Syken asiantuntijat edistämässä vesihuollon ilmastotoimia

Suomen ympäristökeskuksessa (Syke) on paneuduttu vesihuollon ilmastokysymyksiin. Mitä ilmastonmuutos merkitsee vesihuollolle, ja miten vesihuoltolaitokset voivat sopeutua muutokseen? Millä keinoilla vesihuoltoa voidaan kehittää vähähiilisemmäksi eli pienentää sen aiheuttamia ilmastopäästöjä?

Toimiva vesihuolto on yhteiskunnan tärkeä peruspalvelu; vesihuoltolaitokset palvelevat päivittäin yli 90 prosenttia suomalaisista. Vesihuollon toimijat ovat jo pitkään tiedostaneet ilmastonmuutoksen aiheuttamat haasteet. Varsinkin isot vesihuoltolaitokset ovat alkaneet varautua muuttuviin sääoloihin ja myös siihen, että laitosten omia ilmastopäästöjä pitää pienentää.

Suomen ympäristökeskuksessa on parhaillaan käynnissä kolme hanketta, jotka antavat lisää eväitä vesihuollon ilmastotyöhön. Hankkeiden vetäjät kertovat, millaista tietoa on tuotettu ja miten vesihuoltolaitokset voivat hyötyä karttuneesta tiedosta.

Tietoa ilmastonmuutoksen vaikutuksista pohjavesiin ja maaperään

Ilmastonmuutoksen vaikutuksia vesihuoltoon on selvitetty erityisesti niin kutsutuissa Ilves-hankkeissa (Ilmastonmuutokseen sopeutuminen vesihuollossa). Niistä ensimmäinen valmistui jo 2010-luvun alussa; se tuotti perustietoa vesihuoltoon kohdistuvista ilmastovaikutuksista ja vesihuollon sopeutumistarpeista. Meneillään oleva Ilves 2 on päivittänyt ja täydentänyt tietoja.

Molempien Ilves-hankkeiden keskiössä on ollut Syken erikoissuunnittelija Jari Rintala – maaperä- ja pohjavesiasioiden parissa pitkään työskennellyt maaperägeologi. Rintala kertoo, että hankkeiden välillä on saatu lisää tietoa ilmastonmuutoksesta, myös kokemusperäistä tietoa: ”Meillä on ollut sääoloiltaan poikkeuksellisia vuosia, jolloin on nähty ilmastonmuutoksen konkreettisia vaikutuksia esimerkiksi pohjavesiin.”

Pohjavesistä kerätään säännöllisesti mittaustietoa, mikä on tehnyt mahdolliseksi verrata sääoloiltaan tavanomaisten vuosien ja poikkeusvuosien pohjavesitilanteita. Rintalan mukaan suurimmat muutokset koetaan pienissä pohjavesimuodostumissa; isot muodostumat eivät reagoi yhtä herkästi. Hankkeessa on myös tarkasteltu sitä, miten pohjaveden kulutus on kasvanut kuivina kausina.

Pohjavedet ovat olleet Ilves-hankkeessa keskeisellä sijalla hyvästä syystä: Suomen vesilaitosten ottamasta vedestä noin 65 prosenttia on pohjavettä tai tekopohjavettä. Pohjavesien lisäksi hankkeessa on tarkasteltu muita ilmastonmuutoksen vaikutuksia, esimerkiksi maaperässä tapahtuvia muutoksia, jotka voivat vaikuttaa vesi- ja viemäriverkostoihin.

Jari Rintala arvioi tehdyn työn merkitystä: ”Kun ilmastonmuutoksen vaikutukset vesihuoltoon kootaan yksiin kansiin, vesihuoltolaitosten on entistä helpompi löytää tietoa, havaita mahdolliset muutokset ajoissa ja varautua niihin”.

Työkalu helpottamaan laitosten sopeutumista ilmastonmuutokseen

Lisää tukea vesihuoltolaitoksille antaa Vilso-hankkeessa (Vesihuollon ilmastonmuutokseen sopeutuminen) valmistuva työkalu. Sen avulla laitokset voivat tarkastella ilmastonmuutoksen tuomaa sopeutumistarvetta ja suunnitella laitoskohtaisia sopeutumistoimia.

Vilso-hanketta on Sykessä vetänyt erikoissuunnittelija Johanna Herttuainen. Aiemmin vesilaitoksessakin työskennellyt Herttuainen kokee, että on tärkeää tarjota vesihuoltolaitoksille kaikki mahdollinen apu, jotta laitokset voivat varmistaa puhtaan juomaveden jakelun ja muut laadukkaat vesihuoltopalvelut myös jatkossa.

Millainen tämä työkalu sitten on? Herttuainen kertoo, että kyseessä on web-pohjainen sovellus, jossa vesihuoltolaitos vastaa sovelluksen esittämiin kysymyksiin – ja sovellus puolestaan tarjoaa taustatietoa kysymysten aihepiireistä. Kysymyspatteri on laaja; siinä käydään läpi jo havaittuja muutoksia, laitoksen nykyistä varautumista ja tulevaisuuden uhkia.

Syötettyjen vastausten perusteella, Vilso-työkalu tuottaa raportin siitä, missä asioissa vesihuoltolaitoksella on ehkä puutteita ja millä toimilla se voisi parantaa sopeutumistaan ilmastonmuutokseen.

Johanna Herttuainen näkee Vilso-työkalun hyödyn vielä laajemmin: ”Se auttaa laitoksia paneutumaan syvällisesti ilmastonmuutoksen haasteisiin sekä kannustaa arvioimaan omia toimintatapoja ja tehostamaan esimerkiksi raakavesilähteiden seurantaa. Työkalun tuella vesihuoltolaitokset pystyvät tunnistamaan tulevaisuuden sopeutumistarpeita ja varautumaan ajoissa niiden vaatimiin investointeihin.”

Kohti vähähiilistä vesihuoltoa

Suomen ympäristökeskuksessa johtavana tutkijana työskentelevä Vuokko Laukka on painiskellut toisenlaisen ilmastokysymyksen kanssa: kuinka vesihuoltoa kehitetään vähähiilisemmäksi niin, että se omalta osaltaan tukee Suomen ja Euroopan unionin tavoitetta hiilineutraalista yhteiskunnasta.

Laukka toteaa, että vesihuollossa tavoitteena on nimenomaan vähähiilisyys, ei täysi hiilineutraalisuus. Tämä johtuu siitä, että, toimialalla ei ole omia luontaisia hiilinieluja eikä päästöjen kumoamiseen eli kompensointiin ole vielä saatu yhteisiä pelisääntöjä. ”Vesihuollon tavoitteeksi on asetettu 30 prosentin päästövähennys – erittäin kunnianhimoinen tavoite, joka vaatii paljon työtä.”

Kuinka tavoitteeseen sitten päästään? Tätä on pohjustettu kahdessa aiemmassa Vesihuki-hankkeessa (Vesihuollon hiilineutraalisuuden ja kiertotalouden edistäminen), joissa on selvitetty vesihuollon elinkaarisia ilmastopäästöjä ja niiden vähentämiskeinoja. Vesihuki 3:n tehtävä on viedä työtä eteenpäin: laatia tiekartta, joka ohjaa vesihuoltoa vähähiilisemmäksi.

Vuokko Laukka selventää, mitä tiekartta tarkoittaa: ”Tiekartta antaa ensiksikin kansalliset raamit päästöjen vähentämiselle asettamalla julkituoduksi tavoitteeksi 30 prosentin päästövähennyksen. Tiekarttaan on myös koottu ne toimenpiteet, joilla tavoitteeseen päästään.” Laukka korostaa, että toimet ovat vesihuoltolaitoksille vapaaehtoisia. ”Tiekartta ei sido laitoksia samalla tavoin kuin lainsäädäntö, vaan se tukee laitoksia niiden pyrkiessä vähentämään päästöjään.”

Laukka pitää tärkeänä sitä, että vesihuolto on omalla panoksellaan mukana ilmastonmuutoksen hillitsemisessä. ”Vesihuollon vähähiilisyystiekartta on yksi osa eri toimialoja yhdistävää, Suomen kansallista ilmastotyötä.”

Kuva: Suomen ympäristökeskuksen kestävä vesihuolto -ryhmän erikoissuunnittelijat Johanna Herttuainen, Jari Rintala ja vesihuollon johtava tutkija Vuokko Laukka © Syke