Julkaistu: 9.11.2020
Suomen pelloista 85 % on ojitettu
Suomessa lyhyt kasvukausi on pakottanut viljelijät kuivaamaan maitaan jo ainakin 1700-luvulta lähtien ja pelloista on ojitettu 85 %. Ojituksen avulla on parannettu viljelykasvien kasvuolosuhteita, kun on saatu ylimääräinen vesi mahdollisimman tehokkaasti pois pelloilta. Ojista suurin osa on salaojia, jotka vähentävät pintavaluntaa ja siten eroosiota. Maatalousalueiden salaojavedet sisältävät tyypillisesti runsaasti liukoisia ravinteita, erityisesti nitraattityppeä (NO3-N).
Suurin osa Suomen vesistöihin päätyvästä kiintoaines- ja ravinnekuormituksesta ajoittuu kasvukauden ulkopuolelle. Lumien sulaminen keväisin, sekä suuri sademäärä suhteessa haihduntaan syksyisin, johtavat suuriin valumiin. Säätösalaojilla voidaan jonkin verran vähentää ravinnekuormitusta ja varastoida kasvukaudella vettä maaperään kuivien kausien varalta. Lisäksi salaojista voidaan kerätä ravinnepitoista vettä varastoaltaisiin, joista sitä voidaan kierrättää takaisin pellolle.
Suomessa suurin osa pelloista on siis yhteydessä vesistöön joko suoraan (13 %) tai ojan välityksellä (74 %). Maatalouden valumavesiä voidaan puhdistaa kosteikkojen avulla. Korkeat nitraattipitoisuudet ovat usein kuitenkin haasteellisia ja selvää on, että typenpoisto mikrobiologisena prosessina vaatii aikaa eli toisin sanoen riittävän suurta kokoa kosteikolta.
Lähteet:
Maa- ja metsätalouden vesitalouden suuntaviivat muuttuvassa ympäristössä. Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 2020:6.
https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162211/MMM_2020_6.pdf?sequence=4
Puustinen M., Merilä E., Palko J., Seuna P. 1994. Kuivatustila, viljelykäytäntö ja vesistökuormitukseen vaikuttavat ominaisuudet Suomen pelloilla. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – sarja A. Helsinki 1994.
