Takaisin

Rakentaminen ja ruoppaus happamilla sulfaattimailla

Happamat sulfaattimaat asettavat haasteita rakentamiselle. Sulfidisavien alueilla maa on vesipitoista ja siinä on paljon orgaanista ainesta. Niinpä se puristuu herkästi kokoon ja kantaa huonosti kuormaa. Maata kaivettaessa rikkipitoiset kerrostumat voivat altistua hapelle, jolloin niistä alkaa vapautua happamuutta ja raskasmetalleja. Happamuus syövyttää maanalaisia rakenteita. Happamille sulfaattimaille rakentaminen vaatiikin aina erityistoimia.

Haittojen ennakointi

Riskialueille sijoittuvissa rakennushankkeissa tulee jo suunnitteluvaiheessa varautua siihen, että kohteessa voi esiintyä happamia sulfaattimaita. Rakentaminen edellyttää silloin tavallista perusteellisempia maaperätutkimuksia, kaivuaikaisten haittojen ennakointia ja ehkäisyä sekä muita rakentamisen varotoimia. Lisäksi on selvitettävä suotovesiä vastaanottavan vesistön ja vesiluonnon herkkyys happamoitumiselle.

Rakentamisessa on myös otettava huomioon, että ongelmia voi ilmetä myöhemminkin: maaperän alhainen pH voi aiheuttaa korroosiota teräs- ja betonirakenteissa sekä rautahydroksidien saostumista salaojaputkiin. Ongelmien ehkäisy voi vaatia esimerkiksi happoa kestävien rakennusmateriaalien käyttöä.

Suotovedet ja niiden käsittely

Kun kaivetaan happamilla sulfaattimailla, maan uumenissa levännyt maa-aines pääsee kosketuksiin ilmakehän hapen kanssa ja hapettuu. Kaivumassojen pH voi silloin laskea voimakkaasti, jolloin syntyy happamia suotovesiä. Eri työvaiheet tulee suunnitella siten, että suotovesiä syntyy mahdollisimman vähän ja lyhytaikaisesti.

Suotovesien tai maamassojen käsittelyä tarvitaan varsinkin silloin, kun hapettumiselle altistuvaa maamassaa on paljon. Massat voidaan neutraloida esimerkiksi kalkilla ja lentotuhkalla. Tarvittaessa on neutraloitava myös happamat vedet. Suotovesien laatua pitää seurata, jotta haitat voidaan minimoida. Valuma- ja purkuvesien pH:n on oltavan riittävän korkea ennen kuin ne päästetään vesistöön.

Kaivu- tai ruoppausmassojen sijoitus

Jos vielä hapettumatonta sulfidimaata aiotaan hyödyntää tai varastoida, on tärkeää estää massan hapettuminen sekä happaman ja metallipitoisen suotoveden valuminen vesistöihin. Massaa ei saa sijoittaa vesistön läheisyyteen eikä pohjavesialueelle. Riittävä etäisyys vesistöön tulee arvioida tapauskohtaisesti siten, etteivät esimerkiksi rankkasateet tai tulvat aiheuta vesistön pilaantumisen vaaraa.

Massojen stabilointi ja neutralointi

Maa-ainesten stabilointi nostaa niiden pH:ta ja vähentää siten haitallisia ympäristövaikutuksia. Stabiloinnissa maa-ainekseen lisätään sopivaa sideainetta, mikä parantaa myös maa-aineksen geoteknisiä ominaisuuksia eli lisää jäykkyyttä ja lujuutta. Jos stabiloituja maa-aineksia ei ole mahdollista jättää paikalleen, niitä voidaan käyttää esimerkiksi meluvalleissa tai maisemointihankkeissa, sillä stabiloidulla massalla ei ole enää merkittävää happamoittavaa vaikutusta.

Massastabiloinnin sideaineena voidaan käyttää kaupallisia sideaineita sekä joissakin tapauksissa niiden sijaan tai ohella esimerkiksi lehtotuhkaa. Massoja voi myös neutraloida kalkitsemalla.

Tutustu myös:

Vesi.fi:

Maankuivatus ja happamat sulfaattimaat  (Artikkelin lopussa on kattava luettelo aiheeseen liittyviä linkkejä.)

Vesi.fi:n aineistopankki:

Mitä ovat happamat sulfaattimaat?
Happamien sulfaattimaiden kansallinen opas rakennushankkeisiin
Sulfaattimaiden kaivumassojen kalkitus