällä aikavälillä tietoisuus maankäytön muutosten vaikutuksesta valuntaan, ja sitä kautta tulvariskiin, voi lisätä koko valuma-alueella vedenpidätyskykyä.
Taustatietoa
Tulvariskin kehittymiseen vaikuttavat pitkällä aikavälillä ilmastonmuutoksen lisäksi etenkin maankäytön muutokset, väestökehitys ja talouskasvu. Alueelliset erot tulvariskin kehittymisessä kasvavat kaupungistumisen myötä. Rakennusten teknistyminen ja talouskasvu voivat lisätä tulvavahinkojen suuruutta. Väestön ikääntyessä haavoittuvuus tulville kasvaa.
Tulvariskiin voidaan vaikuttaa merkittävästi, kun maankäyttöä ohjataan erityisesti uusilla rakentamiskohteilla tulvavaara-alueiden ulkopuolelle esimerkiksi antamalla suosituksia alimmista rakentamiskorkeuksista. Maankäytön suunnittelussa tulvariskit tulisi ottaa huomioon muun muassa kaavoituksessa ja kuntien rakennusjärjestyksessä.
Merkittäville tulvariskialueille on laadittu arviot tulvariskin kehittymisestä vuoteen 2100 saakka. Tutustu arvioihin interaktiivisella raportilla:
Tulevaisuuden tulvariskit (PowerBI-raportti)
Tulvariskin merkittävyyden arviointi
Tulvariskin merkittävyyttä arvioitaessa otetaan huomioon alueelliset ja paikalliset olosuhteet, tulvan todennäköisyys sekä seuraavat tulvasta mahdollisesti aiheutuvat yleiseltä kannalta katsoen vahingolliset seuraukset:
- vahingollinen seuraus ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle
- välttämättömyyspalvelun, kuten vesihuollon, energiahuollon, tietoliikenteen, tieliikenteen tai muun vastaavan toiminnan, pitkäaikainen keskeytyminen
- yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja turvaavan taloudellisen toiminnan pitkäaikainen keskeytyminen
- pitkäkestoinen tai laaja-alainen vahingollinen seuraus ympäristölle
- korjaamaton vahingollinen seuraus kulttuuriperinnölle.
Taustatietoa
Maa- ja metsätalousministeriön nimittämä valtakunnallinen tulvariskien hallinnan koordinointiryhmä on antanut esimerkkikriteereitä merkittävästä tulvariskistä muistiossaan 22.12.2010. Näitä kriteereitä ovat muun muassa:
- enemmän kuin 500–1000 vakituista asukasta erittäin harvinaisen tulvan (~1/1000 v) peittämällä asuinalueella,
- useita terveydenhuoltorakennuksia tai huoltolaitosrakennuksia, joissa on useita pysyviä vuodepaikkoja sekä lasten päiväkoteja erittäin harvinaisen tulva peittämällä alueella,
- alueen kannalta merkittävää asukasmäärää palveleva vedenottamo erittäin harvinaisen tulvan peittämällä alueella,
- jätevedenpuhdistamon toiminnan häiriintyminen terveyttä uhkaavalla tavalla,
- merkittävä voimalaitos tai useita sähköasemia erittäin harvinaisen tulvan peittämällä alueella,
- useita maanteitä, katuja, rautatieosuuksia tai vesiliikennereittejä katkeaa erittäin harvinaisella tulvalla
Myös huomattavat vahingot aiheuttava, useammin toistuva tulva (esim. ~1/100 v) tai tulvan kasvaminen ilmastonmuutoksen myötä voisivat olla riittäviä nimeämisperusteita. Samoin huomattava jäännösriski (tulvasuojeltujen alueiden haavoittuvuus) voi johtaa siihen, että tulvariskin merkittävyyden arvioinnissa sovelletaan tiukempia kriteerejä. Jos tarkastellulta alueelta on käytettävissä yksityiskohtaisia tulvakarttoja ja ilmastonmuutoksen ennustettu vaikutus tulviin on pystytty ottamaan huomioon, epävarmuuden pienentyminen tekee mahdolliseksi käyttää riskien arvioinnissa myös tulvariskien hallintasuunnitelmassa esitettyjä, eri tavoitetasojen mukaisia tulvan suuruuksia.
Tulvariskialueiden tunnistamisen lähtötiedot
Tulvariskin merkittävyyden arvioinnissa hyödynnetään monipuolisesti tietoa tulvavaarasta eli tulvan todennäköisyydestä sekä tulvan aiheuttamista mahdollisista vahingoista eli riskikohteista.
Lähtötiedot voidaan jakaa 1) yksityiskohtaisiin tulvavaarakarttoihin ja niihin perustuviin riskikohteisiin sekä 2) yleispiirteisempiin, mutta alueellisesti kattavampiin tulvakarttoihin ja vahinkoarvioihin.
Seuraavissa luvuissa on esitetty erilaisia tulvariskien arvioinnin lähtötietoja. Tulvakartat kattavat vain osan Suomesta, mutta niitä on toisaalta laadittu juuri niille alueille, joiden tulvariskejä on ollut tarvetta selvittää tarkemmin.
Ovatko arviointimenetelmät ja lähtötiedot riittävän kattavia?
Tulvavaara- ja tulvariskikartat
Uskelanjoen vesistöalueen tulvariskien alustavassa arvioinnissa on hyödynnetty alueelle jo aiemmin laadittuja tulvavaara- sekä tulvariskikarttoja. Uskelanjoen vesistöalueella on tulvavaara- ja riskikartoitettu Salon keskustan alue. (linkki tulvakarttaan)
Tulvakartat muodostavat perustan tulvariskien tehokkaalle hallinnalle. Tulvakarttoja on kahdenlaisia: tulvavaarakarttoja ja tulvariskikarttoja. Molemmat kartat pitää laatia kaikille niille alueille, jotka on nimetty merkittäviksi tulvariskialueiksi, mutta niitä voidaan laatia myös muille alueille.
Tulvavaarakartta kertoo, mille alueille tulva voi levitä. Tulvariskikartta taas kuvaa, mitä riskikohteita tulvavaara-alueilla sijaitsee. Tulvariskikartta antaa siis käsityksen mahdollisten tulvavahinkojen suuruudesta.
Taustatietoa
Merkittäville tulvariskialueille laadittavista tulvavaarakartoista säädetään tulvariskiasetuksessa (659/2010). Karttoja laaditaan useita, vähintäänkin sellaisille tulville, joiden vuotuinen todennäköisyys on 2 ja 1 prosenttia (tulvan toistuvuudet 1/50 v, 1/100 v), sekä tulvalle, joka on erittäin harvinainen mutta erityisoloissa mahdollinen. Arviot perustuvat mallinnukseen ja aiempiin hydrologisiin havaintoihin.
Tulvavaara-alueen asukasmäärä kuvataan kartalla ruuduilla, joiden sivun pituus on 250 metriä. Aineistona käytetään väestötietojärjestelmää, jonka tiedot yhdistetään tulvavaara-alueisiin. Tulvien peittämät tiet esitetään vastaavasti yhdistämällä tulvavaarakartat Väyläviraston Digiroad-aineistoon.
Tulvariskikartat laaditaan niin, että tulvavaarakarttoihin yhdistetään paikkatietoaineistoista ja esimerkiksi mahdollisilta maastokäynneiltä saatava tieto tulvavahingoille alttiista kohteista. Näin saadaan esitettyä kartalla, kuinka suuren vahingon tietyn suuruinen tulva saattaa aiheuttaa.
Lue lisää tulvakartoituksesta ja tutustu tulvavaara- ja tulvariskikarttoihin:
Tulvakartoitus
Tulvakarttapalvelu
Vesistötulvien tulvavaarakartoitetut ja tulvavaara-alueet
Tarkastellulla vesistö- tai rannikkoalueella sijaitsevat tulvakartoitetut alueet. Kartalla on esitetty kolmen suuruisen (yleisen, harvinaisen ja erittäin harvinaisen) tulvan peittämät alueet. Tarkemmat tulvakartat, jotka sisältävät mm. tiedot vesisyvyyksistä ja riskikohteista, löydät tulvakarttapalvelusta.
Vesistötulvien tulvavaarakartoitetut ja tulvavaara-alueet
Tarkastellulla vesistö- tai rannikkoalueella sijaitsevat tulvakartoitetut alueet. Kartalla on esitetty kolmen suuruisen (yleisen, harvinaisen ja erittäin harvinaisen) tulvan peittämät alueet. Tarkemmat tulvakartat, jotka sisältävät mm. tiedot vesisyvyyksistä ja riskikohteista, löydät tulvakarttapalvelusta.
Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa
Meritulvien tulvavaara-alueet nykyisessä ilmastossa
Tarkastellulla alueella sijaitsevat meritulvien tulvakartoitetut alueet. Kartalla on esitetty kolmen suuruisen (yleinen, harvinaisen ja erittäin harvinaisen) tulvan peittämät alueet. Tarkemmat tulvakartat, jotka sisältävät mm. tiedot vesisyvyyksistä ja riskikohteista löydät tulvakarttapalvelusta.
Meritulvien tulvavaara-alueet nykyisessä ilmastossa
Tarkastellulla alueella sijaitsevat meritulvien tulvakartoitetut alueet. Kartalla on esitetty kolmen suuruisen (yleinen, harvinaisen ja erittäin harvinaisen) tulvan peittämät alueet. Tarkemmat tulvakartat, jotka sisältävät mm. tiedot vesisyvyyksistä ja riskikohteista löydät tulvakarttapalvelusta.
Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa
Tulvakarttoihin perustuvat vahinkoarviot
Asukkaiden, rakennusten ja teiden määrä tulvavaara-alueella on oleellinen tieto arvioitaessa tulvan aikana syntyviä mahdollisia vahinkoja eli tulvariskiä. Tämä tieto on tuotettu kaikille tulvavaarakartoitetuille alueille. Paikkatietoanalyysissä on huomioitu ne asukkaat, jotka ovat suorassa tulvariskissä eli rakennus sijaitsee tulvavaara-alueella.
Tarkastele tulvavahinkoarvioita (asukkaat, rakennukset ja tiet) tulvavaarakartoitetuilla alueilla:
Tulvavahinkoarviot (asukkaat, rakennukset ja tiet) -visualisointityökalu
Visualisointityökalu on valtakunnallinen, mutta kattaa vain tulvavaarakartoitetut alueet.
Asukkaat, rakennukset ja tiet vesistöjen tulvavaara-alueella
RHR2022 ja Digiroad
Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa
Tulvariskikartoituksien riskikohteet
Edellä mainitun paikkatietoanalyysin lisäksi ELY-keskukset ovat tehneet ainakin merkittäville tulvariskialueille tarkemman riskikohteiden kartoituksen. Kartoituksessa on hyödynnetty valtakunnallisten paikkatietoaineistojen ohella myös muun muassa kunnilta ja muilta toimijoilta saatuja tietoja.
Riskikohteet tulvavaara-alueella
Tarkastellulla vesistö- tai rannikkoalueella sijaitsevat tulvakartoitetut alueet. Kartalla on esitetty kolmen suuruisen (yleisen, harvinaisen ja erittäin harvinaisen) tulvan peittämät alueet. Tarkemmat tulvakartat, jotka sisältävät mm. tiedot vesisyvyyksistä ja riskikohteista, löydät tulvakarttapalvelusta.
Taustatietoa
Tulvariskien hallinnan asetus (659/2010) velvoittaa, että tulvariskikartoilla esitetään seuraavat vahinkoluokat:
- asukkaiden arvioitu määrä
- erityiskohteet kuten sairaalat, oppilaitokset ja päiväkodit
- infrastruktuuri kuten tiet, energiaverkot, tietoliikenneverkot ja vesihuoltolaitosten laitteistot
- yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen kannalta merkittävä taloudellinen toiminta
- ympäristön pilaantumista aiheuttavat kohteet sekä pilaantumisesta kärsivät erityiset alueet
- lain nojalla suojellut taikka kaavassa suojelluiksi määrätyt kulttuuriperintökohteet
- muut tarpeelliset tiedot, kuten alueet, joilla tulva voi aiheuttaa jäiden haitallista kulkeutumista tai maaperän merkittävää eroosiota
Valuma-aluetasoinen tulvakartta
Valuma-aluetasoinen tulvakartta auttaa tunnistamaan riskialueet etenkin niillä vesistöalueilla, joille ei ole laadittu tarkempia tulvavaarakarttoja. Valuma-aluetasoinen tulvakartta on alueellisesti kattavampi kuin tulvavaarakartta, mutta epätarkempi, koska esimerkiksi uoman syvyystiedot puuttuvat.
Taustatietoa
Valuma-aluetasoinen tulvakartta hyödyntää Suomen ympäristökeskuksen (Syke) kehittämää pintavaluntamallinnusta ja Syken Vesistömallijärjestelmää. Lähtötietoina mallille ovat Maanmittauslaitoksen KM2-korkeusmalli, Väyläviraston tie- ja ratarekisteri sekä maankäyttöaineistot. Imeytymisen ja virtausvastuksen laskennassa hyödynnetään lisäksi veden läpäisemättömyys -aineistoja. Uoman syvyystiedon puuttuminen on huomioitu korjauskertoimella.
Muut lähtötiedot
Tulville haavoittuvia riskikohteita kartoittaessa voidaan hyödyntää lisäksi useita paikkatietoaineistoja mm. väestörakenteesta, rakennuksista, teistä, infrastruktuurista, ympäristölupavelvollisista toimijoista, luonnonsuojelualueista, vedenottopaikoista ja -kaivoista, vesistörakenteista, kulttuuriperintökohteista ja peltolohkoista.
Taustatietoa
Väestörakenteesta on saatavilla Tilastokeskuksen ruututietokanta (YKR), jota voidaan käyttää esimerkiksi sosiaalisen haavoittuvuuden arvioinnissa. Mahdollisesti sovellettavia muuttujia 250 m ruuduittain ovat mm. ikä, tulotaso, koulutus, työllisyys.
Rakennustietoja ylläpitää Digi- ja väestötietovirasto Rakennus- ja huoneistorekisterissä (RHR). Rekisteri sisältää tietoa kaikkien rakennusluvan vaatineiden rakennusten sijainnista, käyttötarkoituksesta, pinta-alasta, varustustasosta ja asukasmäärästä.
Tie- ja katuverkon sijaintitiedot ja tärkeimmät ominaisuustiedot (mm. väylätyyppi, toiminnallinen luokka, keskimääräinen vuorokausiliikenne sekä tien numero ja nimi) löytyvät Väyläviraston Digiroad-paikkatietoaineistosta.
Infrastruktuurikohteita kartoitettaessa tietoa löytyy Maanmittauslaitoksen ylläpitämästä Maastotietokannasta, joka sisältää tiedot esim. muuntajista ja sähkölinjoista.
Riskiä tulvan aiheuttamasta ympäristön pilaantumisesta arvioitaessa voidaan hyödyntää tietoa tulvavaara-alueella sijaitsevista ympäristölupavelvollisista toimijoista, joiden toiminnasta saattaa aiheutua ympäristön pilaantumista. Ympäristölupavelvolliset toimijat on rekisteröity YLVA-tietojärjestelmään.
Luonnonsuojelualueiden tietoja (mm. Natura 2000 -alueet, valtio- ja yksityisomisteiset luonnonsuojelualueet sekä koskiensuojelulailla suojellut vesistöt) ylläpitää Suomen ympäristökeskus.
Vesistörakenteiden, kuten patojen, penkereiden ja pumppaamoiden sijainti ja ominaisuustietoja löytyy Syke:n ylläpitämästä Vesistötyöt -tietojärjestelmästä (VESTY).
Vesihuoltolaitosten ja vedenottamoiden tietoja löytyy Syke:n ylläpitämästä vesihuollon tietojärjestelmästä (VEETI). Vedenottamoiden sijaintitiedot eivät ole julkisesti saatavilla
Pohjavesialueiden sekä vedenottokaivojen ja -hanojen sijainti- ja ominaisuustietoja löytyy Syke:n ylläpitämästä Pohjavesitietojärjestelmästä (POVET).
Museovirasto ylläpitää tietoaineistoja kulttuuriympäristöstä. Näihin kuuluvat valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY), muinaismuistolain tarkoittamat kiinteät muinaisjäännökset ja lainsäädännöllä (rakennussuojelulaki, kirkkolaki, rakennusperinnönsuojelulaki) suojellut rakennukset sekä maailmanperintökohteet.
Valuma-alueet, korkeussuhteet ja maaperä
Uskelanjoki edustaa tehokkaasti viljeltyjen savimaiden jokivesistöjä. Uskelanjoen valuma-alueella on niukasti järviä ja ympäristöt ovat pitkään jatkuneen kulttuurivaikutuksen muovaamia jokivarsimaisemia. Vesistölle on tyypillistä laajat, paikoin jyrkästi jokea kohti kaltevat pellot. Maaperä on eroosioherkkää, ja joet edustavat savimaiden pintavesityyppejä.
Uskelanjoen vesistöalueen maaperä on pääosin savista, joka on eroosioherkkää ja voi aiheuttaa jokivesien sameutumista ja rehevöitymistä. Savimaa on myös altis happamuuspiikeille, kun alueella on happamia sulfaattimaita. Savimaan lisäksi vesistöalueella on myös turve- ja kangasmaata, jotka vaikuttavat jokivesien humuspitoisuuteen ja väritykseen. Halikonjoen vesistöalueen maaperä on hyvin vaihteleva ja monimuotoinen, ja se heijastuu vesistön ekologiseen tilaan ja lajistoon.
Onko tarkastelualue osattu kuvata riittävän kattavasti arviointia tukemaan?
Vesistön osavaluma-alueet
Päävesistöalueen sekä osavaluma-alueiden rajaukset.
Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa
Osavaluma-alueet
Vesistöalueen osavaluma-alueiden pinta-alat (km2) sekä järvien osuus pinta-aloista (%) (Ekholm 1993).
Korkeussuhteet
Vesistöalueen korkeussuhteet.
Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa
Joet ja järvet
Vesistöalueella on yhdeksän kolmannen jakovaiheen valuma-aluetta, joiden koko vaihtelee 8–152 km2:n välillä. Uskelanjoen vesistöalueella on vain yksi yli 50 hehtaarin kokoinen järvi, Halkjärvi, jonka pinta-ala on 197 hehtaaria. Seuraavaksi suurin järvi, Valkee, on kooltaan 32 ha.
Uskelanjoki saa alkunsa siihen kolmesta suunnasta laskevista Rekijoesta, Terttilänjoesta ja Hitolanjoesta.
Virtaamat ja vedenkorkeudet
Uskelanjoen vesistöalueen virtaamia ja vedenkorkeuksia seurataan yhdellä valtakunnallisella mittausasemalla, joka sijaitsee Kaukolankoskessa.
Tunnusomaista Uskelanjoen hydrologiassa on suuret ja nopeat virtaamavaihtelut. Tulvahuippujen kesto on tyypillisesti vain alle vuorokauden mittainen. Nopeaan reagointiin vaikuttavat valuma-alueen maaston kaltevuus, peltojen määrä sekä vähäjärvisyys.
Taustatietoa
Uskelanjoen vesistölaueen tulvariskien hallintasuunnitelmassa vuosille 2016-2022 hydrologisia oloja on kuvattu seuraavasti: Varsinais-Suomen ELY-keskus mittaa Uskelanjoen virtaamia Kaukolankoskessa sijaitsevalla havaintoasemalla. Havaintoasema sijaitsee noin 9,5 kilometriä Salon keskustasta ylävirtaan. Alueen sadantamääriä on seurattu Kaukolankosken havaintoasemalla vuosina 1969–1981 ja tämän jälkeen havaintoja on tehty läheisellä Kiskonjoen-Perniönjoen vesistöalueella. Arvot eivät poikkea juurikaan toisistaan vesistöalueiden läheisyyden takia. Vuotuinen sadantasumma alueella on ollut keskimäärin 621 mm ja vaihdellut 455-755 mm:n välillä. Lumen vesiarvoja Uskelanjoen vesistöalueella on mitattu vuosina 1970–1980. Lumen vesiarvomaksimien keskiarvo oli 89mm ja vaihteluväli 16–178 mm. Joen keskivirtaama (MQ) on havaintojen mukaan 5,4 m3/s, alivirtaama (NQ) 0,1 m3/s ja ylivirtaama (HQ) 140 m3/s (kuva 2.3.). Tulvien ennustaminen perustuu näihin havaintoihin ja SYKEn vesistömalliin. Tulvista tiedottaminen tapahtuu Tulvakeskuksen ja Varsinais-Suomen ELY-keskuksen kautta yhteistyössä Salon kaupungin kanssa. Jäätilanteen kehittymistä seurataan pitkin talvea ja mahdollisiin jääpatotulvan torjuntatoimenpiteisiin ryhdytään tarvittaessa.
Virtaamat
Vesistöalueella sijaitsevat virtaaman havaintoasemat sekä niille lasketut virtaaman minimit (NQ), vuosiminimien keskiarvot (MNQ), keskivirtaamat (MQ), vuosimaksimien keskiarvot (MHQ) sekä maksimit (HQ).
Vesien tila
Uskelanjoki edustaa tehokkaasti viljeltyjen savimaiden jokivesistöjä. Uskelanjoen valuma-alueella on niukasti järviä, ympäristöt ovat pitkään jatkuneen kulttuurivaikutuksen muovaamia jokivarsimaisemia. Vesistölle on tyypillistä laajat, paikoin jyrkästi jokea kohti kaltevat pellot. Maaperä on eroosioherkkää, ja joki edustavaa savimaiden pintavesityyppiä.
Vesienhoidon suunnittelussa Uskelanjoen vesistöalue on jaettu viiteen vesimuodostumaan, joista jokia on neljä (Uskelanjoki, Hitolanjoki, Rekijoki ja Terttilänjoki) ja järviä yksi (Halkjärvi). Hitolanjoen ekologinen tila on luokiteltu hyväksi ja muiden jokien tila välttäväksi. Halkjärven ekologinen tila on huono. Uskelanjoki laskee Halikonlahteen jonka sisäosien tila on luokiteltu huonoksi.
Pintavesien tila
Pintavesien ekologinen ja/tai kemiallinen tila. Pintavedet luokitellaan viiteen tilaluokkaan niiden ekologisten ja kemiallisten ominaisuuksien perusteella.
Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa
Nykyinen maankäyttö
Uskelanjoen vesistöalue on Salon kaupungin ja Someron kunnan alueella. Taajamat ovat kehittyneet muun muassa hyvien kulkuyhteyksien vuoksi vesistöjen äärelle. Merkittävimmät taajamat ovat Salo, Pertteli ja Kiikala. Vesistöalueen maankäytöstä suurin osa on metsä- ja maatalousmaita, joita molempia on lähes yhtä paljon.
Nykyinen maankäyttö
Eri maankäyttöluokkien pinta-alat ja suhteelliset osuudet vesistöalueen kokonaispinta-alasta. Pinta-alojen laskenta perustuu Corine maankäyttö- ja maanpeite 2018 -aineistoon.
Maankäyttö
Vesistöalueen maankäyttöaineisto, joka on jaettu kymmeneen luokkaan.
Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa
Suunniteltu maankäyttö
Uskelanjoen vesistöalueella on voimassa Salon seudun maakuntakaava, vahvistuspäätös 12.11.2008.
Maakuntatason kaavasuunnittelun lisäksi kaavoitusta ohjaavat yleis- ja asemakaavoitus. Uskelanjoen vesistöalueella asemakaavoitetut alueet ovat keskittyneet alueen kuntakeskusten alueille.
Taustatietoa
Maankäytön suunnittelun tehtävänä on ohjata alueiden käyttöä ja rakentamista. Maankäyttöä ohjataan valtakunnallisilla alueidenkäyttötavoitteilla ja kaavoituksella. Kaavoitus käsittää maakunta-, yleis- ja asemakaavat. Nämä yhdessä muodostavat maankäytön suunnittelujärjestelmän. Ranta-alueilla tapahtuvaa rakentamista, erityisesti loma-asutusta, ohjataan ranta-asemakaavalla. Rakentamista tulvariskialueiden ulkopuolelle ohjataan kaavamääräyksillä, joissa voidaan määrittää esimerkiksi alin lattiakorkeus. ELY-keskukset laativat suosituksia alimmista tulvan kannalta riittävän turvallisista rakentamiskorkeuksista. Haja-asutusalueilla rannoille rakennettaessa tarvitaan poikkeuslupa. Poikkeusluvassa otetaan tarvittaessa huomioon myös tulvariski.
Maakuntakaava
Alueen ajantasainen maakuntakaava niiltä osin kuin tulvariskien hallinnalle on oleellista.
Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa
Suojelualueet ja kulttuuriperintö
Uskelanjoen vesistöalueella sijaitsee kaksi vesienhoitosuunnitelman mukaista Natura 2000 -aluetta.
Luonnonsuojelualueet
Vesistöalueella sijaitsevat luontodirektiivin (92/43/ETY) ja lintudirektiivin (79/409/ETY) mukaiset keskeiset suojelualueet eli ne Natura 2000 -alueet, jotka ovat merkittäviä vedestä riippuvaisten elinympäristöjen ja lajien suojelulle.
Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa
Ensimmäisellä kaudella on selvitetty että, Uskelanjoen vesistöalueella on muinaismuistokohteita 102 kappaletta. Valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristökohteita on neljä kappaletta ja muita rakennettuja kulttuuriympäristöjä on seitsemän kappaletta. Rautatiesopimuskohteita on yksi aluekokonaisuus, jossa on useita yksittäisiä kohteita. Suojeltuja kirkkoja on kolme kappaletta (GEO-liittymä). Valtion asetuksella suojeltuja kohteita ei ole yhtään. Maailmanperintökohteita, linnoja tai valtakunnallisesti tärkeitä museoita ei sijaitse alueella (Museovirasto).
Kulttuuriperintökohteissa ei ole tapahtunut tulvariskeihin vaikuttuvia muutoksia.
Kulttuuriympäristökohteet
Vesistöalueella sijaitsevat valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY).
Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa
Tulvasuojelu
Uskelanjoen vesistöalueella on 1. kierroksella nimetty merkittäväksi tulvariskialueeksi Salon keskusta jääpatotulvariskin vuoksi. Uskelanjoen pääuomaan on vuonna 2019 valmistunut tulvansuojelutoimenpiteenä jäänpidätysrakenteita estämään Salon keskustan kohdalle jäänlähtöjen aikaisia jääpatoja. Rakenteet sijaitsevat Yyrön-, Haukkalan- ja Moisionkosken niskoilla.
Toteutuneiden tulvansuojelutoimenpiteiden myötä jääpatotulvariski on katsottu pienentyneen niin, ettei Salon keskustaa ole enää 2. kaudella nimetty merkittäväksi tulvariskialueeksi. Jäännösriskinä Salon keskustassa on edelleen meritulvan aiheuttama tulvariski
Vesistörakenteet ja vesistön käyttö
Uskelanjoen vesistöalueella ei ole säännösteltyjä vesistöjä.
Uskelanjoen pääuomaan on vuonna 2019 valmistunut tulvansuojelutoimenpiteenä jäänpidätysrakenteita estämään Salon keskustan kohdalle jäänlähtöjen aikaisia jääpatoja. Rakenteet sijaitsevat Yyrön-, Haukkalan- ja Moisionkosken niskoilla. Jäänpidätysrakenteiden rakentamisen yhteydessä kunnostettiin kalataloudellisesti kaikkiaan viisi koskea.
Taustatietoa
Yksittäisen padon aiheuttama tulvariski on jo otettu huomioon patoturvallisuuslain ja -asetuksen määräämin toimenpitein. Pääsääntönä voidaan pitää, että pelkästään yksittäisen padon sortuman aiheuttaman tulvariskin perusteella ei ole perusteltua nimetä aluetta merkittäväksi tulvariskialueeksi.
Viitteet
- Valuma-aluekohtaiset tulvakartat (TIIMA-hanke)
- Parjanne, Antti, Rytkönen, Anna-Mari, Veijalainen, Noora. 2020. Ilmastonmuutoksen ja vesienhoidon huomioon ottaminen tulvariskien hallinnassa.
- Parjanne, Antti; Silander, Jari; Tiitu, Maija; Viinikka, Arto, 2018. Suomen tulvariskit nyt ja tulevaisuudessa – Varautuminen maankäytön, talouden ja ilmaston muutokseen.
- Perrels, Adriaan; Haakana, Juha; Hakala, Outi; Kujala, Susanna; Láng-Ritter, Ilona; Lehtonen, Heikki; Lintunen, Jussi; Pohjola, Johanna; Sane, Mikko; Fronzek, Stefan; Luhtala, Sanna; Mervaala, Erkki; Luomaranta, Anna; Jylhä, Kirsti; Koikkalainen, Kauko; Kuntsi-Reunanen, Eeva; Rautio, Tuukka; Tuomenvirta, Heikki; Uusivuori, Jussi; Veijalainen, Noora (2022-04-28) Kustannusarviointi ilmastonmuutokseen liittyvästä toimimattomuudesta (KUITTI)
- Veijalainen, N., Jakkila, J., Nurmi, T., Vehviläinen, B., Marttunen, M. ja Aaltonen, J. 2012 Suomen vesivarat ja ilmastonmuutos – vaikutukset ja muutoksiin sopeutuminen WaterAdapt-projektin loppuraportti. Suomen ympäristö 16/2012. Helsinki. 138 s. ISBN (pdf) 978–952–11-4018-1.
Tallenna PDF