Julkaistu: 29.4.2022

Hankikorri munii 1500 munaa

Kevään avatessa koskien kuohuja, alkaa kiehtova näytelmä, kun koskikorentoihin kuuluvat hankikorrit kömpivät virtavesistä maalle. Hankikorrien nousu alkaa etelässä maaliskuussa, pohjoisessa vasta toukokuussa. Oulussa potnapekkana tunnettu hankikorri kömpii hangelle keskimäärin huhtikuun puolivälissä, Kemijärvellä purnunpekka on vappuvieras. Tieteelliseltä nimeltään hankikorri on Taeniopteryx nebulosa.

Hankikorrin toukka elää vedessä vuoden verran, jonka aikana se luo kitiininahkansa 13 kertaa. Toukat muistuttavat suuresti aikuista korria, mutta ovat siivettömiä. Perälisäkkeitä on vain kaksi, mistä toukat tunnistaa koskikorennoiksi. Samannäköisillä päivänkorentojen toukilla on kolme perälisäkettä.

Toukat takertuvat pohjan kiviin ja syövät kasvi- ja eläinainesta. Happea ne saavat ihon läpi ja raajojen tyvessä olevilla tupsumaisilla kiduksilla.

Aikuinen koskikorento kehittyy suoraan toukasta. Muodonmuutos on siis epätäydellinen, koska kotelovaihetta ei ole. Hankikorrin pää ja eturuumis ovat mustia, takaruumis tummanruskea. Tuntosarvet ovat pitkät, jalat tummat ja pitkät. Aikuisen ruumis on 6,7–15 millimetriä pitkä ja siivet 9–16 millimetrin pituiset.

Kun kevät koittaa ja ilman lämpötila on vähintään +2 astetta, hankikorrit kömpivät kosken pohjasta ja kiipeävät kivelle tai korrelle luomaan nahkansa vielä viimeisen kerran. Sitten ne pumppaavat siipensä toimintakuntoon ja lentävät rannalle kasvillisuuden sekaan etsimään ruokaa ja puolisoa.

Jos on onnekas, voi lämpimänä kevätpäivänä päästä seuraamaan satojen hankikorrien esiinmarssia. Perhokalastajilla kalastuskausi alkaa tästä, sillä veden varaan joutuneet hankikorrit houkuttelevat kaloja syönnökselle.

Parittelun jälkeen koiraskorrit kuolevat. Naaraat elelevät rannan puissa syöden naavaa ja levää ja kypsytellen munia. Naaras munii alkukesällä suoraan lennosta veteen. Yksi naaras laskee jokeen kaikkiaan 1200–1800 munaa muutamalla munintalennolla.