Uutiskirjeen etusivulle

Nykypäästöt eivät yksin selitä pintavesien huonoa kemiallista tilaa

Suomen vesimuodostumien huono kemiallinen tila ei selity yksin nykypäästöillä.  Tämä johtuu siitä, että tiettyjä pysyviä aineita on päätynyt ympäristöön jo aiemmin, ja uusien päästöjen osuus on vain pieni osa ympäristössä jo olevasta ainemäärästä. Päästöjen ja ympäristöriskien arviointia tulee tehostaa. EU:n prioriteettiaineiden ja kansallisten haitallisten aineiden listat tulee pikaisesti päivittää. 

Pintavesien kemiallinen tila ei ole hyvä yhdessäkään Suomen vesimuodostumassa. Ympäristönlaatunormien ylityksiä on eniten bromatuilla palonestoaineilla (polybromatut difenyylieetterit, PBDE) ja elohopealla (Hg) sekä harvemmin nikkelillä (Ni), kadmiumilla (Cd) ja yksittäistapauksissa muun muassa aiemmin biosidikäytössä olleella tributyylitinalla (TBT) ja teollisuudessa käytetyllä perfluorioktaanisulfonaattilla (PFOS). 

Kuormitusinventaarioiden tarkoituksena on todentaa Vesipolitiikan puitedirektiivin (VPD) haitallisten ja vaarallisten aineiden päästöjen vähentyminen ja tukea toimenpideohjelmien laatimista. Inventaariot sisältävät tietoa 41 alkuperäisen EU:n prioriteettiaineen ja 15 kansallisen haitallisen aineen päästöistä ja huuhtoutumista pintavesiin. Myös vuonna 2015 vesiympäristölle vaarallisten aineiden asetukseen (1022/2006) lisättyjen 12 EU:n prioriteettiaineen päästöjä ja pitoisuuksia pintavesissä tutkittiin.  

Metallien kuormituksesta hyvin tietoa  

Kadmiumin (Cd), elohopean (Hg), nikkelin (Ni) ja lyijyn (Pb) päästöt ovat kaikkein suurimmat eteläisillä vesienhoitoalueilla (VHA1-3). Teollisuuden metallipäästöt (Cd, Hg, Ni, Pb) ovat pääosin peräisin metsäteollisuudesta, energiantuotannosta sekä kaivos- ja metalliteollisuudesta. Kadmiumin, elohopean ja lyijyn laskeuma pintavesiin on selvästi suurempi kuin pistemäinen kuormitus (taulukko 1). Kokemäenjoen–Saaristomeren-Selkämeren (VHA3) sekä Oulujoen–Iijoen vesienhoitoalueiden (VHA4) happamien sulfaattimaiden maaperästä huuhtoutuu vesistöihin suuria määriä nikkeliä ja kadmiumia.

Elohopean ja dioksiinien laskeumat merkittäviä 

Ilmateitse tuleva laskeuma on merkittävä elohopean ja dioksiinien kulkeutumistapa pintavesiin. Suomen päästöistä peräisin oleva dioksiinien laskeuma maamme vesistöihin on vain 14 prosenttia kokonaislaskeumasta (kuva 1). Pohjois-Euroopassa valtaosa elohopealaskeumasta on peräisin muista kuin Euroopan maista, esimerkiksi Kiinasta ja Intiasta. 

Päästötietoihin tarvitaan parannuksia

Päästötiedot eivät selitä pintavesien huonoa kemiallista tilaa, joka aiheutuu elohopeasta, TBT:stä, PFOSista, PBDE- sekä PAH-yhdisteistä. Kuormitusinventaario ei sisällä huuhtoumatietoa pilaantuneesta maaperästä ja sedimenteistä (PFOS & TBT) ja happamilta sulfaattimailta tulevasta kadmiumista ja nikkelistä.

Kuormitusinventaarion ja kemiallisen tilan luokittelun laatu paranisi, jos tietokannoissa olisi enemmän mittaustietoja. Olemme laatineet kehitysehdotuksia tilanteen parantamiseksi.

Vesienhoitoon liittyvien säädeltyjen aineiden listat eivät ole ajan tasalla. Valtaosa nykylistojen aineista ei ole Suomessa merkityksellisiä – ja toisaalta vesiä voivat pilata ineet, jotka eivät ole listoilla laisinkaan. Ainelistojen päivittäminen on nyt käynnissä sekä EU-tasolla (ns. EU vesipolitiikan prioriteettiaineet) että kansallisella tasolla (kansallisesti valitut pilaavat aineet).

Kirjoittajat:

Erikoissuunnittelija Jukka Mehtonen, Suomen ympäristökeskus SYKE, etunimi.sukunimi@syke.fi

Tutkija Katri Siimes, Suomen ympäristökeskus SYKE, etunimi.sukunimi@syke.fi

Lisätietoja:

Mehtonen J., Holmberg, M., Räike, A., Siimes, K., Vähä, E. 2018. VPD:n vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden (12 uutta EU-prioriteettiainetta) kuormitusinventaario.

Mehtonen J. Siimes K., Junttila V., Holmberg M., Pyy O. 2021. VPD:n vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden kuormitusinventaario II – tietoa vesienhoidon suunnitteluun vuosille 2022 – 2027.

Mehtonen J., Junttila V., Siimes K. & Holmberg M. 2021. Vaaralliset ja haitalliset aineet –kuormitusinventaarion tuloksia. Ympäristö ja Terveys -lehti 8/2021: 32–37.

Siimes K. ja Mannio J. 2020. Pintavesien kemiallinen tila – Quo vadis? Vesitalous 4/2020: 40–45. VT2004.indd (vesitalous.fi)