Julkaistu: 16.11.2022
Etelä-Suomen lähteikköluontotyypeistä uhanalaisia 100 %
Lähteiköiksi kutsutaan lähteitä ja niiden lähiympäristöä. Lähteikköjä voi olla monenlaisia ja monenkokoisia – pieniä, selvärajaisia silmäkkeitä tai jopa useiden hehtaarien kokoisia lähteikkökomplekseja. Lähteitä voidaan luokitella muun muassa niiden hydrologisten, kemiallisten tai biologisten ominaisuuksien perusteella.
Biologinen luokittelu perustuu usein lähteiköllä kasvaviin sammaliin, jotka viestittävät myös lähteen trofiatasosta, eli ravinteisuudesta. Huurresammallähteiköt, joilla esiintyy kaikkein vaativimpia karbonaattia suosivia sammalia, on erotettu omaksi luontotyypikseen, kun taas muut lähteikköluontotyypit muodostavat oman kokonaisuutensa.
Koko maan tarkastelussa lähteiköt on arvioitu vaarantuneiksi ja huurresammallähteiköt silmälläpidettäviksi. Pohjois-Suomessa lähteikköluontotyypit katsotaan elinvoimaisiksi, mutta Etelä-Suomessa kaikki lähteikköluontotyypit ovat erittäin uhanalaisia. Lähteikköjen tilan huonontumiseen ovat vaikuttaneet muun muassa soiden ja metsien ojitukset, metsätalous sekä vedenotto. Huurresammallähteiköt ovat vähentyneet erityisesti siksi, että Etelä-Suomen ravinteikkaita maita on raivattu maatalousmaaksi.
Lähteiden laatuun vaikuttaa myös pohjaveden laadussa tapahtuvat muutokset. Vedenlaatua voivat heikentää muun muassa kasvanut nitraattipitoisuus sekä esimerkiksi torjunta-aineiden ja metallien pitoisuuksien nousu.
Lähteiköistä on suojeltu vain murto-osa ja suojelluista lähteiköistä suurin osa sijaitsee muutoinkin suojellulla alueella. Verrattain pieni osa kaikista Suomen lähteistä sijoittuu suojelualueille: Etelä-Suomessa neljä prosenttia, Pohjois-Suomessa 19 prosenttia ja koko maassa kahdeksan prosenttia, eivätkä kaikki suojelualueiden lähteikötkään ole luonnontilaisia. Suojelualueiden ulkopuolella lähteitä pyritään turvaamaan metsä- ja vesilailla sekä metsänhoitosuosituksilla.
Niin kauan kuin pohjaveden muodostumiseen ja purkautumiseen ei tule häiriöitä, lähteiköt ovat varsin vastustuskykyisiä muutoksille. Lähteikköjen tilaa on myös parannettu ennallistamisella niin yksityismetsissä kuin valtion suojelualueilla. Kuten muitakin elinympäristöjä, tulevaisuudessa lähteikköjä uhkaa ilmastonmuutos ja sen myötä pohjaveden lämpeneminen. Erityisen herkkiä ovat lähteisiin erikoistuneet, kylmää vettä vaativat lajit. Etelä-Suomen osalta muutosten voimakkuuden ennustaminen on vaikeaa, mutta Pohjois-Suomessa luontotyypin laadun arvioidaan säilyvän kutakuinkin ennallaan.
Lähteet:
Vesitalous-lehden 4/2014 teemanumero Suomen lähteet
