Marraskuun 2024 vesitilannekatsaus: Kylmempi sää, mutta runsaasti vettä (Pohjalaismaakunnat)

Marraskuussa vedet kylmenivät ja kuun loppuun mennessä pienissä järvissä oli jo jääpeite. Kuukauden loppupuolella tulleet lumi- ja vesisadealueet ja samaan aikaan lämmennyt sää aiheuttivat Lounais- ja Etelä-Suomessa voimakasta tulvimista nostaen jokien virtaamia ja vedenkorkeuksia. Pohjavedenpinta on korkea ja maassa alkaa olla routaa.

Marrastulva ylsi myös pohjalaismaakuntiin

Myös pohjalaismaakuntien eteläosien vesistöissä virtaamat nousivat kevättulvien mukaisiin lukemiin. Lapväärtinjoella Peruksen mittausasemalla mitattiin n. 151 m3/s virtaamalukema, joka vastaa kevättulvan lukemia. Keskimääräinen virtaama Lapväärtinjoella on marraskuisin yleensä n. 18 m3/s, kun se tänä vuonna oli 30 m3/s. Teuvanjoella Puskamarkin mittausasemalla mitattiin 26.11. marraskuun huippuvirtaamaksi noin 96 m3/s, mikä on noin 10 m3/s enemmän kuin tämän vuoden kevättulvan virtaama huhtikuussa. Myös Närpiönjoella Allmänningsforsenin mittausaseman marraskuun virtaama oli suurempi kuin huhtikuussa; noin 140 m3/s, kun se huhtikuussa oli noin 127 m3/s. Maalahdenjoella Köpingsbron mittausasemalla mitattiin noin 51 m3/s virtaama, joka oli vain hieman pienempi kuin tämän vuoden huhtikuussa. Laihianjoella Karkkimalassa mitattiin marraskuun ennätyslukemat 38 m3/s, joka oli hieman suurempi kuin huhtikuussa.

Kyrönjoen alaosalla Skatilan mittausasemalla mitattiin 361 m3/s virtaama, mikä on marraskuun huippulukema aseman mittaushistoriassa. Kyrönjoen vedenkorkeus Ilmajoella jäi 15 cm tulvarajasta, eikä tulvavesiä ei tarvinnut juoksuttaa pengerrysalueille. Marraskuun 2024 keskimääräinen virtaama Skatilan asemalla oli 92 m3/s, kun marraskuun keskiarvo mittaushistorian aikana (vuosina 1911-2024) on 53 m3/s. Lapuanjoen alaosalla Kepossa virtaama oli suurimmillaan noin 180 m3/s ja Perhonjoen alaosalla Kaitforsissa noin 113 m3/s. Muutoin Lapuanjoella ja Perhonjoella marraskuun keskimääräiset virtaamat olivat hyvin tavanomaisella tasolla.

Myös järvien pinnat nousivat sateiden takia. Joidenkin tekojärvien vedenpinnat lähenivät säännöstelyn ylärajojen tuntumaan, kuten esimerkiksi Patanan tekojärvi Perhonjoen vesistöalueella, jonne juoksutettiin reilusti tulvavesiä ja vedenkorkeus nousi kaiken kaikkiaan n. 60 cm. Pohjalaismaakuntien säännöstelemättömistä luonnonjärvistä esimerkiksi Lestijärvi on tällä hetkellä n. 15 cm keskimääräistä ylempänä ja säännöstellyistä luonnonjärvistä Kuortaneenjärvi kävi n. 30 cm keskimääräistä ylempänä. Lappajärven vedenpinta nousi n. 30 cm tavoitevyöhykkeen alapuolelle, mutta on kuitenkin n. 30 cm alempana kuin viime vuonna tähän aikaan.

Ravinnepitoisuudet tyypillisiä, pienissä joissa happamuushaittoja

Marraskuussa vedet kylmenivät. Kuun loppuun mennessä pienet ja matalat järvet saivat jääpeitteen, suuret järvet sen sijaan olivat edelleen sulia. Isojen jokien ravinnepitoisuudet olivat vuodenaikaan ja virtaamatilanteeseen nähden varsin tyypillisiä. Pääosin pitoisuudet ilmensivät kuormituksen heikentämää vedenlaatua. Korkeimmat fosforipitoisuudet havaittiin Närpiönjoessa ja korkeimmat typpipitoisuudet Kyrönjoessa. Alhaisimmat pitoisuudet olivat puolestaan Ähtävänjoella. Happamuusongelmia ei suurissa joissa havaittu, vaan pH vaihteli välillä 5,9–6,8. Pienemmissä rannikon läheisissä joissa happamuushaitat olivat totutusti ankarampia. Näiden jokien pH vaihteli välillä 4,8–5,5. Alhaisin pH-arvo mitattiin Vöyrinjoesta. Happamissa joissa alumiinipitoisuudet olivat haitallisen korkealla tasolla. Vesi myös kirkastui, mikä on happamuusjaksoille tyypillinen ilmiö. Loppukuun tulva heikensi vedenlaatua alueella, mutta vaikutuksia ei kunnolla saatu seurannassa kiinni. Perhonjoella havaittiin kuitenkin tulvan yhteydessä sameuden ja fosforipitoisuuden kasvu. Leväkukintoja ei alueella enää havaittu.

Pohjavedenpinnat korkealla

Pohjavesi on pohjalaismaakunnissa korkealla tasolla. Marraskuussa valtakunnallisilla pohjaveden seuranta-asemilla pohjaveden pinta oli lievässä nousussa. Karijoen asemalla pohjavedenpinta on lähes 100 cm pitkän ajan keskiarvoja korkeammalla ja Laihian asemalla ajankohdalle tyypillisellä korkeudella. Alavuden ja Halsuan asemilla pohjavedenpinta on vielä 25–50 cm keskiarvoja alempana, mutta lievässä noususuunnassa. Rannikkoseudulla Vaasasta etelään maaperä voi olla vielä osin sula, kun taas pohjoisempana ja sisämaassa roudan paksuus on havaintojen perusteella 0–10 cm. Pohjavesivarannot voivat vielä täyttyä, mikäli loppuvuosi pysyy lämpimänä ja sateisena.

Lisätietoja verkosta:

Vesistöennusteet ja varoitukset kartalla (vesi.fi)

Lisätietoja Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksesta:

Vesitalousasiantuntija Marko Aalto, puh. 0295 027 971 (säännöstely ja virtaamat)
Erikoistutkija Anssi Teppo, puh. 0295 027 948 (vedenlaatu)
Ylitarkastaja Krister Dalhem, puh. 0295 027 671 (pohjavedet)