Tulvariskien alustava arviointi Karvianjoen vesistöalueelle
Ehdotus merkittäviksi tulvariskialueiksi 2024-2030
Karvianjoen vesistöalueelta ei ehdoteta tulvariskien hallinnasta annetun lain (620/2010) mukaisia merkittäviä tulvariskialueita. Tarkasteltavalla vesistöalueella ei ole esiintynyt tulvia, joista olisi aiheutunut tulvariskien hallinnasta annetun lain 8 §:n 1 momentissa tarkoitettuja yleiseltä kannalta katsoen vahingollisia seurauksia. Vesistöalueella ei ole myöskään arvioitu esiintyvän tulevaisuuden tulvia, joista aiheutuisi edellä tarkoitettuja vahingollisia seurauksia.
Karvianjoen vesistöalueelta nousi tarkasteluissa kuitenkin erityisesti esille muuksi tulvariskialueeksi Pomarkun taajama, jossa taajamassa on riski jääpatotulville. Pomarkun taajamaa esitetään muuksi tulvariskialueeksi ja alueelle suositellaan tehtäväksi tarkempaa tulvakartoitusta.
Onko tulvariskialueet tunnistettu ja ehdotettu oikein?
Muutokset edelliseen suunnittelukauteen verrattuna
Karvianjoen vesistöalueelta on edellisellä kaudella nimetty muuksi tulvariskialueeksi Merikarvian keskusta. Tällä alueella on edellisen suunnittelukauden aikana valmistunut merkittävänä tulvasuojelutoimenpiteenä tulvapenger suojaamaan keskustan asuinrakennuksia vesistötulvalta ja tulvariski on poistunut. Merikarvian keskustaa ei enää ehdoteta muuksi tulvariskialueeksi.
Kuulemisen perusteella tehdyt muutokset
Kuuleminen tulvariskialueista järjestettiin 15.3.2024–17.6.2024. Kuulemisaineisto, ml. palautekooste sekä tarkistetut ehdotukset, ovat saatavilla tulvariskien aluesivujen kautta. Myös tätä alustavaa arviointia on tarvittaessa päivitetty saadun palautteen pohjalta. Maa- ja metsätalousministeriö nimesi 19.12.2024 vesistöjen ja merenpinnan noususta aiheutuvien tulvien merkittävät tulvariskialueet vuoteen 2030 ja asetti tulvaryhmät näille alueille. Nimeäminen tehtiin ELY-keskusten ehdotuksien mukaisesti.
Yleistä tulvariskien alustavasta arvioinnista
Tulvariskien alustavassa arvioinnissa tunnistetaan tulvien aiheuttamia riskejä muun muassa asutukselle, yhteiskunnan toiminnoille, liikenteelle, ympäristölle ja kulttuuriperinnölle. Arviointi tehdään kaikille vesistö- ja rannikkoalueille ja arvioinnin perusteella nimetään merkittävät tulvariskialueet. Tulvariskialueiden tunnistaminen perustuu aiempiin tulviin sekä saatavissa oleviin tietoihin ilmasto- ja vesiolojen kehittymisestä.
Ne alueet, joilla tulvariski saattaa olla alustavan arvioinnin perusteella merkittävä, nimetään merkittäviksi tulvariskialueiksi. Näillä alueilla vesistöjen tai merivedenpinnan nousu voi aiheuttaa huomattavia tulvavahinkoja. Merkittäville tulvariskialueille laaditaan tulvavaara- ja tulvariskikartat sekä tulvariskien hallintasuunnitelmat.
Alustava arviointi tarkistetaan kuuden vuoden välein. Tältä sivustolta löydät tulvariskien alustavan arvioinnin taustatiedot sekä tiedot vuonna 2024 ehdotetuista tulvariskialueista. Osa taustatiedoista, esimerkiksi kartat ja raportit, päivittyvät automaattisesti vuosittain tai jopa useammin.
Tutustu alta tarkemmin alueen alustavan arvioinnin yksityiskohtiin
Tarkasteltavan alueen tulvariskien alustava arviointi perustuu mahdollisimman kattavaan saatavilla olevaan tietoon esiintyneistä tulvista sekä tulevaisuudessa mahdollisesti esiintyvistä tulvista ja niiden vaikutuksista. Tulevaisuuden tulvia on arvioitu saatavilla oleviin tulvakarttoihin ja paikkatietopohjaisiin vaikutusarvioihin perustuen.
Onko tulvariskejä tarkasteltu mielestäsi riittävän kattavasti?
Tunnistetut muut tulvariskialueet
Tunnistetut muut tulvariskialueet perusteineen tarkastellulta vesistö- tai merialueelta.
Tulvariskit ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle
Nimettäessä tulvariskialueita tarkastellaan erityisesti tulvan aiheuttamia vaikutuksia ihmisten terveyteen ja turvallisuuteen. Riskiä lisäävät tulvalle altistuvan väestön suuri määrä sekä tulvavaara-alueella sijaitsevat vaikeasti evakuoitavat kohteet, kuten sairaalat, terveyskeskukset, vanhainkodit, päiväkodit ja koulut. Vahingollinen seuraus ihmisten terveydelle voi johtua myös altistumisesta tulvan mukana leviäville taudinaiheuttajille.
Karvianjoen vesistöalueen keskimäärin kerran 1000 vuodessa toistuvan tulvan alueelle arvioidaan joutuvan yhteensä yli 700 asuinrakennusta ja yli 3 200 muuta rakennusta. Harvinaisen tulvan sattuessa uhattuna saattaisi olla melkein 2 200 asukasta. Maa-alueita alavalla alueella on vajaa 300 km².
Karvianjoen vesistöalueella on vaikeasti evakuoitavia kohteita alavalla alueella kaksi kappaletta. Pomarkussa on yksi kehitysvammaisten hoitolaitos ja Honkajoella yksi terveyskeskus.
Tulvariskit yhteiskunnalle tärkeille palveluille
Yhteiskunnalle tärkeät palvelut muodostuvat asioista, jotka pitävät turvallisen arjen rattaat pyörimässä – esimerkiksi toimivasta lämmön- ja sähkönjakelusta, liikenne- ja tietoliikenneyhteyksistä ja vesihuollosta. Kun yhteiskunnan perustoiminnot ovat kunnossa, tulvan jälkeen voidaan palata normaaliin elämään ilman, että koko yhteiskunnan perusta järkkyy.
Tulvariskein hallinnan suunnittelun alustavassa arvioinnissa edellisellä kaudella on selvitetty Karvianjoen vesistöalueen tulvaherkällä alueella olevaa kriittistä infrastruktuuria. Kohteissa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia.
Vedenottamoita Karvianjoen vesistöalueella on 52 kappaletta, jotka kaikki ovat pohjavedenottamoita. Alavilla alueilla pohjavedenottamoita on Kauhajoella, Siikaisissa, Pomarkussa ja Porissa yhteensä viisi kappaletta.
Sähkömuuntajia ja suurjännitelinjojen pylväitä on eri puolilla vesistöaluetta, myös alavilla alueilla. Muuntoasemia ei alavilla alueilla ole yhtään. Tietoliikenteen rakennuksia alavilla alueilla on Siikaisissa kolme kappaletta ja Honkajoella yksi kappale.
Valtatiet 8 ja 23 katkeavat useasta kohtaa alavien alueiden kohdalla. Valtatie 8 katkeaa Eteläjoen, Merikarvianjoen ja Tuorijoen kohdalla sekä kolmesta kohtaa Lampinjärven sekä Haapijärven länsipuolella. Valtatie 23 katkeaa Noormarkussa, Pomarkussa ja Kankaanpäässä sekä Karvianjoen ja Hapuanojan kohdalla. Tavaraliikenteen rautatie katkeaa suurin piirtein samoista kohdista kuin valtatie 23, sillä se kulkee tien vieressä sitä myötäillen. Kiertoteiden löytäminen katkenneille valtateiden kohdille on vaikeaa, sillä katkeaminen tapahtuu yleensä jokien kohdalla ja samalla lähes kaikki joet ylittävä tiestö katkeaa. Pienempiä teitä katkeaa joka puolella vesistöaluetta.
Tulvariskit ympäristölle
Tarkasteltaessa ympäristölle koituvaa tulvariskiä otetaan huomioon kohteet, jotka voivat aiheuttaa tulvatilanteessa äkillistä ympäristön pilaantumista tai vahingollisia seurauksia ihmisen terveydelle esimerkiksi talousveden pilaantuessa. Tulvariskin merkittävyyteen vaikuttaa vahingollisten seurausten laajuus ja kesto. Tulvan sattuessa ympäristölle voivat aiheuttaa vahinkoa muun muassa polttoainesäiliöt ja muut kemikaalisäiliöt sekä jätevedenpuhdistamot.
Karvianjoen vesistöalueella alavalla alueella on yksi jätevedenpuhdistamo Kankaanpäässä, kolme polttoaine- ja kemikaalivarastoa, yksi kalkkikivilouhos, yksi eläinsuoja, ja kymmenen kotieläintaloutta. Eniten alavalla alueella on VAHTI -kohteita Karvialla (7), Siikaisissa (4) ja Honkajoella (3). IPPC -kohteita ei Karvianjoen vesistöalueen alavalla alueella sijaitse yhtään. Merikarvian Tuorilassa, Siikaisissa ja Pomarkussa on polttoaineiden vähittäiskauppakohteita alavalla alueella.
Tulvariskit kulttuuriperinnölle
Kulttuuriperintöön kohdistuvaa tulvariskiä tarkasteltaessa otetaan huomioon aineellinen perintö, kuten rakennukset ja rakennelmat, jotka voisivat kärsiä korjaamatonta vahinkoa. Tulvavesi voi aiheuttaa monenlaista vahinkoa, esimerkiksi romahduttaa rakenteita tai kuluttaa pintoja. Vettyminen voi synnyttää myös mikrobiongelman tai aiheuttaa maaperän eroosiota perintökohteen alla.
Tulvariskein hallinnan suunnittelun alustavassa arvioinnissa edellisellä kaudella on selvitetty Karvianjoen vesistöalueen tulvaherkällä alueella olevaa kulttuuriperintökohteita. Kohteissa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia.
Valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristökohteita Karvianjoen vesistöalueen alavalla alueella on 11 kappaletta. Muita rakennettuja kulttuuriympäristöjä alavalla alueella on 17 kappaletta. Lisäksi alavalla alueella on yksi valtion asetuksella suojeltu kohde. Muinaisjäännösrekisterikohteita jää alavalle alueelle noin 50 kpl. Alavalla alueella ei sijaitse yhtään maailmanperintökohdetta, valtakunnallisesti tärkeää museota tai linnaa (Museovirasto).
Muut tulvariskit
Karvianjoen vesistöalueella tulvavaaraa lisäävät jää- ja hyydepatoriski. Padoille alttiit muodostumispaikat ovat kokemusperäisesti tiedossa ja tulviin on hyvin varauduttu. Toistuvat tulvat ovat myös ohjanneet rakentamista ja muuta tulvista vahingoittuvaa toimintaa pois tulva-alueelta.
Valuma-alueen järvisyydestä ja metsäisyydestä johtuen vesistötulvat eivät ole erityisen nopeita ja niiden vaikutukset ovat tyypillisesti pitkäaikaisia.
Esiintyneet tulvat
Tulvista aiheutuneita vahinkoja on kirjattu pelastustoimen resurssi- ja onnettomuustilastojärjestelmään (PRONTO) vuodesta 1996 lähtien. Tämän tilastoidun jakson aikana Karvianjoen vesistöalueella tapahtuneita tulvia on ollut vuonna 2006 keväällä, syksyllä ja talvella, vuonna 2007 kesällä ja vuonna 2008 syksyllä. Tulvatilanteita on esiintynyt yleensä Merikarvianjoen varressa sekä Poosjärvellä. Pomarkussa on ollut jääpatotulvia vuosina 1994 ja 2006, jotka ovat aiheuttaneet vähäisiä vahinkoja. Suuremmilta vahingoilta on kuitenkin vältytty. Myös Honkajoen ylä- ja alapuolisessa Karvianjokivarressa ovat tulvat nousseet usein osalle peltoalueista. Tulvien aiheuttamia vahinkoja ovat olleet yleensä mm. teiden katkeamiset, talojen joutuminen veden saartamaksi sekä vesien valuminen talojen kellareihin.

Lokakuussa 2012 koettiin poikkeuksellisen rankkoja sateita. Karvianjoen vesistössä. 4.-7.10. välisenä aikana satoi Pohjois-Satakunnassa toistasataa millimetriä, mikä vastaa keskimäärin kahden kuukauden sademäärää. Virtaamat ja vedenkorkeudet nousivat Karvianjoen vesistössä lähelle seurantahistorian ennätystä. Karvianjoen vesistössä aiheutui eriasteisia kastumisvahinkoja arviolta sadalle kesämökille ja noin kymmenelle asuinrakennukselle. Siikaisissa vältettiin ison liikuntahallin kastuminen, kun pelastusviranomaisen ja paikallisen VPK:n toimesta rakennettiin väliaikainen tulvapenger hallin ympärille. Karvianjoen valuma-alueella jouduttiin katkaisemaan useita tieyhteyksiä, mutta pysyviä vahinkoja aiheutui lähinnä pienemmille yksityisteille. Maataloudelle aiheutui myös laajasti vahinkoja ja mm. satoja rehupaaleja huuhtoutui Pomarkunjoen alavilta rannoilta Isojärveen.
Vuoden 2013 keväällä oli tulva, jossa Karvianjoella virtaamat nousivat suuremmiksi kuin kertaakaan vuoden 1977 kevättulvan jälkeen ja vesi nousi monin paikoin kiinteistöihin ja katkoi teitä. Eteläjoella Lasetinkosken ja Paloheimonkosken jääpadot uhkasi nostaa vedenpintaa asuinrakennuksia vahingoittavalle tasolle. Siikaisten urheiluhalli suojattiin väliaikaisella tulvapenkereellä ja vettä pumpattiin kellareista, kun Siikaisjärven vedenkorkeus nousi tulvakorkeuteen.
Kevään 2018 sulannan yhteydessä jouduttiin Pomarkussa purkamaan jääpatoa kaivinkoneella, eikä tulvavahinkoja syntynyt. Myös keväällä 2022 Karvianjoen vesistöalueella oli suuren lumimäärän vuoksi tulvauhka, mutta suuremmilta vahingoilta silloinkin vältyttiin.
Onko tarkastelussa mukana kaikki keskeinen tieto tarkastellun alueen esiintyneistä tulvista?
Taustatietoa
Lisätietoa esiintyneistä tulvista
Esiintyneistä tulvista ja niistä aiheutuneista vahingoista saadaan tietoa myös ilma- ja satelliittikuvien, maksettujen vakuutuskorvauksien sekä pelastuslaitosten tehtävien perusteella:
Ilma- ja satelliittikuvista voidaan arvioida esiintyneen tulvan laajuutta. Näiden perusteella rajattuihin tulva-alueisiin pääset tutustumaan Tulvakarttapalvelun laajassa versiossa (Havaitut tulva-alueet).
Vakuutusyhtiöiden maksamat korvaukset kuvaavat tulvista aiheutuneiden rakennus- ja irtaimistovahinkojen taloudellista arvoa yksityishenkilöille. Vuoteen 2013 asti valtio maksoi korvaukset. Vuodesta 2014 saakka korvauksia on maksettu koti- ja kiinteistövakuutukseen sisältyvän tulvaturvan kautta. Tulvaturva korvaa vain poikkeuksellisista tulvista (n. 2 %, 1/50 v) aiheutuvat vahingot. Tilastoihin vakuutuskorvauksista pääset tutustumaan: Tulvariskien hallinnan indikaattorit
Tiedot pelastustoimen tulviin liittyvistä tehtävistä löytyvät Pelastustoimen resurssi- ja onnettomuustilasto Prontosta. Pelastuslaitoksille tulvista aiheutuvat tehtävät ovat enimmäkseen vahingontorjuntatehtäviä, mutta sisältävät myös muita tehtävätyyppejä, kuten avunanto-, tarkastus- ja ihmisenpelastustehtäviä. Interaktiivisessa karttapalvelussa on mahdollista tarkastella tehtävien alueellista ja ajallista jakautumista sekä kehittymistä eri suodattimien avulla. Karttapalvelua pääset katselemaan vastaavasti Tulvariskien hallinnan indikaattorit -sivun kautta (Tulviin liittyvät pelastustoimen tehtävät).
Ylivedenkorkeudet
Raportilla on esitetty vesistöalueen menneitä tulvahuippuja perustuen hydrologiseen havaintosarjaan. Raportille on laskettu aikasarjan tunnusluvut MHW eli vedenkorkeuden vuosimaksimien keskiarvo sekä HW eli korkein havaittu vedenkorkeus. Pylväskuvaajassa on esitetty vedenkorkeuden vuosimaksimit ja -minimit. Voit itse säätää pylväskuvaajan skaalauksen.
Ylivirtaamat
Raportilla on esitetty vesistöalueen menneitä tulvahuippuja perustuen hydrologiseen havaintosarjaan. Raportille on laskettu aikasarjan tunnusluvut MHQ eli virtaaman vuosimaksimien keskiarvo sekä HQ eli korkein havaittu virtaama. Pylväskuvaajassa on esitetty virtaaman vuosimaksimit ja -minimit. Voit itse säätää pylväskuvaajan skaalauksen.
Esiintyneiden tulvien vaikutus nykytilanteessa
Merikarvian keskustaan rakennettu tulvapenger turvaa asutusta tulvatilanteissa, joissa aiemmin on tapahtunut vahinkoja. Nykytilanteessa vahingot jäävät merkittävästi pienemmiksi, mitä ne ennen tulvapenkereen rakentamista olivat.
Ilmastonmuutoksen vaikutus
Ilmastonmuutos vaikuttaa monin tavoin vesivaroihin, muuhun ympäristöön ja yhteiskuntaan. Vaikutusten voimakkuudessa on eroja Suomen eri osien välillä. Sisävesien hydrologisissa oloissa merkittävin muutos on se, että valunnan, virtaamien ja vedenkorkeuksien vuodenaikaiset vaihtelut lisääntyvät. Rannikkoalueilla maankohoamisella on merkitystä sille, kuinka paljon ennustetut muutokset Itämeren keskivedenkorkeuksissa vaikuttavat eri alueilla. Eniten merenpinta nousee Suomenlahden rannikolla.
Karvianjoen vesistöalueella kevättulvien ennustetaan pienenevän ja aikaistuvan. Talven lumimäärien ennustetaan vähenevän, joten keväiset lumensulamistulvat jäävät pienemmiksi. Keväällä tulvahuipun ennustetaan esiintyvän hieman nykyistä aiemmin. Syys- ja talvitulvien puolestaan ennustetaan yleistyvän ja voimistuvan.
Vesistötulvissa ilmastonmuutoksen ei ennakoida aiheuttavan alueella suurta muutosta vuoteen 2050 mennessä, mutta vaikutus voi vaihdella vesistöalueittain kevättulvien pienenemisestä aiheutuvasta tulvariskin pienenemisestä rankkojen sateiden ja talvitulvien lisääntymisen aiheuttamaan kasvuun.
Taustatietoa
Vesistötulvat ja ilmastonmuutos
Ilmastonmuutoksen vaikutuksia vesistöjen virtaamiin ja vedenkorkeuksiin on tarkasteltu Suomen ympäristökeskuksen vesistömallijärjestelmän simuloinneilla WaterAdapt-hankkeessa (2012) sekä tuoreimpana ClimVeturi-hankkeessa (2020). Simuloinnit on tehty vertailujaksolle 1981–2010 sekä kahdelle tulevaisuuden jaksolle, 2010–2039 ja 2040–2069.
Tulokset osoittavat, että ilmastonmuutos muuttaa merkittävästi jokien virtaamien ja järvien vedenkorkeuksien vuodenaikaista vaihtelua. Keväällä lumen sulamistulvat lievenevät huomattavasti etenkin Etelä- ja Keski-Suomessa, koska talvet ovat nykyistä lauhempia. Kesällä vedenpinta laskee entistä alemmas useissa järvissä siksi, että keväät tulevat aikaisemmin ja kesäinen haihdunta lisääntyy. Näin käy etenkin runsasjärvisillä alueilla, missä järvihaihdunta vaikuttaa voimakkaimmin. Kesän ja alkusyksyn kuivuus ja alhaiset vedenpinnat ovatkin tulevaisuudessa entistä suurempi ongelma joillakin järvillä. Syksyn sateet lisääntyvät, ja loppusyksyn virtaamat kasvavat tulevina vuosikymmeninä. Talviset vedenkorkeudet ja virtaamat kasvavat selvästi, kun entistä suurempi osa talvisateista tulee vetenä ja lunta sulaa talven aikana. Muutokset talven virtaamissa ja vedenkorkeuksissa ovat suurimpia Etelä- ja Keski-Suomessa, kun taas Pohjois-Suomessa luminen talvi säilyy pidempään.
Jaksolla 2010–2039 hydrologiset muutokset ovat Pohjois-Suomessa vielä melko pieniä, kun taas eteläisemmille alueille suurin osa ilmastoskenaarioista osoittaa melko selkeitä muutoksia jo lähivuosikymmeninä. Eri ilmastoskenaarioiden antamat tulokset poikkeavat merkittävästi toisistaan, mutta muutoksen suunta on kaikissa skenaarioissa samankaltainen.
Meritulvat ja ilmastonmuutos
Merivedenkorkeuden noususkenaariot (SSP1-2.6, SSP2-4.5 ja SSP5-8.5) ja niitä vastaavat meritulvakartat on määritetty eri todennäköisyyksille Itämerellä vuoteen 2100 saakka. Skenaarioissa ja kartoissa on otettu huomioon sekä meriveden pinnan nousu (ilmastonmuutos ja maankohoaminen huomioiden) että vedenkorkeuden lyhytaikaiset vaihtelut (Ilmatieteenlaitos, 2023). Merivedenkorkeuden lyhytaikainen vaihtelu johtuu Itämerellä muun muassa tuulesta, ilmanpaineesta ja jääpeitteestä.
Keskitason skenaarion (SSP2-4.5) ennustamat muutokset Suomen rannikon keskivedenkorkeuksissa (-28 cm–+31 cm) vaihtelevat alueittain, mikä johtuu ennen muuta maankohoamisesta. Vähiten merivesi nousee Perämerellä ja Pohjanlahdella, missä maankohoaminen on suurinta. Meriveden pinta nousee eniten Suomenlahden rannikolla, jossa sijaitsee myös paljon tulville alttiita kohteita.
Lue lisää ja tarkastele tuloksia ilmastonmuutoksen vaikutuksista tulviin:
Ilmastonmuutoksen vaikutus vesistöihin -visualisointityökalu
Rannikkoalueen meritulvavaarakartat vuosina 2020 (nykytilanne), 2050 ja 2100 eri päästöskenaarioilla ja eri suuruisilla tulvilla
Ilmastonmuutoksen vaikutus vesistötulviin
Ilmastoskenaarioiden (25 kpl) antama keskimääräinen muutos ja maksimimuutos (verrattuna jaksoon 1981–2010) kerran 100 vuodessa toistuviin vesistötulviin eri puolella Suomea 2070–2099.
Ilmastonmuutoksen vaikutus meritulviin
Rannikkoalueen meritulvavaarakartat vuosina 2020 (nykytilanne), 2050 ja 2100 eri päästöskenaarioilla ja eri suuruisilla tulvilla.
Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa
Onko ilmastonmuutoksen ja muun pitkäaikaisen kehityksen vaikutus osattu huomioida arvioinnissa?
Muun pitkäaikaisen kehityksen vaikutus tulvariskeihin
Väestönkehitys on ollut erilaista eri osissa vesistöaluetta. Rannikon läheisyydessä sijaitsevat kunnat ovat kasvaneet voimakkaasti, kun taas sisämaan kunnat ovat kärsineet väestökadosta. Väestöennusteen mukaan tämä kehitys jatkuu myös tulevaisuudessa.
Väestön ikääntyminen on myös merkittävä trendi, joka voi vaikuttaa tulvariskiin esimerkiksi heikentämällä ihmisten sopeutumiskykyä tai lisäämällä erityistarpeita tulvatilanteissa. Vesistöalueen väestö keskittyy suurimpiin kaupunkeihin ja niiden lähiympäristöihin, kun taas maaseutualueiden väestö vähenee.
Pitkällä aikavälillä tietoisuus maankäytön muutosten vaikutuksesta valuntaan, ja sitä kautta tulvariskiin, voi lisätä koko valuma-alueella vedenpidätyskykyä.
Taustatietoa
Tulvariskin kehittymiseen vaikuttavat pitkällä aikavälillä ilmastonmuutoksen lisäksi etenkin maankäytön muutokset, väestökehitys ja talouskasvu. Alueelliset erot tulvariskin kehittymisessä kasvavat kaupungistumisen myötä. Rakennusten teknistyminen ja talouskasvu voivat lisätä tulvavahinkojen suuruutta. Väestön ikääntyessä haavoittuvuus tulville kasvaa.
Tulvariskiin voidaan vaikuttaa merkittävästi, kun maankäyttöä ohjataan erityisesti uusilla rakentamiskohteilla tulvavaara-alueiden ulkopuolelle esimerkiksi antamalla suosituksia alimmista rakentamiskorkeuksista. Maankäytön suunnittelussa tulvariskit tulisi ottaa huomioon muun muassa kaavoituksessa ja kuntien rakennusjärjestyksessä.
Merkittäville tulvariskialueille on laadittu arviot tulvariskin kehittymisestä vuoteen 2100 saakka. Tutustu arvioihin interaktiivisella raportilla:
Tulevaisuuden tulvariskit (PowerBI-raportti)
Tulvariskin merkittävyyden arviointi
Tulvariskin merkittävyyttä arvioitaessa otetaan huomioon alueelliset ja paikalliset olosuhteet, tulvan todennäköisyys sekä seuraavat tulvasta mahdollisesti aiheutuvat yleiseltä kannalta katsoen vahingolliset seuraukset:
- vahingollinen seuraus ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle
- välttämättömyyspalvelun, kuten vesihuollon, energiahuollon, tietoliikenteen, tieliikenteen tai muun vastaavan toiminnan, pitkäaikainen keskeytyminen
- yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja turvaavan taloudellisen toiminnan pitkäaikainen keskeytyminen
- pitkäkestoinen tai laaja-alainen vahingollinen seuraus ympäristölle
- korjaamaton vahingollinen seuraus kulttuuriperinnölle.
Taustatietoa
Maa- ja metsätalousministeriön nimittämä valtakunnallinen tulvariskien hallinnan koordinointiryhmä on antanut esimerkkikriteereitä merkittävästä tulvariskistä muistiossaan 22.12.2010. Näitä kriteereitä ovat muun muassa:
- enemmän kuin 500–1000 vakituista asukasta erittäin harvinaisen tulvan (~1/1000 v) peittämällä asuinalueella,
- useita terveydenhuoltorakennuksia tai huoltolaitosrakennuksia, joissa on useita pysyviä vuodepaikkoja sekä lasten päiväkoteja erittäin harvinaisen tulva peittämällä alueella,
- alueen kannalta merkittävää asukasmäärää palveleva vedenottamo erittäin harvinaisen tulvan peittämällä alueella,
- jätevedenpuhdistamon toiminnan häiriintyminen terveyttä uhkaavalla tavalla,
- merkittävä voimalaitos tai useita sähköasemia erittäin harvinaisen tulvan peittämällä alueella,
- useita maanteitä, katuja, rautatieosuuksia tai vesiliikennereittejä katkeaa erittäin harvinaisella tulvalla
Myös huomattavat vahingot aiheuttava, useammin toistuva tulva (esim. ~1/100 v) tai tulvan kasvaminen ilmastonmuutoksen myötä voisivat olla riittäviä nimeämisperusteita. Samoin huomattava jäännösriski (tulvasuojeltujen alueiden haavoittuvuus) voi johtaa siihen, että tulvariskin merkittävyyden arvioinnissa sovelletaan tiukempia kriteerejä. Jos tarkastellulta alueelta on käytettävissä yksityiskohtaisia tulvakarttoja ja ilmastonmuutoksen ennustettu vaikutus tulviin on pystytty ottamaan huomioon, epävarmuuden pienentyminen tekee mahdolliseksi käyttää riskien arvioinnissa myös tulvariskien hallintasuunnitelmassa esitettyjä, eri tavoitetasojen mukaisia tulvan suuruuksia.
Tulvariskialueiden tunnistamisen lähtötiedot
Tulvariskin merkittävyyden arvioinnissa hyödynnetään monipuolisesti tietoa tulvavaarasta eli tulvan todennäköisyydestä sekä tulvan aiheuttamista mahdollisista vahingoista eli riskikohteista.
Lähtötiedot voidaan jakaa 1) yksityiskohtaisiin tulvavaarakarttoihin ja niihin perustuviin riskikohteisiin sekä 2) yleispiirteisempiin, mutta alueellisesti kattavampiin tulvakarttoihin ja vahinkoarvioihin.
Seuraavissa luvuissa on esitetty erilaisia tulvariskien arvioinnin lähtötietoja. Tulvakartat kattavat vain osan Suomesta, mutta niitä on toisaalta laadittu juuri niille alueille, joiden tulvariskejä on ollut tarvetta selvittää tarkemmin.
Ovatko arviointimenetelmät ja lähtötiedot riittävän kattavia?
Tulvavaara- ja tulvariskikartat
Karvianjoen vesistöalueella on tehty valuma-aluetasoinen tulvakartoitus, jota on hyödynnetty myös tulvariskien hallinnan suunnittelu alustavassa arvioinnissa.
Tulvakartat muodostavat perustan tulvariskien tehokkaalle hallinnalle. Tulvakarttoja on kahdenlaisia: tulvavaarakarttoja ja tulvariskikarttoja. Molemmat kartat pitää laatia kaikille niille alueille, jotka on nimetty merkittäviksi tulvariskialueiksi, mutta niitä voidaan laatia myös muille alueille.
Tulvavaarakartta kertoo, mille alueille tulva voi levitä. Tulvariskikartta taas kuvaa, mitä riskikohteita tulvavaara-alueilla sijaitsee. Tulvariskikartta antaa siis käsityksen mahdollisten tulvavahinkojen suuruudesta.
Taustatietoa
Merkittäville tulvariskialueille laadittavista tulvavaarakartoista säädetään tulvariskiasetuksessa (659/2010). Karttoja laaditaan useita, vähintäänkin sellaisille tulville, joiden vuotuinen todennäköisyys on 2 ja 1 prosenttia (tulvan toistuvuudet 1/50 v, 1/100 v), sekä tulvalle, joka on erittäin harvinainen mutta erityisoloissa mahdollinen. Arviot perustuvat mallinnukseen ja aiempiin hydrologisiin havaintoihin.
Tulvavaara-alueen asukasmäärä kuvataan kartalla ruuduilla, joiden sivun pituus on 250 metriä. Aineistona käytetään väestötietojärjestelmää, jonka tiedot yhdistetään tulvavaara-alueisiin. Tulvien peittämät tiet esitetään vastaavasti yhdistämällä tulvavaarakartat Väyläviraston Digiroad-aineistoon.
Tulvariskikartat laaditaan niin, että tulvavaarakarttoihin yhdistetään paikkatietoaineistoista ja esimerkiksi mahdollisilta maastokäynneiltä saatava tieto tulvavahingoille alttiista kohteista. Näin saadaan esitettyä kartalla, kuinka suuren vahingon tietyn suuruinen tulva saattaa aiheuttaa.
Lue lisää tulvakartoituksesta ja tutustu tulvavaara- ja tulvariskikarttoihin:
Tulvakartoitus
Tulvakarttapalvelu
Tulvakarttoihin perustuvat vahinkoarviot
Asukkaiden, rakennusten ja teiden määrä tulvavaara-alueella on oleellinen tieto arvioitaessa tulvan aikana syntyviä mahdollisia vahinkoja eli tulvariskiä. Tämä tieto on tuotettu kaikille tulvavaarakartoitetuille alueille. Paikkatietoanalyysissä on huomioitu ne asukkaat, jotka ovat suorassa tulvariskissä eli rakennus sijaitsee tulvavaara-alueella.
Tarkastele tulvavahinkoarvioita (asukkaat, rakennukset ja tiet) tulvavaarakartoitetuilla alueilla:
Tulvavahinkoarviot (asukkaat, rakennukset ja tiet) -visualisointityökalu
Visualisointityökalu on valtakunnallinen, mutta kattaa vain tulvavaarakartoitetut alueet.
Tulvariskikartoituksien riskikohteet
Edellä mainitun paikkatietoanalyysin lisäksi ELY-keskukset ovat tehneet ainakin merkittäville tulvariskialueille tarkemman riskikohteiden kartoituksen. Kartoituksessa on hyödynnetty valtakunnallisten paikkatietoaineistojen ohella myös muun muassa kunnilta ja muilta toimijoilta saatuja tietoja.
Taustatietoa
Tulvariskien hallinnan asetus (659/2010) velvoittaa, että tulvariskikartoilla esitetään seuraavat vahinkoluokat:
- asukkaiden arvioitu määrä
- erityiskohteet kuten sairaalat, oppilaitokset ja päiväkodit
- infrastruktuuri kuten tiet, energiaverkot, tietoliikenneverkot ja vesihuoltolaitosten laitteistot
- yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen kannalta merkittävä taloudellinen toiminta
- ympäristön pilaantumista aiheuttavat kohteet sekä pilaantumisesta kärsivät erityiset alueet
- lain nojalla suojellut taikka kaavassa suojelluiksi määrätyt kulttuuriperintökohteet
- muut tarpeelliset tiedot, kuten alueet, joilla tulva voi aiheuttaa jäiden haitallista kulkeutumista tai maaperän merkittävää eroosiota
Valuma-aluetasoinen tulvakartta
Valuma-aluetasoinen tulvakartta auttaa tunnistamaan riskialueet etenkin niillä vesistöalueilla, joille ei ole laadittu tarkempia tulvavaarakarttoja. Valuma-aluetasoinen tulvakartta on alueellisesti kattavampi kuin tulvavaarakartta, mutta epätarkempi, koska esimerkiksi uoman syvyystiedot puuttuvat.
Taustatietoa
Valuma-aluetasoinen tulvakartta hyödyntää Suomen ympäristökeskuksen (Syke) kehittämää pintavaluntamallinnusta ja Syken Vesistömallijärjestelmää. Lähtötietoina mallille ovat Maanmittauslaitoksen KM2-korkeusmalli, Väyläviraston tie- ja ratarekisteri sekä maankäyttöaineistot. Imeytymisen ja virtausvastuksen laskennassa hyödynnetään lisäksi veden läpäisemättömyys -aineistoja. Uoman syvyystiedon puuttuminen on huomioitu korjauskertoimella.
Valuma-aluetasoinen tulvakartta
Valuma-aluetasoisen tulvakartan tulvan peittämät alueet ja vesisyvyys.
Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa
Muut lähtötiedot
Tulville haavoittuvia riskikohteita kartoittaessa voidaan hyödyntää lisäksi useita paikkatietoaineistoja mm. väestörakenteesta, rakennuksista, teistä, infrastruktuurista, ympäristölupavelvollisista toimijoista, luonnonsuojelualueista, vedenottopaikoista ja -kaivoista, vesistörakenteista, kulttuuriperintökohteista ja peltolohkoista.
Taustatietoa
Väestörakenteesta on saatavilla Tilastokeskuksen ruututietokanta (YKR), jota voidaan käyttää esimerkiksi sosiaalisen haavoittuvuuden arvioinnissa. Mahdollisesti sovellettavia muuttujia 250 m ruuduittain ovat mm. ikä, tulotaso, koulutus, työllisyys.
Rakennustietoja ylläpitää Digi- ja väestötietovirasto Rakennus- ja huoneistorekisterissä (RHR). Rekisteri sisältää tietoa kaikkien rakennusluvan vaatineiden rakennusten sijainnista, käyttötarkoituksesta, pinta-alasta, varustustasosta ja asukasmäärästä.
Tie- ja katuverkon sijaintitiedot ja tärkeimmät ominaisuustiedot (mm. väylätyyppi, toiminnallinen luokka, keskimääräinen vuorokausiliikenne sekä tien numero ja nimi) löytyvät Väyläviraston Digiroad-paikkatietoaineistosta.
Infrastruktuurikohteita kartoitettaessa tietoa löytyy Maanmittauslaitoksen ylläpitämästä Maastotietokannasta, joka sisältää tiedot esim. muuntajista ja sähkölinjoista.
Riskiä tulvan aiheuttamasta ympäristön pilaantumisesta arvioitaessa voidaan hyödyntää tietoa tulvavaara-alueella sijaitsevista ympäristölupavelvollisista toimijoista, joiden toiminnasta saattaa aiheutua ympäristön pilaantumista. Ympäristölupavelvolliset toimijat on rekisteröity YLVA-tietojärjestelmään.
Luonnonsuojelualueiden tietoja (mm. Natura 2000 -alueet, valtio- ja yksityisomisteiset luonnonsuojelualueet sekä koskiensuojelulailla suojellut vesistöt) ylläpitää Suomen ympäristökeskus.
Vesistörakenteiden, kuten patojen, penkereiden ja pumppaamoiden sijainti ja ominaisuustietoja löytyy Syke:n ylläpitämästä Vesistötyöt -tietojärjestelmästä (VESTY).
Vesihuoltolaitosten ja vedenottamoiden tietoja löytyy Syke:n ylläpitämästä vesihuollon tietojärjestelmästä (VEETI). Vedenottamoiden sijaintitiedot eivät ole julkisesti saatavilla
Pohjavesialueiden sekä vedenottokaivojen ja -hanojen sijainti- ja ominaisuustietoja löytyy Syke:n ylläpitämästä Pohjavesitietojärjestelmästä (POVET).
Museovirasto ylläpitää tietoaineistoja kulttuuriympäristöstä. Näihin kuuluvat valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY), muinaismuistolain tarkoittamat kiinteät muinaisjäännökset ja lainsäädännöllä (rakennussuojelulaki, kirkkolaki, rakennusperinnönsuojelulaki) suojellut rakennukset sekä maailmanperintökohteet.
Valuma-alueet, korkeussuhteet ja maaperä
Karvianjoen vesistöalue sijaitsee Satakunnan maakunnassa ja se kuuluu Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueeseen. Vesistöalueella on yhdeksän osavaluma-aluetta, joiden koko vaihtelee 157 km2:stä 753 km2:een.
Karvianjoen vesistöalueen korkeimmat alueet sijaitsevat alueen pohjoisosassa, jossa maanpinta on 140–170 metrin korkeudessa. Suurin osa vesistöalueesta on alle sadan metrin ja melkein puolet alle 70 metrin korkeudessa. Vesistöalueen alavimmat alueet sijaitsevat sen länsiosassa.
Onko tarkastelualue osattu kuvata riittävän kattavasti arviointia tukemaan?
Vesistön osavaluma-alueet
Päävesistöalueen sekä osavaluma-alueiden rajaukset.
Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa
Osavaluma-alueet
Vesistöalueen osavaluma-alueiden pinta-alat (km2) sekä järvien osuus pinta-aloista (%) (Ekholm 1993).
Korkeussuhteet
Vesistöalueen korkeussuhteet.
Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa
Joet ja järvet
Vesistöalueella on yhdeksän osavaluma-aluetta, joiden koko vaihtelee 157 km2:stä 753 km2:een (taulukko 3). Vesistöalueella on 38 yli 50 hehtaarin kokoista järveä, joista suurimmat ovat Isojärvi (38,8 km2) ja Karhijärvi (33,4 km2). Kolmanneksi suurin, Karvianjärvi, on noin kaksi kertaa suurempi kuin Nummijärvi, joka on alueen neljänneksi suurin järvi. Siikaisjärvi ja Inhottujärvi ovat Nummijärven kanssa lähes samankokoisia.
Karvianjoen vesistö alkaa vesistöalueen pohjoisosasta Nummijoen osavaluma-alueelta. Alue on suovaltaista ja sen suurimmat järvet ovat Nummijärvi ja Säkkijärvi. Säkkijoki laskee Säkkijärvestä Karvianjärveen ja Nummijoki Nummijärvestä yhtyen Karvianjärven eteläpuolella Karvianjokeen. Karvianjoki virtaa tämän jälkeen läheisen Kirkkojärven ja alempana sijaitsevan Kynäsjärven kautta Kynäsjokena Inhottujärveen. Karvianjokeen yhtyy matkalla Suomijärvestä laskeva Suomijoki, Paholuoma ja Pukanluoma sekä lukuisia pienempiä sivujokia. Karvianjärvi on noin 135 metriä meren pinnasta.
Vesistöalueen toiseksi suurin järvi Karhijärvi sijaitsee alueen itäosassa Lassilanjoen osavaluma-alueella. Lassilanjoki laskee Karhijärvestä alueen keskusjärveen Inhottujärveen, josta vedet purkaantuvat läntistä reittiä Oravajokeen ja Hanhijokeen ja pohjoista reittiä Pomarkunjokeen. Oravajoki muuttuu alempana Noormarkunjoeksi ja edelleen Eteläjoeksi. Eteläjoki haaraantuu ennen merta Ahlaistenjoeksi ja Kirstiskerinjoeksi, josta erkaantuu vielä sivu-uoma pohjoiseen, Pukkeenränneli. Karhijärvi on noin 52 metriä ja Inhottujärvi noin 43 metriä meren pinnasta.
Vesistöalueen suurimpaan järveen, Isojärveen, laskevat kaakosta Pomarkunjoki, idästä Leväsjoki ja koillisesta Otamonjoki. Leväsjoki haaraantuu Karvianjoesta ja Otamonjoki saa Koirajoki -nimisenä alkunsa Siikaisjärvestä. Koirajoki muuttuu Hirvijärvestä alkavan Heinijoen jälkeen Siikaisjoeksi, joka laskee matalavetisen Niemijärvi-Itäjärven kautta Otamojokena Isojärveen. Siikaisjärvi alapuolisine vesistöineen kuuluu Otamonjoen osavaluma-alueeseen, kun taas Leväsjoki, Pomarkunjoki ja Isojärvi kuuluvat Merikarvianjoen alaosan osavaluma-alueeseen. Siikaisjärvi on noin 42 metriä ja Isojärvi noin 35 metriä meren pinnasta.
Isojärvestä vedet laskevat Merikarvianjoen kautta suoraan Selkämereen ja Salmusojan kautta Poosjärveen. Poosjärvestä vedet laskevat Poosjokea myöten Kivijärveen ja Lampinjärveen, josta vedet laskevat Lampinjokena ja myöhemmin Pohjajokena mereen. Kaikki edellä mainitut vesistöt kuuluvat Merikarvianjoen alaosan osavaluma-alueeseen. Poosjärvi on noin 31 metriä meren pinnasta.
Merikarvianjokeen laskee vielä puolessa välissä vesiä Tuorijoen osavaluma-alueelta. Vähäjärvestä ja Lauttijärvestä alkunsa saava Taipaleenjoki laskee Tuorijoki -nimisenä Merikarvianjokeen.
Virtaamat ja vedenkorkeudet
Karvianjoen vesistön eri osien järvisyydellä ja eri reittien maantieteellisellä sijainnilla on merkittävä vaikutus vesistön hydrologiaan. Vähäjärviseltä Kynäsjärven yläpuoliselta alueelta vesi virtaa nopeasti, kun taas Inhottujärven alapuolisella alueella vesi viipyy suuremman järvisyyden takia pidempään. Virtaamahuiput, erityisesti kevättulvat, menevät ohi parissa päivässä koko vesistöalueella.
Karvianjoen vesistöalueella on 18 vedenkorkeuden havaintoasemaa ja yhdeksän virtaaman seurannan havaintoasemaa.
Vesien tila
Vesien ekologinen luokittelu kuvaa vesien tilaa. Pintavesien ekologisessa luokittelussa vedet jaetaan ekologisen tilansa perusteella viiteen tilaluokkaan: erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä ja huono.
Karvianjoen vesistöalueella on vuonna 2019 tehdyssä luokittelussa ollut mukana 21 jokea. Niistä hyvään ekologiseen luokkaan on luokiteltu viisi, tyydyttävään 14 ja välttävään ekologiseen luokkaan kaksi jokea.
Samaisessa vuonna 2019 tehdyssä ekologisessa luokittelussa 36:sta järvestä hyvään luokkaan on luokiteltu 14, tyydyttävään 15 ja välttävään ekologiseen luokkaan seitsemän järveä.
Pintavesien tila
Pintavesien ekologinen ja/tai kemiallinen tila. Pintavedet luokitellaan viiteen tilaluokkaan niiden ekologisten ja kemiallisten ominaisuuksien perusteella.
Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa
Nykyinen maankäyttö
Karvianjoen vesistöalue on 12 kunnan alueella. (Pori, Pomarkku, Lavia, Sastamala, Ikaalinen, Jämijärvi, Kankaanpää, Siikainen, Merikarvia, Isojoki, Honkajoki, Karvia, Parkano ja Kauhajoki)
Taajamat ovat kehittyneet muun muassa hyvien kulkuyhteyksien vuoksi vesistöjen äärelle. Merkittävimpiä taajama-alueita Karvianjoen vesistöalueella ovat Kankaanpää, Noormarkku, Merikarvia, Karvia, Pomarkku, Siikainen, Ahlainen, Honkajoki ja Lavia.
Karvianjoen vesistöalueesta ainoastaan pieni osa on rakennettua aluetta tai maatalouden käytössä, yhteensä vajaa 16 %. Kolme neljäsosaa vesistöalueesta on metsiä ja kallioita.
Nykyinen maankäyttö
Eri maankäyttöluokkien pinta-alat ja suhteelliset osuudet vesistöalueen kokonaispinta-alasta. Pinta-alojen laskenta perustuu Corine maankäyttö- ja maanpeite 2018 -aineistoon.
Maankäyttö
Vesistöalueen maankäyttöaineisto, joka on jaettu kymmeneen luokkaan.
Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa
Suunniteltu maankäyttö
Karvianjoen vesistöalueella on voimassa Satakunnan ja Etelä-Pohjanmaan maakuntakaavat.
Maakuntatason kaavasuunnittelun lisäksi kaavoitusta ohjaavat yleis- ja asemakaavoitus. Karvianoen vesistöalueella asemakaavoitetut alueet ovat keskittyneet alueen kuntakeskusten alueille.
Taustatietoa
Maankäytön suunnittelun tehtävänä on ohjata alueiden käyttöä ja rakentamista. Maankäyttöä ohjataan valtakunnallisilla alueidenkäyttötavoitteilla ja kaavoituksella. Kaavoitus käsittää maakunta-, yleis- ja asemakaavat. Nämä yhdessä muodostavat maankäytön suunnittelujärjestelmän. Ranta-alueilla tapahtuvaa rakentamista, erityisesti loma-asutusta, ohjataan ranta-asemakaavalla. Rakentamista tulvariskialueiden ulkopuolelle ohjataan kaavamääräyksillä, joissa voidaan määrittää esimerkiksi alin lattiakorkeus. ELY-keskukset laativat suosituksia alimmista tulvan kannalta riittävän turvallisista rakentamiskorkeuksista. Haja-asutusalueilla rannoille rakennettaessa tarvitaan poikkeuslupa. Poikkeusluvassa otetaan tarvittaessa huomioon myös tulvariski.
Maakuntakaava
Alueen ajantasainen maakuntakaava niiltä osin kuin tulvariskien hallinnalle on oleellista.
Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa
Suojelualueet ja kulttuuriperintö
Vesienhoitosuunnitelmien yhteydessä käsiteltyjä Natura 2000 -alueita Karvianjoen vesistöalueella on yhdeksän kappaletta, jotka on esitelty taulukossa.
Aluekoodi | Natura 2000 -alue | Pinta-ala (ha) | Pääasiallinen perustelu |
FI0200022 | Pohjankangas | 3 838 | Lähteiköt |
FI0200024 | Hämeenkangas | 4 369 | Pienvedet, mm. lähteiköt |
FI0200033 | Kasalanjokisuu | 1 061 | Luontotyypit |
FI0200035 | Inhottujärvi | 604 | Linnusto |
FI0200076 | Pooskerin saaristo | 3 151 | Luontotyypit, linnusto |
FI0200091 | Karvian luomat | – | Jokireitti |
FI0200119 | Pukanluoma | – | Edustava lähdepuro |
FI0200130 | Karvianjoen kosket | 80 | Uhanalainen laji |
FI0800001 | Lauhavuori | 4 992 | Pienvedet, mm. lähteiköt ja lähdepurot |
Luonnonsuojelualueet
Vesistöalueella sijaitsevat luontodirektiivin (92/43/ETY) ja lintudirektiivin (79/409/ETY) mukaiset keskeiset suojelualueet eli ne Natura 2000 -alueet, jotka ovat merkittäviä vedestä riippuvaisten elinympäristöjen ja lajien suojelulle.
Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa
Karvianjoen vesistöalueella on muinaismuistokohteita runsaat 200 kappaletta. Suojeltuja kirkkoja on 11 kappaletta ja valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristökohteita on 17 kappaletta. Valtion asetuksella suojeltuja kohteita vesistöalueella ei ole, mutta rakennettuja kulttuuriympäristöjä on 23 kappaletta (GEO-liittymä). Suomessa on seitsemän maailmanperintökohdetta, mutta niistä yksikään ei sijaitse Karvianjoen valuma-alueella. Linnoja, valtakunnallisesti tärkeitä museoita tai vaalittavia valtion rakennusperintökohteita ei myöskään sijaitse Karvianjoen vesistöalueella (Museovirasto).
Kulttuuriympäristökohteet
Vesistöalueella sijaitsevat valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY).
Lähennä karttaa nähdäksesi tarkempaa tietoa
Tulvasuojelu
Karvianjoen vesistöalueella merkittävin tulvasuojelutoimenpide on ollut rivitaloalueen suojaaminen penkereellä Merikarvianjoella Merikarvian keskustassa.
Inhotun vesistön järjestelyhankkeen yhteydessä rakennetuilla säännöstelypadoilla vaikutetaan aktiivisesti vesistöalueen tulviin säännöstelemällä vesistöalueen järviä.
Vesistörakenteet ja vesistön käyttö
Karvianjoen vesistön järjestelyn ja säännöstelyn alkuperäinen tarkoitus on ollut maatalousmaan kuivattaminen ja tuotantoedellytyksien parantaminen. Nykyisen säännöstelyn käytännön toteutuksessa otetaan huomioon myös muut vesistön käytön muodot kuten virkistyskäyttö ja vesivoima sekä vesiluonto säännöstelylupien sallimissa puitteissa. Vesistön tulvariskien hallinnassa säännöstely on keskeinen väline tulvien ennakoinnissa ja tulvavahinkojen minimoinnissa. Vesistöalueella toimii neljä voimalaitosta ja sitä säännöstellään 15 säännöstelypadon avulla. Voimalaitokset sijaitsevat Karvianjoen Jyllin- ja Vatajankoskessa, Merikarvianjoen Lankoskessa sekä Eteläjoen Makkarakoskessa. Jyllinkosken voimalaitoksella on vesistötoimikunnan myöntämä lupa vuodelta 1951 ja Vatajankosken voimalaitos toimii Turun ja Porin maaherran päätöksellä vuodelta 1929. Lankosken voimalaitos toimii kuvernöörin päätöksellä vuodelta 1889 ja Makkarakosken voimalaitos kuvernöörin päätöksellä vuodelta 1898. Sittemmin lupia on moneen kertaan muutettu ja tarkennettu. Jyllin- ja Vatajankosken voimalaitosten luvan haltijana on Vatajankosken Sähkö Oy, Lankosken voimalaitoksen luvan haltijana on Lankosken Sähkö Oy ja Makkarakosken voimalaitoksen luvan haltijana on A. Ahlström Oy.
Isojärveä laskettiin vuosina 1896 ja 1949 yhteensä 1,2 m ja sen säännöstely alkoi vuonna 1959 Tampereen vesipiirin toimesta. Vuonna 1987 lupaehtoja muutettiin ja kesän keskivettä laskettiin noin 0,1 m. Vuonna 1997 Lounais-Suomen ympäristökeskus pani vireille kesäveden nostohankkeen, johon ei myönnetty lupaa. Mm. juoksutusten jakosuhdetta Merikarvianjoen ja Pohjajoen välillä kuitenkin muutettiin. Luvan haltijana toimii Isojärven laskuyhtiö. Tampereen vesipiiri hoiti säännöstelyn vuoteen 1983, jonka jälkeen Isojärven laskuyhtiö vastasi säännöstelyn toteuttamisesta vuoteen 2007 asti. Nykyisin Isojärven säännöstelyä hoitaa sopimuksella Varsinais-Suomen ELY-keskus.
Karhijärven säännöstely perustuu Inhotun vesistön järjestelylupaan vuodelta 1956 ja järven säännöstely alkoi 1968. Länsi-Suomen vesioikeuden päätöksellä vuonna 1987 kevättalven vedenpinnan laskua lievennettiin ja minimijuoksutusta Lassilanjokeen kasvatettiin. Luvan haltijaksi tuli Inhotun vesistön järjestely-yhtiö. Säännöstelyn käytännön hoidosta vastasi vuoteen 1983 asti Tampereen vesipiiri, minkä jälkeen säännöstelystä vastasi järjestely-yhtiö vuosina 1983–1988. Tämän jälkeen säännöstelystä on vastannut valtio. Aikaisemmin säännöstelyn hoiti käytännössä Tampereen vesipiiri ja nykyään sitä hoitaa Varsinais-Suomen ELY-keskus.
Inhottujärven laskuun myönnettiin lupa vuonna 1897, jolloin järven vedenpintaa laskettiin 1–2 m. Vuonna 1963 aloitettu säännöstely perustuu järjestelylupaan vuodelta 1956. Länsi-Suomen vesioikeus päätti poistaa kevättulvan vedenpinnan laskun sekä muutti juoksutuksen jakosuhdetta Noormarkunjoen ja Pomarkunjoen välillä vuonna 1987 annetulla päätöksellä. Luvan haltijaksi tuli Inhotun vesistön järjestely-yhtiö. Tampereen vesipiiri vastasi Riuttansalmen ja Oravajoen säännöstelypadoilla säännöstelystä vuoteen 1983 asti, Inhotun vesistön järjestely-yhtiö vuodet 1983–1988 ja valtio vastasi säännöstelystä vuodesta 1988 lähtien. Valtion puolesta säännöstelyn hoiti aikaisemmin Tampereen vesipiiri ja nykyisin sitä hoitaa Varsinais-Suomen ELY-keskus.
Karvianjärvelle myönnettiin laskulupa vuonna 1866 ja nykyinen voimassa oleva lupa perustuu Turun ja Porin läänin maaherran päätökseen vuodelta 1919.
Kynäsjärveä laskettiin 1800-luvun lopulla 4,2 m. Järven säännöstely perustuu Inhotun vesistön järjestelylupaan vuodelta 1956 ja sen säännöstely aloitettiin 1964. Myöhemmin järjestelylupaan on tehty useita muutoksia, mutta säännöstelymääräykset ovat pysyneet ennallaan vuoteen 1987 asti. Länsi-Suomen vesioikeuden päätöksellä vuonna 1987 säännöstelymääräyksistä poistettiin järven kevättalvinen vedenpinnan lasku ja asetettiin minimijuoksutusvelvoite Kynäsjokeen. Luvan haltijaksi tuli Inhotun vesistön järjestely-yhtiö. Säännöstelyn hoiti Harjakosken säännöstelypadolla vuoteen 1983 asti Tampereen vesipiiri, jonka jälkeen vuosina 1983–1988 sen hoiti Inhotun vesistön järjestely-yhtiö. Vuodesta 1988 lähtien valtio on hoitanut Kynäsjärven säännöstelyn, aluksi Tampereen vesipiirin toimesta ja nykyisin Varsinais-Suomen ELY-keskuksen toimesta.
Taustatietoa
Yksittäisen padon aiheuttama tulvariski on jo otettu huomioon patoturvallisuuslain ja -asetuksen määräämin toimenpitein. Pääsääntönä voidaan pitää, että pelkästään yksittäisen padon sortuman aiheuttaman tulvariskin perusteella ei ole perusteltua nimetä aluetta merkittäväksi tulvariskialueeksi.
Säännöstellyt vesistöt
Vesistöalueella sijaitsevat säännöstellyt vesistöt. Valitsemalla taulukosta säännöstelyn tai järven, saat kohdistettua kartan kyseiselle alueelle. Valinnan saa poistettua klikkaamalla valittua järveä uudestaan.
Viitteet
- Valuma-aluekohtaiset tulvakartat (TIIMA-hanke)
- Parjanne, Antti, Rytkönen, Anna-Mari, Veijalainen, Noora. 2020. Ilmastonmuutoksen ja vesienhoidon huomioon ottaminen tulvariskien hallinnassa.
- Parjanne, Antti; Silander, Jari; Tiitu, Maija; Viinikka, Arto, 2018. Suomen tulvariskit nyt ja tulevaisuudessa – Varautuminen maankäytön, talouden ja ilmaston muutokseen.
- Perrels, Adriaan; Haakana, Juha; Hakala, Outi; Kujala, Susanna; Láng-Ritter, Ilona; Lehtonen, Heikki; Lintunen, Jussi; Pohjola, Johanna; Sane, Mikko; Fronzek, Stefan; Luhtala, Sanna; Mervaala, Erkki; Luomaranta, Anna; Jylhä, Kirsti; Koikkalainen, Kauko; Kuntsi-Reunanen, Eeva; Rautio, Tuukka; Tuomenvirta, Heikki; Uusivuori, Jussi; Veijalainen, Noora (2022-04-28) Kustannusarviointi ilmastonmuutokseen liittyvästä toimimattomuudesta (KUITTI)
- Veijalainen, N., Jakkila, J., Nurmi, T., Vehviläinen, B., Marttunen, M. ja Aaltonen, J. 2012 Suomen vesivarat ja ilmastonmuutos – vaikutukset ja muutoksiin sopeutuminen WaterAdapt-projektin loppuraportti. Suomen ympäristö 16/2012. Helsinki. 138 s. ISBN (pdf) 978–952–11-4018-1.
Tallenna PDF