Tulvariskien alustava arviointi Siuntionjoen vesistöalueelle

Esiintyneet tulvat

Alueen suurimman tulvan, kevättulva 1966, vaikutuksista ei ole juurikaan tietoa. Siuntionjoelta ei ole tiedossa olevia raportteja rakennuksille tai muille merkittäville kohteille aiheutuneista tulvavahingoista. Tulvien aiheuttamat vahingot lienevät ainoastaan maatalouteen kohdistuneita.

Kesätulvalla 2004 raportoitiin ainoastaan yhdestä yksityistielle ja yhdestä puutarha- tai peltokasveille aiheutuneesta vahingosta. Kevättulvat 2010, 2013 ja 2020 Palojärvenkoskella isommat kuin 2004. Alajuoksulla Tjusträskillä 2023 suurin 2000-luvulla

Esiintyneiden tulvien vaikutus nykytilanteessa

Tapahtuneista tulvista kertynyttä kokemusperäistä tietoa on hyödynnetty maankäytön suunnittelussa siten, että tulva-alueille ei ole sijoitettu uutta rakennuskantaa. Siuntionjoen vesistöalueella ei ole tiedossa sellaisia rakennuksia tai toimintoja, joille aiheutuisi merkittävää vahinkoa tai haittaa tulvalla.

Rantarakentaminen pyritään sijoittamaan tulvariskialueiden ulkopuolelle. Suurella tulvalla vahingot kohdistunevat edelleenkin pääosin maatalouteen. Alavilla alueilla sijaitsevia tilus- ym. yksityisteitä saattaa jäädä veden alle, mikä hankaloittaa ihmisten jokapäiväistä liikkumista, eläintilojen hoitoa ja mahdollisesti aiheuttaa turvallisuusriskiä. Tulvat voivat vaikuttaa kiinteistökohtaisten jätevesijärjestelmien toimivuuteen ja lisätä sitä kautta vesien pilaantumisriskiä. Vesihuoltojärjestelmien toimivuudesta tulvatilanteissa ei ole tietoa.

Ilmastonmuutoksen vaikutus

Ilmastonmuutos vaikuttaa monin tavoin vesivaroihin, muuhun ympäristöön ja yhteiskuntaan. Vaikutusten voimakkuudessa on eroja Suomen eri osien välillä. Sisävesien hydrologisissa oloissa merkittävin muutos on se, että valunnan, virtaamien ja vedenkorkeuksien vuodenaikaiset vaihtelut lisääntyvät. Rannikkoalueilla maankohoamisella on merkitystä sille, kuinka paljon ennustetut muutokset Itämeren keskivedenkorkeuksissa vaikuttavat eri alueilla. Eniten merenpinta nousee Suomenlahden rannikolla.

Uudenmaan alueen vesistöissä, myös Siuntionjoella, kevättulvien ennustetaan pääsääntöisesti pienenevän ja aikaistuvan. Talven maksimilumimäärien ennustetaan vähenevän, joten keväiset lumensulamistulvat jäävät pienemmiksi. Keväällä tulvahuipun ennustetaan esiintyvän hieman nykyistä aiemmin. Syys- ja talvitulvien puolestaan ennustetaan yleistyvän ja voimistuvan. Erityisesti syksyisten pakkasjaksojen aikana vielä sulana oleva meri voi aiheuttaa rannikon läheisyydessä runsasta lumisadetta. Ilman lämmetessä tuoreet lumikerrokset voivat sulaessaan aiheuttaa paikallista tulvimista. Kesäaikaisten rankkasateiden ennustetaan lisääntyvän, mikä voi aiheuttaa lisääntyvää tulvimista kasvukaudella.

Muun pitkäaikaisen kehityksen vaikutus tulvariskeihin

Väestön määrän kehittymistä ei ole arvioitu vesistöalueen tasolla, mutta kuntakohtaisia arvioita voidaan käyttää suuntaa antavasti. Siuntionjoen vesistöalueen kuntien asukasmäärissä ei ennusteta tapahtuvan suuria muutoksia vuoteen 2040 mennessä. Asutus tulee jatkossakin keskittymään etupäässä taajamien ympäristöön. Alueilla, joilla on nykyisinkin pysyvää asutusta, ovat tulvariskit joko nykyisen kaltaiset tai hieman suuremmat, jos ranta-alueille rakennetaan lisää. Myös rakentamisen teknistyminen voi lisätä tulvavahinkojen määrää. Toisaalta uudet rakennukset pyritään sijoittamaan tulvariskialueiden ulkopuolelle tai riittävän korkealle tasolle.

Kehittyviä taajama-alueita ovat ainakin Lohjanharjulla Lohjan, Nummelan ja Ojakkalan alueet sekä Siuntion kirkonkylän ja aseman alueet. Koko valuma-alueen alaosa on yleiskaavoitettua aluetta. Maatalousalueilla ja pienemmissä kylissä väestömäärä ei todennäköisesti kasva merkittävästi. Siuntionjoen valuma-alueella asuvien ihmisten lukumäärä saattaa kokonaisuudessaan kasvaa, mutta asutus keskittynee suurimpien taajamien alueille. Uusien rakennettujen alueiden laajuus tulee olemaan vähäinen, eikä erityistä tulvia äärevöittävää vaikutusta ole odotettavissa.

Siuntionjoen valuma-alueella ei ole tiedossa sellaisia hankkeita, toimintoja tai maankäytöllistä kehitystä, joilla voisi olla erityistä vaikutusta tulvien muodostumiseen tai tulvariskien lisääntymiseen. Joen suuosalla ranta-alueet ovat meritulvan vaikutuspiirissä varsinkin, jos merenpinta nousee ilmastonmuutoksen vaikutuksesta. Meritulvaa on tarkasteltu erillisessä raportissa.

Pitkällä aikavälillä katsottuna alueen pellot painuvat ja kuluvat viljelyn vaikutuksesta. Myös aikaisemmin tehtyjen tulvasuojelutöiden hyötyvaikutukset vähenevät vähitellen. Penkereet painuvat ja uomat liettyvät. Nämä voivat osaltaan lisätä tulvimisherkkyyttä alueella tulevaisuudessa.

Metsäojitusten lisääminen äärevöittää virtaamia ja sitä kautta voi lisätä tulvimista. Siuntionjoen vesistöalueella tullaan tekemään kunnostusojituksia myös tulevaisuudessa, koska ojitukset ovat tarpeellisia metsätaloudelle. Turvetuotannon tai metsätalouden erityistä lisääntymistä ei ole odotettavissa. Kasvun tapahtuessa näissä nykyisestään kuitenkin lisäisivät uudisojituksien sekä kunnostusojitusten määrää. Tämä puolestaan saattaisi lisätä tulvariskejä alueella. Metsäojitukset aiheuttavat myös ravinne- ja kiintoainekuormitusta sekä happamoitumista vesistöön.

Tulvariskin merkittävyyden arviointi

Tulvariskin merkittävyyttä arvioitaessa otetaan huomioon alueelliset ja paikalliset olosuhteet, tulvan todennäköisyys sekä seuraavat tulvasta mahdollisesti aiheutuvat yleiseltä kannalta katsoen vahingolliset seuraukset:

1. vahingollinen seuraus ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle
2. välttämättömyyspalvelun, kuten vesihuollon, energiahuollon, tietoliikenteen, tieliikenteen tai muun vastaavan toiminnan, pitkäaikainen keskeytyminen
3. yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja turvaavan taloudellisen toiminnan pitkäaikainen keskeytyminen
4. pitkäkestoinen tai laaja-alainen vahingollinen seuraus ympäristölle
5. korjaamaton vahingollinen seuraus kulttuuriperinnölle.

Tulvariskialueiden tunnistamisen lähtötiedot

Tulvariskin merkittävyyden arvioinnissa hyödynnetään monipuolisesti tietoa tulvavaarasta eli tulvan todennäköisyydestä sekä tulvan aiheuttamista mahdollisista vahingoista eli riskikohteista.

Lähtötiedot voidaan jakaa 1) yksityiskohtaisiin tulvavaarakarttoihin ja niihin perustuviin riskikohteisiin sekä 2) yleispiirteisempiin, mutta alueellisesti kattavampiin tulvakarttoihin ja vahinkoarvioihin.

Seuraavissa luvuissa on esitetty erilaisia tulvariskien arvioinnin lähtötietoja. Tulvakartat kattavat vain osan Suomesta, mutta niitä on toisaalta laadittu juuri niille alueille, joiden tulvariskejä on ollut tarvetta selvittää tarkemmin.

Tulvavaara- ja tulvariskikartat

Siuntionjoen vesistöalueelle ei ole laadittu tulvavaara- tai tulvariskikarttoja.

Tulvakartat muodostavat perustan tulvariskien tehokkaalle hallinnalle. Tulvakarttoja on kahdenlaisia: tulvavaarakarttoja ja tulvariskikarttoja. Molemmat kartat pitää laatia kaikille niille alueille, jotka on nimetty merkittäviksi tulvariskialueiksi, mutta niitä voidaan laatia myös muille alueille.

Tulvavaarakartta kertoo, mille alueille tulva voi levitä. Tulvariskikartta taas kuvaa, mitä riskikohteita tulvavaara-alueilla sijaitsee. Tulvariskikartta antaa siis käsityksen mahdollisten tulvavahinkojen suuruudesta.

Tulvakarttoihin perustuvat vahinkoarviot

Asukkaiden, rakennusten ja teiden määrä tulvavaara-alueella on oleellinen tieto arvioitaessa tulvan aikana syntyviä mahdollisia vahinkoja eli tulvariskiä. Tämä tieto on tuotettu kaikille tulvavaarakartoitetuille alueille. Paikkatietoanalyysissä on huomioitu ne asukkaat, jotka ovat suorassa tulvariskissä eli rakennus sijaitsee tulvavaara-alueella.

Tarkastele tulvavahinkoarvioita (asukkaat, rakennukset ja tiet) tulvavaarakartoitetuilla alueilla:

Tulvavahinkoarviot (asukkaat, rakennukset ja tiet) -visualisointityökalu

Visualisointityökalu on valtakunnallinen, mutta kattaa vain tulvavaarakartoitetut alueet.

Tulvariskikartoituksien riskikohteet

Edellä mainitun paikkatietoanalyysin lisäksi ELY-keskukset ovat tehneet ainakin merkittäville tulvariskialueille tarkemman riskikohteiden kartoituksen. Kartoituksessa on hyödynnetty valtakunnallisten paikkatietoaineistojen ohella myös muun muassa kunnilta ja muilta toimijoilta saatuja tietoja.

Valuma-aluetasoinen tulvakartta

Valuma-aluetasoinen tulvakartta auttaa tunnistamaan riskialueet etenkin niillä vesistöalueilla, joille ei ole laadittu tarkempia tulvavaarakarttoja. Valuma-aluetasoinen tulvakartta on alueellisesti kattavampi kuin tulvavaarakartta, mutta epätarkempi, koska esimerkiksi uoman syvyystiedot puuttuvat.

Muut lähtötiedot

Tulville haavoittuvia riskikohteita kartoittaessa voidaan hyödyntää lisäksi useita paikkatietoaineistoja mm. väestörakenteesta, rakennuksista, teistä, infrastruktuurista, ympäristölupavelvollisista toimijoista, luonnonsuojelualueista, vedenottopaikoista ja -kaivoista, vesistörakenteista, kulttuuriperintökohteista ja peltolohkoista.

Valuma-alueet, korkeussuhteet ja maaperä

Siuntionjoen vesistöalue sijaitsee läntisellä Uudellamaalla Lohjan kaupungin sekä Siuntion, Inkoon, Kirkkonummen ja Vihdin kuntien alueella. Siuntionjoen pituus on n. 48 km, valuma-alueen suuruus on 482,94 km2 ja järvisyys on 5,23 %.

Joet ja järvet

Siuntionjoki saa alkunsa Vihdin Enäjärvestä ja se laskee Suomenlahden Pikkalanlahteen n. 7 km Kirkkonummen keskustasta lounaaseen päin.

Siuntionjoen vesistöalueen merkittävimmät järvet ovat Enäjärvi, Poikkipuoliainen, Palojärvi, Bakträsk, Karhujärvi, Tjusträsk ja Vikträsk. Siuntionjoen merkittävin sivuhaara on Kirkkojoki. Valuma-alueen yläosalla Siuntionjoki jakautuu Palojoen ja Risupakanjoen haaroihin.

Virtaamat ja vedenkorkeudet

Uudenmaan rannikon jokien tapaan Siuntionjoelle on tunnusomaista suuret virtaamavaihtelut ja tulvimisherkkyys. Virtaama on ollut tyypillisesti korkeimmillaan keväisin lumen sulamisen seurauksena. Kesäisin joen virtaamat ovat tavanomaisesti alhaisia, mutta kasvavat syksyä kohti mentäessä.

Vesien tila

Vesien ekologinen luokittelu kuvaa vesien tilaa. Pintavesien ekologisessa luokittelussa vedet jaetaan ekologisen tilansa perusteella viiteen tilaluokkaan: erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä ja huono.

Siuntionjoki kuuluu Kymijoen-Suomenlahden –vesienhoitoalueeseen. Vuonna 2019 tehdyn ekologisen luokittelun mukaan Siuntionjoen pääuoman tila on tyydyttävä. Sivu-uomista Bölebäcken-Lappträskbäckenin, Rudbäckenin ja Kvarnbyn puron tila on hyvä, muiden tyydyttävä. Valuma-alueen suurimmista järvistä Enäjärven, Karhujärven ja Poikkipuoliaisen tila on välttävä ja Bakträsketin tyydyttävä. Siuntionjoen ja sen sivu-uomien hyvän ekologisen tilan saavuttamiseksi tarvitaan mm. elinympäristökunnostuksia.

Fysikaalis-kemialliselta tilaltaan Siuntionjoen tila on tyydyttävä, kun sivu-uomien tila vaihtelee välttävästä erinomaiseen (Kvarnbyn puro). Enäjärven fysikaaliskemiallinen luokitus on huono, Bakträsketin tyydyttävä ja Karhujärven ja Poikkipuoliaisen välttävä.

Nykyinen maankäyttö

Siuntionjoen vesistöalueesta yli puolet on metsämaata. Maatalousalueita on neljäsosa pinta-alasta. Pellot ovat sijoittuneet uomien ja järvien läheisyydessä oleville alaville alueille, erityisesti Kirkkojoen valuma-alueelle. Vesialuetta on lähes 5 %. Rakennettujen alueen suurehko määrä selittyy etenkin Lohjanharjun runsaalla rakennuskannalla. Muuten rakennettuja yhtenäisiä alueita on vain vähän.

Suunniteltu maankäyttö

Siuntionjoen vesistöalue jakautuu Länsi-Uudenmaan ja Helsingin seudun vaihemaakuntakaavojen alueelle.

Asemakaavoitetut alueet sijaitsevat Lohjanharjulla Lohjan, Nummelan ja Ojakkalan alueilla sekä Siuntion kirkonkylässä ja asemalla. Suurin osa valuma-alueesta on yleiskaavoitettua aluetta.

Maakuntakaavassa laajimmat taajamatoimintojen alueet sijaitsevat asemakaavoitettujen alueiden yhteydessä sekä Pikkalanlahden luoteisrannalla. Lappträskin sekä Nuuksion alueet on merkitty suojelualueiksi.

Taajamat sijoittuvat pääosin vesistöalueen reunalle Lohjanharjulle sekä Siuntioon. Vesistöjen läheisyydessä sijaitsee runsaasti kylämäistä asutusta maaseutuasutuksen ollessa kuitenkin vallitsevaa. Tärkeimmät tieyhteydet ovat Helsinki-Turku –moottoritie (1) sekä Suitiantien (116) ja Siuntiontien (115) muodostama tieyhteys Lohjalta kaakkoon.

Suojelualueet ja kulttuuriperintö

Siuntionjoen vesistöalueelle sijoittuu kaksi harjujensuojeluohjelmaa, kuusi lehtojensuojeluohjelmaa, yksi lintuvesiensuojeluohjelma, yksi maisemakokonaisuus, yksi rantojensuojeluohjelma, kolme soidensuojeluohjelmaa ja neljä vanhojen metsien suojeluohjelmaa. Natura2000 -alueita on yhteensä kuusi, lisäksi Siuntionjoen alaosa keskeisine sivuhaaroineen on merkitty viivamaiseksi Natura-kohteeksi. Yksityisten maalla olevia suojelukohteita on kymmeniä.

Pinta-alaltaan laajin luonnonsuojeluohjelma-alue on Degerbyn-Pikkalanjoen-Palojoen kulttuurimaisema, johon kuuluu suuri osa valuma-alueen alaosasta. Meikon-Lappträskin järvialue kuuluu rantojensuojeluohjelmaan ja Natura2000 -alueisiin. Nuuksion Natura-alue ulottuu Siuntionjoen vesistöalueen pohjoisosiin.

Peruskarttatarkastelun perusteella voidaan arvioida, että tulviminen ei aiheuta korvaamattomia vahingollisia seurauksia luonnonsuojelukohteille.

Valuma-alueen eteläosan läpi kulkeva Suuri Rantatie on Hämeen Härkätien ohella Suomen tärkein historiallinen maantieyhteys. Muita merkittäviä kohteita ovat Suitian kartano ja Siuntion kirkko sekä Sjundbyn kartano valuma-alueen alaosalla. Etenkin Siuntion alueella sijaitsee paljon muinaisjäännöskohteita, joista valtaosa on pistemäisiä asuin- tai hautapaikkoja.

Peruskarttatarkastelun perusteella voidaan arvioida, että tulviminen ei aiheuta vesistön lähialueella oleville historiallisille kohteille tai kulttuuriympäristöille merkittävää tulvariskiä.

Tulvasuojelu

Siuntionjoen vesistöalueella on SYKEn ylläpitämän vesistötyötietojärjestelmän mukaan kolme tulvasuojeluhanketta; Bölebäckenin, Siuntion Kirkkojoen sekä Siuntionjoen ja Harvsån perkaukset. Lisäksi on perattu Kynnarträskin ja Tjusträskin välistä Rävbackenia.

Siuntionjokea pidetään yhtenä Uudenmaan parhaiten luonnontilassa säilyneistä jokivesistöistä.

Vesistörakenteet ja vesistön käyttö

Sågarsforsin aiemmin patoturvallisuuslain mukaisesti luokiteltu voimalaitospato on osin purettu ja koskiosuus kunnostettu kalankulun mahdollistamiseksi. Kunnostustyön seurauksena padolla ei tehdä juoksutusten säätelyä, eikä sillä ole käytännössä vaikutusta tulvariskeihin. Voimalaitoksen yläpuolella on kiinteä pohjapato, joka on rakennettu Siuntionjoen perkaushankkeen yhteydessä Karhujärven vedenkorkeuksien säilyttämiseksi halutulla tasolla.

Pienempiä ja osin käytöstä poistettuja patoja ovat mm. Hiiskankosken, Kurkisån, Munksinkosken, Palokosken, Passilanjoen ja Sjundbyforsin vesilaitospadot. Siuntionjoen vesistöalueen yläosalla useiden järvien luusuoissa sijaitsee pohjapatoja, mutta niissä ei ole mitään säännöstelymahdollisuutta. Sjundbyforsin padolla on toimiva pienvesivoimalaitos.

Siuntionjoen vesistöalueella on yksi toimiva säännöstelyhanke, Vikträsk ja Pikkalanjoki. Säännöstely aloitettiin vuonna 1960 ja sen luvanhaltijana on Prysmian Cables and Systems Oy.