Uutiskirjeen etusivulle

Terveisiä Tanskasta – uusia tuulia tulvariskien hallinnassa

Kävin tänä syksynä parin kuukauden virkamiesvaihdossa Tanskan Danish Coastal Authority (DCA) -organisaatiossa tutustumassa tulvariskien hallintaan. Vaihto liittyi EU:n jäsenmaiden väliseen tulvatyöryhmän toimintaan, jossa vaihdetaan tietoa tulvariskien hallinnan hyvistä käytännöistä jäsenmaiden välillä.

Riskit sijaitsevat rannikolla

DCA:n toimisto sijaitsee pienessä Lemvigin kaupungissa Jyllannin länsirannikon tuntumassa. Pohjanmerta syleileville loputtomille hiekkarannoille on kaupungista vain reilun vartin ajomatka. DCA:n vastuulle kuuluukin tulvariskien hallinnan koordinoinnin lisäksi merenrannikon tulvasuojelurakenteiden luvitus, ohjeistus ja tarkastukset. Lisäksi DCA omistaa joitain tulvavalleja, joita se myös ylläpitää.

Kaikki paitsi yksi Tanskan nykyisistä merkittävistä tulvariskialueista sijaitsevatkin rannikolla.

Tulvasuojelun lisäksi eroosion hallinta on merkittävä osa Tanskan rannikkoalueiden riskien hallintaa, missä DCA:lla on vahva osaaminen ja viranomaisvastuu. Hiekkarantojen eroosiota hillitään eroosioesteillä ja tekemällä hiekkaennallistamista, eli sananmukaisesti hiekkaa levitetään rantavesiin, mistä se leviää aaltojen mukana ja estää rannan uutta eroosiota.

Työtä analyysien kehittämisessä

Tehtäväni DCA:ssa liittyivät tulvien riski- ja haavoittuvuusanalyysien kehittämiseen. DCA kehittää tulvavaara ja -riskikartoitustaan seuraavaa tulvariskien hallintakierrosta varten. Tavoitteena on ottaa entistä paremmin huomioon paitsi tulvien rahalliset tai kouriintuntuvat vahingot, myös sosiaalinen haavoittuvuus ja luonnolle aiheutuvat vahingot.

Yhdessä kollegojen kanssa kävimme läpi lähestymistapoja kirjallisuudesta ja verrokkimaista ja kehitimme analyysimenetelmiä, jotka toimivat Tanskan kontekstissa ja saatavilla olevilla tiedoilla.

Surffausta ja sienestystä

Töiden ulkopuolella aikani kului pitkälti merimaisemista nauttien, erityisesti surffilaudan päällä (ja joskus myös sen alla, jos aalto onnistui keikauttamaan minut ympäri). Tanskan länsirannikko oli hyvä paikka herätellä henkiin vanhaa harrastusta, sillä spotteja oli tiheään, eivätkä ne olleet ruuhkaisia.

Toinen vanha harrastus, eli sienestäminen, ei onnistunutkaan yhtä hyvin, koska kolmella reissulla lähimetsään löysin vain kaksi kanttarellia. Tanskan maisemat ovat pääsääntöisesti hyvin laakeita ja maanviljelysvoittoisia, metsää on harvassa ja suurin osa siitä on suojeltua, joten harvoilla luontoalueilla riittää kävijöitä.

Toisaalta paikoin rannikolla meri, raaka tuuli ja myrskyt saavat maiseman näyttämään upealta vehreältä erämaalta, mikä luo hienoa kontrastia muuten tiheään asutussa maassa.

Kaiken kaikkiaan vaihtoni oli valaiseva kokemus, josta sain paljon uutta tietoa, kontakteja ja uusia näkökulmia työhöni, sekä uutta varmuutta surffilaudan päällä.

Vaihtoni oli vastavuoroinen vuosi sitten Tanskasta Suomen ympäristökeskuksessa vierailleen Kaija Jumppanen-Andersenin vaihdon kanssa. Sain vaihdolle apurahan opetushallituksen Pohjoismaisen virkamiesvaihdon tuesta.

Kehitysinsinööri Niklas Dahlberg, Suomen ympäristökeskus SYKE, etunimi.sukunimi@syke.fi

Artikkelikuva:

© Sallamari Tapojärvi