Julkaistu: 9.2.2020
Useissa Suomen järvissä tapahtuu täyskierto 2 kertaa vuodessa
Suurin osa Suomen järvistä on dimiktisiä, eli niissä on kaksi täyskiertoa: kevättäyskierto ja syystäyskierto. Täysikiertoaikaan heikkokin tuuli pääsee sekoittamaan järven vesimassan pohjaa myöten, jolloin järvi on kerrostumaton ja vesipatsaan lämpötila päällys- ja alusvedessä on sama.
Talvella ja kesällä järvissä vallitsee lämpötilasta aiheutuva terminen kerrosteisuus veden fysikaalisista ominaisuuksista johtuen. Vesi on raskainta 4 °C:n lämpötilassa. Kesällä lämmin vesi on päällä ja kylmempi pohjalla. Talvella kerrosteisuus on puolestaan käänteinen – kylmempi vesi on pinnalla ja lämpimämpi pohjalla.
Järvien kevätkierto tapahtuu jäiden sulamisen jälkeen, jolloin pintavesi alkaa lämmetä. Kun päällysveden lämpötila saavuttaa alusveden lämpötilan, tuulet voivat sekoittaa koko vesimassan. Auringon lämmittäessä päällysvettä lämpenevä vesimassa pyrkii asettumaan kerrokseksi kylmemmän alusveden päälle. Kesäkerrostuneisuuden vallitessa vesi on syvissä järvissä jakaantunut kolmeen eri kerrokseen. Päällimmäisenä on suhteellisen tasalämpöinen, lämmin vesikerros nimeltään päällysvesi. Tämän alla on harppauskerros, eli vesikerros, jossa lämpötila lasee jyrkästi syvyyden lisääntyessä. Alimmaisena on suhteellisen tasalämpöinen, viileä alusvesikerros.
Kesäkerrosteisuus murtuu syksyllä päällysveden alkaessa kylmetä. Vähitellen ero päällys- ja alusveden lämpötiloissa alkaa tasaantua. Kun päällysveden ja alusveden lämpötilaero on enää pieni, tuulet pääsevät sekoittamaan koko vesimassan ja alkaa syystäyskierto. Syyskierron alkaminen ajoittuu usein elokuun lopulta syyskuun lopulle. Suurissa järvissä kesäkerrosteisuus voi murtua myöhemminkin.
