Vesikirje lokakuu 2021

Paikkatieto auttaa rantavyöhykkeiden luontoarvojen säilyttämisessä

Perinteiset hakkuiden suojavyöhykkeet eivät suojele tehokkaasti metsäpurojen rantametsien luontoarvoja. Parempaan suojeluun päästäisiin tunnistamalla paikkatietoaineistojen avulla rantametsien monimuotoisimmat osat ja jättämällä ne hakkuiden ulkopuolelle. Paikkatiedon avulla voidaan myös selvittää ennallistettavaksi sopivien tulvametsien sijainti.

Luontoarvot voidaan huomioida nykyistä paremmin vyöhykkeitä rajattaessa

Metsäpurojen suojavyöhykkeillä pyritään estämään hakkuuaukealta tulevan kiintoaineksen ja ravinteiden päätymistä puroon. Vyöhyke suunnitellaan yleensä tasalevyiseksi: esimerkiksi 10 metrin kaistale rantametsää jätetään kokonaan tai osittain hakkaamatta. Tällaiset suojavyöhykkeet eivät kuitenkaan ole erityisen hyviä rantametsien luontoarvojen suojelussa eivätkä ne ole tehokkaita myöskään vesiensuojelun kannalta.

Paikkatietoaineistojen hyödyntämistä hakkuusuunnitelmissa on tutkittu Paikkatietoon ja luontoarvoihin perustuva pienvesien suojavyöhykkeiden suunnittelu (GIS-SUS) -hankkeessa. Maastotutkimuksia ja mallinnustyötä on tehty Koillismaan kohteissa.
Tulokset osoittivat, että rantametsän kasvien monimuotoisuutta kuvastaa hyvin maaperän kosteusindeksikartta. Kosteusindeksistä löydettiin raja-arvo, jonka perusteella pystytään rajaamaan monimuotoisin rantametsän alue. Suojelu voitaisiin kohdistaa siihen ja luopua tasalevyisistä suojavyöhykkeistä.

Kosteusindeksikartan lisäksi hankkeen työkalupakissa on karttoja, jotka kuvaavat eroosioriskiä ja kiintoainekuormitusta. Erilaisia paikkatietoaineistoja yhdistelemällä pyritään löytämään parhaat luontoarvojen huomioimisen keinot. Hankkeessa etsitään myös keinoja luontoarvojen ja metsän talouskäytön yhteensovittamiseksi. Koillismaan pilottikohteille on esimerkiksi laskettu erilaisten suojavyöhykeratkaisujen taloudellinen arvo.

Poika-Loukusanojan rantametsässä on runsaasti lahopuuta sekä vaihtelua maanmuodoissa ja kosteusolosuhteissa. Paikkatietoaineistojen avulla voidaan tunnistaa rantametsien monimuotoisimmat osat. Kuvaaja: Heikki Mykrä.

Monimuotoisuutta voitaisiin lisätä ennallistamalla tulvametsiä

Säännöllisesti toistuva tulva on luonnollinen häiriö, joka ylläpitää rantavyöhykkeiden monimuotoisuutta. Tulvametsät ja metsäluhdat ovat kuitenkin uhanalaistuneet vesistöjen säännöstelyn ja virtavesien ruoppaamisen vuoksi. Myös ilmastonmuutos uhkaa niiden olemassaoloa.

Tulvista riippuvaisten luontotyyppien tunnistamiseen on kehitetty ohjeistus Potentiaaliset tulvametsät ja metsäluhdat (Potut) -hankkeessa. Tulvametsät jäävät ajoittain useiksi päiviksi veden peittoon, mutta kuivuvat kesällä. Useat kasvit eivät kestä vesipeiton aiheuttamaa maaperän hapettomuutta tai laskeutuvan sedimentin tukahduttavaa ja rehevöittävää vaikutusta. Tulvametsien keskeisiä piirteitä ovat lehtipuuvaltaisuus ja varpujen ja sammalten niukkuus.

Potut-hankkeessa selvitettiin paikkatietoa ja mallinnusta käyttämällä ennallistettavaksi sopivien tulvametsien sijainti. Metso-ohjelman puitteissa maanomistajat voivat tarjota ELY-keskukselle tulvametsäkohteita ennallistamiseen ja suojeluun.

Kirjoittajat:
Tutkija Mari Annala, Suomen ympäristökeskus SYKE, etunimi.sukunimi@syke.fi
Tutkija Krister Karttunen, Suomen ympäristökeskus SYKE, etunimi.sukunimi@syke.fi

Linkkejä: