Julkaistu: 9.12.2020

Kivinilkan elävinä syntyvien poikasten pituus on vähintään 4 cm

Kivinilkka (Zoarces viviparus) on Suomessa esiintyvistä kalalajeista ainoa, joka synnyttää eläviä poikasia. Kivinilkat ovat madetta muistuttavia, pituudeltaan keskimäärin 15−35 cm kokoisia pohjakaloja. Niiden parittelu tapahtuu elo–syyskuussa. Poikaset kuoriutuvat vajaan kuukauden kuluttua hedelmöityksestä ja pystyvät liikkumaan sen jälkeen naaraan munarauhasessa. Joulukuun loppupuolella kivinilkan poikaset ovat kasvaneet melko kookkaiksi, eivätkä juurikaan enää kasva pituutta ennen syntymäänsä. Naaras synnyttää varsin pitkälle kehittyneet, noin 4–6 cm pituiset poikaset tammi−helmikuun aikana. Poikasia voi olla emoa kohti kymmenistä jopa muutamaan sataan yksilöä.

Lajia esiintyy matalilla pohjilla koko Itämeren rannikkoalueella. Pienet ja nuoret yksilöt asustavat matalassa vedessä rakkohauruvyöhykkeellä. Suurempia, yli 30 cm pituisia yksilöitä voi esiintyä syvemmillä liejupohjilla, jopa 80 m syvyydessä. Suuret yksilöt suosivat kylmempää vettä, ja toisaalta niiden on syvässä vedessä myös helpompi piiloutua suojaan saalistukselta. Ravinnokseen kivinilkat käyttävät pohjaeläimiä sekä muita kaloja ja niiden mätiä.

Kivinilkka on syömäkelpoinen, vaikkakin vähemmän hyödynnetty kalalaji. Lajin tunnistaa yleensä viimeistään kalaa avatessa – kivinilkan luuston sisältämän vivianiitti-nimisen fosforiyhdisteen vuoksi kalan ruodot ovat vihreitä.

Lähde:

Koli, L. 1998. Suomen kalat. WSOY, 357 s. ISBN 951-0-23123-1