Julkaistu: 9.4.2020
Sammakko voi kutea jopa 2000 munaa
Sammakkolammilla käy nyt kova tohina. Sammakkolammilta kuuluu kurnutusta ja kutupuuhat tuottavat jo tulosta. Kevätpuuhat ovat alkaneet!
Ruskosammakko (Rana temporaria), usein ”sammakko”, on maamme runsaslukuisin ja tunnetuin sammakkoeläin. Ruskosammakko on hämäräaktiivinen, mutta kutuaikaan ruskosammakot ovat aktiivisia lähes ympäri vuorokauden.
Ruskosammakot talvehtivat joko vesien pohjamudassa tai maalla erilaisissa koloissa ja kivien alla. Huhti–toukokuussa ruskosammakot heräävät ja siirtyvät kohti kutulammikkojaan. Kutunsa ruskosammakko laskee mieluiten reheväkasvuiseen, runsasvetiseen lammikkoon, mutta jos sellaista ei ole saatavilla voi se kutea pienempäänkin lätäkköön tai rauhallisesti virtaavaan ojaan.
Naaras laskee munat suurina ”klöntteinä”, joka ensin painuu pohjaan, mutta kun niiden ympärillä oleva hyytelö paisuu vedessä, nousee se kellumaan. Lämpimässä vedessä munista kuoriutuu viikossa toukkia, nuijapäitä. Munia tulee yhteensä 600-2000. Munavaihetta seuraa toukka- eli nuijapäävaihe. Muodonvaihdos sammakon ilmiasuun tapahtuu Etelä-Suomessa kesällä–loppukesällä, jolloin nuoria ruskosammakoita voi tavata suuria määriä vesistöjen lähellä hyppimässä, kävelemässä tai uimassa ”sammakkoa”.
Suomessa elää luontaisesti kolme varsinaista sammakkolajia: sammakko (Rana temporaria), viitasammakko (Rana arvalis) ja rupikonna (Bufo bufo). Näiden lisäksi Lounais-Suomessa tavataan ilmeisesti ihmisen mukana levinnyttä mölysammakkoa (Pelophylax ridibundus).
Koska sammakko ja sen kutu sekä nuijapäät on rauhoitettu, niiden tulee antaa olla rauhassa, ja pienet sormet malttaa pitää kurissa. Sammakot ovat hyviä indikaattoreita luonnon tilasta. Ne vaativat puhtaita ja monimuotoisia elinympäristöjä sekä vedessä että maalla.
