Halpa vesi tulee liian kalliiksi

Veden hinta puhuttaa. Sanotaan, että vesi on Suomessa halpaa, liiankin halpaa. Vesimaksuja ei kerätä tarpeeksi, minkä vuoksi vesihuoltolaitokset joutuvat lykkäämään verkostojen saneerauksia ja muita tärkeitä investointeja. Pitkällä aikavälillä yhtälö ei toimi. Välttämättömät korjaukset pitää hoitaa ennemmin tai myöhemmin.

Vesihuollon asiakkaalle veden hinta saisi mielellään olla mahdollisimman alhainen. Jokainen hinnankorotus näkyy kuluttajan kukkarossa, jota rasittaa moni muukin kohoava hinta ja maksu. Kansalaisten on vaikea ymmärtää, että Suomen kaltaisessa maassa, jossa on isot pinta- ja pohjavesivarat, vedestä pitää maksaa aina vain enemmän.

Tosiasiassa raakaveden hankinta muodostaa vain häviävän pienen osan vesihuollon kustannuksista. Paljon enemmän rahaa kuluu veden käsittelyyn ja jakeluun sekä käytetyn veden viemäröintiin ja jäteveden puhdistukseen.

Lisäksi tulevat laitteiden ja etenkin verkostojen ylläpito. Suomessa on lähes kaksisataatuhatta kilometriä maanalaista vesihuoltoverkostoa, jonka kunnosta on huolehdittava ja jonka osia pitää aika ajoin uudistaa kokonaan. Jos verkoston ylläpito laiminlyödään, putket alkavat ennen pitkää vuotaa, mistä koituu monenlaista haittaa: veden tulo voi katketa tai vesi muuttua terveydelle vaaralliseksi; jätevesiputkista voi valua haitta-aineita ympäristöön.

Miksi veden hinta vaihtelee?

Vesihuollon kustannukset katetaan asiakkailta perittävillä maksuilla. Maksujen taso – eli veden kokonaishinta – vaihtelee jopa yli kymmenkertaisesti Suomen sisällä. Suurimmat hintaerot johtuvat vesihuoltolaitosten erilaisista palveluvalikoimista: kattaako laitoksen toiminta vesihuollon koko ketjun raakaveden ottamisesta jäteveden puhdistukseen vai keskittyykö laitos pelkästään talousveden jakeluun. Jälkimmäisessä tapauksessa, joka on ominainen pienille vesihuolto-osuuskunnille, kiinteistönomistaja joutuu itse huolehtimaan kiinteistöllä syntyneistä jätevesistä.

Verkostokustannuksiin vaikuttavat myös monet konkreettiset seikat: maaperän laatu ja pinnanmuodot sekä asutuksen tiheys. Harvaan asutulla alueella on asukasta kohti monin verroin enemmän huollettavaa ja ylläpidettävää vesijohtoa kuin kaupunkien keskustoissa.

Osa veden hintaeroista selittyy sillä, että vesihuoltoverkostojen ikä ja saneeraustarve vaihtelevat. Isoissa ja vanhoissa kaupungeissa on monen ikäisiä vesijohtoja ja kunnostustarve on jatkuvaa. Pienemmissä taajamissa verkosto voi olla melko tasaikäistä ja tulee kerralla saneerattavaksi.

Kaikki tämä aiheuttaa sen, ettei vedelle voida asettaa koko maan kattavaa yleistä tavoitehintaa tai edes järkevän suuruista hintahaarukkaa, vaan vesimaksut määräytyvät tapauskohtaisesti. Eri vesihuoltolaitosten perimiin käyttömaksuihin ja laitosten toimintaan voi tutustua vesi.fi-palveluun sisältyvässä työkalussa Vesihuoltolaitosten tunnusluvut. Veden kulutukseen pohjautuvan käyttömaksun lisäksi vesihuoltolaitokset perivät perusmaksua, jonka suuruus vaihtelee niin ikään laitoksittain. Uusilta verkostoon liittyjiltä peritään myös kertaluonteinen liittymismaksu.

Mistä rahat suureen putkiremonttiin?

Osa Suomen vesijohto- ja viemäriverkostosta alkaa olla varsin heikkokuntoista. Verkostosaneerauksia on jo pitkään tehty koko maan mitassa liian vähän, mikä näkyy lisääntyneinä putkirikkoina. Vesimaksut on onnistuttu pitämään kohtuullisen pieninä, kun saneerauksia on lykätty tulevaisuuteen.

Tämä tie on kuitenkin kohta kuljettu loppuun; edessä häämöttää suuri putkiremontti. Vesilaitosyhdistys on arvioinut, että vesihuollon investoinnit pitäisi Suomessa suunnilleen kaksinkertaistaa nykyisestä, mikä merkitsee vuosittain useiden satojen miljoonien eurojen lisäinvestointeja. Mistä tähän otetaan rahat?

Vastaus löytyy uudistetusta vesihuoltolaista, joka tuli voimaan vuoden 2026 alussa. Lain mukaan vesihuollon maksut tulee asettaa sellaisiksi, että niillä voidaan kattaa laitosten korjausinvestoinnit ja uusinvestoinnit pitkällä aikavälillä.

Osassa vesihuoltolaitoksista näin on jo toimittukin, mikä osaltaan selittää erot eri laitosten perimissä maksuissa. Kun vesihuollon tulevat tarpeet on ennakoitu vesimaksujen suuruudessa, saneeraukset on voitu tehdä oikea-aikaisesti. Ennakoiva hinnoittelu hyödyttää loppujen lopuksi myös vesihuollon asiakkaita. Kokonaiskustannukset jäävät pienemmiksi, kun verkostot pidetään kunnossa ja akuutit putkirikot vähenevät. Samalla vältytään vesimaksujen äkillisiltä korotuksilta.

Koko maan mitassa on joka tapauksessa odotettavissa vesimaksujen kohoaminen, joko jyrkemmin tai loivemmin. Kotitalouksia voi lohduttaa se tieto, että maksujen turvin suomalainen vesihuolto saadaan pysymään nykyisellä erinomaisella tasolla. Hanasta tulee edelleen laadukasta vettä, jota voi juoda huoletta. Eikä vesimaksu tulevaisuudessakaan tee kovin suurta lovea kuluttajan kukkaroon – kunhan muistaa käyttää vettä maltillisesti.

Eri vesihuoltolaitosten tietoihin voi tutustua täällä:

Vesihuoltolaitosten tunnusluvut