Julkaistu: 17.11.2023
Valuma-aluetyö vaatii yhteistyötä, seurantaa ja rohkeutta kokeilla
Vesistöasiantuntija Anna Hakala pohtii blogikirjoituksessaan uusia ja vanhoja keinoja valuma-alueen kuormituksen vähentämiseksi. Joulukuusilla voi olla uusi elämä kosteikossa vedenalaisena kasvualustana.
Pitkäjänteinen vesienhoito edellyttää toimia ulkoisen kuormituksen hillitsemiseksi. Vesijärven valuma-alueella Lahden seudulla on toteutettu kymmeniä erilaisia maa- ja metsätalouden kuormituksen hallintaan tähtääviä rakenteita, kuten kosteikkoja, laskeutusaltaita ja pohjapatoja. Rakenteiden kunnossapito sekä niiden vaikuttavuuden seuranta on haastavaa, mutta tärkeää. Jatkuvasti on haettava myös uusia kikkoja!
Vesijärven kunnostus käynnistyi massiivisella poistokalastuksella ja näkyviin toimiin on vuosien saatossa kuulunut myös muun muassa pitkä ja intensiivinen hapetusjakso. Järveen kohdistuvien toimien ohella valuma-aluetoimet ovat aina olleet tärkeitä rinnalla kulkijoita.
Vesijärven valuma-alueelle on rakennettu kymmeniä erilaisia vesiensuojelurakenteita, kuten laskeutusaltaita, kosteikkoja ja pohjapatoja vuosikymmenten aikana. Tavoitteena on ollut kuormituksen hallinta, mutta nykyään niiden voidaan katsoa vastaavan myös laajemmin monimuotoisuuden turvaamisen ja vesienhallinnan haasteisiin.
Olin mukana inventoimassa kohteita reilu vuosi sitten ja miten mielenkiintoinen perehdytys se olikaan! Rakenteita on tehty uusia, vanhoja on korjattu ja altaita myös tyhjennetty niihin kertyneestä lietteestä. Maanomistajat ovat keskeinen yhteistyökumppani työn kaikissa vaiheissa. Tietotyöläisestä (ainakaan itsestäni) ei ole kaivurikuskiksi.
Seurannan merkitys ja vaikeus
Vesijärvisäätiössä on haluttu varmistaa, että tehdyt toimet vaikuttavat aidosti. Seuranta sekä valuma-alueella että järvessä on tärkeää, mutta projektien rytmittämässä maailmassa usein haastava järjestää. Vesijärvellä siinä on onnistuttu ja pitkiä aikasarjoja muutoksen todentamiseen on käytettävissä. Itse olen ollut mukana Vesijärven kunnostustyössä vasta vähän aikaa, mutta jos jostain, niin juuri täällä tehdystä pitkästä seurannasta ja laajasta tutkimuksesta olen tosi ylpeä.
Yksittäisen valuma-alueelle sijoitetun rakenteen toimivuuden tai toimimattomuuden todentaminen vesinäyttein on todella haastavaa muun muassa virtausolojen vaihtelun vuoksi. Mitä enemmän on kerätty havaintoja, on huomattu, että se mikä toimii yhtäällä, ei toimikaan toisaalla ja se mikä toimii tänään, ei välttämättä toimikaan huomenna. Kokonaisuutena Vesijärven tilassa on kuitenkin tapahtunut merkittävää kohentumista siihen verrattuna, mikä tilanne oli vielä 1980-luvulla. Jotain hyvää on saatu aikaan ja se on saatu myös seurannoin dokumentoitua. Valuma-alueen rakenteilla on tässä oma pieni osansa.
Uusia työkaluja pakkiin?
Haemme monien muiden toimijoiden tavoin aktiivisesti uusia ratkaisuja kuormituksen hallintaan. Mitä jos talviniitoissa niitetty järviruoko voisikin toimia valumaveden suodattimena? Mitä jos käytöstä poistettu joulukuusi saisi uuden elämän vedenalaisena kasvualustana? Näitä molempia kokeillaan hankkeissa juuri nyt. Haemme sellaista ratkaisua ja mittakaavaa, joka antaisi vaikuttavuutta kuitenkaan aiheuttamatta haittoja esimerkiksi kuivatukselle.
Kokeilut eivät tarjoa avaimia onneen, mutta haluan uskoa, että pienistä puroista syntyy aikanaan iso virta. Pienikin havainto voi joku päivä olla ratkaiseva vihje johonkin ihan uuteen! On tunnustettava, että tulos on sekin, jos kokeilussa ei saada toivottuja tuloksia. On sitten ainakin kokeiltu ja ollaan kokemusta rikkaampia. Olisihan se silti aika hienoa löytää luonnonmukainen ja toimiva ratkaisu ravinnekuormituksen hallintaan, sekä luonnon monimuotoisuuden edistämiseen.
Kirjoittaja:
Vesistöasiantuntija, limnologi, MMM Anna Hakala, Päijät-Hämeen Vesijärvisäätiö
