Tulvariskien alustava arviointi Simojoen vesistöalueelle
Ehdotus merkittäviksi tulvariskialueiksi 2024-2030
Simojoen vesistöalueen tulvariskien merkittävyyttä arvioitaessa on otettu huomioon tulvalain 8 §:ssä tarkoitetut vahingollisen seurauksen kriteerit (620/2010, 8 §, 1 ja 2 momentti). Simojoen vesistöalueelta ei ehdoteta tulvariskien hallinnasta annetun lain (620/2010) mukaisia merkittäviä tulvariskialueita.
Simojoen vesistöalueella tulvapenkereiden rakentamisen myötä riskit tulvavahingoille ovat vähentyneet merkittävästi. Yleiseltä kannalta katsoen Simojoen tulvasta aiheutuvat vahingolliset seuraukset eivät täytä lain vaatimuksia. Tulvavahinkoja voi kuitenkin syntyä Simojoen varrella ja yksittäisiä asuinrakennuksia voi olla kastumisvaarassa muun muassa Simojoen suualueella, Simossa sekä Alaniemessä.
Simojoen tulvariskien alustavan arvioinnin tiivistelmä:
Onko tulvariskialueet tunnistettu ja ehdotettu oikein?
Muutokset edelliseen suunnittelukauteen verrattuna
Simojoen vesistöalueella arviointiin ei ole tullut merkittäviä muutoksia verrattuna edellisen kauden (v. 2018) arviointiin. Tulokset ovat samat kuin aiemminkin.
Suurin muutos edelliseen kauteen nähden on tarkastelualueiden määrä. Nyt arvioinnissa on selvitetty tarkemmin kohteiden määriä laajemmin koko jokivarren alueelta sekä otettu mukaan valuma-alueen yläosan järvien ranta-asutus. Näin ollen tarkastelualueita on enemmän ja niiden nimet ovat hieman muuttuneet. Tarkastelualueiden lisääminen ei kuitenkaan tuonut arviointiin sanottavaa muutosta riskikohteiden määriin.
Kuulemisen perusteella tehdyt muutokset
Kuuleminen tulvariskialueista järjestettiin 15.3.2024–17.6.2024. Kuulemisaineisto, ml. palautekooste sekä tarkistetut ehdotukset, ovat saatavilla tulvariskien aluesivujen kautta. Myös tätä alustavaa arviointia on tarvittaessa päivitetty saadun palautteen pohjalta. Maa- ja metsätalousministeriö nimesi 19.12.2024 vesistöjen ja merenpinnan noususta aiheutuvien tulvien merkittävät tulvariskialueet vuoteen 2030 ja asetti tulvaryhmät näille alueille. Nimeäminen tehtiin ELY-keskusten ehdotuksien mukaisesti.
Simojoen vesistöalueen tulvariskien alustavaan arviointiin ei ole tehty muutoksia kuulemisen jälkeen.
Yleistä tulvariskien alustavasta arvioinnista
Tulvariskien alustavassa arvioinnissa tunnistetaan tulvien aiheuttamia riskejä muun muassa asutukselle, yhteiskunnan toiminnoille, liikenteelle, ympäristölle ja kulttuuriperinnölle. Arviointi tehdään kaikille vesistö- ja rannikkoalueille ja arvioinnin perusteella nimetään merkittävät tulvariskialueet. Tulvariskialueiden tunnistaminen perustuu aiempiin tulviin sekä saatavissa oleviin tietoihin ilmasto- ja vesiolojen kehittymisestä.
Ne alueet, joilla tulvariski saattaa olla alustavan arvioinnin perusteella merkittävä, nimetään merkittäviksi tulvariskialueiksi. Näillä alueilla vesistöjen tai merivedenpinnan nousu voi aiheuttaa huomattavia tulvavahinkoja. Merkittäville tulvariskialueille laaditaan tulvavaara- ja tulvariskikartat sekä tulvariskien hallintasuunnitelmat.
Alustava arviointi tarkistetaan kuuden vuoden välein. Tältä sivustolta löydät tulvariskien alustavan arvioinnin taustatiedot sekä tiedot vuonna 2024 ehdotetuista tulvariskialueista. Osa taustatiedoista, esimerkiksi kartat ja raportit, päivittyvät automaattisesti vuosittain tai jopa useammin.
Tutustu alta tarkemmin alueen alustavan arvioinnin yksityiskohtiin
Simojoen vesistöalueella tulvariskien tarkastelu on suunnattu vesistöalueen taajama- ja kyläalueille sekä järville, joissa on rannalla yli 10 asuinrakennusta. Simojoen varrella tarkastelualueita on lisäksi rajattu niille alueille, joissa on useita rakennus- ja huoneistorekisterin asuinrakennuksia. Simojoella alaosalla jokisuulta Portimojärvelle tarkastelu perustuu Simojoen tulvakarttaan. Järvillä sekä Simojoen yläosalla tulvakorkeus on arvioitu.

Simojoen vesistöalueella suurimmat tulvariskit aiheutuu Simojoen alaosalla, jossa on asutusta joen rannalla eniten. Myös suurimmat jääpadot syntyvät Simojoen alaosalle. Seuraavassa taulukossa on yhteenveto Simojoen tulvariskien arvioinnista. Tarkempaa tietoa tulvariskeistä on kuvattu alla.
Taulukko: Yhteenveto Simojoen vesistöalueen tunnistetuista tulvariskeistä erittäin harvinaisella (1/1000a) tulvalla (arvosteluasteikko 0 = ei tunnistettu haittaa, + = pieni haitta, ++ = kohtalainen haitta, +++ = suuri haitta).
Tarkastelualue | Asuk-kaiden määrä | Vaikeasti evaku-oitavat kohteet | Lämpö ja sähkö | Vesi-huolto | Liikenne | Muut palvelut | Ympä-ristö | Kulttuuri-perintö | Aiemmat tulvat | Muut tekijät | Vesistö-rakenteet |
Jokipää-Onkalo | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | ++ | + | + | + |
Simon asemakylä | alle 5 | 0 | 0 | + | ++ | 0 | 0 | + | ++ | + | ++ |
Malininperä – Hamari | 0 | 0 | 0 | 0 | ++ | 0 | 0 | + | 0 | 0 | 0 |
Ala-Jokikylä – Karisuvanto | 0 | 0 | 0 | 0 | + | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 |
Soikko | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 |
Lantonperä – Hanskanperä | alle 5 | 0 | 0 | 0 | + | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 |
Alaniemi | 15 | 0 | + | 0 | +++ | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 |
Sankakoski – Taininiemi – Viheri | alle 5 | 0 | 0 | 0 | + | 0 | 0 | + | + | 0 | + |
Ylikärppä – Saarikoski | 0 | 0 | 0 | 0 | + | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 |
Leppiaho – Rovastinaho | 0 | 0 | + | 0 | + | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 |
Raiskio | alle 5 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 |
Portimojärvi | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 |
Saukkojärvi | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 |
Toljanjärvi | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 |
Simojärvi | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | + | 0 | 0 | 0 |
Impiönjärvi | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 |
Onko tulvariskejä tarkasteltu mielestäsi riittävän kattavasti?
Ehdotetut tulvariskialueet
Ehdotettujen merkittävien tulvariskialueiden (punaisella) sekä tunnistettujen muiden tulvariskialueiden (oranssilla) rajaukset. Kartalla on esitetty vertailuna myös nykyiset, vuonna 2018 nimetyt merkittävät tulvariskialueet (mustalla viivoituksella) sekä tuolloin tunnistetut muut tulvariskialueet (harmaalla viivoituksella). Alueet on rajattu tulvakartoitustarpeen perusteella.
Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa
Tulvariskit ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle
Nimettäessä tulvariskialueita tarkastellaan erityisesti tulvan aiheuttamia vaikutuksia ihmisten terveyteen ja turvallisuuteen. Riskiä lisäävät tulvalle altistuvan väestön suuri määrä sekä tulvavaara-alueella sijaitsevat vaikeasti evakuoitavat kohteet, kuten sairaalat, terveyskeskukset, vanhainkodit, päiväkodit ja koulut. Vahingollinen seuraus ihmisten terveydelle voi johtua myös altistumisesta tulvan mukana leviäville taudinaiheuttajille.
Simojoen vesistöalueella asukkaita on tulvavaarassa erittäin harvinaisilla (toistuvuus 1/1000a) vain muutamia. Simon asemakylän ja Simojoen suualueella (Jokipää – Onkalon alue) aiemmin kastumisvaarassa olevat asuinrakennukset on pääosin suojattu tulvapenkereillä, jotka suojaavat rakennukset mitoitustaan harvinaisemmiltakin tulvilta. Simon asemakylän alapuolella lähellä meren rantaa Simojoen tulva leviää vesistöalueen rajojen ulkopuolisille alueille Simonkylään. Simonkylässä asukkaita on erittäin harvinaisen tulvan peittämällä alueella jonkin verran (alle 20 asukasta). Simojoen vesistöalueella asukkaita on tulvavaarassa erittäin harvinaisen tulvan peittämällä alueella muutamia tai ei ollenkaan. Eniten asutusta on tulvavaarassa Alaniemessä, jossa on noin 15 asukasta erittäin harvinaisen (1/1000a) tulvan peittämällä alueella. Lisäksi Simon asemakylällä, Lantonperä-Hanskanperä, Sankakoski – Taininiemi -Viheri ja Raiskion alueilla on muutamia asuinrakennuksia vaarassa kastua. Kaiken kaikkiaan tulvavaarassa on noin 25 asukasta koko vesistöalueella. Vapaa-ajan asuinrakennuksia tulva-alueella on jonkin verran lähes kaikilla tarkastelualueilla.
Simojoen vesistöalueella ei ole tulvavaarassa yhtään vaikeasti evakuoitava kohdetta rakennus- ja huoneistorekisterin (v.2022) tietojen mukaan.
Taustatietoa
Simojoen vesistöalueen erittäin harvinaisen (toistuvuus 1/1000a) tulvan peittämällä olevat asukkaat, asuinrakennukset sekä kaikki rakennukset yhteensä on esitetty seuraavassa taulukossa. Määrät perustuvat vuoden 2022 rakennus- ja huoneistorekisterin tietoihin ja ovat arvioita.
Taulukko: Simojoen vesistöalueen asukkaiden, asuinrakennusten sekä kaikkien rakennusten määrät erittäin harvinaisen (1/1000a) tulvan peittämällä alueella.
Tarkastelualue | Asukkaiden määrä | Asuinrakennusten määrä | Rakennusten määrä yhteensä |
Jokipää-Onkalo | 0 | 0 | alle 10 |
Simon asemakylä | alle 5 | alle 5 | 30 |
Malininperä-Hamari | 0 | 0 | 65 |
Ala-Jokikylä – Karisuvanto | 0 | alle 5 | alle 10 |
Soikko | 0 | 0 | 30 |
Lantonperä – Hanskanperä | alle 5 | 5 | 55 |
Alaniemi | 15 | alle 10 | 60 |
Sankakoski – Taininiemi – Viheri | alle 5 | alle 5 | 50 |
Yli-Kärppä – Saarikoski | 0 | 0 | 20 |
Leppiaho – Rovastinaho | 0 | alle 5 | 35 |
Raiskio | alle 5 | alle 5 | 15 |
Portimojärvi | 0 | 0 | alle 5 |
Saukkojärvi | 0 | 0 | 0 |
Toljanjärvi | 0 | 0 | 0 |
Simojärvi | 0 | alle 5 | 60 |
Impiönjärvi | 0 | 0 | 0 |
Tulvariskit yhteiskunnalle tärkeille palveluille
Yhteiskunnalle tärkeät palvelut muodostuvat asioista, jotka pitävät turvallisen arjen rattaat pyörimässä – esimerkiksi toimivasta lämmön- ja sähkönjakelusta, liikenne- ja tietoliikenneyhteyksistä ja vesihuollosta. Kun yhteiskunnan perustoiminnot ovat kunnossa, tulvan jälkeen voidaan palata normaaliin elämään ilman, että koko yhteiskunnan perusta järkkyy.
Liikenneyhteydet
Simojoen vesistöalueella erittäin harvinainen (toistuvuus 1/1000a) tulva aiheuttaa yhteiskunnan palveluista suurimmat ongelmat liikenneyhteyksille Ranuantiellä (seututiet 924 ja 849). Lisäksi useammassa paikassa tulva nousee joen toisella puolella sijaitsevalle Pohjoispuolentielle (yhdystie 9241). Saarikoskella tulva voi nousta lisäksi toisella puolen jokea olevalle Mastokankaantielle (noin 40 m). Tieyhteys on molemmin puolin jokea poikki ainakin Alaniemessä, Lantonperä – Hanskanperä alueella sekä lyhyeltä matkalta Saarikoskella. Tieyhteys erittäin harvinaisella tulvalla Simon ja Ranuan välillä on poikki molemmin puolin Simojokea. Simossa sijaitseva rautatie ei ole tulvavaarassa.
Tulvan uhkaa nousta Ranuantielle seuraavissa paikoissa:
- Hamari (pituus noin 350 m)
- Hanskanperä (pituus alle 200 m)
- Alaniemi (pituus reilu 100 m)
- Sankakoski (pituus noin 450 m)
- Saarikoski (pituus noin 70 m)
- Rovastinaho (useita kohtia, yhteispituus noin 180 m).
Lisäksi tulva voi nousta toisella puolen jokea sijaitsevalle Pohjoispuolentielle (yhdystie 9241) seuraavissa paikoissa:
- Simon asemakylä (kaksi kohtaa, yhteispituus noin 500 m)
- Lantoperä (pituus noin 170 m)
- Alaniemi (useita kohtia, yhteispituus noin 700 m)
- Taininiemi (useita kohtia, yhteispituus noin 350 m).
Sähkön ja lämmön jakelu ja tuotanto
Simojoen vesistöalueella ei ole tiedossa, että tulva aiheuttaisi merkittäviä ongelmia sähkön tai lämmön jakeluun tai tuotantoon. Yhtään sähköasemaa tai lämpölaitosta ei sijaitseva tulvavaara-alueella.
Maastotietokannan muuntajia on erittäin harvinaisen tulvan (1/1000a) peittämällä alueella yhteensä 16. Niistä Alaniemeen sijoittuu viisi ja Rovastinahoon kolme maastotietokannan muuntajaa. Lisäksi Simonkylällä, Simon asemakylällä, Hamarissa, Ala-Jokikylällä, Soikossa, Hanskanperällä, Sankakoskella ja Saarikoskella on kullakin alueella yksi muuntaja tulva-alueella. Muuntajat ovat kuitenkin pääosin pylväissä eikä tulva todennäköisesti aiheuta merkittävää haittaa sähkönjakeluun. Puistomuuntamoiden tai sähkönjakokaappien sijainnista ei ole tietoa.
Talousvedenjakelu ja jätevesihuolto
Simojoen vesistöalueella ei ole pohjavesialueita erittäin harvinaisen (toistuvuus 1/1000a) tulvan peittämällä alueella. Ei ole tiedossa, että tulva aiheuttaisi ongelmia vedenottamoille Simojoen vesistöalueella.
Simon asemakylällä jätevedenpuhdistamo sijaitsee alavalla alueella, mutta puhdistamon alue on suojattu tulvapenkereellä ja on epätodennäköistä, että tulva nousisi penkereen yli. Simon asemakylän vesihuoltoverkosto sijaitsee osittain tulvavaara-alueella ja on mahdollista, että tulva aiheuttaa paikallisia ongelmia jätevesihuollolle. Jätevesihuollon kohteiden (esim. jätevedenpumppaamot) sijainnista ei ole tarkempaa tietoa Simon asemakylän osalta eikä muualtakaan vesistöalueelta.
Muut yhteiskunnan palvelut
Simojoen vesistöalueella ei sijaitse tulvavaara-alueella yhtään tietoliikenteen rakennusta, paloasemaa eikä väestönsuojaa eikä muitakaan yhteiskunnan palveluille merkittäviä kohteita.
Tulvariskit ympäristölle
Tarkasteltaessa ympäristölle koituvaa tulvariskiä otetaan huomioon kohteet, jotka voivat aiheuttaa tulvatilanteessa äkillistä ympäristön pilaantumista tai vahingollisia seurauksia ihmisen terveydelle esimerkiksi talousveden pilaantuessa. Tulvariskin merkittävyyteen vaikuttaa vahingollisten seurausten laajuus ja kesto. Tulvan sattuessa ympäristölle voivat aiheuttaa vahinkoa muun muassa polttoainesäiliöt ja muut kemikaalisäiliöt sekä jätevedenpuhdistamot.
Simojoen vesistöalueella erittäin harvinaisen (toistuvuus 1/1000a) tulvan peittämällä alueella ei ole tiedossa sellaisia kohteita, jotka voisivat kastuessaan aiheuttaa ympäristön pilaantumista.
Taininiemessä on yksi navettarakennus tulvavaarassa erittäin harvinaisilla (toistuvuus 1/1000a) tulvilla. Simonkylän alueella vesistöalueen ulkopuolella on rakennus- ja huoneistorekisterin tietojen mukaan viisi maatalousrakennusta erittäin harvinaisen tulvan peittämällä alueella. Näiden kohteiden kastuminen voi aiheuttaa paikallisesti päästöjä vesistöön, mutta päästöt laimenevat nopeasti tulvavesissä.
Edellisessä kohdassa kerrottu Simon jätevedenpuhdistamon alue on suojattu tulvapenkereellä eikä siitä siten ole vaarassa aiheutua päästöjä ympäristöön.
Tulvariskit kulttuuriperinnölle
Kulttuuriperintöön kohdistuvaa tulvariskiä tarkasteltaessa otetaan huomioon aineellinen perintö, kuten rakennukset ja rakennelmat, jotka voisivat kärsiä korjaamatonta vahinkoa. Tulvavesi voi aiheuttaa monenlaista vahinkoa, esimerkiksi romahduttaa rakenteita tai kuluttaa pintoja. Vettyminen voi synnyttää myös mikrobiongelman tai aiheuttaa maaperän eroosiota perintökohteen alla.
Simojokisuistossa valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristökohteista (RKY-kohteista) tulvavaarassa voivat olla Simonkylän ja Simoniemen kyläasutus (2159) ja Pohjanmaan rantatie (4372). Erittäin harvinainen (1/1000a) tulva voi nousta em. kohteille Sakkaranlammen lähistöllä. RKY-kohteen asuinrakennukset eivät todennäköisesti ole vaarassa kastua, mutta rakennuksia voi jäädä tulvan saartamaksi ja vesi voi nousta pihapiiriin Simojoen rannan läheisyydessä Huttulansuvannon kohdalla.
Lisäksi Simojoen varrella rannan läheisyydessä erittäin harvinaisen (toistuvuus 1/1000a) tulvan peittämällä alueella on kaikkiaan 23 kiinteää muinaisjäännöstä. Niistä seitsemän sijaitsee Simon asemakylän alueella, viisi Sankakoski – Taininiemi -Viheri alueella ja kolme Jokipää – Onkalon alueella. Lisäksi Saarikoskella ja Soikossa on molemmissa yksi ja Lantonperä – Hanskanperän alueella kaksi kiinteää muinaisjäännöstä erittäin harvinaisen tulvan peittämällä alueella. Lisäksi Simojärven rannoilla on yhdeksän kiinteää muinaisjäännöstä mahdollisen erittäin harvinaisen tulvan peittämällä alueella.
Valtion asetuksella suojeltuja kohteita ei ole Simojoen vesistöalueella tulvavaarassa. Vesistöalueella ei myöskään ole suojeltuja kirkkoja, eikä kirjastoja, arkistoja tai museoita tulvavaarassa.
Taustatietoa
Kulttuuriperintökohteet (RKY) Simonkylän ja Simoniemen kyläasutus ja Pohjanmaan rantatie sijaitsevat Simojoen vesistöalueen eteläosassa lähellä rannikkoa. Simonkylän kulttuuriperintökohteen ytimen muodostaa vanha Pohjanmaan rantatie, jonka varrelle pääosa kylän vanhasta rakennuskannasta on keskittynyt paikoitellen tiiviiksi ryhmiksi. Useimmat kantatilojen päärakennuksista ovat 1800-luvulta ja pihapiirissä on usein kaksi asuinrakennusta.
Pohjanmaan rantatie on yksi Suomen tärkeistä historiallisista tielinjoista, joka kulkee Turusta Tukholmaan Pohjanlahden ympäri. Rantatie on ollut Pohjanmaan tärkein tie ja Lapin läänin alueella pitkään ainoa maantie. Erityisen edustava tiejakso on Simonkylän Jokipään kohdalla, johon tulva ei kuitenkaan nouse.
Muut tulvariskit
Aiemmat tulvat
Simojoen vesistöalueella suurimmat tulvat ovat syntyneet jääpatojen seurauksena. Vesisateista tai lumen sulamisesta syntyvät valumavedet nostavat nopeasti joen virtaamat normaalia korkeammaksi. Nopean sulamisen ja joen alaosan jyrkkyyden seurauksena jäät lähtevät usein vahvoina liikkeelle. Jääpatojen aiheuttamia tulvia on esiintynyt joen alajuoksulla välillä Hosionkoski – Perämeri. Tulvavahinkoja on tapahtunut lähinnä jokisuulla, Simonkylällä, Jokikylällä ja Tainijokisuun alueella. Simojoen yläjuoksulla mainittavia tulvavahinkoja ei ole esiintynyt.
Simon aiemmin tulvavaarassa olevat asuinrakennukset, Tainikoskella sijaitseva tila sekä osa Simonkylän alueista on suojattu tulvapenkereillä.
Alueelliset olosuhteet
Simojoen rantatörmät ovat monin paikoin hienorakeista silttiä ja hiekkaa, jotka lähtevät helposti kulkeutumaan tulvaveden mukana. Huuhtoutuneet maamassat ovat laskeutuneet alavirran suvantoihin madalluttaen jokiuomaa. Madaltunut jokiuoma on osaltaan lisännyt huipputulvien vedenkorkeutta sekä keväisin jääpatojen syntymisen riskiä.
Vesistörakenteiden aiheuttama tulvariski
Simon keskustan, Jokipää – Onkalon alueelle ja Tainikoskelle rakennetut tulvapenkereet voivat sortuessaan aiheuttaa äkillisen tulvan vaaran. Penkereet suojaavat pääosin yksittäisiä asuinrakennuksia, jolloin penkereen murtuminen koskettaa vain kyseisiä yksittäisiä kiinteistöjä, eikä laaja-alaista vahinkoa ole odotettavissa. Penkereet eivät aiheuta merkittävää padotusta, sillä ne ovat pääosin pienellä alueella ja vesi pääsee leviämään muille reiteille.
Simojoen yli johtaa yhteensä yhdeksän maantiesiltaa ja yksi rautatiesilta. Sillat voivat aiheuttavat jonkin verran padotusta, mutta niiden vaikutus tulvakorkeuksiin on kuitenkin vähäinen.
Esiintyneet tulvat
Simojoen alaosalla Alaniemestä alaspäin usean Simojoen sivujoen sulamisvedet laskevat yhtä aikaa pääuomaan, jonka seurauksena Simojoen pääuoman vesi nousee nopeasti ja jäät lähtevät liikkeelle. Simojoen törmät ovat monin paikoin hienorakeista silttiä ja hiekkaa, jotka lähtevät helposti kulkeutumaan tulvaveden mukana. Huuhtoutuneet maamassat ovat laskeutuneet alavirran suvantoihin madalluttaen jokiuomaa. Madaltuneeseen jokiuomaan jäät helpommin jäävät kiinni ja lisäävät jääpatotulvariskiä.
Simon keskustaajama on sijaintinsa vuoksi joutunut lähes vuosittain kärsimään tulvan seurauksista. Suuria tulvia on ollut mm. vuosina 1913, 1929, 1934, 1948, 1967, 1977, 1982, 1987, 1992, 1993 ja 2000. Vuonna 2000 jääpatotulva Patosaaren yläpuolella ohjasi tulvavedet Oritojan kautta Simon keskustaan, jolloin tulvavedet veivät mennessään yleistä tietä useamman sadan metrin matkalla. Tästä aiheutui mittavat vahingot. Lisäksi tulva kasteli useita rakennuksia kyseisen tien läheisyydessä. Tulvavahingoiksi arvioitiin ko. tulvasta Simon alueella noin 160 000 euroa. Simon keskustan alueella on esiintynyt jääpatotulvia useina vuosina 2000-luvulla, mutta suuremmilta vahingoilta on vältytty tehokkaan jääpatojen torjunnan avulla. Jääpatoja on ollut ainakin vuosina 2001, 2002, 2004, 2006 ja 2009. Simon keskustaan on rakennettu useita tulvapenkereitä suojaamaan asuinrakennuksia jääpatojen aiheuttamilta tulvilta, mikä on merkittävästi vähentänyt tulvavahinkoja Simon alueella.
Muulla vesistöalueella tulvavahinkoja syntyy harvemmin. Vuosina 2000 ja 2001 Taininiemen alueella Tainikosken kohdalla jääpatotulva aiheutti huomattavia vahinkoja Hopeatörmän tilalla. Hopeatörmän tila on nykyisin suojattu tulvapenkereellä. Hosiossa 1980–1990 luvun taitteessa jouduttiin jääpadon takia evakuoimaan kaksi taloa ja navettaa. Vuonna 2012 on havaittu hyydetulva Heinikoskella ja Simonkankaalla.
Viimeisin hieman tavanomaista suurempi tulva on ollut mm. vuonna 2014, jolloin tulvavahinkotilastojen mukaan kaksi asuinrakennusta kärsi vahinkoja. Tulvavahinkoja on korvattu Simon kunnan alueella yhteensä noin 128 000 euroa (tulvavahinkotilastot) vuosien 1995–2015 välillä. Näistä suurin osa (noin 120 000 €) on korvattu vuonna 2014 asuinrakennusvahinkoihin. Loput korvaukset ovat kohdistuneet vapaa-ajan asuinrakennusvahinkoihin ja muihin pienempiin vahinkoihin.
Onko tarkastelussa mukana kaikki keskeinen tieto tarkastellun alueen esiintyneistä tulvista?
Esiintyneet tulvat
Tiedot Tulvatietojärjestelmään tallennetuista esiintyneistä tulvista alueella. Taulukosta löytyy tieto tulvan ajankohdasta, tyypistä, vahingollisista seurauksista sekä mahdollinen tieto muista ominaisuuksista, kuten todennäköisyydestä ja laajuudesta.
Taustatietoa
Vuoden 2000 jääpatotulva Simossa
Talvi vuonna 2000 oli poikkeuksellisen luminen Simojoen valuma-alueella. Jäät olivat heikot, joten jäänsahausta ei voitu tehdä. 26.4. jäät lähtivät liikkeelle liian vähällä vedellä, jonka vuoksi ne tekivät 1,3 km pitkän padon kalliopohjaiseen Patokoskeen. Jääpato muodostui noin 2 km ylemmäksi kuin aikaisempina vuosina. Jääpadon yläosan kohdalta vedet kulkeutuivat Oritojan kautta vanhaan joen sivu-uomaan, jossa nykyisin kulkee maantie.
Tulvavedet veivät mennessään yleistä tietä useamman sadan metrin matkalla. Simon keskustassa tulva saartoi ja osaksi kasteli kymmeniä omakoti- ja rivitaloja ja aiheutti suuria vahinkoja teille ja kaduille. Noin 500 ihmistä oli motissa Ojalankankaalla, Koivuojalla ja Koivukankaalla. Simojokivarren maantie (9241) oli poikki.
Kun pato purkautui, jäämassat eivät pysähtyneet Nikkilänsuvantoon, vaan menivät jokisuulle aiheuttaen siellä tilapäisen vedennousun. Tulvavahingoiksi arvioitiin vuonna 2000 Simon alueella 160 000 euroa.
Kuvassa on esitetty Simojoen vuoden 2000 tulvan jääpatojen sijainti oranssilla merkinnällä. Simon asemakylän yläpuolella jääpato muodostui Patokoskelle ja toinen pato oli jokisuun alueella.

Lisätietoa esiintyneistä tulvista
Esiintyneistä tulvista ja niistä aiheutuneista vahingoista saadaan tietoa myös ilma- ja satelliittikuvien, maksettujen vakuutuskorvauksien sekä pelastuslaitosten tehtävien perusteella:
Ilma- ja satelliittikuvista voidaan arvioida esiintyneen tulvan laajuutta. Näiden perusteella rajattuihin tulva-alueisiin pääset tutustumaan Tulvakarttapalvelun laajassa versiossa (Havaitut tulva-alueet).
Vakuutusyhtiöiden maksamat korvaukset kuvaavat tulvista aiheutuneiden rakennus- ja irtaimistovahinkojen taloudellista arvoa yksityishenkilöille. Vuoteen 2013 asti valtio maksoi korvaukset. Vuodesta 2014 saakka korvauksia on maksettu koti- ja kiinteistövakuutukseen sisältyvän tulvaturvan kautta. Tulvaturva korvaa vain poikkeuksellisista tulvista (n. 2 %, 1/50 v) aiheutuvat vahingot. Tilastoihin vakuutuskorvauksista pääset tutustumaan: Tulvariskien hallinnan indikaattorit
Tiedot pelastustoimen tulviin liittyvistä tehtävistä löytyvät Pelastustoimen resurssi- ja onnettomuustilasto Prontosta. Pelastuslaitoksille tulvista aiheutuvat tehtävät ovat enimmäkseen vahingontorjuntatehtäviä, mutta sisältävät myös muita tehtävätyyppejä, kuten avunanto-, tarkastus- ja ihmisenpelastustehtäviä. Interaktiivisessa karttapalvelussa on mahdollista tarkastella tehtävien alueellista ja ajallista jakautumista sekä kehittymistä eri suodattimien avulla. Karttapalvelua pääset katselemaan vastaavasti Tulvariskien hallinnan indikaattorit -sivun kautta (Tulviin liittyvät pelastustoimen tehtävät).
Ylivedenkorkeudet
Taulukossa ja kuvassa on esitetty vesistöalueen menneitä tulvahuippuja perustuen hydrologiseen havaintosarjaan. Taulukossa on esitetty havaintojakson alin (NW), keskimääräinen (MW) ja ylin (HW) vedenkorkeus sekä ylimmän vedenkorkeuden esiintymisvuosi. Pylväskuvaajassa on esitetty vedenkorkeuden vuosimaksimit ja -minimit. Voit itse säätää pylväskuvaajan skaalauksen.
Ylivirtaamat
Taulukossa ja kuvassa on esitetty vesistöalueen menneitä tulvahuippuja perustuen hydrologiseen havaintosarjaan. Taulukossa on esitetty havaintojakson pienin (NQ), keskimääräinen (MQ) ja suurin (HQ) virtaama sekä suurimman virtaaman esiintymisvuosi. Pylväskuvaajassa on esitetty virtaaman vuosimaksimit ja -minimit. Voit itse säätää pylväskuvaajan skaalauksen.
Ilmastonmuutoksen vaikutus
Ilmastonmuutos vaikuttaa monin tavoin vesivaroihin, muuhun ympäristöön ja yhteiskuntaan. Vaikutusten voimakkuudessa on eroja Suomen eri osien välillä. Sisävesien hydrologisissa oloissa merkittävin muutos on se, että valunnan, virtaamien ja vedenkorkeuksien vuodenaikaiset vaihtelut lisääntyvät. Rannikkoalueilla maankohoamisella on merkitystä sille, kuinka paljon ennustetut muutokset Itämeren keskivedenkorkeuksissa vaikuttavat eri alueilla. Eniten merenpinta nousee Suomenlahden rannikolla.
Simojoella lähivuosikymmeninä (2010-2039) kevään keskiylivirtaamien ennustetaan säilyvän nykyisellään tai hieman pienenevän ilmastonmuutoksen vaikutuksesta, mutta myöhemmällä ajanjaksolla ( 2040-2069) virtaamien ennustetaan pienenevän jopa 30 % nykyisestä (päästöskenaario RCP 4.5). Myös kevättulvien ennustetaan pienenevän ilmastonmuutoksen seurauksena.
Ilmastonmuutos vaikuttaa Simojoella erityisesti talviajan virtaamiin. Talvivirtaamat voivat kasvaa jopa yli 40 % nykyisestä lähivuosikymmeninä. Myöhemmällä ajanjaksolla (2040-2069) talvivirtaamat voivat jopa kaksinkertaistua nykyisestä, mikä vaikuttaa Simojoen jääolosuhteisiin. Syksyn virtaamien ennustetaan myös kasvavan, mutta ei niin paljon kuin talviajan virtaamien.
Lähivuosikymmeninä suurimman riskin tulvien syntymiseen aiheuttaa ilmastonmuutosskenaario, jossa sadanta kasvaa talvella ja keväällä, mutta lämpötila nousee vain vähän. Tällöin lumen sulaminen yhdistettynä koviin sateisiin saa aikaan suurimmat tulvat. Lisäksi jääpatoriski suurenee. Kesän ja syksyn vesisateista syntyviä tulvia voi esiintyä nykyistä useammin, mutta ne eivät kuitenkaan yllä yhtä suuriksi kuin kevättulvat.
Taustatietoa
Vesistötulvat ja ilmastonmuutos
Ilmastonmuutoksen vaikutuksia vesistöjen virtaamiin ja vedenkorkeuksiin on tarkasteltu Suomen ympäristökeskuksen vesistömallijärjestelmän simuloinneilla WaterAdapt-hankkeessa (2012) sekä tuoreimpana ClimVeturi-hankkeessa (2020). Simuloinnit on tehty vertailujaksolle 1981–2010 sekä kahdelle tulevaisuuden jaksolle, 2010–2039 ja 2040–2069.
Tulokset osoittavat, että ilmastonmuutos muuttaa merkittävästi jokien virtaamien ja järvien vedenkorkeuksien vuodenaikaista vaihtelua. Keväällä lumen sulamistulvat lievenevät huomattavasti etenkin Etelä- ja Keski-Suomessa, koska talvet ovat nykyistä lauhempia. Kesällä vedenpinta laskee entistä alemmas useissa järvissä siksi, että keväät tulevat aikaisemmin ja kesäinen haihdunta lisääntyy. Näin käy etenkin runsasjärvisillä alueilla, missä järvihaihdunta vaikuttaa voimakkaimmin. Kesän ja alkusyksyn kuivuus ja alhaiset vedenpinnat ovatkin tulevaisuudessa entistä suurempi ongelma joillakin järvillä. Syksyn sateet lisääntyvät, ja loppusyksyn virtaamat kasvavat tulevina vuosikymmeninä. Talviset vedenkorkeudet ja virtaamat kasvavat selvästi, kun entistä suurempi osa talvisateista tulee vetenä ja lunta sulaa talven aikana. Muutokset talven virtaamissa ja vedenkorkeuksissa ovat suurimpia Etelä- ja Keski-Suomessa, kun taas Pohjois-Suomessa luminen talvi säilyy pidempään.
Jaksolla 2010–2039 hydrologiset muutokset ovat Pohjois-Suomessa vielä melko pieniä, kun taas eteläisemmille alueille suurin osa ilmastoskenaarioista osoittaa melko selkeitä muutoksia jo lähivuosikymmeninä. Eri ilmastoskenaarioiden antamat tulokset poikkeavat merkittävästi toisistaan, mutta muutoksen suunta on kaikissa skenaarioissa samankaltainen.
Meritulvat ja ilmastonmuutos
Merivedenkorkeuden noususkenaariot (SSP1-2.6, SSP2-4.5 ja SSP5-8.5) ja niitä vastaavat meritulvakartat on määritetty eri todennäköisyyksille Itämerellä vuoteen 2100 saakka. Skenaarioissa ja kartoissa on otettu huomioon sekä meriveden pinnan nousu (ilmastonmuutos ja maankohoaminen huomioiden) että vedenkorkeuden lyhytaikaiset vaihtelut (Ilmatieteenlaitos, 2023). Merivedenkorkeuden lyhytaikainen vaihtelu johtuu Itämerellä muun muassa tuulesta, ilmanpaineesta ja jääpeitteestä.
Keskitason skenaarion (SSP2-4.5) ennustamat muutokset Suomen rannikon keskivedenkorkeuksissa (-28 cm–+31 cm) vaihtelevat alueittain, mikä johtuu ennen muuta maankohoamisesta. Vähiten merivesi nousee Perämerellä ja Pohjanlahdella, missä maankohoaminen on suurinta. Meriveden pinta nousee eniten Suomenlahden rannikolla, jossa sijaitsee myös paljon tulville alttiita kohteita.
Lue lisää ja tarkastele tuloksia ilmastonmuutoksen vaikutuksista tulviin:
Ilmastonmuutoksen vaikutus vesistöihin -visualisointityökalu
Rannikkoalueen meritulvavaarakartat vuosina 2020 (nykytilanne), 2050 ja 2100 eri päästöskenaarioilla ja eri suuruisilla tulvilla
Ilmastonmuutoksen vaikutus vesistötulviin
Ilmastoskenaarioiden (25 kpl) antama keskimääräinen muutos ja maksimimuutos (verrattuna jaksoon 1981–2010) kerran 100 vuodessa toistuviin vesistötulviin eri puolella Suomea 2070–2099.
Onko ilmastonmuutoksen ja muun pitkäaikaisen kehityksen vaikutus osattu huomioida arvioinnissa?
Muun pitkäaikaisen kehityksen vaikutus tulvariskeihin
Väestön määrän kehittymistä ei ole arvioitu vesistöalueen tasolla, mutta kuntakohtaisia arvioita voidaan käyttää suuntaa antavasti. Väestöennusteiden mukaan tulevaisuudessa väestö vähenee sekä Simon että Ranuan kunnissa. Väestö keskittyy yhä enemmän suuremmille paikkakunnille, joten haja-asutus vähenee. Väestön on ennustettu vähenevän vuoteen 2027 mennessä noin 10 % sekä Simossa että Ranualla. Simojoen varsi on myös suosittua loma-asuntoaluetta, joten mökkiläisten määrä alueella voi lisääntyä tulevaisuudessa. Pääosin tulvariskit ovat nykyisen kaltaiset. Uudessa rakentamisessa tulvariskit otetaan huomioon ja alimmat rakentamiskorkeudet päivitetään uusimman tiedon mukaiseksi.
Metsätalouden toimenpiteet sekä turvetuotanto voivat äärevöittää jokien virtaamia ja voivat sitä kautta lisätä tulvariskejä Simojoen vesistön alueilla. Metsäojitukset ovat lisänneet Pohjois-Suomessa keski- ja ylivirtaamia erityisesti heti ojituksen jälkeen. Hyvärinen ja Vehviläinen (1981) ovat arvioineet metsäojitusten aiheuttamaksi kevätylivirtaamien lisääntymiseksi n. 0,5 % valuma-alueen yhtä ojitusprosenttia kohti Pohjois-Suomen aapasuoalueilla. (Hyvärinen 1984.) Turvetuotannon, metsähakkuiden sekä soiden kunnostusojituksen voimakas lisääntyminen vesistöalueella voi hieman vaikuttaa jokien tulvimiseen Simojoen vesistöalueella sekä lisätä haitallisia vaikutuksia veden laatuun. Toisaalta ei ole tiedossa, että turvatuotantoon, metsähakkuisiin tai soiden kunnostusojituksiin olisi tulossa merkittäviä muutoksia tulevaisuudessa.
Alueelle on suunnitteilla myös uusia tuulivoimapuistoja, mutta niiden rakentamisella ei ole merkittävää vaikutusta Simojoen tulvimiseen. Tuulivoimapuistojen rakentaminen edellyttää uusien teiden rakentamista ja tällöin myös nykyisen tiestön kunnostaminen voi tulla tarpeelliseksi. Tällöin tiestön korjaushankkeissa tulvariskit voidaan ottaa huomioon ja korottaa tietä tarvittaessa tulvan yläpuolelle.
Taustatietoa
Tulvariskin kehittymiseen vaikuttavat pitkällä aikavälillä ilmastonmuutoksen lisäksi etenkin maankäytön muutokset, väestökehitys ja talouskasvu. Alueelliset erot tulvariskin kehittymisessä kasvavat kaupungistumisen myötä. Rakennusten teknistyminen ja talouskasvu voivat lisätä tulvavahinkojen suuruutta. Väestön ikääntyessä haavoittuvuus tulville kasvaa.
Tulvariskiin voidaan vaikuttaa merkittävästi, kun maankäyttöä ohjataan erityisesti uusilla rakentamiskohteilla tulvavaara-alueiden ulkopuolelle esimerkiksi antamalla suosituksia alimmista rakentamiskorkeuksista. Maankäytön suunnittelussa tulvariskit tulisi ottaa huomioon muun muassa kaavoituksessa ja kuntien rakennusjärjestyksessä.
Merkittäville tulvariskialueille on laadittu arviot tulvariskin kehittymisestä vuoteen 2100 saakka. Tutustu arvioihin interaktiivisella raportilla:
Tulevaisuuden tulvariskit (PowerBI-raportti)
Tulvariskin merkittävyyden arviointi
Tulvariskin merkittävyyttä arvioitaessa otetaan huomioon alueelliset ja paikalliset olosuhteet, tulvan todennäköisyys sekä seuraavat tulvasta mahdollisesti aiheutuvat yleiseltä kannalta katsoen vahingolliset seuraukset:
- vahingollinen seuraus ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle
- välttämättömyyspalvelun, kuten vesihuollon, energiahuollon, tietoliikenteen, tieliikenteen tai muun vastaavan toiminnan, pitkäaikainen keskeytyminen
- yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja turvaavan taloudellisen toiminnan pitkäaikainen keskeytyminen
- pitkäkestoinen tai laaja-alainen vahingollinen seuraus ympäristölle
- korjaamaton vahingollinen seuraus kulttuuriperinnölle.
Taustatietoa
Maa- ja metsätalousministeriön nimittämä valtakunnallinen tulvariskien hallinnan koordinointiryhmä on antanut esimerkkikriteereitä merkittävästä tulvariskistä muistiossaan 22.12.2010. Näitä kriteereitä ovat muun muassa:
- enemmän kuin 500–1000 vakituista asukasta erittäin harvinaisen tulvan (~1/1000 v) peittämällä asuinalueella,
- useita terveydenhuoltorakennuksia tai huoltolaitosrakennuksia, joissa on useita pysyviä vuodepaikkoja sekä lasten päiväkoteja erittäin harvinaisen tulva peittämällä alueella,
- alueen kannalta merkittävää asukasmäärää palveleva vedenottamo erittäin harvinaisen tulvan peittämällä alueella,
- jätevedenpuhdistamon toiminnan häiriintyminen terveyttä uhkaavalla tavalla,
- merkittävä voimalaitos tai useita sähköasemia erittäin harvinaisen tulvan peittämällä alueella,
- useita maanteitä, katuja, rautatieosuuksia tai vesiliikennereittejä katkeaa erittäin harvinaisella tulvalla
Myös huomattavat vahingot aiheuttava, useammin toistuva tulva (esim. ~1/100 v) tai tulvan kasvaminen ilmastonmuutoksen myötä voisivat olla riittäviä nimeämisperusteita. Samoin huomattava jäännösriski (tulvasuojeltujen alueiden haavoittuvuus) voi johtaa siihen, että tulvariskin merkittävyyden arvioinnissa sovelletaan tiukempia kriteerejä. Jos tarkastellulta alueelta on käytettävissä yksityiskohtaisia tulvakarttoja ja ilmastonmuutoksen ennustettu vaikutus tulviin on pystytty ottamaan huomioon, epävarmuuden pienentyminen tekee mahdolliseksi käyttää riskien arvioinnissa myös tulvariskien hallintasuunnitelmassa esitettyjä, eri tavoitetasojen mukaisia tulvan suuruuksia.
Tulvariskialueiden tunnistamisen lähtötiedot
Tulvariskin merkittävyyden arvioinnissa hyödynnetään monipuolisesti tietoa tulvavaarasta eli tulvan todennäköisyydestä sekä tulvan aiheuttamista mahdollisista vahingoista eli riskikohteista.
Lähtötiedot voidaan jakaa 1) yksityiskohtaisiin tulvavaarakarttoihin ja niihin perustuviin riskikohteisiin sekä 2) yleispiirteisempiin, mutta alueellisesti kattavampiin tulvakarttoihin ja vahinkoarvioihin.
Seuraavissa luvuissa on esitetty erilaisia tulvariskien arvioinnin lähtötietoja. Tulvakartat kattavat vain osan Suomesta, mutta niitä on toisaalta laadittu juuri niille alueille, joiden tulvariskejä on ollut tarvetta selvittää tarkemmin.
Ovatko arviointimenetelmät ja lähtötiedot riittävän kattavia?
Tulvavaara- ja tulvariskikartat
Simojoen vesistöalueen tulvariskien alustavassa arvioinnissa on hyödynnetty alueelle laadittuja tulvavaara- sekä tulvariskikarttoja. Simojoen vesistöalueella on tulvavaara- ja riskikartoitettu yhtäjaksoinen alue Simojoen suualueelta Portimojärvelle asti.
Tulvakartat muodostavat perustan tulvariskien tehokkaalle hallinnalle. Tulvakarttoja on kahdenlaisia: tulvavaarakarttoja ja tulvariskikarttoja. Molemmat kartat pitää laatia kaikille niille alueille, jotka on nimetty merkittäviksi tulvariskialueiksi, mutta niitä voidaan laatia myös muille alueille.
Tulvavaarakartta kertoo, mille alueille tulva voi levitä. Tulvariskikartta taas kuvaa, mitä riskikohteita tulvavaara-alueilla sijaitsee. Tulvariskikartta antaa siis käsityksen mahdollisten tulvavahinkojen suuruudesta.
Taustatietoa
Merkittäville tulvariskialueille laadittavista tulvavaarakartoista säädetään tulvariskiasetuksessa (659/2010). Karttoja laaditaan useita, vähintäänkin sellaisille tulville, joiden vuotuinen todennäköisyys on 2 ja 1 prosenttia (tulvan toistuvuudet 1/50 v, 1/100 v), sekä tulvalle, joka on erittäin harvinainen mutta erityisoloissa mahdollinen. Arviot perustuvat mallinnukseen ja aiempiin hydrologisiin havaintoihin.
Tulvavaara-alueen asukasmäärä kuvataan kartalla ruuduilla, joiden sivun pituus on 250 metriä. Aineistona käytetään väestötietojärjestelmää, jonka tiedot yhdistetään tulvavaara-alueisiin. Tulvien peittämät tiet esitetään vastaavasti yhdistämällä tulvavaarakartat Väyläviraston Digiroad-aineistoon.
Tulvariskikartat laaditaan niin, että tulvavaarakarttoihin yhdistetään paikkatietoaineistoista ja esimerkiksi mahdollisilta maastokäynneiltä saatava tieto tulvavahingoille alttiista kohteista. Näin saadaan esitettyä kartalla, kuinka suuren vahingon tietyn suuruinen tulva saattaa aiheuttaa.
Lue lisää tulvakartoituksesta ja tutustu tulvavaara- ja tulvariskikarttoihin:
Tulvakartoitus
Tulvakarttapalvelu
Vesistötulvien tulvavaarakartoitetut ja tulvavaara-alueet
Tarkastellulla alueella sijaitsevat vesistötulvien tulvakartoitetut alueet. Kartalla on esitetty kolmen suuruisen (yleisen, harvinaisen ja erittäin harvinaisen) tulvan peittämät alueet nykyisessä ilmastossa. Tarkemmat tulvakartat, jotka sisältävät mm. useampia tulvaskenaarioita sekä tiedot vesisyvyyksistä ja riskikohteista, löydät tulvakarttapalvelusta.
Vesistötulvien tulvavaarakartoitetut ja tulvavaara-alueet
Tarkastellulla alueella sijaitsevat vesistötulvien tulvakartoitetut alueet. Kartalla on esitetty kolmen suuruisen (yleisen, harvinaisen ja erittäin harvinaisen) tulvan peittämät alueet nykyisessä ilmastossa. Tarkemmat tulvakartat, jotka sisältävät mm. useampia tulvaskenaarioita sekä tiedot vesisyvyyksistä ja riskikohteista, löydät tulvakarttapalvelusta.
Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa
Tulvakarttoihin perustuvat vahinkoarviot
Asukkaiden, rakennusten ja teiden määrä tulvavaara-alueella on oleellinen tieto arvioitaessa tulvan aikana syntyviä mahdollisia vahinkoja eli tulvariskiä. Tämä tieto on tuotettu kaikille tulvavaarakartoitetuille alueille. Paikkatietoanalyysissä on huomioitu ne asukkaat, jotka ovat suorassa tulvariskissä eli rakennus sijaitsee tulvavaara-alueella.
Tarkastele tulvavahinkoarvioita (asukkaat, rakennukset ja tiet) tulvavaarakartoitetuilla alueilla:
Tulvavahinkoarviot (asukkaat, rakennukset ja tiet) -visualisointityökalu
Visualisointityökalu on valtakunnallinen, mutta kattaa vain tulvavaarakartoitetut alueet.
Asukkaat, rakennukset ja tiet vesistöjen tulvavaara-alueella
Taulukossa on esitetty tilastot tulvavaara-alueen asukkaista, rakennuksista ja teistä vesistöjen sekä rannikon pienten valuma-alueiden tulvakartoituksien osalta. Tilastot on esitetty tässä vain harvinaisilta tulvilta, ja ne sisältävät kaikki rakennustyypit ja tieluokat. Lisäksi on esitetty valittujen erikoisskenaarioiden tunnuslukuja. Lukemat ovat suuntaa antavia ja niissä saattaa olla virheitä.
Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa
Tulvariskikartoituksien riskikohteet
Edellä mainitun paikkatietoanalyysin lisäksi ELY-keskukset ovat tehneet ainakin merkittäville tulvariskialueille tarkemman riskikohteiden kartoituksen. Kartoituksessa on hyödynnetty valtakunnallisten paikkatietoaineistojen ohella myös muun muassa kunnilta ja muilta toimijoilta saatuja tietoja.
Taustatietoa
Tulvariskien hallinnan asetus (659/2010) velvoittaa, että tulvariskikartoilla esitetään seuraavat vahinkoluokat:
- asukkaiden arvioitu määrä
- erityiskohteet kuten sairaalat, oppilaitokset ja päiväkodit
- infrastruktuuri kuten tiet, energiaverkot, tietoliikenneverkot ja vesihuoltolaitosten laitteistot
- yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen kannalta merkittävä taloudellinen toiminta
- ympäristön pilaantumista aiheuttavat kohteet sekä pilaantumisesta kärsivät erityiset alueet
- lain nojalla suojellut taikka kaavassa suojelluiksi määrätyt kulttuuriperintökohteet
- muut tarpeelliset tiedot, kuten alueet, joilla tulva voi aiheuttaa jäiden haitallista kulkeutumista tai maaperän merkittävää eroosiota
Valuma-aluetasoinen tulvakartta
Simojoen vesistöalueelle ei ole laadittu valuma-aluetasoista tulvakarttaa.
Valuma-aluetasoinen tulvakartta auttaa tunnistamaan riskialueet etenkin niillä vesistöalueilla, joille ei ole laadittu tarkempia tulvavaarakarttoja. Valuma-aluetasoinen tulvakartta on alueellisesti kattavampi kuin tulvavaarakartta, mutta epätarkempi, koska esimerkiksi uoman syvyystiedot puuttuvat.
Taustatietoa
Valuma-aluetasoinen tulvakartta hyödyntää Suomen ympäristökeskuksen (Syke) kehittämää pintavaluntamallinnusta ja Syken Vesistömallijärjestelmää. Lähtötietoina mallille ovat Maanmittauslaitoksen KM2-korkeusmalli, Väyläviraston tie- ja ratarekisteri sekä maankäyttöaineistot. Imeytymisen ja virtausvastuksen laskennassa hyödynnetään lisäksi veden läpäisemättömyys -aineistoja. Uoman syvyystiedon puuttuminen on huomioitu korjauskertoimella.
Muut lähtötiedot
Simojoen vesistöalueella niillä alueilla, johon Simojoen tulvakartta ei ulotu, tulvariskien tarkastelu on tehty arvioimalla tulvakorkeus. Tulvakorkeutena on käytetty lisäämällä kesäajan vedenpintaan kaksi metriä jokivesistöissä ja yksi metri järvillä. Simojärvellä tulvakorkeus perustuu Simojärven vedenkorkeusaseman havaintotietoon, josta on määritetty Simojärven erittäin harvinaisen (1/1000a) tulvan vedenkorkeus (Gumbel-analyysi).
Järvillä tulvakorkeutena käytetyt vedenkorkeudet ovat:
- Saukkojärvi: N2000+145,65 m
- Toljanjärvi: N2000+150,78 m
- Simojärvi: N2000+177,78 m
- Impiönjärvi: N2000+179,73 m.
Tulville haavoittuvia riskikohteita kartoittaessa voidaan hyödyntää lisäksi useita paikkatietoaineistoja mm. väestörakenteesta, rakennuksista, teistä, infrastruktuurista, ympäristölupavelvollisista toimijoista, luonnonsuojelualueista, vedenottopaikoista ja -kaivoista, vesistörakenteista, kulttuuriperintökohteista ja peltolohkoista.
Taustatietoa
Väestörakenteesta on saatavilla Tilastokeskuksen ruututietokanta (YKR), jota voidaan käyttää esimerkiksi sosiaalisen haavoittuvuuden arvioinnissa. Mahdollisesti sovellettavia muuttujia 250 m ruuduittain ovat mm. ikä, tulotaso, koulutus, työllisyys.
Rakennustietoja ylläpitää Digi- ja väestötietovirasto Rakennus- ja huoneistorekisterissä (RHR). Rekisteri sisältää tietoa kaikkien rakennusluvan vaatineiden rakennusten sijainnista, käyttötarkoituksesta, pinta-alasta, varustustasosta ja asukasmäärästä.
Tie- ja katuverkon sijaintitiedot ja tärkeimmät ominaisuustiedot (mm. väylätyyppi, toiminnallinen luokka, keskimääräinen vuorokausiliikenne sekä tien numero ja nimi) löytyvät Väyläviraston Digiroad-paikkatietoaineistosta.
Infrastruktuurikohteita kartoitettaessa tietoa löytyy Maanmittauslaitoksen ylläpitämästä Maastotietokannasta, joka sisältää tiedot esim. muuntajista ja sähkölinjoista.
Riskiä tulvan aiheuttamasta ympäristön pilaantumisesta arvioitaessa voidaan hyödyntää tietoa tulvavaara-alueella sijaitsevista ympäristölupavelvollisista toimijoista, joiden toiminnasta saattaa aiheutua ympäristön pilaantumista. Ympäristölupavelvolliset toimijat on rekisteröity YLVA-tietojärjestelmään.
Luonnonsuojelualueiden tietoja (mm. Natura 2000 -alueet, valtio- ja yksityisomisteiset luonnonsuojelualueet sekä koskiensuojelulailla suojellut vesistöt) ylläpitää Suomen ympäristökeskus.
Vesistörakenteiden, kuten patojen, penkereiden ja pumppaamoiden sijainti ja ominaisuustietoja löytyy Syke:n ylläpitämästä Vesistötyöt -tietojärjestelmästä (VESTY).
Vesihuoltolaitosten ja vedenottamoiden tietoja löytyy Syke:n ylläpitämästä vesihuollon tietojärjestelmästä (VEETI). Vedenottamoiden sijaintitiedot eivät ole julkisesti saatavilla
Pohjavesialueiden sekä vedenottokaivojen ja -hanojen sijainti- ja ominaisuustietoja löytyy Syke:n ylläpitämästä Pohjavesitietojärjestelmästä (POVET).
Museovirasto ylläpitää tietoaineistoja kulttuuriympäristöstä. Näihin kuuluvat valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY), muinaismuistolain tarkoittamat kiinteät muinaisjäännökset ja lainsäädännöllä (rakennussuojelulaki, kirkkolaki, rakennusperinnönsuojelulaki) suojellut rakennukset sekä maailmanperintökohteet.
Valuma-alueet, korkeussuhteet ja maaperä
Simojoen vesistöalue (64) kuuluu Kemijoen vesienhoitoalueeseen. Simojoen pääuoma saa alkunsa Ranuan kunnan alueella sijaitsevan Simojärven itäpuolen karuilta ylänköalueilta. Simojoki virtaa Ranuan ja Simon kuntien halki päätyen Perämereen. Vesistöalue on laajuudeltaan 3 160 km2 ja sen järvisyysprosentti on 5,66. Vesistöalue jakautuu yhdeksään valuma-alueeseen, joista kukin jakaantuu 4–9 osavaluma-alueeseen.
Simojoen vesistöalue on suojeltu koskiensuojelulailla voimalaitosrakentamiselta. Simojoki on osa Natura 2000 -suojeluverkostoa ja se edustaa Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit -luontotyyppiä. Simojoessa on runsaasti koskia, joissa sijaitsevat myös luonnonvaraisen lohikannan tärkeimmät elinalueet.
Simojoen vesistöalueen maa- ja sisävesialueet kuuluvat Fennoskandian kilven luonnonmaantieteelliseen alueeseen. Vesistöalue sijaitsee melko tasaisella alueella, jossa korkeuserot ovat pienet. Vesistöalueen ala- ja keskiosassa on laajoja suoalueita. Ylempänä vesistöalueella maasto on mäkisempää ja maisemaa luonnehtivat metsän peittämät moreeniselänteet. Meren lähellä Simon kunnassa korkeus pysyttelee alle 50 metriä merenpinnan yläpuolella ja maanpinnan korkeus nousee hitaasti Ranualle päin. Vesistöalueen korkein alue sijaitsee vesistöalueen itäisessä osassa, Posion kunnan alueella. Korkeimmat alueet ovat noin 300 metriä merenpinnan yläpuolella.
Alaosa Simojokivarresta on maaperältään jokikerrostumaa. Suurin osa vesistöalueen maaperästä on sora- ja hiekkamoreenia ja turvekerrostumaa. Kumpumoreenia on vesistöalueella Portimojärven, Simojärven sekä Siika-Kämän välisellä alueella. Pienialaisia alueita prekvartäärisen kallioperän paljastumia on eri puolilla vesistöaluetta.
Simojoen vesistöalueen alaosa kuuluu kasvimaantieteellisesti Pohjanmaa-Kainuun alueeseen ja ylemmät osat Peräpohjolan metsäkasvillisuusvyöhykkeeseen. Alue sijaitsee Etelä- ja Pohjois-Suomen välisessä vaihettumisvyöhykkeessä, jossa esiintyy eteläisiä ja pohjoisia lajeja sekä kasvillisuustyyppejä.
Onko tarkastelualue osattu kuvata riittävän kattavasti arviointia tukemaan?
Vesistön osavaluma-alueet
Vesistön osavaluma-alueiden rajat
Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa
Osavaluma-alueet
Vesistöalueen osavaluma-alueiden pinta-alat (km2) sekä järvien osuus pinta-aloista (%) (Ekholm 1993).
Korkeussuhteet
Alueen korkeussuhteet
Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa
Joet ja järvet
Simojoen pituus on 193 km ja kokonaispudotuskorkeus on 176 metriä. Sen suurimmat kosket ovat Valajankosket, Maaninkakoski, Mötyskoski, Tainikoski, Veitsikoski, Harrikosket, Hamarinkosket ja Isopetäjä.
Simojoen pääuoman lisäksi vesistössä on seitsemän sivujokea, joiden valuma-alue on yli 100 km2. Vesistöalueen merkittävimmät joet ovat Simojoki, Tainijoki, Ruonajoki, Kuivasjoki, Kämäjoki, Kelukkajoki, Ylijoki ja Martimo-oja.
Vesistössä on 38 järveä, joiden pinta-ala on yli 50 ha. Suurimmat järvet ovat Simojärvi, Ristijärvi-Välttämönselkä, Penämöjärvi, Impiönjärvi, Toljanjärvi ja Särki-Kämä.
Virtaamat ja vedenkorkeudet
Simojoen virtaamaa ja vedenkorkeutta mitataan Simon ja Hosionkosken havaintoasemilla. Lisäksi Simojärvellä on vedenkorkeuden mittausasema.
Simojoen pääuoman keskivirtaama on noin 40 m3/s. Virtaamien vaihtelu on suurta ja tulva-aikoina virtaamat kasvavat moninkertaisiksi. Keväällä maaliskuussa ennen lumen sulamista Simojoen virtaama on pienimmillään (noin 5 m3/s). Suurimmat virtaamat ovat huhti-toukokuussa lumien sulamisen seurauksena, jolloin virtaama on noin 400 m3/s. Kesäajan virtaama on alle 30 m3/s.
Simossa vedenkorkeus on keskimäärin N2000+11,36 metriä ja Hosionkoskella N2000+110,0 metriä. Simojärven keskimääräinen vedenkorkeus on havaintoaseman tietojen mukaan N2000+176,55 metriä.
Taustatietoa
Simossa alin mitattu virtaama on ollut maaliskuun loppupuolella ja huhtikuun alussa vuonna 1942, jolloin se oli vain 1 m3/s. Suurin virtaama on ollut toukokuussa vuonna 1982, jolloin se oli 730 m3/s. Vedenkorkeus oli tällöin N2000+13,57 metriä. Korkein havaittu vedenkorkeus on 2.5.1986, jolloin se oli N2000+13,70 metriä. Muita suuria virtaamia on ollut mm. vuosina 1977 (672 m3/s), 1989 (716 m3/s) sekä vuonna 1948 (685 m3/s).
Hosionkoskella virtaamat ovat hieman pienempiä kuin Simon havaintoasemalla. Keskivirtaama on alle 30 m3/s ja ylivirtaamat ovat keskimäärin noin 220 m3/s. Suurin mitattu virtaama on ollut toukokuussa vuonna 1993, jolloin se oli 341 m3/s. Vedenkorkeus oli tällöin myös havaintojakson korkein, N2000+112,22 metriä. Alin mitattu virtaama on ollut noin 2 m3/s (syksyllä vuonna 2006), jolloin myös vedenkorkeus on ollut havaintojakson alin (N2000+109,29 metriä). Vedenkorkeus Hosionkoskella on keskimäärin N2000+110,0 metriä.
Simojärvellä suurin havaittu vedenkorkeus on vuodelta 1973, jolloin se oli N2000+177,51 metriä. Alimmillaan vedenkorkeus on ollut vuonna 1962, jolloin se oli N2000+176,0 metriä.
Vedenkorkeudet
Alueella sijaitsevat vedenkorkeuden havaintoasemat sekä niille lasketut minimit (NW), vuosiminimien keskiarvot (MNW), keskivedenkorkeudet (MW), vuosimaksimien keskiarvot (MHW) sekä maksimit (HW).
Virtaamat
Alueella sijaitsevat virtaaman havaintoasemat sekä niille lasketut virtaaman minimit (NQ), vuosiminimien keskiarvot (MNQ), keskivirtaamat (MQ), vuosimaksimien keskiarvot (MHQ) sekä maksimit (HQ).
Vesien tila
Simojoen vesistöalueella pintavesien ekologinen tila on Simojoen pääuomassa ja Simojärvellä erinomainen. Simojokeen laskevat sivujoet ja Simojärven pohjoisosa on luokiteltu hyvään ekologiseen tilaan. Vesistöalueella ei ole yhtään pintavesistöä luokiteltu hyvää tilaa huonomaan tilaan.
Kemiallisessa luokittelussa pintavedet jaetaan kahteen luokkaan: hyvä tila tai hyvää huonompi tila. Kemiallinen tila on hyvä, jos aineiden ympäristönlaatunormit eivät ylity. Vesistöalueen pintavesien kemiallinen tila on myös pääosin hyvä. Ainoastaan elohopean osalta on havaittu kansallisen ympäristölaatunormin ylittävää kuormitusta.
Pintavesien tila
Pintavesien ekologinen tila. Pintavedet luokitellaan viiteen tilaluokkaan niiden ekologisten ja kemiallisten ominaisuuksien perusteella.
Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa
Nykyinen maankäyttö
Suurin osa Simojoen vesistöalueesta sijoittuu Simon ja Ranuan kuntien alueelle, mutta pieniltä pohjoisilta reunaosiltaan vesistöalue ulottuu Keminmaan, Tervolan ja Rovaniemen kuntien alueille ja itäiseltä reunalta Posion kunnan alueelle. Vesistöalueen ainoa taajama-alueeksi (YKR 2022) merkitty alue on Simon asemakylän alue. Ranuan kunnan keskustaajama sijaitsee vesistöalueen ulkopuolella. Asutus on keskittynyt Simojoen pääuoman varteen sekä Simojärven rannoille.
Yli 90 % Simojoen vesistöalueen pinta-alasta on metsämaata ja suota. Rakennetun alueen osuus kokonaispinta-alasta on hyvin pieni, ainoastaan Simon taajama on luokiteltu rakennetuksi alueeksi. Maatalousalueita on enimmäkseen Simojoen pääuoman varrella, jossa on maataloudelle sopivaa rehevää maaperää. Vesialueesta suurin osa sijoittuu Simojärven alueelle.
Koko Simojoen vesistöalue kuuluu poronhoitoalueeseen. Simon kunnan alueella on Isosydänmaan paliskunta ja Ranuan kunnan alueella Kuukaksen paliskunta.
Nykyinen maankäyttö
Maankäyttöluokkien pinta-alat. Pinta-alojen laskenta perustuu Corine maankäyttö- ja maanpeite 2018-aineistoon.
Suunniteltu maankäyttö
Simojoen vesistöalueella on voimassa Simon kunnan alueella Länsi-Lapin maakuntakaava ja Ranuan kunnan alueella Rovaniemen maakuntakaava. Lisäksi vesistöalueen itäosassa on voimassa Itä-Lapin maakuntakaava ja Suhangon kaivoshankkeen vaihemaakuntakaava. Länsi-Lapin maakuntakaavassa Simon asemakylän seutu on merkitty taajamatoimintojen alueeksi ja osa Simojokivarresta asuntovaltaiseksi alueeksi. Pääosin tulva-alueet on maa- ja metsätalousvaltaista aluetta. Simojokivarsi jokisuulta Yli-Kärppään asti on osoitettu matkailun vetovoima-alueeksi ja matkailun ja virkistyksen kehittämisen kohdealueeksi ja Lantonperän ja Yli-Kärpän välinen alue kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta tärkeäksi alueeksi. Tulva-alueille ei ole osoitettu uusia toimintoja, joille tulva aiheuttaisi haittaa. Maakuntakaavoissa tulvat on huomioitu kaavamääräyksin, joissa rakentamista ohjataan tulvaherkkien alueiden ulkopuolelle ja vaaditaan ottamaan huomioon tulvariskialueet ja tulvien hallintasuunnitelmat.
Maakuntatason kaavasuunnittelun lisäksi kaavoitusta ohjaavat yleis- ja asemakaavoitus. Simojoen vesistöalueella on voimassa Simon kunnan alueella Simojoen yleiskaava ja Ranuan kunnan puolella Simojoen rantaosayleiskaava, Simojärven osayleiskaava ja Simojärven rantaosayleiskaava. Asemakaavoitettua aluetta on Simon asemakylällä ja Simojärven kalasatamassa. Simojoen vesistöalueen yleis- ja asemakaavoissa on huomioitu tulvariskit määräämällä kaavamääräys alimmasta rakentamiskorkeudesta. Kaavojen päivittämisen yhteydessä korkeustaso yleensä päivitetään uusimman suosituksen mukaiseksi.
Taustatietoa
Maankäytön suunnittelun tehtävänä on ohjata alueiden käyttöä ja rakentamista. Maankäyttöä ohjataan valtakunnallisilla alueidenkäyttötavoitteilla ja kaavoituksella. Kaavoitus käsittää maakunta-, yleis- ja asemakaavat. Nämä yhdessä muodostavat maankäytön suunnittelujärjestelmän. Ranta-alueilla tapahtuvaa rakentamista, erityisesti loma-asutusta, ohjataan ranta-asemakaavalla. Rakentamista tulvariskialueiden ulkopuolelle ohjataan kaavamääräyksillä, joissa voidaan määrittää esimerkiksi alin lattiakorkeus. ELY-keskukset laativat suosituksia alimmista tulvan kannalta riittävän turvallisista rakentamiskorkeuksista. Haja-asutusalueilla rannoille rakennettaessa tarvitaan poikkeuslupa. Poikkeusluvassa otetaan tarvittaessa huomioon myös tulvariski.
Maakuntakaava
Alueen ajantasainen maakuntakaava, jossa on esitetty aluemuotoiset aluevaraukset.
Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa
Suojelualueet ja kulttuuriperintö
Simojoen pääuoma on suojeltu koskiensuojelulailla (35/1987), joka kieltää voimalaitosrakentamisen Simojoella.
Simojoen vesistöalueella on yhteensä 15 Natura 2000 -verkostoon kuuluvaa suojelualuetta, mutta näistä kolme sijaitsee vesistöalueen reunassa eikä varsinaisesti vesistöalueella. Kaiken kaikkiaan Natura-verkostoon kuuluvaa aluetta vesistöalueella on vajaa 30 000 hehtaaria. Luontodirektiivin mukaisia erityisten suojelutoimien SAC-alueita on yhteensä noin 28 500 hehtaaria ja lintudirektiivin mukaisia erityisiä suojelualueita, SPA -alueita on noin 11 500 hehtaaria. Kuusi vesistöalueen Natura 2000 -alueitta kuuluu molempiin suojelutyyppeihin.
Vesistöalueen Natura 2000 -alueista Simojärvi, Martimoaapa-Lumiaapa-Penikat, Simojoki sekä Korouoma-Jäniskaira on merkitty vesienhoidon kannalta erityisiin alueisiin. Ne ovat merkittäviä alueita vesiluontotyyppien ja lajien suojelun kannalta. Näistä Korouoma-Jäniskaira sijaitsee vain hyvin pieneltä osin vesistöalueen itäreunalla.
Luonnonsuojelualueet
Alueella sijaitsevat luontodirektiivin (92/43/ETY) ja lintudirektiivin (79/409/ETY) mukaiset keskeiset suojelualueet eli ne Natura 2000 -alueet, jotka ovat merkittäviä vedestä riippuvaisten elinympäristöjen ja lajien suojelulle.
Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa
Rakennettuja kulttuuriympäristökohteita ovat Simon rautatieasema ja Simonkylän ja Simoniemen kyläasutus sekä Putkivaaran kylä Ranualla. Lisäksi Pohjanmaan rantatie kulkee vesistöalueen länsireunalla. Valtion asetuksella suojeltuja kohteita Simojoen vesistöalueella on kaksi, Martimoaavan niittysauna sekä Simon rautatieasema (kohde sisältää 10 rakennusta). Simojoen vesistöalueella on yhteensä 114 muinaismuistolain (295/1963) nojalla rauhoitettua kiinteää muinaisjäännöstä.
Kulttuuriympäristökohteet
Alueella sijaitsevat valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY).
Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa
Tulvasuojelu
Simon kunnan alueella, lähinnä Asemanseudulla ja Simojoen suualueella, on rakennettu 1990-luvun alussa ja 2000-luvulla useita tulvapenkereitä. Vuoden 1987 tulvan jälkeen Simon taajamassa tulvapenkereitä on rakennettu yhteensä noin 1,2 kilometriä. Veteraanitien alueella on rakennettu tulvapengertä jätevedenpuhdistamon, veteraanitalon ja omakotitalon eteen. Erkinantin talon suojaksi on vuonna 2000 rakennettu tulvapengertä rakennusten ympärille. Onkalon tien varteen on rakennettu rakennusten suojaksi tulvapengertä kahteen eri paikkaan yhteensä n. 400 metriä. Lisäksi Taininiemen alueelle on rakennettu tulvapengertä omakotitalon suojaksi n. 200 metriä.
Vuosina 2007–2008 Simon alueelle rakennettiin viisi eri tulvapengertä ja muutamia tulvaesteitä ja rantasuojauksia. Simojokisuun länsirannalle rakennettiin pengertä noin 500 metriä, Simojoen itärannalle Onkaloon 580 metriä, Nikkilänsuvantoon 600 metriä ja Uutun talon suojaksi 60 metriä Koivuojan varteen. Simon leirintäalueen ympärille rakennettiin puuverhoiltua teräsponttiaitaa leirintäalueen päärakennuksen ympärille ja Ojalan alueelle tulvapengertä noin 500 metrin matkalle. Lisäksi Onkalontien tulvapenkereen kohdalle 4-tien suunnasta laskeva luonnonoja käännettiin laskemaan Onkalontien itäpuolta noin 800 metrin päässä etelässä olevaan kuivatusojaan. Penkereiden korkeudet on esitetty taulukossa.
Simojoella on lisäksi suoritettu jokiuoman ruoppauksia. Ruoppauksilla on saatu mataloituneet ja lietteiset väylät johtamaan tehokkaammin pois tulvavettä ja jää ei takerru pohjaan yhtä herkästi kuin aiemmin. Jääpatojen ehkäisemiseksi on suoritettu keväisin jäänsahauksia ja -hiekoituksia. Useana keväänä jäänsahausta on tehty jääpatoalttiilla alueilla Simojokisuulla, Nikkilänsuvannolla ja valtatien 4 (E75) sillan ja rautatiesillan välisellä alueella.
Taustatietoa
Tietoja Simojoen vesistöalueen tulvapenkereistä on esitetty alla olevassa taulukossa. Kuvassa on kartta penkereiden sijainnista.
Taulukko: Simojoen vesistöalueen tulvapenkereiden korkeus ja pituus.
Penkereen nimi | Korkeus (N2000+m) | Pituus (m) |
Simojokisuun länsirannan tulvapenger | 4,2 | 500 |
Onkalon tulvapenger | 4,4-5,3 | 580 |
Nikkilän suvannon tulvapenger | 9,4-10,4 | 600 |
Uutun talon tulvapenkeger | 9,9 | 60 |
Ojalan alueen tulvapenger | 12,9 | 500 |
Veteraanintien tulvapenger | 10,9-11,3 (arvioitu korkeusmallista) | 432 |
Erkinantin tulvapenger | 12,2 (arvioitu korkeusmallista) | 163 |
Onkalontien tulvapenger | 10,8-12,2 | 400 |
Leirintäalueen tulvaeste | 12,2 | 132 |
Taininiemen Hopeatörmän tulvapenger | Ei tietoa | 200 |
Kartassa on esitetty Simojokisuun ja Simon asemakylän tulvapenkereiden sijainti.

Vesistörakenteet ja vesistön käyttö
Simojoen vesistöalue on suojeltu koskiensuojelulailla voimalaitosrakentamiselta, joten Simojoen vesistöä ei säännöstellä.
Simojoen vesistön käyttö on pääosin virkistyskäyttöä ja kalastusta. Simojoella on oma luontainen lohikanta. Joella harjoitetaan heittokalastusta, perhokalastusta sekä soutu-uistelua. Kalalajeja on muun muassa ahven, harjus, hauki, lohi (merilohi), siika, särki, säyne ja taimen (meritaimen).
Taustatietoa
Yksittäisen padon aiheuttama tulvariski on jo otettu huomioon patoturvallisuuslain ja -asetuksen määräämin toimenpitein. Pääsääntönä voidaan pitää, että pelkästään yksittäisen padon sortuman aiheuttaman tulvariskin perusteella ei ole perusteltua nimetä aluetta merkittäväksi tulvariskialueeksi.
Viitteet
- Valuma-aluekohtaiset tulvakartat (TIIMA-hanke)
- Parjanne, Antti, Rytkönen, Anna-Mari, Veijalainen, Noora. 2020. Ilmastonmuutoksen ja vesienhoidon huomioon ottaminen tulvariskien hallinnassa.
- Parjanne, Antti; Silander, Jari; Tiitu, Maija; Viinikka, Arto, 2018. Suomen tulvariskit nyt ja tulevaisuudessa – Varautuminen maankäytön, talouden ja ilmaston muutokseen.
- Perrels, Adriaan; Haakana, Juha; Hakala, Outi; Kujala, Susanna; Láng-Ritter, Ilona; Lehtonen, Heikki; Lintunen, Jussi; Pohjola, Johanna; Sane, Mikko; Fronzek, Stefan; Luhtala, Sanna; Mervaala, Erkki; Luomaranta, Anna; Jylhä, Kirsti; Koikkalainen, Kauko; Kuntsi-Reunanen, Eeva; Rautio, Tuukka; Tuomenvirta, Heikki; Uusivuori, Jussi; Veijalainen, Noora (2022-04-28) Kustannusarviointi ilmastonmuutokseen liittyvästä toimimattomuudesta (KUITTI)
- Veijalainen, N., Jakkila, J., Nurmi, T., Vehviläinen, B., Marttunen, M. ja Aaltonen, J. 2012 Suomen vesivarat ja ilmastonmuutos – vaikutukset ja muutoksiin sopeutuminen WaterAdapt-projektin loppuraportti. Suomen ympäristö 16/2012. Helsinki. 138 s. ISBN (pdf) 978–952–11-4018-1.
Tallenna PDF