Kuvassa kirkasvetinen Luttojoki virtaa erämaisessa maisemassa elokuun alussa vuonna 2022.

Tulvariskien alustava arviointi Tuulomajoen latvavesistöalueelle

Artikkelia päivitetty viimeksi: 14.3.2024

Ehdotus merkittäviksi tulvariskialueiksi 2024-2030

Lapin ELY-keskus ei ehdota Tuulomajoen latvavesistöalueelta merkittäviä tulvariskialueita.

Tuulomajoen vesistöalue sijaitsee karussa tunturierämaassa, jossa asutusta ja muuta yhdyskuntarakennetta on hyvin vähän. Tuulomajoen vesistöalueesta reilu 80 prosenttia sijaitsee Venäjän puolella ja Suomen puolella on vain vesistöalueen ylimpiä latvaosia. Vesistöalueelta ei ole tiedossa huomattavia vahinkoja aiheuttaneita tulvia ja alueella ei ole vakituista asutusta tai muita merkittäviä riskikohteita sellaisen vesistön läheisyydessä, missä voisi olla huomattavaa tulvavaaraa.

Tulvariskien alustavan arvioinnin tiivistelmät:

Onko tulvariskialueet tunnistettu ja ehdotettu oikein?

Tulvariskien alustava arviointi on tehty ensimmäisen kerran vuonna 2011 ja tarkistettu vuonna 2018. Tuulomajoen vesistöalueella ei ole tapahtunut vahinkoja aiheuttaneita tulvia eikä merkittäviä muutoksia maankäytössä vuoden 2018 arvioinnin tarkistamisen jälkeen.

Kuuleminen tulvariskialueista järjestettiin 15.3.2024–17.6.2024. Kuulemisaineisto, ml. palautekooste sekä tarkistetut ehdotukset, ovat saatavilla tulvariskien aluesivujen kautta. Myös tätä alustavaa arviointia on tarvittaessa päivitetty saadun palautteen pohjalta. Maa- ja metsätalousministeriö nimesi 19.12.2024 vesistöjen ja merenpinnan noususta aiheutuvien tulvien merkittävät tulvariskialueet vuoteen 2030 ja asetti tulvaryhmät näille alueille. Nimeäminen tehtiin ELY-keskusten ehdotuksien mukaisesti.

Tulvariskien alustavassa arvioinnissa tunnistetaan tulvien aiheuttamia riskejä muun muassa asutukselle, yhteiskunnan toiminnoille, liikenteelle, ympäristölle ja kulttuuriperinnölle. Arviointi tehdään kaikille vesistö- ja rannikkoalueille ja arvioinnin perusteella nimetään merkittävät tulvariskialueet. Tulvariskialueiden tunnistaminen perustuu aiempiin tulviin sekä saatavissa oleviin tietoihin ilmasto- ja vesiolojen kehittymisestä.

Ne alueet, joilla tulvariski saattaa olla alustavan arvioinnin perusteella merkittävä, nimetään merkittäviksi tulvariskialueiksi. Näillä alueilla vesistöjen tai merivedenpinnan nousu voi aiheuttaa huomattavia tulvavahinkoja.  Merkittäville tulvariskialueille laaditaan tulvavaara- ja tulvariskikartat sekä tulvariskien hallintasuunnitelmat.

Alustava arviointi tarkistetaan kuuden vuoden välein. Tältä sivustolta löydät tulvariskien alustavan arvioinnin taustatiedot sekä tiedot vuonna 2024 ehdotetuista tulvariskialueista. Osa taustatiedoista, esimerkiksi kartat ja raportit, päivittyvät automaattisesti vuosittain tai jopa useammin.

Taustatietoa tulvariskien hallinnan suunnittelusta

Tutustu alta tarkemmin alueen alustavan arvioinnin yksityiskohtiin

Tulvariskien arviointi on tehty Tuulomajoen vesistöalueen Suomen puoleisille osille. Alueelle ei ole laadittu tulvavaarakarttoja eikä valuma-aluetasoista tulvakarttaa. Arviointi on perustunut alueen korkeussuhteiden tarkasteluun ja paikkatietoaineistoihin.

Tulvariskejä on pystytty tarkastelemaan ilman tulva-aluemallinnuksia, koska Tuulomajoen vesistöalueelta ei ole tiedossa yleiseltä kannalta katsoen merkittäviä vahinkoja aiheuttaneita tulvia ja vesistöalueella ei ole väestökeskittymiä, huomattavia ympäristölupavelvollisia toimijoita tai taloudellista toimintaa suurien vesistöjen varsilla.

Onko tulvariskejä tarkasteltu mielestäsi riittävän kattavasti?

1Tulvariskit tarkastellulla alueella

Tulvariskit ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle

Nimettäessä tulvariskialueita tarkastellaan erityisesti tulvan aiheuttamia vaikutuksia ihmisten terveyteen ja turvallisuuteen. Riskiä lisäävät tulvalle altistuvan väestön suuri määrä sekä tulvavaara-alueella sijaitsevat vaikeasti evakuoitavat kohteet, kuten sairaalat, terveyskeskukset, vanhainkodit, päiväkodit ja koulut. Vahingollinen seuraus ihmisten terveydelle voi johtua myös altistumisesta tulvan mukana leviäville taudinaiheuttajille.

Tuulomajoen vesistöalue on käytännössä lähes asumatonta. Vesistöalueen luoteisnurkka on osittain Saariselän matkailukeskuksen alueella, minne suurin osa vesistöalueen asutuksesta sijoittuu. Saariselän alueen korkeustaso, alueen korkeusvaihtelut ja vesistöjen sijainti huomioon ottaen voidaan olettaa, että alueella ei ole tulvavaaraa.
Tuulomajoen latvavesistöalueella ei ole vaikeasti evakuoitavia kohteita tulvavaara-alueella.

Tulvariskit yhteiskunnalle tärkeille palveluille

Yhteiskunnalle tärkeät palvelut muodostuvat asioista, jotka pitävät turvallisen arjen rattaat pyörimässä – esimerkiksi toimivasta lämmön- ja sähkönjakelusta, liikenne- ja tietoliikenneyhteyksistä ja vesihuollosta. Kun yhteiskunnan perustoiminnot ovat kunnossa, tulvan jälkeen voidaan palata normaaliin elämään ilman, että koko yhteiskunnan perusta järkkyy.

Tuulomajoen vesistöalueella sähkön jakelujännitelinjoja muuntajineen sijoittuu pääteiden yhteyteen. Lisäksi yksi jakelujännitelinjan haara kulkee Raja-Joosepista Anterinjoelle vesistöalueen keskiosaan. Tiestölle ja jakelujännitelinjoille ei arvioida aiheutuvan merkittävää tulvavaaraa. Alueella ei ole rautatieverkostoa.

Tulvariskit ympäristölle

Tarkasteltaessa ympäristölle koituvaa tulvariskiä otetaan huomioon kohteet, jotka voivat aiheuttaa tulvatilanteessa äkillistä ympäristön pilaantumista tai vahingollisia seurauksia ihmisen terveydelle esimerkiksi talousveden pilaantuessa. Tulvariskin merkittävyyteen vaikuttaa vahingollisten seurausten laajuus ja kesto. Tulvan sattuessa ympäristölle voivat aiheuttaa vahinkoa muun muassa polttoainesäiliöt ja muut kemikaalisäiliöt sekä jätevedenpuhdistamot.

Tuulomajoen vesistöalueella ei ole sellaisia kohteita, joista voisi aiheutua merkittäviä ympäristövahinkoja tulvan seurauksena.

Tulvariskit kulttuuriperinnölle

Kulttuuriperintöön kohdistuvaa tulvariskiä tarkasteltaessa otetaan huomioon aineellinen perintö, kuten rakennukset ja rakennelmat, jotka voisivat kärsiä korjaamatonta vahinkoa. Tulvavesi voi aiheuttaa monenlaista vahinkoa, esimerkiksi romahduttaa rakenteita tai kuluttaa pintoja. Vettyminen voi synnyttää myös mikrobiongelman tai aiheuttaa maaperän eroosiota perintökohteen alla.

Tuulomajoen vesistöalueella lähes kaikki kulttuuriperinnön kohteet, Rumakurun autiotupia lukuun ottamatta, sijaitsevat jonkin vesistön läheisyydessä.  Kulttuuriperinnön kohteille ei kuitenkaan arvioida kohdistuvan merkittävää tulvavaaraa.

Muut tulvariskit

Alueelliset ja paikalliset olosuhteet

Tuulomajoen vesistöalueelta ei ole tietoa aikaisemmin tapahtuneista vesistö- tai jääpatotulvista eikä mahdollisista tulvavahingoista.

Säännöstely ja vesistörakenteet

Vesistöalueella ei ole Suomen puolella tulvauhkaa aiheuttavia vesistörakenteita.

2Alueella esiintyneet tulvat

Esiintyneet tulvat

Tuulomajoen vesistöalueelta ei ole tiedossa vahinkoja aiheuttaneita tulvia. Luttojoella suurin kevättulvavirtaama on havaittu vuonna 2021, jolloin tulvavirtaama oli kaksinkertainen tavanomaiseen tulvavirtaamaan verrattuna. Tavanomaista suurempia kevättulvavirtaamia on esiintynyt lisäksi vuosina 2000, 2005, 2010 ja 2020.

 

Onko tarkastelussa mukana kaikki keskeinen tieto tarkastellun alueen esiintyneistä tulvista?

Lisätietoa esiintyneistä tulvista

Esiintyneistä tulvista ja niistä aiheutuneista vahingoista saadaan tietoa myös ilma- ja satelliittikuvien, maksettujen vakuutuskorvauksien sekä pelastuslaitosten tehtävien perusteella:
Ilma- ja satelliittikuvista voidaan arvioida esiintyneen tulvan laajuutta. Näiden perusteella rajattuihin tulva-alueisiin pääset tutustumaan Tulvakarttapalvelun laajassa versiossa (Havaitut tulva-alueet).

Vakuutusyhtiöiden maksamat korvaukset kuvaavat tulvista aiheutuneiden rakennus- ja irtaimistovahinkojen taloudellista arvoa yksityishenkilöille. Vuoteen 2013 asti valtio maksoi korvaukset. Vuodesta 2014 saakka korvauksia on maksettu koti- ja kiinteistövakuutukseen sisältyvän tulvaturvan kautta. Tulvaturva korvaa vain poikkeuksellisista tulvista (n. 2 %, 1/50 v) aiheutuvat vahingot. Tilastoihin vakuutuskorvauksista pääset tutustumaan: Tulvariskien hallinnan indikaattorit

Tiedot pelastustoimen tulviin liittyvistä tehtävistä löytyvät Pelastustoimen resurssi- ja onnettomuustilasto Prontosta. Pelastuslaitoksille tulvista aiheutuvat tehtävät ovat enimmäkseen vahingontorjuntatehtäviä, mutta sisältävät myös muita tehtävätyyppejä, kuten avunanto-, tarkastus- ja ihmisenpelastustehtäviä. Interaktiivisessa karttapalvelussa on mahdollista tarkastella tehtävien alueellista ja ajallista jakautumista sekä kehittymistä eri suodattimien avulla. Karttapalvelua pääset katselemaan vastaavasti Tulvariskien hallinnan indikaattorit -sivun kautta (Tulviin liittyvät pelastustoimen tehtävät).

Ylivedenkorkeudet

Raportilla on esitetty vesistöalueen menneitä tulvahuippuja perustuen hydrologiseen havaintosarjaan. Raportille on laskettu havaintojakson alin (NW), keskimääräinen (MW) ja ylin (HW) vedenkorkeus sekä ylimmän vedenkorkeuden esiintymisvuosi. Pylväskuvaajassa on esitetty vedenkorkeuden vuosimaksimit ja -minimit. Voit itse säätää pylväskuvaajan skaalauksen.

Avaa kuvaaja uuteen ikkunaan

Ylivirtaamat

Raportilla on esitetty vesistöalueen menneitä tulvahuippuja perustuen hydrologiseen havaintosarjaan. Raportille on laskettu havaintojakson pienin (NQ), keskimääräinen (MQ) ja suurin (HQ) virtaama sekä suurimman virtaaman esiintymisvuosi. Pylväskuvaajassa on esitetty virtaaman vuosimaksimit ja -minimit. Voit itse säätää pylväskuvaajan skaalauksen.

Avaa kuvaaja uuteen ikkunaan

Esiintyneiden tulvien vaikutus nykytilanteessa

Alueelta ei ole tiedossa huomattavia vahinkoja aiheuttaneita tulvia. Vedet virtaavat pääosin asumattomassa tunturierämaassa. Vesistöalueen maankäytössä ei ole tapahtunut huomattavia muutoksia viimeisten vuosikymmenten aikana, lukuun ottamatta Saariselän matkailukeskuksen aluetta. Saariselän alueelle ei kohdistu merkittävää tulvan vaaraa.

3Tulevaisuuden tulvariskit

Ilmastonmuutoksen vaikutus

Ilmastonmuutos vaikuttaa monin tavoin vesivaroihin, muuhun ympäristöön ja yhteiskuntaan. Vaikutusten voimakkuudessa on eroja Suomen eri osien välillä. Sisävesien hydrologisissa oloissa merkittävin muutos on se, että valunnan, virtaamien ja vedenkorkeuksien vuodenaikaiset vaihtelut lisääntyvät. Rannikkoalueilla maankohoamisella on merkitystä sille, kuinka paljon ennustetut muutokset Itämeren keskivedenkorkeuksissa vaikuttavat eri alueilla. Eniten merenpinta nousee Suomenlahden rannikolla.

Lapissa suurimmat tulvat aiheutuvat kokonaan tai pääosin kevään lumen sulamisesta. Syystulviakin esiintyy, mutta ne jäävät yleensä merkittävästi kevättulvia pienemmiksi. Ilmastonmuutoksen seurauksena lumipeitteinen aika lyhenee ja lumen määrä keskimäärin vähenee, minkä vuoksi kevättulvien arvioidaan pienenevän tulevaisuudessa.

Tuulomajoen latvavesistöalueelle ei ole tehty tarkempia vesistöaluekohtaisia ilmastonmuutoslaskelmia.

Vesistötulvat ja ilmastonmuutos

Ilmastonmuutoksen vaikutuksia vesistöjen virtaamiin ja vedenkorkeuksiin on tarkasteltu Suomen ympäristökeskuksen vesistömallijärjestelmän simuloinneilla WaterAdapt-hankkeessa (2012) sekä tuoreimpana ClimVeturi-hankkeessa (2020). Simuloinnit on tehty vertailujaksolle 1981–2010 sekä kahdelle tulevaisuuden jaksolle, 2010–2039 ja 2040–2069.

Tulokset osoittavat, että ilmastonmuutos muuttaa merkittävästi jokien virtaamien ja järvien vedenkorkeuksien vuodenaikaista vaihtelua. Keväällä lumen sulamistulvat lievenevät huomattavasti etenkin Etelä- ja Keski-Suomessa, koska talvet ovat nykyistä lauhempia. Kesällä vedenpinta laskee entistä alemmas useissa järvissä siksi, että keväät tulevat aikaisemmin ja kesäinen haihdunta lisääntyy. Näin käy etenkin runsasjärvisillä alueilla, missä järvihaihdunta vaikuttaa voimakkaimmin. Kesän ja alkusyksyn kuivuus ja alhaiset vedenpinnat ovatkin tulevaisuudessa entistä suurempi ongelma joillakin järvillä. Syksyn sateet lisääntyvät, ja loppusyksyn virtaamat kasvavat tulevina vuosikymmeninä. Talviset vedenkorkeudet ja virtaamat kasvavat selvästi, kun entistä suurempi osa talvisateista tulee vetenä ja lunta sulaa talven aikana. Muutokset talven virtaamissa ja vedenkorkeuksissa ovat suurimpia Etelä- ja Keski-Suomessa, kun taas Pohjois-Suomessa luminen talvi säilyy pidempään.

Jaksolla 2010–2039 hydrologiset muutokset ovat Pohjois-Suomessa vielä melko pieniä, kun taas eteläisemmille alueille suurin osa ilmastoskenaarioista osoittaa melko selkeitä muutoksia jo lähivuosikymmeninä. Eri ilmastoskenaarioiden antamat tulokset poikkeavat merkittävästi toisistaan, mutta muutoksen suunta on kaikissa skenaarioissa samankaltainen.

Meritulvat ja ilmastonmuutos

Merivedenkorkeuden noususkenaariot (SSP1-2.6, SSP2-4.5 ja SSP5-8.5) ja niitä vastaavat meritulvakartat on määritetty eri todennäköisyyksille Itämerellä vuoteen 2100 saakka. Skenaarioissa ja kartoissa on otettu huomioon sekä meriveden pinnan nousu (ilmastonmuutos ja maankohoaminen huomioiden) että vedenkorkeuden lyhytaikaiset vaihtelut (Ilmatieteenlaitos, 2023). Merivedenkorkeuden lyhytaikainen vaihtelu johtuu Itämerellä muun muassa tuulesta, ilmanpaineesta ja jääpeitteestä.

Keskitason skenaarion (SSP2-4.5) ennustamat muutokset Suomen rannikon keskivedenkorkeuksissa (-28 cm–+31 cm) vaihtelevat alueittain, mikä johtuu ennen muuta maankohoamisesta. Vähiten merivesi nousee Perämerellä ja Pohjanlahdella, missä maankohoaminen on suurinta. Meriveden pinta nousee eniten Suomenlahden rannikolla, jossa sijaitsee myös paljon tulville alttiita kohteita.

Lue lisää ja tarkastele tuloksia ilmastonmuutoksen vaikutuksista tulviin:
Ilmastonmuutoksen vaikutus vesistöihin -visualisointityökalu
Rannikkoalueen meritulvavaarakartat vuosina 2020 (nykytilanne), 2050 ja 2100 eri päästöskenaarioilla ja eri suuruisilla tulvilla

Ilmastonmuutoksen vaikutus vesistötulviin

Ilmastoskenaarioiden (25 kpl) antama keskimääräinen muutos ja maksimimuutos (verrattuna jaksoon 1981–2010) kerran 100 vuodessa toistuviin vesistötulviin eri puolella Suomea 2070–2099.

Onko ilmastonmuutoksen ja muun pitkäaikaisen kehityksen vaikutus osattu huomioida arvioinnissa?

Muun pitkäaikaisen kehityksen vaikutus tulvariskeihin

Tuulomajoen vesistöalueella sijaitsevien kuntien väestön ennustetaan vähenevän tulevaisuudessa. Lisäksi kuntien kasvukeskukset sijaitsevat Tuulomajoen vesistöalueen ulkopuolella ja pääosa vesistöalueesta on erämaa-aluetta, jolloin väestön määrän muutoksilla ei ole vaikutuksia alueen tulvariskeihin.

Tuulomajoen vesistöalueelle kohdistuu Lapin tulevaisuuskuvassa valtakunnallinen kehittämiskäytävä. Murmanskin käytävä kulkee Meri-Lapista Rovaniemen ja Kemijärven kautta Sallaan, josta edelleen Venäjälle yhdistäen itä-länsisuunnassa Norjan, Ruotsin ja Suomen pohjoisosat Luoteis-Venäjään ja Murmanskin rataan. Kehittämiskäytävän tavoitteena on parantaa yhteyksiä eri toimintojen välillä. Yhteyksien parantuminen voi luoda parempia mahdollisuuksia asutuksen lisääntymiselle, mikä voi aiheuttaa kaavoituspaineita ja lisärakentamista. Yhteyksien paranemisen itsessään ei arvioida lisäävän tulvariskejä.

Keski-Lapin mineraalivyöhykkeillä on merkittävää malmipotentiaalia. Keski-Lapin alueelle arvioidaan syntyvän erittäin suurella todennäköisyydellä tulevaisuudessa uusia kaivoksia. Tuulomajoen vesistöalueella on vireillä Soklin kaivoshanke.

Tulvariskin kehittymiseen vaikuttavat pitkällä aikavälillä ilmastonmuutoksen lisäksi etenkin maankäytön muutokset, väestökehitys ja talouskasvu. Alueelliset erot tulvariskin kehittymisessä kasvavat kaupungistumisen myötä. Rakennusten teknistyminen ja talouskasvu voivat lisätä tulvavahinkojen suuruutta. Väestön ikääntyessä haavoittuvuus tulville kasvaa.

Tulvariskiin voidaan vaikuttaa merkittävästi, kun maankäyttöä ohjataan erityisesti uusilla rakentamiskohteilla tulvavaara-alueiden ulkopuolelle esimerkiksi antamalla suosituksia alimmista rakentamiskorkeuksista. Maankäytön suunnittelussa tulvariskit tulisi ottaa huomioon muun muassa kaavoituksessa ja kuntien rakennusjärjestyksessä.

Merkittäville tulvariskialueille on laadittu arviot tulvariskin kehittymisestä vuoteen 2100 saakka. Tutustu arvioihin interaktiivisella raportilla:

Tulevaisuuden tulvariskit (PowerBI-raportti)

4Tulvariskien arviointimenetelmät

Tulvariskin merkittävyyden arviointi

Tulvariskin merkittävyyttä arvioitaessa otetaan huomioon alueelliset ja paikalliset olosuhteet, tulvan todennäköisyys sekä seuraavat tulvasta mahdollisesti aiheutuvat yleiseltä kannalta katsoen vahingolliset seuraukset:

  1. vahingollinen seuraus ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle
  2. välttämättömyyspalvelun, kuten vesihuollon, energiahuollon, tietoliikenteen, tieliikenteen tai muun vastaavan toiminnan, pitkäaikainen keskeytyminen
  3. yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja turvaavan taloudellisen toiminnan pitkäaikainen keskeytyminen
  4. pitkäkestoinen tai laaja-alainen vahingollinen seuraus ympäristölle
  5. korjaamaton vahingollinen seuraus kulttuuriperinnölle.

Maa- ja metsätalousministeriön nimittämä valtakunnallinen tulvariskien hallinnan koordinointiryhmä on antanut esimerkkikriteereitä merkittävästä tulvariskistä muistiossaan 22.12.2010. Näitä kriteereitä ovat muun muassa:

  • enemmän kuin 500–1000 vakituista asukasta erittäin harvinaisen tulvan (~1/1000 v) peittämällä asuinalueella,
  • useita terveydenhuoltorakennuksia tai huoltolaitosrakennuksia, joissa on useita pysyviä vuodepaikkoja sekä lasten päiväkoteja erittäin harvinaisen tulva peittämällä alueella,
  • alueen kannalta merkittävää asukasmäärää palveleva vedenottamo erittäin harvinaisen tulvan peittämällä alueella,
  • jätevedenpuhdistamon toiminnan häiriintyminen terveyttä uhkaavalla tavalla,
  • merkittävä voimalaitos tai useita sähköasemia erittäin harvinaisen tulvan peittämällä alueella,
  • useita maanteitä, katuja, rautatieosuuksia tai vesiliikennereittejä katkeaa erittäin harvinaisella tulvalla

Myös huomattavat vahingot aiheuttava, useammin toistuva tulva (esim. ~1/100 v) tai tulvan kasvaminen ilmastonmuutoksen myötä voisivat olla riittäviä nimeämisperusteita. Samoin huomattava jäännösriski (tulvasuojeltujen alueiden haavoittuvuus) voi johtaa siihen, että tulvariskin merkittävyyden arvioinnissa sovelletaan tiukempia kriteerejä. Jos tarkastellulta alueelta on käytettävissä yksityiskohtaisia tulvakarttoja ja ilmastonmuutoksen ennustettu vaikutus tulviin on pystytty ottamaan huomioon, epävarmuuden pienentyminen tekee mahdolliseksi käyttää riskien arvioinnissa myös tulvariskien hallintasuunnitelmassa esitettyjä, eri tavoitetasojen mukaisia tulvan suuruuksia.

Tulvariskialueiden tunnistamisen lähtötiedot

Tulvariskin merkittävyyden arvioinnissa hyödynnetään monipuolisesti tietoa tulvavaarasta eli tulvan todennäköisyydestä sekä tulvan aiheuttamista mahdollisista vahingoista eli riskikohteista.

Lähtötiedot voidaan jakaa 1) yksityiskohtaisiin tulvavaarakarttoihin ja niihin perustuviin riskikohteisiin sekä 2) yleispiirteisempiin, mutta alueellisesti kattavampiin tulvakarttoihin ja vahinkoarvioihin.

Seuraavissa luvuissa on esitetty erilaisia tulvariskien arvioinnin lähtötietoja. Tulvakartat kattavat vain osan Suomesta, mutta niitä on toisaalta laadittu juuri niille alueille, joiden tulvariskejä on ollut tarvetta selvittää tarkemmin.

Ovatko arviointimenetelmät ja lähtötiedot riittävän kattavia?

Tulvavaara- ja tulvariskikartat

Tuulomajoen latvavesistöalueelle ei ole laadittu tulvavaarakarttoja.

Tulvakartat muodostavat perustan tulvariskien tehokkaalle hallinnalle. Tulvakarttoja on kahdenlaisia: tulvavaarakarttoja ja tulvariskikarttoja. Molemmat kartat pitää laatia kaikille niille alueille, jotka on nimetty merkittäviksi tulvariskialueiksi, mutta niitä voidaan laatia myös muille alueille.

Tulvavaarakartta kertoo, mille alueille tulva voi levitä. Tulvariskikartta taas kuvaa, mitä riskikohteita tulvavaara-alueilla sijaitsee. Tulvariskikartta antaa siis käsityksen mahdollisten tulvavahinkojen suuruudesta.

Merkittäville tulvariskialueille laadittavista tulvavaarakartoista säädetään tulvariskiasetuksessa (659/2010). Karttoja laaditaan useita, vähintäänkin sellaisille tulville, joiden vuotuinen todennäköisyys on 2 ja 1 prosenttia (tulvan toistuvuudet 1/50 v, 1/100 v), sekä tulvalle, joka on erittäin harvinainen mutta erityisoloissa mahdollinen. Arviot perustuvat mallinnukseen ja aiempiin hydrologisiin havaintoihin.

Tulvavaara-alueen asukasmäärä kuvataan kartalla ruuduilla, joiden sivun pituus on 250 metriä. Aineistona käytetään väestötietojärjestelmää, jonka tiedot yhdistetään tulvavaara-alueisiin. Tulvien peittämät tiet esitetään vastaavasti yhdistämällä tulvavaarakartat Väyläviraston Digiroad-aineistoon.

Tulvariskikartat laaditaan niin, että tulvavaarakarttoihin yhdistetään paikkatietoaineistoista ja esimerkiksi mahdollisilta maastokäynneiltä saatava tieto tulvavahingoille alttiista kohteista. Näin saadaan esitettyä kartalla, kuinka suuren vahingon tietyn suuruinen tulva saattaa aiheuttaa. 

Lue lisää tulvakartoituksesta ja tutustu tulvavaara- ja tulvariskikarttoihin:
Tulvakartoitus
Tulvakarttapalvelu

Tulvakarttoihin perustuvat vahinkoarviot

Tuulomajoen latvavesistöalueelle ei ole laadittu tulvavaarakarttoja, joten niihin perustuvia vahinkoarvioita ei ole saatavilla.

Asukkaiden, rakennusten ja teiden määrä tulvavaara-alueella on oleellinen tieto arvioitaessa tulvan aikana syntyviä mahdollisia vahinkoja eli tulvariskiä. Tämä tieto on tuotettu kaikille tulvavaarakartoitetuille alueille. Paikkatietoanalyysissä on huomioitu ne asukkaat, jotka ovat suorassa tulvariskissä eli rakennus sijaitsee tulvavaara-alueella.

Tarkastele tulvavahinkoarvioita (asukkaat, rakennukset ja tiet) tulvavaarakartoitetuilla alueilla:

Tulvavahinkoarviot (asukkaat, rakennukset ja tiet) -visualisointityökalu

Visualisointityökalu on valtakunnallinen, mutta kattaa vain tulvavaarakartoitetut alueet.

Tulvariskikartoituksien riskikohteet

Vesistöalueelle ei ole tehty tulvariskikartoituksia.

Edellä mainitun paikkatietoanalyysin lisäksi ELY-keskukset ovat tehneet ainakin merkittäville tulvariskialueille tarkemman riskikohteiden kartoituksen. Kartoituksessa on hyödynnetty valtakunnallisten paikkatietoaineistojen ohella myös muun muassa kunnilta ja muilta toimijoilta saatuja tietoja.

Tulvariskien hallinnan asetus (659/2010) velvoittaa, että tulvariskikartoilla esitetään seuraavat vahinkoluokat:

  1. asukkaiden arvioitu määrä
  2. erityiskohteet kuten sairaalat, oppilaitokset ja päiväkodit
  3. infrastruktuuri kuten tiet, energiaverkot, tietoliikenneverkot ja vesihuoltolaitosten laitteistot
  4. yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen kannalta merkittävä taloudellinen toiminta
  5. ympäristön pilaantumista aiheuttavat kohteet sekä pilaantumisesta kärsivät erityiset alueet
  6. lain nojalla suojellut taikka kaavassa suojelluiksi määrätyt kulttuuriperintökohteet
  7. muut tarpeelliset tiedot, kuten alueet, joilla tulva voi aiheuttaa jäiden haitallista kulkeutumista tai maaperän merkittävää eroosiota

Valuma-aluetasoinen tulvakartta

Vesistöalueelle ei ole saatavilla valuma-aluetasoista tulvakarttaa.

Valuma-aluetasoinen tulvakartta auttaa tunnistamaan riskialueet etenkin niillä vesistöalueilla, joille ei ole laadittu tarkempia tulvavaarakarttoja. Valuma-aluetasoinen tulvakartta on alueellisesti kattavampi kuin tulvavaarakartta, mutta epätarkempi, koska esimerkiksi uoman syvyystiedot puuttuvat.

Valuma-aluetasoinen tulvakartta hyödyntää Suomen ympäristökeskuksen (Syke) kehittämää pintavaluntamallinnusta ja Syken Vesistömallijärjestelmää. Lähtötietoina mallille ovat Maanmittauslaitoksen KM2-korkeusmalli, Väyläviraston tie- ja ratarekisteri sekä maankäyttöaineistot. Imeytymisen ja virtausvastuksen laskennassa hyödynnetään lisäksi veden läpäisemättömyys -aineistoja. Uoman syvyystiedon puuttuminen on huomioitu korjauskertoimella.

Muut lähtötiedot

Tulville haavoittuvia riskikohteita kartoittaessa voidaan hyödyntää lisäksi useita paikkatietoaineistoja mm. väestörakenteesta, rakennuksista, teistä, infrastruktuurista, ympäristölupavelvollisista toimijoista, luonnonsuojelualueista, vedenottopaikoista ja -kaivoista, vesistörakenteista, kulttuuriperintökohteista ja peltolohkoista.

Väestörakenteesta on saatavilla Tilastokeskuksen ruututietokanta (YKR), jota voidaan käyttää esimerkiksi sosiaalisen haavoittuvuuden arvioinnissa. Mahdollisesti sovellettavia muuttujia 250 m ruuduittain ovat mm. ikä, tulotaso, koulutus, työllisyys.

Rakennustietoja ylläpitää Digi- ja väestötietovirasto Rakennus- ja huoneistorekisterissä (RHR). Rekisteri sisältää tietoa kaikkien rakennusluvan vaatineiden rakennusten sijainnista, käyttötarkoituksesta, pinta-alasta, varustustasosta ja asukasmäärästä.

Tie- ja katuverkon sijaintitiedot ja tärkeimmät ominaisuustiedot (mm. väylätyyppi, toiminnallinen luokka, keskimääräinen vuorokausiliikenne sekä tien numero ja nimi) löytyvät Väyläviraston Digiroad-paikkatietoaineistosta.

Infrastruktuurikohteita kartoitettaessa tietoa löytyy Maanmittauslaitoksen ylläpitämästä Maastotietokannasta, joka sisältää tiedot esim. muuntajista ja sähkölinjoista.

Riskiä tulvan aiheuttamasta ympäristön pilaantumisesta arvioitaessa voidaan hyödyntää tietoa tulvavaara-alueella sijaitsevista ympäristölupavelvollisista toimijoista, joiden toiminnasta saattaa aiheutua ympäristön pilaantumista. Ympäristölupavelvolliset toimijat on rekisteröity YLVA-tietojärjestelmään.

Luonnonsuojelualueiden tietoja (mm. Natura 2000 -alueet, valtio- ja yksityisomisteiset luonnonsuojelualueet sekä koskiensuojelulailla suojellut vesistöt) ylläpitää Suomen ympäristökeskus.

Vesistörakenteiden, kuten patojen, penkereiden ja pumppaamoiden sijainti ja ominaisuustietoja löytyy Syke:n ylläpitämästä Vesistötyöt -tietojärjestelmästä (VESTY).

Vesihuoltolaitosten ja vedenottamoiden tietoja löytyy Syke:n ylläpitämästä vesihuollon tietojärjestelmästä (VEETI). Vedenottamoiden sijaintitiedot eivät ole julkisesti saatavilla
Pohjavesialueiden sekä vedenottokaivojen ja -hanojen sijainti- ja ominaisuustietoja löytyy Syke:n ylläpitämästä Pohjavesitietojärjestelmästä (POVET).

Museovirasto ylläpitää tietoaineistoja kulttuuriympäristöstä. Näihin kuuluvat valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY), muinaismuistolain tarkoittamat kiinteät muinaisjäännökset ja lainsäädännöllä (rakennussuojelulaki, kirkkolaki, rakennusperinnönsuojelulaki) suojellut rakennukset sekä maailmanperintökohteet.

5Vesistöalueen kuvaus

Valuma-alueet, korkeussuhteet ja maaperä

Tuulomajoen vesistöalue sijaitsee Lapin maakunnan koillisosassa ja se on osa Tenon-Näätämöjoen-Paatsjoen vesienhoitoaluetta. Vesistöalueesta 80 prosenttia on Venäjän puolella ja Suomen puolella sijaitsee vain vesistöalueen ylimmät latvaosat. Vesistön vedet virtaavat Ylä-Tuuloman tekoaltaan (entinen Nuorttijärvi) ja Kuolavuonon kautta Jäämereen.

Tuulomajoen latvavesistöalueella on paljon korkeudenvaihtelua ja tuntureita. Alavampi osuus sijoittuu vesistöalueen eteläosaan, Nuorttijoen valuma-alueelle. Venäjän puolella vesistöalue on vuoristoisempaa ja muutamia tunturihuippuja kohoaa jopa yli kilometrin korkeuteen meren pinnasta.

Vesistöalueen pinta-ala on kokonaisuudessaan 21140 km2, josta Suomen puolella on 3285 km2. Koko vesistöalue Venäjän puoleisine osineen voidaan jakaa neljään osavaluma-alueeseen (Lutto, Nuortti, Petcha ja Ala-Tuuloma). (United Nations 2007.)

Onko tarkastelualue osattu kuvata riittävän kattavasti arviointia tukemaan?

Vesistön osavaluma-alueet

Vesistön osavaluma-alueiden rajat tai rannikkoalueen ja mereen laskevien pienten valuma-alueiden rajat

Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa

Avaa kartta uuteen ikkunaan

Osavaluma-alueet

Vesistöalueen osavaluma-alueiden pinta-alat (km2) sekä järvien osuus pinta-aloista (%) (Ekholm 1993).

Avaa taulukko uuteen ikkunaan

Korkeussuhteet

Alueen korkeussuhteet

Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa

Avaa kartta uuteen ikkunaan

Maaperä

Alueen maaperäkartta

Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa

Avaa kartta uuteen ikkunaan

Joet ja järvet

Tuulomajoen vesistöalueen Suomen puoli on vähäjärvinen. Yli 50 ha suuria järviä on yhteensä 11 kappaletta. Vesistöalueen suurimmat järvet Suomen puolella ovat Vuoksijärvi ja Kurujärvi. Venäjän puolella suurin järvi on noin 745 km2:n suuruinen säännöstelty Nuorttijärvi, joka tunnetaan nykyisin Ylä-Tuuloman tekojärvenä (Verhnetulomskoe Vodohranlisce).

Osa Ylä-Tuuloman tekoaltaaseen virtaavista jokiuomista saa alkunsa Suomen puolelta. Vesistöalueen Suomenpuoleisella osalla käytännössä onkin vain jokien latvaosia Suurimpana latvajokena virtaa Luttojoki vesistöalueen pohjoisosassa ja lähes yhtä suurena virtaa Nuorttijoki vesistöalueen eteläosassa. Vesistöalueen pääjoki, Tuulomajoki, alkaa Ylä-Tuuloman tekoaltaasta.

Järvet

Alueella sijaitsevat vähintään 100 ha kokoiset järvet.

Avaa taulukko uuteen ikkunaan

Virtaamat ja vedenkorkeudet

Vesistöalueella on yksi käytössä oleva vedenkorkeuden ja virtaaman mittausasema Luttojoessa ja yksi käytöstä poistettu virtaama- ja vedenkorkeusasema (Yli-Nuortti) Suomen puolella. Venäjän puolella vesistöalueella on ainakin kolme vedenkorkeuden havaintoasemaa (yksi Luttojoessa, yksi Ylä-Tuuloman tekoaltaassa ja yksi Ylä-Tuuloman voimalaitoksen alapuolella) (gis.waterinfo.ru).

Vedenkorkeuden ja virtaaman vaihtelut tulvakautta lukuun ottamatta ovat pieniä. Luttojoen havaintoasemalla suurin virtaama (369 m3/s) on havaittu keväällä 2021. Luttojoen havaintoasemalla vuoden keskivirtaama on 21 m3/s ja keskimääräinen tulvavirtaama on 170 m3/s. Tulvan aikana vedenkorkeus nousee keskimäärin 1,5–2 metriä. Suurimpien tulvien aikana vesi voi nousta lähes 3 metriä. Tuulomajoen alaosassa virtaama on keskimäärin 221 m3/s (Kommersant). Korkein syksyn vedenkorkeus on vuodelta 1992, joka oli poikkeuksellisen sateinen koko maassa ja Lapissa satoi ennätyksellisen paljon.

Vedenkorkeudet

Alueella sijaitsevat vedenkorkeuden havaintoasemat sekä niille lasketut minimit (NW), vuosiminimien keskiarvot (MNW), keskivedenkorkeudet (MW), vuosimaksimien keskiarvot (MHW) sekä maksimit (HW).

Avaa taulukko uuteen ikkunaan

Virtaamat

Alueella sijaitsevat virtaaman havaintoasemat sekä niille lasketut virtaaman minimit (NQ), vuosiminimien keskiarvot (MNQ), keskivirtaamat (MQ), vuosimaksimien keskiarvot (MHQ) sekä maksimit (HQ).

Avaa taulukko uuteen ikkunaan

Vesien tila

Tuulomajoen vesistöalue on osa Tenon-Näätämöjoen-Paatsjoen vesienhoitoaluetta. Vesienhoitoalueen järvistä kaikki on luokiteltu hyvään tai erinomaiseen ekologiseen tilaan. Hyvää huonompaa tilaan ei ole luokiteltu yhtään järveä. Jokivesistöistä ainoastaan Akujoki Paatsjoen vesistöalueella on luokiteltu vedenlaadun perusteella huonoon tilaan. Pohjavesistä kaikki ovat hyvässä tilassa. (Räinä ym. 2015.)

Pintavesien tila

Pintavesien ekologinen. Pintavedet luokitellaan viiteen tilaluokkaan niiden ekologisten ominaisuuksien perusteella.

Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa

Avaa kartta uuteen ikkunaan

Nykyinen maankäyttö

Tuulomajoen vesistöalueen Suomen puoli on lähes kokonaan metsää, avointa kangasta ja kalliomaata. Rakennettuja alueita on hyvin vähän ja ne keskittyvät vesistöalueen luoteisnurkassa Saariselän alueelle. Maatalousalueita ei ole juuri lainkaan.

Vesistöalueen pohjoisosa kuuluu saamelaisten kotiseutualueeseen ja vesistöalue kuuluu Suomen puolelta kokonaisuudessaan poronhoitoalueeseen. Vesistöalueella toimivat Ivalon, Lapin, Kemin-Sompion ja Pohjois-Sallan paliskunnat, jotka vastaavat poronhoidosta alueillaan.

Paliskunnat kartalla (www.paliskunnat.fi)

Nykyinen maankäyttö

Maankäyttöluokkien pinta-alat. Pinta-alojen laskenta perustuu Corine maankäyttö- ja maanpeite 2018-aineistoon.

Avaa taulukko uuteen ikkunaan

Maankäyttö

Alueen maankäyttö

Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa

Avaa kartta uuteen ikkunaan

Suunniteltu maankäyttö

Tuulomajoen vesistöalueella on voimassa kolme maakuntakaavaa (Pohjois-Lapin maakuntakaava, Rovaniemen- ja Itä-Lapin maakuntakaava ja Soklin vaihemaakuntakaava).

Maankäytön suunnittelun tehtävänä on ohjata alueiden käyttöä ja rakentamista. Maankäyttöä ohjataan valtakunnallisilla alueidenkäyttötavoitteilla ja kaavoituksella. Kaavoitus käsittää maakunta-, yleis- ja asemakaavat. Nämä yhdessä muodostavat maankäytön suunnittelujärjestelmän. Ranta-alueilla tapahtuvaa rakentamista, erityisesti loma-asutusta, ohjataan ranta-asemakaavalla. Rakentamista tulvariskialueiden ulkopuolelle ohjataan kaavamääräyksillä, joissa voidaan määrittää esimerkiksi alin lattiakorkeus. ELY-keskukset laativat suosituksia alimmista tulvan kannalta riittävän turvallisista rakentamiskorkeuksista. Haja-asutusalueilla rannoille rakennettaessa tarvitaan poikkeuslupa. Poikkeusluvassa otetaan tarvittaessa huomioon myös tulvariski.

Maakuntakaava

Alueen ajantasainen maakuntakaavakartta, jossa on esitetty kaavan aluevaraukset.

Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa

Avaa kartta uuteen ikkunaan

Suojelualueet ja kulttuuriperintö

Tuulomajoen vesistöalueella on kaksi Natura 2000 -verkostoon kuuluvaa aluetta: Tsarmitunturin erämaa (FI1300205) ja UK-puisto – Sompio- Kemihaara (FI1301701). Kumpikin alue kuuluu vesienhoidon järjestämisen suojelualuerekisteriin. Suojelualuerekisteriin valituilla suojelualueilla veden tilan ylläpidolla tai parantamisella on suuri luonnonsuojelullinen merkitys suoraan vedestä riippuvaisten elinympäristöjen tai lajien suojelun kannalta.

Luonnonsuojelualueet

Alueella sijaitsevat luontodirektiivin (92/43/ETY) ja lintudirektiivin (79/409/ETY) mukaiset keskeiset suojelualueet eli ne Natura 2000 -alueet, jotka ovat merkittäviä vedestä riippuvaisten elinympäristöjen ja lajien suojelulle.

Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa

Avaa kartta uuteen ikkunaan

Tuulomajoen vesistöalueella ei ole valtakunnallisesti arvokkaita maisema-alueita, maailmanperintökohteita eikä kirkkolain nojalla suojeltuja kirkkoja.

Tuulomajoen vesistöalueella rakennettuja kulttuuriympäristökohteita (RKY2009) ovat kolttasaamelaisten asutuspaikat (Kolmosjärvi, Oskarinjärvi, Oskarinkoski ja Suomujoen kolttakenttä) ja Raja-Joosepin asuinkenttä. RKY2009-kohteisiin kuuluu edellä mainittujen lisäksi myös Lapin uitto ja savottatukikohta Tulppio.

Valtion asetuksella (480/1985) on suojeltu vesistöalueella viisi kohdetta. Näihin kohteisiin kuuluvat: Oskarinjärven (2 rakennelmaa), Oskarinkosken (8 rakennelmaa) ja Suomujoen kolttakentät (8 rakennelmaa), Rumakurun autiotuvat (2 rakennelmaa) ja Raja-Joosepin asuinkenttä (10 rakennelmaa).

Vesistöalueen Suomen puoleiselta osalta on löydetty 124 kiinteää muinaisjäännöstä, joista suurin osa sijaitsee Lutto- ja Nuorttijokien varsilla. Osalle pistemäisistä kohteista on digitoitu aluemainen rajaus, joka kuvaa muinaisjäännöksen laajuutta tämänhetkisen tutkimustiedon perusteella. Aluemaisia rajauksia vesistöalueella on 79 kappaletta.

Kulttuuriympäristökohteet

Alueella sijaitsevat valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY).

Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa

Avaa kartta uuteen ikkunaan

Tulvasuojelu

Vesistöalueen Suomen puoleisella osalla ei ole tehty tulvasuojelutoimenpiteitä. Vesistöalueelta ei ole aiempia tutkimuksia tulvanpidättämisalueista tai –tasanteista.

Vesistörakenteet ja vesistön käyttö

Suomen puolella vesistöaluetta ei ole merkittäviä vesistörakenteita. Voimalaitosrakentaminen on kielletty Tuulomajoen Suomen puoleisissa sivuvesistöissä koskiensuojelulain nojalla (35/1987).

Venäjän puolella vesistössä on kaksi venäläisen TGK-1 yhtiön vesivoimalaitosta (HPP-12 ja HPP-13), joilla säännöstellään Ylä-Tuuloman (Верхнетуломское водохранилище) ja Ala-Tuuloman tekoaltaita. Ylä-Tuuloman tekoallas on rakennettu vuosina 1964–65 ja sen pinta-ala on 745 km2 ja keskisyvyys 11,5 m. Säännöstelyväli on kuusi metriä (http://dic.academic.ru). Ala-Tuuloman voimalaitos on käytännössä padonnut yläpuolisen jokiuoman noin 60 kilometriä pitkäksi altaaksi.

Voimalaitoksista ensimmäinen HPP-13 (Nizhnetulomskaya Нижнетуломский гидроузел) on rakennettu vuosina 1934–1936 Tuulomajoen alajuoksulle ja jälkimmäinen HPP-12 (Verkhnetulomskaya Верхнетуломский гидроузел) vuosina 1962–1965. Ylemmän voimalan putouskorkeus on 62 metriä ja vuosituotto 800 GWh/a ja alemman vastaavasti 19 metriä ja 250 GWh/a. Molemmissa laitoksissa on kalaportaat, mutta ylemmän laitoksen kalaportaat eivät ole toiminnassa. (Karppinen ym. 2002.)

Yksittäisen padon aiheuttama tulvariski on jo otettu huomioon patoturvallisuuslain ja -asetuksen määräämin toimenpitein. Pääsääntönä voidaan pitää, että pelkästään yksittäisen padon sortuman aiheuttaman tulvariskin perusteella ei ole perusteltua nimetä aluetta merkittäväksi tulvariskialueeksi.

Vesistöjen säännöstely
Patoturvallisuus ja sen valvonta

Viitteet

Visualisointityökaluja, joilla voi tarkastella tietoja eri alueilla: